Elikkä, meillä on reilut 3-vuotias sekarotuinen (labradorin ja amstaffin sekoitus) uroskoira. Nuorempana oli rauhallisempi ja jopa yhdet pennut on tehnyt narttukoiran kanssa joka sitten annettiin uuteen kotiin pitovaikeuksien vuoksi. Kun narttukoira asui samassa osoitteessa niin urokselle tuli todennäköisesti luonnollinen suojeluvietti narttua kohtaan ja narttu ns. opetti uroksen rähisemään toisille koirille lenkillä.
Tällöin koiramme asui ystävälläni mutta otimme puoli vuotta sitten koiran omaksemme kun ystäväni elämäntilanne muutti eikä hänen ollut enää mahdollista koiraa pitää. Koira on tuntenut minut ja mieheni vauvasta asti joten muutto sujui luonnollisesti tuttuun paikkaan kotiimme jossa koira oli jo pennusta asti vieraillut. Tässä oli vähän taustoja.
Ja nyt, olemme saaneet koulutettua tästä hellyyttävästä uroksestamme oikein kelpo koiran muuten mutta ulkoillessa toisten koirien ohitukset ovat aivan karmeita. Koiralla tuntuu myös olevan yliyliyli menevä seksuaalinen vietti. Junkuttaa mieheni jalkoja kielloista huolimatta ja raiskaa sängyssä peitot ja tyynyt ym.. Tänään tapahtui sitten päivälenkillä niin että kävelimme ihan normaalisti tuttua reittiä ja koira tuli vastaan. Uroksemme alkoi rähisemään ja haukkumaan aivan tajuttomasti, tuntui että sillä vaan kilahti päässä eikä kuullut eikä nähnyt vaikka huusin vieressä käskyjä ja pidin kiinni. Riehui niin paljon että minulla sattui toiseen käteen aivan järkyttävästi ja tuntui kuin käsi olisi hetkeksi mennyt pois sijoiltaan. Mies joutui kävelyttämään loppulenkin koiraa..Käsi on edelleen arka ja natisee :/
Tilanne ei ollut kenenkään hallinnassa eikä tilannetta helpottanut se että koira on todella voimakas ja lihaksikas. Hetken päästä kuitenkin totteli kun pakotin sen istumaan tien viereen ja rauhoittumaan. Meillä ei ole missään muussa asiassa oikeastaan minkäänlaisia tottelevaisuusongelmia mutta tänään näimme puhdasta raivoa. No, jonkin ajan päästä saimme kuonokopan kiinni ja jatkoimme lenkkiä mutta näytti siltä että jos koira olisi päässyt vastaantulevan lähelle niin olisi saattanut käydä kimppuun..ei ole agressiivinen ihmisille tai muutenkaan mutta tuo lenkkeilytilanne on todella raskas..
Aloimme miettimään saattaisiko kastraatio parantaa tilannetta ja miten?
Haluaisin muiden kokemuksia kastraatiosta ja miten tilanne on muuttunut tai onko muuttunut sen jälkeen?
Tuntuu jotenkin kauhean raaálta mennä leikkauttamaan yhtäkkiä kivekset pois mutta onko muuta vaihtoehtoa?
Pentuja emme ole teettämässä vaikka valioyksilö onkin kyseessä :D
Tällöin koiramme asui ystävälläni mutta otimme puoli vuotta sitten koiran omaksemme kun ystäväni elämäntilanne muutti eikä hänen ollut enää mahdollista koiraa pitää. Koira on tuntenut minut ja mieheni vauvasta asti joten muutto sujui luonnollisesti tuttuun paikkaan kotiimme jossa koira oli jo pennusta asti vieraillut. Tässä oli vähän taustoja.
Ja nyt, olemme saaneet koulutettua tästä hellyyttävästä uroksestamme oikein kelpo koiran muuten mutta ulkoillessa toisten koirien ohitukset ovat aivan karmeita. Koiralla tuntuu myös olevan yliyliyli menevä seksuaalinen vietti. Junkuttaa mieheni jalkoja kielloista huolimatta ja raiskaa sängyssä peitot ja tyynyt ym.. Tänään tapahtui sitten päivälenkillä niin että kävelimme ihan normaalisti tuttua reittiä ja koira tuli vastaan. Uroksemme alkoi rähisemään ja haukkumaan aivan tajuttomasti, tuntui että sillä vaan kilahti päässä eikä kuullut eikä nähnyt vaikka huusin vieressä käskyjä ja pidin kiinni. Riehui niin paljon että minulla sattui toiseen käteen aivan järkyttävästi ja tuntui kuin käsi olisi hetkeksi mennyt pois sijoiltaan. Mies joutui kävelyttämään loppulenkin koiraa..Käsi on edelleen arka ja natisee :/
Tilanne ei ollut kenenkään hallinnassa eikä tilannetta helpottanut se että koira on todella voimakas ja lihaksikas. Hetken päästä kuitenkin totteli kun pakotin sen istumaan tien viereen ja rauhoittumaan. Meillä ei ole missään muussa asiassa oikeastaan minkäänlaisia tottelevaisuusongelmia mutta tänään näimme puhdasta raivoa. No, jonkin ajan päästä saimme kuonokopan kiinni ja jatkoimme lenkkiä mutta näytti siltä että jos koira olisi päässyt vastaantulevan lähelle niin olisi saattanut käydä kimppuun..ei ole agressiivinen ihmisille tai muutenkaan mutta tuo lenkkeilytilanne on todella raskas..
Aloimme miettimään saattaisiko kastraatio parantaa tilannetta ja miten?
Haluaisin muiden kokemuksia kastraatiosta ja miten tilanne on muuttunut tai onko muuttunut sen jälkeen?
Tuntuu jotenkin kauhean raaálta mennä leikkauttamaan yhtäkkiä kivekset pois mutta onko muuta vaihtoehtoa?
Pentuja emme ole teettämässä vaikka valioyksilö onkin kyseessä :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo rähinä tod näk johtuu koiran aikaisemminsta huonoista kokemuksista, esim sen päälle on voinut joku käydä tosi pahasti, missä iässä tahansa, olisiko teidän mahdollista selvittää sen historiaa tuolta osin? Jos ymmärsin oikein se rähisee kaikille, ei vain tietyntyyppisille koirille.
Kannattaa varmasti leikkauttaa, mutta se ei välttämättä ole apu eli se ei kaikilla tuota toivottua tulosta. Joillakin käy jopa päinvastoin. Juttelisin asiasta ko rotujen harrastajien kanssa, millaisia kokemuksia heillä on. Myös iän sanotaan vaikuttavan, en vain muista oliko niin, että nuorena leikatut ( n 1-v) saivat useammin avun rähinäongelmaan vai vanhempana leikatut, lääkärit tietänevät...
ei ole ikinä joutunut mihinkään epämiellyttäviin kohtaamisiin toisten koirien kanssa, ainoastaan koirapuistossa joskus vähän telmiessä joku toinen vähän näykkässyt. Olemme siis tunteneet koiran ihan pennusta ja seuranneet sen kasvua..
Itse asiassa ei käyttäydy kaikkien koirien kanssa noin. Rakastaa jostain syystä tanskandoggeja :D Luulen että se johtuu siitä kun yhdellä tutulla on tyttö-doggi ja alkaa aina itkemään kun näkee sen ja menee leikkimään, varmaan rakastunut. yritti kerran pökkiäkin sitä takaapäin mutta sain onneksi omani otettua kiinni ettei mitään päässyt käymään :D
Joitakin koiria ei edes huomioi mutta sitten suurimmalle osalle käyttäytyy noin.