Että ottaa taas päähän yksi sukulaisperhe...pakko hiukan purkaa!
Heillä on kaikki NIIN huonosti: terveet lapset, kummallakin työpaikat, omistusasunto, pari autoa ja keskinäinen suhdekin tuntuu olevan ihan ok.
Tämä pariskunta valittaa joka asiasta. Ja tarkoitan todella, että joka asiasta. Mikään ei tunnu olevan hyvin, eikä varsinkaan rahaa mihinkään. Pummaavat rahaa vanhemmiltaan "kun kaikki maksaa niin hirmuisesti".
Ärsyttää kun käyttävät hyväkseen eläkkeellä olevia vanhempiaan, jotka itsekin tarvitsisivat rahansa.
Ja ei, en ole kateellinen. Itselläni on ihana mies ja lapset. Taloudellisesti tulemme huomattavasti paremmin toimeen, ainakin heidän puheidensa perusteella... Harmittaa vaan niin vietävästi tuollainen ruikutus ja pummaaminen kun siihen ei pitäisi olla aihetta!! Ymmärrän kyllä, että autetaan jos joskus on tiukkaa, mutta tässä ei todellakaan ole siitä kysymys.
Heillä on kaikki NIIN huonosti: terveet lapset, kummallakin työpaikat, omistusasunto, pari autoa ja keskinäinen suhdekin tuntuu olevan ihan ok.
Tämä pariskunta valittaa joka asiasta. Ja tarkoitan todella, että joka asiasta. Mikään ei tunnu olevan hyvin, eikä varsinkaan rahaa mihinkään. Pummaavat rahaa vanhemmiltaan "kun kaikki maksaa niin hirmuisesti".
Ärsyttää kun käyttävät hyväkseen eläkkeellä olevia vanhempiaan, jotka itsekin tarvitsisivat rahansa.
Ja ei, en ole kateellinen. Itselläni on ihana mies ja lapset. Taloudellisesti tulemme huomattavasti paremmin toimeen, ainakin heidän puheidensa perusteella... Harmittaa vaan niin vietävästi tuollainen ruikutus ja pummaaminen kun siihen ei pitäisi olla aihetta!! Ymmärrän kyllä, että autetaan jos joskus on tiukkaa, mutta tässä ei todellakaan ole siitä kysymys.
Vastaukset 60
Vanhimmat
kun tietäisitkin kuinka hyvinvoivia perheitä on olemassa ja sittenkin ihmiset ovat niin masentuneita että. Pakko myöntää, että kyllä välillä ärsyttää vietävästi nämä ihmiset, joilla on ihan sananmukaisesti "kultalusikka suussa" ja siltikään ei elämä suju. Sitä miettii, että minkälaisella tolalla heidän asiansa pitäisi olla, että olisi hyvä olla.
Moni kakku päältä kaunis... meilläkin kaikki luulevat meidän olevan unelmaperhe ja onnemme kukkuloilla. Rahaa toki on omiin tarpeisiin ja komeat kulissit, mutta tosiasia on, että meilläkin on niin monta asiaa pielessä ja itse ainakin olen onneton. Mutta ei kukaan sitä uskoisi, eikä välittäisi, vaikka kertoisin... koska meillähän on rahaa... just.
Satu Tuomisto sanoi "Köyhät ovat tarpeellisia."
Pitää olla mihin vertaa, kun ympärillä on puhtaista siistejä ihmisiä, eivät näytä myöskään nälkäisiltä, ei sitä ymmärrä että omat asiat ovat hyvin.
Pitää olla alaluokka johon vertaa. 1800-luvulla se oli helppoa, silloin köyhät olivat myös likaisia. Kauniit vaatteet ja puhtaus sai rikkaat näyttämään kauniilta ja paremmilta ihmisiltä.
Nyt lahjoitus vaatteissa kulkeva asunnoton huumeongelmainen, on hyvissä kalliissa vaatteissa, jotka muodiltaan viime vuotta. Vaikeaa.
ei sulla olis ees taloudellisesti hyvin, niin ilmeisesti nirhaisit itsesi, vai?
Tarkoitin sitä, että naurettavaa, ettei saa muka mistään valittaa, koska aina löytyy joku, kenellä on asiat vielä huonommin.
Rahan pummaamista en ymmärrä, jos kerran hienot puitteet muuten on (vaikka velalla sitten), mutta kuten sanottu, harva se oikeasti tietää, minkälaisia ongelmia toisissa perheissä saattaa olla, vaikka päälle päin olisi idyllistä. Siksi mielestäni turha muiden arvostella toisia, tietämättä asioiden oikeaa laitaa.
Mitä omaan tilanteeseen tulee, lastemme takia olen hengissä. Ei se itsensä nirhaaminen muuten olisi kaukana ollut. Mikään määrä rahaakaan poista tiettyjä ongelmia...
kyllä köyhätkin kävivät 1800-luvulla Suomessa saunassa. Luultavasti jopa useammin kuin rikkaat.
Luullaankohan minuakin köyhäksi, kun tänäänkin päälläni oli 25 vuotta vanha leninki? Kohteliaisuuksia ainakin on siitä tullut.
Lisää tietoa http://www.bukisa.com/articles/311746_information
ruikuttaja. Olen elämän tilanteeseen tyytyvainen. Molemmilla työtä, lapset lähdössä omilleen, taloudellinen tilanne vakaa. Sukulaisia jonkun verran, muutama ystävä. Arki varsin tavallista, jopa positiivisen tylsää.
Mitä pitäisi olla lisää? Mistä oikeasti voisin valittaa? Ainahan voisi olla toisin, jotain lisää. Mutta oikeasti asiat hyvin.
Mistä sinä tiedät heidän asioistaan? Onhan se jatkuva ruikuttaminen ärsyttävää, mutta on aika iso väite mennä sanomaan, että heillä on kaikki hyvin. Sitä sinä et voi tietää. Et tiedä, onko heillä esimerkiksi mielenterveysongelmia, mitkä saavat elämän tuntumaan ylivoimaiselta. Kenties juuri se on syynä valitukseen. Jos mielessä vaikka pyörii itsemurha koko ajan, niin ei mitenkään jaksa nauttia elämästä missään määrin. Ehkä heidän raha-asiansa eivät ole niin hyvin kuin sinä luulet. Kenties heillä on paljon velkaa tai jotain muita taloudellisia rasitteita, joista et tiedä mitään ja joille he eivät itse voi mitään. Ehkä heidän parisuhteensa ei olekaan niin hienoissa kantimissa kuin sinä kuvittelet. Toisen perheen neljän seinän sisälle on aivan mahdotonta nähdä.
mennä katselemaan sitä köyhyysloukussa elävän ihmisen elämää, jolla esim. on sellainen fyysinen vaiva, ettei töitä edes pysty tekemään vaikka halu olisi ja miettiä sitten uudemman kerran niitä mielenterveysongelmiaan ja masennuksensa syitä ihan uudesta vinkkelistä.
ne asiat selvitetään, jos mikä, niin se on luusereiden hommaa. Nimittäin, jos sen energiavirtauksen ja rohkeuden virittäisi ihan mihin vaan muuhun, mitä itsemurha vaatii, niin voisi saada ihmeitä aikaan elämässään.
Tai sitten kyseessä voi olla käyhyysloukussa oleva ihminen, joka tekee vielä töitäkin hiki hatussa, mutta ei silti saa edes sitä toimeentulotukea, minkä se fyysisesti vammainen. Vaikka en halua vähätellä fyysisiä vammoja, niin kyllä henkiset voivat olla monin verroin pahempia. Eikä raha todellakaan ole mikään onnelliseksi tekevä ihme.
Jos ei elämänhalua ole, niin ei tarvita mitään energiavirtausta tai rohkeutta. Mitään menetettävääkään ei ole. Ja eihän tuossa ollut puhetta mistään itsemurhan tekemisestä, vaan pelkistä ajatuksista. Se tarkoittaa sitä, että sitä elämänhalua ei ole, mutta ei ehkä voimaa tehdä sillekään asialle mitään. Eikä niitä ihmeitä ehkä elämäänsä kaipaa, kun ei kaipaa koko elämääkään. Tuo on ihan sama kuin sanoisi sokealle, että "katso, katso". Jos ei johonkin pysty, niin ei pysty, vaikka se sinulle olisi ihan itsestäänselvää.
Valitathan itsekkin. Ja mikä pakko on olla sukulaisten seurassa.
Yleensä toisissa näkee sen mitä itsessään kieltää olevan olemassa.
Valitanhan minäkin, totta! Mutta siihen on aina silloin aihetta. Turhasta narisijaa et minusta saa millään ilveellä.
Eihän sukulaisten seurassa ole mikään pakko olla, mutta kun haluamme heitä tavata! Miksi jättäisimme jotkut juhlat väliin siksi, että siellä on 1 pariskunta, jonka seurasta emme välitä?
Ei ole mitään aihetta valittaa asioista, jotka eivät kuulu itselle, kuten sukulaisten tekemiset. Sukulaistesi asiat eivät ole sinun asioitasi, eivätkä kuulu sinulle.
Jos haluat tavata sukulaisiasi, niin mitäs sitten valitat, kun itse kerran hakeudut heidän seuraansa. Meinaatko, että täällä valittamalla saat sukulaistesi käytöksen muuttumaan, ja miksi heidän edes pitäisi muuttaa käytöstään sen mukaiseksi mikä sinulle sopii.
Minusta on hyvin ristiriitaista kirjoittaa: "..haluamme heitä tavata! .. 1 pariskunta, jonka seurasta emme välitä".
Turhaan nariset!
siis sinä et valita turhasta, paitsi että valitat turhasta! Ja koko ajan jaksatkin valittaa täällä palstalla - turhasta. Sukulaisistasi. Säälittävää. Anna sukulaistesi olla ja keskity omaan elämääsi.
mitäs se sulle kuuluu jos vanhempansa maksaisivat vaikka kaikki heidän kulunsa?!!? Ei ole sinulta pois. Taidat olla kateellinen ja kilpailuhenkinen ihminen. Nuo sukulaiset joista vingut ovat luultavasti vielä kyllästyneempiä sinuun. Hanki elämä ja muista että kateus on syntiä.
niinpä just. Tollainen asenne, pummitaan edustuselämä eläkeläisvanhempien kukkarolta, siirtyy toivottavasti omaan jälkikasvuusi.
taas kerran, kateellisen puhetta... Huolehtisit sinäkin vaan omista asioistasi niin saattaisi mennä paremmin elämässä. Tiesitkö että tuo kateutesi on hyvin kuluttavaa..
Kyllähän tuo asia minullekin kuuluu kun joudun näitä "murheita" joka sukujuhlissa kuuntelemaan.
Heidän pummaamansa rahat eivät tosiaankaan ole meiltä pois, mutta ehkä minut sitten on kasvatettu niin suoraselkäiseksi, etten moista loisimista ymmärrä.
En ole kateellinen, minulla on paljon enemmän kuin mitä tyytyväisyyteeni tarvitsisin.
Mistä edes kadehtisin? Siitä, että joku käyttää hyväkseen vanhoja ihmisiä?
Enkä ole kyllä kovin kilpailuhenkinenkään.
Saattaa olla, että tuo pariskunta on myös meihin kyllästynyt. Toivon, että se näkyisi kartteluna seuraavissa juhlissa, joissa tapaamme...
Kiitos kysymästä, minulla on ihana elämä; ihanat lapset ja mies, jota todella rakastan! Mitä muuta voisi toivoa? Plussana tulevat talo, autot ja mökki. Jotka kaikki on ihan itse hankittu, tosin mökistä on vielä lähes 50000€ velkaa (toisaalta taas säästössä on n.27000€).
Ihminen ei ole yhtä kuin omistamansa tavarat, lapset ja aviopuoliso. Eivät sukulaisesikaan ole yhtä kuin loisiminen ja valittaminen. Kun (jos) pääset tällaisten ihmisen ulkonaisten asioiden ns. yläpuolelle, elämä avautuu ihan uusin silmin.
Kaikki olemme samanlaisia pohjimmiltamme; karistele ulkoiset seikat, niin näet selvemmin mitä tämä tarkoittaa..
kuka ja millainen olet. Olet todella kilpailuhenkinen ja mikä pahinta materialistinen ihminen! Oikeasti ihan huvittavaa luetella kaikki maallinen omaisuutesi (omaisuus on se joka sinut tuntuu määrittelevän ihminen) ja kehua kuinka sinulla on kaikki mitä haluat. Kuulostat aivan samanlaiselta kuin eräs tuttavani. Eipä kiinnosta olla tekemisissä. Kaikki on hänelle aina kilpailua että onhan hänellä aina varmasti hienompaa, kalliimpaa, uudempaa etc. Säälittävää.
Ja edelleen sinua ei pitäisi minkään vertaa liikuttaa toisten "pummiminen" tai mikään muukaan. Niin kauan kun se ei ole sinulta pois se ei kuulu sinulle. Olet kateellinen. Myönnä edes tosiasiat.
"En ole kateellinen, minulla on paljon enemmän kuin mitä tyytyväisyyteeni tarvitsisin." Hehheheheheh. Juurikin näin. Leuhkimista. Etköhän ole aivan avoin kirja kaikille lukijoille viimeistään nyt.
Hmm. Mitä enemmän vakuuttelet, sitä vähemmän uskottava olet, sorry.
Kel onni on se onnen kätkeköön...
Niin, no ehkä siinä on taas yksi esimerkki siitä, että raha ei tuo onnea.
Ehkä kaiken elämän onnen ymmärtää vasta sitten, kun on menettänyt kaiken, mitään ei ole.
Itse näen jatkuvasti kaikenlaisia ruikuttajia töissäni, ikävä kyllä. Tuntuu, että mitä enemmän saa, sitä enemmän valittaa. Mutta taas jotkut todella pienituloiset ihmiset voivat olla yllättävän tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä. Heille riittää se, että on ruokaa ja vaatteet päällä, ja koti siisti. Ja iän myötä moni tyytyy vähempään. Onneksi suvussani ei ole yhtään valittajia, se olisi jo liikaa. Onko sinun pakko olla niin usein kanssakäymisissä tämän sukulaisperheen kanssa?
Meillä on uusi hieno omakotitalo isolla tontilla, terveet lapset, (neljäs lapsi mahassa tulossa) parisuhde voi hyvin, molemmilla vakityöt (itse hoitovapaalla), mies tienaa hyvin, auto on. Kaikki näyttää ulkoisesti olevan paremmin kuin hyvin.
Mutta: meillä on ihan kauhee rahapula! Kaikella tällä on hintansa! Mun kotihoidontuet ja lapsilisät menee kaikki ruokaostoksiin. En pysty ostamaan mitään muuta kuin ruokaa. Jos sattuu olemaan vaikka jonkun lapsen synttärit joihin kuluu lahjoineen ja syömisineen noin 100e niin tili on kuun lopussa takuulla miinuksella. Jeejee.
Miehellä menee 90% palkasta velkojen maksuun ja rakennustarvikkeisiin. Autotalli pitäisi tehdä valmiiksi ja pihatyöt on vielä kokonaan tekemättä.
Ainakin seuraavat pari vuotta joudumme vielä elämään ihan kädestä suuhun että päästään pahimman yli.
Mutta olemme valinneet tämän tien. Tiesimme että talonrakennus maksaa, tiesimme että neljä lasta maksaa, ja että kun minä hoidan lapsia kotona niin en saa palkkaa. Mutta se on valinta, emmekä me valita, emmekä pummaile rahaa, muuta ku pankilta ;)
Me haluamme asua itse rakentamassa omakotitalossa lastemme kanssa vaikka se tarkoittaakin että uusia vaatteita ei osteta ku kerran vuodessa ja kerran viikossa on puuropäivä.
Onneksi meidän ei tarvitse olla kovinkaan usein tekemisissä tuon pariskunnan kanssa. Oikeasti en jaksaisi kuunnella sitä ruikutusta! Muutaman kerran vuodessa on sellaiset sukujuhlat, joissa väistämättä tapaamme ja minusta tuntuu, että tämä perhe oikein hakeutuu seuraamme, vaikka yritämmekin heitä kartella. Totta puhuakseni suurin osa suvusta ei enää jaksa kuunnella sitä kurjuutta. Mutta siltikin on parempi laiha sopu kuin lihava riita, joten koitan pitää suuni kiinni.
Juttelin jokin aika sitten yhden näistä pummattavina olevan isovanhemman kanssa ja hän ainakin kokee tilanteen ikävänä, koska heillä on muitakin lapsia. Heillä tuntuu menevän kaikki ylimääräinen raha tälle ruikuttajaperheelle ja se tuntuu minusta tosi pahalta. Sain myös sen käsityksen, että tälle ruikuttajaperheelle on koitettu selvittää, ettei isovanhemmilla olisi varaa auttaa tässä määrin, mutta tuloksetta.
Ihanaa, että teillä on perusasiat kunnossa!
Vaikka teillä on nyt tiukkaa, niin arvostan hurjasti perhettä, joka osaa laittaa suun säkkiä myöden.
Olemme mekin joskus kituutelleet pienillä tuloilla edellisen laman aikana, joten tiedän mitä se on.
Tsemppiä teille! Toivon, että tilanteenne korjaantuu pian.
Ongelmana ei ole ruikuttavat perheet, vaan ongelma on sinulla, koska et arvosta ja hyväksy erilaisia ilmaisutapoja.
Lukaiseppa miten paljon itse ruikuttelet täällä netissä!
Juttujasi ei tietenkään tarvitsisi lukea, mutta ihan mielenkiinnosta seuraan miten paljon jaksatkaan ruikuttaa ja puuttua aioihin, mitkä eivät sinulle kuulu (isovanhemmat vs muut sukulaiset) . Aivan, ei tämä sinunkaan asiasi kuulu minulle, mutta mitäs sitten ruikutat täällä julkisesti..
Erittäin hieno kommentti.
Aitoja pummaajia on aika paljonkin, se on toki harmi. Mutta toisaalta eihan siita tarvitse valittaa jos ei halua. Toki on hyva jos kykenet asiaan jotenkin vaikuttamaan, mutta muuten siita vain pahoittaa mielensa tai muuta. Se on kuitenkin hyva etta teilla itsellanne on kaikki hyvin. Tuon valittamisen kanssa on se, etta joillakin se on vain tapa viettaa aikaa ja keskustella. Se ei aina ole samanlaista valittamista kuin aito valittaminen, joka on ikavaa. http://mattiviikate.newsvine.com/
aikaisemmista vastauksista päätellen täällä onkin aika paljon näitä siivelläeläjiä ja pummaajia, sekä heidän puolustelijoitaan. En ymmärrä miten he eivät näe tuossa mitään moraalisesti arveluttavaa.
Koko homma käännetään kateusdeksi ja siihen että "jos joku pummaa ei se sinulta ole pois". Naurettavia perusteluja.
Eihän se minulta ole pois vaikka joku ryöstetään, mutta ei se tee siitä oikeaa.
no sanotaanko nyt näin, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka antaa. MInusta on todella ihmeellistä jos ap puhuu täyttä totta (eikä esim liioittele) että miksi kukaan antaisi lapsensa perheelle rahaa enemmän kuin on varaa antaa/ miksi yleensä elättää täysi-ikäistä lastaan. Kyllä pitää osata itse sanoa että tämä tällainen homma ei vetele! Toiseksi ap:lle ei kuulu toisten elämä pätkääkään. Ja kyllä, hän vaikuttaa tekstiensä peruusteella katkeralta ja KATEELLISELTA ja MATERIALISTISELTA ihmiseltä. Itse en ole "pummi" vaikka tätä mieltä olenkin.
Mitäs sitten, vaikka kaikki näkisivät joidenkin täysin tuntemattomien ihmisten tekemiset arvelluttavina (totuushan voi olla toisenlainen, kuin mitä ap antaa ymmärtää..). Minkäs sille kukaan täällä kirjoittajista voi, eikä sen asian "ruikuttaminen" asiaa auta.
Kukaan ei ole kirjoituksissaan puolustellut pummilla eläviä, vaan yrittänyt kertoa aloittajalle, että ongelmana eivät ole nämä kyseiset sukulaiset, vaan ap:ssa itsessään olevat asiat. Mikäs siinä asiassa saa sinut määrittelemään kirjoittajat siivelläeläjiksi :)
En ota kantaa tilanteeseen kun en tiedä enempää, ja vielä vähemmän toisten keskustelijoiden taustoihin.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä moralisti realistin kanssa, että minkään asian hyväksyttävyys ei saisi riippua siitä, onko haittaa juuri itselle. Kaikki eivät aina pysty puolustamaan itseään, ja silloin menee huonosti jos kukaan ei välitä puuttua. "Ei kuulu mulle" on yleinen ja helppo perustelu pysyä sivussa vaikeista asioista. Vetoan siihen liian usein itsekin, pistän pään pensaaseen ja annan ihmisten jatkaa sellaista toimintaa joka ei ehkä ole hyväksi edes heille itselleen.
viimeisen kerran ja poistuu paikalta.
Mukava huomata, että täältä löytyi muutama muukin sinun ja minun lisäkseni, joka näki asian, jota aloituksessani toin esille.
Ilmeisesti olet oikeassa, että jokuselle taisi kolahtaa omaan nilkkaan...
Harmittaa näiden tuttujen vanhojen ihmisten puolesta se heidän hyväksikäyttönsä. Toivon todella, ettei se ole kovin yleistä! Tosin tämän ketjun joistakin viesteistä voisi päätellä muuta.
koska sinä et voi sanoa toisille ihmisille, että et voi tehdä noin, koska se ei ole hyväksi sinulle. Yksilönvapaus. Yksityisyys. Pidä huoli omista asioistasi.
minkä sille voi että olet niin rajoittunut, ettet tajua mitä muut ovat täällä sinulle yrittäneet sanoa. On tainnut kritiikki "kolahtaa", kun olet heti puolustuskannalla ja toisia syyttelemässä (pummauksesta). Mutta onhan se helpompi pistää pää pensaaseen ja uskoa, että olet itse oikeassa kuin kuunnella eriävää mielipidettä ja ajatella, että ehkä toinen keskustelija onkin oikeassa tai peräti jopa molemmat. Mutta jatka umpiossasi..
että pidät aloittajaa outona jos tämä ihmettelee kun isovanhempia lypsetään!
Kyllä kertoo sinusta jotain, eikä se ole positiivista!
Tällä palstalla vedetään aina kateus esiin kun joku arvostelee toisten käytöstä.
Aloittajalla sanon, että olet oikeassa:ammattivalittajia löytyy ihan liikaa.
ap vaan eri nimimerkin takana. Itseasiassa sinun tulkintasi minun mielipiteestäni kertoo SINUSTA eikä minusta. Mutta kuten todettu, pysy umpiossasi..
Ap:n tapauksessa hänen asiaan puuttumisensa on netissä tuntemattomille ruikuttaminen, ettei kukaan puutu sukulaisten tekemisiiin.
Kukaan täällä kirjoittajista ei voi auttaa ap:n sukulaisten asiaa, joten tuosta on turha moralisoida. Asioiden tuomitseminen täällä auttaa kaikista vähiten.
oleen aloittaja, joten sorry vaan. Jos sinusta tuntuu oudolta, että joku muukin voi ajatella aloittajan tavoin niin ehkäpä itse olet kasvanut siellä umpiossasi.
Minua taasen vituttaa alistujat jotka sitten valittavat kohtaloaan hissukseen nurkan takana tai netissä ja odottavat jonkun vitun haltijakummin tulevan hoitamaan asiat kuntoon. Kyllä nyt jumalauta aikuisen täytyisi osata ja tajua ottaa sormi pois hellalta jos se tuntuu epämiellyttävältä. En siis kertakaikkiaan jaksa sääliä valitsemaansa kohtaloaan valittavia alistujia. Lopettakoot rahan antamisen jos eivät halua sitä tehdä, mutta jos niin tekevät niin pitäkööt turpansa kiinni. Toiminta on myöntymisen merkki.
Miten ihmiset voivat kasvattaa lapsiaan jos itse ovat selkärangattomia tiskirättejä? Isovanhemmilla kuuluisi olla jo elämänkokemusta mitä jakaa seuraaville sukupolville, vaan minkälaista esimerkkiä tuollaiset nahjukset antavat nuorille?
Ruikuttaminen ja asioista aina negatiivisen puolen etsimisen ja kaikkein pahimman kohtalon povaaminen on monen suomalaisen persoonan perusta. Jos he eivät koe olevansa silmille sylkemisen ja muunlaisen kaltoinkohtelun kohteena niin silloin heidän mitätön persoonansa kutistuu. Heidän persoonansa perustuu sille negatiivisen paskan pyörittämiselle ja uhriasemassa vellomiselle. Pahimpia ovat tyhmät köyhäiset, jotka eivät edes yritä saada tuloksia aikaan, sillä jos on uhriasemassa, niin silloinhan ei ole mitään vastuuta mistään ja syy on aina jossain muussa. Vastuunotto pelottaa monia yhtä paljon kuin kuolema.
Minä en ainakaan kehtaa valittaa, tai oikeastaan uskalla, koska jos sellaiseen sortuu niin päänsä saa pölkylle samantien. Ihmset eivät vain välttämättä ymmärrä, eivät osaa asettua muiden ihmisten asemaan.
Ajatellaan esim minua. Olen työtön, mieheni on työtön, minä olen lihava.. jne. Kummallakin mielenterveysongelmia ollut lapsesta saakka. Mutta ei saa valittaa, koska meidän pitäisi mennä töihin, lopettaa syöminen/juominen, tulla terveiksi ja yhteiskunnalle hyödyllisiksi. En kehtaa kenellekään sanoa, miten paljon minä unelmoin omasta kodista, lapsista jne... Kun tämä kaikki, elämäntilanteeni, on omaa syytäni. Kaikki ajattelevat niin. Se tuntuu pahalta. Kuka oikeasti valitsee itselleen mielenterveysongelmat, lihavuuden ja työttömyyden? Miksi elän niin jos kerran haluaisin kodin ja perheen? Koska ei kaikki ole niin mustavalkoista. Sitä voi kuvitella tietävänsä toisten perheiden asioista vaikka mitä, mutta todellisuudessa ette välttämättä tiedä paljoakaan. Pinnan alla voi muhia vaikka mitä ongelmia. Ettekö tosiaan tajua sitä? Esittäminen on helppoa, minullekin, koska enhän koskaan valita
ja kerro elämäni toiveista ja haaveista kenellekään (paitsi terapeutille). Yritän vain taistella tätä kaikkea vastaan sen minkä kykenen. Mutta sen olen huomannut, että minkäänlaista ymmärrystä kanssaihmisiltä ei juurikaan heru nykypäivänä esim minun tilannettani kohtaan. Olen pelkkä yhteiskunnan loinen, jonka sietäisi kuolla pois.
Voi siis hyvinkin olla, että ne valittavat eniten joilla on asiat parhaiten, jotta saisivat enemmän huomiota? Me muut ei kehdata valittaa ettemme vaikuttaisi vieläkin säälittävämmiltä ja saisi ihmisten vihoja niskaamme :D Minullakin eräs tuttavapariskunta, elävät niin leveästi; kaupasta ostetaan surutta kaikkea, hintaa ei katsota _koskaan_, lapset saa aina kaiken minkä mankuvat, mutta sitten ei ole varaa maksaa esim pientä velkaa tai vaikka parkkisakkoa pois tai muuta "yllättävää" kulua. Sitten valitetaan, kun voivoi ei ole rahaa. Mutta niin, toiset voivat valita, toiset eivät.
sinulle tsemppiä!!
Mutta saakeli että pistää vihaksi: Miksi ylipaino on samalla viivalla muiden ongelmiesi kanssa?
Älä ylipainosta välitä, se ei ole syy vaan seuraus.
Minä kun haaveilen lottovoitosta mut vaik kuinka valittaisin niin sitä vaan ei ole tullut.
Onhan monilla työttömillä, mielenterveysongelmista kärsivillä ja ylipainoisilla koti ja lapsia.
Ei sellaisia valittajia ja ruikuttajia jaksa kukaan kuunnella pitemmänpäälle. Minä en ainakaan kuuntelisi. Tiukkaa on tehnyt mutta en kehtaisi kenellekkään mennä valittamaan perse aukisuutta. Opiskeluaikoina haettiin perunasäkki, makaroonia, näkkileipää joilla pääsi pahimman yli eikä silloinkaan tullut mieleeni valittaa.
Juuri näin, jotka leveesti elävät pitää saada kaikki mulle nyt ja heti ja mikä parasta siinä käytetään lapsia hyväkseen ja verukkeena kun kerjätään lisää. Kauhee valitus jos herranjestas ei ole varaa matkustaa.
Eipä meilläkään ole ollut varaa matkustaa kymmeneen vuoteen mutta ei tulisi mieleenkään valittaa ja alkaan kerjään lähiomaisilta. Joku ylpeys on kadonnut valittajilta enkä tajua miksi?
Ole ylpeä itsestäsi kun et ole alentunut valittajien tasolle ja toivottavasti se aurinko vielä sinunkin risukasaasi paistaa jonain päivänä.
Suosittelen lukemaan Echart Tolle:n kirjallisuutta (kirjastoista saa..). Ajatuksesi itsestäsi ja maailmasta ovat perisuomalaisen kasvatuksen tulosta.
Valittaminen ei auta. Mitään vastaan ei kannata taistella, vaan ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee jokaisena elämän hetkenä. Minkään asian ei tarvitse olla ongelma, vaan nähdä se vallitsevana tilanteena. "Ongelmat" soitovat energiaa, kuluttavat ja lamauttavat, mutta totena hyväksytyt elämäntilanteet vapauttavat energiaa tarvittavaan toimimiseen tai ihan vain luonnolliseen olemiseen.
Juuri noin.
Isovanhemmat voisivat olla antamatta rahaa pelkästään jo sillä perusteella, että heillä on pienemmät tulot kuin tuolla valittajapariskunnalla. Yhden jälkeläisen rahoittaminen tekee usein ne toiset kateellisiksi, mikä aiheuttaa omat ongelmansa sisarusten välisiin suhteisiin.
Kaikilta meiltä löytyisi ihan varmasti syitä pyöriä itsesäälissä ja kurjuudessa ja valittaa valittamasta päästyäkin omaa surkeaa kohtaloa. Tottakai ihmisissä on eroja: joku kestää enemmän vastoinkäymisiä kuin toinen. Ihan täyttä soopaa on, että kärsimys ketään jalostaisi. Ei se sitä tee, mutta joitain se auttaa huomaamaan, mitkä oikeasti ovat niitä elämän tärkeitä asioita.
Vastuu omasta tilanteesta sysätään turhan usein vanhemmille, koululle, yhteiskunnalle, viranomaisille jne. kun ei itse uskalleta sitä ottaa. Ja ruikutus jatkuu noilla tyypeillä...varmaan hautaan saakka.
Tuosta ei ihan helposti käännytä positiivariksi.
Mulla oli aikoinaan kaveri, joka kans vinkui joka ikisestä asiasta --oli pienen vauvan äiti ja vinkui, ettei päässyt mielestään tarpeeksi usein ratsastamaan ja sukeltamaan : D.. ja kun mies vei purjehtimaan, niin aina oli joku lusikka vinossa.. pysyttelinkin sitten poissa niistä piireistä..
..vaivihkaa kuinka kateellinen olet kun heillä on kaikki niin hyvin ja teiltä puuttuu sitä ja sitä..mitäköhän he miettivät sitte?
Onko se pummausta jos antaa taloudellista tukea lapsilleen?Minä ainakin autan!Itselläni on ok-talo,mökki ja auto.Kenelle helvetti niitä sitten säästellään?Kuolinkaavussa ei ole taskuja sanoi jo vanhempani sainkin ainoana lapsena hyvän "pesämunan",että pystyn auttamaan myös jälkeläisiäni.Itse tässä työkyvyttömyys eläkkeellä :))Ei muuta,kun nautitaan kesästä ja löylyistä.
eri asia jos lapsia autetaan tasapuolisesti!
Jos sinulla olisi ollut sisarus, jolle olisi syydetty rahaa, muttei sinulle niin mitä siitä olisit tuumannut?
Olisitko vaan todennut, että mukava kun vanhemmat auttavat häntä kun kuolinkaavussa ei ole taskuja?
Kaikki perheen lapset eivät tarvitse avustuksia vanhemmiltaan.
Mieheni velikään ei tarvitsisi, mutta silti pummaa perheeseensä kaikenlaista omilta vanhemmiltaan. Me emme halua mitään mieheni vanhemmilta ja se on ERITTÄIN OK. Vanhemmat päättäköön omista rahoistaan, ei täällä mitään kommunisteja olle, että "jos tuo saa niin mulle samalla mitalla"..
kaikki aina ollut hyvin tai rahalla ostettavissa. Ei sellaisilla ihmisillä ole huolta huomisesta jotka ovat terveitä joilla ei ole menetettyjä läheisiä tai läheltä piti tilanteita ikinä ollut. Itse olen käynyt kuoleman porteilla neljästi ja ikää on kolmekymmentä. Olen pikkuhiljaa rakentanut elämääni joka on "pysähtynyt" milloin mistäkin syystä: työttömyys, sairaus, sydänsurut, stressi yms. "Vaikeuksien keskellä piilee mahdollisuus" on sanonta joka on vienyt eteenpäin, siis elämän intohimo. Haluan elää ja rakastan elämää juuri sellaisena kuin se tulee. Usein on tyyntä myrskyn edellä, mutta myös myrskyn jälkeen on pouta sää.
Ruikutus tuskin johtuu mistään muusta kuin siitä, että ei ole ikinä nähnyt muuta kuin valittavia ihmisiä ympärillä. Itselläni on kolme parasta ystävää lapsuudesta he ajattelevat elämää kuin minäkin. He ovat jostain ihmeen syystä myös kaikki kokeneet kovia, sairaus, menetys, yms. Mutta tiedättekö, että me kaikki neljä kaverusta asutaan ja eletään tavallisesti. Kaikilla meillä on peruskoti, ei palatsia tai pilvilinnoja. Yksi opiskelee, yksi on kotiäiti kaksi uraohjusta joilla on haaveena kotiäitiys. Emme valita emmekä ruikuta, vaikka elämässä olemme kaikki kohdanneet surua ja menetyksiä jokainen omalla tavallaan. Tuskallisia hoitoja on takana kaikilla erisyistä. Puhumme usein yhdessä unelmista ja siitä miten me näemme elämän ilot, surut ja haasteet. Jokaisella meillä on erilainen maailman katsomus, mutta silti olemme parhaita ystäviä. Meistä ei kukaan ruikuta turhasta. Luulen, että olemme nähneet niin paljon oikeaa kipua joka on kasvattanut meistä "kovia" ihmisiä, jotka nauttivat elämän pienistä iloista, kuten lapsen naurusta, linnun laulusta, koiran eleistä ja ihan vaan siitä, että aamulla pääsee sängystä ylös omin avuin yms.
Lähipiirissäni on muutamia tuttuja, jotka aina valittavat joka asiasta, joskus tekisi mieli sanoa -että valita vasta sitten kun ihan oikeasti sattuu syvälle sydämeen.
Elämän asenne. Jotkut ihmiset valittavat kaikesta,kai sillä haluavat itselleen huomiota. Jokainenhan meistä tuntee ainakin yhden valittajan,on niin nenä tukossa,kun on allergiaa tms. Taas positiivisella asenteella elävä ihminen löytää positiiviset puolet, vaikka elämä olisi kuinka vaikeaa tahansa.Ruikuttajan saa helposti hiljaiseksi,kun hänelle ei anna huomiota.
Ei ole sinullakaan kaikki hyvin, kun noin pitää purkautua.
Parempi pienessä puutteessa kuin liiallisessa yltäkylläisyydessä. Liiallisessa yltäkylläisyydessä ei osaa arvostaa mitään kun ei ole tarvinnut nähdä vaivaa minkään eteen.
http://www.aijaa.com/v.php?i=6207747.jpg