Tuntuu että elämä on tätä yhtä ja samaa päivästä toiseen. Aina kaikki palaa samaan lähtöpisteeseen. Mikään ei muutu paitsi vanhenemme päivä päivältä. Kauheeta ettei ole yhtään naispuolisia kavereita tässä kaupungissa eikä miesystävää. Elämäni on erilaista kuin ns. normaaleilla ihmisillä. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä joka pysyy jotenkin aisoissa lääkityksellä, mutta pelkään jo sitä aikaa kun joskus lopetan lääkkeiden käytön niin kuinka pärjään. Jos vaikka nyt löytäisin itselleni miehen niin mitä jos oireeni pahenevat myöhemmin hyväksyykö hän minut ja pärjäänkö muuten.
Yhtä ja
samaa
0150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.