Olen kyllästynyt lukemaan riitelyä kahden osapuolen välillä ,joka ei tunnu johtavan mihinkään. Joten, aion esittää asiani lyhyesti: esittäkää minulle tässä ja nyt todiste Jumalasta, joka vakuuttaa minut, ja asia on sillä selvä.
Todiste Jumalasta
42
205
1499
Vastaukset
- vailll
Tässä on onglema. Vastapuoli ei kykene osoittamaana sinulle todistetta jumalan olemassaolosta :))) sitä on kysytty jo monesti mutta aina siinä vaiheessa viestiketju katkeaa tämän kristityn osalta.
- 42
Kristityt tarjoavat kauniita ajatuksia, jotka ovat kuin maailman kaunein käärrepaperi, jonka sisällä ei ole kuitenkaan mitään. Siksi en ymmärrä miten he pyrkivät tyrkyttämään tuota samaa revittyä paperia uudelleen ja uudelleen, jos kerran olemme jo nähneet sisällön.
- ihimettelijä_x
42 kirjoitti:
Kristityt tarjoavat kauniita ajatuksia, jotka ovat kuin maailman kaunein käärrepaperi, jonka sisällä ei ole kuitenkaan mitään. Siksi en ymmärrä miten he pyrkivät tyrkyttämään tuota samaa revittyä paperia uudelleen ja uudelleen, jos kerran olemme jo nähneet sisällön.
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi. - et sinä määrää sitä
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.Et sinä voi määritellä minkälainen usko sopii sinulle, jos et ole edes saanut uskoa lahjaksi Jumalalta. Sitä täytyy pyytää Häneltä, ei sitä noinvain kuka tahansa tule uskoon!
- ihimettelijä_x
et sinä määrää sitä kirjoitti:
Et sinä voi määritellä minkälainen usko sopii sinulle, jos et ole edes saanut uskoa lahjaksi Jumalalta. Sitä täytyy pyytää Häneltä, ei sitä noinvain kuka tahansa tule uskoon!
Onneksi sentään voin valita että en ala uskomaan että joku hakataan ristille minun pahojen tekojeni takia ja kun rukoilen armoa pääsen taivaaseen.
Ja kaikki jotka eivät ole jeesuksesta kuulleet joutuvat helvettiin.
Toivottavasti en niin paljoa sekoa että alan tuollaiseen pahuuteen ja julmuuteen uskomaan.
Jos oikea jumala on, niin hän rakastaa kaikkia ja kukaan ei joudu helvettiin.
Ja miksi jumala antaa taivaspaikan lahjaksi vaikka miten pahalle, ja kiltti helläluontoinen ei ole kutsutta vaan tulijärvi häntä odottaa.
En voi käsittää sitä kylmää julmuutta jolla uskovat hyväksyvät naapurin helvettiin menon. Ahneus on valtava voimavara, eli kunhan vain itse pelastuu. Huh huh.
Normaalisti en jaksa näitä juttuja mutta nyt kai oon liian väsynyt. - ...
ihimettelijä_x kirjoitti:
Onneksi sentään voin valita että en ala uskomaan että joku hakataan ristille minun pahojen tekojeni takia ja kun rukoilen armoa pääsen taivaaseen.
Ja kaikki jotka eivät ole jeesuksesta kuulleet joutuvat helvettiin.
Toivottavasti en niin paljoa sekoa että alan tuollaiseen pahuuteen ja julmuuteen uskomaan.
Jos oikea jumala on, niin hän rakastaa kaikkia ja kukaan ei joudu helvettiin.
Ja miksi jumala antaa taivaspaikan lahjaksi vaikka miten pahalle, ja kiltti helläluontoinen ei ole kutsutta vaan tulijärvi häntä odottaa.
En voi käsittää sitä kylmää julmuutta jolla uskovat hyväksyvät naapurin helvettiin menon. Ahneus on valtava voimavara, eli kunhan vain itse pelastuu. Huh huh.
Normaalisti en jaksa näitä juttuja mutta nyt kai oon liian väsynyt.Olet varmaan oikeassa jos tulinen järvi ei ole vertauskuva. Minunpa mielestäni se on ja et sitä voi väitteilläsi muuttaa.
Sinun mallissasi ei ole mitään mahdollisuutta niille jotka eivät halua Jumalan luo. Ateistit sanovat etteivät halua elää ikuisesti. Pitäisikö sellainen pakottaa ikuiseen elämään. Helvettiä taasen sanotaan toiseksi kuolemaksi.
Jos kerran selvästi sanotaan että ihmiset tuomitaan tekojen mukaan, miksi sitten kiltti ja helläluontoinen ihminen joka ei ole tehnyt pahaa, voitaisi tuomita yhtään mihinkään muuhun kuin että ei pääse taivaaseen kun ei sinne kerran halua. Tuntuisi juuri sopivalta tuomiolta ateistille päästä tiedottomuuteen kun kerran sitä niin hirveästi haluaa. - ihimettelijä_x
... kirjoitti:
Olet varmaan oikeassa jos tulinen järvi ei ole vertauskuva. Minunpa mielestäni se on ja et sitä voi väitteilläsi muuttaa.
Sinun mallissasi ei ole mitään mahdollisuutta niille jotka eivät halua Jumalan luo. Ateistit sanovat etteivät halua elää ikuisesti. Pitäisikö sellainen pakottaa ikuiseen elämään. Helvettiä taasen sanotaan toiseksi kuolemaksi.
Jos kerran selvästi sanotaan että ihmiset tuomitaan tekojen mukaan, miksi sitten kiltti ja helläluontoinen ihminen joka ei ole tehnyt pahaa, voitaisi tuomita yhtään mihinkään muuhun kuin että ei pääse taivaaseen kun ei sinne kerran halua. Tuntuisi juuri sopivalta tuomiolta ateistille päästä tiedottomuuteen kun kerran sitä niin hirveästi haluaa.Vaikka ateismi olekkaan järjellä perusteltavissa, kuten ei ole uskonnotkaan, pidän kuitenkin ateisteja ihimillisempinä kuin näitä toisia prempia, jumalan luo kutsuttuja ja toisia helvettiin lähettäviä uskovaisia.
Kyllä minä haluaisin elää ikuisesti, mikäli elämä olisi oikeudenmukaista eikä olisi sotia eikä riitoja. Kyllä elämässä on paljon hetkiä jolloin ei halua kuolla. Olen kyllä monesti toivonut kuolemaakin, sekä ikuinen loppu tuntuisi helpolta. Terve ihminen ei toivo kuolemaansa.
Mutta en voi kuvitella viihtyväni kristittyjen taivaassa jossa tieto monien tuttujen kituminen helvetissä ei antaisi hetken rauhaa.
Tuntuu monesti että taivas perustuu sadismiin, siellä olevat nauttivat helvetissä olevien kärsimyksistä. Samoin jumalakin tällä perusteella on sadisti.
Koska en halua olla pahuuden kanssa kaveria, niin minä vain ihmettelen, sekä ymmärrän paremmin ateistia joka haluaa joskus pois tästä julman jumalan vaikutuspiiristä.
Kuitenkin haluan uskoa että kaiken takana on hyvyys ja rakkaus, koska se on yhtä mahdollista kuin se että jumalaa ei ole. - Ken the Guru
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.Ateisti ei kiellä jumalan olemassaoloa. Ateisti sanoo vain, että koska teisti ei ole pystynyt perustelemaan kantaansa, niin tämä puhuu puppua. Ehkä vielä joskus teisti löytää todisteita kantansa tueksi, mutta siihen asti ateisti ei usko ja kehottaa muitakin olemaan uskomatta.
- ...
ihimettelijä_x kirjoitti:
Vaikka ateismi olekkaan järjellä perusteltavissa, kuten ei ole uskonnotkaan, pidän kuitenkin ateisteja ihimillisempinä kuin näitä toisia prempia, jumalan luo kutsuttuja ja toisia helvettiin lähettäviä uskovaisia.
Kyllä minä haluaisin elää ikuisesti, mikäli elämä olisi oikeudenmukaista eikä olisi sotia eikä riitoja. Kyllä elämässä on paljon hetkiä jolloin ei halua kuolla. Olen kyllä monesti toivonut kuolemaakin, sekä ikuinen loppu tuntuisi helpolta. Terve ihminen ei toivo kuolemaansa.
Mutta en voi kuvitella viihtyväni kristittyjen taivaassa jossa tieto monien tuttujen kituminen helvetissä ei antaisi hetken rauhaa.
Tuntuu monesti että taivas perustuu sadismiin, siellä olevat nauttivat helvetissä olevien kärsimyksistä. Samoin jumalakin tällä perusteella on sadisti.
Koska en halua olla pahuuden kanssa kaveria, niin minä vain ihmettelen, sekä ymmärrän paremmin ateistia joka haluaa joskus pois tästä julman jumalan vaikutuspiiristä.
Kuitenkin haluan uskoa että kaiken takana on hyvyys ja rakkaus, koska se on yhtä mahdollista kuin se että jumalaa ei ole.Niin, enpä voi kehuskella ainakaan olevani parempi ihminen kuin ateistit. Defenssit ja projektiot raikaa, ikävä että huomaa vasta jälkeenpäin olleensa usein kostonhimoinen ja ilkeä ja että sanojen oikeutukset ovat silmä-silmästä-lakia eikä lähimmäisenrakkautta.
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.Luetun ymmärtäminen on joskus niin vaikeaa.
>>Mihin sitten perustuu ateismi?>Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?>Miksi pitää olla ateisti?>Miksei voi olla puolueeton kuten minä?>Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.>Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.Phoebus kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen on joskus niin vaikeaa.
>>Mihin sitten perustuu ateismi?>Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?>Miksi pitää olla ateisti?>Miksei voi olla puolueeton kuten minä?>Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.>Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti."Ps. En todellakaan pidä sanasta "ateisti". Monet ymmärtävät sen väärin. Minulle oli aikanaan vaikeaa antaa itseni ymmärtää olevani sellainen. Kuvittelin, että ateisteja ovat vain tiukat ja aktiiviset jumalankieltäjät, jotka ovat luoneet itselleen uskontoa vastaavan oppijärjestelmän. Otettuani asiasta selvää, huomasin miten asia todellisuudessa on. Kuitenkin käytän yhä mielummin itsestäni paremmin kuvaavaa termiä "uskonnoton"."
Minä käytän ateisti-nimikettä yleensä vain häkellyttääkseni saarnaavaa uskista. Vaikka ateistihan minä olen, kuten kaikki uskomattomat omin avoin ajattelevat.- ihimettelijä_x
Phoebus kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen on joskus niin vaikeaa.
>>Mihin sitten perustuu ateismi?>Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?>Miksi pitää olla ateisti?>Miksei voi olla puolueeton kuten minä?>Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.>Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.Kyllä vain. Ilman muuta olen teisti. Uskoni siihen että että hyvä tahto ja rakkaus elämää kohtaan on paljon parempi asenne kuin kylmä kyynisyys.
En toki väitä että ateistit ovat kylmiä ja kyynisiä, ihmisiä siinä kuin ketkä tahansa.
Mutta itseni olisi kurjempaa ellen lapsen lailla uskoisi hyvään ja lähimmäisenrakkauteen.
Se voi kyllä hyvin olla evoluution luoma piirre ihmisessä, koska sitä kautta laji pysyy paremmin hengissä koska sodat vähenevät.
Toisaalta empatia taas degeneroi ihmislajia, koska sairaat ja vammaisetkin saavat elää ja jatkaa sukua.
Teistinä minulla ei ole mitään syytä kieltää jumaluutta, ellei löydy asiaan pitäviä todisteita.
Minun uskontoni on rauha ja rakkaus, varmaan monella ateistilla myös?
Vai kuuluuko ateismiin olla kylmä ja kyyninen. Ai niin, piti käydä lukemassa. et sinä määrää sitä kirjoitti:
Et sinä voi määritellä minkälainen usko sopii sinulle, jos et ole edes saanut uskoa lahjaksi Jumalalta. Sitä täytyy pyytää Häneltä, ei sitä noinvain kuka tahansa tule uskoon!
>>>Et sinä voi määritellä minkälainen usko sopii sinulle, jos et ole edes saanut uskoa lahjaksi Jumalalta. Sitä täytyy pyytää Häneltä, ei sitä noinvain kuka tahansa tule uskoon!
ihimettelijä_x kirjoitti:
Onneksi sentään voin valita että en ala uskomaan että joku hakataan ristille minun pahojen tekojeni takia ja kun rukoilen armoa pääsen taivaaseen.
Ja kaikki jotka eivät ole jeesuksesta kuulleet joutuvat helvettiin.
Toivottavasti en niin paljoa sekoa että alan tuollaiseen pahuuteen ja julmuuteen uskomaan.
Jos oikea jumala on, niin hän rakastaa kaikkia ja kukaan ei joudu helvettiin.
Ja miksi jumala antaa taivaspaikan lahjaksi vaikka miten pahalle, ja kiltti helläluontoinen ei ole kutsutta vaan tulijärvi häntä odottaa.
En voi käsittää sitä kylmää julmuutta jolla uskovat hyväksyvät naapurin helvettiin menon. Ahneus on valtava voimavara, eli kunhan vain itse pelastuu. Huh huh.
Normaalisti en jaksa näitä juttuja mutta nyt kai oon liian väsynyt.RE:onneksi voin
- et ilmeisesti käsitä sitä, että uskovat eivät halua kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan julistavat heille evankeliumia heidän pelastuksekseen. Miten sinulla voi olla noin nurinkurinen ajatus asiasta?
- Eikä Jumalakaan halua kenenkään joutuvan vaivan paikkaan, se paikka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Valitettavasti ne, jotka torjuvat Jumalan pelastussuunnitelman, perkele vie kanssaan tuhoon.Phoebus kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen on joskus niin vaikeaa.
>>Mihin sitten perustuu ateismi?>Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?>Miksi pitää olla ateisti?>Miksei voi olla puolueeton kuten minä?>Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.>Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.>>Kuitenkin käytän yhä mielummin itsestäni paremmin kuvaavaa termiä "uskonnoton"
- Kössönöm
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi."Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä? "
- Mitä tuo tarkoittaa? Puolueeton? Jos et ole teisti, olet ei-teisti eli ateisti.
Olen ei-teisti, koska en usko jumalien olemassaoloon. Niistä ei ole mitään todisteita. On vain läjäpäin kaikenlaista mielikuvituksellista kirjallisuutta. Ei ainuttakaan faktaa mistään jumalolennosta. - Kössönöm
ihimettelijä_x kirjoitti:
Vaikka ateismi olekkaan järjellä perusteltavissa, kuten ei ole uskonnotkaan, pidän kuitenkin ateisteja ihimillisempinä kuin näitä toisia prempia, jumalan luo kutsuttuja ja toisia helvettiin lähettäviä uskovaisia.
Kyllä minä haluaisin elää ikuisesti, mikäli elämä olisi oikeudenmukaista eikä olisi sotia eikä riitoja. Kyllä elämässä on paljon hetkiä jolloin ei halua kuolla. Olen kyllä monesti toivonut kuolemaakin, sekä ikuinen loppu tuntuisi helpolta. Terve ihminen ei toivo kuolemaansa.
Mutta en voi kuvitella viihtyväni kristittyjen taivaassa jossa tieto monien tuttujen kituminen helvetissä ei antaisi hetken rauhaa.
Tuntuu monesti että taivas perustuu sadismiin, siellä olevat nauttivat helvetissä olevien kärsimyksistä. Samoin jumalakin tällä perusteella on sadisti.
Koska en halua olla pahuuden kanssa kaveria, niin minä vain ihmettelen, sekä ymmärrän paremmin ateistia joka haluaa joskus pois tästä julman jumalan vaikutuspiiristä.
Kuitenkin haluan uskoa että kaiken takana on hyvyys ja rakkaus, koska se on yhtä mahdollista kuin se että jumalaa ei ole."Mutta en voi kuvitella viihtyväni kristittyjen taivaassa jossa tieto monien tuttujen kituminen helvetissä ei antaisi hetken rauhaa."
- Tuohonkin joku antoi kätsyn selityksen. "taivaassa kaikki unohtuu, ei muista mennyttä"
Ristiriitaista sikäli, että kuitenkin väittävät, että taivaassa sitten taas tapaillaan tuttuja... - pepe57
ihimettelijä_x kirjoitti:
Kyllä vain. Ilman muuta olen teisti. Uskoni siihen että että hyvä tahto ja rakkaus elämää kohtaan on paljon parempi asenne kuin kylmä kyynisyys.
En toki väitä että ateistit ovat kylmiä ja kyynisiä, ihmisiä siinä kuin ketkä tahansa.
Mutta itseni olisi kurjempaa ellen lapsen lailla uskoisi hyvään ja lähimmäisenrakkauteen.
Se voi kyllä hyvin olla evoluution luoma piirre ihmisessä, koska sitä kautta laji pysyy paremmin hengissä koska sodat vähenevät.
Toisaalta empatia taas degeneroi ihmislajia, koska sairaat ja vammaisetkin saavat elää ja jatkaa sukua.
Teistinä minulla ei ole mitään syytä kieltää jumaluutta, ellei löydy asiaan pitäviä todisteita.
Minun uskontoni on rauha ja rakkaus, varmaan monella ateistilla myös?
Vai kuuluuko ateismiin olla kylmä ja kyyninen. Ai niin, piti käydä lukemassa.Siinä pari "sanahirviötä", jotka saavat useiden eri puhujien suussa täysin eri merkityksen. Joillekin feministi on tasa-arvoa työ- ja kotielämässä hakeva nainen. OK. Jotkun sen kiihkeimmät vastustajat taas vääntävät propagandassaan sanan tarkoittamaan kiihkeimpiä "telaketjufeministejä". Sitä sanotaan propagandaksi. Sama juttu ateistin kanssa, rauhallinen ihminen ilman jumaluskoa, tai saatanalle työtä tietoisesti tekevä jumalan pilkkaaja ja kieltäjä. Tai mitä tahansa tuolta väliltä. Näin minusta, rauhallisesta, elämää rakastavasta ja (toivottavasti) ystävällisestä julkiateistista.
- 42
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.Vastaan mielelläni tähän. Olet olettamukseni mukaan agnostikko?
On vaikea lähteä perustelemaan uskoaan siihen, että jotain ei ole olemassa, mutta on helppo kieltää sellainen johon muut uskovat. Sen takia on olemassa ateismia. Käsitykseni mukaan, jos Jumalausko lakkaa jonain päivänä olemasta, lakkaa myös ateismi, koska ateismia tarvitaan (mielestäni) vain Jumalauskon kumoamiseen. Jos äskeinen ei auennut saanen käyttää esimerkkiä.
Planeetan X asukkaat uskovat että ääntelemällä tarpeeksi kovaa aurinko nousee. He ovat laulalaisia. Kuitenkin, yksi pieni asukas kieltäytyy ääntelemästä koska se on hänestä noloa, ja sanoo että aurinko nousee joka tapauksessa ja julistautuu planeetta X:n ei-laulalaiseksi. Joko planeetan asukkaat voivat kokeilla nouseeko aurinko ilman aurinkoa ja riskinä on sukupuutto, tai he jatkavat niin kuin aina on ollut. Sama tilanne on uskontojen kanssa, jos niitä ei kumota, ne jäävät elämään. Kristinuskon mukaan meidän on jatkettava katumista tai emme saakkaan ikuista elämää. Jos esimerkiksi Buddhalaisuus nousee valtaan maailmassa, voi jostakin nousta sen vastaliike, joka väittää että ei ole sielua. Ateismihan ei sielun olemassaoloa virallisesti kiellä. Ateismi ei itsessään ole tarpeeksi sisällökäs ollakseen uskonto, sillä siltä puuttuvat päämäärät ja uskomukset. Jos käsitettä "jumala" ei olisi, ei olisi myöskään ateismia. Ja puolueeton ei loppujen lopuksi voi olla, Jumala joko on tai ei ole.
Miksi pitää olla ateisti, kysyt? Oma toivoni olisi että sana katoaa uskontojen myötä eikä sitä enää tarvita puolustamaan järjenkäyttöä tai vapautta. Olen ateisti niin kauan kuin on käsite "jumala". Ja kun käsite katoaa, minä en ole.
Ja ateisteilla on esiintynyt vahvojakin todisteita. Oma teoriani poukkoili täällä jossain. Valitettavasti tämä palsta keskittyy lähinnä pilkunviilaukseen. Todistan oman kantani seuraavasti:
Raamatun ulkopuolella Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistettavaksi kelpaavaa lausuntoa, joka mahdollistaisi hänen olemassaolonsa. Kukaan ei tiedettävästi ole nähnyt Jumalaa, tai kykenyt todistamaan hänen läsnäoloaan. Herätyskokouksissa koetut ihmeet ovat aina olleet huijausta, tai uskovaiset ovat kokeneet vahvan plasebo-efektin, eli lumelääkevaikutuksen, jonka ovat perustelleet Jumalalla. Jumalan läsnä olo puuttu kokonaan historiankirjoista, sillä yhdelläkään tutkitun historiankirjan sivulla ei ole mainintaa "Ja Jumala puuttui tapahtumiin". Toinen todiste on mielestäni maailman lukuisat uskonnot: jos maailman olisi luonut vain yksi Jumala, muut uskonnot olisivat aina jollain tavoin sidoksissa tähän hahmoon. Näin ei kuitenkaan ole ja näkemykset poikkeavat vahvasti. Kolmas toteamus, joka ei poista Jumalan olemassaoloa, mutta tekee hänet tarpeettomaksi on huomio, että ihmisten moraali, ja teot eivät ole sidoksissa uskontoon, vaan aikakauteen ja elintasoon. Jos Jumala on olemassa, hän ei ohjaa meitä sen enempää, kuin esimerkin laulalaiset aurinkoa. Ainoa mahdollinen Jumala jota en siis voi todistaa pois on välinpitämätön ja maailmaan puuttumaton persoonaton kokonaisuus, joka ei välitä palvommeko häntä vai emme. Tällaiseen Jumalaan voisin jopa uskoa, mutta se ei voi olla kristinuskon Jumala.
Oman kantani olen valinnut juuri kristinuskon(ja muiden uskontojen) hyödyttömyyden vuoksi. Voin luopua kannastani, heti kun uskontoja ei enää ole. Ja nyt oma kysymykseni:
Mikä saa sinut olettamaan että ateismi on uskonto, jos sen ainoa tehtävä on kumota jumala, jotka ovat lähes poikkeuksetta uskontojen lähtökohtana? Jumalanhullu kirjoitti:
RE:onneksi voin
- et ilmeisesti käsitä sitä, että uskovat eivät halua kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan julistavat heille evankeliumia heidän pelastuksekseen. Miten sinulla voi olla noin nurinkurinen ajatus asiasta?
- Eikä Jumalakaan halua kenenkään joutuvan vaivan paikkaan, se paikka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Valitettavasti ne, jotka torjuvat Jumalan pelastussuunnitelman, perkele vie kanssaan tuhoon."et ilmeisesti käsitä?"
Että joku ei pysty uskoon mielestään mielikuvitusolentoa, josta muuten ei ole minkäänlaisia todisteita, todeksi, ei sitten millään, mutta jos tässä nyt ruvetaan mielenkuvituksella leikittelemään, niin toi on jo passi helvettiin, vaikka olis muuten kuinka hyvä ihminen, ei pal kuullosta rakkaudelta:)Jumalanhullu kirjoitti:
>>Kuitenkin käytän yhä mielummin itsestäni paremmin kuvaavaa termiä "uskonnoton"
Olet uskonnollinen ihminen. Tuo on naurettavaa keinotekoista rajojen piirtämistä erottaaksesi itsesi "oikeaksi uskovaksi".
"Osmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki.[2] Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:
Usko uskonnon opinkappaleisiin
Aatteellinen uskonnollisuus
Kirkon kannattaminen
Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
Uskonnollisten elämysten kokeminen"
Miten on, etkö noita asioita harjoita?
"Käsite olla uskovainen on yleisemmin käytössä protestanttisissa kirkkokunnissa, joissa tähdennetään ihmisen pelastuvan yksin uskosta (lat. sola fide), eli rukoilemalla Jeesusta elämäänsä henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja antamalla elämänsä kokonaan Jeesukselle. Tämän jälkeen saa Jumalalta lahjaksi pelastavan uskon (pelastuu siis yksin uskosta) ja on kiitollinen Jeesuksen sovitustyöstä."
Uskonnollisuus ilmenee sinussa USKONA JEESUKSEESI ja SUORITTAMINASI PALVONTAMENOINA, kuten esimerkiksi rukoilu ja uskonnollisiin tapahtumiin osallistuminen. Sitoohan kristinusko sinutkin tiiviisti jeesuksesi sovitukseen, armon vastaanottamiseen ja sitä kautta uskomukseen ikuisesta elämästä jumalasi luona.42 kirjoitti:
Vastaan mielelläni tähän. Olet olettamukseni mukaan agnostikko?
On vaikea lähteä perustelemaan uskoaan siihen, että jotain ei ole olemassa, mutta on helppo kieltää sellainen johon muut uskovat. Sen takia on olemassa ateismia. Käsitykseni mukaan, jos Jumalausko lakkaa jonain päivänä olemasta, lakkaa myös ateismi, koska ateismia tarvitaan (mielestäni) vain Jumalauskon kumoamiseen. Jos äskeinen ei auennut saanen käyttää esimerkkiä.
Planeetan X asukkaat uskovat että ääntelemällä tarpeeksi kovaa aurinko nousee. He ovat laulalaisia. Kuitenkin, yksi pieni asukas kieltäytyy ääntelemästä koska se on hänestä noloa, ja sanoo että aurinko nousee joka tapauksessa ja julistautuu planeetta X:n ei-laulalaiseksi. Joko planeetan asukkaat voivat kokeilla nouseeko aurinko ilman aurinkoa ja riskinä on sukupuutto, tai he jatkavat niin kuin aina on ollut. Sama tilanne on uskontojen kanssa, jos niitä ei kumota, ne jäävät elämään. Kristinuskon mukaan meidän on jatkettava katumista tai emme saakkaan ikuista elämää. Jos esimerkiksi Buddhalaisuus nousee valtaan maailmassa, voi jostakin nousta sen vastaliike, joka väittää että ei ole sielua. Ateismihan ei sielun olemassaoloa virallisesti kiellä. Ateismi ei itsessään ole tarpeeksi sisällökäs ollakseen uskonto, sillä siltä puuttuvat päämäärät ja uskomukset. Jos käsitettä "jumala" ei olisi, ei olisi myöskään ateismia. Ja puolueeton ei loppujen lopuksi voi olla, Jumala joko on tai ei ole.
Miksi pitää olla ateisti, kysyt? Oma toivoni olisi että sana katoaa uskontojen myötä eikä sitä enää tarvita puolustamaan järjenkäyttöä tai vapautta. Olen ateisti niin kauan kuin on käsite "jumala". Ja kun käsite katoaa, minä en ole.
Ja ateisteilla on esiintynyt vahvojakin todisteita. Oma teoriani poukkoili täällä jossain. Valitettavasti tämä palsta keskittyy lähinnä pilkunviilaukseen. Todistan oman kantani seuraavasti:
Raamatun ulkopuolella Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistettavaksi kelpaavaa lausuntoa, joka mahdollistaisi hänen olemassaolonsa. Kukaan ei tiedettävästi ole nähnyt Jumalaa, tai kykenyt todistamaan hänen läsnäoloaan. Herätyskokouksissa koetut ihmeet ovat aina olleet huijausta, tai uskovaiset ovat kokeneet vahvan plasebo-efektin, eli lumelääkevaikutuksen, jonka ovat perustelleet Jumalalla. Jumalan läsnä olo puuttu kokonaan historiankirjoista, sillä yhdelläkään tutkitun historiankirjan sivulla ei ole mainintaa "Ja Jumala puuttui tapahtumiin". Toinen todiste on mielestäni maailman lukuisat uskonnot: jos maailman olisi luonut vain yksi Jumala, muut uskonnot olisivat aina jollain tavoin sidoksissa tähän hahmoon. Näin ei kuitenkaan ole ja näkemykset poikkeavat vahvasti. Kolmas toteamus, joka ei poista Jumalan olemassaoloa, mutta tekee hänet tarpeettomaksi on huomio, että ihmisten moraali, ja teot eivät ole sidoksissa uskontoon, vaan aikakauteen ja elintasoon. Jos Jumala on olemassa, hän ei ohjaa meitä sen enempää, kuin esimerkin laulalaiset aurinkoa. Ainoa mahdollinen Jumala jota en siis voi todistaa pois on välinpitämätön ja maailmaan puuttumaton persoonaton kokonaisuus, joka ei välitä palvommeko häntä vai emme. Tällaiseen Jumalaan voisin jopa uskoa, mutta se ei voi olla kristinuskon Jumala.
Oman kantani olen valinnut juuri kristinuskon(ja muiden uskontojen) hyödyttömyyden vuoksi. Voin luopua kannastani, heti kun uskontoja ei enää ole. Ja nyt oma kysymykseni:
Mikä saa sinut olettamaan että ateismi on uskonto, jos sen ainoa tehtävä on kumota jumala, jotka ovat lähes poikkeuksetta uskontojen lähtökohtana?"Ainoa mahdollinen Jumala jota en siis voi todistaa pois on välinpitämätön ja maailmaan puuttumaton persoonaton kokonaisuus, joka ei välitä palvommeko häntä vai emme. Tällaiseen Jumalaan voisin jopa uskoa, mutta se ei voi olla kristinuskon Jumala. "
:) Muistuttaa kovasti kehittämääni "puistokemistijumala" -termiä.. Joku hauska sarjakuvapiirtäjä voisi tehdä siitä Gaston Lagaffe - tyyppisen hahmon..
http://lagaffemegate.free.fr/marottes/images/monde04.jpg- 42
KeljuKooKojootti kirjoitti:
"Ainoa mahdollinen Jumala jota en siis voi todistaa pois on välinpitämätön ja maailmaan puuttumaton persoonaton kokonaisuus, joka ei välitä palvommeko häntä vai emme. Tällaiseen Jumalaan voisin jopa uskoa, mutta se ei voi olla kristinuskon Jumala. "
:) Muistuttaa kovasti kehittämääni "puistokemistijumala" -termiä.. Joku hauska sarjakuvapiirtäjä voisi tehdä siitä Gaston Lagaffe - tyyppisen hahmon..
http://lagaffemegate.free.fr/marottes/images/monde04.jpg"Puistokemistijumala" kuulostaa hienolta. Mielestäni hyvän idean saisi myös"vanhasta höppänästä",Jumalan dementtisestä ja mielenjakaumasta kärsivästä versiosta, jolle maapallon toiminta on isoa teevee-viihdettä. Kaikki käskyt ovat täällä vain lisäämässä toimintaa. Aina kun "isoisä" jumala kaipaa viihdettä, hän kääntää helvettikanavalle "kissa ja hiiri" huumoria saadakseen.
- just,just
ihimettelijä_x kirjoitti:
Onneksi sentään voin valita että en ala uskomaan että joku hakataan ristille minun pahojen tekojeni takia ja kun rukoilen armoa pääsen taivaaseen.
Ja kaikki jotka eivät ole jeesuksesta kuulleet joutuvat helvettiin.
Toivottavasti en niin paljoa sekoa että alan tuollaiseen pahuuteen ja julmuuteen uskomaan.
Jos oikea jumala on, niin hän rakastaa kaikkia ja kukaan ei joudu helvettiin.
Ja miksi jumala antaa taivaspaikan lahjaksi vaikka miten pahalle, ja kiltti helläluontoinen ei ole kutsutta vaan tulijärvi häntä odottaa.
En voi käsittää sitä kylmää julmuutta jolla uskovat hyväksyvät naapurin helvettiin menon. Ahneus on valtava voimavara, eli kunhan vain itse pelastuu. Huh huh.
Normaalisti en jaksa näitä juttuja mutta nyt kai oon liian väsynyt."En voi käsittää sitä kylmää julmuutta jolla uskovat hyväksyvät naapurin helvettiin menon. Ahneus on valtava voimavara, eli kunhan vain itse pelastuu. Huh huh."
syytät uskovia tuossa, uskovaisethan koittavat kertoa niin sulle, kuin muillekkin Herrasta,
mutta niin sinä kuin moni muukin torjuu Jumalan.Et halua vastaanottaa Jeesusta ja sit väität
uskovia ahnaiksi, kuhan vaan itse pelastuu, haloo !!! He yrittävät avata sinunkin sokean silmät,ettet
joutuisi helvettiin... 42 kirjoitti:
"Puistokemistijumala" kuulostaa hienolta. Mielestäni hyvän idean saisi myös"vanhasta höppänästä",Jumalan dementtisestä ja mielenjakaumasta kärsivästä versiosta, jolle maapallon toiminta on isoa teevee-viihdettä. Kaikki käskyt ovat täällä vain lisäämässä toimintaa. Aina kun "isoisä" jumala kaipaa viihdettä, hän kääntää helvettikanavalle "kissa ja hiiri" huumoria saadakseen.
:) Mustan huumorin taideteos.
- pepe57
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi."Tehän kiellätte jumalan olemassa olon." Ateisti on henkilö jonka jumalusko puuttuu. Esim jos joku empii jumalan olemassaoloa, epäilee, että voisi ollakin, mutta jos hän ei usko jumalaan, on hän ateisti.
- kuka mitä häh
Jumalanhullu kirjoitti:
RE:onneksi voin
- et ilmeisesti käsitä sitä, että uskovat eivät halua kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan julistavat heille evankeliumia heidän pelastuksekseen. Miten sinulla voi olla noin nurinkurinen ajatus asiasta?
- Eikä Jumalakaan halua kenenkään joutuvan vaivan paikkaan, se paikka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Valitettavasti ne, jotka torjuvat Jumalan pelastussuunnitelman, perkele vie kanssaan tuhoon."Eikä Jumalakaan halua kenenkään joutuvan vaivan paikkaan"
Sehän on hyvä se. Sittenhän kukaan ei voi joutua sinne vaivan paikkaan, koska mitään
ei voi tapahtua vastoin kaikkivaltiaan tahtoa. Ja jos kaikkivaltias ei halua kenenkään
sinne joutuvan, niin silloin kukaan ei voi sinne koskaan joutua. Eihän mitään voi ikinä
tapahtua vastoin kaikkivaltiaan tahtoa, joka ylittää kaiken ihmisen tahdon ja tekemiset. KeljuKooKojootti kirjoitti:
Olet uskonnollinen ihminen. Tuo on naurettavaa keinotekoista rajojen piirtämistä erottaaksesi itsesi "oikeaksi uskovaksi".
"Osmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki.[2] Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:
Usko uskonnon opinkappaleisiin
Aatteellinen uskonnollisuus
Kirkon kannattaminen
Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
Uskonnollisten elämysten kokeminen"
Miten on, etkö noita asioita harjoita?
"Käsite olla uskovainen on yleisemmin käytössä protestanttisissa kirkkokunnissa, joissa tähdennetään ihmisen pelastuvan yksin uskosta (lat. sola fide), eli rukoilemalla Jeesusta elämäänsä henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja antamalla elämänsä kokonaan Jeesukselle. Tämän jälkeen saa Jumalalta lahjaksi pelastavan uskon (pelastuu siis yksin uskosta) ja on kiitollinen Jeesuksen sovitustyöstä."
Uskonnollisuus ilmenee sinussa USKONA JEESUKSEESI ja SUORITTAMINASI PALVONTAMENOINA, kuten esimerkiksi rukoilu ja uskonnollisiin tapahtumiin osallistuminen. Sitoohan kristinusko sinutkin tiiviisti jeesuksesi sovitukseen, armon vastaanottamiseen ja sitä kautta uskomukseen ikuisesta elämästä jumalasi luona.>>Usko uskonnon opinkappaleisiin
Aatteellinen uskonnollisuus
Kirkon kannattaminen
Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
Uskonnollisten elämysten kokeminen"
Miten on, etkö noita asioita harjoita?- m.magdalena
ihimettelijä_x kirjoitti:
Vaikka ateismi olekkaan järjellä perusteltavissa, kuten ei ole uskonnotkaan, pidän kuitenkin ateisteja ihimillisempinä kuin näitä toisia prempia, jumalan luo kutsuttuja ja toisia helvettiin lähettäviä uskovaisia.
Kyllä minä haluaisin elää ikuisesti, mikäli elämä olisi oikeudenmukaista eikä olisi sotia eikä riitoja. Kyllä elämässä on paljon hetkiä jolloin ei halua kuolla. Olen kyllä monesti toivonut kuolemaakin, sekä ikuinen loppu tuntuisi helpolta. Terve ihminen ei toivo kuolemaansa.
Mutta en voi kuvitella viihtyväni kristittyjen taivaassa jossa tieto monien tuttujen kituminen helvetissä ei antaisi hetken rauhaa.
Tuntuu monesti että taivas perustuu sadismiin, siellä olevat nauttivat helvetissä olevien kärsimyksistä. Samoin jumalakin tällä perusteella on sadisti.
Koska en halua olla pahuuden kanssa kaveria, niin minä vain ihmettelen, sekä ymmärrän paremmin ateistia joka haluaa joskus pois tästä julman jumalan vaikutuspiiristä.
Kuitenkin haluan uskoa että kaiken takana on hyvyys ja rakkaus, koska se on yhtä mahdollista kuin se että jumalaa ei ole."Kuitenkin haluan uskoa että kaiken takana on hyvyys ja rakkaus, koska se on yhtä mahdollista kuin se että jumalaa ei ole."
Minä uskon juuri näin, en usko tulijärviin, enkä sensellaiseen, enkä nauti ajatuksesta, että naapuri päätyisi helvettiin (ainakaan useimmiten). Silti olen kristitty. Minusta sinulla on kovin rajoittunut ja mustavalkoinen käsitys kristinuskosta ja siitä millainen pitäisi olla ja mihin uskoa ollakseen kristitty. m.magdalena kirjoitti:
"Kuitenkin haluan uskoa että kaiken takana on hyvyys ja rakkaus, koska se on yhtä mahdollista kuin se että jumalaa ei ole."
Minä uskon juuri näin, en usko tulijärviin, enkä sensellaiseen, enkä nauti ajatuksesta, että naapuri päätyisi helvettiin (ainakaan useimmiten). Silti olen kristitty. Minusta sinulla on kovin rajoittunut ja mustavalkoinen käsitys kristinuskosta ja siitä millainen pitäisi olla ja mihin uskoa ollakseen kristitty.Millainen se helvetti sinusta on? Melkein jokaisella uskovaisella on oma käsitys helvetistä, mutta yhteistä on se että siellä kärsitään niin maan perkeleesti, mieti, ikuisesti siis IKUISUUS. :)
Jumalanhullu kirjoitti:
>>Usko uskonnon opinkappaleisiin
Aatteellinen uskonnollisuus
Kirkon kannattaminen
Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
Uskonnollisten elämysten kokeminen"
Miten on, etkö noita asioita harjoita?"- en ole, enkä halua olla missään telkemisissä uskonnollisuuden kanssa"
Taitaa olla suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa.
Olet uskonnollinen ihminen koska olet uskovainen ja harjoitat uskontoa nimeltä kristinusko. Uskonnolliseen toimintaan kuuluu henkilökohtaisella tasolla tietenkin USKO. Sinä USKOT JEESUKSEEN eikö totta? Uskonnollisuutesi näkyy tekeminäsi USKONNOLLISINA tekoina, kuten rukoilu ja uskonnollisiin palvontamenoihin osallistuminen. Se että sinä teet keinotekoisia eroja noilla termeillä ei tee uskonnollisuudestasi yhtään sen "oikeampaa" uskonnollisuutta.
Olet uskonnollinen ihminen ja uskonnollisuutesi näkyy uskona jeesukseesi ja konkreettisesti erilaisina palvontamenoina.
Jos tuo on noin vaikea ymmärtää antaa olla, kanssasi on turha keskustella.- m.magdalena
missxcessive kirjoitti:
Millainen se helvetti sinusta on? Melkein jokaisella uskovaisella on oma käsitys helvetistä, mutta yhteistä on se että siellä kärsitään niin maan perkeleesti, mieti, ikuisesti siis IKUISUUS. :)
Helvetti on ero Jumalasta. Ja koska ihminen on luotu Jumalan yhteyteen, kaikki hyvä mitä tunnemme on Jumalasta. Siksi Jumalasta erossa ei voi olla kuin absoluuttista pahuutta. Tai jos Jumala on hyvyyttä, rakkautta, valoa, elämää, helvetti, ero Jumalasta on pahuutta, vihaa, kuolemaa, pimeyttä. Mutta ihminen on vapaa valitsemaan. Kenties kuoleman jälkeenkin me vielä voimme valita. Voi olla, että kukaan ei joudu koskaan kadotukseen. Ehkä Jumala vain haluaa, että uskoisimme niin, jotta se saisi meidät elämään elämäämme paremmin, edes sitten palkkion toivossa, jos emme siihen muuten pysty.
Ja minä en muuten ole uususkis, vaan edustan supervanhoillista kristinuskon haaraa. m.magdalena kirjoitti:
Helvetti on ero Jumalasta. Ja koska ihminen on luotu Jumalan yhteyteen, kaikki hyvä mitä tunnemme on Jumalasta. Siksi Jumalasta erossa ei voi olla kuin absoluuttista pahuutta. Tai jos Jumala on hyvyyttä, rakkautta, valoa, elämää, helvetti, ero Jumalasta on pahuutta, vihaa, kuolemaa, pimeyttä. Mutta ihminen on vapaa valitsemaan. Kenties kuoleman jälkeenkin me vielä voimme valita. Voi olla, että kukaan ei joudu koskaan kadotukseen. Ehkä Jumala vain haluaa, että uskoisimme niin, jotta se saisi meidät elämään elämäämme paremmin, edes sitten palkkion toivossa, jos emme siihen muuten pysty.
Ja minä en muuten ole uususkis, vaan edustan supervanhoillista kristinuskon haaraa.No sittenhän tämä jumalasta (mitähän jumalaa tarkoitat?) erossa olo ei ole ollenkaan hassumpaa, päinvastoin oikein mukavaa. Älä vain väitä että hyvä oloni on jostain jumalasta koska se olisi kovin röyhkeää.
Tuo uususkis oli vitsinpoikanen, ei kait sellaista edes ole :) vastine "uusateistille". hö.- m.magdalena
missxcessive kirjoitti:
No sittenhän tämä jumalasta (mitähän jumalaa tarkoitat?) erossa olo ei ole ollenkaan hassumpaa, päinvastoin oikein mukavaa. Älä vain väitä että hyvä oloni on jostain jumalasta koska se olisi kovin röyhkeää.
Tuo uususkis oli vitsinpoikanen, ei kait sellaista edes ole :) vastine "uusateistille". hö."Älä vain väitä että hyvä oloni on jostain jumalasta koska se olisi kovin röyhkeää. "
Väitänpä toki :) Ja jos olosi on mukava ja elät muita elollisia ja ympäristöä kunnioittaen, et oikeasti ole erossa Jumalasta, luulet vain niin. - Mirka ... .
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.""Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. ""
Mä en tahallani ole uskomatta jumalaanne, kieltäydyn uskomasta jumalaan aivan samasta syystä kuin te spakettihirviöön.
http://images.uncyc.org/commons/thumb/c/c9/Noodledoodle_bg3.jpg/250px-Noodledoodle_bg3.jpg KeljuKooKojootti kirjoitti:
"- en ole, enkä halua olla missään telkemisissä uskonnollisuuden kanssa"
Taitaa olla suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa.
Olet uskonnollinen ihminen koska olet uskovainen ja harjoitat uskontoa nimeltä kristinusko. Uskonnolliseen toimintaan kuuluu henkilökohtaisella tasolla tietenkin USKO. Sinä USKOT JEESUKSEEN eikö totta? Uskonnollisuutesi näkyy tekeminäsi USKONNOLLISINA tekoina, kuten rukoilu ja uskonnollisiin palvontamenoihin osallistuminen. Se että sinä teet keinotekoisia eroja noilla termeillä ei tee uskonnollisuudestasi yhtään sen "oikeampaa" uskonnollisuutta.
Olet uskonnollinen ihminen ja uskonnollisuutesi näkyy uskona jeesukseesi ja konkreettisesti erilaisina palvontamenoina.
Jos tuo on noin vaikea ymmärtää antaa olla, kanssasi on turha keskustella.Sinulla ei ole käsitystä hengellisitä termeistä.
Uskonnollinern =tapauskovauinen, joka ei tosissaan ole Kristuksen seuraaja. Saattaa ol amukan monessa, mutta sydän ja teot puhuvat aivan muuta, teeskentelijä, ulkokultainen.
KunnRaamattu puhuu uskovoista, se puhuu Jumalan Hengestä ja sanasta uudestisyntyneistä.
Jos nuo asiat ei ihmisille selviä, kaikki on yhtä sekametelisoppaa, niinkuin on nä'hty tässäkin ketjussa. Ateisteilla tuo soppa on kaikista sekavin.- Kössönöm
Jumalanhullu kirjoitti:
Sinulla ei ole käsitystä hengellisitä termeistä.
Uskonnollinern =tapauskovauinen, joka ei tosissaan ole Kristuksen seuraaja. Saattaa ol amukan monessa, mutta sydän ja teot puhuvat aivan muuta, teeskentelijä, ulkokultainen.
KunnRaamattu puhuu uskovoista, se puhuu Jumalan Hengestä ja sanasta uudestisyntyneistä.
Jos nuo asiat ei ihmisille selviä, kaikki on yhtä sekametelisoppaa, niinkuin on nä'hty tässäkin ketjussa. Ateisteilla tuo soppa on kaikista sekavin.eli kristinuskoon, joten älä viitsi kikkailla tuolla tavalla.
Jumalanhullu kirjoitti:
>>Kuitenkin käytän yhä mielummin itsestäni paremmin kuvaavaa termiä "uskonnoton"
Jatka hyvää työtä ja vapauta ihmisiä uskontojen siteistä.
Toisaalta.......jos pidät jeesusta Jeesuksena, ihmisenä joka on ehkä joskus elänyt, silloin Jeesus ei voi tehdä enää yhtään mitään. Jos pidät hantä jeesuksena, käsitteenä, hahmona, henkiolentona, jumalana tai osana sellaista, niin silloin sinulla on uskonto ja et voi olla uskonnoton.42 kirjoitti:
Vastaan mielelläni tähän. Olet olettamukseni mukaan agnostikko?
On vaikea lähteä perustelemaan uskoaan siihen, että jotain ei ole olemassa, mutta on helppo kieltää sellainen johon muut uskovat. Sen takia on olemassa ateismia. Käsitykseni mukaan, jos Jumalausko lakkaa jonain päivänä olemasta, lakkaa myös ateismi, koska ateismia tarvitaan (mielestäni) vain Jumalauskon kumoamiseen. Jos äskeinen ei auennut saanen käyttää esimerkkiä.
Planeetan X asukkaat uskovat että ääntelemällä tarpeeksi kovaa aurinko nousee. He ovat laulalaisia. Kuitenkin, yksi pieni asukas kieltäytyy ääntelemästä koska se on hänestä noloa, ja sanoo että aurinko nousee joka tapauksessa ja julistautuu planeetta X:n ei-laulalaiseksi. Joko planeetan asukkaat voivat kokeilla nouseeko aurinko ilman aurinkoa ja riskinä on sukupuutto, tai he jatkavat niin kuin aina on ollut. Sama tilanne on uskontojen kanssa, jos niitä ei kumota, ne jäävät elämään. Kristinuskon mukaan meidän on jatkettava katumista tai emme saakkaan ikuista elämää. Jos esimerkiksi Buddhalaisuus nousee valtaan maailmassa, voi jostakin nousta sen vastaliike, joka väittää että ei ole sielua. Ateismihan ei sielun olemassaoloa virallisesti kiellä. Ateismi ei itsessään ole tarpeeksi sisällökäs ollakseen uskonto, sillä siltä puuttuvat päämäärät ja uskomukset. Jos käsitettä "jumala" ei olisi, ei olisi myöskään ateismia. Ja puolueeton ei loppujen lopuksi voi olla, Jumala joko on tai ei ole.
Miksi pitää olla ateisti, kysyt? Oma toivoni olisi että sana katoaa uskontojen myötä eikä sitä enää tarvita puolustamaan järjenkäyttöä tai vapautta. Olen ateisti niin kauan kuin on käsite "jumala". Ja kun käsite katoaa, minä en ole.
Ja ateisteilla on esiintynyt vahvojakin todisteita. Oma teoriani poukkoili täällä jossain. Valitettavasti tämä palsta keskittyy lähinnä pilkunviilaukseen. Todistan oman kantani seuraavasti:
Raamatun ulkopuolella Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistettavaksi kelpaavaa lausuntoa, joka mahdollistaisi hänen olemassaolonsa. Kukaan ei tiedettävästi ole nähnyt Jumalaa, tai kykenyt todistamaan hänen läsnäoloaan. Herätyskokouksissa koetut ihmeet ovat aina olleet huijausta, tai uskovaiset ovat kokeneet vahvan plasebo-efektin, eli lumelääkevaikutuksen, jonka ovat perustelleet Jumalalla. Jumalan läsnä olo puuttu kokonaan historiankirjoista, sillä yhdelläkään tutkitun historiankirjan sivulla ei ole mainintaa "Ja Jumala puuttui tapahtumiin". Toinen todiste on mielestäni maailman lukuisat uskonnot: jos maailman olisi luonut vain yksi Jumala, muut uskonnot olisivat aina jollain tavoin sidoksissa tähän hahmoon. Näin ei kuitenkaan ole ja näkemykset poikkeavat vahvasti. Kolmas toteamus, joka ei poista Jumalan olemassaoloa, mutta tekee hänet tarpeettomaksi on huomio, että ihmisten moraali, ja teot eivät ole sidoksissa uskontoon, vaan aikakauteen ja elintasoon. Jos Jumala on olemassa, hän ei ohjaa meitä sen enempää, kuin esimerkin laulalaiset aurinkoa. Ainoa mahdollinen Jumala jota en siis voi todistaa pois on välinpitämätön ja maailmaan puuttumaton persoonaton kokonaisuus, joka ei välitä palvommeko häntä vai emme. Tällaiseen Jumalaan voisin jopa uskoa, mutta se ei voi olla kristinuskon Jumala.
Oman kantani olen valinnut juuri kristinuskon(ja muiden uskontojen) hyödyttömyyden vuoksi. Voin luopua kannastani, heti kun uskontoja ei enää ole. Ja nyt oma kysymykseni:
Mikä saa sinut olettamaan että ateismi on uskonto, jos sen ainoa tehtävä on kumota jumala, jotka ovat lähes poikkeuksetta uskontojen lähtökohtana?>>On vaikea lähteä perustelemaan uskoaan siihen, että jotain ei ole olemassa, mutta on helppo kieltää sellainen johon muut uskovat. Sen takia on olemassa ateismia. Käsitykseni mukaan, jos Jumalausko lakkaa jonain päivänä olemasta, lakkaa myös ateismi, koska ateismia tarvitaan (mielestäni) vain Jumalauskon kumoamiseen.
- 42
Phoebus kirjoitti:
>>On vaikea lähteä perustelemaan uskoaan siihen, että jotain ei ole olemassa, mutta on helppo kieltää sellainen johon muut uskovat. Sen takia on olemassa ateismia. Käsitykseni mukaan, jos Jumalausko lakkaa jonain päivänä olemasta, lakkaa myös ateismi, koska ateismia tarvitaan (mielestäni) vain Jumalauskon kumoamiseen.
"Luonnollisesti itse sana ateismi menettää sisältönsä logiikan samalla kun teismi katoaa historiaan"
Ja sitä juuri tarkoitankin. Kun me kaikki olemme ateisteja käsite menettää merkityksensä koska sen vastapuolelle, teismille on käynyt samoin. Sillä kenen mantroja ja älyttömiä kommentteja me korjaamme kun ne katoavat? - goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
"Älä vain väitä että hyvä oloni on jostain jumalasta koska se olisi kovin röyhkeää. "
Väitänpä toki :) Ja jos olosi on mukava ja elät muita elollisia ja ympäristöä kunnioittaen, et oikeasti ole erossa Jumalasta, luulet vain niin."Väitänpä toki :) Ja jos olosi on mukava ja elät muita elollisia ja ympäristöä kunnioittaen, et oikeasti ole erossa Jumalasta, luulet vain niin. "
- Perustelut ovat aika heikot, 'luulet vaai niin'... - Orvellin Jori
Jumalanhullu kirjoitti:
>>>Et sinä voi määritellä minkälainen usko sopii sinulle, jos et ole edes saanut uskoa lahjaksi Jumalalta. Sitä täytyy pyytää Häneltä, ei sitä noinvain kuka tahansa tule uskoon!
En tiedä mitään huoneesta 10, mutta huoneessa 101 WInston Smithistä tuli uskovainen: kuten krisselit, hän alkoi uskoa siihen, mitä hänelle kerrotaan.
- ++++++++++
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi."Mihin sitten perustuu ateismi? "
Ihan samaan kuin epäusko keijuihin, yksisarvisiin, kaikkiin jumalaan jne.
"Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole? "
Yksikään ateiti ei kiellä jumalaa, jumalan olemassaolon todsiteiden puutteeseen ja olemattomuutta ei tarvitse kenenkään todistaa, sitä ei edes voi tehdä.
"Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan. "
Paitsi, että ateiteilla ei ole uskoa jossa voisi olla sokea.
"Miksi pitää olla ateisti? "
Koska taikausko on vaarallista.
"Miksei voi olla puolueeton kuten minä? "
Ateismi käsittelee vain uskoa, ei tietoa. Ihan puoluettomia ateisti ovat.
"Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti. "
Et selvästikkään ole ymmärtänyt mitä ateismi on.
"Perustele ite sinä ateisti kantasi. "
Miten perustelet mahdollisen epäuskosi yksisarvisiin tai hobitteihin? Ihan saman asia. - mvc.drl
Kössönöm kirjoitti:
eli kristinuskoon, joten älä viitsi kikkailla tuolla tavalla.
Hän oli oikeassa sinusta sanoessaan miten kaltaisillasi vellit on pahiten sekaisin.
- m.magdalena
goddeloos kirjoitti:
"Väitänpä toki :) Ja jos olosi on mukava ja elät muita elollisia ja ympäristöä kunnioittaen, et oikeasti ole erossa Jumalasta, luulet vain niin. "
- Perustelut ovat aika heikot, 'luulet vaai niin'...Perustelu on heikko, mutta tältä palstalta tuttu tyyliin: "Jumalaa ei ole olemassa luulet vain niin".
- goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
Perustelu on heikko, mutta tältä palstalta tuttu tyyliin: "Jumalaa ei ole olemassa luulet vain niin".
"Jumalaa ei ole olemassa luulet vain niin".
- Mikä tuossa on heikko perustelu? Kun tuon peustelet ja todistat hyvin niin emme ole erossa jumalasta tai jumalista - miten sen nyt sitten perusteletkaan.
Ja jos sanot minulle, kössölle, tai kenelle tahansa ateistille että emme ole erossa jumalasta koska 'luulemme' niin, on sinulla oltava tuohon perustelut!
Minä olen ateisti, en kiellä jumalaa tai jumalia mutta en vain usko niihin, miksi uskoisin? - m.magdalena
goddeloos kirjoitti:
"Jumalaa ei ole olemassa luulet vain niin".
- Mikä tuossa on heikko perustelu? Kun tuon peustelet ja todistat hyvin niin emme ole erossa jumalasta tai jumalista - miten sen nyt sitten perusteletkaan.
Ja jos sanot minulle, kössölle, tai kenelle tahansa ateistille että emme ole erossa jumalasta koska 'luulemme' niin, on sinulla oltava tuohon perustelut!
Minä olen ateisti, en kiellä jumalaa tai jumalia mutta en vain usko niihin, miksi uskoisin?Tarkoitan sitä, että Jumalan olemassaolon tai olemassaolemattomuuden puolesta ei ole olemassa rationaalisia perusteita. Siksi kaikki perustuu uskoon ja toisin ajattelevan usko helposti leimataan luuloksi. Sitä täällä tehdään puolin ja toisin ja se on luonnollista, sillä jos uskoo, että jokin asia on totuus, niin mitä muuta usko siihen, että asiat ovat toisin voivat olla, kuin luuloa?
Siksi en voi perustella muuten kuin siten, että minun näkökulmastani te luulette olevanne erossa Jumalasta, vaikka ette ole, kukaan ei voi täysin olla. Siis minun näkökulmastani. Ja teidän näkökulmastanne tämä minun uskomiseni on pelkkää luuloa. - goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että Jumalan olemassaolon tai olemassaolemattomuuden puolesta ei ole olemassa rationaalisia perusteita. Siksi kaikki perustuu uskoon ja toisin ajattelevan usko helposti leimataan luuloksi. Sitä täällä tehdään puolin ja toisin ja se on luonnollista, sillä jos uskoo, että jokin asia on totuus, niin mitä muuta usko siihen, että asiat ovat toisin voivat olla, kuin luuloa?
Siksi en voi perustella muuten kuin siten, että minun näkökulmastani te luulette olevanne erossa Jumalasta, vaikka ette ole, kukaan ei voi täysin olla. Siis minun näkökulmastani. Ja teidän näkökulmastanne tämä minun uskomiseni on pelkkää luuloa."Tarkoitan sitä, että Jumalan olemassaolon tai olemassaolemattomuuden puolesta ei ole olemassa rationaalisia perusteita. "
- Ei olekkaan. Siksi uskovaisen kanssa on mahdotonta puhua rationaalisesti uskosta, evoluutiosta... elämästä...
"Siksi kaikki perustuu uskoon ja toisin ajattelevan usko helposti leimataan luuloksi."
- Mitä eroa on siis uskolla ja luulolla? Pelataanko tätä samaa peliä nyt kahdella eri samaa tarkoittavalla sanalla?
"Sitä täällä tehdään puolin ja toisin ja se on luonnollista, sillä jos uskoo, että jokin asia on totuus, niin mitä muuta usko siihen, että asiat ovat toisin voivat olla, kuin luuloa?"
- Mutta miten tuo taas istuu siihen ideologiaan että minä ateistina olen erossa jumalasta koska 'luulen' niin? Jos en usko asiaan a), kuinka voin siitä olla erossa? Koska 'luulen' niin? - m.magdalena
goddeloos kirjoitti:
"Tarkoitan sitä, että Jumalan olemassaolon tai olemassaolemattomuuden puolesta ei ole olemassa rationaalisia perusteita. "
- Ei olekkaan. Siksi uskovaisen kanssa on mahdotonta puhua rationaalisesti uskosta, evoluutiosta... elämästä...
"Siksi kaikki perustuu uskoon ja toisin ajattelevan usko helposti leimataan luuloksi."
- Mitä eroa on siis uskolla ja luulolla? Pelataanko tätä samaa peliä nyt kahdella eri samaa tarkoittavalla sanalla?
"Sitä täällä tehdään puolin ja toisin ja se on luonnollista, sillä jos uskoo, että jokin asia on totuus, niin mitä muuta usko siihen, että asiat ovat toisin voivat olla, kuin luuloa?"
- Mutta miten tuo taas istuu siihen ideologiaan että minä ateistina olen erossa jumalasta koska 'luulen' niin? Jos en usko asiaan a), kuinka voin siitä olla erossa? Koska 'luulen' niin?Lullen, että moni uskova voisi olla kanssani eri mieltä siitä, että uskominen on aina loppupeleissä tietyssä mielessä epärationaalista. Mutta itse ajattelen kyllä niin. Liiallinen rationaalisuus voi olla jopa esteenä Jumalan tuntemiselle. Siksi eri uskonnoissa kautta aikojen on harjoitettu erilaisia meditaatiotekniikoita, joilla pyritään tyhjentämään mieli liioista ajatuksista. Vertauskuvana voisi ajatella vaikka lammen pintaa - niin kauan kuin pinta väreilee, pohjaa ei näy. Vasta kun kaikki aallot tyyntyvät, pohjan pystyy näkemään kirkkaasti, mutta yleensä vain hetken kerrallaan, ennen kuin tuulenpuuska taas rikkoo tyynen pinnan.
Rationaalisuus ja viisaus ovatkin minusta tyystin eri asia, jopa toistensa vastakohtia. Ihmisillä on tapana kahlehtia itsensä omilla loogisilla päättelyketjuillaan.
"Mitä eroa on siis uskolla ja luulolla? Pelataanko tätä samaa peliä nyt kahdella eri samaa tarkoittavalla sanalla? "
Silloin kun me uskomme eri tavalla jostain asiasta, minä kutsun sinun uskoasi luuloksi ja sinä kutsut minun uskoani luuloksi. Mutta niin se vain menee, eikä siinä kai ole mitään pahaa. Antaa asioiden riidellä, ei ihmisten.
"Jos en usko asiaan a), kuinka voin siitä olla erossa? Koska 'luulen' niin?"
Niin, siis minun näkökulmastasi sinä luulet, että Jumalaa ei ole. Minä uskon, että Jumala on ja meistä jokainen elää yhteydessä Jumalaan joka hetki. Mutta sinulla on täysi oikeus uskoa/ luulla omalla tahollasi mitä haluat :) . - goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
Lullen, että moni uskova voisi olla kanssani eri mieltä siitä, että uskominen on aina loppupeleissä tietyssä mielessä epärationaalista. Mutta itse ajattelen kyllä niin. Liiallinen rationaalisuus voi olla jopa esteenä Jumalan tuntemiselle. Siksi eri uskonnoissa kautta aikojen on harjoitettu erilaisia meditaatiotekniikoita, joilla pyritään tyhjentämään mieli liioista ajatuksista. Vertauskuvana voisi ajatella vaikka lammen pintaa - niin kauan kuin pinta väreilee, pohjaa ei näy. Vasta kun kaikki aallot tyyntyvät, pohjan pystyy näkemään kirkkaasti, mutta yleensä vain hetken kerrallaan, ennen kuin tuulenpuuska taas rikkoo tyynen pinnan.
Rationaalisuus ja viisaus ovatkin minusta tyystin eri asia, jopa toistensa vastakohtia. Ihmisillä on tapana kahlehtia itsensä omilla loogisilla päättelyketjuillaan.
"Mitä eroa on siis uskolla ja luulolla? Pelataanko tätä samaa peliä nyt kahdella eri samaa tarkoittavalla sanalla? "
Silloin kun me uskomme eri tavalla jostain asiasta, minä kutsun sinun uskoasi luuloksi ja sinä kutsut minun uskoani luuloksi. Mutta niin se vain menee, eikä siinä kai ole mitään pahaa. Antaa asioiden riidellä, ei ihmisten.
"Jos en usko asiaan a), kuinka voin siitä olla erossa? Koska 'luulen' niin?"
Niin, siis minun näkökulmastasi sinä luulet, että Jumalaa ei ole. Minä uskon, että Jumala on ja meistä jokainen elää yhteydessä Jumalaan joka hetki. Mutta sinulla on täysi oikeus uskoa/ luulla omalla tahollasi mitä haluat :) ."Lullen, että moni uskova voisi olla kanssani eri mieltä siitä, että uskominen on aina loppupeleissä tietyssä mielessä epärationaalista."
- Luulo EI koskaan ole tiedon väärtti! Ja mikä uskovainen se on jos usko on epärationaalista? Uskovaiselle usko on rationaalista tai henkilö on agnostikko ja/tai ateisti.
"Rationaalisuus ja viisaus ovatkin minusta tyystin eri asia, jopa toistensa vastakohtia. Ihmisillä on tapana kahlehtia itsensä omilla loogisilla päättelyketjuillaan. "
- Täh? Et voi olla tosissasi! Viisas ei käytä järkeä? Ei viisas silloin ole viisas!
"Silloin kun me uskomme eri tavalla jostain asiasta, minä kutsun sinun uskoasi luuloksi ja sinä kutsut minun uskoani luuloksi. "
- Suomenkielessä on ärsyttävä sana 'usko', merkitys voi olla monenmoinen, riippuen kontekstista. Minä en luule että jumalaa tai jumalia ei ole, minä uskon että jumlalaa tai jumalia ei ole. Samoin mielestäni sinä uskot, et luule. Älä koita laittaa sanoja toisten suuhun! - m.magdalena
goddeloos kirjoitti:
"Lullen, että moni uskova voisi olla kanssani eri mieltä siitä, että uskominen on aina loppupeleissä tietyssä mielessä epärationaalista."
- Luulo EI koskaan ole tiedon väärtti! Ja mikä uskovainen se on jos usko on epärationaalista? Uskovaiselle usko on rationaalista tai henkilö on agnostikko ja/tai ateisti.
"Rationaalisuus ja viisaus ovatkin minusta tyystin eri asia, jopa toistensa vastakohtia. Ihmisillä on tapana kahlehtia itsensä omilla loogisilla päättelyketjuillaan. "
- Täh? Et voi olla tosissasi! Viisas ei käytä järkeä? Ei viisas silloin ole viisas!
"Silloin kun me uskomme eri tavalla jostain asiasta, minä kutsun sinun uskoasi luuloksi ja sinä kutsut minun uskoani luuloksi. "
- Suomenkielessä on ärsyttävä sana 'usko', merkitys voi olla monenmoinen, riippuen kontekstista. Minä en luule että jumalaa tai jumalia ei ole, minä uskon että jumlalaa tai jumalia ei ole. Samoin mielestäni sinä uskot, et luule. Älä koita laittaa sanoja toisten suuhun!"Ja mikä uskovainen se on jos usko on epärationaalista? Uskovaiselle usko on rationaalista tai henkilö on agnostikko ja/tai ateisti. "
No enpä tiedä. Toki uskovalle usko on aina siinä mielessä rationaalista, että sille kyllä löytyy rationaaliset perustelut. Mutta usko ei yleensä synny rationaalisesti perustellen. Maria Normanbyläisen sanoin: "Usko alkaa siitä mihin rationaalinen päättely loppuu".
"Täh? Et voi olla tosissasi! Viisas ei käytä järkeä? Ei viisas silloin ole viisas! "
Toki viisas käyttää järkeä, mutta oikeissa tilanteissa. Järki on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse ajattelen niin, että viisas näkee metsän puilta, rationaalinen näkee ne puut ja pilkkoo nekin vielä osiin, molekyyleihin ja atomeihin ja yrittää niin löytää metsän syvimmän olemuksen. Viisaus on minusta pitkälti intuitiota. Sitä, että pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia ja niiden merkityksiä ilman, että pitää luoda sanoja, käsitteitä ja päättelykejuja.
Loppupeleissä hyvin harva sellainen asia, joka tekee elämästä elämisen arvoisen, voidaan perustella rationaalisesti. Esimerkiksi taide, kauneus, rakkaus, usko... - Mutunen ..
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.>>>Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
- goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
"Ja mikä uskovainen se on jos usko on epärationaalista? Uskovaiselle usko on rationaalista tai henkilö on agnostikko ja/tai ateisti. "
No enpä tiedä. Toki uskovalle usko on aina siinä mielessä rationaalista, että sille kyllä löytyy rationaaliset perustelut. Mutta usko ei yleensä synny rationaalisesti perustellen. Maria Normanbyläisen sanoin: "Usko alkaa siitä mihin rationaalinen päättely loppuu".
"Täh? Et voi olla tosissasi! Viisas ei käytä järkeä? Ei viisas silloin ole viisas! "
Toki viisas käyttää järkeä, mutta oikeissa tilanteissa. Järki on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse ajattelen niin, että viisas näkee metsän puilta, rationaalinen näkee ne puut ja pilkkoo nekin vielä osiin, molekyyleihin ja atomeihin ja yrittää niin löytää metsän syvimmän olemuksen. Viisaus on minusta pitkälti intuitiota. Sitä, että pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia ja niiden merkityksiä ilman, että pitää luoda sanoja, käsitteitä ja päättelykejuja.
Loppupeleissä hyvin harva sellainen asia, joka tekee elämästä elämisen arvoisen, voidaan perustella rationaalisesti. Esimerkiksi taide, kauneus, rakkaus, usko..."Esimerkiksi taide, kauneus, rakkaus, usko... "
- Muihin löytyy järjelliset perusteet paitsi uskoon...
"Toki viisas käyttää järkeä, mutta oikeissa tilanteissa. Järki on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse ajattelen niin, että viisas näkee metsän puilta, rationaalinen näkee ne puut ja pilkkoo nekin vielä osiin, molekyyleihin ja atomeihin ja yrittää niin löytää metsän syvimmän olemuksen. "
- Älä nyt viitsi omiasi höpistä. - juupsis
kuka mitä häh kirjoitti:
"Eikä Jumalakaan halua kenenkään joutuvan vaivan paikkaan"
Sehän on hyvä se. Sittenhän kukaan ei voi joutua sinne vaivan paikkaan, koska mitään
ei voi tapahtua vastoin kaikkivaltiaan tahtoa. Ja jos kaikkivaltias ei halua kenenkään
sinne joutuvan, niin silloin kukaan ei voi sinne koskaan joutua. Eihän mitään voi ikinä
tapahtua vastoin kaikkivaltiaan tahtoa, joka ylittää kaiken ihmisen tahdon ja tekemiset.Kyllä voi tapahtua. Jos sinä et halua Jumalan luo, niin ei Hän sinua väkisin taivaaseen rahaa. Sinä sinne haluat tai et halua ja se on se ratkaiseva tekijä. Jumala teki ihmisestä vapaan olennon, ei robottia, joksi sinä ihmisen luulet.
Käsitätkö, kuka mitä häh? - Hellariboy86
Kössönöm kirjoitti:
eli kristinuskoon, joten älä viitsi kikkailla tuolla tavalla.
Olemme nyt lähellä asian ydintä: Jumalanhullun tapa on vain eräs tuhansista, kenties miljoonista tehdä juuri tämä hänen itsensä osoittama uskonnollisuus jotenkin ainoalaatuiseksi. Hän nimittää omia uskonnollisia maneerejaan vain vähän eri tavalla. Itse asiassaa siinä on erään ikivanhan, kristinuskon harhaopiksi nimittämän gnistilaisuuden piirteitä: on muka olemassa joukko initioituja, joilla on se OIKEA usko, puhdas Jeesususko veripumppaamossaan ("sydämen usko").
Meillä hellareilla tai ainakin sen vakavammalla siivellä (puhun siis entisestä taustayhteisöstäni) ja myös pietisteillä (erityisesti lestadiolaisilla) on tapa puhua sydämen uskosta. Siinä korostetaan erityistä kokemusta joka on osoituksena jollekin syvemmälle. Täömä on hiukan erikoista ja ristiriitaista, koska toisaalta kielletään luottamasta tunteisiin ja sen sijasta turvaamaan Jumalan Sanan pettämättömiin (HAH HAH) lupauksiin.
Oikein harras ja sadut tosissaan ottava uskovainen taiteilee kuin narulla tai kirveenterällä: hän tuntee itsenäs Kristuksen ristiinnaulitsijaksi koska synneillään tuottaa tuskaa Vapahtajalleen. Hänen tulisi siis tehdä vähemmän syntiä. Toisaalta kuitenkin, jos hän onnistuisi ja tulisi täysin synnittömäksi, hän on kammottavassa harhassa jota varsinkin lestadiolaiset kutsuvat omavanhurskaudeksi tai itsevanhurskaudeksi: jos ihminen onnistuu kilvoittelemaan itsensä sinne, jota kohti hän itse asiassa pyrkii, hän onkin kuolleessa uskossa...
Muistan vielä nämä hirvittävät siteen ja harhat joissa elin ja olen kiitollinen Suurelle Spagettihirviölle, joka vapautti minut uskonnollisuuden harhasta palvelemaan lähimmäistä ja elämää ja jättämään taakseni polvirukoukset olemattomalle jumalalle. Hellariboy86 kirjoitti:
Olemme nyt lähellä asian ydintä: Jumalanhullun tapa on vain eräs tuhansista, kenties miljoonista tehdä juuri tämä hänen itsensä osoittama uskonnollisuus jotenkin ainoalaatuiseksi. Hän nimittää omia uskonnollisia maneerejaan vain vähän eri tavalla. Itse asiassaa siinä on erään ikivanhan, kristinuskon harhaopiksi nimittämän gnistilaisuuden piirteitä: on muka olemassa joukko initioituja, joilla on se OIKEA usko, puhdas Jeesususko veripumppaamossaan ("sydämen usko").
Meillä hellareilla tai ainakin sen vakavammalla siivellä (puhun siis entisestä taustayhteisöstäni) ja myös pietisteillä (erityisesti lestadiolaisilla) on tapa puhua sydämen uskosta. Siinä korostetaan erityistä kokemusta joka on osoituksena jollekin syvemmälle. Täömä on hiukan erikoista ja ristiriitaista, koska toisaalta kielletään luottamasta tunteisiin ja sen sijasta turvaamaan Jumalan Sanan pettämättömiin (HAH HAH) lupauksiin.
Oikein harras ja sadut tosissaan ottava uskovainen taiteilee kuin narulla tai kirveenterällä: hän tuntee itsenäs Kristuksen ristiinnaulitsijaksi koska synneillään tuottaa tuskaa Vapahtajalleen. Hänen tulisi siis tehdä vähemmän syntiä. Toisaalta kuitenkin, jos hän onnistuisi ja tulisi täysin synnittömäksi, hän on kammottavassa harhassa jota varsinkin lestadiolaiset kutsuvat omavanhurskaudeksi tai itsevanhurskaudeksi: jos ihminen onnistuu kilvoittelemaan itsensä sinne, jota kohti hän itse asiassa pyrkii, hän onkin kuolleessa uskossa...
Muistan vielä nämä hirvittävät siteen ja harhat joissa elin ja olen kiitollinen Suurelle Spagettihirviölle, joka vapautti minut uskonnollisuuden harhasta palvelemaan lähimmäistä ja elämää ja jättämään taakseni polvirukoukset olemattomalle jumalalle.Lainaus:
Muistan vielä nämä hirvittävät siteen ja harhat joissa elin ja olen kiitollinen Suurelle Spagettihirviölle, joka vapautti minut uskonnollisuuden harhasta palvelemaan lähimmäistä ja elämää ja jättämään taakseni polvirukoukset olemattomalle jumalalle.
hyvä, tää olet harhoistasi vapautunut :)
Spakettihirviöön, tuohon harhaanko nyt sitten olet muljahtanut?
Palvelen ihmisiä/lähimmäisiäni edelleenkin, vaikka olen uskossa Kristukseen Jeesukseen. Usko antaa vielä lisäpontta palvelutehtävään.
Uskonnollisuus on pahin elävän uskon este.
Jumala ei ole olemakton, rukoukset ovat suuri voima ja ihmeitä ilman määärää kokenut olen minäkin.
Jeesus Kristus ei ole uskonto, vaan elävä Persoona.
Hyvää kesänjatkoa, mukavan lämmintä on pitänyt.- Kössönöm
Hellariboy86 kirjoitti:
Olemme nyt lähellä asian ydintä: Jumalanhullun tapa on vain eräs tuhansista, kenties miljoonista tehdä juuri tämä hänen itsensä osoittama uskonnollisuus jotenkin ainoalaatuiseksi. Hän nimittää omia uskonnollisia maneerejaan vain vähän eri tavalla. Itse asiassaa siinä on erään ikivanhan, kristinuskon harhaopiksi nimittämän gnistilaisuuden piirteitä: on muka olemassa joukko initioituja, joilla on se OIKEA usko, puhdas Jeesususko veripumppaamossaan ("sydämen usko").
Meillä hellareilla tai ainakin sen vakavammalla siivellä (puhun siis entisestä taustayhteisöstäni) ja myös pietisteillä (erityisesti lestadiolaisilla) on tapa puhua sydämen uskosta. Siinä korostetaan erityistä kokemusta joka on osoituksena jollekin syvemmälle. Täömä on hiukan erikoista ja ristiriitaista, koska toisaalta kielletään luottamasta tunteisiin ja sen sijasta turvaamaan Jumalan Sanan pettämättömiin (HAH HAH) lupauksiin.
Oikein harras ja sadut tosissaan ottava uskovainen taiteilee kuin narulla tai kirveenterällä: hän tuntee itsenäs Kristuksen ristiinnaulitsijaksi koska synneillään tuottaa tuskaa Vapahtajalleen. Hänen tulisi siis tehdä vähemmän syntiä. Toisaalta kuitenkin, jos hän onnistuisi ja tulisi täysin synnittömäksi, hän on kammottavassa harhassa jota varsinkin lestadiolaiset kutsuvat omavanhurskaudeksi tai itsevanhurskaudeksi: jos ihminen onnistuu kilvoittelemaan itsensä sinne, jota kohti hän itse asiassa pyrkii, hän onkin kuolleessa uskossa...
Muistan vielä nämä hirvittävät siteen ja harhat joissa elin ja olen kiitollinen Suurelle Spagettihirviölle, joka vapautti minut uskonnollisuuden harhasta palvelemaan lähimmäistä ja elämää ja jättämään taakseni polvirukoukset olemattomalle jumalalle."Jumalanhullun tapa on vain eräs tuhansista, kenties miljoonista tehdä juuri tämä hänen itsensä osoittama uskonnollisuus jotenkin ainoalaatuiseksi."
- Oma usko koetaan niin ihmeelliseksi, että eihän ne tavikset voi millään samalla lailla kokea. Itsensä ylentämistä se on. Ei haluta kuulua massaan, vaikka toisaalta taas hehkutellaan kuinka paljon "meitä" on. - <3!
Ken the Guru kirjoitti:
Ateisti ei kiellä jumalan olemassaoloa. Ateisti sanoo vain, että koska teisti ei ole pystynyt perustelemaan kantaansa, niin tämä puhuu puppua. Ehkä vielä joskus teisti löytää todisteita kantansa tueksi, mutta siihen asti ateisti ei usko ja kehottaa muitakin olemaan uskomatta.
ateisti nimenomaan kieltää Jumaluuden tai minkään yliluonnollisen olemassaolon. agnostikko ei osaa ottaa kantaa onko niitä vai ei, koska kumpaakaan ei voida todistaa(ainakaan tieteellisesti). suosittelen lämpimästi ottamaan termeistä ensin selvää ennenkuin alkaa täällä pätemään.
- ollavaieiköö
<3! kirjoitti:
ateisti nimenomaan kieltää Jumaluuden tai minkään yliluonnollisen olemassaolon. agnostikko ei osaa ottaa kantaa onko niitä vai ei, koska kumpaakaan ei voida todistaa(ainakaan tieteellisesti). suosittelen lämpimästi ottamaan termeistä ensin selvää ennenkuin alkaa täällä pätemään.
Jos jostain ei ole realistista näyttöä tai selvää todistetta niin sitä ei ole olemassa. Eli se riittää todisteeksi jos ei pystytä mitään toteen näyttämään, eli ei ole mitään todistettavaa realistista havaintoa.
Minusta agnostikkoa kuvaa paremmin ajatus ettei voida tietää jumalan olemassaoloa. Olemattomaksi todistaminen on sikäli hankalaa koska ei ole mitään, on vain olematon;) -tosin jo se riittää olemattomaksi todistamiseen. Joten vastuu jää sille joka väittää jonkun jumalan olevan olemassa.
Luen itseni puhtaasti ateistiksi mutta olisin hölmö ellen muuttaisi mielipidettäni mikäli joku esittäisi jumalan ja todisteet minulle. En näe eroa agnostikon ja ateistin välillä, agnostikko vain haluaa jättää porsaanreiän jos sittenkin...ettei tunnu niin pahalta;) - asdvm
Kössönöm kirjoitti:
"Mutta en voi kuvitella viihtyväni kristittyjen taivaassa jossa tieto monien tuttujen kituminen helvetissä ei antaisi hetken rauhaa."
- Tuohonkin joku antoi kätsyn selityksen. "taivaassa kaikki unohtuu, ei muista mennyttä"
Ristiriitaista sikäli, että kuitenkin väittävät, että taivaassa sitten taas tapaillaan tuttuja...Ehkä se Jumala jännästi poistaa kaikki tutut muistista jotka eivät pääse taivaaseen ja sitten rakentaa jonkun uuden muiston sen henkilöstön pohjalta.
Sellattiin JÄNNÄLLÄ tavalla. - asdvm
juupsis kirjoitti:
Kyllä voi tapahtua. Jos sinä et halua Jumalan luo, niin ei Hän sinua väkisin taivaaseen rahaa. Sinä sinne haluat tai et halua ja se on se ratkaiseva tekijä. Jumala teki ihmisestä vapaan olennon, ei robottia, joksi sinä ihmisen luulet.
Käsitätkö, kuka mitä häh?Täh...?
Onko Jumala kaikkivoipa jos hänen tahtonsa ei toteudu? Miksi hän sitten jotain tahtoo jos tietää että se ei toteudu?
Heittelenkö kolikkoakin sen toivossa että osuisi joskus jäämään pystyyn, vaikka tiedän että todennäköisyys lie 0%?
Jumala taitaa olla lahompi päästä kuin minä. - f hb g
asdvm kirjoitti:
Ehkä se Jumala jännästi poistaa kaikki tutut muistista jotka eivät pääse taivaaseen ja sitten rakentaa jonkun uuden muiston sen henkilöstön pohjalta.
Sellattiin JÄNNÄLLÄ tavalla.Noin sen on pakko olla. Onkin kivaa kun voi keksiä selityksiä kaikkiin kristinuskon kummallisuuksiin ihan omasta päästä. Eiks olekin?
- joh 12:10
f hb g kirjoitti:
Noin sen on pakko olla. Onkin kivaa kun voi keksiä selityksiä kaikkiin kristinuskon kummallisuuksiin ihan omasta päästä. Eiks olekin?
Kristityt ovat valinneet itsellensä helvetin luomalla epäkristillisiä lahkoja kuten Luterismi,helluntailismi,mormonismi,ortodoksismi,yms.
kukaan itsensä kristityksi väittävä ei elä jeesuksen sanan mukaisesti, vaan omien valheidensa! - kjhdsckljhsajd
ihimettelijä_x kirjoitti:
Mihin sitten perustuu ateismi?
Tehän kiellätte jumalan olemassa olon. Mihin se perustuu ja millä voitte todistaa että jumalaa ei ole?
Siksi olen sanonutkin että sekä uskovaiset että ateistit ovat yhtä sokeita uskossaan. Kummallakaan ei ole pitäviä todisteita puolesta eikä vastaan.
Miksi pitää olla ateisti?
Miksei voi olla puolueeton kuten minä?
Henkilökohtaisesti inhoan kristinuskon sanomaa, että saa armon vaikka mistä pahuudesta kun osaa vain pyytää.
Samoin jokainen uskonto on vääristelty palvelamaan vallanpitäjiä, tämä kuuluu ihmisen ahneeseen luontoon.
Haluaisin uskoa hyvään ja rakastavaan jumalaan, mutta en voi, koska sokea usko ei sovi minulle.
Samasta syytä en voi olla myöskään ateisti.
Perustele ite sinä ateisti kantasi.Öö...Jos et usko jumaliin olet ateisti. Ateistien ei tarvitse todistaa, että jumalia ei ole. Uskovaisten vain täytyy epäonnistua todistamaan jumalat.
Eri asia tietysti jos joku väittää TIETÄVÄNSÄ että minkäänlaisia(edes deistisiä) jumaluuksia ei ole tai ollutkaan. - keisarin kledjut
m.magdalena kirjoitti:
"Ja mikä uskovainen se on jos usko on epärationaalista? Uskovaiselle usko on rationaalista tai henkilö on agnostikko ja/tai ateisti. "
No enpä tiedä. Toki uskovalle usko on aina siinä mielessä rationaalista, että sille kyllä löytyy rationaaliset perustelut. Mutta usko ei yleensä synny rationaalisesti perustellen. Maria Normanbyläisen sanoin: "Usko alkaa siitä mihin rationaalinen päättely loppuu".
"Täh? Et voi olla tosissasi! Viisas ei käytä järkeä? Ei viisas silloin ole viisas! "
Toki viisas käyttää järkeä, mutta oikeissa tilanteissa. Järki on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse ajattelen niin, että viisas näkee metsän puilta, rationaalinen näkee ne puut ja pilkkoo nekin vielä osiin, molekyyleihin ja atomeihin ja yrittää niin löytää metsän syvimmän olemuksen. Viisaus on minusta pitkälti intuitiota. Sitä, että pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia ja niiden merkityksiä ilman, että pitää luoda sanoja, käsitteitä ja päättelykejuja.
Loppupeleissä hyvin harva sellainen asia, joka tekee elämästä elämisen arvoisen, voidaan perustella rationaalisesti. Esimerkiksi taide, kauneus, rakkaus, usko..."Usko alkaa siitä mihin rationaalinen päättely loppuu".
Ilmankos kaikki uskovat ovat juuri niitä ihmisiä, joilta kaikenlainen
rationaalinen päättely on loppunut jo kauan sitten, eivätkä he enää
koskaan kykene minkäänlaiseen ratioonaaliseen päättelyyn (eivätkä
edes haluaisikaan kyetä, koska rationaalinen päättely on vain saatanan
juoni ihmisten eksyttämiseksi uskosta). - hihhulihihhii
juupsis kirjoitti:
Kyllä voi tapahtua. Jos sinä et halua Jumalan luo, niin ei Hän sinua väkisin taivaaseen rahaa. Sinä sinne haluat tai et halua ja se on se ratkaiseva tekijä. Jumala teki ihmisestä vapaan olennon, ei robottia, joksi sinä ihmisen luulet.
Käsitätkö, kuka mitä häh?Kaikkivaltiaan ei tarvitse haluta yhtään mitään, vaan kaikki mitä kaikkivaltias haluaa
tapahtuu aina juuri kuten kaikkivaltias on halunnut. Jos miljardit ja taas miljardit
ihmiset joutuvat helvettiin ikuisesi kidutettaviksi, niin se tapahtuu vain siksi, että
kaikkivaltias haluaaa niin tapahtuvan. Jos ei haluaisi, niin sitä ei voisi koskaan tapahtua.
Mitään ei voi tapahtua vastoin kaikkivaltiaan tahtoa, eikä pienen ja mitättömän ihmisen
teot ja tahdot merkitse tässä yhtään mitään, koska silloinhan ihminen olisi kaikkivaltiasta
mahtavampi.
Kaikki asiaan liittyvät olosuhteet ja ehdot ja tapahtumat ovat sataprosenttisesti
kaikkivaltiaan määräämiä ja hän voi määrätä ihan millaiset tahansa vain haluaa.
Vaikkapa sellaiset ehdot että kaikki ihmiset pääsevät paratiisiin. Mikään ei estä
kaikkivaltiasta asettamasta sellaista ehtoa. Sen sijaan kaikkivaltian onkin asettanut
ehdot, joiden perusteella yli 95 prosenttia ihmiskunnasta eli monta miljardia joutuu
ikuisesti kidutettaviksi. Ja silloin on aivan turha yrittää epätoivoisesti seli-selitellä
että kaikkivaltias haluaisi muka pelastaa ihan kaikki. Mikäään kun ei estä pelastamista,
eihän mikään voi estää kaikkivaltiasta. - m.magdalena
keisarin kledjut kirjoitti:
"Usko alkaa siitä mihin rationaalinen päättely loppuu".
Ilmankos kaikki uskovat ovat juuri niitä ihmisiä, joilta kaikenlainen
rationaalinen päättely on loppunut jo kauan sitten, eivätkä he enää
koskaan kykene minkäänlaiseen ratioonaaliseen päättelyyn (eivätkä
edes haluaisikaan kyetä, koska rationaalinen päättely on vain saatanan
juoni ihmisten eksyttämiseksi uskosta).Höm, vaikutat hiukan jyrkältä mielipiteessäsi. Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa, mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna. Itse teen päivät pitkät työtä rationaalisen järkeni avulla, ja siinä sen käyttö on tarpeen. Mutta Jumalaa lähestytään tyystin erilaisilla menetelmillä.
- m.magdalena
goddeloos kirjoitti:
"Esimerkiksi taide, kauneus, rakkaus, usko... "
- Muihin löytyy järjelliset perusteet paitsi uskoon...
"Toki viisas käyttää järkeä, mutta oikeissa tilanteissa. Järki on hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse ajattelen niin, että viisas näkee metsän puilta, rationaalinen näkee ne puut ja pilkkoo nekin vielä osiin, molekyyleihin ja atomeihin ja yrittää niin löytää metsän syvimmän olemuksen. "
- Älä nyt viitsi omiasi höpistä.""Esimerkiksi taide, kauneus, rakkaus, usko... "
- Muihin löytyy järjelliset perusteet paitsi uskoon..."
Ihan mielenkiinnosta kysyisin miten perustelet kauneuden rationaalisesti? - goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
Höm, vaikutat hiukan jyrkältä mielipiteessäsi. Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa, mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna. Itse teen päivät pitkät työtä rationaalisen järkeni avulla, ja siinä sen käyttö on tarpeen. Mutta Jumalaa lähestytään tyystin erilaisilla menetelmillä.
"Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä.. "
- Niin uskovaiselle kuten jo aikaisemmin tullut todettua!
"Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa,"
- Ei tarpeen, välttämätöntä
" mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna."
- Ei, koska jos olet sen suhteen rationaalinen, olet ateisti
"Itse teen päivät pitkät työtä rationaalisen järkeni avulla, ja siinä sen käyttö on tarpeen. "
- Kukapa ei? No ehkä papit etc :)
"Mutta Jumalaa lähestytään tyystin erilaisilla menetelmillä"
- Kyllä, heittämällä rationaalisuus pois kokonaan. m.magdalena kirjoitti:
Höm, vaikutat hiukan jyrkältä mielipiteessäsi. Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa, mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna. Itse teen päivät pitkät työtä rationaalisen järkeni avulla, ja siinä sen käyttö on tarpeen. Mutta Jumalaa lähestytään tyystin erilaisilla menetelmillä.
Oletko koskaan miettinyt sitä miksi jumalusko sijoittuu abstraktiin alueeseen yhdessä taiteen kanssa jos jumala kerran on todellisuutta? Molemmat ovat ihmisestä kumpuavia tuotoksia.
- ymmärtäjä
m.magdalena kirjoitti:
Höm, vaikutat hiukan jyrkältä mielipiteessäsi. Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa, mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna. Itse teen päivät pitkät työtä rationaalisen järkeni avulla, ja siinä sen käyttö on tarpeen. Mutta Jumalaa lähestytään tyystin erilaisilla menetelmillä.
"Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa, mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna."
Arvoisa ystäväni, sinulla ei ole käsitystäkään mistä puhut. Ihminen rationaalinen puoli menee syvemmälle kuin kuvitteletkaan. Lisäksi KAIKKI on pohjimmiltaan rationaalista koska maailmaa kasassa pitävä voima on nimenomaan sen matemaattinen yhtenäisyys, se että kaikki pohjautuu samalle loogiselle yhtälölle.
Rationaalinen päättely kantaa lähes loputtomiin, ja toimii myös uskonnon alueella. Kyse on vain taidosta, sillä kaikki eivät asiaa pysty soveltamaan niin pitkälle. Minä tosin niin pitkälle olen päässyt joten tiedän että se on täysin mahdollista, kaiken pystyy näkemään logiikan ja järjen valossa, aivan kaiken.
Ja tosiaan ihmisen rationaalisuus menee syvemmälle kuin tajuatkaan, ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Carl Jungin mukaan ihmisen mieli on jaettavissa kolmeen alueeseen. Tietoiseen tajuntaan, alitajuntaan ja kollektiiviseen piilotajuntaan. Tietoinen tajunta on luonnollisesti se minkä omaksi tietoisuudeksesi käsität, se missä miellät rationaalisen ajattelun tapahtuvan ja minkä avulla toimit.
Sitten on alitajunta, joka vastaa enemmän vaistomaisista asioista. Tämä osa ohjailee sinun toimiasi tietoisuutesi ulkopuolelta. Alitajunta on myös usein paljon rationaalisempi kuin tietoinen tajunta, koska se ei itsessään ole toimija vaan se yksinkertaisesti reagoi kahteen muuhun tajuntaan.
Ja sitten on se kolmas, kollektiivinen piilotajunta. Jos Jumala on olemassa niin kaikki Häneen liittyvä tieto on tässä osassa mieltä. Tämä on se puoli mielestä joka tekee ihmisistä uskovaisia, saavat ihmiset hakeutumaan uskonnon pariin. Tällä osalla ei tosin ole suoraa yhteyttä tietoiseen tajuntaan vaan sen sijaan kaiken sieltä tulevan tiedon pitää mennä alitajunnan kautta.
Vähiten rationaalinen osa ihmisessä on tietoinen tajunta, oikeastaan ainoa osa meistä joka edes kykenee irrationaaliseen toimintaan. Mutta jos ihminen harjoittaa mieltään tarpeeksi, Hän pystyy niin hyvin rationaaliseen ajatteluun ettei edes hengelliset asiat ole ongelma sille.
Tämä uskovien "Jumalaa ei voi lähestyä rationaalisesti" kertoo enemmän vain siitä heikosta rationaalisen ajattelun tasosta mihin kykenevät ja siitä kuinka he haluavat pitää Jumalan tarpeettomasti mystisenä taikaolentona. - m.magdalena
ymmärtäjä kirjoitti:
"Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa, mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna."
Arvoisa ystäväni, sinulla ei ole käsitystäkään mistä puhut. Ihminen rationaalinen puoli menee syvemmälle kuin kuvitteletkaan. Lisäksi KAIKKI on pohjimmiltaan rationaalista koska maailmaa kasassa pitävä voima on nimenomaan sen matemaattinen yhtenäisyys, se että kaikki pohjautuu samalle loogiselle yhtälölle.
Rationaalinen päättely kantaa lähes loputtomiin, ja toimii myös uskonnon alueella. Kyse on vain taidosta, sillä kaikki eivät asiaa pysty soveltamaan niin pitkälle. Minä tosin niin pitkälle olen päässyt joten tiedän että se on täysin mahdollista, kaiken pystyy näkemään logiikan ja järjen valossa, aivan kaiken.
Ja tosiaan ihmisen rationaalisuus menee syvemmälle kuin tajuatkaan, ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Carl Jungin mukaan ihmisen mieli on jaettavissa kolmeen alueeseen. Tietoiseen tajuntaan, alitajuntaan ja kollektiiviseen piilotajuntaan. Tietoinen tajunta on luonnollisesti se minkä omaksi tietoisuudeksesi käsität, se missä miellät rationaalisen ajattelun tapahtuvan ja minkä avulla toimit.
Sitten on alitajunta, joka vastaa enemmän vaistomaisista asioista. Tämä osa ohjailee sinun toimiasi tietoisuutesi ulkopuolelta. Alitajunta on myös usein paljon rationaalisempi kuin tietoinen tajunta, koska se ei itsessään ole toimija vaan se yksinkertaisesti reagoi kahteen muuhun tajuntaan.
Ja sitten on se kolmas, kollektiivinen piilotajunta. Jos Jumala on olemassa niin kaikki Häneen liittyvä tieto on tässä osassa mieltä. Tämä on se puoli mielestä joka tekee ihmisistä uskovaisia, saavat ihmiset hakeutumaan uskonnon pariin. Tällä osalla ei tosin ole suoraa yhteyttä tietoiseen tajuntaan vaan sen sijaan kaiken sieltä tulevan tiedon pitää mennä alitajunnan kautta.
Vähiten rationaalinen osa ihmisessä on tietoinen tajunta, oikeastaan ainoa osa meistä joka edes kykenee irrationaaliseen toimintaan. Mutta jos ihminen harjoittaa mieltään tarpeeksi, Hän pystyy niin hyvin rationaaliseen ajatteluun ettei edes hengelliset asiat ole ongelma sille.
Tämä uskovien "Jumalaa ei voi lähestyä rationaalisesti" kertoo enemmän vain siitä heikosta rationaalisen ajattelun tasosta mihin kykenevät ja siitä kuinka he haluavat pitää Jumalan tarpeettomasti mystisenä taikaolentona."Lisäksi KAIKKI on pohjimmiltaan rationaalista koska maailmaa kasassa pitävä voima on nimenomaan sen matemaattinen yhtenäisyys, se että kaikki pohjautuu samalle loogiselle yhtälölle."
Tässä tuntemassamme maailmankaikkeudessa varmasti näin onkin, mutta entä sen ulkopuolella? Looginen päättely toimi nimenomaan niin kauan kuin meillä on jotain omasta maailmankaikkeudestamme tuttuja käsitteitä, symboleja, kiinnekohtia, joilla voimme pelata. Mutta entä jos aikaa ei ole, eikä kausaliteettia?
Looginen päättely ja järjen käyttö perustuvat aina jollakin lailla sanoihin, symboleihin, kieleen, käsitteisiin. Jumalaa ei pystytä mahduttamaan mihinkään ihmisjärjen luomaan käsitteeseen. Hän on aina logiikan ja päättelyketjujen ulkopuolella, paradoksaalinen ja käsittämätön. Jos määrittelemme Jumalan jollakin tavalla, alamme puhua tästä määrtelmästä, mutta itse Jumala ei ole siinä määritelmässä.
Niinpä jokainen maailmanuskonto ja primitiivisetkin uskonnot opettavat toisenlaisen tien oppia tuntemaan Jumalaa, mystiikan tien. Kulttuurista, uskonnosta ja ajasta riippumatta menetelmät ovat aina samat, mielen tyhjentäminen, ajatusten karkottaminen, hiljentyminen. Ja vasta kun jokaikinen rationaalinen päättelyketju on katkaistu ja ajatusten häiritsevä meteli vaimennettu ja ulkopuoliset ärsykkeet sujettu pois, ihminen voi aistia syvemmän todellisuuden kaiken hälinän takana.
Mutta vaikka usko ei synny rationaalisen pohdinnan tuloksena, se voi olla rationaalista. Jos ihminen on mystiikan, intuition tai meditaation keinoin ymmärtänyt, että Jumala on todellinen, hänelle olisi epärationaalista olla uskomatta, vaikkakin hän ei pysty tätä ymmärrystään perustelemaan rationaalisin perustein tai välittämään sitä muille kielen keinoin. Mutta pohjimmainen ymmärrys Jumalasta ei koskaan synny muuta kuin mystisen oivalluksen kautta.
Voi olla, että olemme monestakin asiasta samaa mieltä ja kenties koko rationaalisuuden käsite kaipaa tarkentamista. Itse ajattelen sen tarkoittavan järkeen ja logiikkaan perustuvaa päättelyä, sellaista ajattelua, joka rakentaa käsitteiden, kielen ja kausaliteetin perustalle. - m.magdalena
KeljuKooKojootti kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt sitä miksi jumalusko sijoittuu abstraktiin alueeseen yhdessä taiteen kanssa jos jumala kerran on todellisuutta? Molemmat ovat ihmisestä kumpuavia tuotoksia.
"Molemmat ovat ihmisestä kumpuavia tuotoksia. "
Kenties, mutta tekeekö tämä taiteesta vähemmän todellista tai olemassaolevaa?
Itse asiassa ajattelen, että taide ja uskonto liittyvät toisiinsa siinä, että taiteen keinoin kuvaamatonta Jumalaa voidaan kuvata ihmisten ymmärtämällä tavalla. - m.magdalena
goddeloos kirjoitti:
"Rationaalinen päättely on tosiaankin hyvä renki, mutta huono isäntä.. "
- Niin uskovaiselle kuten jo aikaisemmin tullut todettua!
"Se on tarpeen arkielämässä, käytännön puuhissa, tieteessä ja tutkimuksessa,"
- Ei tarpeen, välttämätöntä
" mutta kun mennään uskonnon alueelle, se ei kanna."
- Ei, koska jos olet sen suhteen rationaalinen, olet ateisti
"Itse teen päivät pitkät työtä rationaalisen järkeni avulla, ja siinä sen käyttö on tarpeen. "
- Kukapa ei? No ehkä papit etc :)
"Mutta Jumalaa lähestytään tyystin erilaisilla menetelmillä"
- Kyllä, heittämällä rationaalisuus pois kokonaan."Ei, koska jos olet sen suhteen rationaalinen, olet ateisti "
Olen samaa mieltä, että ihminen, jonka käsityskyky rajoittuu rationaalisesti pääteltävään on pakostakin ateisti. - ymmärtäjä
m.magdalena kirjoitti:
"Lisäksi KAIKKI on pohjimmiltaan rationaalista koska maailmaa kasassa pitävä voima on nimenomaan sen matemaattinen yhtenäisyys, se että kaikki pohjautuu samalle loogiselle yhtälölle."
Tässä tuntemassamme maailmankaikkeudessa varmasti näin onkin, mutta entä sen ulkopuolella? Looginen päättely toimi nimenomaan niin kauan kuin meillä on jotain omasta maailmankaikkeudestamme tuttuja käsitteitä, symboleja, kiinnekohtia, joilla voimme pelata. Mutta entä jos aikaa ei ole, eikä kausaliteettia?
Looginen päättely ja järjen käyttö perustuvat aina jollakin lailla sanoihin, symboleihin, kieleen, käsitteisiin. Jumalaa ei pystytä mahduttamaan mihinkään ihmisjärjen luomaan käsitteeseen. Hän on aina logiikan ja päättelyketjujen ulkopuolella, paradoksaalinen ja käsittämätön. Jos määrittelemme Jumalan jollakin tavalla, alamme puhua tästä määrtelmästä, mutta itse Jumala ei ole siinä määritelmässä.
Niinpä jokainen maailmanuskonto ja primitiivisetkin uskonnot opettavat toisenlaisen tien oppia tuntemaan Jumalaa, mystiikan tien. Kulttuurista, uskonnosta ja ajasta riippumatta menetelmät ovat aina samat, mielen tyhjentäminen, ajatusten karkottaminen, hiljentyminen. Ja vasta kun jokaikinen rationaalinen päättelyketju on katkaistu ja ajatusten häiritsevä meteli vaimennettu ja ulkopuoliset ärsykkeet sujettu pois, ihminen voi aistia syvemmän todellisuuden kaiken hälinän takana.
Mutta vaikka usko ei synny rationaalisen pohdinnan tuloksena, se voi olla rationaalista. Jos ihminen on mystiikan, intuition tai meditaation keinoin ymmärtänyt, että Jumala on todellinen, hänelle olisi epärationaalista olla uskomatta, vaikkakin hän ei pysty tätä ymmärrystään perustelemaan rationaalisin perustein tai välittämään sitä muille kielen keinoin. Mutta pohjimmainen ymmärrys Jumalasta ei koskaan synny muuta kuin mystisen oivalluksen kautta.
Voi olla, että olemme monestakin asiasta samaa mieltä ja kenties koko rationaalisuuden käsite kaipaa tarkentamista. Itse ajattelen sen tarkoittavan järkeen ja logiikkaan perustuvaa päättelyä, sellaista ajattelua, joka rakentaa käsitteiden, kielen ja kausaliteetin perustalle."Tässä tuntemassamme maailmankaikkeudessa varmasti näin onkin, mutta entä sen ulkopuolella?"
Ajatellaan asia näin, vaikka tämän maailman ulkopuolella olisi uusi maailma, sillä on oltavat omat sääntönsä ja lakinsa miten se toimii ja mitkä mahdollistavat sen olemassa. Ja koska maailmamme on olemassa tuon korkeamman maailman sisällä, maailma jonka tunnemme perustuu pohjimmiltaan myös samoihin sääntöihin ja lakeihin.
Tässä toisessa maailmassa ei ole mitään mystistä tai taianomaista, se on samanlainen maailma kuin meidän jossa vain saattaa valita hieman erilainen järjestys, eri säännöt ja lait. Jos meillä olisi vain tarpeeksi tietoa siitä niin pystyisimme sen toiminnan täysin selittämään naturalistisin keinoin ja puhetta "yliluonnollisesta". Puhe yliluonnollisesta häiritsee minua muutenkin sillä jos tuo toinen maailma on olemassa, siitä tulee automaattisesti luonnollinen, vain korkeammalla tasolla.
Joten on täysin reilu olettamus että kaikki, mukaan lukien myös Jumalan olemassa olo ja usko Häneen on perusteltavissa rationaalisella päättelyllä, se vain vaatii tavallista enemmän olemassaolevan tiedon soveltamista ja venyttämistä yli tavallisten rajojen logiikkaa käyttäen.
Se että sinä et pysty uskomaan rationaalisesti, ei tarkoita etteikö siihen joku muu pystyisi. Ja joillekin yksilöille se onkin juuri ainoa tapa uskoa. Minä niin kovasti haluaisin tarjota tavan uskoa Jumalaan rationaalisesti, mutta se ei vain kelpaa uskoville.
Yliluonnollinen, ihmeet ja taikuus ovat kaikki nimiä vain asioille joiden toiminta mallia ihminen ei tiedä. Ja se että viitsisimme edes kehittää teorioita auttaisi meitä kummasta eteenpäin pääsemisessä. Yliluonnollisesta ja ihmeistä puhuminen on vain laiskuutta, haluttomuutta edes yrittää ymmärtää asioiden toimintamalleja. Se on selitys joka ei todellisuudessa edes selitä mitään. - Thronos
m.magdalena kirjoitti:
"Lisäksi KAIKKI on pohjimmiltaan rationaalista koska maailmaa kasassa pitävä voima on nimenomaan sen matemaattinen yhtenäisyys, se että kaikki pohjautuu samalle loogiselle yhtälölle."
Tässä tuntemassamme maailmankaikkeudessa varmasti näin onkin, mutta entä sen ulkopuolella? Looginen päättely toimi nimenomaan niin kauan kuin meillä on jotain omasta maailmankaikkeudestamme tuttuja käsitteitä, symboleja, kiinnekohtia, joilla voimme pelata. Mutta entä jos aikaa ei ole, eikä kausaliteettia?
Looginen päättely ja järjen käyttö perustuvat aina jollakin lailla sanoihin, symboleihin, kieleen, käsitteisiin. Jumalaa ei pystytä mahduttamaan mihinkään ihmisjärjen luomaan käsitteeseen. Hän on aina logiikan ja päättelyketjujen ulkopuolella, paradoksaalinen ja käsittämätön. Jos määrittelemme Jumalan jollakin tavalla, alamme puhua tästä määrtelmästä, mutta itse Jumala ei ole siinä määritelmässä.
Niinpä jokainen maailmanuskonto ja primitiivisetkin uskonnot opettavat toisenlaisen tien oppia tuntemaan Jumalaa, mystiikan tien. Kulttuurista, uskonnosta ja ajasta riippumatta menetelmät ovat aina samat, mielen tyhjentäminen, ajatusten karkottaminen, hiljentyminen. Ja vasta kun jokaikinen rationaalinen päättelyketju on katkaistu ja ajatusten häiritsevä meteli vaimennettu ja ulkopuoliset ärsykkeet sujettu pois, ihminen voi aistia syvemmän todellisuuden kaiken hälinän takana.
Mutta vaikka usko ei synny rationaalisen pohdinnan tuloksena, se voi olla rationaalista. Jos ihminen on mystiikan, intuition tai meditaation keinoin ymmärtänyt, että Jumala on todellinen, hänelle olisi epärationaalista olla uskomatta, vaikkakin hän ei pysty tätä ymmärrystään perustelemaan rationaalisin perustein tai välittämään sitä muille kielen keinoin. Mutta pohjimmainen ymmärrys Jumalasta ei koskaan synny muuta kuin mystisen oivalluksen kautta.
Voi olla, että olemme monestakin asiasta samaa mieltä ja kenties koko rationaalisuuden käsite kaipaa tarkentamista. Itse ajattelen sen tarkoittavan järkeen ja logiikkaan perustuvaa päättelyä, sellaista ajattelua, joka rakentaa käsitteiden, kielen ja kausaliteetin perustalle."Mutta vaikka usko ei synny rationaalisen pohdinnan tuloksena, se voi olla rationaalista. Jos ihminen on mystiikan, intuition tai meditaation keinoin ymmärtänyt, että Jumala on todellinen, hänelle olisi epärationaalista olla uskomatta, vaikkakin hän ei pysty tätä ymmärrystään perustelemaan rationaalisin perustein tai välittämään sitä muille kielen keinoin. Mutta pohjimmainen ymmärrys Jumalasta ei koskaan synny muuta kuin mystisen oivalluksen kautta."
Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiseen jumalaan sinä tarkalleen sanottuna uskot. Raamatun Jumala se ei missään tapauksessa taida olla.
Jos minä saan mystisen oivalluksen kautta ymmärryksen siitä että olemme kaikki, niin ihmiset kuin eläimet ja tähdetkin, samoista alkuaineista koostuvia ja siis yhtä, ja sinä saat mystisen oivalluksen kautta ymmärryksen siitä että jumala on kaikkialla ja kaikki on jumalaa niin missä silloin on ateistin ja jumaluskoisen ero?
Kun jumalaa tarpeeksi pyöristää ja laajentaa niin koko käsitteen voi lopulta jättää pois, eikö niin? - m.magdalena
ymmärtäjä kirjoitti:
"Tässä tuntemassamme maailmankaikkeudessa varmasti näin onkin, mutta entä sen ulkopuolella?"
Ajatellaan asia näin, vaikka tämän maailman ulkopuolella olisi uusi maailma, sillä on oltavat omat sääntönsä ja lakinsa miten se toimii ja mitkä mahdollistavat sen olemassa. Ja koska maailmamme on olemassa tuon korkeamman maailman sisällä, maailma jonka tunnemme perustuu pohjimmiltaan myös samoihin sääntöihin ja lakeihin.
Tässä toisessa maailmassa ei ole mitään mystistä tai taianomaista, se on samanlainen maailma kuin meidän jossa vain saattaa valita hieman erilainen järjestys, eri säännöt ja lait. Jos meillä olisi vain tarpeeksi tietoa siitä niin pystyisimme sen toiminnan täysin selittämään naturalistisin keinoin ja puhetta "yliluonnollisesta". Puhe yliluonnollisesta häiritsee minua muutenkin sillä jos tuo toinen maailma on olemassa, siitä tulee automaattisesti luonnollinen, vain korkeammalla tasolla.
Joten on täysin reilu olettamus että kaikki, mukaan lukien myös Jumalan olemassa olo ja usko Häneen on perusteltavissa rationaalisella päättelyllä, se vain vaatii tavallista enemmän olemassaolevan tiedon soveltamista ja venyttämistä yli tavallisten rajojen logiikkaa käyttäen.
Se että sinä et pysty uskomaan rationaalisesti, ei tarkoita etteikö siihen joku muu pystyisi. Ja joillekin yksilöille se onkin juuri ainoa tapa uskoa. Minä niin kovasti haluaisin tarjota tavan uskoa Jumalaan rationaalisesti, mutta se ei vain kelpaa uskoville.
Yliluonnollinen, ihmeet ja taikuus ovat kaikki nimiä vain asioille joiden toiminta mallia ihminen ei tiedä. Ja se että viitsisimme edes kehittää teorioita auttaisi meitä kummasta eteenpäin pääsemisessä. Yliluonnollisesta ja ihmeistä puhuminen on vain laiskuutta, haluttomuutta edes yrittää ymmärtää asioiden toimintamalleja. Se on selitys joka ei todellisuudessa edes selitä mitään.Mitä itse asiassa on yliluonnollinen? Itse uskon kyllä, että maailmassa on paljon ilmiöitä, jotka ajatellaan yliluonnollisiksi, koska niitä ei ymmärretä, mutta heti jos ne ymmärretään, ne muuttuvat osaksi sitä mitä ajattelemme luonnolliseksi. Mutta edelleen pitäydyn siinä mitä olen aiemmin kirjoittanut, eli Jumala on ymmärryksemme ulkopuolella ja Jumala on kaiken luonnollisen yläpuolella, eli siinä mielessä yliluonnollinen, luonnollisen luoja.
"Minä niin kovasti haluaisin tarjota tavan uskoa Jumalaan rationaalisesti, mutta se ei vain kelpaa uskoville."
Kiinnostaisi kuulla millainen se tapasi on? Onhan rationaalisia perusteluja Jumalan olemassaololle tehty maailman sivu, mutta eivät ne koskaan ole aukottomia tai edes kovin vakuuttavia. Sitten kun ihminen jo muutenkin uskoo, ne toki tuntuvat järkeviltä ja uskottavilta, mutta ei niillä ateistia käännytetä.
Muistelen, että itse et varsinaisesti usko Jumalaan, vaan leikittelet vain käsitteellä? Muistanko oikein? - goddeloos
m.magdalena kirjoitti:
Mitä itse asiassa on yliluonnollinen? Itse uskon kyllä, että maailmassa on paljon ilmiöitä, jotka ajatellaan yliluonnollisiksi, koska niitä ei ymmärretä, mutta heti jos ne ymmärretään, ne muuttuvat osaksi sitä mitä ajattelemme luonnolliseksi. Mutta edelleen pitäydyn siinä mitä olen aiemmin kirjoittanut, eli Jumala on ymmärryksemme ulkopuolella ja Jumala on kaiken luonnollisen yläpuolella, eli siinä mielessä yliluonnollinen, luonnollisen luoja.
"Minä niin kovasti haluaisin tarjota tavan uskoa Jumalaan rationaalisesti, mutta se ei vain kelpaa uskoville."
Kiinnostaisi kuulla millainen se tapasi on? Onhan rationaalisia perusteluja Jumalan olemassaololle tehty maailman sivu, mutta eivät ne koskaan ole aukottomia tai edes kovin vakuuttavia. Sitten kun ihminen jo muutenkin uskoo, ne toki tuntuvat järkeviltä ja uskottavilta, mutta ei niillä ateistia käännytetä.
Muistelen, että itse et varsinaisesti usko Jumalaan, vaan leikittelet vain käsitteellä? Muistanko oikein?"Mitä itse asiassa on yliluonnollinen?"
- Ainakin kaikki jumalat
"Itse uskon kyllä, että maailmassa on paljon ilmiöitä, jotka ajatellaan yliluonnollisiksi, koska niitä ei ymmärretä, mutta heti jos ne ymmärretään, ne muuttuvat osaksi sitä mitä ajattelemme luonnolliseksi."
- Kautta historian asiat onkin selitetty juuri noin. Jos ei ymmärrettävää selitystä ole, jumala(t) teki sen. Ymmärryksen lisääntyessä mm evoluutiosta on ajatuksemme tulleet siitä luonnolliseksi, ihan faktojen valossa.
"Mutta edelleen pitäydyn siinä mitä olen aiemmin kirjoittanut, eli Jumala on ymmärryksemme ulkopuolella ja Jumala on kaiken luonnollisen yläpuolella, eli siinä mielessä yliluonnollinen, luonnollisen luoja. "
- Pitäydy ihmeessä... mutta ei se siitä silti totta tee!
"Kiinnostaisi kuulla millainen se tapasi on? Onhan rationaalisia perusteluja Jumalan olemassaololle tehty maailman sivu, mutta eivät ne koskaan ole aukottomia tai edes kovin vakuuttavia. Sitten kun ihminen jo muutenkin uskoo, ne toki tuntuvat järkeviltä ja uskottavilta, mutta ei niillä ateistia käännytetä. "
- Uskosta voi puhua rationaalisesti mutta ei jumalien olemassaolosta kuten em kirjoittaja mainitsi. - m.magdalena
Thronos kirjoitti:
"Mutta vaikka usko ei synny rationaalisen pohdinnan tuloksena, se voi olla rationaalista. Jos ihminen on mystiikan, intuition tai meditaation keinoin ymmärtänyt, että Jumala on todellinen, hänelle olisi epärationaalista olla uskomatta, vaikkakin hän ei pysty tätä ymmärrystään perustelemaan rationaalisin perustein tai välittämään sitä muille kielen keinoin. Mutta pohjimmainen ymmärrys Jumalasta ei koskaan synny muuta kuin mystisen oivalluksen kautta."
Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiseen jumalaan sinä tarkalleen sanottuna uskot. Raamatun Jumala se ei missään tapauksessa taida olla.
Jos minä saan mystisen oivalluksen kautta ymmärryksen siitä että olemme kaikki, niin ihmiset kuin eläimet ja tähdetkin, samoista alkuaineista koostuvia ja siis yhtä, ja sinä saat mystisen oivalluksen kautta ymmärryksen siitä että jumala on kaikkialla ja kaikki on jumalaa niin missä silloin on ateistin ja jumaluskoisen ero?
Kun jumalaa tarpeeksi pyöristää ja laajentaa niin koko käsitteen voi lopulta jättää pois, eikö niin?"Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiseen jumalaan sinä tarkalleen sanottuna uskot. Raamatun Jumala se ei missään tapauksessa taida olla."
Olen kristitty ja uskon Raamatun Jumalaan, joka Kristuksen kautta ilmestyi ihmisille. Vielä tarkemmin olen ortodoksi ja uskon siihen Jumalaan, josta kirkkoni opettaa, että hän on kuvaamaton, ääretön, järjen ulottumattomissa, käsittämätön, hyvä, kaiken alkusyy.
Hän on myös persoonallinen Jumala, tietoinen ja ihmisten kanssa kommunikoiva. Niinpä tässä on vinha ero siihen, että Jumala olisi jonkinlainen kaikkialla ja kaikessa oleva persoonaton "elämänvoima". Hän ei ole myöskään yhtä kaiken kanssa, koska hän ei ole materiaa, hän on materian luoja.
Olet kyllä oikeassa siinä, että ateismi ja se "pyöristetty" versio Jumalasta ovat aika yllättävän lähellä toisiaan. Itsellänikin usko kristinuskon Jumalaan kulki sen pyöristetyn version kautta, kun vähitellen luovuin ateismistani ja aloin uskoa. - Thronos
m.magdalena kirjoitti:
"Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaiseen jumalaan sinä tarkalleen sanottuna uskot. Raamatun Jumala se ei missään tapauksessa taida olla."
Olen kristitty ja uskon Raamatun Jumalaan, joka Kristuksen kautta ilmestyi ihmisille. Vielä tarkemmin olen ortodoksi ja uskon siihen Jumalaan, josta kirkkoni opettaa, että hän on kuvaamaton, ääretön, järjen ulottumattomissa, käsittämätön, hyvä, kaiken alkusyy.
Hän on myös persoonallinen Jumala, tietoinen ja ihmisten kanssa kommunikoiva. Niinpä tässä on vinha ero siihen, että Jumala olisi jonkinlainen kaikkialla ja kaikessa oleva persoonaton "elämänvoima". Hän ei ole myöskään yhtä kaiken kanssa, koska hän ei ole materiaa, hän on materian luoja.
Olet kyllä oikeassa siinä, että ateismi ja se "pyöristetty" versio Jumalasta ovat aika yllättävän lähellä toisiaan. Itsellänikin usko kristinuskon Jumalaan kulki sen pyöristetyn version kautta, kun vähitellen luovuin ateismistani ja aloin uskoa."Niinpä jokainen maailmanuskonto ja primitiivisetkin uskonnot opettavat toisenlaisen tien oppia tuntemaan Jumalaa, mystiikan tien. Kulttuurista, uskonnosta ja ajasta riippumatta menetelmät ovat aina samat, mielen tyhjentäminen, ajatusten karkottaminen, hiljentyminen. Ja vasta kun jokaikinen rationaalinen päättelyketju on katkaistu ja ajatusten häiritsevä meteli vaimennettu ja ulkopuoliset ärsykkeet sujettu pois, ihminen voi aistia syvemmän todellisuuden kaiken hälinän takana."
Kirjoitit tuolla aiemmin noin.
Tarkoitatko että kaikissa uskonnoissa opitaan tuntemaan kunkin uskonnon oma jumala hiljentymisen ja mystiikan kautta? Siis että jumalia tosiaan on olemassa useampia tuhansia?
Vai Raamatun Jumalanko ne eri uskontojen hiljentyjät mielestäsi oppivat tuntemaan vaikka eivät sitä itse huomaakaan? Luulevat palvovansa jotakin aivan muuta. Palkitseeko Raamatun Jumala tällaisen edusmiehen palvomisen samalla palkalla kuin häneen uskomisen, eli onko sama mihin uskoo kunhan uskoo?
Sanoit uskovasi Raamatun Jumalaan. Siis siihenkö joka käskee tappamaan naisia, lapsia ja eläimiä, on kade, kiivas ja pikkumainen ja ennen kaikkea ristiriitainen?
Vai hypitkö sulavasti kaikkien ikävien kohtien yli joita Raamatussa riittää ja uskot johonkin itse kuvittelemaasi Jumalaan, sellaiseen josta Raamattu ei kerro?
Miten se liukumisesi pyöristetystä yleishyvästä juuri Raamatun Jumalaan mahtoi tapahtua? Milloin aloit uskoa vedenpaisumukseen ja siihen että tottelematon lapsi on kivitettävä kaupungin portilla? - ymmärtäjä
m.magdalena kirjoitti:
Mitä itse asiassa on yliluonnollinen? Itse uskon kyllä, että maailmassa on paljon ilmiöitä, jotka ajatellaan yliluonnollisiksi, koska niitä ei ymmärretä, mutta heti jos ne ymmärretään, ne muuttuvat osaksi sitä mitä ajattelemme luonnolliseksi. Mutta edelleen pitäydyn siinä mitä olen aiemmin kirjoittanut, eli Jumala on ymmärryksemme ulkopuolella ja Jumala on kaiken luonnollisen yläpuolella, eli siinä mielessä yliluonnollinen, luonnollisen luoja.
"Minä niin kovasti haluaisin tarjota tavan uskoa Jumalaan rationaalisesti, mutta se ei vain kelpaa uskoville."
Kiinnostaisi kuulla millainen se tapasi on? Onhan rationaalisia perusteluja Jumalan olemassaololle tehty maailman sivu, mutta eivät ne koskaan ole aukottomia tai edes kovin vakuuttavia. Sitten kun ihminen jo muutenkin uskoo, ne toki tuntuvat järkeviltä ja uskottavilta, mutta ei niillä ateistia käännytetä.
Muistelen, että itse et varsinaisesti usko Jumalaan, vaan leikittelet vain käsitteellä? Muistanko oikein?"Kiinnostaisi kuulla millainen se tapasi on? Onhan rationaalisia perusteluja Jumalan olemassaololle tehty maailman sivu, mutta eivät ne koskaan ole aukottomia tai edes kovin vakuuttavia."
Kaikki oikeastaan lähtee aivan alusta, itse Jumalan alkuperästä. Ensimmäisenä kannattaa luopua ajatuksesta että Jumala olisi aina ollut olemassa. Jos edes jotain uskottavuutta lähdetään etsimään Jumalalle niin Hänet pitää laittaa syntymään spontaanisti tyhjyydestä ja samalle pohjalle perustuu myös teoriani sovellutukset mille tahansa uskonnolle.
Olen ajatellut asian niin että tuo tyhjyys joka alussa on paradoksi. Periaatteena se että tilanne missä mitään ei olisi on mahdoton joten siitä aina syntyy jotain. En jaksa nyt kovin syvällisesti kyseistä mekaniikkaa selittää mutta perusajatus on pitkälti se että tyhjyyden itsessään pitää synnyttää olemassaoloa että itse tyhjyyskin voi pysyä olemassaolevana. Ja toisaalta myös olemassaolemattomuudesta syntyy tyhjyyttä joka tosin häviää nopeasti takaisin olemassaolemattomuuteen jos se ei synnytä olemassaoloa.
Jumalan tapauksessa siis tyhjyydelle muotoutui hahmo, Jumala, joka sitten loi tyhjyyteen maailmankaikkeuden ja sinne elämän. Jumala kykeni tähän koska on itse tyhjyys ja Hänellä on täydellinen kyky muokata omaa muotoaan ja näin meillä on jo selitys Jumalan kaikkivoipaisuudelle. Teoriani mukaan myös kaikki olemassaoleva elämä ylläpitää Jumalan olemassaoloa ja tämä taasen mahdollistaa sen Jumala voi ylläpitää elämää. Tämä synnyttää loputtoman kierteen joka mahdollistaa molempien olemassaolon ikuisesti.
Tätä asiassa pitää mennä paljon pidemmälle jos halutaan vastaavaa teoriaa soveltaa kaikkeen mitä Raamattu kertoo Jumalan tehneen ja niin pitkälle tässä keskustelussa on turha mennä. Jos minulta kysytään niin Raamatun Jumala on erittäin huonosti kirjoitettu hahmo ja tämän takia täysivaltaisen teorian takia joutuisi soveltamaan tuhottoman paljon että kaikki sopisi yhteen. Paljon helpompaa jos supistetaan paljon ja keskitytään esimerkiksi vain Vanhan Testamentin tai vain Uuden Testamentin Jumalaan.
Ja olenhan jopa pari omaakin versiota Jumalasta lanseerannut.... Super-Jumalan, joka on käytännössä totaalisen täydellinen ja periaatteessa tuhoaa Raamatun caanonin täysin...ja epätäydellisen Jumalan joka mahdollistaa Raamatun canonin täysin mutta samalla saa Jumalan itsensä vähän liioittelemaan ominaisuuksiaan Raamatussa.
"Muistelen, että itse et varsinaisesti usko Jumalaan, vaan leikittelet vain käsitteellä? Muistanko oikein?"
Käsittelen asiaa pitkälti fiktion kannalta koska siellähän nämä mahtavat yliluonnolliset voimat mitä Jumalallakin on ovat arkipäivää. Suurin ongelma onkin koko kaikkivaltiaan Jumalan konseptissa että sellaisen läsnäolo käytännössä tuhoaa kokonaan tarinankerronnan. Miten mitään voisi tapahtua ja syntyä konflikteja jos yksi taho pystyy ne aina totaalisesti estämään niin halutessaan.
Tähän on muutamia eri ratkaisuja. Yksi on se että liian mahtavalle hahmolle luodaan vastustaja joka on yhtä mahtava ja siten nämä käytännössä kumoavat toistensa mahtavuuden. Toinen usein käytetty metodi on tehdä vain liian mahtavasta hahmosta yksinkertaisesti tyhmä, joka estää tätä ottamasta tilannetta hallintaan.
Jumalan kohdalla toimivin ratkaisu lienee kolmas tapa eli se että liian mahtava hahmo itsessään on neutraali eikä siten koe tarvetta puuttua asioihin muuta kuin hyvin harvoin.
Jumalan tapauksessa se tarkoittaisi että koko maailma, pahuutta myöten toimii täysin kuten Hän sen suunnitteli toimivan ja tämä kaikki on lisäksi täysin välttämätöntä sen tuloksen saavuttamiseksi mitä Jumala haluaa. Tämä tosin tarkoittaisi myös että Jumalan voimat eivät ole aivan täydelliset josta ylipäänsäkin alun ja lopun välillä olevien vaiheiden olemassaolo todistaa, mutta Jumala olisi edelleen tarpeeksi mahtava, ja jopa täysin niissä rajoissa joissa uskova pystyy Jumalan mahdin kuvittelemaan käytännöllisessä mielessä. Tarkoitan tällä siis sitä että kyseinen Jumala ei vastaisi "Jumalalle on kaikki mahdollista" mutta jos uskova lähtisi luettelemaan yksittäisiä asioita johon Jumala kykenee, ne olisivat kaikki vielä tämän Jumalan kykyjen rajoissa.
Fiktiota ja teoriaa nämä asiat minulle pitkälti ovat. Ei minulla mitään uskovia vastaan sinänsä ole mutta mitä kirjaimellisemmin te Raamatun kaltaista mahdottomuutta uskotte, sitä enemmän minua ottaa sydämestä. Raamattu kannattaa ottaa kaikin puolin vain vertauskuvallisena, enemmän kokoelmana tarinoita joilla on omat opetuksensa. Voihan se kaikin puolin olla vaikka Jumalan kirjoittama opettavainen satukirja jonka Jumala on tarkoittanut ihmisten elämää helpottamaan. - m.magdalena
Thronos kirjoitti:
"Niinpä jokainen maailmanuskonto ja primitiivisetkin uskonnot opettavat toisenlaisen tien oppia tuntemaan Jumalaa, mystiikan tien. Kulttuurista, uskonnosta ja ajasta riippumatta menetelmät ovat aina samat, mielen tyhjentäminen, ajatusten karkottaminen, hiljentyminen. Ja vasta kun jokaikinen rationaalinen päättelyketju on katkaistu ja ajatusten häiritsevä meteli vaimennettu ja ulkopuoliset ärsykkeet sujettu pois, ihminen voi aistia syvemmän todellisuuden kaiken hälinän takana."
Kirjoitit tuolla aiemmin noin.
Tarkoitatko että kaikissa uskonnoissa opitaan tuntemaan kunkin uskonnon oma jumala hiljentymisen ja mystiikan kautta? Siis että jumalia tosiaan on olemassa useampia tuhansia?
Vai Raamatun Jumalanko ne eri uskontojen hiljentyjät mielestäsi oppivat tuntemaan vaikka eivät sitä itse huomaakaan? Luulevat palvovansa jotakin aivan muuta. Palkitseeko Raamatun Jumala tällaisen edusmiehen palvomisen samalla palkalla kuin häneen uskomisen, eli onko sama mihin uskoo kunhan uskoo?
Sanoit uskovasi Raamatun Jumalaan. Siis siihenkö joka käskee tappamaan naisia, lapsia ja eläimiä, on kade, kiivas ja pikkumainen ja ennen kaikkea ristiriitainen?
Vai hypitkö sulavasti kaikkien ikävien kohtien yli joita Raamatussa riittää ja uskot johonkin itse kuvittelemaasi Jumalaan, sellaiseen josta Raamattu ei kerro?
Miten se liukumisesi pyöristetystä yleishyvästä juuri Raamatun Jumalaan mahtoi tapahtua? Milloin aloit uskoa vedenpaisumukseen ja siihen että tottelematon lapsi on kivitettävä kaupungin portilla?"Vai Raamatun Jumalanko ne eri uskontojen hiljentyjät mielestäsi oppivat tuntemaan vaikka eivät sitä itse huomaakaan? Luulevat palvovansa jotakin aivan muuta. Palkitseeko Raamatun Jumala tällaisen edusmiehen palvomisen samalla palkalla kuin häneen uskomisen, eli onko sama mihin uskoo kunhan uskoo?"
On vain yksi Jumala, joten hän on sama kaikkialla ja kaikille ihmisille. Kautta aikojen ihmiset ovat etsineet yhteyttä Häneen. Mutta en tietenkään kristittynä ajattele, että on sama mihin uskoo. Jumala itse on meille ihmisille aina etäinen ja käsittämätön ja sellaisena hän näyttäytyykin useissa suurissa maailmanuskonnoissa. Mutta kristityille Jumala on ilmoittanut itsensä Kristuksen kautta. Näinollen Kristus on tie, totuus ja elämä, hänen kauttaan ihminen voi muodostaa Jumalaan henkilökohtaisen suhteen. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että muillakin tavoilla jonkinlainen ymmärys Jumalan olemassaolosta ja olemuksesta, maailmankaikkeuden perimmäisestä totuudesta on saavutettavissa.
Siihen en ota kantaa miten ja kenet Jumala palkitsee. Se ei kuulu minulle. Yritän vain hoitaa oman leiviskäni mahdollisimman hyvin.
Kirjoitat Raamatun Jumalasta, mutta itselleni käsite on hiukan vieras. Niin kuin olen kirjoittanut, Jumala on aina ihmisen ymmärryksen ja käsitteiden ulkopuolella. Siksi emme voi mahduttaa Jumalaa myöskään mihinkään "Raamatun Jumalan" käsitteeseen.
Raamatun Jumala on minulle se Jumala, joka teki itsensä käsitettäväksi Kristuksen persoonan ja esimerkin valossa. Uuden Testamentin Jumala on rakkaus. Vanhan Testamentin Jumala taas, se josta kirjoitit: "joka käskee tappamaan naisia, lapsia ja eläimiä, on kade, kiivas ja pikkumainen ja ennen kaikkea ristiriitainen", ei missään nimessä ole yksi yhteen kristinuskon Jumala. Hän saattaa olla juutalaisten Jumala, mutta asiaa pitäisi varmaankin kysyä juutalaisilta. Mutta kristinusko opettaa nimenomaan, että Kristus on tullut ihmisten keskelle, koska ihmisten aikaisempi käsitys Jumalasta on ollut rajoittunut ja väärä.
VT:n kertomukset ovat tuhansia vuosia vanhoja ja niitä ymmärtääkseen pitää asettua sen ajan ihmisen ajatusmaailmaan. Tuo aika oli aivan toisenlainen kuin omamme, raaka ja julma monessa suhteessa. Vanhan Testamentin kertomusten todellinen merkitys kristinuskossa onkin se, että ne enteilevät Kristuksen tuloa ja puhuvat vertauskuvallisessa muodossa tulevista tapahtumista.
"Miten se liukumisesi pyöristetystä yleishyvästä juuri Raamatun Jumalaan mahtoi tapahtua? Milloin aloit uskoa vedenpaisumukseen ja siihen että tottelematon lapsi on kivitettävä kaupungin portilla?"
Aloin intuitiivisesti ymmärtää, että Jumala on persoona. Minulle tuli halu oppia tuntemaan Hänet paremmin. Mutta edelleenkään en usko lasten kivittämiseen ja vedenpaisumukseenkin pääasiassa vertauskuvana ja opettavaisena tarinana. Sitä onko tätä oikeasti tapahtunut ja jos on, missä ja miten, ei minun onneksi tarvitsekaan tietää. - Thronos
m.magdalena kirjoitti:
"Vai Raamatun Jumalanko ne eri uskontojen hiljentyjät mielestäsi oppivat tuntemaan vaikka eivät sitä itse huomaakaan? Luulevat palvovansa jotakin aivan muuta. Palkitseeko Raamatun Jumala tällaisen edusmiehen palvomisen samalla palkalla kuin häneen uskomisen, eli onko sama mihin uskoo kunhan uskoo?"
On vain yksi Jumala, joten hän on sama kaikkialla ja kaikille ihmisille. Kautta aikojen ihmiset ovat etsineet yhteyttä Häneen. Mutta en tietenkään kristittynä ajattele, että on sama mihin uskoo. Jumala itse on meille ihmisille aina etäinen ja käsittämätön ja sellaisena hän näyttäytyykin useissa suurissa maailmanuskonnoissa. Mutta kristityille Jumala on ilmoittanut itsensä Kristuksen kautta. Näinollen Kristus on tie, totuus ja elämä, hänen kauttaan ihminen voi muodostaa Jumalaan henkilökohtaisen suhteen. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että muillakin tavoilla jonkinlainen ymmärys Jumalan olemassaolosta ja olemuksesta, maailmankaikkeuden perimmäisestä totuudesta on saavutettavissa.
Siihen en ota kantaa miten ja kenet Jumala palkitsee. Se ei kuulu minulle. Yritän vain hoitaa oman leiviskäni mahdollisimman hyvin.
Kirjoitat Raamatun Jumalasta, mutta itselleni käsite on hiukan vieras. Niin kuin olen kirjoittanut, Jumala on aina ihmisen ymmärryksen ja käsitteiden ulkopuolella. Siksi emme voi mahduttaa Jumalaa myöskään mihinkään "Raamatun Jumalan" käsitteeseen.
Raamatun Jumala on minulle se Jumala, joka teki itsensä käsitettäväksi Kristuksen persoonan ja esimerkin valossa. Uuden Testamentin Jumala on rakkaus. Vanhan Testamentin Jumala taas, se josta kirjoitit: "joka käskee tappamaan naisia, lapsia ja eläimiä, on kade, kiivas ja pikkumainen ja ennen kaikkea ristiriitainen", ei missään nimessä ole yksi yhteen kristinuskon Jumala. Hän saattaa olla juutalaisten Jumala, mutta asiaa pitäisi varmaankin kysyä juutalaisilta. Mutta kristinusko opettaa nimenomaan, että Kristus on tullut ihmisten keskelle, koska ihmisten aikaisempi käsitys Jumalasta on ollut rajoittunut ja väärä.
VT:n kertomukset ovat tuhansia vuosia vanhoja ja niitä ymmärtääkseen pitää asettua sen ajan ihmisen ajatusmaailmaan. Tuo aika oli aivan toisenlainen kuin omamme, raaka ja julma monessa suhteessa. Vanhan Testamentin kertomusten todellinen merkitys kristinuskossa onkin se, että ne enteilevät Kristuksen tuloa ja puhuvat vertauskuvallisessa muodossa tulevista tapahtumista.
"Miten se liukumisesi pyöristetystä yleishyvästä juuri Raamatun Jumalaan mahtoi tapahtua? Milloin aloit uskoa vedenpaisumukseen ja siihen että tottelematon lapsi on kivitettävä kaupungin portilla?"
Aloin intuitiivisesti ymmärtää, että Jumala on persoona. Minulle tuli halu oppia tuntemaan Hänet paremmin. Mutta edelleenkään en usko lasten kivittämiseen ja vedenpaisumukseenkin pääasiassa vertauskuvana ja opettavaisena tarinana. Sitä onko tätä oikeasti tapahtunut ja jos on, missä ja miten, ei minun onneksi tarvitsekaan tietää.Kiitos vastauksestasi. Edustat erittäin hyvin sitä uskovaisuutta joka minua erityisesti kiinnostaa.
Ethän sinä todellisuudessa usko Raamatun Jumalaan, sinä uskot omaan, sinulle sopivaan kuvaan Raamatun Jumalasta. Kyky sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta siltä mitä ei halua nähdä ja kuulla ja silti vakuuttaa olevansa samaa porukkaa kuin muutkin on jotakin jota minä en ymmärrä. Kaipa se helpottaa elämää jos siihen pystyy. - m.magdalena
ymmärtäjä kirjoitti:
"Kiinnostaisi kuulla millainen se tapasi on? Onhan rationaalisia perusteluja Jumalan olemassaololle tehty maailman sivu, mutta eivät ne koskaan ole aukottomia tai edes kovin vakuuttavia."
Kaikki oikeastaan lähtee aivan alusta, itse Jumalan alkuperästä. Ensimmäisenä kannattaa luopua ajatuksesta että Jumala olisi aina ollut olemassa. Jos edes jotain uskottavuutta lähdetään etsimään Jumalalle niin Hänet pitää laittaa syntymään spontaanisti tyhjyydestä ja samalle pohjalle perustuu myös teoriani sovellutukset mille tahansa uskonnolle.
Olen ajatellut asian niin että tuo tyhjyys joka alussa on paradoksi. Periaatteena se että tilanne missä mitään ei olisi on mahdoton joten siitä aina syntyy jotain. En jaksa nyt kovin syvällisesti kyseistä mekaniikkaa selittää mutta perusajatus on pitkälti se että tyhjyyden itsessään pitää synnyttää olemassaoloa että itse tyhjyyskin voi pysyä olemassaolevana. Ja toisaalta myös olemassaolemattomuudesta syntyy tyhjyyttä joka tosin häviää nopeasti takaisin olemassaolemattomuuteen jos se ei synnytä olemassaoloa.
Jumalan tapauksessa siis tyhjyydelle muotoutui hahmo, Jumala, joka sitten loi tyhjyyteen maailmankaikkeuden ja sinne elämän. Jumala kykeni tähän koska on itse tyhjyys ja Hänellä on täydellinen kyky muokata omaa muotoaan ja näin meillä on jo selitys Jumalan kaikkivoipaisuudelle. Teoriani mukaan myös kaikki olemassaoleva elämä ylläpitää Jumalan olemassaoloa ja tämä taasen mahdollistaa sen Jumala voi ylläpitää elämää. Tämä synnyttää loputtoman kierteen joka mahdollistaa molempien olemassaolon ikuisesti.
Tätä asiassa pitää mennä paljon pidemmälle jos halutaan vastaavaa teoriaa soveltaa kaikkeen mitä Raamattu kertoo Jumalan tehneen ja niin pitkälle tässä keskustelussa on turha mennä. Jos minulta kysytään niin Raamatun Jumala on erittäin huonosti kirjoitettu hahmo ja tämän takia täysivaltaisen teorian takia joutuisi soveltamaan tuhottoman paljon että kaikki sopisi yhteen. Paljon helpompaa jos supistetaan paljon ja keskitytään esimerkiksi vain Vanhan Testamentin tai vain Uuden Testamentin Jumalaan.
Ja olenhan jopa pari omaakin versiota Jumalasta lanseerannut.... Super-Jumalan, joka on käytännössä totaalisen täydellinen ja periaatteessa tuhoaa Raamatun caanonin täysin...ja epätäydellisen Jumalan joka mahdollistaa Raamatun canonin täysin mutta samalla saa Jumalan itsensä vähän liioittelemaan ominaisuuksiaan Raamatussa.
"Muistelen, että itse et varsinaisesti usko Jumalaan, vaan leikittelet vain käsitteellä? Muistanko oikein?"
Käsittelen asiaa pitkälti fiktion kannalta koska siellähän nämä mahtavat yliluonnolliset voimat mitä Jumalallakin on ovat arkipäivää. Suurin ongelma onkin koko kaikkivaltiaan Jumalan konseptissa että sellaisen läsnäolo käytännössä tuhoaa kokonaan tarinankerronnan. Miten mitään voisi tapahtua ja syntyä konflikteja jos yksi taho pystyy ne aina totaalisesti estämään niin halutessaan.
Tähän on muutamia eri ratkaisuja. Yksi on se että liian mahtavalle hahmolle luodaan vastustaja joka on yhtä mahtava ja siten nämä käytännössä kumoavat toistensa mahtavuuden. Toinen usein käytetty metodi on tehdä vain liian mahtavasta hahmosta yksinkertaisesti tyhmä, joka estää tätä ottamasta tilannetta hallintaan.
Jumalan kohdalla toimivin ratkaisu lienee kolmas tapa eli se että liian mahtava hahmo itsessään on neutraali eikä siten koe tarvetta puuttua asioihin muuta kuin hyvin harvoin.
Jumalan tapauksessa se tarkoittaisi että koko maailma, pahuutta myöten toimii täysin kuten Hän sen suunnitteli toimivan ja tämä kaikki on lisäksi täysin välttämätöntä sen tuloksen saavuttamiseksi mitä Jumala haluaa. Tämä tosin tarkoittaisi myös että Jumalan voimat eivät ole aivan täydelliset josta ylipäänsäkin alun ja lopun välillä olevien vaiheiden olemassaolo todistaa, mutta Jumala olisi edelleen tarpeeksi mahtava, ja jopa täysin niissä rajoissa joissa uskova pystyy Jumalan mahdin kuvittelemaan käytännöllisessä mielessä. Tarkoitan tällä siis sitä että kyseinen Jumala ei vastaisi "Jumalalle on kaikki mahdollista" mutta jos uskova lähtisi luettelemaan yksittäisiä asioita johon Jumala kykenee, ne olisivat kaikki vielä tämän Jumalan kykyjen rajoissa.
Fiktiota ja teoriaa nämä asiat minulle pitkälti ovat. Ei minulla mitään uskovia vastaan sinänsä ole mutta mitä kirjaimellisemmin te Raamatun kaltaista mahdottomuutta uskotte, sitä enemmän minua ottaa sydämestä. Raamattu kannattaa ottaa kaikin puolin vain vertauskuvallisena, enemmän kokoelmana tarinoita joilla on omat opetuksensa. Voihan se kaikin puolin olla vaikka Jumalan kirjoittama opettavainen satukirja jonka Jumala on tarkoittanut ihmisten elämää helpottamaan."Periaatteena se että tilanne missä mitään ei olisi on mahdoton joten siitä aina syntyy jotain."
Onko ajatus vähän samanlainen kuin se, että tyhjiö pyrkii aina täyttymään? Mikä sitten määrittää sen mikä on mahdollista/ mahdotonta? MIstä nämä rajoitukset ovat peräisin ja kuka on niiden luoja?
Yleisesti ottaen minusta kysymys Jumalan alkuperästä on jo sellainen, joka ylittää ihmisen rationaalisen ymmärryksen rajat. Ihmisen järkeen perustuva päättely tarvitsee aina syyn ja seurauksen, mutta Jumala on ajan ja kausaliteetin ulkopuolella. Kysymys siitä mitä oli olemassa ennen luomista on järjetön, koska silloin ei ollut myöskään aikaa.
"Raamatun Jumala on erittäin huonosti kirjoitettu hahmo"
:D . Yleisesti ottaen olen samaa mieltä, mutta pitää huomioida, että tämä hahmo on lukuisien kirjoittajien toimesta tuhansien vuosien kuluessa syntynyt. Alun perin hänet kirjoitettiin vastaamaan oppimattoman paimentolaisheimon tarpeita. Siksipä häntä ei kannata alistaa liialliselle järkeilylle, vaan tarinoita tulee lukea kuin runoutta tai taidetta, mietiskelyn ja intuitiivisen ymmärryksen pohjana. Ja oma kirkkoni on toki oikeassa siinä, että Raamatun lukeminen tulee suorittaa oikeassa viitekehyksessä, eli Kirkon sisällä, Kirkon tradition valossa, jotta pystymme löytämään oikean tulkinnan.
"Fiktiota ja teoriaa nämä asiat minulle pitkälti ovat."
Aivan. Tätä juuri tarkoitan, eli järkeily ei riitä uskomisen pohjaksi. Toki Jumalaa voi pohtia vaikka loputtomasti, mutta uskoa tämä pohdinta ei synnytä ja helposti käy vain niin, että mitä enemmän Jumalan olemusta yrittää ymmärtää, sitä kauemmaksi hän pakenee. Niin kuin Dionysios Aeropagiitta sanoo: "Kaiken alkusyy on kaikkien olettamusten ja väitteiden yläpuolella, hän on täydellisyys ja ykseys, hän on kaikkien abstraktioiden ja kaiken äärettömyyden rajojen ulkopuolella".
"mitä kirjaimellisemmin te Raamatun kaltaista mahdottomuutta uskotte, sitä enemmän minua ottaa sydämestä. Raamattu kannattaa ottaa kaikin puolin vain vertauskuvallisena, enemmän kokoelmana tarinoita joilla on omat opetuksensa."
Olen ihan samaa mieltä - Raamatun kirjaimellinen tulkinta ottaa itseänikin sydämestä. Mutta se on protestantismin ja uuden ajan luomus, vanhat kirkkokunnat ovat aina harrastaneet vertauskuvallista tulkintaa. Toki Raamattu on niin rikas kirjakokoelma, että sieltä löytyy kaikenlaista ja Uutta Testamenttia esimerkiksi luen pääosin kirjaimellisesti, silminnäkijäkertomuksena tapahtumista. Mutta pääsääntöisesti olen kanssasi samoilla linjoilla ja olenkin joskus miettinyt, että vaikka joku osoittaisi, että Kristus ei olisi koskaan elänyt, uskoisin silti Häneen, koska ajattelisin, että siinä on Jumalan tarkoitus. Ei siinä mitä historiallisesti on oikeasti tapahtunut, vaan siinä, että kertomukset puhuttelevat meitä ja auttavat ymmärtämään asioita, joiden kertominen muulla tavalla olisi mahdotonta. - m.magdalena
Thronos kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Edustat erittäin hyvin sitä uskovaisuutta joka minua erityisesti kiinnostaa.
Ethän sinä todellisuudessa usko Raamatun Jumalaan, sinä uskot omaan, sinulle sopivaan kuvaan Raamatun Jumalasta. Kyky sulkea silmänsä ja korvansa kaikelta siltä mitä ei halua nähdä ja kuulla ja silti vakuuttaa olevansa samaa porukkaa kuin muutkin on jotakin jota minä en ymmärrä. Kaipa se helpottaa elämää jos siihen pystyy."Ethän sinä todellisuudessa usko Raamatun Jumalaan, sinä uskot omaan, sinulle sopivaan kuvaan Raamatun Jumalasta."
Uskon Kirkkoni opettamaan kuvaan Jumalasta. Olen ortodoksi. Meille ortodokseille kaikenlainen fundamentalistinen raamatuntulkinta on äärimmäisen vierasta ja jopa "raamatullisuus" siinä mielessä kuin se protestantismin piirissä käsitetään ei kuulu ortodoksisuuteen. Ortodoksisuus on mietiskelevää, kokevaa ja korostaa mystiikan merkitystä, ei kiveen hakattua "raamatullisuutta", vaan elävää traditiota. Siihen porukkaan minä kuulun ja vähintään kahdesti vuodessa juttelen henkeviä rippi-isäni kanssa varmistaakseni, että uskoni on edelleen Kirkon hyväksymissä rajoissa.
Ei ole helppoa tässä individualistisessa yhteiskunnassa luopua omista pohdinnoista ja hyväksyä uskonnollinen auktoriteetti. Mutta pyrin siihen kuitenkin kaikessa niin hyvin kuinn voin. Onnekseni kristinusko ei ole lakiuskonto, vaan se antaa tilaa ihmisen omalle ajattelulle ja omatunnon tulkinnoille, sekä henkilökohtaiselle suhteelle Jumalaan. - Thronos
m.magdalena kirjoitti:
"Ethän sinä todellisuudessa usko Raamatun Jumalaan, sinä uskot omaan, sinulle sopivaan kuvaan Raamatun Jumalasta."
Uskon Kirkkoni opettamaan kuvaan Jumalasta. Olen ortodoksi. Meille ortodokseille kaikenlainen fundamentalistinen raamatuntulkinta on äärimmäisen vierasta ja jopa "raamatullisuus" siinä mielessä kuin se protestantismin piirissä käsitetään ei kuulu ortodoksisuuteen. Ortodoksisuus on mietiskelevää, kokevaa ja korostaa mystiikan merkitystä, ei kiveen hakattua "raamatullisuutta", vaan elävää traditiota. Siihen porukkaan minä kuulun ja vähintään kahdesti vuodessa juttelen henkeviä rippi-isäni kanssa varmistaakseni, että uskoni on edelleen Kirkon hyväksymissä rajoissa.
Ei ole helppoa tässä individualistisessa yhteiskunnassa luopua omista pohdinnoista ja hyväksyä uskonnollinen auktoriteetti. Mutta pyrin siihen kuitenkin kaikessa niin hyvin kuinn voin. Onnekseni kristinusko ei ole lakiuskonto, vaan se antaa tilaa ihmisen omalle ajattelulle ja omatunnon tulkinnoille, sekä henkilökohtaiselle suhteelle Jumalaan.Kiitos vielä ystävällisistä vastauksistasi. Niistä oli minulle paljon apua pohdinnoissani.
Koska en halua puhua keskeneräisistä päätelmistäni niin en nyt tarkemmin niistä tässä puhu vaikka mieli tekisikin, aihe on hyvin mielenkiintoinen.
Tuo vielä jäi hieman vaivaamaan että kirjoitit:
"Ei ole helppoa tässä individualistisessa yhteiskunnassa luopua omista pohdinnoista ja hyväksyä uskonnollinen auktoriteetti. Mutta pyrin siihen kuitenkin kaikessa niin hyvin kuinn voin. Onnekseni kristinusko ei ole lakiuskonto, vaan se antaa tilaa ihmisen omalle ajattelulle ja omatunnon tulkinnoille, sekä henkilökohtaiselle suhteelle Jumalaan."
Miksi päätät pyrkiä hyväksymään ulkoisen auktoriteetin vaikka se on vaikeaa? Onneksesi, ninkuin sanoit, kristinusko ei ole lakiuskonto mutta olisitko yhtä lailla valmis alistumaan lakiuskontoonkin jos vaikkapa asuisit sellaisen piirissä? Miksi? - ymmärtäjä
m.magdalena kirjoitti:
"Periaatteena se että tilanne missä mitään ei olisi on mahdoton joten siitä aina syntyy jotain."
Onko ajatus vähän samanlainen kuin se, että tyhjiö pyrkii aina täyttymään? Mikä sitten määrittää sen mikä on mahdollista/ mahdotonta? MIstä nämä rajoitukset ovat peräisin ja kuka on niiden luoja?
Yleisesti ottaen minusta kysymys Jumalan alkuperästä on jo sellainen, joka ylittää ihmisen rationaalisen ymmärryksen rajat. Ihmisen järkeen perustuva päättely tarvitsee aina syyn ja seurauksen, mutta Jumala on ajan ja kausaliteetin ulkopuolella. Kysymys siitä mitä oli olemassa ennen luomista on järjetön, koska silloin ei ollut myöskään aikaa.
"Raamatun Jumala on erittäin huonosti kirjoitettu hahmo"
:D . Yleisesti ottaen olen samaa mieltä, mutta pitää huomioida, että tämä hahmo on lukuisien kirjoittajien toimesta tuhansien vuosien kuluessa syntynyt. Alun perin hänet kirjoitettiin vastaamaan oppimattoman paimentolaisheimon tarpeita. Siksipä häntä ei kannata alistaa liialliselle järkeilylle, vaan tarinoita tulee lukea kuin runoutta tai taidetta, mietiskelyn ja intuitiivisen ymmärryksen pohjana. Ja oma kirkkoni on toki oikeassa siinä, että Raamatun lukeminen tulee suorittaa oikeassa viitekehyksessä, eli Kirkon sisällä, Kirkon tradition valossa, jotta pystymme löytämään oikean tulkinnan.
"Fiktiota ja teoriaa nämä asiat minulle pitkälti ovat."
Aivan. Tätä juuri tarkoitan, eli järkeily ei riitä uskomisen pohjaksi. Toki Jumalaa voi pohtia vaikka loputtomasti, mutta uskoa tämä pohdinta ei synnytä ja helposti käy vain niin, että mitä enemmän Jumalan olemusta yrittää ymmärtää, sitä kauemmaksi hän pakenee. Niin kuin Dionysios Aeropagiitta sanoo: "Kaiken alkusyy on kaikkien olettamusten ja väitteiden yläpuolella, hän on täydellisyys ja ykseys, hän on kaikkien abstraktioiden ja kaiken äärettömyyden rajojen ulkopuolella".
"mitä kirjaimellisemmin te Raamatun kaltaista mahdottomuutta uskotte, sitä enemmän minua ottaa sydämestä. Raamattu kannattaa ottaa kaikin puolin vain vertauskuvallisena, enemmän kokoelmana tarinoita joilla on omat opetuksensa."
Olen ihan samaa mieltä - Raamatun kirjaimellinen tulkinta ottaa itseänikin sydämestä. Mutta se on protestantismin ja uuden ajan luomus, vanhat kirkkokunnat ovat aina harrastaneet vertauskuvallista tulkintaa. Toki Raamattu on niin rikas kirjakokoelma, että sieltä löytyy kaikenlaista ja Uutta Testamenttia esimerkiksi luen pääosin kirjaimellisesti, silminnäkijäkertomuksena tapahtumista. Mutta pääsääntöisesti olen kanssasi samoilla linjoilla ja olenkin joskus miettinyt, että vaikka joku osoittaisi, että Kristus ei olisi koskaan elänyt, uskoisin silti Häneen, koska ajattelisin, että siinä on Jumalan tarkoitus. Ei siinä mitä historiallisesti on oikeasti tapahtunut, vaan siinä, että kertomukset puhuttelevat meitä ja auttavat ymmärtämään asioita, joiden kertominen muulla tavalla olisi mahdotonta."Onko ajatus vähän samanlainen kuin se, että tyhjiö pyrkii aina täyttymään? Mikä sitten määrittää sen mikä on mahdollista/ mahdotonta? MIstä nämä rajoitukset ovat peräisin ja kuka on niiden luoja?"
Näen maailmankaikkeuden pääasiassa kuin valtavana ketjureaktiona jonka säännönmukaisuudet ovat kehittyneet pikkuhiljaa jostain aiemmasta. Kaikki on periaatteessa lähtöisin hyvin pienestä ja yksinkertaisesta koodinpätkästä joka ajan myötä on moninmutkaistunut ja kehittynyt valtavaksi järjestelmäksi joka jossain vaiheessa johti myös meidän tuntemamme maailman syntymiseen.
Toki, tämän alkuperäisen koodinpätkän alkuperä on tuntematon mutta minä näen asian niin että siinä vaiheessa mennään jo niin moninmutkaiseen ilmiöön ettei ihmisen ymmärrys sitä riitä selittämään, joten asiaan ei ole vastausta. Tähän voidaan pitää perusteluna erityisesti sitä että aika voi tuolla tasolla toimia aivan eri tavalla ja se tekee meidän lineaarisesta aikakäsityksestämme kelvottoman asian tulkintaan.
Aika ja sen toiminta onkin aika tärkeä asia minun teorioissani, ilman sitä ei ole käytännössä mitään. Koko tyhjyydestä kumpuavan olemassaolon selityksenä voidaan pitää kappaleiden luontaista tarvetta olla liikkeellä ja aiheuttaa lisää liikettä ketjureaktiomaisesti. Ja syykin tähän on hyvin yksinkertainen, pysähtyminen tarkoittaisi olemassaolon loppumista. Aika on asia joka puskee kappaleita eteenpäin, pakottaa ne pysymään liikkeellä sillä ilman aikaa ei ole olemassaoloakaan.
Ja miksi tällä kaikella pitäisi olla luoja? Tämä on varsinkin hankalaa siinä mielessä että itse luojan olemassaolokin tarvitsee säännönmukaisuudet jotka tekevät siitä mahdollista. Joten koko luojan konsepti on itsessään paradoksi ja siten ei selitä asiaa yhtään paremmin kuin ajatus tyhjyydestä kumpuavista säännönmukaisuuksista ja maailmoista.
"Jumalaa voi pohtia vaikka loputtomasti, mutta uskoa tämä pohdinta ei synnytä ja helposti käy vain niin, että mitä enemmän Jumalan olemusta yrittää ymmärtää, sitä kauemmaksi hän pakenee."
Ja tämän takia pitääkin aloittaa ajasta ennen Jumalan olemassaoloa. Jumalan ymmärtäminen ei itsessään ole vaikeaa. Itseasiassa vaikein on perustella Jumalan olemassaolo ilman että samalla tulee perusteltua myös kaikkien muidenkin jumaluuksien olemassaolo. Järkipuoli johtaa aina todennäköisimmin joko uskoon jonka mielestä kaikki jumalat ovat olemassa yhtä aikaa tai niistä yksikään ei ole olemassa. Tässä tilanteessa esim. pelkkään kristinuskoon uskominen vaatisi perusteettoman poikkeuksen tekemistä nimenomaan kristinuskon kohdalla.
Ja tässä mielessä Jumalaan uskomisessa on kyse eniten intuitiosta joka voi johtaa hyvinkin erilaisiin tuloksiin eri ihmisillä. Minulla se on johtanut nykyisiin näkemyksiini jotka ovat antaneet minulle tyydyttävät vastaukset käytännössä kaikelle olemassaolon alkuperästä sen toimintamalleihin asti. Siinä missä sinulla on suhde Jumalaan, minulla on suhde universumin säännönmukaisuuksiin ja loogiseen yhtenäisyyteen. - m.magdalena
Thronos kirjoitti:
Kiitos vielä ystävällisistä vastauksistasi. Niistä oli minulle paljon apua pohdinnoissani.
Koska en halua puhua keskeneräisistä päätelmistäni niin en nyt tarkemmin niistä tässä puhu vaikka mieli tekisikin, aihe on hyvin mielenkiintoinen.
Tuo vielä jäi hieman vaivaamaan että kirjoitit:
"Ei ole helppoa tässä individualistisessa yhteiskunnassa luopua omista pohdinnoista ja hyväksyä uskonnollinen auktoriteetti. Mutta pyrin siihen kuitenkin kaikessa niin hyvin kuinn voin. Onnekseni kristinusko ei ole lakiuskonto, vaan se antaa tilaa ihmisen omalle ajattelulle ja omatunnon tulkinnoille, sekä henkilökohtaiselle suhteelle Jumalaan."
Miksi päätät pyrkiä hyväksymään ulkoisen auktoriteetin vaikka se on vaikeaa? Onneksesi, ninkuin sanoit, kristinusko ei ole lakiuskonto mutta olisitko yhtä lailla valmis alistumaan lakiuskontoonkin jos vaikkapa asuisit sellaisen piirissä? Miksi?Kiitos itsellesi. Herätit mielenkiintoni keskeneräisiä pohdintojasi kohtaan, kenties kerrot pohdintojen tuloksen, kun olet saanut ne valmiiksi :) .
"Miksi päätät pyrkiä hyväksymään ulkoisen auktoriteetin vaikka se on vaikeaa? Onneksesi, ninkuin sanoit, kristinusko ei ole lakiuskonto mutta olisitko yhtä lailla valmis alistumaan lakiuskontoonkin jos vaikkapa asuisit sellaisen piirissä? Miksi?"
En usko, että olisin. Valitsinhan uskontoni tyhjältä pöydältä ja päädyin kristinuskoon, tuskin minusta olisi voinut tulla esim. muslimia. Ja muistan, että kun ihan ensimmäisiä kertoja kävin juttelemassa papin kanssa, minulle oli tärkeä oivallus, kun pappi sanoi, että kristinusko ei ole lakiuskonto. Olin jotenkin oppinut ajattelemaan sitä lainomaisena ja ahdasmielisenä. Ymmärsinkin, että kristinusko kehottaa armollisuuteen niin itseä, kuin muita ihmisiä kohtaan.
Mutta silti kaipaan jonkinlaista uskonnollista auktoriteettia. Itse asiassa ensimmäisen kerran aloin uskoa Jumalan olemassaoloon joogan avulla. Joogaamalla opin hiljentymistä ja keskittymistä ja pystyin saavuttamaan meditatiivisen tilan ja yllättäen siinä tilassa oivalsin jollain lailla Jumalan olemassaolon. Jooga ei kuitenkaan pidemmän päälle riittänyt, sehän opettaa ihmistä etsimään jumallisuutta omasta sisimmästään ja kun yritin sitä, hassua kyllä, Jumala oli kummasti itseni näköinen. Minun on vaikea uskoa sellaiseen Jumalaan, joka niin selkeästi tuntuu olevan itse luomani.
Olen kuitenkin vain tavallinen, rajoittunut ihminen, enkä luota siihen, että pystyisin itse löytämään vastauksen maailmankaikkeuden suuriin arvoituksiin. Se olisi vähän kuin yksin umpimetsässä rämpimistä, kun on niin paljon helpompi löytää perille tallaamalla samaa polkua kuin lukemattomat kristityt ennen minua. Ja vaikka kristinusko tiettyyn rajaan sakka kannustaakin omaan ajatteluun ja kokemukseen, ajatukset on hyvä arvioittaa dialogissa toisten kanssa. Siksi säännölliset keskustelut rippi-isän kanssa ovat olleet minulle todella tärkeitä.
- c
Tuskin asia tällä on selvä, mutta minulle Jumalasta todistaa järki ja tunteet.
Järki siinä mielessä että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä. Sitten kun katsotaan maailman kaikkeutta kääntyy itsestään selvyydet nurinpäi, on seurauksia mutta syy puuttuu ja se on ihan normaalia ja tieteellistä. Naurettavaa minusta.
Tunteet, no ei ne varsin todista mitään, ennemminkin tahdon uskoa Jumalaan ja elämäni jatkumiseen kuoltuani koska se antaa perustelun ihmisarvolle.
Vielä on matkaa siihen miksi uskon kristinuskon Jeesukseen, varmaan ulkoisesti koska ihmeitä tapahtuu, no toki ette siihen usko joten helpotetaan sanomalla että, alkoholistien tai narkkarien tai vastaavissa riippuvuuksissa olevien ihmisten suurin toivo on Jeesus.
Raamattu on ihmeellinen kirja.
Tietysti sisäinen rauha ja varmuus Jeesuksesta todistaa minulle mutta ei sinulle.- errare humanum
"Tuskin asia tällä on selvä, mutta minulle Jumalasta todistaa järki ja tunteet."
Minulle samat asiat todistavat, että jumalia ei ole, vaan ne ovat ihmisen mielikuvituksen
kehittämiä mytologisia taruolentoja. Miksi minun järkeni ja tunteeni olisi huonompi kuin sinun?
Etenkin kun kirjoituksesi perusteella sinä et vaikuta ollenkaan järkevältä, vaan vähäjärkiseltä.
"Järki siinä mielessä että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä."
Tämähän taas ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sinun kannattaisi joskus eläissäsi perehtyä
esimerkiksi filosofian ja argumentoinnin perusteisiin, mutta luultavasti älyllinen kapasiteettisi
ei riitä mihinkään sellaiseen (mistä päästääkin takaisin tuohon ensimmäiseen kohtaan...).
http://www.argumentti.fi/jumalan_olemassaolo/jumalatodistukset_jumalan_olemassaolo.php?id=57
"Moderni fysiikka on sitä paitsi osoittanut, että luonnossa tapahtuu asioita ilman mitään syytä.
On tapahtumia, joille ei ole selkeää yksikäsitteistä syytä. Kvanttitasolla, mikromaailmassa on
deterministisen kausaliteetin sijaan ainoastaan tilastollinen kausaliteetti, eli aito todennäköisyys. Radioaktiivinen hajoaminen on hyvä esimerkki ilman mitään erityistä syytä olevista asioista."
(Ja sinä voit katsoa sanakirjasta mitä tarkoittaa tuo outo sana kausaliteetti, vaikka tuskinpa
sitä sittenkään kykenet ymmärtämään.)
"varmaan ulkoisesti koska ihmeitä tapahtuu"
?? Siis joitain salattuja ihmeitä kristittyjen ikiomissa kokouksissa, niin tiukasti salattuja ettei
niistä koskaan löydy mitään todisteita mistään luotettavista ja puolueettomista lähteistä??
Mitä maailman tiedotusvälineet kertovat näistä ihmeistä? No eivät mitään, koska niissä ei
kerrota perättömiä huuhaa-juttuja, vaan asioita jotka kyetään vahvistamaan varmista lähteistä.
Ja hehhee sinä säälittävä jälkeenjäänyt - minä olen kasvanut hellariperheessä ja olen nähnyt
näitä "ihmeitä" vuosikymmeniä, kaikki kaatuilut ja kielilläpuhumiset ja ihmeparantumiset.
No miten ihmeessä minä sitten olen ateisti, vaikka olen nähnyt kaiken tuon? No juuri siksi,
että olen nähnyt kaiken sen. Olen kuullut miten kielilläpuhujat eivät koskaan puhu mitään
tunnistettavaa ihmiskieltä ja olen nähnyt, miten ihmeparantuneet kuolivat juuri niihin
samoihin sairauksiin, joista olivat mukamas just äskettäin kokonaan ihmeparantuneet.
Ei koskaan yhtään mitään todellista, vain valheita ja typerää taikauskoista itsesuggestiota.
(ja sinä voit katsoa sanakirjasta mitä tuo vaikea sana itsesuggestio tarkoittaa).
Ja minä jään hiilikellarin nurkkaan näennäisesti paijaamaan Schrödingerin mustaa kissaa,
joka saattaa olla siellä, eikä tyypillä ole aavistustakaan mistä minä edes puhun. - 42
"...että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä"
Mutta eiväthän eläimet tarvitse Jumalaa lisääntyäkseen? Eivät ne tarvitse ihmistä ja itse asiassa, ihmisen toiminta vahingoittaa jumalattomien pikku eläinten puuhastelua. Luonnossa kaikki on jatkuvaa taistelua ja taudit riehuvat vahvojen selvitessä. Darwinismi on hirveä aate, mutta se toteutuu luonnossa ja on mielestäni todiste siitä, miten olemassaolo ei tarvitse Jumalaa jatkaakseen. Jos ihmiskunta huomenna katoaisi, kestäisi vain hetken ennen kuin luonto valtaisi omansa takaisin, eikä olisi enää ateisteja tai uskovaisia.
Arvostan kuitenkin vastaustasi. - ihimettelijä_x
errare humanum kirjoitti:
"Tuskin asia tällä on selvä, mutta minulle Jumalasta todistaa järki ja tunteet."
Minulle samat asiat todistavat, että jumalia ei ole, vaan ne ovat ihmisen mielikuvituksen
kehittämiä mytologisia taruolentoja. Miksi minun järkeni ja tunteeni olisi huonompi kuin sinun?
Etenkin kun kirjoituksesi perusteella sinä et vaikuta ollenkaan järkevältä, vaan vähäjärkiseltä.
"Järki siinä mielessä että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä."
Tämähän taas ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sinun kannattaisi joskus eläissäsi perehtyä
esimerkiksi filosofian ja argumentoinnin perusteisiin, mutta luultavasti älyllinen kapasiteettisi
ei riitä mihinkään sellaiseen (mistä päästääkin takaisin tuohon ensimmäiseen kohtaan...).
http://www.argumentti.fi/jumalan_olemassaolo/jumalatodistukset_jumalan_olemassaolo.php?id=57
"Moderni fysiikka on sitä paitsi osoittanut, että luonnossa tapahtuu asioita ilman mitään syytä.
On tapahtumia, joille ei ole selkeää yksikäsitteistä syytä. Kvanttitasolla, mikromaailmassa on
deterministisen kausaliteetin sijaan ainoastaan tilastollinen kausaliteetti, eli aito todennäköisyys. Radioaktiivinen hajoaminen on hyvä esimerkki ilman mitään erityistä syytä olevista asioista."
(Ja sinä voit katsoa sanakirjasta mitä tarkoittaa tuo outo sana kausaliteetti, vaikka tuskinpa
sitä sittenkään kykenet ymmärtämään.)
"varmaan ulkoisesti koska ihmeitä tapahtuu"
?? Siis joitain salattuja ihmeitä kristittyjen ikiomissa kokouksissa, niin tiukasti salattuja ettei
niistä koskaan löydy mitään todisteita mistään luotettavista ja puolueettomista lähteistä??
Mitä maailman tiedotusvälineet kertovat näistä ihmeistä? No eivät mitään, koska niissä ei
kerrota perättömiä huuhaa-juttuja, vaan asioita jotka kyetään vahvistamaan varmista lähteistä.
Ja hehhee sinä säälittävä jälkeenjäänyt - minä olen kasvanut hellariperheessä ja olen nähnyt
näitä "ihmeitä" vuosikymmeniä, kaikki kaatuilut ja kielilläpuhumiset ja ihmeparantumiset.
No miten ihmeessä minä sitten olen ateisti, vaikka olen nähnyt kaiken tuon? No juuri siksi,
että olen nähnyt kaiken sen. Olen kuullut miten kielilläpuhujat eivät koskaan puhu mitään
tunnistettavaa ihmiskieltä ja olen nähnyt, miten ihmeparantuneet kuolivat juuri niihin
samoihin sairauksiin, joista olivat mukamas just äskettäin kokonaan ihmeparantuneet.
Ei koskaan yhtään mitään todellista, vain valheita ja typerää taikauskoista itsesuggestiota.
(ja sinä voit katsoa sanakirjasta mitä tuo vaikea sana itsesuggestio tarkoittaa).
Ja minä jään hiilikellarin nurkkaan näennäisesti paijaamaan Schrödingerin mustaa kissaa,
joka saattaa olla siellä, eikä tyypillä ole aavistustakaan mistä minä edes puhun.Uskovaiset kai leimaavat minut ateistiksi ja ateistit teistiksi.
Sanoin aiemmin jo etten voi valita puoltani koska en tiedä.
Ja kun myöskään tämä "kivikautinen" tiede asiaa osaa todistaa suuntaan eikä toiseen, en voi sanoa uskovani kumpaankaan varmasti.
Haluan uskoa oikeaan ja hyvään rakastavaan jumalaan tai jumaluuteen, mutta en voi väittää sellaista olevan.
Uskontoihoihin uskominen vaatisi jo rankkaa mielikuvitusta tai nopanheittoa, valitako mikä uskonto. - ihimettelijä_x
42 kirjoitti:
"...että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä"
Mutta eiväthän eläimet tarvitse Jumalaa lisääntyäkseen? Eivät ne tarvitse ihmistä ja itse asiassa, ihmisen toiminta vahingoittaa jumalattomien pikku eläinten puuhastelua. Luonnossa kaikki on jatkuvaa taistelua ja taudit riehuvat vahvojen selvitessä. Darwinismi on hirveä aate, mutta se toteutuu luonnossa ja on mielestäni todiste siitä, miten olemassaolo ei tarvitse Jumalaa jatkaakseen. Jos ihmiskunta huomenna katoaisi, kestäisi vain hetken ennen kuin luonto valtaisi omansa takaisin, eikä olisi enää ateisteja tai uskovaisia.
Arvostan kuitenkin vastaustasi.Miksei muka Darwinismi voi olla jumalan luoma järjestelmä?
Omassa filosofisessa pohdissani olen tähän päätynytkin jo kolmekymmentä vuotta sitten.
Maailma on mitä on, tämä voisi olla hyvää kasvualustaa jumalalliselle rakkaudelle ja oikeudenmukaisuudelle.
Kaikki joskus kyllästyvät sotimiseen ja huomaavat että rauha on kivempaa.
Kaikki mitä täällä on, voi olla sitä luojan suunnitelmaa.
Tai sitten ei. - 42
ihimettelijä_x kirjoitti:
Miksei muka Darwinismi voi olla jumalan luoma järjestelmä?
Omassa filosofisessa pohdissani olen tähän päätynytkin jo kolmekymmentä vuotta sitten.
Maailma on mitä on, tämä voisi olla hyvää kasvualustaa jumalalliselle rakkaudelle ja oikeudenmukaisuudelle.
Kaikki joskus kyllästyvät sotimiseen ja huomaavat että rauha on kivempaa.
Kaikki mitä täällä on, voi olla sitä luojan suunnitelmaa.
Tai sitten ei.Darwinismi perustuu kokonaan ajatukselle siitä, miten vahvin selviää ja heikoimpien on kuoltava kehityksen tieltä. Tämä ajatustyyli synnytti mm. natsisimin eli arjalaisaatteen, jonka mukaan heikomman rosun yksilöt, juutalaiset ja slaavit, oli tuhottava, tämä tapahtui juuri joukkomurhien muodossa. Jos darwinismi todella on Jumalan tahto, meidän täytyisi todella kyseenalaistaa tämänhetkinen moraalimme. Jos puhut evoluutiosta, en voi poistaa luojan mahdollisuutta, mutta hän ei siltikään voi vastata raamatun kuvaa. Darwinismi ei tarvitse Jumalaa toimiakseen.
Rakkauden kokemiseen ei tarvita jumalaa. Minkään tunteen tuntemiseen ei tarvita Jumalaa. Ihmisten teot eivät ole kiinni uskonnosta,vaan aikakaudesta ja elinympäristöstä. Jos Jumala ei kerran ole elämälle välttämätön, voimme jättää hänet omaan arvoonsa.
Sodista joudun toteamaan että sodat johtuvat (mielestäni) siitä, kun kaksi osapuolta eivät kykene luopumaan vaatimuksistaan tai näkemyksistään. Uskonnot valitettavasti ajavat tähän liian usein. Intia on täydellinen esimerkki siitä miten kolme osapuolta, hindut, muslimit ja buddhalaiset ovat 1400 vuoden ajan yrittäneet tuhota toisiaan. Ateismin keinoin uskon rauhan mahdolliseksi. Sillä, jos ei ole mitään puolustettavaa, ei ole mitään menetettävää. - m.magdalena
42 kirjoitti:
Darwinismi perustuu kokonaan ajatukselle siitä, miten vahvin selviää ja heikoimpien on kuoltava kehityksen tieltä. Tämä ajatustyyli synnytti mm. natsisimin eli arjalaisaatteen, jonka mukaan heikomman rosun yksilöt, juutalaiset ja slaavit, oli tuhottava, tämä tapahtui juuri joukkomurhien muodossa. Jos darwinismi todella on Jumalan tahto, meidän täytyisi todella kyseenalaistaa tämänhetkinen moraalimme. Jos puhut evoluutiosta, en voi poistaa luojan mahdollisuutta, mutta hän ei siltikään voi vastata raamatun kuvaa. Darwinismi ei tarvitse Jumalaa toimiakseen.
Rakkauden kokemiseen ei tarvita jumalaa. Minkään tunteen tuntemiseen ei tarvita Jumalaa. Ihmisten teot eivät ole kiinni uskonnosta,vaan aikakaudesta ja elinympäristöstä. Jos Jumala ei kerran ole elämälle välttämätön, voimme jättää hänet omaan arvoonsa.
Sodista joudun toteamaan että sodat johtuvat (mielestäni) siitä, kun kaksi osapuolta eivät kykene luopumaan vaatimuksistaan tai näkemyksistään. Uskonnot valitettavasti ajavat tähän liian usein. Intia on täydellinen esimerkki siitä miten kolme osapuolta, hindut, muslimit ja buddhalaiset ovat 1400 vuoden ajan yrittäneet tuhota toisiaan. Ateismin keinoin uskon rauhan mahdolliseksi. Sillä, jos ei ole mitään puolustettavaa, ei ole mitään menetettävää."Rakkauden kokemiseen ei tarvita jumalaa. "
Minä ajattelen, että Jumala on rakkauden lähde ja itse rakkaus. Se, että me ylipäänsä tunnemme rakkautta johtuu Jumalasta. Sillä Jumala määrittelee rakkauden, me ymmärrämme rakkaudeksi sen mikä on Jumalasta ja kaikki mikä jää Jumalan ulkopuolelle on jotain muuta, pahuutta, syntiä, miksi sitä kutsuisi? Mitä oikeastaan ilman Jumalaa on rakkaus, hyvyys, pahuus, totuus?
"Ateismin keinoin uskon rauhan mahdolliseksi. Sillä, jos ei ole mitään puolustettavaa, ei ole mitään menetettävää."
Eihän ateismi ole tähän ainoa tie! Sama lopputulos syntyisi, jos kaikki maailman ihmiset jakaisivat saman uskonnon niin, että uskonnon varjolla ei enää voitaisi käydä sotia. Eri asia on, että varmasti keksittäisiin joku muu syy sotimiseen, joku ideologia tai vastaava. Ainoa tapa saada aikaan rauha on se, että kaikki ihmiset alkaisivat elää rakkauden periaatteen mukaisesti. - ihimettelijä_x
m.magdalena kirjoitti:
"Rakkauden kokemiseen ei tarvita jumalaa. "
Minä ajattelen, että Jumala on rakkauden lähde ja itse rakkaus. Se, että me ylipäänsä tunnemme rakkautta johtuu Jumalasta. Sillä Jumala määrittelee rakkauden, me ymmärrämme rakkaudeksi sen mikä on Jumalasta ja kaikki mikä jää Jumalan ulkopuolelle on jotain muuta, pahuutta, syntiä, miksi sitä kutsuisi? Mitä oikeastaan ilman Jumalaa on rakkaus, hyvyys, pahuus, totuus?
"Ateismin keinoin uskon rauhan mahdolliseksi. Sillä, jos ei ole mitään puolustettavaa, ei ole mitään menetettävää."
Eihän ateismi ole tähän ainoa tie! Sama lopputulos syntyisi, jos kaikki maailman ihmiset jakaisivat saman uskonnon niin, että uskonnon varjolla ei enää voitaisi käydä sotia. Eri asia on, että varmasti keksittäisiin joku muu syy sotimiseen, joku ideologia tai vastaava. Ainoa tapa saada aikaan rauha on se, että kaikki ihmiset alkaisivat elää rakkauden periaatteen mukaisesti.Et voi tieteellisesti väittää että Darwinismi ole jumaluuden (=vaikkapa täällä ajan Darwinissa lukemattomien elämien aikana jalostunut suunnaton äly, viisaus ja hyvyys, joka on jatkanut kehitystään vielä ihmiselämän jälkeenkin ties missä galakseissa) ole jumalan kehittämä systeemi tänne maailmaan, jossa on vapaa valinta.
Kuka osaa selittää miksi ihmisellä on pyyteettömiäkin tunteita pelkän itsekkään ahneuden lisäksi?
Jospa vaikka jälleensyntyminen on henkistä evoluutioita jossa se ihmisessä asuva sielu kasvaa ja alkaa tajuta että riistäminen ja sota on ikävää, kaveruus ja sopu rakentavampaa.
Eli kun tärpeeksi kauan tällainen kehitys jatkuu, kukaan ei enää halua riistää eikä alistaa toista.
Tämä olisi ainoa vaihtoehto toimivalle elämälle, ei tarvittaisi lakeja eikä uskontoja, kun kaikki rakastaisivat kaikkia.
Tästähän raamattukin puhuu, eikä muuta uskontoa tarvita.
Tämä on itse kehittämäni filosofia 30 vuoden takaa, ja kun mietin kuka tämän on laittanut alulle, KUULUI SISÄLTÄNI ja ulkopuoleltani lempeä ääni joka sanoi: "MINÄ".
Valtava hyvän olon tunne valtasi minut ja luulin että olen pelastettu, mutta uskoni silti ajan myötä mureni kun mikään ei muuttunutkaan, en ole enää varma oliko se ääni totta vai maaninen hetki kun oivalsin jotain mielstäni hienoa.
Sen jälkeen olen törmännyt samaan filosofiaan vaikka miten monissa kirjoissa, mutta vieläkään en ole varma, koska todisteet puuttuvat.
Silti kaikki mitä täällä maan päällä on, voi olla jumalan alulle panemaa, on ajattelematonta väittää että Darwinismi on jumalattomuutta tai jokin opinkappale jumalasta lähtöisin.
Raamattuakin on muokattu aina kulloistenkin poliittisten tarpeiden mukaan. - c
errare humanum kirjoitti:
"Tuskin asia tällä on selvä, mutta minulle Jumalasta todistaa järki ja tunteet."
Minulle samat asiat todistavat, että jumalia ei ole, vaan ne ovat ihmisen mielikuvituksen
kehittämiä mytologisia taruolentoja. Miksi minun järkeni ja tunteeni olisi huonompi kuin sinun?
Etenkin kun kirjoituksesi perusteella sinä et vaikuta ollenkaan järkevältä, vaan vähäjärkiseltä.
"Järki siinä mielessä että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä."
Tämähän taas ei pidä ollenkaan paikkaansa. Sinun kannattaisi joskus eläissäsi perehtyä
esimerkiksi filosofian ja argumentoinnin perusteisiin, mutta luultavasti älyllinen kapasiteettisi
ei riitä mihinkään sellaiseen (mistä päästääkin takaisin tuohon ensimmäiseen kohtaan...).
http://www.argumentti.fi/jumalan_olemassaolo/jumalatodistukset_jumalan_olemassaolo.php?id=57
"Moderni fysiikka on sitä paitsi osoittanut, että luonnossa tapahtuu asioita ilman mitään syytä.
On tapahtumia, joille ei ole selkeää yksikäsitteistä syytä. Kvanttitasolla, mikromaailmassa on
deterministisen kausaliteetin sijaan ainoastaan tilastollinen kausaliteetti, eli aito todennäköisyys. Radioaktiivinen hajoaminen on hyvä esimerkki ilman mitään erityistä syytä olevista asioista."
(Ja sinä voit katsoa sanakirjasta mitä tarkoittaa tuo outo sana kausaliteetti, vaikka tuskinpa
sitä sittenkään kykenet ymmärtämään.)
"varmaan ulkoisesti koska ihmeitä tapahtuu"
?? Siis joitain salattuja ihmeitä kristittyjen ikiomissa kokouksissa, niin tiukasti salattuja ettei
niistä koskaan löydy mitään todisteita mistään luotettavista ja puolueettomista lähteistä??
Mitä maailman tiedotusvälineet kertovat näistä ihmeistä? No eivät mitään, koska niissä ei
kerrota perättömiä huuhaa-juttuja, vaan asioita jotka kyetään vahvistamaan varmista lähteistä.
Ja hehhee sinä säälittävä jälkeenjäänyt - minä olen kasvanut hellariperheessä ja olen nähnyt
näitä "ihmeitä" vuosikymmeniä, kaikki kaatuilut ja kielilläpuhumiset ja ihmeparantumiset.
No miten ihmeessä minä sitten olen ateisti, vaikka olen nähnyt kaiken tuon? No juuri siksi,
että olen nähnyt kaiken sen. Olen kuullut miten kielilläpuhujat eivät koskaan puhu mitään
tunnistettavaa ihmiskieltä ja olen nähnyt, miten ihmeparantuneet kuolivat juuri niihin
samoihin sairauksiin, joista olivat mukamas just äskettäin kokonaan ihmeparantuneet.
Ei koskaan yhtään mitään todellista, vain valheita ja typerää taikauskoista itsesuggestiota.
(ja sinä voit katsoa sanakirjasta mitä tuo vaikea sana itsesuggestio tarkoittaa).
Ja minä jään hiilikellarin nurkkaan näennäisesti paijaamaan Schrödingerin mustaa kissaa,
joka saattaa olla siellä, eikä tyypillä ole aavistustakaan mistä minä edes puhun.Ei ole järkevää edes ajatela että Jumala on olemassa, joten asioiden on oltava niin kuin sanot. Avarakatseisuus ei ole helppoa.
- c
42 kirjoitti:
"...että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä"
Mutta eiväthän eläimet tarvitse Jumalaa lisääntyäkseen? Eivät ne tarvitse ihmistä ja itse asiassa, ihmisen toiminta vahingoittaa jumalattomien pikku eläinten puuhastelua. Luonnossa kaikki on jatkuvaa taistelua ja taudit riehuvat vahvojen selvitessä. Darwinismi on hirveä aate, mutta se toteutuu luonnossa ja on mielestäni todiste siitä, miten olemassaolo ei tarvitse Jumalaa jatkaakseen. Jos ihmiskunta huomenna katoaisi, kestäisi vain hetken ennen kuin luonto valtaisi omansa takaisin, eikä olisi enää ateisteja tai uskovaisia.
Arvostan kuitenkin vastaustasi.Olet oikeassa vahvenpi sortaa ja voittaa heikomman se on luonnollista. Valmiissa luonnon kiertokulussa darwinismi toimii varmasti moitteettomasti, mutta siinä kaikkien aikojen ensimmäisessä solussa jota ei nyky määreillä oikeen voi sanoa oliko se jo elossa vai oliko se kuollutta ainesta, kun abiokeneesis vaihtuu evoluutioksi. Miten se voi toimia ihan vaan itekseen omalla painolla, en ole sitä hahmottanut vielä?
- kleppoo
ihimettelijä_x kirjoitti:
Et voi tieteellisesti väittää että Darwinismi ole jumaluuden (=vaikkapa täällä ajan Darwinissa lukemattomien elämien aikana jalostunut suunnaton äly, viisaus ja hyvyys, joka on jatkanut kehitystään vielä ihmiselämän jälkeenkin ties missä galakseissa) ole jumalan kehittämä systeemi tänne maailmaan, jossa on vapaa valinta.
Kuka osaa selittää miksi ihmisellä on pyyteettömiäkin tunteita pelkän itsekkään ahneuden lisäksi?
Jospa vaikka jälleensyntyminen on henkistä evoluutioita jossa se ihmisessä asuva sielu kasvaa ja alkaa tajuta että riistäminen ja sota on ikävää, kaveruus ja sopu rakentavampaa.
Eli kun tärpeeksi kauan tällainen kehitys jatkuu, kukaan ei enää halua riistää eikä alistaa toista.
Tämä olisi ainoa vaihtoehto toimivalle elämälle, ei tarvittaisi lakeja eikä uskontoja, kun kaikki rakastaisivat kaikkia.
Tästähän raamattukin puhuu, eikä muuta uskontoa tarvita.
Tämä on itse kehittämäni filosofia 30 vuoden takaa, ja kun mietin kuka tämän on laittanut alulle, KUULUI SISÄLTÄNI ja ulkopuoleltani lempeä ääni joka sanoi: "MINÄ".
Valtava hyvän olon tunne valtasi minut ja luulin että olen pelastettu, mutta uskoni silti ajan myötä mureni kun mikään ei muuttunutkaan, en ole enää varma oliko se ääni totta vai maaninen hetki kun oivalsin jotain mielstäni hienoa.
Sen jälkeen olen törmännyt samaan filosofiaan vaikka miten monissa kirjoissa, mutta vieläkään en ole varma, koska todisteet puuttuvat.
Silti kaikki mitä täällä maan päällä on, voi olla jumalan alulle panemaa, on ajattelematonta väittää että Darwinismi on jumalattomuutta tai jokin opinkappale jumalasta lähtöisin.
Raamattuakin on muokattu aina kulloistenkin poliittisten tarpeiden mukaan."Kuka osaa selittää miksi ihmisellä on pyyteettömiäkin tunteita pelkän itsekkään ahneuden lisäksi? "
Koska ne ovat auttaneet ihmisiä selviämään hengissä. Muutkin eläimet osaavat olla pyytettömiä ja auttavaisia, kuin ihmiset...
"Valtava hyvän olon tunne valtasi minut ja luulin että olen pelastettu, mutta uskoni silti ajan myötä mureni kun mikään ei muuttunutkaan, en ole enää varma oliko se ääni totta vai maaninen hetki kun oivalsin jotain mielstäni hienoa. "
Ei muuta kuin vedät syvään henkeä, ja mietit välillä vähän muitakin asioita, kyllä se siitä... - ihimettelijä_x
kleppoo kirjoitti:
"Kuka osaa selittää miksi ihmisellä on pyyteettömiäkin tunteita pelkän itsekkään ahneuden lisäksi? "
Koska ne ovat auttaneet ihmisiä selviämään hengissä. Muutkin eläimet osaavat olla pyytettömiä ja auttavaisia, kuin ihmiset...
"Valtava hyvän olon tunne valtasi minut ja luulin että olen pelastettu, mutta uskoni silti ajan myötä mureni kun mikään ei muuttunutkaan, en ole enää varma oliko se ääni totta vai maaninen hetki kun oivalsin jotain mielstäni hienoa. "
Ei muuta kuin vedät syvään henkeä, ja mietit välillä vähän muitakin asioita, kyllä se siitä...No tapauksesta on jo aikaa monta syvää hengenvetoa eikä se vaivaa mitenkään.
En ole paljoa näitä asioita vuosikymmeniin miettinyt, ne ei vaivaa päätäni, kiinnostavat joskus kyllä.
Totta on että eläimilläkin on laumassa säännöt, susilaumassa heikompaa sorretaan kuten me ihmisetkin teemme.
Johan mehiläisillä on miljoonien vuosien yhdyskunta.
Tottakai olen näitä joskus ajatellut.
Lähinnä juttuni oli tarkoitettu Darwinismin jumalattomuuden vasta-ajatukseksi, ei siin väitteeksi.
Lähes joka asia voidaan selittää niin monella tavalla, eikä filosofinen ajattellu tuo ratkaisua.
Silti en kiellä jumalan olemassa oloa, pitäisi kai uskoa kun olen kokenut "herätyksen", mutta uskoni ei ole niin vahva.
Ei ole tarpeeksi lapsenmieltä kai. - 4
m.magdalena kirjoitti:
"Rakkauden kokemiseen ei tarvita jumalaa. "
Minä ajattelen, että Jumala on rakkauden lähde ja itse rakkaus. Se, että me ylipäänsä tunnemme rakkautta johtuu Jumalasta. Sillä Jumala määrittelee rakkauden, me ymmärrämme rakkaudeksi sen mikä on Jumalasta ja kaikki mikä jää Jumalan ulkopuolelle on jotain muuta, pahuutta, syntiä, miksi sitä kutsuisi? Mitä oikeastaan ilman Jumalaa on rakkaus, hyvyys, pahuus, totuus?
"Ateismin keinoin uskon rauhan mahdolliseksi. Sillä, jos ei ole mitään puolustettavaa, ei ole mitään menetettävää."
Eihän ateismi ole tähän ainoa tie! Sama lopputulos syntyisi, jos kaikki maailman ihmiset jakaisivat saman uskonnon niin, että uskonnon varjolla ei enää voitaisi käydä sotia. Eri asia on, että varmasti keksittäisiin joku muu syy sotimiseen, joku ideologia tai vastaava. Ainoa tapa saada aikaan rauha on se, että kaikki ihmiset alkaisivat elää rakkauden periaatteen mukaisesti.Vastaan tähän ensimmäiseen näkemykseesi, sillä olen loppujen lopuksi samalla linjalla rauhan suhteen. Kuitenkin, näkemyksestäsi Jumala rakkauden edellytyksenä:
Hyvää ja pahaa ei voi koskaan määritellä, sillä mielestäni ne ovat arvoja, jotka muuttuvat tilanteen myötä. Ei ole puhdasta hyvää tai pahaa; me tuomitsemme ihmiset heidän tekojensa ja ajatustensa perusteellanäihin kahteen luokkaan, mutta emme voi koskaan täysin sanoa missä kulkee hycyyden tai pahuuden raja.
Esimerkkinä kouluampujat. Kouluammunnan voi välittömästi tuomita pahaksi teoksi, mutta teon takana on usein masentunut, syrjäytynyt ja yksinäinen henkilö, joka on kokenut koulukiusaamista mahdollisesti ala-asteiästä asti, ja kokee olevansa epäonnistunut elämässään. Kouluammuskelu on ampujalle oikeutettua sille elämän pituiselle kurjuudelle, jota muut,"normaalit" lapset ovat toteuttaneet. Jos minun pitäisi lähteä tuomitsemaan kenen syytä esim. Jokelan koulusurma oli, joutuisin syyttämään materialisoitunutta yhteiskuntaa, jonka mestariteos Auvinen loppujen lopuksi oli. En voisi sanoa häntä pahaksi, vaan hänestä TEHTIIN sellainen, yhteiskunnassamme jonne syntymistä kutsutaan "lottovoitoksi". ELi onko yhteiskuntamme hyvä vai paha? Ei kumpaakaan.
Äskeisellä toteamuksella tahdon huomauttaa, että jos on olemassa Jumala, me voimme lähes poikkeuksetta sanoa hyvän ja pahan rajan: Jumala on hyvä ja se mikä on ulkopuolella on pahaa. Valitettavasti maailma ei toimi näin: Juutalaisilla ja palestiinalaisilla on yhtäläiset oikeudet samaan maahan eri perustein, mutta kumpikaan kansa ei suoralta kädeltä ole paha. He ovat syntyneet niihin olosuhteisiin aikaan ja elintasoon sidottuina, ja näkevät vastapuolen automaattisesti pahaksi, joten voiko noita ihmisiä syyttää siitä että he haluavat elää samanaikaisesti?
Siis ei ole hyvää tai pahaa, vain aikaan sidottuja tekoja ja niiden seurauksia. Jos ihmisellä kerran on vapaa tahto, hänen tekonsa eivät ole Jumalaan sidottuja. Eli, vaikka Jumala olisi, hyvä ja paha määrittyvät ihmisen vapaan tahdon tekemien tekojen seurauksena.
Sama päätelmä tulee rakkaudesta. Suurin osa maailman ihmisistä ei ole koskaan kuulunut kristinuskoon, ja siltikin he rakastavat, vihaavat ja tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan. Ateistitkin rakastavat ja vihaavat, vaikka he kieltävät Jumalan. Samoin satanistit ja saatananpalvojat, vaikka heidän rakkautensa on usein vääristynyt. Sillä, jos Jumala on vaatimus rakkauden tuntemiselle, miten voi suurin osa maailman eliöistä(aivan, jopa eläimet rakastuvat, ja eläimet eivät tunne uskontoja) tuntea rakkautta? - m.magdalena
4 kirjoitti:
Vastaan tähän ensimmäiseen näkemykseesi, sillä olen loppujen lopuksi samalla linjalla rauhan suhteen. Kuitenkin, näkemyksestäsi Jumala rakkauden edellytyksenä:
Hyvää ja pahaa ei voi koskaan määritellä, sillä mielestäni ne ovat arvoja, jotka muuttuvat tilanteen myötä. Ei ole puhdasta hyvää tai pahaa; me tuomitsemme ihmiset heidän tekojensa ja ajatustensa perusteellanäihin kahteen luokkaan, mutta emme voi koskaan täysin sanoa missä kulkee hycyyden tai pahuuden raja.
Esimerkkinä kouluampujat. Kouluammunnan voi välittömästi tuomita pahaksi teoksi, mutta teon takana on usein masentunut, syrjäytynyt ja yksinäinen henkilö, joka on kokenut koulukiusaamista mahdollisesti ala-asteiästä asti, ja kokee olevansa epäonnistunut elämässään. Kouluammuskelu on ampujalle oikeutettua sille elämän pituiselle kurjuudelle, jota muut,"normaalit" lapset ovat toteuttaneet. Jos minun pitäisi lähteä tuomitsemaan kenen syytä esim. Jokelan koulusurma oli, joutuisin syyttämään materialisoitunutta yhteiskuntaa, jonka mestariteos Auvinen loppujen lopuksi oli. En voisi sanoa häntä pahaksi, vaan hänestä TEHTIIN sellainen, yhteiskunnassamme jonne syntymistä kutsutaan "lottovoitoksi". ELi onko yhteiskuntamme hyvä vai paha? Ei kumpaakaan.
Äskeisellä toteamuksella tahdon huomauttaa, että jos on olemassa Jumala, me voimme lähes poikkeuksetta sanoa hyvän ja pahan rajan: Jumala on hyvä ja se mikä on ulkopuolella on pahaa. Valitettavasti maailma ei toimi näin: Juutalaisilla ja palestiinalaisilla on yhtäläiset oikeudet samaan maahan eri perustein, mutta kumpikaan kansa ei suoralta kädeltä ole paha. He ovat syntyneet niihin olosuhteisiin aikaan ja elintasoon sidottuina, ja näkevät vastapuolen automaattisesti pahaksi, joten voiko noita ihmisiä syyttää siitä että he haluavat elää samanaikaisesti?
Siis ei ole hyvää tai pahaa, vain aikaan sidottuja tekoja ja niiden seurauksia. Jos ihmisellä kerran on vapaa tahto, hänen tekonsa eivät ole Jumalaan sidottuja. Eli, vaikka Jumala olisi, hyvä ja paha määrittyvät ihmisen vapaan tahdon tekemien tekojen seurauksena.
Sama päätelmä tulee rakkaudesta. Suurin osa maailman ihmisistä ei ole koskaan kuulunut kristinuskoon, ja siltikin he rakastavat, vihaavat ja tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan. Ateistitkin rakastavat ja vihaavat, vaikka he kieltävät Jumalan. Samoin satanistit ja saatananpalvojat, vaikka heidän rakkautensa on usein vääristynyt. Sillä, jos Jumala on vaatimus rakkauden tuntemiselle, miten voi suurin osa maailman eliöistä(aivan, jopa eläimet rakastuvat, ja eläimet eivät tunne uskontoja) tuntea rakkautta?Hyvästä ja pahasta... Ilman Jumalaa tilanne todellakin olisi se, että emme voisi erottaa hyvää ja pahaa. Rationaalisella päättelyllä tätä jakoa ei koskaan pysty tekemään. Eihän meillä ole käytännössä edes määritelmää hyvälle ja pahalle. Vain Jumalalle tämä rajanveto on mahdollista. Siksi kristinusko opettaakin olemaan tuomitsematta lähimmäistään. Mutta Jumala pystyy näkemään ihmisen tekojen ja motiivien tuolle puolelle, kaikki perimmäiset vaikuttimet ja sen, onko ihmistä johdattanut rakkauden periaate. On totta, että maailmassamme hyvistäkin teoista voi seurata pahoja asioita. Se johtuu siitä, että maailma on turmeltunut, täällä vallitsee kosminen riitasointu, joka rikkoo harmonian. Siksi käsittääkseni itse teko ei sinällään voikaan olla varsinaisesti hyvä eikä paha, vaan sen takana oleva ajatus.
Vaikka rationaalinen järkemme ei kykene erottamaan hyvää ja pahaa, meissä kaikissa oleva jumalallinen piirre tietää sen kyllä, jos annamme sille mahdollisuuden. Ihan samalla lailla kaikilla meillä Jumalan kuvaksi luoduilla ihmisillä on tämä piirre, olimme sitten ateisteja, tai satanisteja tai oli uskontomme mikä tahansa.
Jokelan koulusurmaajallakin olisi ollut mahdollisuus valita ja jättää tekonsa tekemättä. Ja jos ajattelemme, että teko johtui yhteiskunnasta, niin joudumme toteamaan, että myös yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet ovat ihmisten vapaan tahdon valintojen tuotosta. Tätä kai on se perisynti, josta kristinuskossa puhutaan - ihmisen on käytännössä mahdotonta olla täysin hyvä silloin kun ympäristö ei kohtele häntä rakkauden periaatteen mukaisesti. - Ihimettelijä_x
4 kirjoitti:
Vastaan tähän ensimmäiseen näkemykseesi, sillä olen loppujen lopuksi samalla linjalla rauhan suhteen. Kuitenkin, näkemyksestäsi Jumala rakkauden edellytyksenä:
Hyvää ja pahaa ei voi koskaan määritellä, sillä mielestäni ne ovat arvoja, jotka muuttuvat tilanteen myötä. Ei ole puhdasta hyvää tai pahaa; me tuomitsemme ihmiset heidän tekojensa ja ajatustensa perusteellanäihin kahteen luokkaan, mutta emme voi koskaan täysin sanoa missä kulkee hycyyden tai pahuuden raja.
Esimerkkinä kouluampujat. Kouluammunnan voi välittömästi tuomita pahaksi teoksi, mutta teon takana on usein masentunut, syrjäytynyt ja yksinäinen henkilö, joka on kokenut koulukiusaamista mahdollisesti ala-asteiästä asti, ja kokee olevansa epäonnistunut elämässään. Kouluammuskelu on ampujalle oikeutettua sille elämän pituiselle kurjuudelle, jota muut,"normaalit" lapset ovat toteuttaneet. Jos minun pitäisi lähteä tuomitsemaan kenen syytä esim. Jokelan koulusurma oli, joutuisin syyttämään materialisoitunutta yhteiskuntaa, jonka mestariteos Auvinen loppujen lopuksi oli. En voisi sanoa häntä pahaksi, vaan hänestä TEHTIIN sellainen, yhteiskunnassamme jonne syntymistä kutsutaan "lottovoitoksi". ELi onko yhteiskuntamme hyvä vai paha? Ei kumpaakaan.
Äskeisellä toteamuksella tahdon huomauttaa, että jos on olemassa Jumala, me voimme lähes poikkeuksetta sanoa hyvän ja pahan rajan: Jumala on hyvä ja se mikä on ulkopuolella on pahaa. Valitettavasti maailma ei toimi näin: Juutalaisilla ja palestiinalaisilla on yhtäläiset oikeudet samaan maahan eri perustein, mutta kumpikaan kansa ei suoralta kädeltä ole paha. He ovat syntyneet niihin olosuhteisiin aikaan ja elintasoon sidottuina, ja näkevät vastapuolen automaattisesti pahaksi, joten voiko noita ihmisiä syyttää siitä että he haluavat elää samanaikaisesti?
Siis ei ole hyvää tai pahaa, vain aikaan sidottuja tekoja ja niiden seurauksia. Jos ihmisellä kerran on vapaa tahto, hänen tekonsa eivät ole Jumalaan sidottuja. Eli, vaikka Jumala olisi, hyvä ja paha määrittyvät ihmisen vapaan tahdon tekemien tekojen seurauksena.
Sama päätelmä tulee rakkaudesta. Suurin osa maailman ihmisistä ei ole koskaan kuulunut kristinuskoon, ja siltikin he rakastavat, vihaavat ja tuntevat empatiaa toisiaan kohtaan. Ateistitkin rakastavat ja vihaavat, vaikka he kieltävät Jumalan. Samoin satanistit ja saatananpalvojat, vaikka heidän rakkautensa on usein vääristynyt. Sillä, jos Jumala on vaatimus rakkauden tuntemiselle, miten voi suurin osa maailman eliöistä(aivan, jopa eläimet rakastuvat, ja eläimet eivät tunne uskontoja) tuntea rakkautta?Siis enhän tuossa kirjoittamassani väittänyt että hyvän ja rakkauden takana on pakko olla jumala.
Darwinismi ja ja sen kautta evoluutio voisi muutenkin alkaa suosia myös pehmeämpiä arvoja, koska se eäästäisi palon energiaa ja tarpeeton tappaminen ja sotiminen loppuisi.
Myös ajatukseni (se on ajatusrakennelma joka mielestäni voisi toimia) että täällä maassa luonnonvalinta fyysisellä tasolla jalostaisi lajia, niin henkinen evoluutio jälleensyntymnisineen kasvattaisi henkistä pääomaa kohti jumaluutta (=absoluuttista hyvää).
Eli ei täällä maailmassa ole tarkoitus ollakaan mustavalkoista, koska tämä olisi kasvualustaa jossa tuleva jumaluus kasvaa.
Huomaan että ateismi on eniten kristinuskoa vastaan, eikö sama ole mihin uskoo, kunhan usko on vain sokea ja eikä kyseenalaista mitään?
Ihmisillä on usein myös se käsitys että eläimet ovat itsetiedottomia, vailla tunteita. eipäs siltä näytä, kissa ja varsinkin koiira ovat hyvin kiintyneitä eläinkavereihinsa ja isäntiinsä.
Miksei eläimilläkin voisi olla joku ainakin sielun tapainen.
Miksi ateisti pitää tällaisia pohdintoja joutavina, nehän ovat kuin sanaristikoita ja aivot saavat happea.
Ateisteilla on kyllä energiaa kumota "uskiksien" väitteitä, jotka ei taas minua haittaa, kukin onnellinen tavallaan. - ihimettelijä_x
m.magdalena kirjoitti:
Hyvästä ja pahasta... Ilman Jumalaa tilanne todellakin olisi se, että emme voisi erottaa hyvää ja pahaa. Rationaalisella päättelyllä tätä jakoa ei koskaan pysty tekemään. Eihän meillä ole käytännössä edes määritelmää hyvälle ja pahalle. Vain Jumalalle tämä rajanveto on mahdollista. Siksi kristinusko opettaakin olemaan tuomitsematta lähimmäistään. Mutta Jumala pystyy näkemään ihmisen tekojen ja motiivien tuolle puolelle, kaikki perimmäiset vaikuttimet ja sen, onko ihmistä johdattanut rakkauden periaate. On totta, että maailmassamme hyvistäkin teoista voi seurata pahoja asioita. Se johtuu siitä, että maailma on turmeltunut, täällä vallitsee kosminen riitasointu, joka rikkoo harmonian. Siksi käsittääkseni itse teko ei sinällään voikaan olla varsinaisesti hyvä eikä paha, vaan sen takana oleva ajatus.
Vaikka rationaalinen järkemme ei kykene erottamaan hyvää ja pahaa, meissä kaikissa oleva jumalallinen piirre tietää sen kyllä, jos annamme sille mahdollisuuden. Ihan samalla lailla kaikilla meillä Jumalan kuvaksi luoduilla ihmisillä on tämä piirre, olimme sitten ateisteja, tai satanisteja tai oli uskontomme mikä tahansa.
Jokelan koulusurmaajallakin olisi ollut mahdollisuus valita ja jättää tekonsa tekemättä. Ja jos ajattelemme, että teko johtui yhteiskunnasta, niin joudumme toteamaan, että myös yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet ovat ihmisten vapaan tahdon valintojen tuotosta. Tätä kai on se perisynti, josta kristinuskossa puhutaan - ihmisen on käytännössä mahdotonta olla täysin hyvä silloin kun ympäristö ei kohtele häntä rakkauden periaatteen mukaisesti.Kyllä käsitys hyvästä ilman jumalaakin varmaan hyvin selkeä olisi.
Jos joku lyö sinua ja ryöstää ja raiskaa, tarvitaanko jumalaa sanomaan että pahalta tuntuu?
Jos joku taas rientää henkensä uhalla avuksesi ja pelastaa sinut ryöstäjän kynsistä, eikä hän ole pyyteettömän hyvä.
Jos sinulle tehdään pahaa, tuntuu pahalta, jos hyvää tuntuu hyvältä.
Missä vaiheessa jumalan on tultava tapahtumiin väliin?
Kun ei sitä jumalaa täällä ole näkynyt ainakaan niin että sen tietäisi. - 42
m.magdalena kirjoitti:
Hyvästä ja pahasta... Ilman Jumalaa tilanne todellakin olisi se, että emme voisi erottaa hyvää ja pahaa. Rationaalisella päättelyllä tätä jakoa ei koskaan pysty tekemään. Eihän meillä ole käytännössä edes määritelmää hyvälle ja pahalle. Vain Jumalalle tämä rajanveto on mahdollista. Siksi kristinusko opettaakin olemaan tuomitsematta lähimmäistään. Mutta Jumala pystyy näkemään ihmisen tekojen ja motiivien tuolle puolelle, kaikki perimmäiset vaikuttimet ja sen, onko ihmistä johdattanut rakkauden periaate. On totta, että maailmassamme hyvistäkin teoista voi seurata pahoja asioita. Se johtuu siitä, että maailma on turmeltunut, täällä vallitsee kosminen riitasointu, joka rikkoo harmonian. Siksi käsittääkseni itse teko ei sinällään voikaan olla varsinaisesti hyvä eikä paha, vaan sen takana oleva ajatus.
Vaikka rationaalinen järkemme ei kykene erottamaan hyvää ja pahaa, meissä kaikissa oleva jumalallinen piirre tietää sen kyllä, jos annamme sille mahdollisuuden. Ihan samalla lailla kaikilla meillä Jumalan kuvaksi luoduilla ihmisillä on tämä piirre, olimme sitten ateisteja, tai satanisteja tai oli uskontomme mikä tahansa.
Jokelan koulusurmaajallakin olisi ollut mahdollisuus valita ja jättää tekonsa tekemättä. Ja jos ajattelemme, että teko johtui yhteiskunnasta, niin joudumme toteamaan, että myös yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet ovat ihmisten vapaan tahdon valintojen tuotosta. Tätä kai on se perisynti, josta kristinuskossa puhutaan - ihmisen on käytännössä mahdotonta olla täysin hyvä silloin kun ympäristö ei kohtele häntä rakkauden periaatteen mukaisesti.Eli toisin sanoen, meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko on olemassa arvo, joka kykenee määrittelemään oikean ja väärän, jota kutsumme tässä tapauksessa Jumalaksi, tai ateistisen näkökannan mukaan ei ole pysyviä arvoja, koska Jumalaakaan ei ole. Olen samaa mieltä tässä kanssasi.
Mutta, miten selittäisit sen, että kristinusko, joka luonnostaan pyrkii hyvään, tekee myös niin paljon pahaa? Esimerkkinä keskiaika, jolloin katolisella kirkolla oli ylivalta ihmiseen, ja kaikki toteutettiin "Jumalan tahdon" mukaisesti. Noitanaiset poltettiin ja kaikki Jumalanvastainen poltettiin roviolla, mm. Aristoteleen filosofisia tekstejä. Keskiajan feudaaliyhteiskunta jumitti kehityksen paikoilleen, mutta noudatti tarkasti "Jumalan tahtoa". Missä näkisit syyn?
ja
tarkentaisitko käsitettä "maailman turmellus" - 42
Ihimettelijä_x kirjoitti:
Siis enhän tuossa kirjoittamassani väittänyt että hyvän ja rakkauden takana on pakko olla jumala.
Darwinismi ja ja sen kautta evoluutio voisi muutenkin alkaa suosia myös pehmeämpiä arvoja, koska se eäästäisi palon energiaa ja tarpeeton tappaminen ja sotiminen loppuisi.
Myös ajatukseni (se on ajatusrakennelma joka mielestäni voisi toimia) että täällä maassa luonnonvalinta fyysisellä tasolla jalostaisi lajia, niin henkinen evoluutio jälleensyntymnisineen kasvattaisi henkistä pääomaa kohti jumaluutta (=absoluuttista hyvää).
Eli ei täällä maailmassa ole tarkoitus ollakaan mustavalkoista, koska tämä olisi kasvualustaa jossa tuleva jumaluus kasvaa.
Huomaan että ateismi on eniten kristinuskoa vastaan, eikö sama ole mihin uskoo, kunhan usko on vain sokea ja eikä kyseenalaista mitään?
Ihmisillä on usein myös se käsitys että eläimet ovat itsetiedottomia, vailla tunteita. eipäs siltä näytä, kissa ja varsinkin koiira ovat hyvin kiintyneitä eläinkavereihinsa ja isäntiinsä.
Miksei eläimilläkin voisi olla joku ainakin sielun tapainen.
Miksi ateisti pitää tällaisia pohdintoja joutavina, nehän ovat kuin sanaristikoita ja aivot saavat happea.
Ateisteilla on kyllä energiaa kumota "uskiksien" väitteitä, jotka ei taas minua haittaa, kukin onnellinen tavallaan.Pyydän, älä yleistä, sanomalla ateisti "tekee näin ja näin". Jos et itse ole ateisti,et voi olla täysin varma miten ateisti ajattelee,jolloin näen sen alentavaksi ja (jopa) loukkaavaksi.
Suomessa ateistit todella hyökkäävät kristinuskoa vastaan, koska se on uskonto, jonka me parhaiten tunnemme. Arabian ateistit hyökkäävät islamia vastaan ja intian ateistit Hindulaisuutta ja Buddhalaisuutta vastaan. Maassa maan tavalla.
Ja jos meillä on sielu, on muillakin olennoilla oltava sielu, olen samaa mieltä, mutta missä kulkee raja? voiko yksittäisellä solulla olla sielu, vai onko tietoisuus vaadittu? Silloin kasvit eivät omaa sielua.
Mutta onko Jumalaa vai ei, en ole valitettavasti vieläkään saanut varmoja todisteita. MAHDOLLISUUKSIA toki on ,mutta ei mitään konkreettista. - perusteita
c kirjoitti:
Olet oikeassa vahvenpi sortaa ja voittaa heikomman se on luonnollista. Valmiissa luonnon kiertokulussa darwinismi toimii varmasti moitteettomasti, mutta siinä kaikkien aikojen ensimmäisessä solussa jota ei nyky määreillä oikeen voi sanoa oliko se jo elossa vai oliko se kuollutta ainesta, kun abiokeneesis vaihtuu evoluutioksi. Miten se voi toimia ihan vaan itekseen omalla painolla, en ole sitä hahmottanut vielä?
http://www.youtube.com/user/cdk007#p/a/0696457CAFD6D7C9/0/U6QYDdgP9eg
- 42
Tein radikaalin ja röyhkeän tempun ja korvasin sanan "Jumala" sanalla TAO(Tao on kiinalainen filosofinen ilmaus, joka käsittää kaiken, mutta ei siltikään ole mitään. "Tie jota ei voi kulkea pysymättä paikallaan" jne.):
TAO on henki. Siinä me elämme, olemme ja liikumme ja TAO voi olla meissä myöskin sisäisesti Henkensä kautta. TAO on rakkaus, kaikki rakkaus on siitä. Täällä maan päällä se antaa vielä aurinkonsa paistaa niin hurskaille, kuin jumalattomillekin, mutta ajanrajan toisella puolen, ilman TAOTA, on ikuinen pimeys, kaipaus, katumus ja kärsimys, sen vuoksi, ettei paluuta takaisin enää ole..Se kutsuu ihmistä yhteyteensä ja joka hylkää sen, joutuu ikuiseen eroon kaikesta rakkaudesta ja kaikesta hyvästä mitä siihen sisältyy eli siinä on kadotus, kun ihminen joutuu elämään ikuisesti erossa TAOSTA.
Ymmärrätkö miksi tarvitsen todisteita? Voin helposti "copy paste" tekniikalla poistaa Jumalasi olemassaolon ja pistää tilalle, minkä tahansa haluamani termin yllämainitusta aina saatanaan niin että väitteen arvo pysyy samana. kaikilla näillä on yhtä paljon todistusarvoa. Totta kai Jumala tarjoaa ikuisen elämän mutta niin tarjoaa Taolaisuuskin. Plussaa jälkeen mainitulla on se että se ei tuomitse ihmistä - m.magdalena
42 kirjoitti:
Tein radikaalin ja röyhkeän tempun ja korvasin sanan "Jumala" sanalla TAO(Tao on kiinalainen filosofinen ilmaus, joka käsittää kaiken, mutta ei siltikään ole mitään. "Tie jota ei voi kulkea pysymättä paikallaan" jne.):
TAO on henki. Siinä me elämme, olemme ja liikumme ja TAO voi olla meissä myöskin sisäisesti Henkensä kautta. TAO on rakkaus, kaikki rakkaus on siitä. Täällä maan päällä se antaa vielä aurinkonsa paistaa niin hurskaille, kuin jumalattomillekin, mutta ajanrajan toisella puolen, ilman TAOTA, on ikuinen pimeys, kaipaus, katumus ja kärsimys, sen vuoksi, ettei paluuta takaisin enää ole..Se kutsuu ihmistä yhteyteensä ja joka hylkää sen, joutuu ikuiseen eroon kaikesta rakkaudesta ja kaikesta hyvästä mitä siihen sisältyy eli siinä on kadotus, kun ihminen joutuu elämään ikuisesti erossa TAOSTA.
Ymmärrätkö miksi tarvitsen todisteita? Voin helposti "copy paste" tekniikalla poistaa Jumalasi olemassaolon ja pistää tilalle, minkä tahansa haluamani termin yllämainitusta aina saatanaan niin että väitteen arvo pysyy samana. kaikilla näillä on yhtä paljon todistusarvoa. Totta kai Jumala tarjoaa ikuisen elämän mutta niin tarjoaa Taolaisuuskin. Plussaa jälkeen mainitulla on se että se ei tuomitse ihmistäSe mistä kristinusko käyttää nimeä Jumala ja taolaisuus nimeä Tao on ainakin minulle yksi ja sama maailman luoja ja elämän ylläpitäjä, ykseys kaiken moninaisuuden takana.
- m.magdalena
42 kirjoitti:
Eli toisin sanoen, meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko on olemassa arvo, joka kykenee määrittelemään oikean ja väärän, jota kutsumme tässä tapauksessa Jumalaksi, tai ateistisen näkökannan mukaan ei ole pysyviä arvoja, koska Jumalaakaan ei ole. Olen samaa mieltä tässä kanssasi.
Mutta, miten selittäisit sen, että kristinusko, joka luonnostaan pyrkii hyvään, tekee myös niin paljon pahaa? Esimerkkinä keskiaika, jolloin katolisella kirkolla oli ylivalta ihmiseen, ja kaikki toteutettiin "Jumalan tahdon" mukaisesti. Noitanaiset poltettiin ja kaikki Jumalanvastainen poltettiin roviolla, mm. Aristoteleen filosofisia tekstejä. Keskiajan feudaaliyhteiskunta jumitti kehityksen paikoilleen, mutta noudatti tarkasti "Jumalan tahtoa". Missä näkisit syyn?
ja
tarkentaisitko käsitettä "maailman turmellus"Millainenhan menneiden aikojen Eurooppa olisi ollut ilman kristinuskoa? Olen aika varma, että feodaaliyhteiskunta olisi ollut kirkosta huolimatta. Noitavainojakin olisi todennäköisesti ollut, sillä nytkin suurin osa noitien tuomioista tapahtui maallisten oikeusistuinten toimesta. Ja toisaalta taas paljon hyvää olisi saattanut jäädä tekemättä. Historia on täynnä ihmisiä, jotka kristinuskon vuoksi ovat luopuneet kaikesta ja uhranneet elämänsä auttaakseen köyhiä, orpoja, sairaita. Kirkon ansioista keskiajallakin oli köyhäinapua, sairaaloita, kouluja. Kirjoja kopoitiin ja säilytettiin luostareissa ja annettiin opetusta lapsille.
En kuitenkaan kiistä, etteikö olisi ollut aikoja, jolloin kirkko on joutunut hyvin etäälle kristillisestä opista ja sotkeentunut vastenmielisellä tavalla aikansa valtapyrkimyksiin käyttäen omaa vaikutusvaltaansa väärin. Mutta toisaalta kirkko koostuu ihmisistä, jotka ovat vaillinaisia ja syntisiä. Ei kirkko voi olla enempää kuin osiensa summa.
MInusta sinulla on keskiajasta varsin värittynyt kuva. Keskiaika ei ollut yhtään niin pysähtynyttä ja ahdasmielistä aikaa, kuin usein ajatellaan. Päinvastoin, esimerkiksi ne noitavainotkin alkoivat vasta edistyksellisenä pidetyllä uudella ajalla.
Mistä olet muuten kuullut, että keskiajalla oplisi poltettu Aristoteleen tekstejä? Oman käsitykseni mukaan nimenomaan Aristotelesta pidettiin tuohon aikaan suuressa arvossa.
"tarkentaisitko käsitettä "maailman turmellus" "
Tarkoitan sitä prosessia, joka sai alkunsa syntiinlankeemuksesta. Ihmisten kääntymistä Jumalaa vastaan. - m.magdalena
ihimettelijä_x kirjoitti:
Kyllä käsitys hyvästä ilman jumalaakin varmaan hyvin selkeä olisi.
Jos joku lyö sinua ja ryöstää ja raiskaa, tarvitaanko jumalaa sanomaan että pahalta tuntuu?
Jos joku taas rientää henkensä uhalla avuksesi ja pelastaa sinut ryöstäjän kynsistä, eikä hän ole pyyteettömän hyvä.
Jos sinulle tehdään pahaa, tuntuu pahalta, jos hyvää tuntuu hyvältä.
Missä vaiheessa jumalan on tultava tapahtumiin väliin?
Kun ei sitä jumalaa täällä ole näkynyt ainakaan niin että sen tietäisi.Miten perustelet, että ryöstäminen ja raiskaaminen on väärin? Tietysti me kaikki tiedämme, että se on väärin, mutta mistä meille tulee se tieto? Se on vielä kovin yhtenevä ja samanlainen kaikissa kulttuureissa.
- 42
m.magdalena kirjoitti:
Millainenhan menneiden aikojen Eurooppa olisi ollut ilman kristinuskoa? Olen aika varma, että feodaaliyhteiskunta olisi ollut kirkosta huolimatta. Noitavainojakin olisi todennäköisesti ollut, sillä nytkin suurin osa noitien tuomioista tapahtui maallisten oikeusistuinten toimesta. Ja toisaalta taas paljon hyvää olisi saattanut jäädä tekemättä. Historia on täynnä ihmisiä, jotka kristinuskon vuoksi ovat luopuneet kaikesta ja uhranneet elämänsä auttaakseen köyhiä, orpoja, sairaita. Kirkon ansioista keskiajallakin oli köyhäinapua, sairaaloita, kouluja. Kirjoja kopoitiin ja säilytettiin luostareissa ja annettiin opetusta lapsille.
En kuitenkaan kiistä, etteikö olisi ollut aikoja, jolloin kirkko on joutunut hyvin etäälle kristillisestä opista ja sotkeentunut vastenmielisellä tavalla aikansa valtapyrkimyksiin käyttäen omaa vaikutusvaltaansa väärin. Mutta toisaalta kirkko koostuu ihmisistä, jotka ovat vaillinaisia ja syntisiä. Ei kirkko voi olla enempää kuin osiensa summa.
MInusta sinulla on keskiajasta varsin värittynyt kuva. Keskiaika ei ollut yhtään niin pysähtynyttä ja ahdasmielistä aikaa, kuin usein ajatellaan. Päinvastoin, esimerkiksi ne noitavainotkin alkoivat vasta edistyksellisenä pidetyllä uudella ajalla.
Mistä olet muuten kuullut, että keskiajalla oplisi poltettu Aristoteleen tekstejä? Oman käsitykseni mukaan nimenomaan Aristotelesta pidettiin tuohon aikaan suuressa arvossa.
"tarkentaisitko käsitettä "maailman turmellus" "
Tarkoitan sitä prosessia, joka sai alkunsa syntiinlankeemuksesta. Ihmisten kääntymistä Jumalaa vastaan.Joudun pitämään synkän kuvani keskiajasta, mutta olet oikeassa mm. luostareiden ja köyhäinavun suhteen. Keskiajan miinuspuoliksi lasken seuraavat asiat:
-Antiikin saavutusten katoaminen. Aristotelestä ja Platonia ei hyväksytty "Jumalalle sopivina" teksteinä ja poltettiin harhaoppisina. Aristotelestä arvostettiin mutta häntä arvostettiin muslimimaailmassa. Kadonneet filosofiset tekstit löydettiinkin ristiretkien yhteydessä. Aristoteles lähinnä muistettiin pakanana joka loi "ensimmäisen liikuttajan" käsitteen eli "mikään ei voi liikkua ilman liikuttajaa, joten on oltava ensimmäinen liikuttaja". Muuten hän oli vain Danten runoelmassa kummitteleva pakana
-Ristiretket. Ristiretket ovat mielestäni todiste siitä, miksi yhdelle ihmiselle ei saisi antaa liikaa valtaa. Tässä tapauksessa katolisen kirkon suoma mahti antoi Paavi Urban toiselle tilaisuuden pullistella hauiksiaan. Vaikka ristiretket ovatkin juuri ihmisten toiminnan erhettä(en lähde syyttämään Jumalaa, se olisi epäloogista) se todistaa miten uskonto voi muuttua vaaralliseksi aseeksi ihmisiä vastaan.
-Mielipiteenvapauden sorto. Tämäkin on loppujen lopuksi vain ihmisten omaa tyhmyyttä, mutta on todiste raamatun sisällön vaarallisuudesta jos tulkittuna kirjaimmellisesti. Keskiajan kaikki elämä rakentui uskonnon ympärille ja sääty-yhteiskunnassa jokainen toisinajattelija karkoitettiin tai tuomittiin kerettiläisenä kuolemaan. Häpeärangaistukset ja alistaminen olivat yleisiä, kirkko saneli tehokkaasti mikä oli sallittua ja mikä ei. Tuomion kohteeksi joutuivat musiikki(joka lähti kehittymään vasta keskiajan loputtua) taide(kaikki aiheet liittyivät uskontoon ja tärkeisiin tapahtumiin. taide ei ilmaissut tunnetta) ja luonnontieteet(maa oli litteä kuten Galileo Galilei joutui lopulta myöntämään). Eri uskontokuntiin kuuluvat joko käännytettiin tai mestattiin.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että uskonto saa vaaralliset mittasuhteet kun sille annetaan liikaa valtaa ja aseita käytettäväkseen. En voi kieltää kristinuskon hyvää sanomaa, mutta on muistettava, mihin vaarallisiin suhteisiin se voi laajeta, jos se on ainoa moraalin ja lain lähde. Uskonnon pitäisi siis olla jokaisen oma sisäinen asia, sillä jos me haluamme toteuttaa Jumalan valtakunnan maan päällä ja tuoda rakkautta ihmisten keskuuteen, on se tehtävä sydämmen ohjauksella, ei kylmien paimentolaisten kirouksilla. Sillä, jos on Jumala ja Hän on rakkauden lähde, niinkuin väität, eikö hän ohjaa meitä oikeaan suuntaan SYDÄMMISÄMME eikä peloissamme? Sillä tällainen Jumala olisi hyvä Jumala. Jos meillä on arvoja, joiden hyvyys näkyy teoissamme, eivätkö ne silloin voida todistaa Jumalan arvoiksi(rakkaus, toivo,anteeksianto mm.), koska Jumala on oletettavasti hyvä ja täydellinen olento jonka luokse jokainen pyrkii? - m.magdalena
42 kirjoitti:
Joudun pitämään synkän kuvani keskiajasta, mutta olet oikeassa mm. luostareiden ja köyhäinavun suhteen. Keskiajan miinuspuoliksi lasken seuraavat asiat:
-Antiikin saavutusten katoaminen. Aristotelestä ja Platonia ei hyväksytty "Jumalalle sopivina" teksteinä ja poltettiin harhaoppisina. Aristotelestä arvostettiin mutta häntä arvostettiin muslimimaailmassa. Kadonneet filosofiset tekstit löydettiinkin ristiretkien yhteydessä. Aristoteles lähinnä muistettiin pakanana joka loi "ensimmäisen liikuttajan" käsitteen eli "mikään ei voi liikkua ilman liikuttajaa, joten on oltava ensimmäinen liikuttaja". Muuten hän oli vain Danten runoelmassa kummitteleva pakana
-Ristiretket. Ristiretket ovat mielestäni todiste siitä, miksi yhdelle ihmiselle ei saisi antaa liikaa valtaa. Tässä tapauksessa katolisen kirkon suoma mahti antoi Paavi Urban toiselle tilaisuuden pullistella hauiksiaan. Vaikka ristiretket ovatkin juuri ihmisten toiminnan erhettä(en lähde syyttämään Jumalaa, se olisi epäloogista) se todistaa miten uskonto voi muuttua vaaralliseksi aseeksi ihmisiä vastaan.
-Mielipiteenvapauden sorto. Tämäkin on loppujen lopuksi vain ihmisten omaa tyhmyyttä, mutta on todiste raamatun sisällön vaarallisuudesta jos tulkittuna kirjaimmellisesti. Keskiajan kaikki elämä rakentui uskonnon ympärille ja sääty-yhteiskunnassa jokainen toisinajattelija karkoitettiin tai tuomittiin kerettiläisenä kuolemaan. Häpeärangaistukset ja alistaminen olivat yleisiä, kirkko saneli tehokkaasti mikä oli sallittua ja mikä ei. Tuomion kohteeksi joutuivat musiikki(joka lähti kehittymään vasta keskiajan loputtua) taide(kaikki aiheet liittyivät uskontoon ja tärkeisiin tapahtumiin. taide ei ilmaissut tunnetta) ja luonnontieteet(maa oli litteä kuten Galileo Galilei joutui lopulta myöntämään). Eri uskontokuntiin kuuluvat joko käännytettiin tai mestattiin.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että uskonto saa vaaralliset mittasuhteet kun sille annetaan liikaa valtaa ja aseita käytettäväkseen. En voi kieltää kristinuskon hyvää sanomaa, mutta on muistettava, mihin vaarallisiin suhteisiin se voi laajeta, jos se on ainoa moraalin ja lain lähde. Uskonnon pitäisi siis olla jokaisen oma sisäinen asia, sillä jos me haluamme toteuttaa Jumalan valtakunnan maan päällä ja tuoda rakkautta ihmisten keskuuteen, on se tehtävä sydämmen ohjauksella, ei kylmien paimentolaisten kirouksilla. Sillä, jos on Jumala ja Hän on rakkauden lähde, niinkuin väität, eikö hän ohjaa meitä oikeaan suuntaan SYDÄMMISÄMME eikä peloissamme? Sillä tällainen Jumala olisi hyvä Jumala. Jos meillä on arvoja, joiden hyvyys näkyy teoissamme, eivätkö ne silloin voida todistaa Jumalan arvoiksi(rakkaus, toivo,anteeksianto mm.), koska Jumala on oletettavasti hyvä ja täydellinen olento jonka luokse jokainen pyrkii?Ihmettelen edelleen väitettäsi Aristoteleen tekstien polttamisesta harhaoppisina. En ole kuullut sellaisesta. Päinvastoin, hänen tekstinsä käännettiin latinaksi ja siksi ne muodostivat keskiajan tieteen pohjan. Muiden kreikkalaisten filosofien saavutusten unohtuminen lännessä perustuu enemmänkin siihen, että lännessä ei ymmärretty kreikkaa, kuin siihen, että tekstejä olisi pidetty yleisesti kristinuskon vastaisina. Toki jonkinlaista nuivaa asennetta on ajoittain ollut, mutta pääosin varhaisen filosofian arvo on kyllä ymmärretty. Ja idän kirkossa, jonka kieli oli kreikka, antiikin filosofien arvostus säilyi korkeana ja siellä heidän teoksensa myös säilyivät. Konstantinopolin valloituksen jälkeen 1400-luvulla kreikkalaisia oppineita siirtyi länteen ja he toivat mukanaan myös paljon antiikin perintöä, joka osaltaan vaikutti antiikkia ihannoivan renessanssin syntyyn.
Itse asiassa antiikin filosofia, erityisesti Platon on vaikuttanut vahvasti kristinuskon kehittymiseen varhaisina vuosisatoina. Idän kirkon teologiassa tämä vaikutus näkyy edelleenkin vahvana. Itse pidänkin kristinuskoa yhtä paljon kreikkalaisena, kuin seemiläisenä uskontona.
Ristiretkistä olen kanssasi yhtä mieltä. Tosin pystyn ymmärtämään niiden juuret senaikaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa varsin hyvin. Arabit olivat vallanneet isoja alueita Bysantilta ja kolkuttelivat jo Euroopan valtapiirin rajoja. Ristiretket käynnistyivät, kun Bysantin hallitsija pyysi lännestä apua ja sen seurauksena kristikunta yhdisti voimansa yhteistä uhkaa vastaan. Mutta läntisiltä retkeilijöiltä mopo myöhemmin karkasi tunnetuin seurauksin.
Keskiajan yhteiskunnallisessa järjestyksessä oli toki puutteita, mutta millainen se olisi ollut ilman kirkon vaikutusta on vaikea sanoa. Varhaiskeskiaikaa leimasi kaaottisuus, sodat ja muut yhteiskunnalliset ongelmat. Feodalismin synty on tätä taustaa vastaan ymmärrettävää, koska yhteiskunnan järjestyksen säilymiseksi tarvittiin sotilaallista hallintoa. Japanissahan on ollut käytössä lähes vastaava järjestelmä ilman kristinuskoakin.
"maa oli litteä kuten Galileo Galilei joutui lopulta myöntämään"
Itse asiassa kyse oli väittelystä heliosentrisyyden ja maakeskeisyyden välillä. Tuohon aikaan kyllä ymmärrettiin, että maa on pallo. Kannattaa kuitenkin huomata, että Galileita kohdeltiin helläkätisesti ja hän sai tutkimustyötänsä ja kirjoittamista. Hänen teoksiaan julkaistiin protestanttisessa Hollannissa, koska katolisissa maissa niiden julkaiseminen oli kielletty. Ja katolinen kirkkokin taipui varsin pian heliosentriseen maailmankuvaan. - m.magdalena
42 kirjoitti:
Joudun pitämään synkän kuvani keskiajasta, mutta olet oikeassa mm. luostareiden ja köyhäinavun suhteen. Keskiajan miinuspuoliksi lasken seuraavat asiat:
-Antiikin saavutusten katoaminen. Aristotelestä ja Platonia ei hyväksytty "Jumalalle sopivina" teksteinä ja poltettiin harhaoppisina. Aristotelestä arvostettiin mutta häntä arvostettiin muslimimaailmassa. Kadonneet filosofiset tekstit löydettiinkin ristiretkien yhteydessä. Aristoteles lähinnä muistettiin pakanana joka loi "ensimmäisen liikuttajan" käsitteen eli "mikään ei voi liikkua ilman liikuttajaa, joten on oltava ensimmäinen liikuttaja". Muuten hän oli vain Danten runoelmassa kummitteleva pakana
-Ristiretket. Ristiretket ovat mielestäni todiste siitä, miksi yhdelle ihmiselle ei saisi antaa liikaa valtaa. Tässä tapauksessa katolisen kirkon suoma mahti antoi Paavi Urban toiselle tilaisuuden pullistella hauiksiaan. Vaikka ristiretket ovatkin juuri ihmisten toiminnan erhettä(en lähde syyttämään Jumalaa, se olisi epäloogista) se todistaa miten uskonto voi muuttua vaaralliseksi aseeksi ihmisiä vastaan.
-Mielipiteenvapauden sorto. Tämäkin on loppujen lopuksi vain ihmisten omaa tyhmyyttä, mutta on todiste raamatun sisällön vaarallisuudesta jos tulkittuna kirjaimmellisesti. Keskiajan kaikki elämä rakentui uskonnon ympärille ja sääty-yhteiskunnassa jokainen toisinajattelija karkoitettiin tai tuomittiin kerettiläisenä kuolemaan. Häpeärangaistukset ja alistaminen olivat yleisiä, kirkko saneli tehokkaasti mikä oli sallittua ja mikä ei. Tuomion kohteeksi joutuivat musiikki(joka lähti kehittymään vasta keskiajan loputtua) taide(kaikki aiheet liittyivät uskontoon ja tärkeisiin tapahtumiin. taide ei ilmaissut tunnetta) ja luonnontieteet(maa oli litteä kuten Galileo Galilei joutui lopulta myöntämään). Eri uskontokuntiin kuuluvat joko käännytettiin tai mestattiin.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että uskonto saa vaaralliset mittasuhteet kun sille annetaan liikaa valtaa ja aseita käytettäväkseen. En voi kieltää kristinuskon hyvää sanomaa, mutta on muistettava, mihin vaarallisiin suhteisiin se voi laajeta, jos se on ainoa moraalin ja lain lähde. Uskonnon pitäisi siis olla jokaisen oma sisäinen asia, sillä jos me haluamme toteuttaa Jumalan valtakunnan maan päällä ja tuoda rakkautta ihmisten keskuuteen, on se tehtävä sydämmen ohjauksella, ei kylmien paimentolaisten kirouksilla. Sillä, jos on Jumala ja Hän on rakkauden lähde, niinkuin väität, eikö hän ohjaa meitä oikeaan suuntaan SYDÄMMISÄMME eikä peloissamme? Sillä tällainen Jumala olisi hyvä Jumala. Jos meillä on arvoja, joiden hyvyys näkyy teoissamme, eivätkö ne silloin voida todistaa Jumalan arvoiksi(rakkaus, toivo,anteeksianto mm.), koska Jumala on oletettavasti hyvä ja täydellinen olento jonka luokse jokainen pyrkii?"Eli se mitä yritän sanoa on se, että uskonto saa vaaralliset mittasuhteet kun sille annetaan liikaa valtaa ja aseita käytettäväkseen."
Niin, tai kyse on minusta siitä, että jos uskontoa käytetään maallisten tavoitteiden pelinappulana, se saattaa saada vaarallisia piirteitä. Kun kristinuskon historiaa pohditaan, kannattaa huomioida, että suurin osa esiinnostetuista ongelmista (ristiretket, noitavainot, invisitio, taistelu protestantismin ja katolisuuden välillä) ovat nimenomaan lännen kirkon ongelmia. Idässä ongelmat ovat olleet huomattavasti vähäisempiä ja esimerkiksi minkäänlaiselle protestantismille ei siellä tuntunut olevan tarvetta. Luulen, että syynä on kirkon johtajien maallistuminen ja sekaantuminen valtapolitiikkaan lännessä, kun taas idässä on pidetty tärkeänä, että kirkon johto pysyy politiikan ulkopuolella (tästä muistutuksena taannoinen isä Mitron tapaus).
"Uskonnon pitäisi siis olla jokaisen oma sisäinen asia, sillä jos me haluamme toteuttaa Jumalan valtakunnan maan päällä ja tuoda rakkautta ihmisten keskuuteen, on se tehtävä sydämmen ohjauksella, ei kylmien paimentolaisten kirouksilla."
Nimenomaan. Tosin uskonnon harjoittaminen on aina myös yhteisöllistä toimintaa ja siksi
se ei voi aina olla pelkästään "oma sisäinen asia". Mutta minusta Kristuksen opetuksen rakkauden periaate on se ylin periaate, mitä vastaan kaikkea muuta uskonnon harjoittamista tulee peilata. Minulle uskonnon harjoittaminen on nimenomaan rakkauden toteuttamista omassa elämässä, nöyryyttä, hiljentymistä, mystistä yhteyttä kaiken alkulähteeseen, ihmisen jumaloitumista. Se on hyvin kaukana ahdasmielisestä toisten ihmisten kontrolloinnista tai vallankäytöstä, itse asiassa sen vastakohta.
"Jos meillä on arvoja, joiden hyvyys näkyy teoissamme, eivätkö ne silloin voida todistaa Jumalan arvoiksi(rakkaus, toivo,anteeksianto mm.), koska Jumala on oletettavasti hyvä ja täydellinen olento jonka luokse jokainen pyrkii?"
Kyllä minusta voidaan. Minusta epäitsekkään rakkauden olemassaolo on vahvin todiste Jumalan puolesta (tunnustaen, että aukotonta todistusta ei koskaan tule). Meillä kaikilla on sisimmässämme pyrkimys Jumalan kaltaiseksi, siihen alkutilaan, jossa olimme ennen syntiinlankeemusta. Ja koska Jumala on täydellisen rakastava ja hyvä ja me olemme Jumalan kaltaiseksi luotuja, rakkaus ja hyvyys on meidänkin todellinen tilamme. Siitä johtuu se epätoivo ja vääryyden tunne, jonka koemme, kun näemme, miten maailma joka päivä toimii meidän perimmäsitä luonnettamme vastaan. - 42
m.magdalena kirjoitti:
"Eli se mitä yritän sanoa on se, että uskonto saa vaaralliset mittasuhteet kun sille annetaan liikaa valtaa ja aseita käytettäväkseen."
Niin, tai kyse on minusta siitä, että jos uskontoa käytetään maallisten tavoitteiden pelinappulana, se saattaa saada vaarallisia piirteitä. Kun kristinuskon historiaa pohditaan, kannattaa huomioida, että suurin osa esiinnostetuista ongelmista (ristiretket, noitavainot, invisitio, taistelu protestantismin ja katolisuuden välillä) ovat nimenomaan lännen kirkon ongelmia. Idässä ongelmat ovat olleet huomattavasti vähäisempiä ja esimerkiksi minkäänlaiselle protestantismille ei siellä tuntunut olevan tarvetta. Luulen, että syynä on kirkon johtajien maallistuminen ja sekaantuminen valtapolitiikkaan lännessä, kun taas idässä on pidetty tärkeänä, että kirkon johto pysyy politiikan ulkopuolella (tästä muistutuksena taannoinen isä Mitron tapaus).
"Uskonnon pitäisi siis olla jokaisen oma sisäinen asia, sillä jos me haluamme toteuttaa Jumalan valtakunnan maan päällä ja tuoda rakkautta ihmisten keskuuteen, on se tehtävä sydämmen ohjauksella, ei kylmien paimentolaisten kirouksilla."
Nimenomaan. Tosin uskonnon harjoittaminen on aina myös yhteisöllistä toimintaa ja siksi
se ei voi aina olla pelkästään "oma sisäinen asia". Mutta minusta Kristuksen opetuksen rakkauden periaate on se ylin periaate, mitä vastaan kaikkea muuta uskonnon harjoittamista tulee peilata. Minulle uskonnon harjoittaminen on nimenomaan rakkauden toteuttamista omassa elämässä, nöyryyttä, hiljentymistä, mystistä yhteyttä kaiken alkulähteeseen, ihmisen jumaloitumista. Se on hyvin kaukana ahdasmielisestä toisten ihmisten kontrolloinnista tai vallankäytöstä, itse asiassa sen vastakohta.
"Jos meillä on arvoja, joiden hyvyys näkyy teoissamme, eivätkö ne silloin voida todistaa Jumalan arvoiksi(rakkaus, toivo,anteeksianto mm.), koska Jumala on oletettavasti hyvä ja täydellinen olento jonka luokse jokainen pyrkii?"
Kyllä minusta voidaan. Minusta epäitsekkään rakkauden olemassaolo on vahvin todiste Jumalan puolesta (tunnustaen, että aukotonta todistusta ei koskaan tule). Meillä kaikilla on sisimmässämme pyrkimys Jumalan kaltaiseksi, siihen alkutilaan, jossa olimme ennen syntiinlankeemusta. Ja koska Jumala on täydellisen rakastava ja hyvä ja me olemme Jumalan kaltaiseksi luotuja, rakkaus ja hyvyys on meidänkin todellinen tilamme. Siitä johtuu se epätoivo ja vääryyden tunne, jonka koemme, kun näemme, miten maailma joka päivä toimii meidän perimmäsitä luonnettamme vastaan.Tähän päädyn:
Todisteiden puutteellisuudesta huolimatta, me voimme olettaa, että moraalilla voi olla pysyvät arvot, joiden asettajaksi me voimme nähdä täydellisyyden, Jumalan, sillä vaikka Jumalaa ei koskaan konkreettisesti olisi olemassa, voimme nämä arvot nähdä Jumalaksi, tai hänen tahdokseen. Sillä, jos nämä arvot mahdollistavat yhteiskunnan, jossa hyvinvointi on maksimissaan, ei ole väliä, onko Jumala tieteellisesti todistettavissa, sillä "onnellisuus ennen kaikkea".
Näin minä näen sen. Mutta, seuraavat kysymykset pitää selvittää:
-MIkä on tämän "täydellisen" tahto? Eli mistä haemme oikean moraalin? Itse en usko sen olevan minkään valtauskonnon tahto. Tämä pitää selvittää.
-Entäpä jos täydellisistä arvoista huolimatta, ihmiskunnan rappio estää meitä saavuttamasta "Jumalan tahdon"? Merkitseekö se sitä että, täydellinen on saavuttamattomissa, vai sitä, että "täydellistä", Jumalaa, ei ole?
-Vaikka nämä arvot voidaan nähdä `"täydellisen" asettamaksi, onko mahdollista, että tämä oletettu "täydellinen Jumala", onkin vain jokin sisäinen ohjelmointi(evoluution tai muun sellaisen tuloksena syntynyt) jokaisen ihmisen sisällä, joka ei tue mitenkään Jumalan olemassaoloa?
ja
näistä moraalipohdinnoista huolimatta, voidaanko todistaa olevaksi konkreettinen Jumala, tai jumalia, joiden olemassaolo on välttämätön jatkuvuudelle? - juupsis
42 kirjoitti:
"...että arjessa ei ole mitään asiaa jossa seurauksilla ei olisi syytä"
Mutta eiväthän eläimet tarvitse Jumalaa lisääntyäkseen? Eivät ne tarvitse ihmistä ja itse asiassa, ihmisen toiminta vahingoittaa jumalattomien pikku eläinten puuhastelua. Luonnossa kaikki on jatkuvaa taistelua ja taudit riehuvat vahvojen selvitessä. Darwinismi on hirveä aate, mutta se toteutuu luonnossa ja on mielestäni todiste siitä, miten olemassaolo ei tarvitse Jumalaa jatkaakseen. Jos ihmiskunta huomenna katoaisi, kestäisi vain hetken ennen kuin luonto valtaisi omansa takaisin, eikä olisi enää ateisteja tai uskovaisia.
Arvostan kuitenkin vastaustasi.Mistä sinä tiedät, ettei eläimet tarvitse Jumalaa?
Se, mikä pitää maailmankaikkeutta ylipäänsä pystyssä, on juuri Jumala ja Hänen energiansa. Jos Hänen olemassaolonsa lopahtaisi, romahtaisi tämä kaikki. Tietenkään eläimet ei ihmistä tarvitse, mitä nyt jotkin kotieläimet voisi joutua hunningolle ihmisten kadottua heitä ruokkimasta talvella. - 42
juupsis kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, ettei eläimet tarvitse Jumalaa?
Se, mikä pitää maailmankaikkeutta ylipäänsä pystyssä, on juuri Jumala ja Hänen energiansa. Jos Hänen olemassaolonsa lopahtaisi, romahtaisi tämä kaikki. Tietenkään eläimet ei ihmistä tarvitse, mitä nyt jotkin kotieläimet voisi joutua hunningolle ihmisten kadottua heitä ruokkimasta talvella."Se, mikä pitää maailmankaikkeutta ylipäänsä pystyssä, on juuri Jumala ja Hänen energiansa"
Mutta todisteita "Jumalallisesta energiasta" taaskaan ei ole. Ehkä paras todiste jumalattomuudesta luonnossa on ranskalaisen Pierre-Simon Laplacen aurinkokunnan toiminnan laskelmien tulos jotka saivat Napoleonin hämmentymään:
"How is it that, although you say so much about the Universe, you say nothing about its Creator?"
["Kaikista laskuistasi huolimatta, jotka kertovat niin paljon kaikkeudesta,niin minne olet sijoittanut Luojan?"]
...ja Laplace vastasi yksinkertaisesti:
"[No, Sire,] I had no need of that hypothesis."
["Herra, en tarvinnut sitä olettamusta"]
...ja niin maailma pyörii radallaan Ockamin partaveitsen leikatessa Jumalan partaa lyhyemmäksi kunne hän lopullisesti häviää. - m.magdalena
42 kirjoitti:
Tähän päädyn:
Todisteiden puutteellisuudesta huolimatta, me voimme olettaa, että moraalilla voi olla pysyvät arvot, joiden asettajaksi me voimme nähdä täydellisyyden, Jumalan, sillä vaikka Jumalaa ei koskaan konkreettisesti olisi olemassa, voimme nämä arvot nähdä Jumalaksi, tai hänen tahdokseen. Sillä, jos nämä arvot mahdollistavat yhteiskunnan, jossa hyvinvointi on maksimissaan, ei ole väliä, onko Jumala tieteellisesti todistettavissa, sillä "onnellisuus ennen kaikkea".
Näin minä näen sen. Mutta, seuraavat kysymykset pitää selvittää:
-MIkä on tämän "täydellisen" tahto? Eli mistä haemme oikean moraalin? Itse en usko sen olevan minkään valtauskonnon tahto. Tämä pitää selvittää.
-Entäpä jos täydellisistä arvoista huolimatta, ihmiskunnan rappio estää meitä saavuttamasta "Jumalan tahdon"? Merkitseekö se sitä että, täydellinen on saavuttamattomissa, vai sitä, että "täydellistä", Jumalaa, ei ole?
-Vaikka nämä arvot voidaan nähdä `"täydellisen" asettamaksi, onko mahdollista, että tämä oletettu "täydellinen Jumala", onkin vain jokin sisäinen ohjelmointi(evoluution tai muun sellaisen tuloksena syntynyt) jokaisen ihmisen sisällä, joka ei tue mitenkään Jumalan olemassaoloa?
ja
näistä moraalipohdinnoista huolimatta, voidaanko todistaa olevaksi konkreettinen Jumala, tai jumalia, joiden olemassaolo on välttämätön jatkuvuudelle?"-MIkä on tämän "täydellisen" tahto? Eli mistä haemme oikean moraalin? Itse en usko sen olevan minkään valtauskonnon tahto. Tämä pitää selvittää."
Itse ajattelen, että sitä moraalia ei koskaan voi yleispätevästi koota mihinkään kirjoihin tai kansiin tai uskonnon dogmeihin. Se on kirjoitettu jokaisen ihmisen sisimpään, mutta kaikilla ei ole siihen yhtä vahvaa kosketusta. Mitä lähempänä Jumalaa ihminen elää, sitä paremmin hän pystyy elämässään ymmärtämään Jumalan tahdon. Mutta teoista ei voida koota mitään oikein/ väärin -luetteloa, joka pätisi aina ja kaikissa tilanteissa, vaan melkein jokainen teko voi olla joskus oikein ja joskus väärin ja ajatus ja motiivi sen takana on merkitsevä. Ja toki kristittynä ajattelen, että kaikkein parhaiten Jumalan tahto löytyy Kristuksen opetuksesta ja esimerkistä.
"Entäpä jos täydellisistä arvoista huolimatta, ihmiskunnan rappio estää meitä saavuttamasta "Jumalan tahdon"? Merkitseekö se sitä että, täydellinen on saavuttamattomissa, vai sitä, että "täydellistä", Jumalaa, ei ole?"
Se tarkoittaa sitä, että täydellinen on saavuttamattomissa, se on jumalallinen ominaisuus ja me olemme vain ihmisiä.
"Vaikka nämä arvot voidaan nähdä `"täydellisen" asettamaksi, onko mahdollista, että tämä oletettu "täydellinen Jumala", onkin vain jokin sisäinen ohjelmointi(evoluution tai muun sellaisen tuloksena syntynyt) jokaisen ihmisen sisällä, joka ei tue mitenkään Jumalan olemassaoloa?"
Minusta ei. Evoluutio selittää paljon, mutta pyyteettömän rakkauden ja epäitsekkyyden olemassaoloa se ei selitä.
"voidaanko todistaa olevaksi konkreettinen Jumala, tai jumalia, joiden olemassaolo on välttämätön jatkuvuudelle?"
Itse ajattelen, että Jumalaa ei voi koskaan todistaa, koska Jumala vaikuttaa kaikkialla. Jumala on sisäänrakennettu ihan kaikkeen täällä ja tässä maailmassa hän vaikuttaa luonnonlakien ja materian mukaan ja ihmisiä välikappaleenaan käyttäen. Niinpä kaikelle on olemassa aina joku luonnollinen syy ja sille taas oma syynsä ja näin syyn ja seurauksen ketju jatkuu aukotta kunnes olemme alkuräjähdyksessä, jossa aika ja kausaliteetti katoavat ja meillä on enää yksi alkusyy, Jumala. - 42
m.magdalena kirjoitti:
"-MIkä on tämän "täydellisen" tahto? Eli mistä haemme oikean moraalin? Itse en usko sen olevan minkään valtauskonnon tahto. Tämä pitää selvittää."
Itse ajattelen, että sitä moraalia ei koskaan voi yleispätevästi koota mihinkään kirjoihin tai kansiin tai uskonnon dogmeihin. Se on kirjoitettu jokaisen ihmisen sisimpään, mutta kaikilla ei ole siihen yhtä vahvaa kosketusta. Mitä lähempänä Jumalaa ihminen elää, sitä paremmin hän pystyy elämässään ymmärtämään Jumalan tahdon. Mutta teoista ei voida koota mitään oikein/ väärin -luetteloa, joka pätisi aina ja kaikissa tilanteissa, vaan melkein jokainen teko voi olla joskus oikein ja joskus väärin ja ajatus ja motiivi sen takana on merkitsevä. Ja toki kristittynä ajattelen, että kaikkein parhaiten Jumalan tahto löytyy Kristuksen opetuksesta ja esimerkistä.
"Entäpä jos täydellisistä arvoista huolimatta, ihmiskunnan rappio estää meitä saavuttamasta "Jumalan tahdon"? Merkitseekö se sitä että, täydellinen on saavuttamattomissa, vai sitä, että "täydellistä", Jumalaa, ei ole?"
Se tarkoittaa sitä, että täydellinen on saavuttamattomissa, se on jumalallinen ominaisuus ja me olemme vain ihmisiä.
"Vaikka nämä arvot voidaan nähdä `"täydellisen" asettamaksi, onko mahdollista, että tämä oletettu "täydellinen Jumala", onkin vain jokin sisäinen ohjelmointi(evoluution tai muun sellaisen tuloksena syntynyt) jokaisen ihmisen sisällä, joka ei tue mitenkään Jumalan olemassaoloa?"
Minusta ei. Evoluutio selittää paljon, mutta pyyteettömän rakkauden ja epäitsekkyyden olemassaoloa se ei selitä.
"voidaanko todistaa olevaksi konkreettinen Jumala, tai jumalia, joiden olemassaolo on välttämätön jatkuvuudelle?"
Itse ajattelen, että Jumalaa ei voi koskaan todistaa, koska Jumala vaikuttaa kaikkialla. Jumala on sisäänrakennettu ihan kaikkeen täällä ja tässä maailmassa hän vaikuttaa luonnonlakien ja materian mukaan ja ihmisiä välikappaleenaan käyttäen. Niinpä kaikelle on olemassa aina joku luonnollinen syy ja sille taas oma syynsä ja näin syyn ja seurauksen ketju jatkuu aukotta kunnes olemme alkuräjähdyksessä, jossa aika ja kausaliteetti katoavat ja meillä on enää yksi alkusyy, Jumala.Eli lopullinen lopputulokseni:
Ei voida osoittaa että on Jumalaa tai jumalia, sillä jos he(tai Hän) ovat/on kyseinen jumaluus on jokin meissä, mutta siltikin meidän ulkopuolellamme. Moraalimme tulee määrittää näiden ominaisuuksien mukaan ja yksilön itse pitää löytää mihin uskoo. Tämä kuulostaa parhaalta tavalta soveltaa asiaa.
Mutta, tämän myötä asetan myös haasteen, jota ei voi toteuttaa muuten kuin seuraamalla: Jos Jumalan vaikutus näkyy ihmisessä, yhä maallistuvamman yhteiskunnan pitäisi murentua pala palalta ahdistuksen ottaessa vallan. Jos taas uskonnollinen vastaliike vakuuttaa ihmiset, sen pitäisi näkyä henkisenä hyvinvointina, päihteiden käytön vähenemisenä ja ylkipäätänsä arvojen kunnioituksen palautumisena. Minä asetan lopullisen tuomioni sen mukaan, jos jompikumpi näistä kuvista toteutuu, jos ei, näen sen Jumalan olemattomuutena. Tarkkailun kohteena on oma yhteiskuntamme, jossa elämme ja se saa antaa lopullisen vastauksen.
Kiitän vielä keskustelusta, sillä se on ollut yksi harvoista, joka todella on antanut minulle jotain tutkinnan arvoista. Nyt nähtäväksi jääkin, että kun maailman muuttuessa, minkä vaihtoehdoista se toteuttaa. Jatkoja - m.magdalena
42 kirjoitti:
Eli lopullinen lopputulokseni:
Ei voida osoittaa että on Jumalaa tai jumalia, sillä jos he(tai Hän) ovat/on kyseinen jumaluus on jokin meissä, mutta siltikin meidän ulkopuolellamme. Moraalimme tulee määrittää näiden ominaisuuksien mukaan ja yksilön itse pitää löytää mihin uskoo. Tämä kuulostaa parhaalta tavalta soveltaa asiaa.
Mutta, tämän myötä asetan myös haasteen, jota ei voi toteuttaa muuten kuin seuraamalla: Jos Jumalan vaikutus näkyy ihmisessä, yhä maallistuvamman yhteiskunnan pitäisi murentua pala palalta ahdistuksen ottaessa vallan. Jos taas uskonnollinen vastaliike vakuuttaa ihmiset, sen pitäisi näkyä henkisenä hyvinvointina, päihteiden käytön vähenemisenä ja ylkipäätänsä arvojen kunnioituksen palautumisena. Minä asetan lopullisen tuomioni sen mukaan, jos jompikumpi näistä kuvista toteutuu, jos ei, näen sen Jumalan olemattomuutena. Tarkkailun kohteena on oma yhteiskuntamme, jossa elämme ja se saa antaa lopullisen vastauksen.
Kiitän vielä keskustelusta, sillä se on ollut yksi harvoista, joka todella on antanut minulle jotain tutkinnan arvoista. Nyt nähtäväksi jääkin, että kun maailman muuttuessa, minkä vaihtoehdoista se toteuttaa. JatkojaKiitos itsellesi, tätä keskustelua on ollut ilo käydä. Jatketaan joskus toistekin aiheen tiimoilta :) .
- Hum Ho
Ei se ole meidän vastuullamme sinua vakuuttaa.
- 42
Jos uskovainen(oil hän hindu, buddhalainen tai kristitty) olettaa että hänen Jumalansa vakuuttaa ateistin, voidaan Jumalasta automaattisesti luopua sillä Jumala ei anna tyydyttäviä vastauksia(ainakaan minulle) seuraavilla saroilla:
-fysiikka
-filosofia
-biologia
-historia
-yhteiskuntatiede
-taiteet ja musiikki
Joten jos Jumala ei todista itsensä hyödyllisyyttä, eikä häneen uskova, voidaan jokainen argumenttinne jättää omaan arvoonsa - ...
42 kirjoitti:
Jos uskovainen(oil hän hindu, buddhalainen tai kristitty) olettaa että hänen Jumalansa vakuuttaa ateistin, voidaan Jumalasta automaattisesti luopua sillä Jumala ei anna tyydyttäviä vastauksia(ainakaan minulle) seuraavilla saroilla:
-fysiikka
-filosofia
-biologia
-historia
-yhteiskuntatiede
-taiteet ja musiikki
Joten jos Jumala ei todista itsensä hyödyllisyyttä, eikä häneen uskova, voidaan jokainen argumenttinne jättää omaan arvoonsaVaikka nykyään onkin täydellinen idiootti, jollei kehitysoppi vakuuta, en silti usko "sattumaan". Välillä lähes uskoin, mutta sitten valitsin kreationismin, missä kuitenkin hylätään Raamatun aiempi kirjaimellinen tulkinta oman tulkintani hyväksi. En kannata siis perinteistä kreationismia - 6000 vuotta vanhaa maapalloa.
Mitä sillä on väliä, jos ei ole ateisti? Uskokaa te vain että kaikki maailman ongelmat on ratkaistu, kun on ateistinen maailma, mutta onneksi en ole enää elossa silloin. - 42
... kirjoitti:
Vaikka nykyään onkin täydellinen idiootti, jollei kehitysoppi vakuuta, en silti usko "sattumaan". Välillä lähes uskoin, mutta sitten valitsin kreationismin, missä kuitenkin hylätään Raamatun aiempi kirjaimellinen tulkinta oman tulkintani hyväksi. En kannata siis perinteistä kreationismia - 6000 vuotta vanhaa maapalloa.
Mitä sillä on väliä, jos ei ole ateisti? Uskokaa te vain että kaikki maailman ongelmat on ratkaistu, kun on ateistinen maailma, mutta onneksi en ole enää elossa silloin.Kreationismi on ehkä kummallisin biologian haara, sillä se tarvitsee uskontoa toimiakseen, mutta uskonto ei tarvitse kreationismia toimiakseen. Samoin on evoluution kanssa: se on vihattu juuri siitä syystä, ettei se tarvitse ajatusta Jumalasta toimiakseen. Ockamin partaveitsen mukaan kaikki, mikä ei ole välttämätöntä teorian kannalta, pitää leikata irti. Näin siis Jumala poistuu biologian alueelta ja ainoa keino on luoda ajatus suunnittelijasta. Kreationismin ongelmana on se että se tarttuu lähinnä evoluution aukkoihin tarjoamatta mitään tilalle. Kreationismi perustuu kahteen virhelliseen oletukseen.
A on argumentti. Jos A on epätosi, niin B on tosi. Näin ei kuitenkaan ole. Evoluution virheet eivät mitenkään tue kreationismia. Toinen kreationismin oletus on teleologinen todistus:
eli "Teleologiset eli luonnon järjestyksen todistukset pyrkivät vetoamaan selityksenään kaiken tarkoituksenmukaisuuteen"
David Hume arvosteli teleologista todistusta monin tavoin. Hän esimerkiksi kirjoitti, että koska maailmassa on myös paljon vikoja, voitaisiin ajatella, että maailmamme onkin ”jumalakoulun alkeisluokalla olevan lapsijumalan tekemä epäonnistunut harjoituskappale, joka kelpaa korkeintaan roskakoriin heitettäväksi. Esimerkkinä ovat mm. luiden rappeumat, umpisuoli, viisaudenhampaat ja useat muut ihmisissä normaalisti esiintyvät vajaavaisuudet. Tuskin likinäkö on "suunnittelun mestariteos"
Sinä voit joko tuuduttautua tarkoituksellisuuden harhaan tai oikeasti YRITTÄÄ etsiä tarkoitusta valmiiden vastausten sijaan. Tiede(ja itseasiassa kaikki asiat meidän elämissämme), on aloitettava tyhjästä. Valmiiden vastausten etsiminen on itsepetosta - ...
42 kirjoitti:
Kreationismi on ehkä kummallisin biologian haara, sillä se tarvitsee uskontoa toimiakseen, mutta uskonto ei tarvitse kreationismia toimiakseen. Samoin on evoluution kanssa: se on vihattu juuri siitä syystä, ettei se tarvitse ajatusta Jumalasta toimiakseen. Ockamin partaveitsen mukaan kaikki, mikä ei ole välttämätöntä teorian kannalta, pitää leikata irti. Näin siis Jumala poistuu biologian alueelta ja ainoa keino on luoda ajatus suunnittelijasta. Kreationismin ongelmana on se että se tarttuu lähinnä evoluution aukkoihin tarjoamatta mitään tilalle. Kreationismi perustuu kahteen virhelliseen oletukseen.
A on argumentti. Jos A on epätosi, niin B on tosi. Näin ei kuitenkaan ole. Evoluution virheet eivät mitenkään tue kreationismia. Toinen kreationismin oletus on teleologinen todistus:
eli "Teleologiset eli luonnon järjestyksen todistukset pyrkivät vetoamaan selityksenään kaiken tarkoituksenmukaisuuteen"
David Hume arvosteli teleologista todistusta monin tavoin. Hän esimerkiksi kirjoitti, että koska maailmassa on myös paljon vikoja, voitaisiin ajatella, että maailmamme onkin ”jumalakoulun alkeisluokalla olevan lapsijumalan tekemä epäonnistunut harjoituskappale, joka kelpaa korkeintaan roskakoriin heitettäväksi. Esimerkkinä ovat mm. luiden rappeumat, umpisuoli, viisaudenhampaat ja useat muut ihmisissä normaalisti esiintyvät vajaavaisuudet. Tuskin likinäkö on "suunnittelun mestariteos"
Sinä voit joko tuuduttautua tarkoituksellisuuden harhaan tai oikeasti YRITTÄÄ etsiä tarkoitusta valmiiden vastausten sijaan. Tiede(ja itseasiassa kaikki asiat meidän elämissämme), on aloitettava tyhjästä. Valmiiden vastausten etsiminen on itsepetostaNäen kuitenkin ihmisessä enemmän tarkoituksenmukaisuutta kuin virheitä. Minulla on omat selitykseni miehen nänneille, mutta ne ovat muista tietysti huuhaata.
On ihminen ihan hieno kapistus. ... kirjoitti:
Vaikka nykyään onkin täydellinen idiootti, jollei kehitysoppi vakuuta, en silti usko "sattumaan". Välillä lähes uskoin, mutta sitten valitsin kreationismin, missä kuitenkin hylätään Raamatun aiempi kirjaimellinen tulkinta oman tulkintani hyväksi. En kannata siis perinteistä kreationismia - 6000 vuotta vanhaa maapalloa.
Mitä sillä on väliä, jos ei ole ateisti? Uskokaa te vain että kaikki maailman ongelmat on ratkaistu, kun on ateistinen maailma, mutta onneksi en ole enää elossa silloin."Vaikka nykyään onkin täydellinen idiootti, jollei kehitysoppi vakuuta, en silti usko "sattumaan". Välillä lähes uskoin, "
Miten sattuma ja kehitysoppi liittyvät toisiinsa?- ...
MetaTenkka kirjoitti:
"Vaikka nykyään onkin täydellinen idiootti, jollei kehitysoppi vakuuta, en silti usko "sattumaan". Välillä lähes uskoin, "
Miten sattuma ja kehitysoppi liittyvät toisiinsa?Olen ollut siinä käsityksessä että kehitysopin mukaan geneettiseen perimään syntyy sattumanvaraisia mutaatioita, joista luonnonvalinta rajaa elinkykyiset/edulliset tuleville sukupolville.
Uskokoon ken tahtoo, kunhan minun ei tarvitse. Itsestäni taas on mukava uskoa jumaliin ja enkeleihin ja taruihin vaikka se onkin täysin poissa muodista. - Metatenkka-1
... kirjoitti:
Olen ollut siinä käsityksessä että kehitysopin mukaan geneettiseen perimään syntyy sattumanvaraisia mutaatioita, joista luonnonvalinta rajaa elinkykyiset/edulliset tuleville sukupolville.
Uskokoon ken tahtoo, kunhan minun ei tarvitse. Itsestäni taas on mukava uskoa jumaliin ja enkeleihin ja taruihin vaikka se onkin täysin poissa muodista.Eli prosessi ei ole KOKONAAN satunnainen kuten kommentistasi voi käsittää. Osa siitä on sattumanvaraista (mutaatio) mutta se valinta ei enää olekaan sattumanvarainen. Parhaiten sopiva sopeutuma valtaa tilaa populaatiossa.
- Hum Ho
42 kirjoitti:
Jos uskovainen(oil hän hindu, buddhalainen tai kristitty) olettaa että hänen Jumalansa vakuuttaa ateistin, voidaan Jumalasta automaattisesti luopua sillä Jumala ei anna tyydyttäviä vastauksia(ainakaan minulle) seuraavilla saroilla:
-fysiikka
-filosofia
-biologia
-historia
-yhteiskuntatiede
-taiteet ja musiikki
Joten jos Jumala ei todista itsensä hyödyllisyyttä, eikä häneen uskova, voidaan jokainen argumenttinne jättää omaan arvoonsa"Joten jos Jumala ei todista itsensä hyödyllisyyttä, eikä häneen uskova, voidaan jokainen argumenttinne jättää omaan arvoonsa"
Niin mutta se voi meille olla ihan ok että te jätätte argumenttimme omaan arvoonsa...
Tarkoitan siis että uskovaisilla ei ole VASTUUTA vakuuttaa ketään, koska se on jokaisen ihmisen oma valinta mihinkä uskoo. Koska valinta on jokaisen ihmisen oma, myös vastuu on jokaisen ihmisen oma.
Myöskin evolutionistit "uskovat", vaikka eivät halua tätä myöntääkään (tai sitten eivät halua ymmärtää). Miksi evoluutio on uskon asia?
(Huom: En nyt puhu jostain tunneperäisestä hurmio-lähetyskirkko-uskomisesta joka perustuu 99% tunteisiin ja 1% ajatteluun vaan yksinkertaisesti "tehtyihin johtopäätöksiin siitä mikä on sille ihmiselle näkymätöntä")
Siksi koska evoluutio teoria ei todista mitään Jumalan olemassa olosta tai olemattomuudesta. Ihmiset vain omassa ajattelussaan liittävät sen Jumalan olemattomuuteen. He jättävät huomioon ottamatta sen vaihtoehdon että Luoja olisi hyvinkin voinut itse luoda esim. ensimmäiset yksinkertaiset solut, vaikkapa niin että ne sitten evoluution myötä kehittyisivät ihmiseksi. Tai hän olisi voinut luoda enemmänkinjoitakin jonkun tiettyjä eläinlajia itse ja sitten antaa niiden kehittyä evoluution myötä muiksi lajeiksi. Itse en tähän versioon "usko" mutta evoluutio teoria ei pysty tällaista esittämään vääräksi.
Toisin sanoen siihen uskominen että Luojaa ei ole olemassa on aina ihmisen oma valinta (ihan samoin kuin sen vastakohta, että hän on olemassa). Jotkut pönkittävät tätä valintaansa evoluutio-teorian avulla mutta se ei pysty sanomaan Luojan olemassa olosta (tai olemattomuudesta) mitään.
(Huom. Oman valintansa pönkittämisessä ei sinänsä ole mitään vikaa koska Luojaankin uskovat pönkittävät omass uskomistaan eri tavoilla) - Hum Ho
... kirjoitti:
Olen ollut siinä käsityksessä että kehitysopin mukaan geneettiseen perimään syntyy sattumanvaraisia mutaatioita, joista luonnonvalinta rajaa elinkykyiset/edulliset tuleville sukupolville.
Uskokoon ken tahtoo, kunhan minun ei tarvitse. Itsestäni taas on mukava uskoa jumaliin ja enkeleihin ja taruihin vaikka se onkin täysin poissa muodista."kehitysopin mukaan geneettiseen perimään syntyy sattumanvaraisia mutaatioita"
sen takia evoluutio-tarina (anteeksi teoria) onkin ateistin "märkä uni", vähän niinkuin seksiä mutta ei ihan.
Geneettiseen koodiin voi yhtä vähän syntyä täysin uutta, käytettävää, informaatiota itsestään kuin tietokone ohjelmaan voi syntyä uusia, käypiä, koodirivejä. Paitsi jos se tietokoneohjelma on TEHTY TARKOITUKSELLA sellaiseksi että se saa jostain sattuman luomia koodirivejä ja osaa niitä käyttää. - NegritaRhum
Hum Ho kirjoitti:
"kehitysopin mukaan geneettiseen perimään syntyy sattumanvaraisia mutaatioita"
sen takia evoluutio-tarina (anteeksi teoria) onkin ateistin "märkä uni", vähän niinkuin seksiä mutta ei ihan.
Geneettiseen koodiin voi yhtä vähän syntyä täysin uutta, käytettävää, informaatiota itsestään kuin tietokone ohjelmaan voi syntyä uusia, käypiä, koodirivejä. Paitsi jos se tietokoneohjelma on TEHTY TARKOITUKSELLA sellaiseksi että se saa jostain sattuman luomia koodirivejä ja osaa niitä käyttää.Tyypillisiä kretujen aivopieruja. Kerrotko mikä on normaalitietokoneen mekanismi joka matkisi toiminnoiltaan mutaatioita?
- Hum Ho
NegritaRhum kirjoitti:
Tyypillisiä kretujen aivopieruja. Kerrotko mikä on normaalitietokoneen mekanismi joka matkisi toiminnoiltaan mutaatioita?
"Kerrotko mikä on normaalitietokoneen mekanismi joka matkisi toiminnoiltaan mutaatioita?"
sinun ei kyllä tarvitsisi aivopieruista puhua mitään, kun et nyt näytä ymmärtävän kirjoitettua tekstiä...aaargh...
Minä siis kirjoitin:
---
Paitsi jos se tietokoneohjelma on TEHTY TARKOITUKSELLA sellaiseksi että se saa jostain sattuman luomia koodirivejä ja osaa niitä käyttää.
---
En puhunut tässä mutaatioista vaan "sattuman luomista koodiriveistä". Ajatellaan että olisi jokin tutkija joka haluaa mallintaa evoluution käyttäytymistä tietokoneella. Hän luo kaksi-osaisen ohjelman; yksi (X) näistä osista mallintaa jotain elävää luomusta, ja toinen (Y) mallintaa evoluutiota. Se Y-osa sitten luo sattumanvaraisesti koodia jota se X-osa käyttää. Voisi tulla hienokin malli mutta siitä ei tule mitään ilman sitä tutkijaa.
- kristitty93
En halua haastaa riitaa, mutta haluan esittää oman näkkökantani. Minusta missä tahansa uskossa kysymys nimeen omaan siitä, että uskoo tuolla puolen olevan jotain ilman mitään todisteita. Joskus kristinuskoa on verrattu mielentilahäiriöön, ja minusta se on ihan ookoo nimitys. Pointti on uskoa johonkin, mitä ei ole konkreettisesti nähnyt pakosti. Se on uskoa.
- 42
Uskonto perustuu uskoon. Olet oikeassa ja itsekritiikkisi perusteella voisin sanoa että uskosi on varsin terveellä pohjalla. Syy, miksi joudun vaatimaan todistusta Jumalasta, johtuu(joidenkin, ei kaikkien) uskovaisten raivostuttavasta tavasta hyväksyä vain oma näkökantansa ja yrittää myydä sikaa säkissä ja kieltää muiden näkökannat. "Ateisti on moraaliton." "Ateisti on tuomittu" "ateisti ei menesty elämässä." saavat varsinkin minut ärsyyntymään, koska ne perustuvat USKOON eivät järkeen. Siksi vaadin todisteita.
Minä uskon että maailmamme muodostuu totuuksista. Minulla on omat totuuteni ja uskovaisilla on omat totuutensa ja ne ovat totta niin kauan kunnes tulee vahvempi totuus, joka kumoaa ne. Uskovaisten totuus on että on vain yksi totuus, Jumala. Tämä sotii varsinkin omaa näkökantaani vastaan eli on "monta totuutta, eikä yksikään niistä tarvitse Jumalaa". Siksi vaadin todisteita. Ja jos en saa todisteita, joudun jättämään lukuisat väitteet omaan arvoonsa
nosto
Bump
- saat vastausken
Esitä testi suoraan itsellensä Jumalalalle, mutta rehellisesti - ei pilailu mielessä. Pyydä Jumalaa ilmestymään sinulle; kuitenkin Hänen omilla ehdoillaan: esim. Jos Herra olet olemassa ja Jeesus olet tie, totuus ja elmä, ilmesty minulle niin voimallisesti ja selvästi, jotta voin uskoa. Älä tyydy ihmisten todisteluihin, siis toisen käden tietoiohin!
- 42
Pyydät minua hyppäämään katolta ja levitoinnin keinoin pelastamaan itseni. Minä olen ateisti koska EN USKO JUMALAAN. Miten minä sellaista rukoilen johon en usko? Se on kuin huutamista tyhjyyteen. Totta kai voin kokeilla rukoilemista, mutta "kivisydämmeni" tuskin "avautuisi herralle" ja ennen pitkää kyllästyn odottelemaan. Siksi tahdon konkreettisia todisteita.
- m.magdalena
42 kirjoitti:
Pyydät minua hyppäämään katolta ja levitoinnin keinoin pelastamaan itseni. Minä olen ateisti koska EN USKO JUMALAAN. Miten minä sellaista rukoilen johon en usko? Se on kuin huutamista tyhjyyteen. Totta kai voin kokeilla rukoilemista, mutta "kivisydämmeni" tuskin "avautuisi herralle" ja ennen pitkää kyllästyn odottelemaan. Siksi tahdon konkreettisia todisteita.
"Minä olen ateisti koska EN USKO JUMALAAN."
Ymmärrän. Minäkin olin aikoinani ateisti, koska en uskonut Jumalaan. Mutta itse asiassa mikä se Jumala on, johon et usko? Valkopartainen heppu yöpuku päällä pilven reunalla? Vanhan Testamentin jyrisevä ja salamoiva kostaja? Taivaan isi, josta lapsille kerrotaan? Se Tao, josta aiemmin kirjoitit? Tai kaiken alkusyy, liikkumaton liikuttaja, elämänvoima kaiken takana, korkein tietoisuus, Ykseys, Absoluutti? Rakkaus ja totuus? Olisiko sinulle mahdollista uskoa johonkin näistä, jonkinlaiseen jumaluuden häivähdykseen, ihmisen sielun kuolemattomuuteen, ikuiseen elämään?
Minä aloin uskoa, kun ymmärsin, että olin kieltänyt jotain, mitä en ollut koskaan todella edes pohtinut mitä se oli. Ja edelleenkään en ehkä osaa sen paremmin sanoa mikä Jumala on, mutta olen tajunnut, että minun ei ehkä tarvitsekaan tietää. Uskoni Jumalaan lähti vahvasta tunteesta, että täytyy olla jotain muutakin ja sillä tasolla se itse asiassa edelleen on, hapuillen haen yhteyttä siihen määrittelemättömään ja kuvaamattomaan, johonkin mistä nykyisin vain tiedän, että Hän on. Niin kuin jumala itsensä Raamatussa määritteli: "Minä olen se joka minä olen". Jumala on ja hän on kaiken olemisen takana, absoluutti, joka määrittää itse itsensä. Siinä on jo uskonnon alkeet ja enempää ei ehkä tarvita. m.magdalena kirjoitti:
"Minä olen ateisti koska EN USKO JUMALAAN."
Ymmärrän. Minäkin olin aikoinani ateisti, koska en uskonut Jumalaan. Mutta itse asiassa mikä se Jumala on, johon et usko? Valkopartainen heppu yöpuku päällä pilven reunalla? Vanhan Testamentin jyrisevä ja salamoiva kostaja? Taivaan isi, josta lapsille kerrotaan? Se Tao, josta aiemmin kirjoitit? Tai kaiken alkusyy, liikkumaton liikuttaja, elämänvoima kaiken takana, korkein tietoisuus, Ykseys, Absoluutti? Rakkaus ja totuus? Olisiko sinulle mahdollista uskoa johonkin näistä, jonkinlaiseen jumaluuden häivähdykseen, ihmisen sielun kuolemattomuuteen, ikuiseen elämään?
Minä aloin uskoa, kun ymmärsin, että olin kieltänyt jotain, mitä en ollut koskaan todella edes pohtinut mitä se oli. Ja edelleenkään en ehkä osaa sen paremmin sanoa mikä Jumala on, mutta olen tajunnut, että minun ei ehkä tarvitsekaan tietää. Uskoni Jumalaan lähti vahvasta tunteesta, että täytyy olla jotain muutakin ja sillä tasolla se itse asiassa edelleen on, hapuillen haen yhteyttä siihen määrittelemättömään ja kuvaamattomaan, johonkin mistä nykyisin vain tiedän, että Hän on. Niin kuin jumala itsensä Raamatussa määritteli: "Minä olen se joka minä olen". Jumala on ja hän on kaiken olemisen takana, absoluutti, joka määrittää itse itsensä. Siinä on jo uskonnon alkeet ja enempää ei ehkä tarvita."Niin kuin jumala itsensä Raamatussa määritteli: "Minä olen se joka minä olen"."
Eli:
http://www.youtube.com/watch?v=uj8C43r4zm0- m.magdalena
jason_dax kirjoitti:
"Niin kuin jumala itsensä Raamatussa määritteli: "Minä olen se joka minä olen"."
Eli:
http://www.youtube.com/watch?v=uj8C43r4zm0:P Kaikki hyvät ideat plagioidaan.
- 42
m.magdalena kirjoitti:
"Minä olen ateisti koska EN USKO JUMALAAN."
Ymmärrän. Minäkin olin aikoinani ateisti, koska en uskonut Jumalaan. Mutta itse asiassa mikä se Jumala on, johon et usko? Valkopartainen heppu yöpuku päällä pilven reunalla? Vanhan Testamentin jyrisevä ja salamoiva kostaja? Taivaan isi, josta lapsille kerrotaan? Se Tao, josta aiemmin kirjoitit? Tai kaiken alkusyy, liikkumaton liikuttaja, elämänvoima kaiken takana, korkein tietoisuus, Ykseys, Absoluutti? Rakkaus ja totuus? Olisiko sinulle mahdollista uskoa johonkin näistä, jonkinlaiseen jumaluuden häivähdykseen, ihmisen sielun kuolemattomuuteen, ikuiseen elämään?
Minä aloin uskoa, kun ymmärsin, että olin kieltänyt jotain, mitä en ollut koskaan todella edes pohtinut mitä se oli. Ja edelleenkään en ehkä osaa sen paremmin sanoa mikä Jumala on, mutta olen tajunnut, että minun ei ehkä tarvitsekaan tietää. Uskoni Jumalaan lähti vahvasta tunteesta, että täytyy olla jotain muutakin ja sillä tasolla se itse asiassa edelleen on, hapuillen haen yhteyttä siihen määrittelemättömään ja kuvaamattomaan, johonkin mistä nykyisin vain tiedän, että Hän on. Niin kuin jumala itsensä Raamatussa määritteli: "Minä olen se joka minä olen". Jumala on ja hän on kaiken olemisen takana, absoluutti, joka määrittää itse itsensä. Siinä on jo uskonnon alkeet ja enempää ei ehkä tarvita.Hassua, sillä minulle kävi päinvastoin: olin kastamaton,menin rippikouluun, yritin olla kunnon uskovainen, ja sitten luovuin kristinuskosta koska maailma oli edelleen sama mätä itsensä uskoin tai en. Mutta esitit mielenkiintoisen kysymyksen. Jumalan voi määritellä usealla eri tavalla, mutta jos minun pitäisi antaa Jumalalle määritelmä Jumalan pitäisi täyttää yksi seuraavista kriteereistä (hindulaisuuden kolmen pääjumaluuden mukaisesti):
-Jumalan, tai jumalien, pitää kyetä joko luomaan, ylläpitämään tai tuhoamaan(tuhoamista tarkennan siten että jos ihminen tuhoaa jotain, esine vain muuttaa muotoaan, tällöin tuhoaminen merkitsee lopullista katoamista)
-Jumalalla, tai jumalilla, pitää olla tietoisuus. (näin ollen Tao poistuu laskuista. Tao on persoonaton käsite "kaikesta" joka ei ole mitään)
-Jumalan,tai jumalien joilla on tietoisuus, täytyy olla välttämättömiä olemassaololle (näin saatana ei voi olla jumala)
Eli minä en usko mihinkään mikä täyttää seuraavat määritteet. En kuitenkaan usko saatanaan, vaikka en häntä jumalaksi luekkaan. Taohon uskon käsitteenä, mutta en usko konkreettisesti taolaisuuden määrittelemään "portin läpi kulkemiseen",koksa se on pohjimmiltaan sama kuin Buddhalaisuuden Nirvana. (Tao vaikuttaa vaikuttamatta,hallitsee hallitsematta, on olematta,)
Jos pitäisi määritellä Jumala jonka olemassaoloa voin pitää mahdollisena se on yllä määrittelemäni:
"Ainoa mahdollinen Jumala jota en siis voi todistaa pois on välinpitämätön ja maailmaan puuttumaton persoonaton kokonaisuus, joka ei välitä palvommeko häntä vai emme. Tällaiseen Jumalaan voisin jopa uskoa, mutta se ei voi olla kristinuskon Jumala. "
On myös paljon muitakin asioita johon en usko, mutta jos yliluonnollisia määritteitä pitää yksi kerrallaan lähteä sulkemaan, lähtisin Jumalasta, ja sitten niistä muista ööliäisistä kunnes viimeisenä lähtisivät urbaanit legendat - saat vastausken
Jumala paljastaa itsensä sinulle aivan varmasti. Katsoohan Jumala aina vierästä kun pervot palstavat itseään esim .lapsille, eikä estä sinä mitenkään.
- pelkkää tyhjää
Kokeilin tuota jo yli 44 vuotta sitten, täysin vilpittömällä lapsen uskollani.
Mitään vastausta ei tullut, eikä ole koskaan tullut viimeisen 50 vuoden aikana.
On vissiin ollut sillä herralla vähän muita kiireitä, vai?
- lölölölölöl
Ajatellu niin että kannattaa uskoa oli Jumalaa sitten olemassa eli ei..Ei siitä ainakaan mitään vahinkoa ole elää tasapainossa ilman kaikenmaailman sekoiluja.
- Viisas mies
Mutta jos siitä ei ole mitään hyötyä??
- niinkin voi ratkaist
Näillä palstoilla teitenkin käydään keskustelua puolesta ja vastaan. Kun kyllästyttää, voit lähteä kesäpäivänä vaikka istumaan rannalle.
- arjuuna
ovat aivan eri asioita, elämä on ajaton kuolematon, mutta henki on materian korkein tuote,joka ilmenee ihmisessä ajatuksena ajattelijana egona, ja sen synnyttäminä jumalina, jotka ovat aikaa ja ainetta.
Se elämä jika pitää meidäy elossa elämämme ajan on ollut ennen syntymäämme, ja myös kuolemamme jälkeen, ja
on mellä kaikilla sama,
Ajattelija,ego,sielu on taas kehityksen kautta materiasta syntynyt, ja on vain ihmisellä, ja sen elämä kestää
vain sen ajan, kun sen aihettamat syyt ja seuraukset ovat päättyneet, joten se voi elää vuosituhansia, muttei ikuisesti.
Sen takia uskonnot hakevat sille ikuisuutta armon ja lunastuksen kautta, ja niinkauan he onnistuvat, kun
saavat pimitettyä ihmisiltä totuuden
Sellaista jumalaa johon uskotaan, ei todellisuudessa ole, sillä totuus siinä asiassa on kaiken uskon tuolla puolen - 21
arjuuna kirjoitti:
ovat aivan eri asioita, elämä on ajaton kuolematon, mutta henki on materian korkein tuote,joka ilmenee ihmisessä ajatuksena ajattelijana egona, ja sen synnyttäminä jumalina, jotka ovat aikaa ja ainetta.
Se elämä jika pitää meidäy elossa elämämme ajan on ollut ennen syntymäämme, ja myös kuolemamme jälkeen, ja
on mellä kaikilla sama,
Ajattelija,ego,sielu on taas kehityksen kautta materiasta syntynyt, ja on vain ihmisellä, ja sen elämä kestää
vain sen ajan, kun sen aihettamat syyt ja seuraukset ovat päättyneet, joten se voi elää vuosituhansia, muttei ikuisesti.
Sen takia uskonnot hakevat sille ikuisuutta armon ja lunastuksen kautta, ja niinkauan he onnistuvat, kun
saavat pimitettyä ihmisiltä totuuden
Sellaista jumalaa johon uskotaan, ei todellisuudessa ole, sillä totuus siinä asiassa on kaiken uskon tuolla puolen"Sellaista jumalaa johon uskotaan, ei todellisuudessa ole, sillä totuus siinä asiassa on kaiken uskon tuolla puolen "
jokseenkin samaa mieltä olen, jokainen uskonto ylistää sitä omaa jumalaansa ainoana oikeana mutta mikään niistä ei ole se oikea koska niillä pyritään vain selittämään asioita joita ei ymmärretä.
nykyään ei ymmärretä elämän syntyä eikä tuonpuoleista joten ne selitetään jumalilla, ennen vanhaan ei ymmärretty ukkosta tai muitakaan luonnon ilmiöitä joten nekin selitettiin jumalilla.
- Sataviis
Todisteen esittäminen Jumalan olemassaolosta ateistille on mahdotonta, koska ateisti on etukäteen määritellyt käsitteet ja rajat, joilla todistus tulee tehdä. Muunlaiset todisteet ateisti hylkää välittömästi. Tilanne on vastaava, jos yrittää rakentaa polttomoottoria käyttämällä vain shakkipelin sääntöjä. Monille ihmisille kaikki olevainen todistaa Jumalan olemassa olosta. Ateisti puolestaan pyrkii selittämään kaiken olevaisen jonkin omaksumansa selityksen perusteella. Huomenna selitys voi olla ihan päinvastainen, koska selitys on taas "tarkentunut" jonkin uuden eiliseen selitykseen sopimattoman havainnon perusteella.
- 21
"Ateisti puolestaan pyrkii selittämään kaiken olevaisen jonkin omaksumansa selityksen perusteella. Huomenna selitys voi olla ihan päinvastainen, koska selitys on taas "tarkentunut" jonkin uuden eiliseen selitykseen sopimattoman havainnon perusteella. "
sitä sanotaan tieteeksi, oletko kuullut?
tieteelliset teoriat muuttuvat kun löytyy riittävästi uutta teoriaa tukevia todisteita, yleensä tieteellisellä teorialla pitää pystyä ennakoimaan tulevia tapahtumia, teoriat jumalasta eivät ole tätä tehneet.
uskovaisetkin muokkaavat näkemyksiään sen mukaan mikä lause raamatusta sattuu sopimaan mihinkin kysymykseen, usein vastaukset ovat ristiriitaisia eikä niistä yksikään täytä tiedeyhteisön vaatimuksia, jos täyttäisi niin jumal oppia opetettaisiin totuutena yliopistoissa. - säälittävät hihhulit
Uskova on kuin ihminen, joka vaatii että jalkapalloa on pelattava tenniskentällä luistimet jalassa sekä
sulkapalloa pesäpallomailalla hutkien ja tietenkin kriketin ja golfin yhdistetyillä säännöillä.
Ja sitten tämä säälittävä jälkeenjäänyt ihmettelee kun hänet nauretaan pihalle ja hänen "hienoja ja voitollisia" tuloksiaan säälimättä pilkataan. Tämä jo melkein naurattaisi ellei tuo tyhmyys itkettäisi. - endure
"Monille ihmisille kaikki olevainen todistaa Jumalan olemassa olosta"
Tuota ajatusta en ole koskaan käsittänyt.
- Pohtimista....
Ja minun tietääkseni kunnollisia sellaisia ei vielä ole.
Onhan tässä raamattu, mutta onhan ählämeilläkin koraani? Miksei aleta kaikki saman tien muslimeiksi? Todistehan se Koraani-kirjakin on siinnä missä Raamattu-kirjakin?
Tai aletaan palvomaan Buddhaa ja Krishnaa, lienee niistäkin jonkunlaisia kirjoituksia ei kai nekään miljoonat aasialaiset ihan tuosta vaan ala mihinkään uskomaan.
Nuo kirjat ovat pelkkää ihmisten kirjoittamaa sepustusta massojen hallintaan.
Islam on edelleen massojen hallintaa, Kristinusko ja Juutalaisuus ovat nykyaikana kehittyneet ennemminkin uskonjohtajien työpaikan tarjoajaksi ja rahanlähteiksi.
En usko että Jumalaa pahemmin kiinnostaa mihin ihmiset uskovat, ei hän muuten antaisi kaikenmaailman kristittyjen, muslimejen, buddhalaisten ja juutalaisten melskata ympäri maailmaa.
Jos sille olisi jotain merkitystä mihin ihmiset uskovat niin hän luultavasti jollain tavalla lakkauttaisi väärät uskonnot, ei kai se voi jotenkin olettaa että ihmisten pitäis täältä tuhansien uskontojen joukosta arvata se oikea kun kaikista on todisteena juurikin se pyhä kirja joka on ehdoton totuus jumalan olemassaolosta.
Tuon perusteellahan taivaaseen pääseminen olisi ihan tuuripeliä, jos arvaat oikean uskonnon tai sitten synnyt oikean uskonnon piiriin ja sinut kasvatetaan siihen pääset taivaaseen, vääräuskoiset kylmästi helvettiin. Mitäs elivät tietämättöminä läpipääsemättömien sademetsien keskellä tai omilla saarillaan Tyynellämerellä, oma vika.- pepe57
Ei oo, ei tuu, ei tilata. Sorry uskikset, mutta tämä on raaka totuus.
Ps Lisää ihmeitä kehiin, ettei uskonne "horju".
- 12+9
>>Olen kyllästynyt lukemaan riitelyä kahden osapuolen välillä ,joka ei tunnu johtavan mihinkään. Joten, aion esittää asiani lyhyesti: esittäkää minulle tässä ja nyt todiste Jumalasta, joka vakuuttaa minut, ja asia on sillä selvä>>
Ateismissa kuulemma rinnastetaan jumalolennoiksi henkiolennot ja muutkin ns. yliluonnolliset olennot ja kyllä heidän olemassaolostaan on todisteitakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurella osalla ateisteista on lukittunut ja "valmis" maailmankuva, eivätkä he ole valmiita muuttamaan käsityksiään, vaikka heille esittäisi todisteitakin. Millä tavoin ateistien maailmankuvaa ja ajattelua muuttaisi esimerkiksi sellainen tieto, että Fatimassa (vuonna 1918) ja Heroldsbachissa (vuonna 1949) nähtyjen kaltaisia "aurinkoihmeitä" on olemasssa? Aurinkoihmeitä - eli auringon näköisten objektien näyttäytymisiä - on todistettavasti 100% :lla varmuudella tapahtunut.
Entä mitä palstan uskovaiset ajattelevat "aurinkoihmeistä"? Tämä kysymys on syytä esittää sekä ateisteille, että uskovaisille, koska ääriateistit ja monet ääriuskovaiset reagoivat "aurtinkoihmeisiin" asenteellisesti ( negatiivisesti). Ateistit todennäköisesti torjuvat ko. ilmiön aitouden ja ääriuskovaiset taas leimaavat ne pahojen voimien aikaansaamiksi. Mistä tuollainen reaktio kertoo? Ainakin se kertoo totuuden pelosta ja fundamentalistisesta asenteellisuudesta. Fundamentalismissahan kyse on usein siitä, että objektiivista tosiasioista ja totuudesta ei piitata. Äääriateisti, joka on sitä mieltä, että minkäänlaisia jumalolentoja ei ole olemassa, ei voi perustella kyseistä käsistystään millään tavalla, mutta kuitenkin hän on vahvasti sitä mieltä - tai ainakin on olevinaan sitä mieltä - ja olisi todennäköisesti samaa mieltä, vaikka hänelle kertoisi Fatimankin tapahtumista 1917 - 1918.
Ateisteista hyvin monet eivät ole selvästikään älyllisesti rehellisiä uskonnollishenkisten asioiden suhteen.
Henkiset ja uskonnolliset asiat jakavat ihmisiä voimakkaasti ja kolme eri tyyppiä on tunnistettavissa, vaikka nämäkään asiat eivät aina ole ihan mustavalkoisia:
1) Totuutta ja todellisuutta aidosti arvostavia ihmisiä, jotka etsivät aktiivisesti totuutta vaikeistakin henkisistä kysymyksistä - ja monista muistakin kysymyksistä ja asioista.Nämä ihmiset arvostavat totuutta, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
2) Sovinnaisiin totuuksiin ja "totuuksiin" tyytyvät ihmiset, jotka eivät yleensä etsikään suurempaa ja syvempää totuutta henkisistä asioista - tai monista muistakaan asioista. Näiden ihmisten maailmankuva muuttuu yleensä perusteellisemmin vasta ns. virallisen ja yleisesti tunnustetun totuuden muuttuessa.
3) Totuuden ja henkisyyden vastustajat (mm. ääriateistit kuuluvat tähän ryhmään). Näiden ihmisten mieli ei ole henkisille totuuksille lainkaan avoin ja he ovat usein hyvin ennakkoluuloisia esimerkiksi uskonnollisten ilmestysten suhteen.
Fundamentalismi, johon kuuluu lukkiutunut ja valmis maailmankuva, on hyvin haitallinen ilmiö silloin kun se syrjäyttää avoimuuden, totuuden ja rehellisyyden. Fundamentalismi on kuitenkin yleistä - myös älykkäiden ihmisten keskuudessa. Moni ateisti näkee uskovaisuuteen usein sisältyvän fundamentalismin, mutta miksi niin harva ateisti näkee oman (fundamentalistisen) asenteellisuutensa?
Maailma on juuri nyt suuressa muutoksessa ja monia asioita paljastuu - tai on paljastumaisillaan. Yksi sellainen asia on henkimaailman olemassaolo. Fatimankaan yhteydessä ei ole syytä puhua humanoideista, vaan valoolennoista ja enkeleistä. He ovat fyysisiä maailmoja selvästi korkeampien Taivaallisten maailmojen asukkaita...ja olipa uskonnoista muutoin mitä mieltä tahansa, niin esimerkiksi tuon asian suhteen niissä on totuuttakin mukana.- M@k3
Syytät muita fundamentalistisuudesta, mutta et kykene näkemään tai ilmeisesti edes ajattelemaan, että saatat itse olla sellainen.
Oletko muka tutkinut Fatiman imestystä mielestäsi joka kantilta, etkä pelkastään yhdestä suunnasta, eli siitä suunnasta jonka haluaisit jo etukäteen olevan se oikea? - 42
Huomaa, jos valoilmiö tapahtui(mikä on hyvinkin mahdollista huomioiden todistajien määrän) ei se viittaa henkimaailmaan. Sinä vain tulkitset sen omalla tavallasi ja nuo poloiset portugalilaiset olettivat ylöstempauksen tapahtuneen. Mutta, miksi kukaan muu noiden paikkojen ULKOPUOLELLA ei voinut havaita ilmiötä? Sillä jos "aurinko putosi taivaalta", sen pitäisi näkyä kauas. Jotain on tapahtunut, mutta se ei todista tapahtuneen juhlivan Jeesuksen, Buddhan tai minkään muunkaan pyhimyksen nimiin.
Ja katso, arvon avomielinen ystäväni, ei ole Jumalia eikä henkimaailmaa, jos se on todistuksestasi kiinni. Sillä minä vaadin totuuden, ja vain totuuden joka kestää tarkastelun. Voit rauhassa luokitella minut fundamentaliksi, siitä minä en harmistu, mutta et vakuuttanut minua. - 3+20
42 kirjoitti:
Huomaa, jos valoilmiö tapahtui(mikä on hyvinkin mahdollista huomioiden todistajien määrän) ei se viittaa henkimaailmaan. Sinä vain tulkitset sen omalla tavallasi ja nuo poloiset portugalilaiset olettivat ylöstempauksen tapahtuneen. Mutta, miksi kukaan muu noiden paikkojen ULKOPUOLELLA ei voinut havaita ilmiötä? Sillä jos "aurinko putosi taivaalta", sen pitäisi näkyä kauas. Jotain on tapahtunut, mutta se ei todista tapahtuneen juhlivan Jeesuksen, Buddhan tai minkään muunkaan pyhimyksen nimiin.
Ja katso, arvon avomielinen ystäväni, ei ole Jumalia eikä henkimaailmaa, jos se on todistuksestasi kiinni. Sillä minä vaadin totuuden, ja vain totuuden joka kestää tarkastelun. Voit rauhassa luokitella minut fundamentaliksi, siitä minä en harmistu, mutta et vakuuttanut minua.>>Huomaa, jos valoilmiö tapahtui(mikä on hyvinkin mahdollista huomioiden todistajien määrän) ei se viittaa henkimaailmaan>Ja katso, arvon avomielinen ystäväni, ei ole Jumalia eikä henkimaailmaa, jos se on todistuksestasi kiinni. Sillä minä vaadin totuuden, ja vain totuuden joka kestää tarkastelun
- 42
3+20 kirjoitti:
>>Huomaa, jos valoilmiö tapahtui(mikä on hyvinkin mahdollista huomioiden todistajien määrän) ei se viittaa henkimaailmaan>Ja katso, arvon avomielinen ystäväni, ei ole Jumalia eikä henkimaailmaa, jos se on todistuksestasi kiinni. Sillä minä vaadin totuuden, ja vain totuuden joka kestää tarkastelun
Tarkistettuani Fatiman ilmiöstä hiukan lisää sain sen käsityksen että ihmiset uskoivat nähneensä Neitsyt Marian. Havaitsijat eivät kertoneet kyseessä olleen "valoalus", ufo, tai mikään muukaan kehittyneempi objekti vaan Neitsyt Maria. Rakastettu neitsyt antoi jopa näkyjä kolmelle lapselle.
Liian monessa yliluonnollisessa tapauksessa jossa lapset ovat todistaneet, kyseessä on ollut leikistä paisunut huijaus(lainaa kirjastosta Stuart Gordonin "Suuri huijausten kirja". 90-luvulla tehty erinomainen yhteenveto tapauksista joissa ihmisiä on huijattu mitä kummallisimmin keinoin, oli kyseessä sitten ufot tahi uskonnot) Fatimassa kuitenkin on ollut paljon todistajia...(mikä ei siltikään estä paisuttelua, ihmisillä on tapana liioitella) Erikoisinta on tapauksen suunnitelmallisuus: tapaus alkaa siitä kuinka pienet lapset kerääntyvät paikalle "keskustelemaan nitsyen kanssa" ja pikkuhiljaa paisuttavat tapausta(kylä->lähitienoot->muu maa) kunnes siitä tulee "vakituinen pyhiinvaelluskohde", joka suorastaan kirkuu rahanpesua taustalla. Ihmeen järjestelmällisyys(se miten lapset ohjasivat yleisöä katsomaan aina haluamaansa paikkaan oli se sitten usvan peittämä puu tai "verhon peittämä taivas") tuntuu taikureiden ja meedioiden perushuijaukselta. Yhdistettynä herkkäuskoisiin ihme on syntynyt ja eikö olekin hassua miten kestävää todistusaineistoa(joukossa oli elokuvaajia, jotka "unohtivat" kuvata) ei näissä tapauksissa koskaan jää jäljelle?
Enkeliteoriat ovat varsin mutkikkaita ja outoja toimiakseen. Ockamin partaveitsen mukaan yksinkertaisin ratkaisu on yleensä se todellisin seuraavista syistä: miksi "enkeleistä" ei ole saatu kunnon todisteita?(haastatteluja[änet päässä eivät kelpaa], biologisen käyttäytymisen tutkimuksia[enkeleiden kulttuuri kun on niin hyvin tutkittu] tegnologisia rakennekaavoja[ihmiset tunnetusti ovat saanet heiltä lentoaluksensa] ja kielitutkimusta[miksi kaikki yliluonnolliset osaavat meidän kieltämme? Makes sense]) Toisin sanoen, jopa katolisen kirkon tulkinta on lähempänä oikeaa.
Taivaallisella hallinnolla on sama ongelma. Jos he kerran niin tarkasti ovat olemassa, miksi he eivät näyttäydy? ockamin partaveitsi tekee sen helpoksi. NIITÄ EI OLE(ellei toisin todisteta)
- Oppinut Skalpel
ateistit muihinkin uskontoihin kuin vain kristinuskoon. Sen perusteella ette voi puhua "Jumalasta" mitä olette kuulleet vain kristinuskosta.
- M@k3
Muista uskonnoista parempi/uskottavampi kuvaus Jumalasta? Mistä esimerkiksi?
- 42
Ja katso, minä tunnen uskonnot!
Buddhalaisuudella ei sitä tarvita, Taolaisuudessa ne määritellään itse, Shintolaisuuden jumalat ovat heikkoja pikku henkiä vahvojen luonnonvoimien kanssa. Minä tiedän Atonista ja Bhrahmanista ja Krishnasta ja thetaaneista, ja ne kaikki tarjoavat samaa turhuutta: maailman kärsimystä yksilön pelastumisen hinnalla. - ymmärtäjä
42 kirjoitti:
Ja katso, minä tunnen uskonnot!
Buddhalaisuudella ei sitä tarvita, Taolaisuudessa ne määritellään itse, Shintolaisuuden jumalat ovat heikkoja pikku henkiä vahvojen luonnonvoimien kanssa. Minä tiedän Atonista ja Bhrahmanista ja Krishnasta ja thetaaneista, ja ne kaikki tarjoavat samaa turhuutta: maailman kärsimystä yksilön pelastumisen hinnalla.Ihmiset keskittyvät liikaa kysymykseen Jumalan/jumalien/yliluonnollisen olemassaolosta. Paljon tärkeämpää on se että miten nämä vaikuttavat ihmisten toimintaan täällä reaalimaailmassa. Kyseessä on kysymys jonka oikealla vastauksella ei ole oikeastaan meille mitään merkitystä vaan sillä että mikä on meidän oma vastauksemme koska sen pohjalta teemme omaan elämäämme vaikuttavia valintoja.
Uskoa missä tahansa muodossaan kannattaisi aina pitää filosofisena konseptina, ei totuutena maailman tilasta. - Aika moni ateisti
ymmärtäjä kirjoitti:
Ihmiset keskittyvät liikaa kysymykseen Jumalan/jumalien/yliluonnollisen olemassaolosta. Paljon tärkeämpää on se että miten nämä vaikuttavat ihmisten toimintaan täällä reaalimaailmassa. Kyseessä on kysymys jonka oikealla vastauksella ei ole oikeastaan meille mitään merkitystä vaan sillä että mikä on meidän oma vastauksemme koska sen pohjalta teemme omaan elämäämme vaikuttavia valintoja.
Uskoa missä tahansa muodossaan kannattaisi aina pitää filosofisena konseptina, ei totuutena maailman tilasta.palstalla väittää olleensa uskossa - ilman Jumalaa ei olisi uskoakaan, koska se on Hänen lahjansa.
- 21
Aika moni ateisti kirjoitti:
palstalla väittää olleensa uskossa - ilman Jumalaa ei olisi uskoakaan, koska se on Hänen lahjansa.
"palstalla väittää olleensa uskossa "
uskoin jumalan olemassa oloon eli omasta mielestäni olin siis uskossa, voit väännellä sitä miten haluat mutta tämä on oma näkemykseni.
"ilman Jumalaa ei olisi uskoakaan, koska se on Hänen lahjansa. "
ilmeisesti olet väärässä koska minä uskoin ja nyt tiedän ettei jumalaa ole, eli uskoa oli ilman jumalaa. - ymmärtäjä
Aika moni ateisti kirjoitti:
palstalla väittää olleensa uskossa - ilman Jumalaa ei olisi uskoakaan, koska se on Hänen lahjansa.
Te ette sitten oikeasti edes haluakaan tehdä tästä koko kristinuskosta uskottavaa nykymaailmassa, pelkkää taikuutta ja muuta satuilua se on. Missä on esimerkiksi kristityt tiedemiehet jotka kehittäisivät oikeasti edes jotenkin tieteellisiin raameihin sopivia teorioita niin Jumalan olemassaolon fyysisistä perusteista ja Hänen kykyjensä toiminnasta.
Niin säälittävää katsoa kun uskovat menevät aina sieltä missä aita on matalin. Jos Jumala on olemassa niin Hänessä ei ole mitään yliluonnollista tai muuta mystistä taikavoimaa, kaikelle mitä Jumala on ja mitä Jumala tekee on olemassa luonnollinen selitys. - Myöskään te ateistit
ymmärtäjä kirjoitti:
Te ette sitten oikeasti edes haluakaan tehdä tästä koko kristinuskosta uskottavaa nykymaailmassa, pelkkää taikuutta ja muuta satuilua se on. Missä on esimerkiksi kristityt tiedemiehet jotka kehittäisivät oikeasti edes jotenkin tieteellisiin raameihin sopivia teorioita niin Jumalan olemassaolon fyysisistä perusteista ja Hänen kykyjensä toiminnasta.
Niin säälittävää katsoa kun uskovat menevät aina sieltä missä aita on matalin. Jos Jumala on olemassa niin Hänessä ei ole mitään yliluonnollista tai muuta mystistä taikavoimaa, kaikelle mitä Jumala on ja mitä Jumala tekee on olemassa luonnollinen selitys.ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen. Ja jos ette oikeasti halua uskoa, niin silloinhan kaikki
Jumalan lahjoittamaan uskoon liittyvät kirjoitukset tällä palstalla ovat kerrassaan turhia väittelyjä. - ymmärtäjä
Myöskään te ateistit kirjoitti:
ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen. Ja jos ette oikeasti halua uskoa, niin silloinhan kaikki
Jumalan lahjoittamaan uskoon liittyvät kirjoitukset tällä palstalla ovat kerrassaan turhia väittelyjä."ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen."
Anteeksi mutta tuossa ei ole mitään järkeä. Pitää uskoa että saisi uskon jotta voisi uskoa Jumalaan? Jos nimittäis uskoa ei voi ilman että Jumala lahjoittaa sinulle uskon, silloin on turha pyrkiä uskoon koska todellisuudessa Jumala jakelee uskoja miten haluaa.
Mitäs jos lähdetään yksinkertaisista asioista kuten tuon Jumalan antaman uskon määrittelemisestä. Miten Jumalan antama usko eroaa mistä tahansa muusta uskosta ja miten ne ihmisessä erottaa? Ja tietysti voisit kertoa että mitä tämä Jumalan antama usko antaa konkreettisesti uskovalle ihmiselle, miten se tekee käytännössä uskon mahdolliseksi jos se muuten on mahdotonta? Ja tietysti mistä ihminen tietää itse että onko saanut Jumalalta jo lahjaksi uskon vai ei? - girl22gr
ymmärtäjä kirjoitti:
"ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen."
Anteeksi mutta tuossa ei ole mitään järkeä. Pitää uskoa että saisi uskon jotta voisi uskoa Jumalaan? Jos nimittäis uskoa ei voi ilman että Jumala lahjoittaa sinulle uskon, silloin on turha pyrkiä uskoon koska todellisuudessa Jumala jakelee uskoja miten haluaa.
Mitäs jos lähdetään yksinkertaisista asioista kuten tuon Jumalan antaman uskon määrittelemisestä. Miten Jumalan antama usko eroaa mistä tahansa muusta uskosta ja miten ne ihmisessä erottaa? Ja tietysti voisit kertoa että mitä tämä Jumalan antama usko antaa konkreettisesti uskovalle ihmiselle, miten se tekee käytännössä uskon mahdolliseksi jos se muuten on mahdotonta? Ja tietysti mistä ihminen tietää itse että onko saanut Jumalalta jo lahjaksi uskon vai ei?"ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen."
tässä siis tuo kirjoittaja meinaa että ateistit eivät HALUA uskoa että Jumala lahjoittaa ihmisille uskon. Ja siis jos sulla ei ole uskoa et voi uskoa Jumalaan.
Ja siksi mielestäni ateistit eivät usko Jumalaan,koska eivät halua uskoa. sen voitte tietysti perustella järjen ajattelulla,että Jumalaa ei ois olemassa koska Häntä ei voi nähdä tms. tajuan kyllä tuon ajattelutavan,eikä siinä ole mitään pahaa,päinvastoin se on hyvin järkevä ajattelutapa. Tää uskonasia vaan on semmonen että pitää osata ajatella muullakin ku järjellä. Ja se mikä se on, on juuri se Jumalan lahjoittama usko. Se usko että sä vaan tiedät että Jumala on olemassa, ja koet sen ihmeellisen valaistumisen, ja alat tajuta asioita eri lailla. Se vaan on niin,sitä on vaikea selittää. Oon lukenut paljon näitä keskusteluita näilläki palstoilla,aina vaaditaan näyttöjä,mistä tiedät että Jumala on olemassa? No, en tiedäkkään, vaan uskon! Niin se vaan menee, se on se joku ihmeellinen voima :) Ja sitä niinku ihmettelen eniten et miten te ateistit,jos ootte niin järjellä ajattelevia,niin luulette että miljoonat ihmiset jotka on kristittyjä,oikeesti vetäis tollasta uskonasiaa ihan hatusta.Siis luuletteko että näittenki palstojen uskovat haluais oikeesti huijata teitä uskomaan ihan vaan kiusatakseen. Siis eihän kukaan ois niin tyhmä,jossei kaipas miljoonasti huomiota,ja keksis juttuja omasta päästä. :D Anteeksi ,tää ei nyt ollu sulle tarkotettu, vaan kaikille täällä palstalla jotka lukee tän. Ja joo tiedän, Jumalaan uskominen kuulostaa järjellä ajateltuna täysin mahottomalta,mutta niin me uskovat vaan uskotaan,ja ollaan kuule silti ihan yhtä järkeviä kuin ateistitkin.:) - Kössönöm
Aika moni ateisti kirjoitti:
palstalla väittää olleensa uskossa - ilman Jumalaa ei olisi uskoakaan, koska se on Hänen lahjansa.
että lapsi olisi ollut uskossa. Lapsella ei ole edellytyksiä ymmärtää mistä uskonnoissa on kyse. Lapset uskovat joulupukkiinkin, kunhan vaan sujuvasti valehdellaan. Sama juttu uskonnon kanssa.
- ymmärtäjä
girl22gr kirjoitti:
"ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen."
tässä siis tuo kirjoittaja meinaa että ateistit eivät HALUA uskoa että Jumala lahjoittaa ihmisille uskon. Ja siis jos sulla ei ole uskoa et voi uskoa Jumalaan.
Ja siksi mielestäni ateistit eivät usko Jumalaan,koska eivät halua uskoa. sen voitte tietysti perustella järjen ajattelulla,että Jumalaa ei ois olemassa koska Häntä ei voi nähdä tms. tajuan kyllä tuon ajattelutavan,eikä siinä ole mitään pahaa,päinvastoin se on hyvin järkevä ajattelutapa. Tää uskonasia vaan on semmonen että pitää osata ajatella muullakin ku järjellä. Ja se mikä se on, on juuri se Jumalan lahjoittama usko. Se usko että sä vaan tiedät että Jumala on olemassa, ja koet sen ihmeellisen valaistumisen, ja alat tajuta asioita eri lailla. Se vaan on niin,sitä on vaikea selittää. Oon lukenut paljon näitä keskusteluita näilläki palstoilla,aina vaaditaan näyttöjä,mistä tiedät että Jumala on olemassa? No, en tiedäkkään, vaan uskon! Niin se vaan menee, se on se joku ihmeellinen voima :) Ja sitä niinku ihmettelen eniten et miten te ateistit,jos ootte niin järjellä ajattelevia,niin luulette että miljoonat ihmiset jotka on kristittyjä,oikeesti vetäis tollasta uskonasiaa ihan hatusta.Siis luuletteko että näittenki palstojen uskovat haluais oikeesti huijata teitä uskomaan ihan vaan kiusatakseen. Siis eihän kukaan ois niin tyhmä,jossei kaipas miljoonasti huomiota,ja keksis juttuja omasta päästä. :D Anteeksi ,tää ei nyt ollu sulle tarkotettu, vaan kaikille täällä palstalla jotka lukee tän. Ja joo tiedän, Jumalaan uskominen kuulostaa järjellä ajateltuna täysin mahottomalta,mutta niin me uskovat vaan uskotaan,ja ollaan kuule silti ihan yhtä järkeviä kuin ateistitkin.:)"Ja se mikä se on, on juuri se Jumalan lahjoittama usko. Se usko että sä vaan tiedät että Jumala on olemassa, ja koet sen ihmeellisen valaistumisen, ja alat tajuta asioita eri lailla. Se vaan on niin,sitä on vaikea selittää."
Olen henkilökohtaisesti kyseisenlaisen valaistumisen kokenut mutta valitettavasti minun kohdallani se ei johtanut kristinuskon puoleen kääntymiseen vaan buddhalaisuuden oppien luokse. Ja tämän avulla näen asiat selkeämmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan ennen. Kristinuskokin toki kävi mielessä väliaikaisesti yhdessä välissä mutta tuli selväksi ettei se pysty antamaan minulle vastauksia joita kaipaan. Buddhalaisuus siihen pystyy.
Ja luonnollisesti jos mainitsemasi kristinuskon valaistuminen olisi totta, silloinhan valaistunut kristitty pystyisi selittämään uskoon liittyviä asioita selkeästi ja ymmärrettävästi kenelle tahansa uskosta osattomalle ja tämän kautta pystyisi saamaan kenet tahansa yhtä vakuuttuneeksi uskosta kuin itse uskon saanut on.
Lisäksi jokainen joka Jumalaan on uskoo on asian jollain tasolla itselleen perustellut järkiperustein, vaikka kyseessä on usein virheellinen logiikkaa joka johtaa siihen että usko Jumalaan on järkipohjaista vain näennäisellä, hyvin rajoittuneella tasolla. Ja jos joku uskova vain niin uskaltaisi tehdä, kaikki kristinuskon järkipohjaiset aukot olisi mahdollista täyttää loogisesti kaikin puolin uskottavilla selityksillä jotka loisivat harmonian joka mahdollistaisi uskon puhtaasti järkiperustein. Mutta se vaatisi pitkälti että kaikelle pitäisi keksiä luonnollinen selite ja uskovat eivät halua että kristinuskosta poistettaisiin kaikki yliluonnollinen.
Minä olen henkilökohtaisesti maallikkofilosofi ja uskontoteoreetikko. Minulle jokainen uskonto on vain filosofinen konsepti, teoriaksi luokiteltava näkemys maailmasta. En usko että ihmisillä olisi välttämättä edes pienintäkään aavistusta absoluuttisesta, oikeasta totuudesta ja siten voimme olla äärimmäisen todennäköisesti täysin väärässä vaikka mitä maailmantilasta väittäisimme. Tässä suhteessa nouseekin ainoaksi merkitseväksi asiaksi subjektiivinen totuus, se oma näkemyksemme jonka pohjalta luomme täällä reaalimaailmassa meidän kaikkien yhteistä absoluuttista totuutta.
Jokaisella olkoon vapaus omaan elämänfilosofiaansa ilman että kukaan siihen puuttuu. Ihmisiä tulee aina rangaista tekojen, ei uskomusten tai näkemysten perusteella. Kristittyjen pahin ongelma onkin yleensä se että yrittävät usein omia totuuden ja siltä pohjalta alkavat kohdella eri tavalla uskovia huonosti. Minun mielestäni hyvä kristitty pitää aina mielessään myös sen ajatuksen että voi olla totaalisen väärässäkin ja kunnioittaa muita tältä pohjalta vaikka mihin nämä uskoisivat. Tämä myös pätee ateisteihin joista monet suhtautuvat vähän turhan vihamielisesti uskovia kohtaan.
Minä toivon vain sopua kaikkien kesken, ja sen takia pyrinkin luomaan uskoville ja ateisteille yhteistä rajapintaa asiasta keskustelulle tuomalla uskonnon teoriapohjalla naturalistiseen maailmaan. Ja siksi uskoon liittyvät asiat pitää määritellä paremmin ja keksiä niille uskottava naturalistinen selitys. - Asia sattuu olemaan
ymmärtäjä kirjoitti:
"Ja se mikä se on, on juuri se Jumalan lahjoittama usko. Se usko että sä vaan tiedät että Jumala on olemassa, ja koet sen ihmeellisen valaistumisen, ja alat tajuta asioita eri lailla. Se vaan on niin,sitä on vaikea selittää."
Olen henkilökohtaisesti kyseisenlaisen valaistumisen kokenut mutta valitettavasti minun kohdallani se ei johtanut kristinuskon puoleen kääntymiseen vaan buddhalaisuuden oppien luokse. Ja tämän avulla näen asiat selkeämmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan ennen. Kristinuskokin toki kävi mielessä väliaikaisesti yhdessä välissä mutta tuli selväksi ettei se pysty antamaan minulle vastauksia joita kaipaan. Buddhalaisuus siihen pystyy.
Ja luonnollisesti jos mainitsemasi kristinuskon valaistuminen olisi totta, silloinhan valaistunut kristitty pystyisi selittämään uskoon liittyviä asioita selkeästi ja ymmärrettävästi kenelle tahansa uskosta osattomalle ja tämän kautta pystyisi saamaan kenet tahansa yhtä vakuuttuneeksi uskosta kuin itse uskon saanut on.
Lisäksi jokainen joka Jumalaan on uskoo on asian jollain tasolla itselleen perustellut järkiperustein, vaikka kyseessä on usein virheellinen logiikkaa joka johtaa siihen että usko Jumalaan on järkipohjaista vain näennäisellä, hyvin rajoittuneella tasolla. Ja jos joku uskova vain niin uskaltaisi tehdä, kaikki kristinuskon järkipohjaiset aukot olisi mahdollista täyttää loogisesti kaikin puolin uskottavilla selityksillä jotka loisivat harmonian joka mahdollistaisi uskon puhtaasti järkiperustein. Mutta se vaatisi pitkälti että kaikelle pitäisi keksiä luonnollinen selite ja uskovat eivät halua että kristinuskosta poistettaisiin kaikki yliluonnollinen.
Minä olen henkilökohtaisesti maallikkofilosofi ja uskontoteoreetikko. Minulle jokainen uskonto on vain filosofinen konsepti, teoriaksi luokiteltava näkemys maailmasta. En usko että ihmisillä olisi välttämättä edes pienintäkään aavistusta absoluuttisesta, oikeasta totuudesta ja siten voimme olla äärimmäisen todennäköisesti täysin väärässä vaikka mitä maailmantilasta väittäisimme. Tässä suhteessa nouseekin ainoaksi merkitseväksi asiaksi subjektiivinen totuus, se oma näkemyksemme jonka pohjalta luomme täällä reaalimaailmassa meidän kaikkien yhteistä absoluuttista totuutta.
Jokaisella olkoon vapaus omaan elämänfilosofiaansa ilman että kukaan siihen puuttuu. Ihmisiä tulee aina rangaista tekojen, ei uskomusten tai näkemysten perusteella. Kristittyjen pahin ongelma onkin yleensä se että yrittävät usein omia totuuden ja siltä pohjalta alkavat kohdella eri tavalla uskovia huonosti. Minun mielestäni hyvä kristitty pitää aina mielessään myös sen ajatuksen että voi olla totaalisen väärässäkin ja kunnioittaa muita tältä pohjalta vaikka mihin nämä uskoisivat. Tämä myös pätee ateisteihin joista monet suhtautuvat vähän turhan vihamielisesti uskovia kohtaan.
Minä toivon vain sopua kaikkien kesken, ja sen takia pyrinkin luomaan uskoville ja ateisteille yhteistä rajapintaa asiasta keskustelulle tuomalla uskonnon teoriapohjalla naturalistiseen maailmaan. Ja siksi uskoon liittyvät asiat pitää määritellä paremmin ja keksiä niille uskottava naturalistinen selitys.siten, että hengelliset asiat selitetään Pyhän Hengen avulla, ei ihmisten ymmärryksellä ja
niin sanoo Raamattukin ja jolla ei ole Jumalan Henkeä, sillä ei ole minkäänlaista kykyä
selittää Jumalan Sanaa - Jumalan, joka on Henki ja siinämielessä kaikenlaiset järkeilemiset
ovat yhtätyhjän kanssa.
Yritin selittää tuolla aiemmin sitä, että ateisti ei usko, että usko tulee Jumalalta.
Minun mielestä uskovan ei tule väitellä asioista ollenkaan, eikä koskaan vaatia uskoa siltä,
jolla sitä ei ole. Jokaisen ihmisen tulisi kunnioittaa toisia ihmisiä, ihmisinä, uskoivat he
sitten mihin tahansa. Uskovalla ei ole oikeutta tuomioon - sen tekee Jumalan Sana,
Jeesuksen sanojen mukaan.
Uskovalle on Raamatussa ainoastaan se kehoitus, että hänen tulee pitää esillä elämän sanaa
ja oltava valmiina vastaamaan jokaiselle, joka näitä asioita tahtoo kuulla. - Totta on
Kössönöm kirjoitti:
että lapsi olisi ollut uskossa. Lapsella ei ole edellytyksiä ymmärtää mistä uskonnoissa on kyse. Lapset uskovat joulupukkiinkin, kunhan vaan sujuvasti valehdellaan. Sama juttu uskonnon kanssa.
ettei lapsella ole edellytyksiä ymmärtää, mistä uskonnoissa on kyse
ja että lapset uskovat joulupukkiinkin, kunhan vain sujuvasti valehdellaan,
mutta yksi ja merkittävä ero onkin siinä, että lapsi aistii Pyhän Hengen läsnäolon.
Jumalan Henki on läsnä siellä, missä on uskovia ja lapsikin aistii sen.
Edelleenkin uskonto ja usko elävään Jumalaan ovat eri asia. - ymmärtäjä
Asia sattuu olemaan kirjoitti:
siten, että hengelliset asiat selitetään Pyhän Hengen avulla, ei ihmisten ymmärryksellä ja
niin sanoo Raamattukin ja jolla ei ole Jumalan Henkeä, sillä ei ole minkäänlaista kykyä
selittää Jumalan Sanaa - Jumalan, joka on Henki ja siinämielessä kaikenlaiset järkeilemiset
ovat yhtätyhjän kanssa.
Yritin selittää tuolla aiemmin sitä, että ateisti ei usko, että usko tulee Jumalalta.
Minun mielestä uskovan ei tule väitellä asioista ollenkaan, eikä koskaan vaatia uskoa siltä,
jolla sitä ei ole. Jokaisen ihmisen tulisi kunnioittaa toisia ihmisiä, ihmisinä, uskoivat he
sitten mihin tahansa. Uskovalla ei ole oikeutta tuomioon - sen tekee Jumalan Sana,
Jeesuksen sanojen mukaan.
Uskovalle on Raamatussa ainoastaan se kehoitus, että hänen tulee pitää esillä elämän sanaa
ja oltava valmiina vastaamaan jokaiselle, joka näitä asioita tahtoo kuulla."hengelliset asiat selitetään Pyhän Hengen avulla, ei ihmisten ymmärryksellä ja
niin sanoo Raamattukin ja jolla ei ole Jumalan Henkeä, sillä ei ole minkäänlaista kykyä
selittää Jumalan Sanaa - Jumalan, joka on Henki ja siinämielessä kaikenlaiset järkeilemiset
ovat yhtätyhjän kanssa."
Voihan Pyhä Yksinkertaisuus teidän uskovien kanssa, eli te ette edes halua yrittää etsiä järkeviä perusteita koko kristinuskolle. Ensinnäkin, jos Pyhä Henki avaa ihmiselle hengelliset asiat, silloinhan nuo avautuneet asiat on mahdollista kääntää ihmisen ymmärrykselle sopivaan muotoon. Toiseksi, tottakai hengelliset asiat voidaan selittää ihmisen ymmärryksellä, se ei ole mikään ongelma millään tasolla. Minä ainakin siihen kykenen. Jumalan ja kaiken muun pystyy järkeilemään.
"Yritin selittää tuolla aiemmin sitä, että ateisti ei usko, että usko tulee Jumalalta."
Mutta ihmisen pitää kristinuskon mukaan uskoa Jumalaan ja pyytää uskoa Jumalalta ennenkuin ihminen voi vastaanottaa uskon. Ellei sitten Jumala heittele uskoja kelle tahansa Häntä huvittaa ilman mitään syitä, perusvaatimus uskon saamiseksi on uskoa Jumalaan. Ja luonnollisesti ateisti ei usko että usko tulee Jumalalta, koska ei usko moisen olennon olemassaoloon, aivan kuten eivät usko myöskään Allahiin tai hindujen jumaliin. Miksi Jumalan usko olisi poikkeus tähän? - cxfitjb
Totta on kirjoitti:
ettei lapsella ole edellytyksiä ymmärtää, mistä uskonnoissa on kyse
ja että lapset uskovat joulupukkiinkin, kunhan vain sujuvasti valehdellaan,
mutta yksi ja merkittävä ero onkin siinä, että lapsi aistii Pyhän Hengen läsnäolon.
Jumalan Henki on läsnä siellä, missä on uskovia ja lapsikin aistii sen.
Edelleenkin uskonto ja usko elävään Jumalaan ovat eri asia.Kun ei pyhää henkeä ole olemassakaan, niin miten lapsi sellaisen muka "aistisi"?
- ymmärtäjä
Totta on kirjoitti:
ettei lapsella ole edellytyksiä ymmärtää, mistä uskonnoissa on kyse
ja että lapset uskovat joulupukkiinkin, kunhan vain sujuvasti valehdellaan,
mutta yksi ja merkittävä ero onkin siinä, että lapsi aistii Pyhän Hengen läsnäolon.
Jumalan Henki on läsnä siellä, missä on uskovia ja lapsikin aistii sen.
Edelleenkin uskonto ja usko elävään Jumalaan ovat eri asia."Jumalan Henki on läsnä siellä, missä on uskovia ja lapsikin aistii sen."
Ensinnäkin, eikö Jumalan Hengen pitäisi olla läsnä kaikkialla yhtäaikaa, riippumatta siitä onko kristinuskovia paikalla. Ja toiseksi jos lapsi aistisi kristinuskon Pyhän Hengen läsnäolon, tämä luontaisesti myös ajautuisi sen suuntaan mutta näin ei yksinkertaisesti ole. Ja miksi niin tapahtuisikaan, kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa.
"Edelleenkin uskonto ja usko elävään Jumalaan ovat eri asia."
Aivan samoin kuin uskonto ja usko eläviin hindujen jumaliin ovat eri asia. - Lapsi on viaton
cxfitjb kirjoitti:
Kun ei pyhää henkeä ole olemassakaan, niin miten lapsi sellaisen muka "aistisi"?
niinkauan, kunnes erottaa väärän oikesta..Jeesus sanoi:.. ja Minä olen rukoileva Isää ja Hän
lähettää teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen,
jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä, eikä tunne Häntä; mutta te tunnette
Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. Joh.14:16,17. - Jumalan Henki on
ymmärtäjä kirjoitti:
"Jumalan Henki on läsnä siellä, missä on uskovia ja lapsikin aistii sen."
Ensinnäkin, eikö Jumalan Hengen pitäisi olla läsnä kaikkialla yhtäaikaa, riippumatta siitä onko kristinuskovia paikalla. Ja toiseksi jos lapsi aistisi kristinuskon Pyhän Hengen läsnäolon, tämä luontaisesti myös ajautuisi sen suuntaan mutta näin ei yksinkertaisesti ole. Ja miksi niin tapahtuisikaan, kristinusko on vain yksi uskonto muiden joukossa.
"Edelleenkin uskonto ja usko elävään Jumalaan ovat eri asia."
Aivan samoin kuin uskonto ja usko eläviin hindujen jumaliin ovat eri asia.kaikkialla läsnäoleva, mutta sisäisesti Hän on jokaisessa uskovassa - ja pieni lapsi aistii sen.
Kun lapsi varttuu ja alkaa ajatella asioista itsenäisesti - niinkuin meille kaikille on käynyt - niin
ei se tarkoita, että lapsi on "luopunut uskostaan Jumalaan", koska eihän hän siten ole koskaan uskossa ollutkaan, kuin mitä asialla tarkoitetaan, eikä todellakaan ole itsestään selvää sekään, että kaikkien uskovien lapset tulisivat uskoon, mutta varmaa on se, että Jumala kutsuu jokaista
jossainvaiheessa elämää, jolloinka nämäkin "entiset lapset" saavat kohdata Hänen kutsunsa ja
tehdä oman valintansa. - ymmärtäjä
Jumalan Henki on kirjoitti:
kaikkialla läsnäoleva, mutta sisäisesti Hän on jokaisessa uskovassa - ja pieni lapsi aistii sen.
Kun lapsi varttuu ja alkaa ajatella asioista itsenäisesti - niinkuin meille kaikille on käynyt - niin
ei se tarkoita, että lapsi on "luopunut uskostaan Jumalaan", koska eihän hän siten ole koskaan uskossa ollutkaan, kuin mitä asialla tarkoitetaan, eikä todellakaan ole itsestään selvää sekään, että kaikkien uskovien lapset tulisivat uskoon, mutta varmaa on se, että Jumala kutsuu jokaista
jossainvaiheessa elämää, jolloinka nämäkin "entiset lapset" saavat kohdata Hänen kutsunsa ja
tehdä oman valintansa."Kun lapsi varttuu ja alkaa ajatella asioista itsenäisesti..."
Eli itsenäisesti ajattelu on syntiä ja suoraan saatanasta? Oikea tie siis on olla kuin avuton lapsi joka ei osaa tehdä itse mitään vaan kaikkeen pitää saada ohjeet ja lupa auktoriteettihahmolta. Hienoa kun ihmisillä itsellään ja tämän tahdolla ei ole mitään arvoa.
"Jumala kutsuu jokaista jossainvaiheessa elämää"
Ja väitätkö että Allah tai hindujen jumalat eivät ihmisiä kutsu puoleensa? Ja omalla kohdallani löysin kutsumukseni Buddhan opetuksista. Kristinusko ei ole myöskään koskaan vetänyt minua puoleensa vaan itseasiassa yritykset siihen ovat johtaneet aina enemmän juutalaiseen suuntaan. Joten tiedän että puhut palturia, maailmassa on monia eri uskoja ja kristittyjen olisi aika hyväksyä se. Olette vain yksi muiden joukossa. - Miten ihmeessä sait
ymmärtäjä kirjoitti:
"Kun lapsi varttuu ja alkaa ajatella asioista itsenäisesti..."
Eli itsenäisesti ajattelu on syntiä ja suoraan saatanasta? Oikea tie siis on olla kuin avuton lapsi joka ei osaa tehdä itse mitään vaan kaikkeen pitää saada ohjeet ja lupa auktoriteettihahmolta. Hienoa kun ihmisillä itsellään ja tämän tahdolla ei ole mitään arvoa.
"Jumala kutsuu jokaista jossainvaiheessa elämää"
Ja väitätkö että Allah tai hindujen jumalat eivät ihmisiä kutsu puoleensa? Ja omalla kohdallani löysin kutsumukseni Buddhan opetuksista. Kristinusko ei ole myöskään koskaan vetänyt minua puoleensa vaan itseasiassa yritykset siihen ovat johtaneet aina enemmän juutalaiseen suuntaan. Joten tiedän että puhut palturia, maailmassa on monia eri uskoja ja kristittyjen olisi aika hyväksyä se. Olette vain yksi muiden joukossa.kirjoituksestani tuollaisen käsityksen ?
Itsenäisesti ajattelu ei ole syntiä - onhan sekin Jumalan lahja ihmiselle.
Synti on tottelemattomuutta Jumalan rakastavaa tahtoa kohtaan ja sanassaan Hän sanoo: kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole minulle hyödyksi.
Senkummemmin ottamatta kantaa sinun uskontoosi, sanon, että ei ole kuin yksi Jumala
ja ajatuksesi ovat todella lähellä Raamatun eli Jumalan sanan totuuksia, mitä olen lukenut. - Kun on kohdannut
ymmärtäjä kirjoitti:
"hengelliset asiat selitetään Pyhän Hengen avulla, ei ihmisten ymmärryksellä ja
niin sanoo Raamattukin ja jolla ei ole Jumalan Henkeä, sillä ei ole minkäänlaista kykyä
selittää Jumalan Sanaa - Jumalan, joka on Henki ja siinämielessä kaikenlaiset järkeilemiset
ovat yhtätyhjän kanssa."
Voihan Pyhä Yksinkertaisuus teidän uskovien kanssa, eli te ette edes halua yrittää etsiä järkeviä perusteita koko kristinuskolle. Ensinnäkin, jos Pyhä Henki avaa ihmiselle hengelliset asiat, silloinhan nuo avautuneet asiat on mahdollista kääntää ihmisen ymmärrykselle sopivaan muotoon. Toiseksi, tottakai hengelliset asiat voidaan selittää ihmisen ymmärryksellä, se ei ole mikään ongelma millään tasolla. Minä ainakin siihen kykenen. Jumalan ja kaiken muun pystyy järkeilemään.
"Yritin selittää tuolla aiemmin sitä, että ateisti ei usko, että usko tulee Jumalalta."
Mutta ihmisen pitää kristinuskon mukaan uskoa Jumalaan ja pyytää uskoa Jumalalta ennenkuin ihminen voi vastaanottaa uskon. Ellei sitten Jumala heittele uskoja kelle tahansa Häntä huvittaa ilman mitään syitä, perusvaatimus uskon saamiseksi on uskoa Jumalaan. Ja luonnollisesti ateisti ei usko että usko tulee Jumalalta, koska ei usko moisen olennon olemassaoloon, aivan kuten eivät usko myöskään Allahiin tai hindujen jumaliin. Miksi Jumalan usko olisi poikkeus tähän?elävän Jumalan ei tarvitse liikoja pohtia enää asioita, jotka ovat selitetyt Raamatussa.
Toki me pystymme järkeilemään Jumalaa ja muitakin asioita, kun ensiksi meille on tullut
selväksi se, että Hän on olemassa, mutta järkemme ei riitä selittämään täysin kaikkea.
Pyhä Henki avaa hengelliset asiat ihmisen ymmärrykselle ja sekin on Hengen työtä, että
ymmärrämme niitä ja siksi kukaan ihminen ei pysty selittämään asiaoita muutoin, kuin sen ymmärryksen mukaan, minkä on Jumalalta saanut.
Mikä muuten sinä, nimim. ymmärtäjä, olet ateistipalstalla, jos olet uskonnollinen..? - Anteeksi, korjaan
Kun on kohdannut kirjoitti:
elävän Jumalan ei tarvitse liikoja pohtia enää asioita, jotka ovat selitetyt Raamatussa.
Toki me pystymme järkeilemään Jumalaa ja muitakin asioita, kun ensiksi meille on tullut
selväksi se, että Hän on olemassa, mutta järkemme ei riitä selittämään täysin kaikkea.
Pyhä Henki avaa hengelliset asiat ihmisen ymmärrykselle ja sekin on Hengen työtä, että
ymmärrämme niitä ja siksi kukaan ihminen ei pysty selittämään asiaoita muutoin, kuin sen ymmärryksen mukaan, minkä on Jumalalta saanut.
Mikä muuten sinä, nimim. ymmärtäjä, olet ateistipalstalla, jos olet uskonnollinen..?loppukysymyksen tuli kuulua näin : Miten muuten.. eikä mikä muuten..
- 42
Myöskään te ateistit kirjoitti:
ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen
lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen. Ja jos ette oikeasti halua uskoa, niin silloinhan kaikki
Jumalan lahjoittamaan uskoon liittyvät kirjoitukset tällä palstalla ovat kerrassaan turhia väittelyjä."...ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen. Ja jos ette oikeasti halua uskoa, niin silloinhan kaikki Jumalan lahjoittamaan uskoon liittyvät kirjoitukset tällä palstalla ovat kerrassaan turhia väittelyjä"
Ne väittelyt ovatkin turhia. Vaikka minä miten HALUAISIN uskoa, en ole valmis hyppäämään rotkoon ellen saa edes jotain takeita pohjalla olevista pehmusteista. Tätä "uskon saaminen" on. Mies hyppää rotkoon ja USKOO olevansa matkalla taivaaseen. Jos usko tulee lahjana, miksi hindut uskovat? Miksi muslimit EIVÄT USKO Jeesusta? Koska Allah lahjoitti heille vahvemman ja paremman uskon? Miksi Buddha kieltää jumalat? Ei ole halua uskoa, koska ei ole mitään uskottavaa. Te kuljette kapeaa polkua jonossa, seuraten edellä kulkevaa toivoen, että yksi heistä löytäisi olemattoman sillan kuilun yli. - ymmärtäjä
Miten ihmeessä sait kirjoitti:
kirjoituksestani tuollaisen käsityksen ?
Itsenäisesti ajattelu ei ole syntiä - onhan sekin Jumalan lahja ihmiselle.
Synti on tottelemattomuutta Jumalan rakastavaa tahtoa kohtaan ja sanassaan Hän sanoo: kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole minulle hyödyksi.
Senkummemmin ottamatta kantaa sinun uskontoosi, sanon, että ei ole kuin yksi Jumala
ja ajatuksesi ovat todella lähellä Raamatun eli Jumalan sanan totuuksia, mitä olen lukenut.Perusongelma on se että ihmisellä olisi tarkoitus olla vapaa tahto mutta kuitenkin Jumala haluaa tuota vapaata tahtoa rajoittaa suuresti käskyillään. Ja tietysti kokoasiassa epäloogisinta on se että jos ei tee niinkuin Jumala sanoo, Hän rankaisee siitä ikuisella kärsimyksellä. Ja kaikki tämä ihan pelkästään siitäkin hyvästä ettei tunnusta Jumalan olemassaoloa.
Usko pois kun sanon, Jumalan luoma järjestelmä ei yksinkertaisesti toimi. Se on luojansa huomioonottaen liian moninmutkainen, jopa purkkaratkaisumainen järjestelmä joka kaatuu omaan järjestelmän sisäisen loogiikan puutteeseen. Buddhalaisuuden perusopit sen sijaan antavat oikean loogisen pohjan kaikelle ja siksi nykyiset näkemykseni niihin paljon perustuvat.
En usko Jumalaan, mutta asia ei ole minulle tunnustuksellinen vaan määritelmällinen. Pelkkä nimi Jumala sisältää paljon määritelmällisiä ominaisuuksia. Ensinnäkin sana jumala itsessään tarkoittaa ihmistä korkeampaa mutta hyvin ihmismäistä tietoista olentoa. Sana jumala onkin siinä mielessä huono määritelmällisesti koska se voi periaatteessa tarkoittaa aika laajaa skaalaa erilaisia olentoja ja esimerkiksi enkelit ja jopa demonit ja saatana olisivat monella tavalla luokiteltavissa myös jumaliksi, varsinkin siinä mielessä missä monet polyteistiset eli ns."pakanauskonnot" jumalat näkevät.
Toisaalta nimi "Jumala" viittaa ensinnäkin tiettyyn jumalaan ja laajimmassakin merkityksessään viittaa siihen että olisi olemassa vain yksi jumala. Ja tietysti yleisesti se on vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan juutalaisten ja kristittyjen monoteistista jumalaa. Ja tässä vaiheessa koko homma hajoaa käsiin minun silmissäni. En pysty rehellisesti sanoen uskomaan että se Jumala josta Raamattu kertoo voisi olla olemassa, koska Raamattu itsessään näyttää liikaa huonon mytologian merkkejä, tuhansittain epäloogisuuksia ja ristiriitoja. Jos poistetaan Uusi Testamentti, päästään jo vähän uskottavaampaan teokseen jossa kokonaisuus pysyy paremmin loogisesti kasassa.
Onko Jumalaa olemassa? Minun kantani että varmasti on olemassa jotain josta kaikki on lähtöisin ja tätä toki voidaan Jumalaksi kutsua, mutta en missään tapauksessa lähtisi olettamaan että kyseessä olisi edes millään tasolla ihmistä muistutta olento joka olisi tietoinen ja omaisi näin ajatusprosessin. Uskon on todellinen Jumala on hyvin deistinen ja on kaikin puolin hyvin kaukana meistä eikä meidän käsityskykymme edes pysty edes käsittämään mikä Jumala on. Jumala on minulle kuin luonnonilmiö, joka ei vaadi meiltä mitään. Uskon että tuo Jumala voi osaltaa vaikuttaa tämän maailman tapahtumiin mutta emme ole edes näitä vaikutuksia kykeneväisi havaitsemaan.
Uskon että kaikki uskot ja uskonnot ovat vain ihmisten keksimiä tuotoksia, kaikki ne ovat yhtä väärässä ja yhtä merkityksettömiä suuremmassa mittakaavassa. Mutta ihmiselle itselleen niillä voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia ja olla sitä kautta hyvinkin tärkeitä ihmiselle itselleen.
En toki väitä etteikö kristinuskon Jumalaa voisi olla olemassa, mutta todennäköisyys siihen on hyvin pieni, sama kuin muidenkin uskontojen jumalien olemassaoloon. - ymmärtäjä
Anteeksi, korjaan kirjoitti:
loppukysymyksen tuli kuulua näin : Miten muuten.. eikä mikä muuten..
"Mikä muuten sinä, nimim. ymmärtäjä, olet ateistipalstalla, jos olet uskonnollinen..?"
En ole sanonut kertaakaan olevani uskonnollinen. Kaikinpuolin olen ateisti. Se vaan kun ateismilla ei ole omaa filosofista ohjesäännöstöä. se pitää jostain muualta ottaa. Naturalismi on se yleisin joka toki omaksutaan mutta siitäkin on paljon variaatioita kuten omanikin on.
Oma filosofiani yhdistää naturalismia, monia buddhalaisuuden periaatteita ja onpahan mukaan eksynyt jopa jungilaisia ja nietzchemäisiä piirteitä. Jumalaankin periaatteessa uskon mutta vain äärimmäisen abstraktilla tasolla ja näen Hänen/Sen olemassaolonsa ja ominaisuutensa täysin merkityksettömänä asiana täällä meidän ihmisten alhaisella todellisuuden tasolla, jos minulta kysytään niin Jumala on täysin deistinen.
Ateisteille ylipäänsäkin Jumala on hyvin abstrakti asia, jotain mikä on yksinkertaisesti määrittelemätöntä. Uskovillehan sen sijaan Jumala on hyvinkin tarkkaan määritelty, on älykästä suunnittelijaa, rajatonta rakkautta, kiivasta vihaa ja kaikea muuta sen sellaista, ja sitten on tietysti uskontokuntakohtaiset versiot Jumalan teoista ja tahdosta. Ateisti ei halua tehdä tällaisia olettamuksia vaan pitää asian jota ei yksinkertaisesti nykytiedon valossa voida määritellä, määrittelemättömänä. Ateisteille Jumala onkin hyvin abstrakti asia jota voidaan verrata parhaiten luonnonilmiöön, persoonaton toimintamalli, jolle syötettäessä samat muuttujat, saadaan myös aina samat tulokset. - Raamatun mukaan
42 kirjoitti:
"...ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen. Ja jos ette oikeasti halua uskoa, niin silloinhan kaikki Jumalan lahjoittamaan uskoon liittyvät kirjoitukset tällä palstalla ovat kerrassaan turhia väittelyjä"
Ne väittelyt ovatkin turhia. Vaikka minä miten HALUAISIN uskoa, en ole valmis hyppäämään rotkoon ellen saa edes jotain takeita pohjalla olevista pehmusteista. Tätä "uskon saaminen" on. Mies hyppää rotkoon ja USKOO olevansa matkalla taivaaseen. Jos usko tulee lahjana, miksi hindut uskovat? Miksi muslimit EIVÄT USKO Jeesusta? Koska Allah lahjoitti heille vahvemman ja paremman uskon? Miksi Buddha kieltää jumalat? Ei ole halua uskoa, koska ei ole mitään uskottavaa. Te kuljette kapeaa polkua jonossa, seuraten edellä kulkevaa toivoen, että yksi heistä löytäisi olemattoman sillan kuilun yli.Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista senmukaan, mikä ei näy.
Kun on Jumalan kutsussa, niin se valinnan hetki on tavallaan "hyppy tuntemattomaan",
mutta sen hypyn jälkeen saa täyden varmuuden siitä, että Jumala on olemassa ja
Jeesus on tämän uskon perustus, joka kestää läpi elämän iankaikkisuuteen. - Totta on
ymmärtäjä kirjoitti:
Perusongelma on se että ihmisellä olisi tarkoitus olla vapaa tahto mutta kuitenkin Jumala haluaa tuota vapaata tahtoa rajoittaa suuresti käskyillään. Ja tietysti kokoasiassa epäloogisinta on se että jos ei tee niinkuin Jumala sanoo, Hän rankaisee siitä ikuisella kärsimyksellä. Ja kaikki tämä ihan pelkästään siitäkin hyvästä ettei tunnusta Jumalan olemassaoloa.
Usko pois kun sanon, Jumalan luoma järjestelmä ei yksinkertaisesti toimi. Se on luojansa huomioonottaen liian moninmutkainen, jopa purkkaratkaisumainen järjestelmä joka kaatuu omaan järjestelmän sisäisen loogiikan puutteeseen. Buddhalaisuuden perusopit sen sijaan antavat oikean loogisen pohjan kaikelle ja siksi nykyiset näkemykseni niihin paljon perustuvat.
En usko Jumalaan, mutta asia ei ole minulle tunnustuksellinen vaan määritelmällinen. Pelkkä nimi Jumala sisältää paljon määritelmällisiä ominaisuuksia. Ensinnäkin sana jumala itsessään tarkoittaa ihmistä korkeampaa mutta hyvin ihmismäistä tietoista olentoa. Sana jumala onkin siinä mielessä huono määritelmällisesti koska se voi periaatteessa tarkoittaa aika laajaa skaalaa erilaisia olentoja ja esimerkiksi enkelit ja jopa demonit ja saatana olisivat monella tavalla luokiteltavissa myös jumaliksi, varsinkin siinä mielessä missä monet polyteistiset eli ns."pakanauskonnot" jumalat näkevät.
Toisaalta nimi "Jumala" viittaa ensinnäkin tiettyyn jumalaan ja laajimmassakin merkityksessään viittaa siihen että olisi olemassa vain yksi jumala. Ja tietysti yleisesti se on vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan juutalaisten ja kristittyjen monoteistista jumalaa. Ja tässä vaiheessa koko homma hajoaa käsiin minun silmissäni. En pysty rehellisesti sanoen uskomaan että se Jumala josta Raamattu kertoo voisi olla olemassa, koska Raamattu itsessään näyttää liikaa huonon mytologian merkkejä, tuhansittain epäloogisuuksia ja ristiriitoja. Jos poistetaan Uusi Testamentti, päästään jo vähän uskottavaampaan teokseen jossa kokonaisuus pysyy paremmin loogisesti kasassa.
Onko Jumalaa olemassa? Minun kantani että varmasti on olemassa jotain josta kaikki on lähtöisin ja tätä toki voidaan Jumalaksi kutsua, mutta en missään tapauksessa lähtisi olettamaan että kyseessä olisi edes millään tasolla ihmistä muistutta olento joka olisi tietoinen ja omaisi näin ajatusprosessin. Uskon on todellinen Jumala on hyvin deistinen ja on kaikin puolin hyvin kaukana meistä eikä meidän käsityskykymme edes pysty edes käsittämään mikä Jumala on. Jumala on minulle kuin luonnonilmiö, joka ei vaadi meiltä mitään. Uskon että tuo Jumala voi osaltaa vaikuttaa tämän maailman tapahtumiin mutta emme ole edes näitä vaikutuksia kykeneväisi havaitsemaan.
Uskon että kaikki uskot ja uskonnot ovat vain ihmisten keksimiä tuotoksia, kaikki ne ovat yhtä väärässä ja yhtä merkityksettömiä suuremmassa mittakaavassa. Mutta ihmiselle itselleen niillä voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia ja olla sitä kautta hyvinkin tärkeitä ihmiselle itselleen.
En toki väitä etteikö kristinuskon Jumalaa voisi olla olemassa, mutta todennäköisyys siihen on hyvin pieni, sama kuin muidenkin uskontojen jumalien olemassaoloon.ettei meidän käsityskykymme pysty käsittämään, mikä Jumala on, mutta Jumala on Itse
ilmoittanut itsestään ihmisille aikojen alusta asti ja Raamattu on annettu sitävarten,
että sen kautta, kuin myöskin Pyhän Hengen avulla, me saamme tietoa Hänestä ja se
tieto lisääntyy sitämukaa, kun opimme tuntemaan Häntä henkilökohtaisesti, joka taas
tapahtuu siinä yhteydessä, joka meillä Häneen on. Ihminen ei itsessään voi uskoa, eikä
tulla tuntemaan Jumalaa, vaan kaikki on Hänen tekoaan alusta loppuun saakka. - 42
Raamatun mukaan kirjoitti:
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista senmukaan, mikä ei näy.
Kun on Jumalan kutsussa, niin se valinnan hetki on tavallaan "hyppy tuntemattomaan",
mutta sen hypyn jälkeen saa täyden varmuuden siitä, että Jumala on olemassa ja
Jeesus on tämän uskon perustus, joka kestää läpi elämän iankaikkisuuteen.Toisin sanoen, jätän vastauksesi omaan arvoonsa. Kiitos ja jatkoja!
- ymmärtäjä
Totta on kirjoitti:
ettei meidän käsityskykymme pysty käsittämään, mikä Jumala on, mutta Jumala on Itse
ilmoittanut itsestään ihmisille aikojen alusta asti ja Raamattu on annettu sitävarten,
että sen kautta, kuin myöskin Pyhän Hengen avulla, me saamme tietoa Hänestä ja se
tieto lisääntyy sitämukaa, kun opimme tuntemaan Häntä henkilökohtaisesti, joka taas
tapahtuu siinä yhteydessä, joka meillä Häneen on. Ihminen ei itsessään voi uskoa, eikä
tulla tuntemaan Jumalaa, vaan kaikki on Hänen tekoaan alusta loppuun saakka.Tarkoitin myös ettemme voi myöskään tehdä sitä päätelmää jonka mukaan Raamattu olisi Jumalan sanaa, meillä ei ole siihen pätevyyttä. Ja turha vedota johonkin pyhän hengen antamaan ohjaukseen joka paljastaisi itsensä. Kaikissa uskonnoissa on vastaava ilmiö olemassa. Usko voi olla aivan yhtä elävää missä tahansa muussakin uskonnossa. Kyse onkin enemmän siitä että mikä vain sopii parhaiten itselle ja on jopa pitkälti kulttuurisidonnaista.
Ja luonnollisesti myös ihmistä houkuttaa eniten se uskonto jossa on paras palkkio. Varsinkin jos sitä vielä keinotekoisesti tehdään houkuttelevammaksi mahdollisimman kamalalla rangaistuksella jos kyseistä uskontoa ei seuraa. Kristinusko on oikeasti selvästi jopa suunniteltu mahdollisimman houkuttelevaksi. Vain yksi Jumala jonka kerrotaan olevan kaikkein mahtavin jopa naurettavan rikkinäiseksi fiktion kannalta asti, ja tästä sitten tehty hahmo joka rakastaa kovasti omiaan, tuomiten muut ankarimpaan helvettiin mitä millään uskonnolla on. Ja syykin tähän on selvä, kyse on puhtaasta tuotekehityksestä, uskonto kun on paljon vanhempi konsepti kuin kristinusko tai juutalaisuus. - Kyllä uskovat
42 kirjoitti:
"...ette halua oikeasti uskoa sitä, että usko Jumalaan on Hänen lahjoittamaansa, eikä ilman Hänen lahjoittamaansa uskoa voi uskoa Häneen. Ja jos ette oikeasti halua uskoa, niin silloinhan kaikki Jumalan lahjoittamaan uskoon liittyvät kirjoitukset tällä palstalla ovat kerrassaan turhia väittelyjä"
Ne väittelyt ovatkin turhia. Vaikka minä miten HALUAISIN uskoa, en ole valmis hyppäämään rotkoon ellen saa edes jotain takeita pohjalla olevista pehmusteista. Tätä "uskon saaminen" on. Mies hyppää rotkoon ja USKOO olevansa matkalla taivaaseen. Jos usko tulee lahjana, miksi hindut uskovat? Miksi muslimit EIVÄT USKO Jeesusta? Koska Allah lahjoitti heille vahvemman ja paremman uskon? Miksi Buddha kieltää jumalat? Ei ole halua uskoa, koska ei ole mitään uskottavaa. Te kuljette kapeaa polkua jonossa, seuraten edellä kulkevaa toivoen, että yksi heistä löytäisi olemattoman sillan kuilun yli.Muslimeja ja Hindujakin on tullut uskoon ja tulee edelleen.
- Kirjoitin jo tuolla
ymmärtäjä kirjoitti:
Tarkoitin myös ettemme voi myöskään tehdä sitä päätelmää jonka mukaan Raamattu olisi Jumalan sanaa, meillä ei ole siihen pätevyyttä. Ja turha vedota johonkin pyhän hengen antamaan ohjaukseen joka paljastaisi itsensä. Kaikissa uskonnoissa on vastaava ilmiö olemassa. Usko voi olla aivan yhtä elävää missä tahansa muussakin uskonnossa. Kyse onkin enemmän siitä että mikä vain sopii parhaiten itselle ja on jopa pitkälti kulttuurisidonnaista.
Ja luonnollisesti myös ihmistä houkuttaa eniten se uskonto jossa on paras palkkio. Varsinkin jos sitä vielä keinotekoisesti tehdään houkuttelevammaksi mahdollisimman kamalalla rangaistuksella jos kyseistä uskontoa ei seuraa. Kristinusko on oikeasti selvästi jopa suunniteltu mahdollisimman houkuttelevaksi. Vain yksi Jumala jonka kerrotaan olevan kaikkein mahtavin jopa naurettavan rikkinäiseksi fiktion kannalta asti, ja tästä sitten tehty hahmo joka rakastaa kovasti omiaan, tuomiten muut ankarimpaan helvettiin mitä millään uskonnolla on. Ja syykin tähän on selvä, kyse on puhtaasta tuotekehityksestä, uskonto kun on paljon vanhempi konsepti kuin kristinusko tai juutalaisuus.aiemmin, että Jumala lähetti Pyhän Hengen ja antoi henkien erottamisen-lahjan,
jotta erottaisimme sen, mikä on Hänestä ja mikä ei ole - sopii vain miettiä mistä hengestä ovat monet muut uskonnot lähtöisin, jos ne eivät ole Jumalasta, olkoon
niissä sitten mitenpaljon tahansa hyviä ohjeita ihmisille - ne eivät pelasta ihmistä. - ymmärtäjä
Kirjoitin jo tuolla kirjoitti:
aiemmin, että Jumala lähetti Pyhän Hengen ja antoi henkien erottamisen-lahjan,
jotta erottaisimme sen, mikä on Hänestä ja mikä ei ole - sopii vain miettiä mistä hengestä ovat monet muut uskonnot lähtöisin, jos ne eivät ole Jumalasta, olkoon
niissä sitten mitenpaljon tahansa hyviä ohjeita ihmisille - ne eivät pelasta ihmistä."Jumala lähetti Pyhän Hengen ja antoi henkien erottamisen-lahjan,
jotta erottaisimme sen, mikä on Hänestä ja mikä ei ole"
Ja milläs perusteella sitä käytännössä erottaa että onko henki Jumalasta vai jostain muualta? Ja tietysti kyseinen henkien erottamiskyky ja ylipäänsäkin vieraiden henkien karkoittaminen ovat itsessään asioita joihin oikeastaan mikä tahansa henkiolento, mukaanlukien Saatana kykenee.
Ei kyseisen tason olennolle ole temppu eikä mikään riivata ihmisiä "pahuuden" henkivoimilla ja sitten tarjota pelastusta näistä karkotustoimin, joka on helppo koska karkotettavat "pahat" henget ovat samasta lähteestä kuin se "hyvä" henki joka ne karkoittaa. Mikäs sen tehokkaampi tapa saada itsensä näyttämään hyvikseltä kuin luomalla itselleen itselleen vihollisen joka tekee kaikenlaisia kauheuksia.
Ja miltä niitä ihmisiä muka pitäisi pelastaa? Jumalan katkeruudelta ja vihalta? Kuolemalta? Jälleensyntymiseltä? Kilpailevilta uskomiskerhoilta?
Ihmiset pärjäilevät vallan hyvin omillaan ja maailma se jatkaa toimintaansa sulavasti ilmankin Jumalaa. Mitä todisteita sinulla on edes että Jumala on enää elossa? Ei Hänestä ole pahemmin kuulunut mitään ainakaan pariin tuhanteen vuoteen.
- Feministi Natsi
Jeesustelu jutut on täyttä paskaa. Humpuukkia, joku saatanan paska housu joskus pistäny huhut liikkuu.
- Kukaan ei kiellä
sinua ajattelemasta asioista tuollatavoin, mutta kristinusko on ollut olemassa jo ennen syntymääsi..
- 42
Kukaan ei kiellä kirjoitti:
sinua ajattelemasta asioista tuollatavoin, mutta kristinusko on ollut olemassa jo ennen syntymääsi..
Ja nyt on aika lakata pitämässä sitä hengissä. Jos kristinusko on kuin vanhus joka makaa kuolintuskissaan vuoteellaan ja vaatii lisää elämää ja arvostusta itselleen,on varsin ironista miten eutanasiaa vaativat ateistit ovat juuri ne henkilöt jotka vetävät johdonseinästä ja sammuttavat valot lähtiessään.
- Jeesus on
42 kirjoitti:
Ja nyt on aika lakata pitämässä sitä hengissä. Jos kristinusko on kuin vanhus joka makaa kuolintuskissaan vuoteellaan ja vaatii lisää elämää ja arvostusta itselleen,on varsin ironista miten eutanasiaa vaativat ateistit ovat juuri ne henkilöt jotka vetävät johdonseinästä ja sammuttavat valot lähtiessään.
tie, totuus ja elämä - ja koska Jeesus elää, mekin saamme elää.
- 42
Jeesus on kirjoitti:
tie, totuus ja elämä - ja koska Jeesus elää, mekin saamme elää.
Samoin Tao on kaikki mutta ei mitään, ja se näkyy kaikessa, mutta ei missään. Taon saavuttanut on kulkenut tien, mutta on päässyt myös alkuun. Sillä matkaa ei voi lopettaa jos ei löydä alkua.
jeesus on kuollut, mutta Tao varmistaa, että tasapaino pysyy. - tyutyutyu.,-.,-.,.--
Kukaan ei kiellä kirjoitti:
sinua ajattelemasta asioista tuollatavoin, mutta kristinusko on ollut olemassa jo ennen syntymääsi..
"sinua ajattelemasta asioista tuollatavoin, mutta kristinusko on ollut olemassa jo ennen syntymääsi.. "
ennen kristinuskoa on ollut uskomuksia ja jumalia pilvin pimein. Krisut tulivat jälkijunassa. Egyptissä omansa, etelä-amerikassa omansa, pohjois-amerikassa omansa...jokapuolella omia jumalia. Mitä nää krisut oikein kuvittelee. Kantsis lukasta pari kirjaa. Aina se joku on tungettu tonne aivokoppaan, kun sinne tuntuu toiset tarvitsevan sitä lopullista pelastajaa, jos ei metsästys onnistu tai nakkijonossa loppuu markat ekasta taskusta - niin voi taivaan isältä toivoa, että toisessa taskussa olisi vielä pari euroa.
- ....
....
- Niin...?
Mikä oli kommenttisi ???
- DJ_JumalWelho
Jeesus on hot, saan siitä aina märkiä unia. T: toyboy96
- JUMALAAAAA
Tyhmemmät ihmiset lisäksi uskovat useammin Jumalaan, mikä on jäännös menneestä. Ihmiset ovat Kanazawan sanoin vainoharhaisia ja uskovat sen takia Jumalaan. Älykkäämmistä lapsista tuleekin Kanazawan mukaan todennäköisemmin ateisteja.
Kanazawan julkaiseman tutkimuksen mukaan itsensä ei ollenkaan uskovaiseksi tunnistavien nuorten aikuisten älykkyysosamäärä oli nuoruudessa 103, kun taas erittäin uskovaiseksi itsensä luokittelevilla keskiarvo oli 97.
Tutkimus julkaistiin Social Psychology Quarterly -lehdessä maaliskuussa.- AO
että vähemmän älykkäät ihmiset tarvitsevat valmiita ajatuksia ja selityksiä elämälle, kun ei itellään riitä kapasiteettia ajatteluun. Vähemmän älykkäät ihmiset ovat muutenkin helpompia sortumaan aivopesuun.
- 12..................
AO kirjoitti:
että vähemmän älykkäät ihmiset tarvitsevat valmiita ajatuksia ja selityksiä elämälle, kun ei itellään riitä kapasiteettia ajatteluun. Vähemmän älykkäät ihmiset ovat muutenkin helpompia sortumaan aivopesuun.
>>>>>>>>>että vähemmän älykkäät ihmiset tarvitsevat valmiita ajatuksia ja selityksiä elämälle, kun ei itellään riitä kapasiteettia ajatteluun. Vähemmän älykkäät ihmiset ovat muutenkin helpompia sortumaan aivopesuun.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies pakko olla rehellinen
Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau606888Olet saanut kyllä tunnisteita
Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens414845- 792672
Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen
Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat412009- 181808
- 301587
Hirvenmaitojuusto
Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,101532Joka päivä olen lukenut
Lähes kaiken. Ne sanat ja miten olet minut nähnyt. Se sattuu niin syvälle sydämeen. Ehkä vain manipuloit tai jotain. Sil151359- 241254
Kerro mulle miksi juuri me
Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.671137