Oriveden romaanipajan piti alkaa parin viikon päästä. Tänään tuli ilmoitus, että kurssin vetäjä, Harri Istvan Mäki on sairastunut ja opettajaksi tuleekin joku Saara Kesävuori. Asun kaukana Suomesta ja järjestin matkan juuri Mäestä kuulemani hienon palautteen perusteella. Kesävuoresta en tiedä mitään. Matkavakuutukseni ei ehkä korvaa. Onneksi en ole maksanut kurssia vielä, mutta lennot ja majoitus on maksettu.
Onko kenelläkään teistä kokemusta, millainen kurssinvetäjä tuo Kesävuori on? Minkätyyppisiä kirjoja hän on kirjoittanut?
Onko kenelläkään teistä kokemusta, millainen kurssinvetäjä tuo Kesävuori on? Minkätyyppisiä kirjoja hän on kirjoittanut?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mäki ja Kesävuori vaikuttavat hyvin erilaisilta ihmisiltä, hyvin erityyppisiltä kirjailijoilta. Mikä sopii yhdelle, ei ehkä käy toiselle. Itse en ole lukenut kummankaan kirjoja, paitsi katkelmia.
Saara Kesävuori on kokenut ja arvostettu kirjailija ja kouluttaja, lisätietoa löytyy mm. http://www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/kesavuori.htm
kyselen vain muiden kokemuksia kyseisen henkilön vetämistä kursseista. Ei siis tyyliin "onko hän mistään kotoisin" vaan "millainen hän on opettajana". Mikä on ihan hyvä yhdelle, ei ehkä innosta toista. Mäessä tuntui olevan jotain tarttuvaa innostusta, ja onhan hän kirjoittanutkin paljon.
Totta kai opisto on valinnut henkilön, jolla on kokemusta ja taitoa. Sitä en epäile ollenkaan.
Itse en välttämättä osallistuisi Kesävuoren vetämälle kurssille. Sanoin "välttämättä", koska en ole osallistunutkaan ja nämä ovat suuresti henkilökysymyksiä. Mielikuva perustuu ainoastaan hänen teksteihinsä, jotka eivät saa minua kiinnostumaan hänestä kirjoitusteni ohjaajana. Ammattitaitoa löytyy varmasti, mutta löytyykö munaa?
Kesävuorta en tunne. Tuomisen romaanipajaa en suosittele, ei antanut ainakaan minulle yhtään mitään.
aina oma juttunsa, kun tullaan monimutkaisempiin kirjoitusrakenteisiin kuka vetää kurssia ja minkälaisella näkemyksellä & tyylillä. Romaani on aikamoinen taidekonstruktio ja 10 päivää lyhyt aika sellaisen kokonaisymmärtämiseen, mutta Mäen kurssilla sain hyvän kuvan perusromaanin mahdollisuuksista nykypäivänä ja jotakin myös länsimaalaisen romaanin historiasta.
Luovan kirjoittamisen perusharjoituskursseilla ei ole mielestäni suurta väliä kuka vetää, kunhan vain osaa innostaa oppilaansa luovaan tilaan. Mutta mitä spesifimmäksi kurssi menee, sitä tärkeämmäksi muodostuu oppilaan ja opettajan suhde sekä opettajan omakohtainen kirjailijanäkemys työhönsä.
Romaanipajassa olen Orivedellä ollut muutama vuosi sitten, juuri tällä Mäen vetämällä romaanikurssilla. Alussa hänen verbaalisuutensa, kulttuuritietoisuutensa, dramaturginen lähestymistapansa ja nopeutensa hämmensivät, mutta selkeiden pikaharjoitusten, kirjoitustehtävien ja suoraviivaisten palautteiden kautta ymmärsin, mitä hän tahtoi saada oppilaissa aikaiseksi: kritiikittömän luovan tilan, jossa voi riuhtaista itsensä romaanin tekemiseen ja suunnittelemiseen. Opin aika paljon keskittymisestä yksityiskohtiin ja kokonaisuuksiin sekä päivittäiseen kirjoitusrutiiniin.
Mäen oma kulttuuritausta varmaan vaikuttaa siihen, että hänestä puuttuu se, mihin usein olen luovan kirjoittamisen opettajissa Suomessa kohdannut, eli tietynlainen synkkämielisyys, ehkä liiankin realistinen ote kustantajien pohtimiseen liian varhaisessa vaiheessa.
Harri István Mäki kuvasi hyvinkin traagisia asioita elämässä, kirjallisessa kulttuurimaailmassamme, henkilöhahmojen ja tarinoiden fiktioulottuvuudessa, mutta aina inhimillisesti nauraen. Se jotenkin inspiroi ja innosti, kun 10 päivää alkoi väsyttää oppilaan tyhjenevää päätä. Opettaja silti jaksoi lisätä uskoa ja vauhtia uupumiseen nauraen ja piiskaten lempeästi jatkamaan. Minulle tuli mieleen myrskyssä laivaansa ohjaava kapteeni. Jonkinlainen romantikko Mäki mielestäni taidenäkemyksiltään onkin, surrealisti myös.
Kustannusmaailman suhteen hän oli sen sijaan tiukka realisti. Tuntui jopa kummalliselta, että ihminen, joka osasi kuvata myyttien taustoja elämyksellisesti, antaa jumalille uusia muotoja ja tulkita mysteereitä, olikin varsinainen kauppamies kirjallisuudessa. Toisaalta, hän on kirjoittanut paljon, joten tietää paljon kustannusmaailmasta, vaikka onkin vielä nuori mies.
Maailmojen kiertäminen näkyi myös hänessä, tuntui tunneilla tarinoissa, jotka joskus menivät reippaasti ohi aiheiden. Ehkä hän on sairastunut matkalla, mutta toivottavasti paranee.
Kesävuoren yhdellä kurssilla olin Helsingissä. Hän oli hyvin asiallinen, kävi kaikki perusasiat tiukasti läpi, mutta oli myös jotenkin liian analyyttinen ja kylmä makuuni. En ala vertailla opettajia keskenään, minuun vain vetoaa tunteitaan osoittava, ihmisiä vauhtiin ja tekemiseen inspiroiva luova opettaja.
istvánin fb-päivitys kertoo että mies sairasteli ensin "heinänuhaa", sitten piti itseään vesimyllynä ja nyt on todettu, että rinnassa kirnuaakin keuhkokuume. pikaista paranemista hänelle toivottakaamme :/