Laiskurit

Hieman samantapaisia ongelmia omalla pojallani oli aikoinaan ja on jossain määrin vieläkin. Vanhempana oli vaikea ymmärtää, että kaiken takana oli masennus, jonka diagnoosi muuttui myöhemmin kaksisuuntaiseksi mielialahäriöksi. Lääkitys on auttanut jonkin verran ja hän on käynyt muutaman vuoden ammattikoulua. Menestys nyt ei ole ollut mikään loistava, ja kursseja ja työharjoittelu vielä puuttuu lopputodistuksesta. Eteenpäin on kuitenkin menty pikkuhiljaa.
Kannattaisiko isänä miettiä, jos apu löytyisi terveydenhoitopuolelta? Poikaa on ehkä vaikea saada tutkimuksiin, mutta ehkä porkkanana voisi käyttää sairauspäivärahamahdollisuutta, jos hänellä todetaan esim. masennus. Sairauspäivärahaan tai kuntoutustukeen ei vanhempien tulot vaikuta.

työleirihän on jo olemassa! Sehän on koti! Ja jokainen osallistuu pienestä pitäen kykyjensä mukaan "leirin" työtehtäviin, jotka lisääntyvät iän ja taitojen karttuessa! Näin meillä meneteltiin kaikkien neljän lapsen kanssa ja nyt he ovat jo maailmalla omillaan ja siivet kantavat. Tämä neuvo ei enää teitä auta, mutta tuossa alempana joku ehdottikin, että jos poika ei mitään tee kotona asuessaan, niin kyllä se paras olisi "nostaa" pihalle, varsinkin jos on täysi-ikäinen jo. Lähipiiristäni löytyy vastaavia tapauksia, että kummasti on opiskelu/ työnteko alkanut maittamaan, kun isä / äiti lopettavat täyshoidon.