"Vuosien kokemuksella on myönnettävä, että oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin, Rikosylikonstaapeli Marja Vuento toteaa.
Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä
Perättömät raiskausilmoitukset ovat viikoittainen ongelma poliisille. Viranomaisten arvion mukaan yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautuu perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johda syyteharkintaan ja oikeuskäsittelyyn.
Vuosittain poliisi kirjaa noin tuhat raiskausilmoitusta ja yli tuhat lievempää ilmoitusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Rikosylikonstaapeli Marja Vuento Helsingin poliisilaitokselta kertoo, että aiheettomien ilmoituksen määrä on kasvanut samaa tahtia naisten alkoholin kulutuksen kanssa.
–Iso osa perättömistä ilmoituksista tehdään kännissä ajattelemattomasti. Joku voi haluta ilmaisen kyydin taksikuskilta, toinen sepittää raiskausväitteen välttyäkseen putkayöltä ja kolmas selittää hätävalheen puolisolle tai kotiväelle. Kun kanssaihminen ottaa sitten yhteyden poliisiin, puheita on vaikea perua, Vuento kertoo.
Perättömissä väitteissä nimetään tekijäksi usein ulkomaalaistaustainen mies tai miehet. Rikoskomisario Ville Hahlin mukaan tähän on kaksi syytä.
Ulkomaalaistaustaiset ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin joka toisessa raiskaustapauksessa epäiltyinä.
–Toiseksi, jos ilmoituksen tekijä nimeää tekijäksi tummaihoisen, häneltä ei odoteta niin tarkkoja tuntomerkkejä kuin jos tekijä olisi kantasuomalainen, Hahl selvittää.
Suuri perättömien ilmoitusten määrä sitoo poliisin resursseja, mutta ilmoitukset tekevät hallaa myös seksuaalirikosten todellisille uhreille.
–Siskot tekevät mielettömän karhunpalveluksen toisille naisille. Raiskauksen uhreja kohdellaan vähintäänkin asiallisesti nykypäivänä, mutta poliisi joutuu kuulusteluissa varmistamaan tarinan todenperäisyyden, Vuento sanoo.
Koska raiskauksella ei yleensä ole silminnäkijää, poliisiviranomaiset ja oikeuslaitos joutuvat punnitsemaan uhrin ja väitetyn tekijän puheiden luotettavuutta.
–Vuosien kokemuksella on myönnettävä, että oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin, Vuento toteaa.
http://www.ts.fi/online/kotimaa/142571.html
Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä
Perättömät raiskausilmoitukset ovat viikoittainen ongelma poliisille. Viranomaisten arvion mukaan yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautuu perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johda syyteharkintaan ja oikeuskäsittelyyn.
Vuosittain poliisi kirjaa noin tuhat raiskausilmoitusta ja yli tuhat lievempää ilmoitusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Rikosylikonstaapeli Marja Vuento Helsingin poliisilaitokselta kertoo, että aiheettomien ilmoituksen määrä on kasvanut samaa tahtia naisten alkoholin kulutuksen kanssa.
–Iso osa perättömistä ilmoituksista tehdään kännissä ajattelemattomasti. Joku voi haluta ilmaisen kyydin taksikuskilta, toinen sepittää raiskausväitteen välttyäkseen putkayöltä ja kolmas selittää hätävalheen puolisolle tai kotiväelle. Kun kanssaihminen ottaa sitten yhteyden poliisiin, puheita on vaikea perua, Vuento kertoo.
Perättömissä väitteissä nimetään tekijäksi usein ulkomaalaistaustainen mies tai miehet. Rikoskomisario Ville Hahlin mukaan tähän on kaksi syytä.
Ulkomaalaistaustaiset ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin joka toisessa raiskaustapauksessa epäiltyinä.
–Toiseksi, jos ilmoituksen tekijä nimeää tekijäksi tummaihoisen, häneltä ei odoteta niin tarkkoja tuntomerkkejä kuin jos tekijä olisi kantasuomalainen, Hahl selvittää.
Suuri perättömien ilmoitusten määrä sitoo poliisin resursseja, mutta ilmoitukset tekevät hallaa myös seksuaalirikosten todellisille uhreille.
–Siskot tekevät mielettömän karhunpalveluksen toisille naisille. Raiskauksen uhreja kohdellaan vähintäänkin asiallisesti nykypäivänä, mutta poliisi joutuu kuulusteluissa varmistamaan tarinan todenperäisyyden, Vuento sanoo.
Koska raiskauksella ei yleensä ole silminnäkijää, poliisiviranomaiset ja oikeuslaitos joutuvat punnitsemaan uhrin ja väitetyn tekijän puheiden luotettavuutta.
–Vuosien kokemuksella on myönnettävä, että oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin, Vuento toteaa.
http://www.ts.fi/online/kotimaa/142571.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole mahdollista että oikeusmurhien määrä tiedetään tarkkaan. Sellainen on yhtä mahdotonta kuin se että oikeusmurhia ei muka tapahdu.
Tämähän oli vain ko henkilön oma arvio asiasta. Minusta hieno juttu kun hyväksyi sen tosiasian, että vääriäkin langettavia tuomioita tulee. Se oliko se ns "varovainen arvio" ei käynyt ilmi, mutta hyvä juttu ongelman esiin tuominen silti oli.
Seksuaalirikokset ovat vai jäävuorenhuippu oikeusmurhatilastossa. Totta on, ettei millään voida kertoa tarkkoja lukuja oikeusmurhista, mutta todettava on, että niitä on ollut ja tulee jatkossakin olemaan. Tähän osaltaan vaikuttaa rikospoliisin yksipuolinen tutkintamenettely, mikä ikävä kyllä on lain kanssa ristiriitainen.
Vankilassakaan ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan muita kuin syyttömiä, joten oikeusmurha % Suomessa on likipitäen 100 %.
Ääliö! Olipa fiksu heitto, jopa voisi sanoa poliisimainen.
on jankuttanut täällä vähän väliä ! Ainoa vaan, ettei poliisinpalvoja ole koskaan vaivautunut kertomaan mitä tuo todistaa ja miten se muka todistaisi, ettei oikeusmurhia tapahdu.
Eiköhän jätetä tuonlainen "todistelu" paskapuheen arvoon !
Rehellinen poliisi on satuolento !
Poliisinpalvoja luulee tetävänsä sen ainoan oikean totuuden kaikesta, kuten uskovaiset yleensäkin ! Poliisinpalvonta on radikaali uskonto !
Enemmänkin systeemi on vinksallaan siinä ettei selvästi syyllisiä tuomita näytön puuttuessa, mikä tietysti on oikeusvaltion periaatteiden mukaista.
Jos oikeusmurhia haluaa etsiä niin kannattaa katsoa verohallituksen toimet. Esimerkiksi velkoja haluttiin verottaa tuloina hieman yli 10 vuotta sitten, tämä koski joka viidettä pienyritystä. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, olisikohan ollut 45.000 firmaa.
Olipa erittäin kafkamainen kokemus, tuli kirje että haluavat 300.000 markkaa lisää veroja tuloista joista oli jo verot maksettu tosi täsmällisesti. Perusteena oli että velkakirja ei ollut yleisten lainaehtojen mukainen, vaikka se oli kopioitu kirjaimelleen verohallituksen jakelemasta mallista. Kysyttäessä kuultavat eivät pystyneet vastaamaan missä se virhe on, lopulta alan korkein asiantuntija Uudenmaan lääninverovirastosta kertoi että ehkä asia sitten on kunnossa, kannattaa valittaa.
Asioiden suhteuttamiseksi vielä, yhtä kovan tuomion saamiseen pitäisi raiskata vähintään puoli tusinaa mutta alle tusina alaikäistä.
"Enemmänkin systeemi on vinksallaan siinä ettei selvästi syyllisiä tuomita näytön puuttuessa, mikä tietysti on oikeusvaltion periaatteiden mukaista. "
Kuinka joku voi olla selvästi syyllinen, jos ei ole näyttöä ? Kerro se meille ? Kerro myös kuka voi tietää ilman näyttöä syylllisyyden ? Taisit juuri keksiä mielivallan "laillistamisen" perusteet.
Nykyisin vaaditaan erittäin vahva näyttö että syyllinen saisi edes ehtoollista.
Toinen juttu mitä en ymmärrä on se, että vaikka murhaisin jonkun kirveellä niin lievähköstä tuomiosta pitää istua ensikertalaisena puoet ja sitten pääsee ehtoolliseen. Jos seuraavalla viikolla murhaan toisen kirveellä niin loppu ensimmäisestä tuomiosta supistuu kuukauteen. Näissä jutuissa näyttää olevan määräalennus.
Ja ihan selvissä tapauksissa ei vaan löydetä todisteita, kuten sen miehen tapaus jonka äiti oli ryöstömurhattu, kun tekijät olivaat vapautuneet niin ne vaan sattuivat kärähtämään kesämökillä, uhrin poika tyttöystävineen löytyi ojaanajaneesta autosta mökkitiellä bensalle haisevina. Bensalle haiseminen ei ole rikos.
Pointtini ei siis koskenut näytön puutetta vaan sitä että uhrin oikeudet ovat heikommalla.
Kun olen iso ja ruma mies niin eipä tuo oma ongelmani ole mutta mielellään suojelisin heikompia.
Ensinnäkin näyttö ratkaisee syyllisyyden, rangaistus arvioidaan sitten teon mukaan. Eli näytön vahvuus ei ratkaise rangaistusta, mutta toki pitää olla myös näyttö tapahtuneesta.
"Pointtini ei siis koskenut näytön puutetta vaan sitä että uhrin oikeudet ovat heikommalla. "
Kertoisitko mitkä ovat uhrin oikeudet ? Valitettavasti ne eivät voi toteutua, jos näyttöä ei löydy. Taloudellisia tappioita varten kannattaa ottaa vakuutus, jos niitä pelkää. Rangaistus tekijälle ei taida kuulua uhrin oikeuksiin?
Nykyisin vaaditaan erittäin vahvaa näyttöä jotta mitään rangaistusta tulisi.
Lisäksi tutkinta on tehokkaampaa jos epäiltynä on valkoihoinen heteromies.
Enpä oikein uskoisi että monta tuntia olisin vapaana jos menisin Itäkeskukseen ja listisin tusinan somaleita pinoon. Toisin päin on eri säännöt, edes ihonväriä ei saa kertoa.
Etpä oikein taida olla oikeuskäytännöstä perillä, rikollisella on erittäin paljon oikeuksia ja uhrilla erittäin vähän.En tuossa näe paljon järkeä ellei haluta kannustaa jugoslavialaista kulttuuria missä listitään rikollisen sukulaiset. Ei niin että tuokaan aivan huono olisi, aiheuttaa harkintaa siihen kannattaako rikos tehdä.