http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/SeurakEK.htm - sivuilta lainattua:
"Ensi katsomalta näyttää ainoalta mahdollisuudelta se, että maan päälle tulee ennen lopullista tuomiota tuhatvuotinen onnen aika, jolloin Kristus hallitsee yhdessä omiensa kanssa. Näin tekstin ovat ymmärtäneet Kirkon historian aikana monet. Tämän opin edustajia kutsutaan kiliasteiksi ja oppia itseään kiliasmiksi (khiliasmos on kreikkaa ja tarkoittaa tuhannen vuoden aikaa). Dogmatiikassa erotetaan toisistaan 'lievä' kiliasmi ja 'ankara'. 'Lievän' kiliasmin edustajat tyytyvät odottamaan tämän ajan koittamista. 'Ankarien' kiliastien, joita Kirkon historiassa on ollut usein, tuntomerkkinä on se, että he haluavat perustaa tuhatvuotisen valtakunnan ihmisvoimin. Näin mm. uskonpuhdistuksen ajan Münsterissä perustettiin 'Jumalan valtakunta', verinen hirmuhallitus, joka hukkui vielä verisempään terroriin. 'Ankara' kiliasmi elää täällä hetkellä siivommassa muodossa: Ihmiset kuvittelevat voivansa muuttaa tämän maailman omin voimin vielä kerran rauhan ja rakkauden kodiksi.
Luterilainen tulkinta on kuitenkin aivan toinen. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti - mutta silloin loppu onkin jo käsillä"
http://personal.inet.fi/koti/tforum/kiliasmi.htm käsittelee myös tätä oppia.
Olen miettinyt monesti, miksi tätä oppia yhä opetetaan. Päällisin puolin se tuntuu ihan Raamatun mukaiselta, mutta kun syvemmin ajattelee, niin ennemminkin se vaikuttaa harhaopilta. Eikö siinä laiteta toivoa ihmiseen, sen sijaan että luotettaisiin Jeesukseen? Minusta kiliasmi myös halveksii nykyisen armonajan vakavuutta: uskonratkaisu on tehtävä tässä ajassa.
"Ensi katsomalta näyttää ainoalta mahdollisuudelta se, että maan päälle tulee ennen lopullista tuomiota tuhatvuotinen onnen aika, jolloin Kristus hallitsee yhdessä omiensa kanssa. Näin tekstin ovat ymmärtäneet Kirkon historian aikana monet. Tämän opin edustajia kutsutaan kiliasteiksi ja oppia itseään kiliasmiksi (khiliasmos on kreikkaa ja tarkoittaa tuhannen vuoden aikaa). Dogmatiikassa erotetaan toisistaan 'lievä' kiliasmi ja 'ankara'. 'Lievän' kiliasmin edustajat tyytyvät odottamaan tämän ajan koittamista. 'Ankarien' kiliastien, joita Kirkon historiassa on ollut usein, tuntomerkkinä on se, että he haluavat perustaa tuhatvuotisen valtakunnan ihmisvoimin. Näin mm. uskonpuhdistuksen ajan Münsterissä perustettiin 'Jumalan valtakunta', verinen hirmuhallitus, joka hukkui vielä verisempään terroriin. 'Ankara' kiliasmi elää täällä hetkellä siivommassa muodossa: Ihmiset kuvittelevat voivansa muuttaa tämän maailman omin voimin vielä kerran rauhan ja rakkauden kodiksi.
Luterilainen tulkinta on kuitenkin aivan toinen. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti - mutta silloin loppu onkin jo käsillä"
http://personal.inet.fi/koti/tforum/kiliasmi.htm käsittelee myös tätä oppia.
Olen miettinyt monesti, miksi tätä oppia yhä opetetaan. Päällisin puolin se tuntuu ihan Raamatun mukaiselta, mutta kun syvemmin ajattelee, niin ennemminkin se vaikuttaa harhaopilta. Eikö siinä laiteta toivoa ihmiseen, sen sijaan että luotettaisiin Jeesukseen? Minusta kiliasmi myös halveksii nykyisen armonajan vakavuutta: uskonratkaisu on tehtävä tässä ajassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mieltä kanssasi. Jeesus ei tule takaisin tänne asumaan, vaan omansa täältä hakemaan!
saisko tosta kolmen sanan mittaisen tiivistelmän?
ettei saa. Tai ehkä tämän: kiliasmi on harhaoppia. ;)
sitä se just on
Haluan laittaa tähän erään "vaikean" paikan, sillä kiliastit tällaisiin aina vetoavat:
Edessäpäin oli myös se mitä Jesaja sanoo jakeessa 20, joka kertoo uudenliiton ajasta täällä maanpäällä. Myös jakeissa 21-25, kuvataan, millaista on olla uudenliiton seurakunnassa ja armonajassa. Seurakunta ei elä orjuudessa pakkotyötä tehden, vaan se saa rakentaa itseään varten ja korjata myös itselleen maan sadon. Nämä ovat kuvia hengellisestä elämästä. Jumalan seurakunta näet kokoontuu rakentuakseen Jumalan sanasta. Se kylvää sanaa ja tuottaa satoa Jumalan valtakuntaan. Kysymyksessä ei ole orjatyö, jolla vieraitten päämääriä eristettäisiin.
Jes.65: 17-20:
On päivänselvää, ettei kyseinen kohta puhu mitään mistään tulevasta 1000 vuotisesta valtakunnasta, sillä tässä ei niin sanota, eikä kerrota, vaan iankaikkisesta ajasta. Jos yhdistellään tekstiin omia (kiliastisia) järjen päätelmiä, saadaan se tietysti siltä kuulostamaan.
Jae. 17-19 ”Sillä katso minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi minä luon Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä
Siis: ”Sitten taivaassa (Jerusalemissa) saamme iloita ja riemuita iankaikkisesti (ei 1000 vuotta, vaan siis iankaikkisesti) , eikä siellä kuulla itkun ääntä: Tosin tämä luominen alkaa jo tässä armonajassa . Niimpä niistä, jotka uskovat, Raamattu sanoo: ”Se Jerusalem, joka on ylhäällä on meidän äitimme” (Gal.4:26). Siis hengellisessä mielessä maan päälläkin saamme riemuita armosta ja autuudesta: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne” (Luuk.17:21).
Jae.20 ”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin (alkukieli, nuorukainen) kuolee satavuotiaana ja satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen” Biblia: ”Ei siellä pidä enää lapsia oleman, jotka eivät päiviinsä ulotu, eikä vanhoja, jotka eivät vuosiansa täytä; sillä sadan vuotiset lapset pitää kuoleman, ja sadan ajan aikaiset syntiset pitää kirotut oleman”.
Siis: ”Taivaassa ei ole lasta joka eläisi muutaman päivän, HUOM: eikä myöskään maanpäällä hengellisessä mielessä, sillä Jumalan kansan lapset eivät kuole, vaan jatkavat elämistä kuoltuaankin (Joh.11:25-26; Saar.12:7).
- Kuten tiedetään, että Jumalan lapset ovat kaikki saman ikäisiä. He eivät vanhene, koska se joka heissä on syntynyt, on uutta, vanhentamatonta: Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun. Se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole, uskotko sen? (Joh.11:25-26).
Tekstin mukaisesti armonajassa vielä kuollaan ruumiillisesti. Kuolema on ajallinen kirous, joka tosin uskovalle kääntyy siunaukseksi ja vastaavasti epäuskoiselle kiroukseksi.
Kristuksen toinen tulemus on seurakunnan autuaallinen toivo, evankeliumin valtava huippukohta. Vapahtajan tulemus on oleva kirjaimellinen, henkilökohtainen, näkyvä ja maailmanlaajuinen. Hänen tullessaan takaisin vanhurskaat kuolleet herätetään ja yhdessä elossa olevien vanhurskaiden kanssa heidät kirkastetaan ja otetaan taivaaseen, mutta jumalattomat kuolevat. Useimpien profeetallisten ennustussarjojen lähes täydellinen täyttymys samoin kuin maailman nykyinen tila osoittavat, että Kristuksen tulemus on lähellä. Tuon tapahtuman aikaa ei ole ilmoitettu, ja siksi meitä kehotetaan olemaan aina valmiina. (Tit. 2:13; Hepr. 9:28; Joh. 14:1-3; Ap.t. 1:9-11; Matt. 24:14; Ilm. 1:7; Matt. 24:43,44; 1.Tess. 4:13-18; 1.Kor. 15:51-54; 2.Tess. 1:7-10; 2:8; Ilm. 14:14-20; 19:11-21; Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21; 2.Tim. 3:1-5; 1.Tess. 5:1-6.)
25. Kuolema ja ylösnousemus
Synnin palkka on kuolema. Mutta Jumala, joka yksin on kuolematon, suo ikuisen elämän lunastetuilleen. Siihen asti kuolema merkitsee kaikille ihmisille tiedottomuuden tilaa. Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, ylösnousseet samoin kuin hänen tullessaan elossa olevat vanhurskaat kirkastetaan ja temmataan Herraansa vastaan. Toinen eli jumalattomien ylösnousemus tapahtuu tuhat vuotta myöhemmin. (Room. 6:23; 1.Tim. 6:15,16; Saarn. 9:5,6; Ps. 146:3,4; Joh. 11:11-14; Kol. 3:4; 1.Kor. 15:51-54; 1.Tess. 4:13-17; Joh. 5:25,28,29; Ilm. 20:1-10.)
26. Tuhatvuotiskausi ja synnin loppu
Tuhatvuotiskausi on Kristuksen ja hänen pyhiensä hallitusaikaa taivaassa ensimmäisen ja toisen ylösnousemuksen välillä. Tuona aikana jumalattomat kuolleet tuomitaan; maapallo on oleva silloin täydellisen hävityksen tilassa ilman ainuttakaan elävää ihmistä, Saatanan ja hänen enkeleittensä asuttamana. Tuhatvuotiskauden päättyessä Kristus laskeutuu pyhiensä ja Pyhän Kaupungin kanssa taivaasta maan päälle. Silloin herätetään jumalattomat kuolleet, jotka Saatanan ja hänen enkeleittensä kanssa piirittävät kaupungin; mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät sekä puhdistaa maan. Siten koko maailmankaikkeus vapautetaan synnistä ja syntisistä ainaiseksi. (Ilm. 20; 1.Kor. 6:2,3; Jer. 4:23-26; Ilm. 21:1-5; Mal. 4:1; Hes. 28:18,19.)
27. Uusi maa
Uudessa maassa, jossa vanhurskaus asuu, Jumala tarjoaa lunastetuille yhteydessään ikuisen kodin ja täydellisen ympäristön loppumatonta elämää, rakkautta, iloa ja tiedon hankkimista varten. Siellä Jumala itse on asuva kansansa kanssa, ja kärsimys ja kuolema ovat kadonneet. Suuri taistelu on päättynyt, ja syntiä ei enää ole. Koko luomakunta julistaa, että jumala on rakkaus - ja hän hallitsee aina ja iankaikkisesti. Aamen. (2.Piet. 3:13; Jes. 35; 65:17-25; Matt. 5:5; Ilm. 21:1-7; 22:1-5; 11:15.)
Minusta ei ole kysymys mistään tuhannesta vuodesta, vaan yhtäaikaa on sekä vanhurskasten, että vääräin nousemus.
"Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen" (Joh.5:28-29).
(Katoin myös nuo kohtasi, eikä niissä puhuttu mistään 1000 vuoden välistä.)