Minua ärsyttää, kun monet jutut tällä palstalla ovat selvästi fantasioita. Siksi sainkin kimmokkeen laittaa tänne jutun, joka on tapahtunut. Eli tässäpä tapahtumat:
Olin elellyt nuoruuteni poikamiehenä ilman naista. Jotain satunnaisia yhdenyön juttuja oli matkanvarrella ollut, mutta naiset eivät olleet halunneet enempää. Aloin jo uskoa, että saisin vanheta pienessä puutteessa ilman varsinaista naisystävää. Tämmöistä se oli tämän vajaa nelikymppisen miehen kohdalla. Mutta elämällä taisi olla aivan omat kuviot minun varalle. Työpaikallani eräs 38 vuotias rouva tuli usein juttelemaan kanssani. Hänen kanssaan oli helppo jutella, en tuntenut ahdistusta tilanteissa joten juttu alkoi luistaa paremmin ja paremmin.
En kuvitellut tilanteissa mitään, rouvahan kertoi perheestään ja kahdesta lapsestaan. Pojasta, joka oli lukion toisella ja tytöstä, jonka oli ysillä. Olin nähnyt joskus miehensäkin hakemassa rouvaa töistä. Myöhemmin näin miehen sattumalta erään hotellin yökerhossa, siellä tuo kyseli erästä punatukkaista naista kanssaan hotellihuoneen puolelle, se nainen ei miehen mukaan lähtenyt, mutta selvästi mies oli panoa hakemassa. Ihmettelin miehen käytöstä kun rouvansa oli nuorekkaan ja upean näköinen nainen ja työtoverina mitä ystävällisin ihminen.
Pian tuon jälkeen rouva kertoi laittaneensa erohakemuksen miehestään. Anna-rouva tuntui päättäväiseltä asiassaan sinäisenä maaliskuun aurinkoisena päivänä. Hän kysyi minulta, että haittasiko minua kun hän kertoo omia asioitaan. Totesin siihen, ettei se minua haittaisi, onhan sitä jokaisen saatava joskus sydäntään purkaa. Tuli kesä ja lomat pidettiin. Lomien jälkeen Anna kertoi muuttaneensa vuokrakolmioon lastensa kanssa. Lokakuun alussa Anna ilmoitti iloisena olevansa vapaa nainen, siinäpä hän tanssahteli työpöytäni vieressä. Nousin halaamaan häntä ihan myötäilosta, siinä samassa hän painautui tiukasti minua vasten. No halaus se kuitenkin vain oli.
jatkoa seuraa...
Olin elellyt nuoruuteni poikamiehenä ilman naista. Jotain satunnaisia yhdenyön juttuja oli matkanvarrella ollut, mutta naiset eivät olleet halunneet enempää. Aloin jo uskoa, että saisin vanheta pienessä puutteessa ilman varsinaista naisystävää. Tämmöistä se oli tämän vajaa nelikymppisen miehen kohdalla. Mutta elämällä taisi olla aivan omat kuviot minun varalle. Työpaikallani eräs 38 vuotias rouva tuli usein juttelemaan kanssani. Hänen kanssaan oli helppo jutella, en tuntenut ahdistusta tilanteissa joten juttu alkoi luistaa paremmin ja paremmin.
En kuvitellut tilanteissa mitään, rouvahan kertoi perheestään ja kahdesta lapsestaan. Pojasta, joka oli lukion toisella ja tytöstä, jonka oli ysillä. Olin nähnyt joskus miehensäkin hakemassa rouvaa töistä. Myöhemmin näin miehen sattumalta erään hotellin yökerhossa, siellä tuo kyseli erästä punatukkaista naista kanssaan hotellihuoneen puolelle, se nainen ei miehen mukaan lähtenyt, mutta selvästi mies oli panoa hakemassa. Ihmettelin miehen käytöstä kun rouvansa oli nuorekkaan ja upean näköinen nainen ja työtoverina mitä ystävällisin ihminen.
Pian tuon jälkeen rouva kertoi laittaneensa erohakemuksen miehestään. Anna-rouva tuntui päättäväiseltä asiassaan sinäisenä maaliskuun aurinkoisena päivänä. Hän kysyi minulta, että haittasiko minua kun hän kertoo omia asioitaan. Totesin siihen, ettei se minua haittaisi, onhan sitä jokaisen saatava joskus sydäntään purkaa. Tuli kesä ja lomat pidettiin. Lomien jälkeen Anna kertoi muuttaneensa vuokrakolmioon lastensa kanssa. Lokakuun alussa Anna ilmoitti iloisena olevansa vapaa nainen, siinäpä hän tanssahteli työpöytäni vieressä. Nousin halaamaan häntä ihan myötäilosta, siinä samassa hän painautui tiukasti minua vasten. No halaus se kuitenkin vain oli.
jatkoa seuraa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työpaikkamme järjestää työntekijöille virkistys iltoja syksyisin. Sinä syksynä luvassa oli työssäviihtyvyys-luento/teatteri ja viimeisenä illan ruokailu tanssiravintolassa. Miehenä täytyy sanoa, että silloin oli todella tunteita liikuttava teatteri. Sitten siirryimme ravintolaan. Anna tuli istumaan ravintolassa viereeni, olin mennyt pöytään ensimmäisten joukossa ja viereinen paikka oli jäänyt vapaaksi, siihen hän istui. Työnantaja oli tilannut meille hienomman kattauksen. Meidän pöydässä oli nuorempia työntekijöitä, sieltäpä sitten heitettiin minulle ja Annalle kommenttia, että teidän pitää kokeneimpina näyttää esimerkkiä kuinka näin hienossa paikassa käyttäydytään.
Otettiin alkumaljat ja sanoin näyttäväni daamini kanssa kuinka kilistetään oikealla tyylillä. Anna katsoi minua suoraan silmiin vastasin katseeseen ja sitten kilistettiin katseita irroittamatta. Siinäpä me neuvoimme sitten muita mitä haarukkaa piti milloinkin käyttää, pitipä vielä kieltää juomasta laakeassa maljassa olevaa sitruunavettä. Ai miksi? Tarjoillut kanapalat syötäisiin etiketin mukaan sormin ja vesi oli sormien huuhteluun varattu. Näytimme Annan kanssa oikeaa mallia ja syötiin siipipalat kädet kynkässä toisiamme silmiin katsoen ja huuhdoimme sitten sormet maljassa. No eivätpä nuoremmat tehneet perässä tuota erityistä syömisosaa, katselivat vain toisiaan uskaltamatta samaan. Toki saivat kanapalansa syötyä ja sormensa uitettua maljassa. Ruokailun jälkeen pokkasin daamilleni ja sanoin, että näin kuuluu toimia: ”Pöytäseura on tansiin vietävä ja se on miehen tehtävä. Enempää en neuvo, olette omillanne tästedes”. Tarjosin Annalle käsivarttani, siihen hän koukkasi hymyillen.
Osa porukasta tuli perässämme tanssiman. Osa jäi pöytiin ja osa häipyi paikalta sillä olihan varsinainen virallinen osuus ohi. Tanssimme Annan kanssa, hän tuli varsin lähelle, poskeni tuntuivat hehkuvan ja hän näytti myös varsin terveeltä. No kappale loppui ja aioin viedä hänet pöytään, siihen Anna sanoi hymyillen; ”Enkö saakaan toista tanssia, se olisi myös etiketissä”. Vastasin siihen; ”No toki, ajattelin vain vilvoitella kun tuntuu niin kuumalta. Voimmehan tehdä sen toisen kappaleen jälkeen.” Tanssiminen tuntui niin kevyeltä. Sylissäni oli lämpöinen nainen, joka tuntui liikkuvan ihan ajatusteni tahtiin.
Menimme ulos käsikkäin. Otimme kamppeemme narikasta ja astuimme kadulle. Ilta oli sopivan vilpoisa ja lähdimme kiertelemään katuja; käsi pysyi kädessä. Kuljimme muutaman kapakan ohi sanaakaan sanomatta, eikä kumpikaan ei tehnyt elettäkään yhdenkään kapakan suuntaan. Anna sanoi viimein; ”Tämä on täydellisen upeaa. Saada ihan vain kävellä näin. Ei mennä takaisin tanssimaan, eihän?” Jatkoimme käsikkäin ... erään ovisyvennyksen kohdalla pysähdyimme. Menimme ovisyvennykseen seisomaan sylikkäin, sanoja ei tarvittu.
jatkuu ...
Töissä olimme kuin ei oltaiskaan. Mutta sitten lähdin ”varastoon hakeen kansiota”, koukkasin Annan huoneen ovelle ja katsoin häntä suoraan silmiin. Jatkoin matkaa ja vilkaisin taakseni, hän oli tullut ovelle. Heitin hymyn hänelle ja avasin varaston oven. Seisahduin varastoon heti oven suljettuani. Sydämeni jyskytti voimakkaana jo pelkästään hänen äskeinen näkemisestään ja olin pakahtua onnesta hänen avatessaan oven ja syöksyttyä syliini. Minä olin muinoin ollut kala kuivalla maalla ja nyt minulla oli syli täynnä naista, naista, joka todella antoi halunsa näkyä. Suolainen meri hulvahti lämpimänä ylitseni, vastasin aaltojen rytmiin. Sain ujuttaa käteni hänen hameensa alle, ah mikä kosteus ja lämpö. Sain maistaa suolaista elämän vettä.
Astuimme varastohuoneen perimmäisen hyllyn taakse. Pikkarit lensivät Annalta pois hänen tullessaan perässäni. Avasin housuni etumuksen ja kävin selälleni lattialle. Hän tuli ratsastamaan kanssani kilpaa aaltojen kanssa. Kuohu murtui vaahtona rantaan ja näin suolaiset pärskeet hänen huulillaan. Anna värisi yhä kauttaaltaan, kun lopulta nousimme. Ei ollut nenäliinaa eikä serlan paperia, mutta Anna kuivasi hukkaan valuneen elämän jäljet peitsestäni pikkareihinsa. Hän hymyili ja veti yhtään epäröimättä kosteat pikkarit takaisin jalkaan. Jäin hetkeksi yksin varaston pimeyteen, en tahtonut saada lippua laskettua.
Poskeni punoittivat, ehkäpä onnistuin kuitenkin kätkemään sen kansioiden taakse. Kukaan ei ainakaan sanonut mitään. Luulen etteivät huomanneet mitään, kun palailin pöytäni taa. Samassa Annalta tuli e-mailia: ”tule illalla luokseni”. Sain näppäiltyä vain kaksi kirjainta ... ”ok”
(osuisikohan tämä kappale kohdalleen)
Jatkoimme vielä kiertelyä. Sitten saattelin hänet asuntonsa ovelle ja heitin varovaisen suukon poskelle. Kiittelin upeasta seurasta ja käännyin pois. Vilkaisin taakseni, siinä hän yhä seisoi katsellen perääni oviaukossa. ”Nähdään töissä!”; sain sanottua. En halunnut rynnätä hänen kotiinsa kiireellä, tunsin että elämäni oli vasta alkanut. Minulla olisi kyllä aikaa hänelle vaikka kokonainen elämä ja se tunne oli sillä hetkellä vahvana.
jatkuu ...
Eka osiossa puuttui kappalevälit. Ja sitten vielä pistin kappaleen liian vähän. Pitäisiköhän laittaa koko pitkä teksti yhtenä osiona?
Tämä tarina maistuu elämältä.
Hienoa, että tässä ei liioitella juttua piloille. Inhottaa nuo isokulli perseeseen tosikeksityt jutut.