mistä tierämme/miten voimme luottaa/tietää että nämä herrat osaavat johtaa isoja yksikköjä OIKEASSA sodassa kun kysessä oikeasti on kyse maamme tulevaisuudesta.
everstien kokemuksia rauhanturva jutuissa en laske miksikään, koska niissä on ainoa tarkoitus TURVAAMINEN ilman aseen oikeaa käyttöä, ja jokainen tietää että jos oikeasti näkee oikeassa sodassa miten vieruskaverin pää räjähtää mössöksi niin sen nähnyttä kaveria on aikas hankala komentaa ja kuitenkin se on loppu viimeksi noiren herrojen käsissä mitä ja miten tapahtuu.
ps. olisin päässyt MARSALKAKSI mutta sanoivat että harjoituksia ei ole olemassa niin en sitten viittiny.
everstien kokemuksia rauhanturva jutuissa en laske miksikään, koska niissä on ainoa tarkoitus TURVAAMINEN ilman aseen oikeaa käyttöä, ja jokainen tietää että jos oikeasti näkee oikeassa sodassa miten vieruskaverin pää räjähtää mössöksi niin sen nähnyttä kaveria on aikas hankala komentaa ja kuitenkin se on loppu viimeksi noiren herrojen käsissä mitä ja miten tapahtuu.
ps. olisin päässyt MARSALKAKSI mutta sanoivat että harjoituksia ei ole olemassa niin en sitten viittiny.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Emme mistään, ja sen vuoksi kenraaleja onkin paljon yli sodan ajan tarpeen. Aluksi määrätään tehtäviin etukäteen pätevimmiltä vaikuttavat komentajat ja kun osa heistä kuitenkin epäonnistuu, heidät erotetaan vakanssiltaan samana päivänä ja reservistä otetaan toinen tilalle tai ylennetään joku osaava eversti.
Näin homma on toiminut kaikissa armeijoissa ainakin reilut sata vuotta. Se on tuntunut myös toimivan.
Rauhanturvatehtävät ovat kuitenkin parasta, missä komentajat voivat testata taitojaan ja usein nekin antavat osviittaa osaamisesta, varsinkin jos komennus sattuu sopivasti sodan keskelle. Esim. Gustav Hägglund oli etevä, rohkea ja uupumaton komentaja kolmessa operaatiossa, joissa kyllä päitäkin räjähteli. Tietääkseni hän on toistaiseksi viimeinen suomalainen kenraali, joka on komentanut joukkoja valtaamaan jonkin aseman oikein kunnon hyökkäyksellä. Tehtävän saivat fiziläiset rauhanturvaajat Libanonissa.
Saatte puolustaa maatanne ihan rauhassa jos haluatte. Minuahan ei mitkään kenraalinperkeleet komenna. Kuuntelen heitä ihmisinä ja kunnioitan mielipiteitä jos on järkevää sanottavaa, mutta huudolla, uhkauksilla ja kummallisilla prenikoilla ei minua saa liikkeelle.
Liikun omasta tahdostani, minne tahdon. Ihmiset sen yrittävät estää, mutta lopulta huomaavat asian turhaksi, kun eivät voi minusta hyötyä. Reissumies ei paljoa omista eikä tarvitse. Hän ei muita palvele, mutta auttaa sitäkin enemmän hätää kärsiviä.