Ajattelin laittaa tämän vinkiksi tänne, kun käyn välillä täällä lukemassa:
Huomasin, että kirjastoon on tullut uusi (uudistettu painos) kirjasta: Kati Saastamoinen "Lapsen asema sijaishuollossa : käsikirja arjen toimintaan". Vaikkei asia itseäni henkilökohtaisesti koskekaan, sattuneesta syystä aihe kuitenkin kiinnostaa eli mielenkiinnosta lainasin tuon... eli lähinnä noita käytäntöjä, jotka itselleni tuntuvat aika vierailta. Joitain otsikoita kirjasta: Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa, Yhteydenpidon rajoittaminen ja lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättäminen, Aineiden ja esineiden haltuunotto, Henkilöntarkastus, Henkilönkatsastus, Omaisuuden tai tilojen tarkastus, Lähetyksen tarkastaminen ja luovuttamatta jättäminen, Kiinnipitäminen, Eristäminen jne...
Esittelyteksti:
"Teos on syksyllä 2008 ilmestyneen samannimisen ja -sisältöisen kirjan uudistettu ja ajantasaistettu toinen painos. Ensimmäisen painoksen jälkeen lastensuojelulakia on uudistettu 1.3.2010 voimaan tulevilla säädösmuutoksilla, jotka vaikuttavat suoraan kirjan ensimmäisessä painoksessa kuvattuun ja käsiteltyyn lapsen sijaishuollon prosessiin.
Kirjan keskeisenä teemana on kuvata lapsen sijaishuollon prosessi ja käsitellä tähän liittyviä kysymyksiä muun muassa siitä, mikä on lapsen asema sijaishuollossa, miten lapsen oikeusturva toteutuu laitoshuollossa, mitkä ovat lapsen ja perheen oikeusturvakeinot ja mitkä puolestaan ovat erot lastensuojelulaitokseen avohuollon tukitoimena sijoitetun ja sijaishuollossa olevan lapsen välillä ja asemassa.
Lapsen asemaan sijaishuollossa säätelee useat eri lakien säännökset, jotka sisältyvät muun muassa 1.1.2008 voimaan tulleeseen uuteen lastensuojelulakiin ja sen 1.3.2010 uudistettuihin säännöksiin, sosiaalihuollon asiakaslakiin, hallintolakiin ja lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Kirjassa kyseiset säännökset on kerätty yhteen ja ne on avattu selkeiksi kokonaisuuksiksi vastaamaan arjessa esiin nouseviin kysymyksiin.
Erityisesti laitoksien hoito- ja kasvatushenkilökunnan ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden on välttämätöntä tuntea ne kaikki lain - myös maaliskuussa 2010 uudistetut - säännökset, jotka koskevat lastensuojelulaitoksia ja säätelevät lapsen asemaa sijaishuollossa. Tieto omasta asemastaan sijaishuollossa sekä sitä koskevista säännöksistä on tärkeää myös lapselle itselleen sekä hänen perheelleen. Kirjan tarkoituksena on antaa kokonaiskuva näistä lastensuojelulaitoksia koskevista säännöksistä.
Teos on tarkoitettu käsikirjaksi ja apuvälineeksi arjen toimintaan lastensuojelulaitoksien hoito- ja kasvatushenkilökunnalle sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Teoksessa jokainen lapsen sijaishuollon työprosessin vaihe on maaliskuun 2010 uudistukset huomioiden kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti ja toimii näin lapsen sijaishuollosta vastaavien työntekijöiden työvälineenä, jollaisena sitä voidaan käytännönläheisen kirjoitustavan ja kattavan sisällysluettelon tukemana käyttää.
OTK, Lakimies Kati Saastamoinen on toiminut Espoon sosiaali- ja terveystoimenlastensuojelun lakimiehenä vuodesta 2005 alkaen. Hän on perehtynyt perhe- ja lapsioikeuteen erityisesti lastensuojeluun, missä aiheissa hän on toiminut asiantuntijana ja mistä aiheista hän on pitänyt lukuisia erilaisia koulutustilaisuuksia muun muassa sosiaalityöntekijöille, järjestöille ja lastensuojelulaitoksen henkilöstölle."
Huomasin, että kirjastoon on tullut uusi (uudistettu painos) kirjasta: Kati Saastamoinen "Lapsen asema sijaishuollossa : käsikirja arjen toimintaan". Vaikkei asia itseäni henkilökohtaisesti koskekaan, sattuneesta syystä aihe kuitenkin kiinnostaa eli mielenkiinnosta lainasin tuon... eli lähinnä noita käytäntöjä, jotka itselleni tuntuvat aika vierailta. Joitain otsikoita kirjasta: Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa, Yhteydenpidon rajoittaminen ja lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättäminen, Aineiden ja esineiden haltuunotto, Henkilöntarkastus, Henkilönkatsastus, Omaisuuden tai tilojen tarkastus, Lähetyksen tarkastaminen ja luovuttamatta jättäminen, Kiinnipitäminen, Eristäminen jne...
Esittelyteksti:
"Teos on syksyllä 2008 ilmestyneen samannimisen ja -sisältöisen kirjan uudistettu ja ajantasaistettu toinen painos. Ensimmäisen painoksen jälkeen lastensuojelulakia on uudistettu 1.3.2010 voimaan tulevilla säädösmuutoksilla, jotka vaikuttavat suoraan kirjan ensimmäisessä painoksessa kuvattuun ja käsiteltyyn lapsen sijaishuollon prosessiin.
Kirjan keskeisenä teemana on kuvata lapsen sijaishuollon prosessi ja käsitellä tähän liittyviä kysymyksiä muun muassa siitä, mikä on lapsen asema sijaishuollossa, miten lapsen oikeusturva toteutuu laitoshuollossa, mitkä ovat lapsen ja perheen oikeusturvakeinot ja mitkä puolestaan ovat erot lastensuojelulaitokseen avohuollon tukitoimena sijoitetun ja sijaishuollossa olevan lapsen välillä ja asemassa.
Lapsen asemaan sijaishuollossa säätelee useat eri lakien säännökset, jotka sisältyvät muun muassa 1.1.2008 voimaan tulleeseen uuteen lastensuojelulakiin ja sen 1.3.2010 uudistettuihin säännöksiin, sosiaalihuollon asiakaslakiin, hallintolakiin ja lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Kirjassa kyseiset säännökset on kerätty yhteen ja ne on avattu selkeiksi kokonaisuuksiksi vastaamaan arjessa esiin nouseviin kysymyksiin.
Erityisesti laitoksien hoito- ja kasvatushenkilökunnan ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden on välttämätöntä tuntea ne kaikki lain - myös maaliskuussa 2010 uudistetut - säännökset, jotka koskevat lastensuojelulaitoksia ja säätelevät lapsen asemaa sijaishuollossa. Tieto omasta asemastaan sijaishuollossa sekä sitä koskevista säännöksistä on tärkeää myös lapselle itselleen sekä hänen perheelleen. Kirjan tarkoituksena on antaa kokonaiskuva näistä lastensuojelulaitoksia koskevista säännöksistä.
Teos on tarkoitettu käsikirjaksi ja apuvälineeksi arjen toimintaan lastensuojelulaitoksien hoito- ja kasvatushenkilökunnalle sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Teoksessa jokainen lapsen sijaishuollon työprosessin vaihe on maaliskuun 2010 uudistukset huomioiden kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti ja toimii näin lapsen sijaishuollosta vastaavien työntekijöiden työvälineenä, jollaisena sitä voidaan käytännönläheisen kirjoitustavan ja kattavan sisällysluettelon tukemana käyttää.
OTK, Lakimies Kati Saastamoinen on toiminut Espoon sosiaali- ja terveystoimenlastensuojelun lakimiehenä vuodesta 2005 alkaen. Hän on perehtynyt perhe- ja lapsioikeuteen erityisesti lastensuojeluun, missä aiheissa hän on toiminut asiantuntijana ja mistä aiheista hän on pitänyt lukuisia erilaisia koulutustilaisuuksia muun muassa sosiaalityöntekijöille, järjestöille ja lastensuojelulaitoksen henkilöstölle."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaunis kiitos, nimimerkki "sivustaseuraaja"! Hienoa, että hoksit tuoda kirjavinkin tänne! Pitääpä hakea heti käsiini.... Pakko saada tuo kirja lähikirjastoomme (sattuu olemaan maakuntakirjasto). Todella kiinnostava.
Huolehdin henk. koht., että se tilataan kirjastoomme, jollei se vielä siellä ole.
Jänskää, miten häpeilemättä ja pöyhkeästi kirja esittelee noita toimenpiteitä, joilla lapsen elämää kuristetaan ja perusoikeuksia poljetaan!
hakeminen ja löytäminen ei olekaan ihan yksinkertaista. Huostaanottojen pääasiahan on raha, rahan hankinta sijaiskodeille ja muille siipeilijöille. Huostaanottajalla on vastuu = valta käyttää lasta kuten tahtoo. Vastuu lapsen terveydenhuollosta = valta kiikuttaa lasta psykiatreille huostaanoton jatkumisen turvaamista varten, vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä = valta turmella lapsen kasvu ja kehitys ... Mutta lapsen taloudellisesta edusta huolehtiminen on kirjattu pois sossun tehtäviin kuuluvista tehtävistä = potkitaan lapsi omilleen kun hänellä on puristettu kaikki saatavissa olevat RAHAT. Antamalla näennäinen rahasumma itsenäistyvälle, jos tämä osaa sitä erikseen pyytää. Ellei osaa niin sossun puolesta asukoot vaikka roskalaatikossa, sossu ei tule kysymään paleleeko ja onko ruokaa.
Huostaanotot ovat viranomaisten harjoittamaa rahanpesubisnestä, maksajien suostumuksella. Yksittäinen kerääjä saa yleensä tuomion mutta viranomaiskerääjä ei, samassa asiassa. Yksittäiset "auttajat" ei sentään potki ja pidä nälässä kohteitaan kuten lastensuojelun auttajat tekevät uhreilleen. Päiväkodit ovat ensimmäinen kyttäyspaikka, joiden jotkin työntekijät ilmeisesti ovat vihdoin saaneet tarpeekseen perusturvan harjoitettamasta lapsiin kohdistamasta väkivallasta. Kauhulla pitää seurata, millaisia kotivammaisia nuoria nykyisin valitaan lastensuojelun asiakaspalvelukoulutukseen jatkamaan eläkkeelle jäävän pullamössösukupolven asennevammaista hoivatyötä.
kirjoitin aikoinaan Katille ja käskin häntä laittamaan ohjeet sossuille, kun ovat täällä Espoossa niin tietämättömiä, nyt huomasin että Kati oli tehnyttyötäkäskettyä. vielä kun saataisiinkin Espoon sossulaiset noudattamaan voimassaolevia lakeja. Lakejakin muutettiin, mutta edelleenkään ei riittävästi tueta äitien ja lasten yhteydenpitoa. mikä ihminen antaa laitoksen rajata lapen tapaamisia? natsien ihannoijat pois sosiaalihuollosta!
Biomami,
yhteydenpidon rajoittaminen taitaa olla ihan normi (sääntö, ei poikkeus) suomalaisessa sijaishuollossa. Käsittämätöntä. Se, jos mikä kertoo lapselle, että koneisto haluaa ehdoin tahdoin stigmatisoida koko hänen perheensä! Ei kai nykyisen kaltaisille tiukoille rajoituksille ole mitään järjellistä selitystä?
On uskomatonta, ettei lasten sijaishuollossa HYÖDYNNETÄ lapsen ja hänen perheensä välistä yhteydenpitoa VOIMAVARANA, lähes ilmaisena resurssina! Lapsi ja hänen perheensähän tekevät sijaishuollon puolesta sen työn, joka kuuluisi periaatteessa sijaishuollolle, sillä lastensuojelulaki vaatii PERHEEN JÄLLEENYHDISTÄMISTÄ.
Puhelut ja kirjeet ovat taatusti maailman helpoin työtapa perheen jälleen yhdistämisessä sijaisvanhemmille ja kaikille muille sijaishuollon hoitomuodoille!
Ja minusta on yksinkertaisesti mielettömän kivaa, että lapsella on kavereita ja juttukumppaneita. Yhteydenpidon rajoittamiseenhan kuuluu sekin, että LAPSEN KAIKKI YHTEYDET "ENTISEEN" ELÄMÄÄN LOPETETAAN.
Julmaa. Eikä mitään järkeä. Mielivaltaa. Milloin muulloin kuin lastensuojelun sijaishuollossa, ihmisen pitää ryhtyä rakentamaan itselleen aivan uutta identiteettiä? Kaikki entinen sosiaalinen pääoma pyyhkäistään pois.
Kuvailemani asiat sopivat jälleen esimerkiksi Perhekoti Venäjään, jota tunnen. Sijaitsee lähellä Venäjän rajaa.
Kyseisestä virkakoneistossa toimivasta juristista on oma ketjunsa jo viime kesältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8326759
Tuli mieleen jo tämän lyhyen ketjun perusteella ja vielä vahvemmin tuon vanhemman ketjun luettuani, että kaikenlaisiin virkamies-asiantuntijoihin perheet joutuvat lastensuojelussa turvautumaan. Joka ainoan virkamiehen ja "asiantuntijan" kanssa pitää olla todella varuillaan, sillä lastensuojelu on politisoitunut läpitunkemattomasti.
Kati Saastamoinenkin on näköjään herättänyt jossakin vanhemmassa toiveita paremmasta, kehityksestä kohti terveempää yhteiskuntaa, mutta onko tuohonkaan luottamukseen ollut mitään perustetta?
Kati Saastamoisen kirjoittama kirja "Lapsen asema sijaishuollossa" on saatava ehdottomasti luettavaksi!
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513752305
Pitää kiiruhtaa kohti kirjastoa.
Lainaan tämän keskusteluketjun aloittajan kirjoitusta:
"Joitain otsikoita kirjasta: Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa, Yhteydenpidon rajoittaminen ja lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättäminen, Aineiden ja esineiden haltuunotto, Henkilöntarkastus, Henkilönkatsastus, Omaisuuden tai tilojen tarkastus, Lähetyksen tarkastaminen ja luovuttamatta jättäminen, Kiinnipitäminen, Eristäminen jne..."
"Teos on tarkoitettu käsikirjaksi ja apuvälineeksi arjen toimintaan lastensuojelulaitoksien hoito- ja kasvatushenkilökunnalle sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöille."
Jep, jep. Nyt on siis Kati Saastamoinen kirjoittanut kirjan, joka vain lisäväline kaikessa lapsen ja hänen perheensä välisen yhteydenpidon rajoittamisessa ja jälleenyhdistämisen estämisessä. Sijaishuolto kulkee Saastamoisen kirja kainalossaan. Huh, huh.
Ja meiltä lapsiperheiltä puuttuu alkeellisinkin neuvonta-apu, jonka avulla lastensuojelun kouriin joutuneet perheet voisivat suunnistaa. Löytyy vain muutamia, yksittäisiä asiantuntijoita, kuten perheiden auttamiseen paneutuneita juristeja. Kiitos heille (tai kiitos hänelle, niin vähän vastapuolen edustajia tosiasiassa on!).
Käykääpä katsomassa Saastamoisen kirjan kantta:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513752305
Pelottava. Kertoo jotain lastensuojelun huostaanotoista eli kidnappauksista.
Ja lapsen asemasta sijaishuollossa. Lapsi on pelkkä varjo. Ja musta varjo seuraa häntä.
OTK, lakimies Kati Saastamoinen on muuten hurja rajoittaja, toimintalinjaltaan! Katsokaa, mitä Google nostaa tarjolle jo ensimmäiselle sivulle, kun haette hänen nimellään tietoja.
Pelottava tyyppi.
Hänen aivoituksiaan löytyy pdf-dokumentteina ja esitelmä uuden lastensuojelulain soveltamisesta Finlandia-talossa 15.1.2008 on Powerpoint-dokumentti. Ikävää. Niitä on toisiaan hankala saada auki.
Esitelmän nimi muuten "Rajoitukset sijaishuollossa".
Rajoitukset lastensuojelussa näytetään suuntaavan vain ja ainoastaan lapsen vanhempia kohtaan. Lasta käytetään rajoituksissa välikappaleena.
Rajoittaminen on lastensuojelussa helpoin ja suorin tie tuhota perhe. Perhe-käsite näyttää laajemminkin olevan suomalaisen lastensuojelun vihollinen. Perhe pitää murskata, jotta viranomaisten asema vahvistuu. Yksilöt ja yksilöiden vapaudet alas!
Veronmaksajille hirveän kalliiksi käyvä lasten sijaishuolto (eli lasten kyyditseminen kodin ulkopuolelle jonnekin maksulliseen hoitopaikkaan) varmasti pitää kovasti Kati Saastamoisesta ja hänen kirjastastaan.
Tuo on sen vanhemman painoksen kansa; uusi on tässä
http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet;jsessionid=a8cc7404212c35ef11fe86e81c9a1b8f6f519f3fd35bae1b5f5c1f5346bec868.e3iKa3eKc3qRe34MbN8Pah8Rahz0n6jAmljGr5XDqQLvpAe?action=productInfo&productID=5856330
Kummitusmaista varjoteemaa edelleen. Uuteenkin kanteen oli valittu sama idea, ilmeisesti varjomainen lapsi kuvaa niin osuvasti lapsen asemaa sijaishuollossa.
Joo, kylläpä lapsista tosiaan tulee näkymättömiä heti, kun heidät imaistaan sijaishuoltoon, kodin ulkopuolelle jonnekin maksulliseen hoitoon. Koneisto alkaa välittömästi kyhätä kaikenlaisia rajoituksia lapsen ja hänen vanhempiensa (ja laajemmin kaikkien sukulaisen ja tuttavien) välille.
Huh, huh! Rajoittaminen taitaa ollakin ainoita hoitotoimenpiteitä sijaishuollossa. Kylmää kyytiä, lapsille.