lopettakaa ajoissa!te ette halua joutua siihen missä minä olen ollut...syöminen on suuri nautinto josta tulee nauttia! tietenkin kohtuudella..mutta muistatteko aikoja jolloin ette ajatelleet ruokaa niin paljon?ettekö halua sitä takaisin?se ei tarkoita että pitää lihota,mutta joskus sitä ei voi saada takaisin...ja koko elämä on pilalla,jonkun ruuan takia!!kuka haluaa sellaista!?ja ne joilla ei ole syömishäiriötä ja kysyvät täällä miten oksentaa niin miettikää ensin mihin ryhdytte ja mistä luovutte!terveydestä..syöminen on ihanaa kun sen ajatteleminen ei ole pakkomielteistä:)
kaikki syömishäiriöiset!!
katuva
41021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo,ruoka on ehkä teistä terveistä ihana asia. Oli se munki mielestä joskus pari vuotta sitte ihana asia,sillonko olin viellä terve. Sitte mä aloin miettii miten paljo syöminen lihottaa. Oli tulossa kesä,ja mä halusin laihduttaa oikein kesäkuntoon. Ensin lähti voi,juusto,kaikki eläinperäset tuotteet. Mä oon ollu aina kasvissyöjä,mutta oon syöny kalaa,kanamunia ja maitoa. Lopetin niiden syömisen. Sanoin haluavani vegaaníksi. Aluksi sitä vastustettiin,mutta ko mä vakuutin aikani miten paljo teveellisempää on olla vegaani,äitis suostu. No,mun vegaanisuus tarkotti salaatinlehteä päivässä tai porkkanaa päivässä. Mun mielestä mä vaan olin niin läski. Mä nautin siitä ko muilla oli niin huono itsekuri,ne söi kaikki mun tekemät rasvaset ruuat.Itse mä en niihin koskeunukkaan. Mä laihduin,laihduin ja laihduin. Jossain vaiheessa se huomattiin,ja mut toimitettiin vakavan alipainoon takia sairaalaan. Olin siellä pari viikkoo,pääsin pois. Pian jouduin uudelleen. Kierre alko. Mä en vaan pystyny syömään. Mun koko kesä meni sairaalassa,punnituksessa,terapeutilla ravaamisessa.
Nyt mä oon ollu aika kauan just sillä rajalla ettei mun oo tarvinu mennä sairaalaan. yritän parantua,mutta syöminen vaan on niin vaikeeta. Joku mun sisällä sanoo että älä syö,se lihottaa. Mun järki sanoo että sä oot jo nyt liian laiha. Mä taistelen itseni kanssa,ehkä koko loppuikäni.
Yhdyn edeliseen,rakkaat ihmiset,syökää ihmeessä,ja varokaa ettei nää "kesälaihduttamiset" riistäydy käsistä,niinku mulle kävi.
kun sanoit "teistä terveistä"...niin en taida olla ihan terve....puhun kyllä omasta kokemuksesta...ja siitä miten paljon harmittaa että on päästänyt jonku ruan pilaamaan elämäni..
mutta tottakai haluan olla terve ja ehkä joskus olenkin..
Ruoka on mulle edelleenki nautinto, vaikka ahminki sitä aivan liikaa. Mulla on bulimia ja tiedätte varmaan ahmimisen seuraukset.. Tänäänki oon alottanu lupaavasti vapun vieton munkkien ja jätskin syönnillä. Mulla on niin paha olo! Mä en haluas kellenkään samanlaista. Viettäkää vappunne ilman ajatuksia ruuasta ja laihuuden ihannoinnista!
tottakai muistan ajat jollon syömistä ei ajatellut, mutta kun on kerran sairastunut sh:n niin ei sellaista ajattelutapaa voi enää saavuttaa, vaikka periaatteessa söisikin normaalisti.