kirjoitan vähän tänne kun on niin kurja olo.. Olinpa eilen kylässä äitini luona ja istuttiin kahvilla puutarhassa niin nauttimassa kesäpäivästä.. niin sitten yhtäkkiä äiti (taas) alkoi sättimään minua, kuinka kurjalta näytän ja miten rumat vaatteet minulla on jne. Olin ihan tyrmistynyt ja päiväni oli pilalla. Enpä taida kovin pian vierailla uudelleen. Äiti on ollut ikänsä masentunut ja se on tehnyt hänestä katkeran ämmän joka ei ole koskaan tyytyväinen ja purkaa pahaa oloaan muihin.. Surullista.
masennus/vittumaisuus
kohtaus elämästä
3275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seuraavan kerran, kun äitisi alkaa sättimään sinua, sano hänelle ensiksi, että hän on ihan oikeassa, ja ala sitten kehumaan häntä, kuinka hyvältä hän näyttää ja kuinka kauniit vaatteet hänellä on.
Tämä on nimittäin se reaktio, jota hän kaikkein vähiten osaa odottaa. Tätä ei moni tule ajatelleeksi, mutta kehuminen tepsii aina paremmin kuin moittiminen. Ehkä äitisi ei ole saanut elämässään riittävästi positiivista huomiota. Hänellä on ehkä huono itsetunto, jota hän koettaa kohentaa moittimalla muita. Hän voi myös purkaa pahaa oloaan tällä tavalla.
Ehkä saisit tällä tavalla äitisi pahaa oloa helpotetuksi ja vähitellen hän saattaisi pystyä näkemään ihmiset ja maailman hieman positivisemmassa valossa. Kokeilla ainakin kannattaisi, se kun ei maksa mitään...
Ihmettelet ehkä, miksi neuvoin sinua sanomaan äitillesi, että hän on aivan oikeassa. Homman juju on siinä, että sättimällä sinua äitisi heijastaa pahaa oloaan yrittämällä tartuttaa masennuksensa sinuunkin. Säilyttämällä hyvän tuulesi ja myötäilemällä häntä osoitat, että hänen pottuilunsa ei satuta sinua. Näin hän menettää lyömäasennsa, ja ehkäpä hänen intonsa sättiä sinua vähitellen laantuu. Jos pystyt vielä kehumaan häntä, hän alkaa ehkä itsekin nähdä tilanteensa uudessa valossa.
kyllä minä äitiä kehunkin. Sanon että hiukset on kivasti ja vaatteet ja että piha näyttää kauniilta. Mutta silti tulee aina samaa paskaa. Sen olen oppinut etten yritäkään miellyttää äitiä tai isää. En kalastele kiitosta tai ihailua. En tuhlaa tunteita ihmisiin jotka ovat kauan sitten kovettaneet itsensä. Mutta odottaisin jotain sivistynytta käytöstä. Ja kyllä masennus on minuunkin kotoa ''tartutettu'' mutta itse ainakin yritän päästä siitä eroon.