Elin 4 vuotta mustasukkaisen miehen kanssa saman katon alla.. Olin vielä pentu muutettuamme yhteen,vasta 15-vuotias.. Alkuun kaikki meni hyvin.. Ei ollut pahempia riitoja,ei mitään mikä olisi saanut minut katumaan seurusteluamme.. Kihlauduimme vuosi muuttomme jälkeen.. Päivänä jolloin sain tietää olevani raskaana.. En osannut kuvitellakaan tekeväni aborttia,koska tunsin että en voi riistää keneltäkään elämää..
Miehellänikään ei ollut mitään perhettä vastaan..
Olihan meillä omakotitalo,itse olin juuri läpäissyt peruskoulun ja miehelläni oli hyvä palkkainen työ.. Joten kaikki oli suht järjestyksessä.. Yhtäkkiä kuitenkin kaikki muuttui salaman iskun lailla.. Mieheni muuttui täysin.. Rakkaus,välittäminen ja läheisyys vaihtuivat mustasukkaisuuteen,väkivaltaan ja alistamiseen.. Mieheni syytti minua pettämisestä.. Käydessäni kaupassa,mikäli viivyin pidempään kun mieheni oli antanut aikaa niin olin pettänyt.. Puhuessani kavereiden kanssa kuulumisia,niin petin.. Istuessani naapurissa kahvilla,petin.. En saanut enään liikkua kotoa mihinkään,en vastailla puhelimiin,en tehdä mitään ettenkö olisi hänen mielestään pettänyt.. Ja vaikka olinkin kotona kokoajan kun mies oli töissä niin petin hänen mielestään silti.. Hänen mukaan meillä kävi miehiä mennen tullen.. itkin.. itkin päivästä toiseen,illasta aamuun,aamusta iltaan.. Sattui vain kun ihminen jota rakastaa,syyttää asioista jotka eivät pidä paikkaansa.. Mieheni lähti laivalle kavereiden kanssa,sieltä tullessaan olin kattanut meille kahdelle kynttiläillallista punaviinin kera.. Ajattelin että olisi hienoa istua iltaa yhdessä ja juhlia kk:n ajan kestänyttä kihlausta.. Kaikki oli valmiina mieheni astuessa kotiin.. Mutta illasta ei tullutkaan niin romanttinen kuin olin kuvitellut.. Mieheni huusi että on se kumma kun äijä lähtee laivalle niin muija kattailee vieraille miehille.. Hän ei uskonut että olin laittanut kaiken hänen vuokseen.. Silloin se tapahtui.. Ensimmäinen isku päin kasvoja.. En uskaltanut kertoa kenellekään,häpesin.. Samana yönä hän kävi toistuen päälleni,kun en kertonut hänelle kenen kanssa häntä petin.. Mistä mä olisin kertonut kun en ollut pettänyt.. En ollut edes antanut aihetta siihen.. Aamuyöstä tunsin vihlonnan ja kivun.. Mieheni vei minut sairaalaan.. Keskenmeno.. Lapsi.. Minun lapsi.. Kotiin päästyäni mieheni aneli anteeksi ja pyysi minua olla lähtemättä.. Vakuutti ettei mikään toistu ja sanoi rakastavansa.. Mä tyhmä uskoin.. Siinä sitä oltiin.. Mikään ei muuttunut,väkivalta ja mustasukkaisuus jatkui.. Aina siihen päivään asti kunnes täytin 19 ja mietin asioita.. Silloin ymmärsin että minun ei tarvitse kestää kaikkea.. Annoin kaiken mitä minulla oli,mitä sain vastalahjaksi.. 2keskenmenoa,kyyneleet,nyrkin iskut,huudot.. Silti piti näytellä muille ihmisille kuinka meillä olisi kaikki hyvin.. En uskaltanut silloin puhua asiasta,koska häpesin niin paljon.. Nyt olen asunut toisessa paikkakunnassa 3kk ja vihdoin voin sanoa että olen onnellinen.. Vieläkin ajattelen kuinka lapseni leikkisivät,kuinka rakastaisin heitä.. Olihan he jo kuitenkin osan aikaa osa minua ja sieluani.. Mutta se mitä haluan viestittää,on että hei kaikki,kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa..
Vaikka mikä olisi niin ei ole häpeä pyytää apua.. KOITTAKAA PÄRJÄTÄ!!! :)
Miehellänikään ei ollut mitään perhettä vastaan..
Olihan meillä omakotitalo,itse olin juuri läpäissyt peruskoulun ja miehelläni oli hyvä palkkainen työ.. Joten kaikki oli suht järjestyksessä.. Yhtäkkiä kuitenkin kaikki muuttui salaman iskun lailla.. Mieheni muuttui täysin.. Rakkaus,välittäminen ja läheisyys vaihtuivat mustasukkaisuuteen,väkivaltaan ja alistamiseen.. Mieheni syytti minua pettämisestä.. Käydessäni kaupassa,mikäli viivyin pidempään kun mieheni oli antanut aikaa niin olin pettänyt.. Puhuessani kavereiden kanssa kuulumisia,niin petin.. Istuessani naapurissa kahvilla,petin.. En saanut enään liikkua kotoa mihinkään,en vastailla puhelimiin,en tehdä mitään ettenkö olisi hänen mielestään pettänyt.. Ja vaikka olinkin kotona kokoajan kun mies oli töissä niin petin hänen mielestään silti.. Hänen mukaan meillä kävi miehiä mennen tullen.. itkin.. itkin päivästä toiseen,illasta aamuun,aamusta iltaan.. Sattui vain kun ihminen jota rakastaa,syyttää asioista jotka eivät pidä paikkaansa.. Mieheni lähti laivalle kavereiden kanssa,sieltä tullessaan olin kattanut meille kahdelle kynttiläillallista punaviinin kera.. Ajattelin että olisi hienoa istua iltaa yhdessä ja juhlia kk:n ajan kestänyttä kihlausta.. Kaikki oli valmiina mieheni astuessa kotiin.. Mutta illasta ei tullutkaan niin romanttinen kuin olin kuvitellut.. Mieheni huusi että on se kumma kun äijä lähtee laivalle niin muija kattailee vieraille miehille.. Hän ei uskonut että olin laittanut kaiken hänen vuokseen.. Silloin se tapahtui.. Ensimmäinen isku päin kasvoja.. En uskaltanut kertoa kenellekään,häpesin.. Samana yönä hän kävi toistuen päälleni,kun en kertonut hänelle kenen kanssa häntä petin.. Mistä mä olisin kertonut kun en ollut pettänyt.. En ollut edes antanut aihetta siihen.. Aamuyöstä tunsin vihlonnan ja kivun.. Mieheni vei minut sairaalaan.. Keskenmeno.. Lapsi.. Minun lapsi.. Kotiin päästyäni mieheni aneli anteeksi ja pyysi minua olla lähtemättä.. Vakuutti ettei mikään toistu ja sanoi rakastavansa.. Mä tyhmä uskoin.. Siinä sitä oltiin.. Mikään ei muuttunut,väkivalta ja mustasukkaisuus jatkui.. Aina siihen päivään asti kunnes täytin 19 ja mietin asioita.. Silloin ymmärsin että minun ei tarvitse kestää kaikkea.. Annoin kaiken mitä minulla oli,mitä sain vastalahjaksi.. 2keskenmenoa,kyyneleet,nyrkin iskut,huudot.. Silti piti näytellä muille ihmisille kuinka meillä olisi kaikki hyvin.. En uskaltanut silloin puhua asiasta,koska häpesin niin paljon.. Nyt olen asunut toisessa paikkakunnassa 3kk ja vihdoin voin sanoa että olen onnellinen.. Vieläkin ajattelen kuinka lapseni leikkisivät,kuinka rakastaisin heitä.. Olihan he jo kuitenkin osan aikaa osa minua ja sieluani.. Mutta se mitä haluan viestittää,on että hei kaikki,kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa..
Vaikka mikä olisi niin ei ole häpeä pyytää apua.. KOITTAKAA PÄRJÄTÄ!!! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
LUIN VIESTISI,PISTI HILJAISEKSI ISOMMANKIN MIEHEN. TUNTUU VAIN PAHALTA AJATUSKIN,KUINKA OLET KESTÄNYT TÄMÄN KAIKEN. OLET OIKEASSA,
VÄKIVALTASUHTEESSA ELÄMISTÄ EI TARVITSE KENENKÄÄN KESTÄÄ. SIINÄ EI SATUTA MUITA KUIN ITSEENSÄ. KOITA JAKSAA. OLETHAN KUITENKIN VAHVA IHMINEN. JA MUILLE: ÄLKÄÄ ANTAKO KENENKÄÄN ALISTAA ITSEÄNNE,KENENKÄÄN MÄÄRÄILLÄ ELÄMÄÄNNE.
MILLA: TAHTOISIN HALATA SUA JA PYYHKIÄ ELÄMÄN NAARMUT SIELUSTASI. OLET KESTÄNYT AIVAN LIIKAA,
MENETTÄNYT AIVAN LIIKAA,NUORUUTESI MUKAAN LUKIEN.
JOS JOSKUS TARVITSET IHMISTÄ LÄHELLESI,OTA YHTEYS. RAKKAUDELLA:JOONAS-86
Ei oo kyll kiva lukee tommosia...
Pärjäile!!!
Ai kun otti kipeetä ......
Tippa tuli silmään ja vatsassa vääntää...
Hyvää jatkoa ja onnea päätökselle jonka teit...
Toivottavasti elämäsi jatkuu onnellisena
T:2 pojan äiti
Olen pahoillani että olet joutunut kestämään tuon kaiken. Elämän kolhut muistuttavat ehkä elämässä ja kulkevat mukana mutta suuntaa katse tulevaan ja älä katso taaksesi. Minulla oli myös vaikea "nuoruus", ei ihan samanlainen kuin sinulla mutta minäkin jouduin käymään läpi sen että oli pakko unohtaa. Sinulle on avautunut uusi elämä, tutustu siihen ja ole pikkusen itsekäs ja ajattele hetki vain itseäsi, tee kaikkea mistä nautit. Ulkona paistaa aurinko ja meidän tehtävämme on elää toinen toistamme tukien. Yhdessä eteenpäin!