minulla dignosoitiin kaksi vuotta sitten keskivaikea masennus, mikä oli jo itsessään sikäli vitsi, että lääkäri vain täytti samanlaisen kaavakkeen, jonka olin itsekin tehnyt netissä. Siinä koko helvetin diagnoosi. Sitten kirjoitettiin resepti näitä serotoniinresptorien salpaajia. Popsin lääkkeitä pari kk:ta ja ainoa vaikutus oli, että olin ehkä normaalia passiivisempi, vähemmän altis mielialavaihdoksille ja siten kärsimykselle mutta samalla entistä kyvyttämämpi tekemään mitään mielekästä, ja että seksuaalinen kiihoittuminen hidastui (tuntui, kuin terska olisi ollut puudutettu). Uusintakäynnillä lääkäri lisäsi annosta, mikä ei johtanut mihinkään muutokseen. Kokeilin myös lääkkeitä "yliannostuksena", mutta mitään vaikutusta ei ollut päänsärkyä lukuunoattamatta.
Sitten luin tutkimuksesta, ettei mokomalla lääkkeellä edes ole mitään positiivista vaikutusta (paitsi lievä placeboeffekti), kui kaikkein vakavimmissa masennuksissa. Siis: lievä tasaava vaikutus näyttäisi hellittävän pahinta ahdostusta ja ehkä estävän itsemurhia, mutta oma kokemukseni viitta siihen, että lääkkeellä on vaarallinen invalidisoiva passivoiva vaikutus; ja katsokaa, miten sairaseläkkeet lisääntyvät!!
No, lääketehtaille homma tietysti sopii, mutta minä pidän touhua 100% huuhaana ja kuvottana puoskarointina, jota myydään "tieteellisyyden" varjolla.
Jo aikapäiviä sitten on tehty tytkimus, jossa liikunnalla on havaittu olevan masennuslääkkeitä tehokkaampi vaikutus...miksi lääkärit vain kirjoittavat reseptejä, eivätkä keskustele elämäntavoista ja ohjaa välittömästi terapiaan niitä, jotka sitä tarvitsevat??? Minua EI ohjattu terapiaan, vaikka masennukseni syy on sosiaalisissa fobioissa; lääkäri ei edes kysynyt asiasta, enkä itse ottanut asiaa puheeksi, koska toiveikkasti ajattelin, että voisi käyttää lääkkeitä apuna itsehoidossa.
Ja sitten ovat muut lääkkeet, joista en tiedä mitään, mutta joiden suhteen olen hyvin epäileväinen; niiden ongelma näyttäisi olevan, että vaikutuksia on liiaksi asti. miten ne oikeastaan eroavat huumeista?
Lääkäreiden paskapuheen mukaan "kestää aikaa löytää toimiva lääke". toisin sanoen, kun ensimmäinen lääke (harmiton prozac) ei tepsi, siirrytään toiseen, vähemmän harmittomaan, joka auttaa hetken ja kun se ei enää auta, kirjoitetaan aina uusia reseptejä, kunnes potilas on koukutettu ja tuottaa lääkediilereille fyrkkaa. Niissä tapauksissa, joissa henkilö oikeasti paranee, ei ole MITÄÄN todistetta siitä, ettei itse asiassa sama tulos olisi voitu saada aikaan paljon lyhyemmässä ajassa ilman läääkkeitä...ja moni taas ei koskaan toivu, vaan jää roikkumaan lääkekoukkuun, oli kyse sitten masennus tai joku muu "tauti", jota lääkkeet nimenomaan eivät paranna, vaan ainoastaan lievittävät oireita samalla tuottaen usein terveydelle vaarallisia sivuvaikutuksia. katsokaa tilastoja, miten pahoinvointi, diagnoosit ja sairaseläkkeet sen kuin yleistyvät samalla, kuin lääketeollisuus valheellisesti levittää evankeliumiaan uljaasta uudesta lääketieteestä, joka olisi muka oppinut parantamaan näitä vaivoja...ehkä se paremminkin pahentaa ja jopa luo niitä??
Keskiajalla vallitseva koululääketiede oli sen luokan puoskarointia, että oli todellisuudessa turvallisempaa jättätyä vaille hoitoa tai käyttää vanhoja kansanmenetelmiä. Tämä on tänään historiallinen tosiseikka. Silti ihmiset uskoivat llääkäreihin, koska heillä oli auktoriteettiasema ja he lupailivat ihmeitä. Entä, jos tilanne on psykiatriassa tänään vastaava? Entä, jos on turvallisempaa jättäytyä ilman lääkehoitoa terapian ja luontaismenetelmien varaan?
Väitän, että jos vain uskaltaa katsoa tosiasioita, tämä on melkeimpä liian ilmeistä. Poppakonstit ovat poppakonsteja, vaikka niitä markkinoitaisiinkin tieteen arvovallalla...lääketieteelliset julkaisutkin ovat, uskokaa tai älkää, pitkälti lääkefirmojen rahoittamia! Ja näissä julkaisuiissa julkaistaan...lääkefirmojen itsensä tekemiä tutkimuksia. Vaihtoehtoiset tutkimukset eivät tule julkaistuiksi näissä lehdissä. Sen sijaan lääkefirmat tunnetusti ovat korruptoineet lääketieteelliset tiedekunnat ja lääkärikunnan kaikkialla lännessä.
ihmisten olisi aika herätä ikävään totuuteen: lääketieteellinen psykiatria on onnettomien ja rahanahneiden puoskareiden käsissä hyvi, hyvin suurissa määrin.
Sitten luin tutkimuksesta, ettei mokomalla lääkkeellä edes ole mitään positiivista vaikutusta (paitsi lievä placeboeffekti), kui kaikkein vakavimmissa masennuksissa. Siis: lievä tasaava vaikutus näyttäisi hellittävän pahinta ahdostusta ja ehkä estävän itsemurhia, mutta oma kokemukseni viitta siihen, että lääkkeellä on vaarallinen invalidisoiva passivoiva vaikutus; ja katsokaa, miten sairaseläkkeet lisääntyvät!!
No, lääketehtaille homma tietysti sopii, mutta minä pidän touhua 100% huuhaana ja kuvottana puoskarointina, jota myydään "tieteellisyyden" varjolla.
Jo aikapäiviä sitten on tehty tytkimus, jossa liikunnalla on havaittu olevan masennuslääkkeitä tehokkaampi vaikutus...miksi lääkärit vain kirjoittavat reseptejä, eivätkä keskustele elämäntavoista ja ohjaa välittömästi terapiaan niitä, jotka sitä tarvitsevat??? Minua EI ohjattu terapiaan, vaikka masennukseni syy on sosiaalisissa fobioissa; lääkäri ei edes kysynyt asiasta, enkä itse ottanut asiaa puheeksi, koska toiveikkasti ajattelin, että voisi käyttää lääkkeitä apuna itsehoidossa.
Ja sitten ovat muut lääkkeet, joista en tiedä mitään, mutta joiden suhteen olen hyvin epäileväinen; niiden ongelma näyttäisi olevan, että vaikutuksia on liiaksi asti. miten ne oikeastaan eroavat huumeista?
Lääkäreiden paskapuheen mukaan "kestää aikaa löytää toimiva lääke". toisin sanoen, kun ensimmäinen lääke (harmiton prozac) ei tepsi, siirrytään toiseen, vähemmän harmittomaan, joka auttaa hetken ja kun se ei enää auta, kirjoitetaan aina uusia reseptejä, kunnes potilas on koukutettu ja tuottaa lääkediilereille fyrkkaa. Niissä tapauksissa, joissa henkilö oikeasti paranee, ei ole MITÄÄN todistetta siitä, ettei itse asiassa sama tulos olisi voitu saada aikaan paljon lyhyemmässä ajassa ilman läääkkeitä...ja moni taas ei koskaan toivu, vaan jää roikkumaan lääkekoukkuun, oli kyse sitten masennus tai joku muu "tauti", jota lääkkeet nimenomaan eivät paranna, vaan ainoastaan lievittävät oireita samalla tuottaen usein terveydelle vaarallisia sivuvaikutuksia. katsokaa tilastoja, miten pahoinvointi, diagnoosit ja sairaseläkkeet sen kuin yleistyvät samalla, kuin lääketeollisuus valheellisesti levittää evankeliumiaan uljaasta uudesta lääketieteestä, joka olisi muka oppinut parantamaan näitä vaivoja...ehkä se paremminkin pahentaa ja jopa luo niitä??
Keskiajalla vallitseva koululääketiede oli sen luokan puoskarointia, että oli todellisuudessa turvallisempaa jättätyä vaille hoitoa tai käyttää vanhoja kansanmenetelmiä. Tämä on tänään historiallinen tosiseikka. Silti ihmiset uskoivat llääkäreihin, koska heillä oli auktoriteettiasema ja he lupailivat ihmeitä. Entä, jos tilanne on psykiatriassa tänään vastaava? Entä, jos on turvallisempaa jättäytyä ilman lääkehoitoa terapian ja luontaismenetelmien varaan?
Väitän, että jos vain uskaltaa katsoa tosiasioita, tämä on melkeimpä liian ilmeistä. Poppakonstit ovat poppakonsteja, vaikka niitä markkinoitaisiinkin tieteen arvovallalla...lääketieteelliset julkaisutkin ovat, uskokaa tai älkää, pitkälti lääkefirmojen rahoittamia! Ja näissä julkaisuiissa julkaistaan...lääkefirmojen itsensä tekemiä tutkimuksia. Vaihtoehtoiset tutkimukset eivät tule julkaistuiksi näissä lehdissä. Sen sijaan lääkefirmat tunnetusti ovat korruptoineet lääketieteelliset tiedekunnat ja lääkärikunnan kaikkialla lännessä.
ihmisten olisi aika herätä ikävään totuuteen: lääketieteellinen psykiatria on onnettomien ja rahanahneiden puoskareiden käsissä hyvi, hyvin suurissa määrin.
Vastaukset 74
Vanhimmat
"ihmisten olisi aika herätä ikävään totuuteen: lääketieteellinen psykiatria on onnettomien ja rahanahneiden puoskareiden käsissä hyvi, hyvin suurissa määrin. "
MUTTA mixi et juokse itseäsi onneen? Kerro mieluummin niistä lääkkeettömistä vaihtoehdoista kun mun mömmööntyneet aivot ei enää ite keksi. Keskitytään mieluummin johonkin mukavempaan kuin rahamaailma psykiatriaan. Mua ei ainakaan enää ahdista kun "olen läytänyt oikean lääkityksen"
Ongelma ei yleensä ensisijaisesti ole masennus, vaan ne syyt omassa elämässän historiassa. Näihin taustatekijöihin ei lenkkeily vaikuta, mutta vielä vähemmän vaikuttaa lääkitys.
Patenttiratkaisuja ei ole, enkä minulla ole mitään pätevyyttä sinua neuvoa, ei olisi vaikka tietäisinkin sinusta enemmän. Minä olen yksinkertaisesti tehnyt ohjelmalistan asioista, jotka päivän aikana pakotan itseni tekemään, vaikka kuinka sattuisi. Lisäksi olen tehnyt rentoutus- ja mielenhallintaharjoituksia, yrittänyt syödä hyvin, nukkua säännöllisesti, harrastaa liikuntaa ja tehdä asioita, joita haluan tehdä. Mutta masennuksen alennustila on voitokkaiden kuukausien jälkeen palannut, koska minulla on ollut muilla elämänalueilla ongelmia, jotka ovat sotkeneet elämäni.
Jos voit sanoa valtiosta, jossa kaikki on päin helvettiä, että sen harjoittamassa politiikassa on vikaa tietämättä tarkalleen, millaisella mallilla se olisi korvattava, voit sanoa, että nykypyskiatria on suurelta osin puhdasta puhtainta huuhaata ja puoskarointia, säälittävää verenlaskentaa ja kuppaamista tai mitä lie pikihaavahoitoa.
Ja jos olet oikeasti onnellinen ja olet ratkaissut myös ne oikeat taustaongelmat, mitä ja mistä minä en voi tietää mitään, niin sittenhän lääkitys sinulla toimii.
Niin, lisään vielä, että tiedän erinomaisen hyvin, ettei masentuneella ole tahdonvoimaa; itse en saa masennuksen ollessa syvä edes noustua sängystä ja laskuja maksettua. Mutta tosiasia on, että kaikilla on kirkkaampia hetkiä syvimmässin suossa, jolloin voi tehdä ratkaisuaja ja alkaa toimia, jos ei ole omaksunut uskoa, ettei muka pysty. Jokainen pystyy periaatteessa, jos vain tajuaa sen. Jos ihmistä uhataan pistoolilla, hän on valmis melkein mihin hyvänsä rääkkiin (ja rääkkiä suosta nouseminen on). Mutta ihminen voi uhata myös itseään pistoolilla.
Tämä ei ole ongelma, vaan se, että on myös tiedettävä, mihin itsensä pakottaa. Pelkkä lenkkeily ei ratkaise ongelmia, kuten eivät lääkkeetkään, vaan ennenpitkään masennus uusiutuu entistä syvempänä epätoivona, jos ei ole tehnyt työtä oikeiden ongelmien ratkaisemiseksi. Siksi juuri se, mitä masentunut tarvitsee, olisi oikea työohjelma...kyse on Työstä, kovasta mutta palkitsevasta Työstä...uskallan vähäisellä elämänkokemuksellani väittää näin melkoisella varmuudella. On vain löydettävä jostain tieto, miten suunnata se oikein, sillä muutoin ei rakenneta mitään kestävää ja hyödyllistä ja juuri siksi kannattaa hakea apua.
Mutta ihminen ei pelkää mitään niinkuin työtä ja siksi haetaan ratkaisua poppaskonsteista ja kauppiaita aina löytyy. Ei vika ole vain tarjoajissa, vaan kysynnässä myös. Toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu. Kumotkaa väitteeni, jos olette eri mieltä.
että 1/3 potilaalla lääkkeet eivät toimi ollenkaan,se on virallinen kanta asiaan. Mutta luulenpa että oikeasti ne lääkkeet toimivat vain hyvin pienellä osalla ihmisistä,suurimmalla osalla ne näyttäisivät lakkaavan toimimasta muutamassa kuukaudessa/vuodessa. Ja kun ainoa hoito niillä näyttäisi olevan se lääkitys.
Mielenterveyden hoito on kyllä todella surkeassa jamassa.
http://masennus.nettisivu.org
Näin asia todellakin lienee. Haluaisin kuulla lääkkeillä itsensä parantaneiden kokemuksia. Vai onko heitä ylipäänsä?
Sen sijaan toisenlaisilla menetelmillä on saatu aikaan pysyvää tulosta:
http://www.like.fi/kirjat/zen-tie-depression-lapi
Hirveästi löytyy tyyppejä, jotka ryhtymällä käyttäjiksi ovat päässeet eroon joistain oireista, mutta ei se ole mitään parantumista. Prantumisella tarkoitan sitä, että pystyy taas viettämään täyttä onnellista elämää...jos puhutaan masennuksesta, se tarkoittaa sen täydellistä lakkaamista ja kykyä tappaa masennus, jos se iskee uudelleen ilman pillereitä. Paniikkihäiriön tapauksessa kohtausten vähnemistä ja kykyä elää kohtausten riskin kanssa, jne.
Kun ollaan vertailtu pelkän terapian, pelkän lääkehoidon ja näiden yhdistelmän tuloksia, yhdistelmä, väitetään, on toiminut parhaiten. On kuitenkin syytä olla epäileväinen tulosten yleistämisen suhteen, koska näissä tutkimuksissa ei ole vertailuun otettu mukaan monia mahdollisia menetelmiä.
Nämä tulokset pitävät yllä yleistä lässytystä, jolla torpedoidaan alas kysymyksen sen suhteen, onko suurin osa (ei kaikki) lääke hoito täysin turhaa ja jopa haitallista?
Pillereillä itsensä turruttamalla ihminen, tältä minusta tuntuu, vie itseltään pois sen arvokkaan mahdollisuuden muutokseen, joka psyykkisiin ongelmiin sisältyy. Voisi myös sanoa, että sairaassa yhteiskunnassa masennus voi olla tavallan terve reaktio.
Rauhoittavat, piristävät ja psykoaktiivit ylipäänsä (mm unilääkkeet) ovat huumausaineita, eikä niitä, kuten voimakkaita kipulääkkeitä (opium, jne) pitäisi jaella noin vain ja mihin tahansa. Tulee mieleen, miten vielä sata vuotta sitten anfetamiini ja kokaiini olivat yleisesti käyettyjä lääkkeitä.
mulla on onnellisin olo aikoihin. vuoden alusta vaan mieliala alkoi laskea monien raskaiden tapahtumien ja menneisyyden taakkojen takia. yritin kuntoilla, se lopahti aina alkuunsa. yritin ajatella positiivisesti, huomasin ajattelevani itsemurhaa. ei ollut mitään toivoa. tuntui kuin olisin vajonnut suohon mistä en pääse ylös. töissä sinnittelin ja kaikki energia meni siihen. sitten varasin ajan lääkärille. lääkärissä yritin vielä vakuutella, että jaksan kyllä töissä. lekuri pisti saikulle ja mielialalääkereseptin kanssa apteekkiin. luin kaikki kauhujutut netistä ja ajattelin et no tää on nyt sit tie helvettiin kun alan näitä popsii. olin niin onnellinen kun sain haettua apua, että olin ihan euforisissa fiiliksissä pari päivää kunnes tunteet iskivät taas yli. aloitin lääkkeiten käytön ja kärsin ihan karseat oireet. sitten ne loppui. huomasin että vaikka huonoja ajatuksia tuli niin en jäänyt niihin enää vellomaan. olin onnellinen aurinkoisesta päivästä ja nautin ystävien seurasta. onko se sitten lääkkeiden ansiota? en tiedä. ihan sama mutta olen saanut apua. olen kärsinyt masennuksesta jo teini-iästä asti. noin 15 vuotta. että ei se oikeen vaan riitä että yrittää ryhdistäytyä. työntekoon minäkin yritin hukuttaa tuskaa. ylitöitä, opiskelua, töitä, ei lomaa, suoritusta suorituksen jälkeen.
Ja kauankohan olet niitä pillereitä syöny? Toimii ne kyllä alkuun vähän aikaa,mutta sitten se teho vaan loppuu ja tilalle tulee turtumus,tunteeton olo ja tyhjyys. Olo on lopulta huonompi kuin ennen lääkkeitä.
Olen huomannut että aina nämä jotka kehuvat lääkkeitä jostain syystä unohtavat kertoa sen kuinka pitkään ovat syöneet niitä..
Onhan varmaan olemassa niitäkin joille lääkkeet oikeasti toimii, itse en vaan ole kuullut sellaisista. (onkohan kukaan muu kuullut..?)
http://masennus.nettisivu.org
lopettamiani masennuslääkkeitä 3 ja puol vuotta ja muita sit sen kahekasn vuotta samaten kuin antipsykootteja. Voihan se olla että lisätutkimukset kun ovat tuoneet tuloksia sen suhteen, et sairaudet on enemmän ja enemmän aivojen biokemiallista epätasapainoa ja sen sellaista paskaa niin se vaan rikastuttaa lääketehtaiden juoksupoikina toimivia lääkäreitä. Muu henkilökunta sit ainakin avohoidossa suuntautuu niitten muitten elämänongelmien puintiin.
En ole missään väittänytkään, että pelkkä "ryhdistäytyminen" auttaisi. Kuten sanoin, työtä pitäisi tehdä oikeiden aisoiden eteen, toisin sanoen olosuhteiden, esim stressaavan työympäristön sekä ennen kaikkea omien ajatus- ja toimintamallien muuttamiseksi, niiden, joihin on ehdollistunut ja joiden suraaminen masennukseen johtaa.
On masennuksesta kärsivää loukkaavaa väittää, että hänen pitäisi vain "ottaa itseään niskastaan kiinni". Ei se niin simppeliä ole. Kyllähän minä sen omasta kokemuksesta tiedän.
Oleellinen kysymys on minulle, oletko voinut jo luopua lääkkeistä ja jos ja kun näin teet, uusiutuuko masennus sitten? Minä en halua itseäni mihinkään lääke- eli huumausainekoukkuun. Ei se niin mene, että pitää lääkkeillä sovittaa itsensä sietämättömiin oloihin.
Koko ajatus on minusta hyvin epämiellyttävä.
Hyväksyn kyllä periaatteessa lääkkeet tilapäisratkaisuna, jos ne sellaisena tepsivät.
Mitä lääkettä käytät?
MInä haluaisin kuulla henkilöstä, joka olisi sairastanut pahaa masennusta ja olisi parantunut siitä niin, ettei söisi enää mitään psyykepillereitä.
Olet siis lopettanut masennuslääkkeiden käytön. Mistä lääkkeistä oli kyse? Esim näillä prozakeilla ei muutenkaan ole kuin lähinnä placebovaikutusta.
Jos sinulla on voimakas psyykelääkitys edelleen, voi aivan hyvin olla näiden ansiota, ettet ole myöskään tarvinnut masennuslääkitystä, siis ne toimivat masennuslääkkeenä, vaikkei niitä siihen ole määrätty.
Kahdeksan vuotta kovaa lääkitystä myös rasittaa elimistöä, eikä kukaan halua ryhtyä siihen, ellei ole välttämätöntä.
Ja minua myös huolestuttaa ajatus, voivatko ne turruttaa mieltä olemaan passiivisempi ongelmiensa ratkaisun suhteen: siis lääkkeet sopeuttavat sietämättömiin oloihin ja saavat ihmisen olemaan niissä tyytyväinen?
Seronilistä. Tarkoitus on ollutkin se, että syön näitä mömmöjä koko loppuelämäni koska se oli ensimmäinen asia mitä hoitohlökunta mulle painotti. Kaikki siis sairauden laadun suhteen. Olit tossa aikaisemmin oikeassa että TYÖ on oikea lääke. Sellainen josta maksetaankin. Suomessa ei oikeastaan ole muista maista poiketen ns. sosiaalisia yrityksiä joihin otetaan vajaakuntoista porukkaa töihin. Perustamalla sos. yrityksen vois raketaa ihan mielettömän kokoisen yrityksen, sillä meitä vajaita on niin paljon.
kyllä kenelläkään toimivan. En ole kuullut kenekään sanoneen, et sairastin vuonna yksjakaks söin lääkkeet ja sen jälkeen ei ole uusinut. Jos olisin kuullut edes sellaista, et seuraavana päivänä olin kuin uudestisyntynyt, niin olisin edes hiukan vakuuttunut et nyt ne sen ihmemyrtin on keksineet. Jos viinakin nousee hattuun puolessa tunnissa, niin on surkean pitkä aika odotella tuollaista kolmea kuukautta jonkun lääkkeen vaikutusta. Johan siinä ajassa ehtii tervehtyä muutenkin. Paitsi joo, kukaan ei voi sanoa huonossa kunnossa olisi jos ei söisi lääkkeitä. Ihan yhtä varmat teholupaukset siis kuin jollakin vitamiinilla.
En ole kuullut kenenkään diabetes I:stä sairastaneen kertovan, että jätti insuliinin pois vuonna ykskaks ja sen jälkeen ei ole diabetesta sairastanut :)))) Onko se nyt niin vaikea uskoa, että pään toiminta pitkälti perustuu kemiaan ja sähköimpulsseihin. Joillakin niissä on häikkää, joka saadaan kuntoon vain lääkityksellä ihan kuin esim. kilpirauhasen vajaatoiminta ym. hormonitoiminnan häiriöt.
Mitä tutkimuksiin tulee, niin kaikila tutkimuksilla on rahoittajansa. Se ei kuitenkaan vaikuta tieteen läpinäkyvyyteen. Tieteeseen kuuluu, että tutkimuksen tulokset ovat toistettavissa ja koko prosessi muiden tieteentekijöiden tarkasteltavana. Jos et sinä tutkimuksiin usko, niin minkä hiivatin takia ptat pillerin päänsärkyyn ?
Kukaan tuskin kiistää sitä ettei masennus johtuisi aivokemiasta. Aivokemiaan vain voi vaikuttaa muutenkin, kuin pillereillä.
Ajatustesi taustalla paistaa synkkä dualistinen ihmiskuva, jossa se, mikä on "biologiaa" on ihmisen vääjäämätön kohtalo.
Niitä ihmisiä, jotka ovat kukistaneet masennuksensa ilman pillereitä kyllä löytyy, jos halutaan etsiä, mutta ethän sinä halua. Lääketeollisuudesta puhumattakaan.
Ja kuten jo totesin, esim näiden serotoniinin palauttajien salpainten ihmevaikutus on jo mitä ilmeisimmin todistettu huuhaaksi. Muiden lääkkeiden osalta ihmetyttää, miten niistä huolimatta saiarseläkäleistän määrä vain kasvaa...on se kummaa, kun upea hoitomuoto on olemassa!
Ja miten on tutkimuksen suhteen, jossa tutkitaan lääkkeettömiä hoitomuotoja? Miten onkin vaikeampi saada rahoitusta ja tulla julkaistuksi näissä arvovaktaisissa läpysköissä?
Miten sitten vois vaikuttaa aivokemiaan, ettei tarvi syödä pillereitä? Mä en oo syöny todellakaan kauaa. Parempi olo on kuitenkin. Tuska ja ahdistus ei vie kaikkea energiaa ja toimintakykyä. Kai se on sitä turrutusta. Parempi tää kun 15 vuoden tunne-elämähelvetti. En usko, että ilman terapiaa tästä mitään tulee. Onko sekin turhaa huuhaata? Onko kuitenkin kaiken takaja ajatus, että pitäisi vaan ryhdistäytyä?
"Ja kuten jo totesin, esim näiden serotoniinin palauttajien salpainten ihmevaikutus on jo mitä ilmeisimmin todistettu huuhaaksi."
Missä on todistettu ja miten?
Onko sinusta aivojen toiminta ja aivotoiminta yhtä helposti mitattavissa kuin haiman toiminta? Ei ole. Ihan yksinkertaisesti sanottuna kenenkään ei kannata uskoa, että pään toiminta kemioineen ja pulsseineen olisi vielä hyvin hanskassa. Vasta kun toisen ajatuksia voidaan lukea ja mieliala mitata virheettömästi, niin tilanne paranee merkittävästi.. jotta mitähän mahdat tällä hetkellä ajatella nyt minustakin? :)) Siihen asti syödään huumeita, plaseboja, myrkkyjä, vitamiineja ja muuta humpuukkia.
Ja painotan kuitenkin vielä kerran, ettei minulla ole mitään kenenkään lääkkeiden syömistä vastaan. Sen sijaan minulla on hieman sitä vastaan, ettei lääketehtailla ole mitään intressiä kehittää lääkettä, jolla haiman sairaudet saataisiin parannettua... Voisin kuvitella että tutkimustyö on yhtä innokasta kuin vaikkapa optikoilla likinäköisyyden hävittäminen maailmasta. Se siitä läpinäkyvyydestäsi :)
jäipä tuohon nyt virheitä, mutta toivottavasti ajatukseni tuli jotenkin selväksi.
ps. Ehdin minä ajatella kyllä paljon enemmänkin kuin jaksoin kirjoittaa :P
"Suomessa ei oikeastaan ole muista maista poiketen ns. sosiaalisia yrityksiä joihin otetaan vajaakuntoista porukkaa töihin."
Ei niin, mutta kelan kuntouttavaa työtoimintaa läytyy ainakin tampereelta. mm. iideshovin työpaja, jossa olen itse ollut jo kohta vuoden ja pidän kovasti.
>>Jos et sinä tutkimuksiin usko, niin minkä hiivatin takia ptat pillerin päänsärkyyn ? >>
Koska särkylääke toimii oikeasti.
Tutkimusten suhteen todellisuus on se että tutkimuksen tilaaja saa juuri sen tuloksen minkä tutkimukselta haluaa. Tutkimukset ovat vain suuntaa-antavia, aina pitää selvittää tutkimuksen puolueettomuus ja lukea että miten tutkimus on suoritettu ja mitä tuloksia todellisuudessa saatu.
Ei tutkimustulokset ole mitään "jumalan sanaa".
"Haluaisin kuulla lääkkeillä itsensä parantaneiden kokemuksia. Vai onko heitä ylipäänsä? "
Minulla lääkkeet auttoivat. En enää ole itsetuhoinen ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Nautin jo asioista ja olen jokseenkin toiveikas paranemiseni suhteen.
´"jos puhutaan masennuksesta, se tarkoittaa sen täydellistä lakkaamista ja kykyä tappaa masennus, jos se iskee uudelleen ilman pillereitä"
Masennus on monesti uusiutuva sairaus ja tuo mitä kuvailit olisi tietenkin ihanteellista, mutta valitettavan usein utopiaa. On sairauksia joiden vuoksi joutuu syömään lääkkeitä koko ikänsä, mm. diabetes, skitsifrenia ja vastaavat monet muut. Kaikki eivät ilman lääkkeitä koskaan pysty elämään. Se nyt vain on realismia ja todellisuutta, mikä on hyväksyttävä jos niin on. Pääasia mielestäni kuitenkin on pystyä elämään hyvää ja täysipainoista elämää, joko ilman lääkkeitä tai sitten niiden avustuksella.
"Kun ollaan vertailtu pelkän terapian, pelkän lääkehoidon ja näiden yhdistelmän tuloksia, yhdistelmä, väitetään, on toiminut parhaiten"
Itselläni on toiminut. Monesti masennuksen taustalla on vaikuttavia ja laukaisevia tekijöitä, joiden käsittely terapiassa saattaa vähentää tai jopa poistaa masennuksen. Lääkehoito yeensä auttaa vain pahimman ahdistuksen yli, jotta ihminen kykenee taas toimimaan eikä ole enä itsetuhoinen.
"Nämä tulokset pitävät yllä yleistä lässytystä, jolla torpedoidaan alas kysymyksen sen suhteen, onko suurin osa (ei kaikki) lääke hoito täysin turhaa ja jopa haitallista? "
Jos ihmsen toimintakyky laskee niin, ettei edes itsestään huolehtiminen onnistu (syöminen, pesu, eläimen hoito, kodinhoito jne mut perusasiat, kuten minulla) lääkitys auttaa ihmistä toimimaan ja pysymään hengissä pahimman vaiheen aikana. Terapiakin kun voi ja yleensä kestää vuosia, ennen kuin tuloksia aletaan saamaan. Riippuu tietenkin aina tapauksesta. En kuitenkaan menisi sanomaan sitä missään nimessä turhaksi. Itse en armaankaan olisi edes hengissä ilman lääkitystä.
"Rauhoittavat, piristävät ja psykoaktiivit ylipäänsä (mm unilääkkeet) ovat huumausaineita, eikä niitä, kuten voimakkaita kipulääkkeitä (opium, jne) pitäisi jaella noin vain "
En koe että jaellaankaan. täähän on myös tietenkin lääkärikohtaista, jotkut eivät anna mielellää edes tarvitsevlla, toiset taas jakavat kaikille. Unilääkkestä vielä sen verran että jokainen pahaa unettomuutta kärsinyt ihminen on myös tietoinen lääkityksen tarpeellisuudesta. Jatkuva pitkäaikainen unettomuus kun aiheuttaa vakavia psyykkisiä ongelmia, toiminan tason laskua, masennusta ja jopa psykooseja, kuten itselläni. Silloin lääkitys parantaa jälleen elämänlaatua ja auttaa elämään normaalia elämää.
kaikille lääkkeettömyys ei siis ole vaihtoehto. Joillekin se on jopa elinehto. Myös minulle.
"Toimii ne kyllä alkuun vähän aikaa,mutta sitten se teho vaan loppuu ja tilalle tulee turtumus,tunteeton olo ja tyhjyys. Olo on lopulta huonompi kuin ennen lääkkeitä.
Olen huomannut että aina nämä jotka kehuvat lääkkeitä jostain syystä unohtavat kertoa sen kuinka pitkään ovat syöneet niitä..
Onhan varmaan olemassa niitäkin joille lääkkeet oikeasti toimii, itse en vaan ole kuullut sellaisista."
Minulle toimii. Ja olen syönyt samaa lääkettä jo yli kaksi vuotta. Olo on kahden vuden aikana parantunut huomattavastii kiitos sekä lääkkeen että terapian :)
"Kuten sanoin, työtä pitäisi tehdä oikeiden aisoiden eteen, toisin sanoen olosuhteiden, esim stressaavan työympäristön sekä ennen kaikkea omien ajatus- ja toimintamallien muuttamiseksi, niiden, joihin on ehdollistunut ja joiden suraaminen masennukseen johtaa. "
ja tämähän on sitä mitä terapiassa tehdään :)
Itse terapiassa kaksi vuotta käyneenä totean, että se oli hyvä ratkaisu ja on auttanut huomattavasti.
työtoiminnasta ja täällä se on kroonikkojen toimintaa. Ei silti etten itse olisi kroonikko mutta rahalla selkiäisi moni tuska ja ahdistus.
että aikuisena ihmisenä ja nykyajan saatavissa olevan tiedon hankkijana itse ymmärrät lääkkeettömien vaihtoehtojen toimivuuden. Juuri mainitsemasi elintavat sun muut. Mun mielestä hengellisyys/spiritualisuus ja aivokemia kulkevat käsikädessä eli kumpikin vaikuttaa kumpaankin.
on kehittyneet viimeisen 40 vuoden aikana. Nykyisillä kolmannen tai neljännen polven lääkkeillä ei suinkaan ole samanlaisia näkyviä haittavaikutuksia kuin 60- luvun myrkyillä. Osa potilaiden olemuksesta oli lääkkeiden aikaansaamaa. Tosin kaikilla mömmöillä on haitat. Se on todettu. Onhan fyysisen puolenkin tableteilla ja liuoksilla omat kauheat haitat. Ajattele esim. syöpähoitoja.
Totta sekin, että kelan kanssa saa tapella samalla että saa tukia ja muuta, mikä taas monelle on kovin raskasta. Tosin sen kanssa saa tapella joka tapauksessa.
Silti koen että työnteko muutamankin tunnin päivässä on mielenterveydelle parempi kuin vain kotona makaaminen vailla mitään mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita. Myös järkevä päivärytm on minulle ainakin äärimmäisen tärkeä, mielenterveyttäni ajatellen :)
Minua epäilyttääkin se, onko lääkkeistä mitään hyötyä, vain ehkä jopa haittaa? Se, että henkilö kokee ne helpottavaksi lyhellä aikavälillä on heikko todiste. Masennus ei hoidu käden käänteessä...
En minä väitä, että vastuullinen lääkehoito olisi välttämättä saatanasta, mutta slevästi niitä nyt määräillään minusta holtittomasti. Tutkimusket taas voivat, kun ne tehdään "oikein" tuotta juuri sellaisia tuloksia, mitä tutkija kaipaa. Minä kaipaan kriittisempää otetta lääkkeisiin. Ehkä niistä on joissain tapauksissa kovastikin hyötyä? kuka minä olen tuomitsemaan? Onhan positiivista näyttöä, tai niin väitetään. Mutta en usko niiden välttämättömyyteen, enkä välttämättä edes tarpeellisuuteen. Masennuksen vertaaminen vaikka diabetekseen suorastaan kylmää. Mutta tämä on aika yleinen ideologia.
Lääkkeet terapian tukena...tällaista ajatustapaa taas en vastusta, kunhan tavoiutteena on lääkkeetön elämä eikä lääkkeillä korvata tietoisen itsehallinnan metodeja.
Kaksi vuotta on kyllä hyvin lyhyt aika. Onkohan annostustasi nostettu sinä aikana?
Kyllä sillä muutama vuosi menee mutta sitten positiivinen vaikutus vaan loppuu. Annostustakaan ei voi ihan loputtomiin nostaa. 5-7 vuotta on yleensä aika minkä ne toimii,tietysti annostusta nostamalla toimintaa voi aina vähän aikaa jatkaa mutta n.5-7vuodessa annos on jo niin suuri ettei sitä voi enää nostaa ilman vakavia vaurioita elimistölle.
(kelju-keiju sanoi:)
>kaikille lääkkeettömyys ei siis ole vaihtoehto. Joillekin se on jopa elinehto. Myös minulle. >
Ja minulle myös..
Luulenpa että jos vielä söisin lääkkeitä niin ehkä kuolisin niitten lääkkeiden aiheuttamiin sivuoireisiin. Onneksi lopetin ajoissa ja nyt voin paremmin kun koskaan ennen elämässäni.
http://masennus.nettisivu.org
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon nuo kyllä auttavat, mutta vaikea kuvitella mitä hyötyä noista olisi masennuspotilaalle.
.. kokemusta omaavana voin kertoa että minua ainakin auttoi. Pystyn toimimaan normaalisti enkä ole itsetuhoinen enää :)
Melko lyhyen omakohtaisen kokemuksen ja muiden kokemusten lukemisen jälkeen minulla on sellainen käsitys, että lääkkeet auttavat keskivaikeaan ja erityisesti vaikeaan masennukseen jonkin aikaa, mutta pitkällä tähtäimellä on hoitaa taustalla olevat ongelmat kuntoon. Eivät ne siis turhia ole, oikea lääkitys voi auttaa toimintakyvyn säilyttämisessä sen aikaa, että taustaongelmat saadaan kuntoon, mutta eivät lääkkeet oikeasti paranna.
Ainakin näistä lähtökohdista aikomukseni on hoitaa itseni kuntoon.
Jos lääkkeet tekevät tyytyväiseksi, niin mistä sitten motivaatio muuttaa niitä olosuhteita?
Toimintakyky säilyy, mutta suuntautuuko toiminta oikein?
toiminta suuntautuu parhaimmassa tapauksessa siihen, mistä itse tykkää ja missä itse luulee olevansa hyvä.
"Jos lääkkeet tekevät tyytyväiseksi, niin mistä sitten motivaatio muuttaa niitä olosuhteita? "
Tämä on täysin aiheellinen kysymys. Olennaista lienee se, että tiedostaa ne ongelmat, joista masennus tai muu vastaava _oire_ johtuu. Yksi motivaattori on ainakin pyrkimys lääkkeettömään elämään, sillä eivät ne lääkkeiden vaikutukset sellaisenaan aina toivottavia ole. Lääkkeet tulee nähdä työkaluna ratkaisun löytämiseen, ei itse ratkaisuna.
Mutta isoin ongelma lääkkeissä on juuri se että ne vievät motivaation muuttaa mitään kun ongelmat vaan "katoavat" yhtäkkiä kun lääke alkaa vaikuttamaan. Sitten taas kun lääkkeen vaikutus vähenee ajan kanssa niin silloin olo on niin huono, eikä ajatus kulje ollenkaan,ettei siinä ei vaan ole mahdollista muuttaa yhtään mitään.
Voi hyvin verrata lääkkeitä alkoholiin,ne vaikuttavat suunnilleen samoihin asioihin aivoissa. Nousuhumalassa on iloinen ja hilpeä ja kaikki on mahtavaa, mutta sitten tulee laskuhumala ja kaikki on huonosti,ajatus ei kulje enää. Ja kun lopettaa alkoholin ottamisen niin tulee krapula. Aivan vastaavat vaikutukset löytyvät masennuslääkkeiltäkin.
Voihan toki joillain olla eri kokemus lääkkeistä. Edelleenkin niitä kokemuksia odotellaan tässä..siis niitä potilaita jotka ovat parantuneet vaikeasta masennuksesta lääkkeiden avulla. Onkohan kukaan edes kuullutkaan sellaisesta tapauksesta.. tosin en uskoisi mitään kuulopuheita jossen omin silmin sitä näkisi.
http://masennus.nettisivu.org
Edelleen minulle auttoivat kovasti.. Ja on tietysti ihmisiä jotka eivät usko terapiaan tai kaikille se ei edes sovi. Itse taas olen kovin analyyttinen ihminen ja pohdin asioita ja omaa ja ympäristön käyttäytymistä, joten terapiata on ollut minulle suunnatonta hyötyä.
Sillehän ei mitään voi jos ihminen kieltäytyy terapiasta ja avusta ja haluaa jäädä lääkkeiden varaan roikkumaan. Mutta harva haluaa ttaa riskiä että masennus uusiutuu vaan haluaa varmuuden siitä että pääsee asiasta ylii ja siksikin on valmis koeilemaan myös terapiaa.
Aina läytyy joku joka ei apua ota vastaan, mutta sellaista se elämä on. Surullista mutta totta.
masennuksen ja vähän muunkin takia intensiivisessa hoidossa ja vuosien masennuslääkkeiden syömisen jälkeen lopetin ne keväällä. Ei enää masennuta, paitsi terveesti reagoin työttömyyteen ja rahattomuuteen.
Olen ajatellut tismalleen samoja asioista. Useimmiten mm. SSRI lääkkeiden teho perustuu turruttamiseen ja aivot myös pyrkivät lääkehuuruissa tasapainoon ja se tasapaino järkkyy uudelleen, kun käyttö lopetetaan.
Lisäisin vielä tuohon, ettei välittäjäaineiden vajauksia pystytä edes toteamaan hermopääteistä aivoissa, eikä siten ole edes täysin varmaa, että serotoniini määrä edes oikeasti kohoaa väitetyllä tavalla. Ei edes myöskään ole selvää, että masennus itsessään johtuisi serotoniinin puutteesta. Siis aivan käsittämätöntä, että tällaisia uskomus lääkkeitä kirjoitetaan pieniin mielipahoihin ja nuorille aikuisille.
Ja todellakin, eipä ihme, jos nuorten eläköityminen masennuksen takia on nousussa, kun nämä lääkkeet voivat jo itsessään aiheuttaa entistä pahempaa masennusta ja terveysongelmia.
Näillä lääkkeillä vain hallitaan oireita ja lievitetään niitä, mutta oikeita asioita jotka masennuksen taustalla on jäävät pahimmassa tapauksessa hoitamatta. Yllätys.
Mulla nää toimii ihan hyvin, mutta odotan kauhulla millaisia pitkäaikaisvaikutuksia aiheutuu. Voi olla, että Suomessakin on parinkymmenen vuoden päästä satojatuhansia SSRI-zombeja työkyvyttömyyseläkkeellä.
"Ei edes myöskään ole selvää, että masennus itsessään johtuisi serotoniinin puutteesta."
Jos perehdyt asiaan sen verran, että luet vaikkapa Wikipediasta masennuksesta, huomaat selvän argumentointivirheen.
Juuri tuo, ettei kukaan ymmärrä sitä, miten lääkkeet vaikuttavat on tärkeä pointti. Kukaan ei edes ymmärrä, mitä se serotoniin aivoissa tarkalleen ottaen tekee, siis mikä on sen funktio kognitiossa. Oman kokemukseni perusteella näillä lääkkeille ei ole hirveästi vaikutusta. Nythän on todistettu, että vain vaikeimmissa masennuksissa ne ovat sokeripilleriä parempia. JOtain tämä kertoo myös siitä, kuinka kriittisen ja vertaisarvioidun tutkimuksen perusteella jostain lääkkeestä tulee hitti, kun alkuperäiset tutkimukset eivät edes tällaista alkeellista seikkaa onnistuneet rajaamaan ja lääkkeitä määrättiin vuosia!!!
Kiinnostavaa olisikin tietää, myönnetäänkö niitä vielä yhtä holtittomasti, kuin ennen.
Hyvä puoli prozaceissa on, että ne ovat turvallisia ja halpoja.
Ja pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta tuskin minkään lääkkeen kohdalla. Sellaiset tilastolliset seikat, kuin tuo kroonisesti masentuneiden eläkeläisten määrän kasvu kertoo omaa karua kieltään. Miten ihmiset toimivat masennustensa kanssa ennen, kuin siitä tuli lääkkeillä hoidettava vaiva ja ennen kuin se kelpasi persuteeksi eläkkeelle?
Ja miksi masennus on "elintasosairaus"?
Prozac on surullisenkuuluisa psykoottisuuden aiheuttaja. Jopa aineen kliinisissä kokeissa potilaille, joilla esiintyi psykoottisuutta, syötettiin rauhoittavia, ettei papereihin tulisi liikaa haittavaikutuksia. SSRI-kemia aiheuttaa väkivaltaisia, paranoidin skitsofrenian tapaisia psykooseja.
Mielenkiintoista on, että on aivan sama estääkö vai nopeuttaako serotoniinin takaisinottoa, teho masennukseen on lähes prosenttiyksikön tarkkuudella sama, joten masennuksen serotoniiniteoria on pelkkää puutaheinää.
Masennus on elintasosairaus, koska ihmisillä on varaa juoda enemmän kahvia kuin ennen. Valtaosa mielenterveysongelmista aiheutuu kofeiinin virtsahappojen kertymisestä elimistöön.
"Kukaan tuskin kiistää sitä ettei masennus johtuisi aivokemiasta."
Mitenkähän tämä "totuus" on todistettu??? Muuta kuin lääketeollisuuden propgandassa?
MM. Yhdysvaltain mielenterveyslaitoksen NIMH:n tutkijat ovat liki 20 vuotta etsineet syytä mm. serotoniinivajauksesta ja joutuneet tunnustamaan, ettei korrelaatiota masennuksen ja aivokemian välillä ole.
Minä kiistän. Masennus ei johdu aivokemiasta. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta mikä on syy ja mikä seuraus? Ihminenhän saa selänkin kipeäksi pelkästä stressistä. Selkäkivun aiheuttanee lihaskramppi, mutta lihaskrampin aiheuttaa stressi. Joten sanoisin, että selkäkivun todellinen syy on stressi, ei lihaskrappi. Kramppi voi tulla takaisin , joten stressinhallinta yms. psyykkistä työtä ei tehdä. Ihmetettyttää, kun tällä palstalla jatkuvasti kiistetään PSYYKKISTEN sairauksien psyykkinen luonne...
Jostain kumman syystä masennus kasaantuu köyhille, yksinäisille, fyysisesti pitkäaikaissairaille, työttömille
vähemmän koulutetuille jne. eli sosioekonomisesti heikossa asemassa oleville. Onko näilä ihmisille erilainen aivokemia kuin parempiosaisilla? Uskokoot ken haluaa.
.. ei pysty muokkaamaan.
"Ihmetettyttää, kun tällä palstalla jatkuvasti kiistetään PSYYKKISTEN sairauksien psyykkinen luonne..."
Kyllähän psyykkisillä sairauksilla on psyykkinen luonne, mutta tämä ei sulje pois sairauden fysiologista puolta. Olisin kiinnostunut lukemaan enemmän tuosta NIMH:n lopputulemasta, jonka mukaan masennuksella ja aivokemialla ei ole yhteyttä. Linkki?
Hieman hupaistaa. Naurattaisi jollei suututtaisi niin paljon :)
>Jostain kumman syystä masennus kasaantuu köyhille, yksinäisille, fyysisesti pitkäaikaissairaille, työttömille
>vähemmän koulutetuille jne. eli sosioekonomisesti heikossa asemassa oleville. Onko näilä ihmisille >erilainen aivokemia kuin parempiosaisilla? Uskokoot ken haluaa.
Jatketaan listaa: kidutetuille, raiskatuille, työpaikkakiusatuille, lapsena hylätyille...
Ihmehomma :)
NIMH:n serotoniinitutkijoiden mukaan SSRI -lääkkeiden (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä; mielialalääke) vaikutusta ei voi pitää ensisijaisena todisteena siitä, että serotoninin poikkeavaksi arvioitu toiminta tai taso olisi mielenhäiriöiden, kuten masennuksen biologinen (fysiopatologinen) syy .
Jopa kuuluisan Listening to Prozac 1–kirjan (Prozac ensimmäinen SSRI- uuden polven ”onnenpilleri”, Euroopassa nimikkeellä Fontex) kirjoittaja, psykiatri Peter Kramer on tunnustanut New York Timesissa vuonna 2002, että teoriat aivojen toiminnasta, jotka johtivat Prozacin kehittämiseen, täytyvät olla vääriä tai epätäydellisiä
Lacasse, J.R, & Leo, J. (2005). Serotonin and depression: A disconnect between the advertisements and the scientific literature. PLoS Medicine, 2(12), 101-106.
http://www.plosmedicine.org/article/fetchObjectAttachment.action?representation=PDF&uri=info:doi/10.1371/journal.pmed.0020392
En nyt löydä äkkiseltään sitä jossain lehtiartikkelissa olevaa tunnustusta, jossa NIHM tutkijat ovat joutuneet tunnustamaan, ettei serotoniinin noradrenaliinin ym. tutkittujen aivokemiajuttujen ja depression välillä ole korrelaatiota.
Mutta moni muut asiantuntija on sen jo tunnustanut.
“Indeed, no abnormality of serotonin in depression has ever been demonstrated”
[55].
Psychiatrist David Healy, former secretary of the British Association for
Psychopharmacology and historian of the SSRIs, in Let Them Eat Prozac (2004).
I spent the first several years of my career doing full-time research on brain
serotonin metabolism, but I never saw any convincing evidence that any psychiatric
disorder, including depression, results from a deficiency of brain serotonin. In fact,
we cannot measure brain serotonin levels in living human beings so there is no way
to test this theory. Some neuroscientists would question whether the theory is even
viable, since the brain does not function in this way, as a hydraulic system”
Stanford psychiatrist David Burns, winner of the A.E. Bennett Award given by the
Society for Biological Psychiatry for his research on serotonin metabolism, when asked
about the scientific status of the serotonin theory in 2003.
Totta kai NIHM jatkaa juttujaan serotoniinista/serotoniinitransporterigeeneistä., koska se on niin kuin Suomen THL /Kansanterveyslaitos:geeni ja aivotutkimusosasto. Se on lääketeollisuuden rahoittaamaan biologisen psykiatrian ideologinen laitos. Eivät he tule koskaan virallisesti tunnustamaan olleensa väärässä.
Mitään tieteellistä totuutta ei aivokemian häiriöstä masennuksen syynä ei ole kuitenkaan löydetty, vaikka varsinkin Science -lehdessa vaahdotaan tuon tuostakin, että on joku transportterigeeni tai geenialleeli löytynyt, joka olisi masennuksen syynä, vaikka suurimmalla osalla masentuneista ko. geeni(alleelia) ei ole ja ei-masentuneillakin on ko. geeniä.
.. väärinkohdelluille, väkivaltaa kokeineille jne..
Onko edes tilastollista evidenssiä, että masennus olisi yleisempää kahvinlipittäjillä kuin muilla?
Ja miksi minäkin tunnen kahvittelijoita, joilla ei ole taipumusta masennukseen?
just. no, tämä on sinun dualistisen maailmakaikkeutesi uskomus.
MInusta lääkehoito on väärä tapa puuttua masennuksen aivokemiallisiin syihin, mitä ne sitten olivatkoin, koska aivokemiallisten muutosten syy on muualla. Elämäntavoissa, sosiaalisissa suhteissa, ruokavaliossa, jne. Mutta nämä ongelmat, jotka kasaantuvat erityisesti köyhille, muttei mitenkään yksinomaan heille, aikaansaavat muutoksia aivoissa, jotka palautuisvat, jos olosuhteita muutettaisiin ja
tässä mielessä masennus EI johdu aivokemiasta.
Ongelma on siinä, että minusta lääkehoito näyttää mahdollistavan sen, että olosuhteita ei muuteta.
Mutta kaikki, mitä mielessäsi tapahtuu, on mitä luultavimmin aivokemiaa, tai tarkemmin, sillä on aivokemiallinen vastine tai perusta. Kaikkia mielentiloja vastaa aivotila.
Tässä mielessä on ääliömäistä kiistää aivokemian ja masennuksen yhteys.
Siinä ole oikeassa, ettei masennuksen kognitiota ja neurobiologiaa tunneta. Mutta aivoja tunnetaan muutenkin huonosti.
"Miten ihmiset toimivat masennustensa kanssa ennen, kuin siitä tuli lääkkeillä hoidettava vaiva ja ennen kuin se kelpasi persuteeksi eläkkeelle? "
Monesti juomalla ja lopulta tappamallta itsensä.
Ja ovatko juominen ja itsarit sitten vähenneet samassa suhteessa?
"Kaikkia mielentiloja vastaa aivotila. "
Aika redusovaa eli ihmistä kutistavaa...
Missäkähän ihmisen tahto sijaitsee?
Totta kai aivoissa tapahtuu kaikenlaista myös masentuneella. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
Mutta kyse onkin siitä mikä on syy.
Ihan samoin kuin monet selkävaivat johtuvat lihaskrampeista, jotka puolestaan johtuvat stressistä, niin lihaskrmappien hoitaminen kipulääkkeillä ei poista syytä. Vain stressinhallintamenetelmien yms. opetteleminen tehoaa syihin.
Ihan samoin, mahdolliset ongelmat (joita ei ole kaikilla masentuneilla) aivokemiassa tai immuunipuolustuksesta ovat oireita, eivät syy ja niiden hoitamisella ei hoideta syytä.
Ja myös biologisen psykiatrian tutkimuksista käy ilmi, että mitä enemmän ihmisellä on stressitekijöitä elämässään erityisesti lapsuudessaan ja nuoruudessaan, sitä todennäköisemmin ihminen masentuu.
Tässä vähän faktaa ja tutkimustietoa aiheesta:
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8152.pdf
"Kahden viime vuosikymmenen itsemurhatilastot osoittavat, että itsemurhien kokonaismäärä
on pikkuhiljaa laskenut"
"Somalaisten itsemurhakuolleisuus oli korkeimmillaan vuonna 1990, jolloin omaehtoiseen kuolemaan
päätyi 1 512 miestä ja naista. Tuolloin lasten ja nuorten osuus kaikista itsemurhista oli
suuri: lähes 14 prosenttia (ks. taulukko 3). Itsemurhien kokonaismäärä on vuosi vuodelta hieman
laskenut ja vuonna 2005 itsemurhaan kuolleiden määrä oli jo alle tuhat."
Nythän tosin mielenterveyspuolen resursseja leikataan ja moni yksikkö kutistuu, eli joutuu vähentämään hoitopaikkoja ja hoidon pituutta tai lakkaa kokonaan toimimasta. (näin myös tampereella toimiva ps2 joka keskittyy persoonallisuushäiriöiden hoitoon ja on ainoa laatuaan suomessa) Hoidon saaminen käy siis vaikeammaksi ja voi olla että tämän laman aikana jo itsemurhaluvutkin lähtevät tällaisen kehityksen myötä nousuun..
Veren korkea kofeiinipitoisuus korreloi tutkimusten mukaan vaikean masennuksen kanssa. Kofeiini aiheuttaa miele4nterveysongelmia noin 10 prosentille väestötasolla, eivätkä ne oireet ole kiinni käytetystä määrästä, vaan yksilöllisistä ominaisuuksista.
Kofeiinilla hankitut psyyken vaivat on helppo ja nopea parantaa, masennus ja ahdistuneisuus lähtevät keskimäärin kolmessa vuorokaudessa kun veressä olevat kofeiinin virtsahapot neutraloidaan ja poistetaan kehosta.
Minähän tässä olen vastustanut/kritisoinut juuri reduktionistista lääkehoitoa? Luitko avauksen??? Ilmeisestikään et. Puhunut siitä, miten pitää hoitaa oleellista syytä syytä -olosuhteita?
Ja tutustu pikkuisen mielenfilosofiaan. En voii auttaa, jos et tajua.
Mielentiloja vastaavat aivotilat. Mutta aivotiloja säätelevät paitsi ulkoiset kemikaalit, ennekaikkea YMPÄRISTÖ; AJATUKSET, jne. Kirjoitin muuten jo tämänkin. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta? terveisiä dualistiseen maailmankaikkeuteesi. Myös sille "pikkuihmiselle" siellä aivoteatterissa.
Vastasit muuten väärään myös viestiin.
Tämä voi hyvinkin johtua lääkkeistä. Mutta se ei kyllä vielä vedä mattoa alta kaiken nykymeiningin kritiikin alta. No, jotain hyötyä ainakin näyttäisi olevan, vaikka toki muutkin tekijät on huomioitava. :) Tosin 1990 ei ole mikä tahansa vuosi, vaan muistaakseni silloin alkoi lama. Ja ehkä joskus keksitään myös lääkkeettömiä tapoja estää masentuneita tappamasta itseään? Olisi se minusta parempi, vaikka toki tällä saralla huonokin on parempi, kuin ei mikään.
"Mielentiloja vastaavat aivotilat.,"
Missäs tämä "totuus" on todistettu ja mikä on "aivotila"?
Luontaistuotteita yms. huuhaahoitoja kauppaavat uskovat myös "aivotiloihin", siksi suhtaudun kriittisesti myös näihin juttuhin.
Ja se yksi kofeiinista vaahtoava, voisitkos laittaa linkkejä tieteellisiin julkaisuihin?
Aivotila on aivojen fysikaalinen tila jonain hetkenä. Vastaavuus tarkoittaa vain sitä, että kun mielessäsi tapahtuu jotain, tapahtuu aivoissasi aina myös jotain. Kyllä tämän puolesta on evidenssiä, kuten aivotutkimus on osoittanut. Ja tämä on mielenfilosofiassa, jossa ollaan monesta asiasta todella erimielisiä, kysymys, josta vallitsee yksimielisyys. Lyön vetoa, ettet kykene löytämään ainoatakaan alan tutkijaa sen enempää neurologian, kognitiotieteen kuin filosofiankaan puolelta, joka ei olisi tätä mieltä. Voisit myös kertoa esimerkin mielen toiminnasta, jolle ei selvästi löydy mitään vastinetta aivokuvauksissa? Mutta jos et edes tiedä, mitä tarkoittaa aivotila", kannattaisi ehkä pitää pienempää suuta ja virhekäsityksiin perustuvien mielikuvien levittämisen sijaan pereehtyä asioihin. Yleinen typerä virhekäsitys on juuri tuo toistamasi ennakkoluulo, että tästä seuraisi, että aivotiloja pitäisi kontrolloida erityisesti lääkkeillä.
Kognitiotietelijät ja analyyttinen filosofia erikseen. Kogntiivinen biologisen psykiatrian "ainoan" vaihtoehdon paradigman edustajilta kun kysytään, niin juu varmaan totta.
Aivotila -käsite on ko. paradigman eli näkemyksen keksimä käsite, ei mikään absoluuttinen totuus. Missäs aivotilassa ne skeemat sijaisevat?
Onhan PET-kuvilla tutkittu mitkä aivo-osat aktivoituvat kun ihminen on surullinen tai vihainen. Ne saman osat aktivoituvat kun ihminen on masentunut. Ja PET-kuvien raja-arvot on ihan vaan keksittyjä, eivät mitään absoluuttista totuutta nekään. Ja eri väreillä saadaan kivoja kuvia.Ihan kuin kolesteroliarvot...
"Mitataan merkkiaineen konsentraatiota ajan ja tilavuuden suhteen. Tietokone rekonstruoi kuvat – sekä aksiaaliset että pitkittäissuuntaiset kuvat ovat mahdollisia. Tulkinta vaatii merkkiaineen käyttäytymisen tuntemista ja mallintamista, usein eläinkokein."
http://www.sry.fi/index.php?65
Esimerkiksi neurologi Markku T. Hyyppä on kritisóinut asiaa. Hänen mukaansa aivoissa ei ole mitään täsmätoimintaa ja vaan ne ovat monimutkainen, dynaaminen ja reversibeli elin.
Missä aivotilassa sijaitsee ihmisen tahto?
fysikaalinen tila, aivojen fysikaalinen tila? Mitä sillä tarkoitat. Mitä fysiikkaa? Painoa? Tilavuutta?
... ja substanssikorrelaation ero?
Jäätelönsyönti ja hukkumistapaukset lisääntyvät kesällä.
NASDAQ indeksin nousu korreloi itsemurhatapausten vähenemisen kanssa USA:Ssa
Aika härskiä väittää, että mielialalääkkeet vähentävät itsemurhia, kun syy- seuraussuhdetta ei ole tutkittu.
Ainoa juttu miten voivat mahdollisesti vaikuttaa, ettei niillä saa itseään hengiltä niin kuin vanhoilla trisyklisillä.
No voit sinä uskoa pikkuihmisiin siellä aivoissa tai missä hyvänsä sfääreissä, vaikka kuinka mutkikkaasti tulkittuina. Niihinhän sitä päädytään, kun kielletään se, että eroja mielentiloissa vastaavat erot ruumiin tiloissa, mikä on itsestään selvästi havaittavissa suurelta osin ihan ilman aivokuviakin. Ja varmaan Hyyppä, jonka jutuista tuskin olet mitään tajunnut, pitkälti on ihan oikeassa; tuo sitatti ei vain puolusta mitenkään sinun alunperin esittämääsi olkinukkekritiikkiä ja kumoa väitettä, että masetuneet aivot poikkeavat ei-masentuneista; sikäli, kuin poikkeavat, niin sittenhän ero on...aivotiloissa!
Tietenkään ei ole todistettu, ettei pikkuihmisiä ole, koska aivotoimintaa tunnetaan niin huonosti. PET kuvat lienevät nekin aika alkeellinen metodi saada tietoa aivotoiminnasta. Mutta ei myöskään ole todistettu, ettei sinun päässäsi ole alienien istuttamaa sirua, jossa "tahtosi" asuu. Kannattaako silti epäillä?
Aivotoiminnan materialistinen tulkinta taas on asia erikseen. Siitä, mitä "tietoisuus" tai "tahto" ovat tuskin ymmärrät sen enempää kuin nämä analyyttisen filosofian ja kognitiotieteen pahiksetkaan.
"Substanssikorrelaatio"...suomeksi sanottuna syy-seuraus suhde? Mistähän hienosta kirjasta tämäkin sana on poimittu oppineisuuden osoittamiseksi? Kenenkään en ole koskaan kuullut käyttävän. Näistä jäätelönsyönti- ja hukkumiskuolemistutkimuksistahan saa toki lukea vähän väliä arvovaltaisissakin julkaisuissa, kuten iltasanomissa.
Yleensä korrelaation ja syy- seuraussuhteen olettamus on oikeutettu, jos se voidaan perustella järkevästi, enkä minä tiedä, kuka tässä mitään on väittänyt. Kyse on vain järkevästä tulkinnasta.
Masennuslääkkeet kyllä toimivat vähentämällä välitöntä pahaa oloa ja itsetuhoisia pyrkimyksiä helposti ja mukavasti ilman, että tarvitsisi alkaa miettiä elämäänsä ja arvojaan. Siksihän niitä syödään.
Jopa muutoin pelkät placeborohdot eli prozacit toimivat pahimmissa masennustapauksissa.
Ihan järkevä oletus, että näiden lääkkeiden popsimisen vaikutus näkyy tilastoissa mm. vähentyneinä itsemurhina, kun olo kerran helpottuu. Voisi sanoa, että melko todennäköiseltäkin vaikuttaa.
1. On niiden aivotutkijoiden tehtävä todistaa, että masennuksessa on joku oma "aivotila", eikä minun tehtäväni todistaa, että "aivotiloja" ei ole olemassa. Todistustaakka on sillä joka väittää, jonkun olevan totta.
Tiedetään, että aivotutkijoiden määrittämät "epänormaalit" löydöksen PET-kuvissa masentuneiden aivoissa on samanlaisia kuin vihaisen tai surullisen ihmisen PET-kuvat. Olen kysynyt useamman kerran biologisen psykiatrian edustajilta, miten on määritelty (aivokemialtaan) normaalit aivot, mutta en ole saanut vastausta. Siltä nämä tyypit puhuvat epänormaaleista löydöksistä aivokuvissa... MIten voi olla jotain "epänormaalia", kun ei ole edes määritelty "normaalia"-....?
2.Käytän sanaa substanssikorrelaatio, koska matemaattinen korrelaatio voi olla olemassa, vaikka ei olisi syy-seuraussuhdetta, koska tämän asian unohtavat kaikenkarvaiset biologiden psykiatrian aivo- ja geenitutkijat tuon tuostakin, vaikka väittävät olevansa luonnontieteilijöitä.
Masennuslääkkeiden tehoa on rankasti liioiteltu, mikä käy ilmi useita tutkimuksista, joita on tehty sen jälkeen kun lääketeollisuus on joutunut hieman julkaisemaan pieleen menneitä mielialalääketutkimuksia. Viimeksi keväällä JAMA.ssa ruodittiin asiaa. Lisäksi tiedetään., että tietyt mielialalääkkeet aiheuttavat itsemurhariskin nuorilla ihmisillä, joten "järkiselitys" siitä, että totta kai mielialalääkkeet vähentävät itsemurhia on aika huteralla pohjalla.
"1. On niiden aivotutkijoiden tehtävä todistaa, että masennuksessa on joku oma "aivotila", eikä minun tehtäväni todistaa, että "aivotiloja" ei ole olemassa. Todistustaakka on sillä joka väittää, jonkun olevan totta. "
Jos masennuksella tai jollain muulla tietoisuuden ilmiöllä ei ole vastinettaa aivotoiminnassa, miksi joillain toisilla kuitenkin selvästi on ja miksi joku tila olisi "puhtaan henkinen"? Päinvastoin, todistustaakka on sinulla, koska kuvatun lähtökohdan kiistäminen johtaa dualismiin, jonkin "humunculuksen" olettamiseen, ja sitä kautta vieläpä äärettömään regressioon. Jotta jotain näin älytöntä voitaisiin olettaa, sille taarvitaan kovat perusteet ja todistustaakka on todellakin sinulla.
"
Tiedetään, että aivotutkijoiden määrittämät "epänormaalit" löydöksen PET-kuvissa masentuneiden aivoissa on samanlaisia kuin vihaisen tai surullisen ihmisen PET-kuvat. Olen kysynyt useamman kerran biologisen psykiatrian edustajilta, miten on määritelty (aivokemialtaan) normaalit aivot, mutta en ole saanut vastausta. Siltä nämä tyypit puhuvat epänormaaleista löydöksistä aivokuvissa... MIten voi olla jotain "epänormaalia", kun ei ole edes määritelty "normaalia"-....?"
Sinulla on pahoja ongelmia ymmärtää pointtiani. Totesin, ettei se, että jos masennus on aivojen häiriötila, kuten se on (mutta tämä fakta ei ole olennaista, ja siitä keskustelu on off-topic), se ei tarkoita sen reduktionistisen paradigman puolustamista, jossa sillä, että "masennus on aivoissa" oikeutetaan kemiallisen puuttumisen ensisijaisuus. On ollut alusta pitäen selvää, ettet tajua tätä. No, ei tajua moni lääkärikään, joten olet ehkä (?) hyvässä seurassa.
Masentunut henkilö on jatkuvasti surullinen, vihainen, matalaenerginen, laiska, jne. Nämä tilat esiintyvät myös normaaleissa aivoissa, mutta ohimenevinä. Mutta perusta (älä sotke syyn käsitteeseen) siihen, miksi aivot ovat jumiutuneet tällaiseen luuppiin on sekin...aivoissa.
Sanoisin, että niiden tietojen käsiettelyssä. Tämä taas on mutkikas ilmiö, koska aivojen prosessointia ei hirveästi ymmärretä. Psykiatria, kuten avausviestissä kirjoitin, on tasolla, jota voi hyvin verrata keskiaikaan muussa lääketieteessä.
Joka tapauksessa lienee masennustapausten suuressa enemmistössä selvä, että aivot ovat ohjelmoituneet sosialisaatiossa toistamaan tulkintamalleja, jotka pitävät mielen maassa ja ne pitäisi saada muutettua.
Minusta näytää kovasti siltä, että ehkä voimakkaimpia masennustiloja lukuunottamatta, tai masennustiloja, joiden syy olisi vaikka aivovaurio, tms ei ole mielekästä hoitaa lääkkeillä lainkaan.
Elämäntapoja pitäisi muuttaa. Myös ruokavalio lienee tässä tärkeä (minun on ainakin helpompi olla hyvälllä tuulella, jos voin syödä hyvin), mutta mihinkään vitamiinien yliannostuksiin en usko, vaikka niillä ehkä voi saada kiksejä turvallisemmin, kuin varsinaisilla lääkkeillä.
Aivojen tietojen käsittelyllä eli kognitiolla on materiaalinen perusta ja aivojen välittäjäaineet ovat osa kognitiota.
Joten väität todeksi kaikenlaisia hypoteesejä siis olettamuksia mitä kognitiivinen psykologia esittää ja myös osin
On aika hedelmätöntä keskustella, kun sinulla on "totuus" vaan hallinnassa ilman perusteluja ja näyttöä.
Totta kai aivoissa tapahtuu kaikenlaista. Mutta aivot ovat monimutkainen, reversibeeli (eli muokaantumiskykyinen suuntaan ja toiseen) dynaaminen järjestelmä, ei mikään tietokoneohjelma. Tietotekniikan käsitteiden käyttäminen aivoista on reduktionismia eli yksinkertaistavaa mekanismia. Kognitiivisen psykologian kautta olemme palanneet hieman muokattuun behaviorismiin ja 1970-luvulle. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän objekteja eivät subjekteja, ihmiset ovat skeemojensa (ja aivojensa) vankejä. Kyse on maailmankuvasta myös. Onko ihminen kone ja lääkäri, myös psykiatri koneen osien korjaaja?
Reduktionistinen näkemys sopii niin lääketeollisuudelle kuin kalaöljykauppiaille. Sinun mielestäsi psykiatria olisi "modernia" jos on olisi "puhtaasti biologista" eikä puhuisi psyykeistä tai minästä jne. Tämä on juuri se propganda, jota lääketeollisuus haluaa julistaa. Biologinen on "eksaktia" vaikka mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia keskushermostolääkkeitä. Jep, jep, jep...
Mikä se sellainen aivosairaus on joka paranee psykoterapialla tai liikunnalla tai kalaöljykapseleilla tai lumelääkkeillä tai itsestään?
Lumelääkkeillä ja psykoterapialla on saatu samanlaisia muutoksia aivokemiassa kuin ns. mielialalääkkeillä.
Sen ns. masennuskeskuksen etsiminen aivoista on neulan etsimistä heinäsuovasta, koska kyse on niin monimutkaisesta asiasta. Ja minun näkemykseni on (huom. en sano että on ihan selvää tai totta), että masennus on hyvin yksilöllinen asia. Se on nimenomaan mielekkyyden menettämisen tila. Missäs aivoissa sijaitsee mielekkyys tai toiveikkuus tai tahto? Koska masennus on yksilöllistä, jokaisen ihmisen masennus on erilainen, mikä näkyy sekä siinä, että jokaisella on omat toiveikkuuden lähteensä ja myös todennäköisesti se näkyy aivokuvissa erilaisuutena.
Ja kuten olen aikaisemmin todennut. Masennus ei iske keneen tahansa niin kuin lääketeollisuuden masennusoppaissa väitetään. Aivot eivät todellakaan mene yhtäkkiä "epäkuntoon". Masennus iskee ihan tutkimusten perusteella nimenomaan traumaattisia kokemuksia kokeineisiin, köyhempiin , vähemmän koulutetumpiin, työttömiin, päihteiden suurkuluttajiin, pätkätyöläisiin, yksinäisiin,. fyysisesti pitkäaikaissairaisiin jne. Tiedetään myös, että koulutetummat ja varakkaammat toipuvat todennäköisimmin ja nopeammin masennuksesta.
Masennuksella on myös selvä yhteiskunnallis.-sosiaalinen ulottuvuus, jota ei sieltä aivokemiasta ja skeemoista löydy.
"On aika hedelmätöntä keskustella, kun sinulla on "totuus" vaan hallinnassa ilman perusteluja ja näyttöä. "
Veit sanat suustani.
Avausviestiini nähden aika outoa, että kerrot minulle lumevaikutuksista ja yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta...lukisitko tällä kertaa, mitä kirjoitan?
En edes kannata "kognitiivista paradigmaa". Siis tämä ajatus avoista hardwarena jossa "mieli" olisi turingtoteutuva softa. Inhoan koko roskaa ja olen tässä mm Roger Penrosen linjoilla. Mutta aivotkin käsittelevät tietoa. Itse asiassa "tietojenkäsittly" tietokoneiden suhteen on se alkuperäinen metafora...
Ja olet oikeassa, että yhteiskunnallinen ulottuvuus, tai tarkemmin ottaen sosiaalinen ("yhteiskunnallinen" politisoi kaiken typerällä tavalla), siis ihmisten välissen vuorvaikutuksen taso on keskeinen. En edes tajua, miksi vaivaudut jankuttamaan asiasta, koska jos olisit lukenut avausviestini, pitäisi olla selvää, että tämä on minulle selvää.
Mutta olet väärässä siinä, ettei yhteiskunta löytyisi aivoista ja ruumiista. Hyvänenen aika! Juuri sitenhän se meihin vaikuttaa
"
Sen ns. masennuskeskuksen etsiminen aivoista on neulan etsimistä heinäsuovasta, koska kyse on niin monimutkaisesta asiasta. Ja minun näkemykseni on (huom. en sano että on ihan selvää tai totta), että masennus on hyvin yksilöllinen asia. Se on nimenomaan mielekkyyden menettämisen tila. Missäs aivoissa sijaitsee mielekkyys tai toiveikkuus tai tahto?"
Itse asiassa tahdosta tiedetään jo nyt yhtä ja toista, vaikka ala onkin nuori...otsalohko on keskeinen alue, mitä tulee itsekontrolliin. Ollaan kehitetty jo aivoimplantteja rotille, joiden avulla niitä voidaan kauko-ohjata. Mielekkyyden kokemustakin on tutkittu ja esim meditaatiossa koetut voimakkaammat mielekkyyden kokemukset näkyvät PET-kuvissa eroina suhteessa normaalitiloihin. Voimakas ymmärtämisen elämys ja siihen liittyvä mielekkyyden kokemus liittynee taas uusien aksonien kasvamiseen.
Mutta turha näihin kysymyksiin on tässä vastata, koska kysymyksesi on eistetty väärin päin, mitä et edelleenkään tavoita. Heinäsuopa vertaus on hyvä. Jos hukkaat tallissa neulan, niin sitten on järkevää olettaa, että neula on siellä heinäsuovassa, vaikket sitä kykenisi löytämään. Se, että et pysty siihen, on huono alibi sille, että se ei siellä olisi, että neula olisikin vaikka immaterialisoitunut ja ilmestynyt kuuhun.
Samalla tavalla: jos mielekkyyden kokemukset, jne eivät perustu aivoihin, niin mihin kummaan ne sitten perustuvat? Jos et pysty vastaamaan tähän mitään järkevää, niiin miksi olettaa, että neula olisi muualla, kuin heinäsuovassa?
"Mikä se sellainen aivosairaus on joka paranee psykoterapialla tai liikunnalla tai kalaöljykapseleilla tai lumelääkkeillä tai itsestään? "
Mielen sairaus. Sana "sairaus" tosin on harhaanjohtava sikäli, että se rinnastuu muihin vaivoihin, joiden kanssa sillä ei ole paljoa muuta tekemistä, kuin että se on ikävä. Mutta mielen häiriöt, kuten niitä mieluumin kutsusin, omaavat aineellisen perustan.
Syöpäkin muuten voi parantua itsestään tai lumelääkkeillä tai luontaishoidoilla. Onko syöpä sinusta "todellinen" ja "ruumiillinen"? Olisikohan aika luopua karteesisesta ruumis-mieli-dualismista, kuten sen olet fundamentalistisesssa muodossa niellyt?
Ja se, että juuri tietyn henkilöhistorian omaavat henkilöt sairastuvat masennukseen viittaa nimenomaan siihen, että heidän aivonsa ovat erilaiset: traumatisoituminen, sosiaalinen alemmuus, alkoholismi, jne...kaikki toteutuu aivoissa! Tuossa siteerasit jotain aivotutkijaa , mutta aivojen plastisuus on kokonaan jäänyt sinulta ymmärtämättä. Ei se niin mene, että kun joku on aivoissa se on sitten "geenejä ja biologiaa ja kohtalo". Geenitkään eivät koskaan ilmene ympäristöstä riippumatta. Tämä taas tarkoittaa myös, että geenit vaikuttavat kaikessa. Yhteiskuntatieteissä on yhä vain valitettavan ylienen kuvitelma, jossa kuvitellaan, että kaikki on joko ympäristöä (ja muuttuvaa) tai geenejä (kohtalo). Tämä täydellisen väärä erottelu ilmenee sinulla niin, että mieli ja sen viat sitten sijoitetaan "ympäristön" puolelle, mistä kaikki geenit ja biologia ja muu kauhistus on kitketty neuroottisesti pois.
Terveys- ja talouspolitiikasta. Yhteiskuntapolitiikasta. Tiedetään, että moni muukin sairaus liittyy huono-osaisuuteen, kuten kakkostyypin diabetes.
Eräs psykiatri totesi radiossa taannoin, että masennus poistuisi, jos köyhyys(huono-osaisuus ) poistettaisiin.
Biologinen psykiatria pyrkii nimenomaan uuskonservatiivisena, uusliberalistisena ideologiana poistamaan kaiken politiikan terveydenhuollosta ja sosiaalipolitiikasta. VIka on vain ihmisissä ei koskaan järjestelmässä. Entisissä Itä-Euroopan maissa vähenivät sydänkohtaukset ihan dramaattisesti, kun Neuvostoliitto ja koko Itäblokki romahti. Kún ei tarvinnnut enää elää kusi sukassa stressaantuneena. Ilmeisesti sinun mukaasi tsekit saivat Coca Colassa parempaa aivokemiaa, niin stressi loppui.
Ja geenitutkijoiden ExG-teoriat eli geenit ympäristöteoriat ovat kyllä sellaista hypoteesijargonia, ettei näyttöjä ole mutta silti puhutaan ihan vakavissaan.
Sanot, että "että jos masennus on aivojen häiriötila, kuten se on (mutta tämä fakta ei ole olennaista" Eli masennus on aivosairaus, jos se on aivosairaus niin miten se voi parantua ilman aivolääkkeitä tai aivohoitoa?
Heinäsuopa - vertaus oli huono, perun sen. PIkemminkin kyse on sameaan veteen sukeltamisesta, josta uskotaan löytyvän jotain, vaikka saatetaan olla vääräässä järvessä tai meressä tai lahdessa tai ehkä koko juttu ei löydy merestä vaan maalta... Aivojen toiminta on monimutkaista ja ennen kaikkea yksilöllistä. Vai miksi biologisen psykiatrian edustajat eivät kerro minkälaiset ovat "normaalit" aivot, kun he selostavat masentuneella olevan "epänormaalit" aivot. Tuo on niin törkeää paskanjauhantaa ns. vakavasti otettavilta tutkijoilta.
Et kyllä todellakaan näe ideologiaasi/paradigmaasi/lähestysmistapaasi asiaan.
Se hyvin biologisen psykiatrian ja kognitivisen psykologian kannoilla.
On muuten ihan kukkua se, että syövästä toipuisi lumelääkkeillä tai luontaishoidoilla. Ne on kyllä ihan urbaanilegendaa ja Jeesustarinoita. Siis jos kliininen syöpä diagnosoitu.
Ja kun "kaikki toteutuu aivoissa", niin työttömyys ja köyhyys johtuvat siis aivoista, todennäköisesti geeneistä, koska suurin osa geeneistä sijaitsee aivoissa. MIksihän tuota näkemystä kutsua? "Kaikki toteutuu aivoissa" on reduktionismia. Ihmisen arvioiminen pelkän aivokemian perusteella on samanlaista kuin van Goghin taulujen arvoiminen raamien koon perusteella. Kauko-ohjattuja rottiako sinä meistä haluat?
Jos väität biologisen psykiatrian löytävän minun maailmankuvani, toiveikkuuteni ja tahtoni aivoista, niin aika poika olet. Saahan sitä kaikenlaista fantasioida tietenkin. Sinä luulet siis, että kaikkien ihmisten aivot toimivat samalla tavalla ja kun on yhden rotan tai ihmisen aivoista löydetty "koko totuus", niin se koskee meitä kaikkia.
Kyse on edelleen siitä olennaisesta kysymyksestä. Mikä on syy ja mikä on seuraus? Miten on mahdollista, että psyyke voi saada ihmisen fyysisesti sairaaksi? Tämä on juuri se asia, minkä biologisen psykiatrian edustajat kiistävät. He ovat sitä mieltä, että biologia aiheuttaa psyykkisen sairauden ei psyyke. Ei psyyke aiheuta fyysistä sairautta (esim. migreeni, ihottumat, selkäsairauksia jne), koska "oikealla lääketieteellä " pitää olla biologinen pohja, vaikka kuinka falski ja väärennetty ja propagoitu (hypoteeseistä tehdään totuuksia).
Tunnusta nyt: Et pysty uskomaan, että psykiatria olisi "oikea" lääketiedettä, jos ei ole biologista.
Ja käytän nyt hieman tietokonevertausta, vaikka ei siitä pidäkään. Ihmisen käyttäytyminen on se mitä tapahtuu graafisella näyttöpäätteellä hiiren ja näppäimistön kautta, erilaisia sovelluksia, nettiä jne. Kun näyttöpääte otetaan pois ja ryhdytään tutkimaan kovalevyllä olevia tiedostoja ja lokitiedostoja jne. ei saada juurikaan käsitystä siitä, miksi esim. minä surffaan juuri tällä sivustolla. Ei myöskään sitä sisältöä minkä olen kirjoittanut tänne löydy kovalevyltä. Se että olen käynyt tällä sivustolla löytyy selaimesta, jos en ole poistanut historiatietoja. Lokitiedostoista voi löytyä, tosin Linuxia käyttävänä ja useita selaimia käyttävänä voipi olla vaikeaa löytää...
Aivotutkijat kuvittelevat löytävänsä "kovalevyltä" totuuden. Ja muuten kuolleiden masentuneiden aivoista ei ole löydytty mitään poikkeamia...tai masennuskeskusta. Siinä on se perusongelma, mikä on reduktionismia. Usein puolitotuus voi olla pahempi vale. Kaikki informaatio ei tallennu aivoihin, vaikka se olisikin väliaikaisesti käytössä.
Minä en vastusta aivotutkimusta, mutta kritisoin falskia aivohypeä ja sitä, että aivohype on paradigmana eli tutkimusasetelman melkein tukahduttanut kaiken muun alan tutkimuksen. Ja jäitä hattuu aivotutkijoille lennokkaiden johtopäätösten kanssa.
on heinäsuopa?
heinäsuovasta olen joskus kuullut.
Olen kanssasi pitkälti täysin samaa mieltä, mitä tulee nykyisen psykiatrisen mallin poliittiseen kytkökseen.
Muuten puhutkin sitten täyttä diibadaabaa, mikä on vähän sääli.
"Ja geenitutkijoiden ExG-teoriat eli geenit ympäristöteoriat ovat kyllä sellaista hypoteesijargonia, ettei näyttöjä ole mutta silti puhutaan ihan vakavissaan. "
Sori nyt vaan, homma menee juurikin niin, että me olemme ympäristö geenit ja hyvin kompleksilla tavalla, eikä kyse ole mistään hypoteesista, vaan kiistattomasta faktasta. Voit väittää muuta vain, koska et ymmärrä asiasta. Tuo kompleksisuus toisi voi tehdä asian ymmärtämisestä joillekin vaikeaa. Myös käyttäytyminen on geenien säätelemää mikä on todistettu jo ajat sitten.
"Sanot, että "että jos masennus on aivojen häiriötila, kuten se on (mutta tämä fakta ei ole olennaista" Eli masennus on aivosairaus, jos se on aivosairaus niin miten se voi parantua ilman aivolääkkeitä tai aivohoitoa?"
Lue seuraava huolellisesti, koska oleellinen on siinä sanittu:
Vastaus on, että sosiaaliset suhteet ja sosiaalista suhteista riippumattomat tulkinnnat säätelevät aivotiloja.
Epämiellyttävä aivotila voidaan korjata lääkkeellä/huumeella miellyttäväksi, tai prosesseja, jotka tyydytystä säätelevät tukahduttaa ja saada aikaan "tasapainoinen" mutta turpean keskiverto tila, mutta näin helposti varsinainen syy, eli se informatiivinen taso, jolla aivotiloja säädellään ennenkaikkea liittyen sosiaaliseen vuorovaikutukseen (masennus on tavallaan romahtanut itsetunto ja itsetunto on sosiaalinen ilmiö) jää korjaamatta. Tai suorastaan herää epäilys, että juuri tähän näillä "hoidoilla" tavallaan pyritäänkin, joskaan ei tietoisesti.
Sinun dualistinen lähtökohtasi on, että jos jollain on perusta (eri asia, kui syy) aivoissa, so materiassa, siihen pitää vaikuttaa materialla, siis kemiallisesti. Mutta tämä on väärinkäsitys. Puhutaan sitten "analyyttisesta" tai "mannermaisesta" mielenfilosofiasta, niin kaikki ovat tässä samaa mieltä.
"miksi biologisen psykiatrian edustajat eivät kerro minkälaiset ovat "normaalit" aivot, kun he selostavat masentuneella olevan "epänormaalit" aivot. Tuo on niin törkeää paskanjauhantaa ns. vakavasti otettavilta tutkijoilta. "
Masentuneet aivot ovatkin epänormaalissa tilassa suhteessa ei-masntuneseen (normaalius on aina vain suhteellista mielivaltaiseen normiin). Mutta tämä on eri asia, kuin väittää, että tämä poikkeavuus olisi synnynnäinen, palautumaton, aivojen geneettiseti määräytynyt rakenteellinen vika, tms. Toki tällaista uskomusta voi esiintyä, mutta sillä ei ole mitään perustaa. Poikkeavuus lienee paremminkin informatioluuppi, mikä pitää yllä jatkuvia negatiivisia ruumiin tiloja. Terapian pyrkimys on purkaa tämä ja muuttaa yksilön elämäntapaa ja parantaa masennuksesta, opettaa yksilö oppimaan valitsemaan itse ei-masentunut tila omilla toimillaan.
"On muuten ihan kukkua se, että syövästä toipuisi lumelääkkeillä tai luontaishoidoilla. Ne on kyllä ihan urbaanilegendaa ja Jeesustarinoita. Siis jos kliininen syöpä diagnosoitu. "
Sori vaan, mutta on olemassa dataa, joka viittaa siihen, että placeboefekti/oma elämän asenne vaikuttavat kykyyn parantua syövästä.
"Kyse on edelleen siitä olennaisesta kysymyksestä. Mikä on syy ja mikä on seuraus? Miten on mahdollista, että psyyke voi saada ihmisen fyysisesti sairaaksi? [jne] "
Kokotällainen dulaistiunen erottelu psyykeen ja ruumiin välillä on virheellinen. Psyykkisten häiriöiden aikaansaamat somaattiset oireet ovat hyvin tunnettu tosiasia. Samoin psyykkisen aiheuttamat positiiviset muutokset. Esim. migreenin pystyy blokkaamaan tahdonvoimalla. Puhutaankin psukosomaattisista sairauksista.
"Tunnusta nyt: Et pysty uskomaan, että psykiatria olisi "oikea" lääketiedettä, jos ei ole biologista. "
Ääliömäsitä. Minulla ei ole mitään tuollaista uskomusta.
Psykiatria taas on tänään pitkälti puoskarointia.
"Ja käytän nyt hieman tietokonevertausta, vaikka ei siitä pidäkään. Ihmisen käyttäytyminen on se mitä tapahtuu graafisella näyttöpäätteellä hiiren ja näppäimistön kautta, erilaisia sovelluksia, nettiä jne. Kun näyttöpääte otetaan pois ja ryhdytään tutkimaan kovalevyllä olevia tiedostoja ja lokitiedostoja jne. ei saada juurikaan käsitystä siitä, miksi esim. minä surffaan juuri tällä sivustolla. Ei myöskään sitä sisältöä minkä olen kirjoittanut tänne löydy kovalevyltä. Se että olen käynyt tällä sivustolla löytyy selaimesta, jos en ole poistanut historiatietoja. "
Jep. Tämä on todella surkeaa filosofiaa, ei millään pahalla. Pikkuihminen, humunculus...ääretön regressio.
Minkä siis oletat esimerkissäsi aivojen toiminnan taakse? -Oman ruumiisi, jonka takana olevaa mystistä voimaa selität... hahaha!!!
heinäsuopa, heinäsuovasta.
menee taivutus.
"Sori nyt vaan, homma menee juurikin niin, että me olemme ympäristö geenit ja hyvin kompleksilla tavalla, eikä kyse ole mistään hypoteesista, vaan kiistattomasta faktasta."
"Myös käyttäytyminen on geenien säätelemää mikä on todistettu jo ajat sitten."
Esitäpäs linkkejä tieteellisiin tutkimuksiin tästä näytöstä, kiitos
Miksi psykiatria on mielestäsi puoskarointia.
Miksi aivoissa ei voisi tapahtua jotain esim. nanosekunnin ajan (jotain siis fysikaalis. kemisallis biologista) joka ei jää mihinkään muistiin? Puhumattaan että se voitaisiin jollain laitteella detektoida. Ei tarvitse olla mitään dualismia. Dualismi on sinulle joku ihme fiksaatio, vaikka et edes taida ymmärtää mitä se tarkoittaa. MIten muuten on mahdollista, että psykoterapian kautta voi parantua "aivosairaus" masennuksesta.
Olet reduktionisti ja geenisukovainen. Et reduktionismissasi ymmärrä, ettei tutkimus todennäköisesti koskaan pysty selvittämään aivojen toimintaa kunnolla. Ja yhden ihmisen aivojen selvittäminen ei tarkoita sitä settä kaikkien aivojen toiminta olisi selvitetty.Ja olen kysynyt monta kerta missä aivoissa sijaitsee ihmisen tahto? Keskustelu kanssasi on aivan hedelmätöntä, koska esität vaan asiat "totuuksina", mutta näyttöä ei tule.
Minä en olen avoin kaikille näkemyksille, mutta jos aletaan väittämään jotain "totuudeksi" vastuu näytöstä on sillä. Suhtaudun kriittisesti kaikkeen ja väitän asian olevan todella monimutkaisen , siis masennuksen. Ja syiden olevan pääosin sosiaalis-psyykkisiä.
Äläkä ryhdy taputtelemaan minua päähän ( "sääli". En kaipaa ns,. sääliäsi): Ei muuten ole mitään fiksua keskustelua.
ps. minulla on niin väärät geenit ja masennuksesta kutistuneet aivot, etten kykene ymmärtämään "totuuksia".