Mun tarinani ei oo yhtåä tramaattinen, kun joidenkin muiden, mut mun on pakko kertoo tää jollekkin. Mun kotona mua kuritettiin aina pienistä asioista pienenä ja se vaikuttaa muhun nykyään siinä, et mut itseluottamus on nollassa. Asiaa pahensi se, et mua laettiin ala-asteella haukkuu läskiks... Siihen aikaan mä otin kaiken aika nokkiini, et ymmärrän, kun mua haukuttiin myrtsiMaijaks, koska mun toinen nimi on Maija... Mä itkin välkillä, ja tiiän nyt, et se oli tyhmää, koska se vaan pahensi asiaa... Nykyään mulla on viis ihanaa bestistä, joista kolme käy mun kaa samaa koulua... Vielä... Ens vuonna joudun lukioon ja muut lähettee pois... Mä en osaa hankkii uusia kavereita ja mä oon riippuvainen näistä kavereist, mitä mulla nyt on...
Jos joku vois jotenkin neuvoo, miten mä saa rohkeutta elää mun omaa elämääni sen sijaan, et roikkuisin mun kavereissa ja miten mä saan mun perheen uskomaan, et mä tosiaan on pelkuri kaikessa, mihin mä ryhdyn...
Jos joku vois jotenkin neuvoo, miten mä saa rohkeutta elää mun omaa elämääni sen sijaan, et roikkuisin mun kavereissa ja miten mä saan mun perheen uskomaan, et mä tosiaan on pelkuri kaikessa, mihin mä ryhdyn...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on ollut oikeastaan aika samanlainen menneisyys. Tai kotona ei ole ollut ikinä mitään joka laskisi mun itsetuntoa, mutta koulussa mua ala-asteella kiusattiin ja yläasteella oli vaan yksi ystävä. Pelkäsin ensin ajatusta lähteä lukioon, ilman ketään tuttua, mutta sitten aloin ajatella, et voisin aloittaa "elämäni alusta". Pyrin lukioon jossa kukaan ei tuntenut minua, eikä tiennyt menneisyydestäni mitään. Ja nyt, muutaman vuoden lukiota käytyäni, voin todeta että ajatus toimi! Mulla on nykyään paljon kavereita ja itsetunto korkealla:) ¨
Aiotko lukioon, jossa tunnet useimmat ihmiset vai..? Kyllä sä varmasti tutustut uusiin ihmisiin, ei kukaan lukiolainen enää halua jättää toisia yksin!! Tsemppiä:)
mäkin jouduin menee uutee kouluu jossa en tuntenut ketään mutta jo ensimmäisen päivän sain jo mont kaverii ja ne itse tuli kysyy mult et haluaisinx mä men niitte kans jonnekki ruokavälkäl. ja olen kyllä itteki menny tutustuu ihmisii,vaik mä oonki toosi ujo.mut toi pelko täytyy joskus voittaa kyl sellassii ihmisii löytyy ketkä haluu ol sun kans ja voitha sääki olla vanhojen kavereiden kanssa koulun ulkopuolel..?
Mä olisin toisaalta halunnut mennä yhteen toiseen lukioon, mis mun yks ulkopuolinen ja pitkä aikainen bestis on... Se on mua vuoden vanhempi ja olis halunnut seuraa ja se autto silloin, kun ei ala-asteella ollu kavereita. Harmi, et se asu toises kaupungis ja nähtiin vaan kesällä. Mä tunnen KAIKKI ens vuonna lukioon menevät, paitsi jos tulee muualta kun täältä. Ja niiden joukos on mun pahimmat kiusaajat... Mulla on toki kaks kaverii täällä, yks lukios ja yks ylä-asteella(täällä ylä-asteen ja lukion pihat on samat), mut pelkään, et ne lakkaa olee mun kans, jos mua aletaan taas kiusata. Mua haittaa se, et en uskalla tehä mitään yksin... Pitäis aina olla ees joku kaveri rinnalla. Ala-asteella siihen oli tottunut, et oli yksin, mut nyt, kun on monta bestistä ja kaikki lähtee muualle, alkaa pelottaa aivan sairaasti... Mä oon silloinkin kauhuissani, kun ne ei oo samas valinnaises mun kaa. Oon karsee pelkuri enkä yhtään suosittu, tääl koulus meitä kutsutaan Gootilaisiks haudankaivajiksi, koska yks mun bestis on gootti ja se vissiin tekee niitten mielestä mustakin gootin, vaik en juuri koskaan pukeudu mustaan tai ei oo mustii hiuksii... Mä eroon niin sairaasti mun muista kavereista.
Ehkä mä vaan pelkään, et kiusaus alkaa taas... Edelleenkään apua ei saada kotoa, koska sielläkin mun ylipainosta huomautellaan jatkuvasti! Mitä ne oikein luulee, et saamalla mut tuntemaan itseni nollaksi kotonakin auttaa asiaa! Anteeks, mut mä en vaan enää jaksa tätä! Vaikka oonkin ujo, mut tunnettiin mun lyhyistä hermoista, viskoin tavaroit, kun mua kiusattiin, huusin aika paljon ja itkin... Enää en sitä tee, mut jos joku alkaa taas kiusaamaan lukios, kun ei oo ketään turvana, joudun varmaan turvautuu kirosanoihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen... Mielummin niin, kun et alan itkee. Itkee voi sit kotona, kun kukaan ei oo vahtaamas... Täskin eroon kavereista, jos ne on surullisii, ne joko viiltelee tai yrittää itsemurhaa... En aio koskaan niin alas vajota. Musta olis ehkä kiva saada jostakusta samaa kokeneesta meili-kaveri, ossa on [email protected]. Olis ees jotakin ulkopuolista tukee...
Kiitos, jos jaksoit lukee...