saanko mistään apua, en jaksa enää tätä mun elämää. Vihaan itteeni, oon ruma, läski ja mitään saamaton :( Kauheelta itsesääliltä kuulostaa mut niin se onkin, mikään ei mene hyvin elämässäni. MIhinkään en oo tyytyväinen, en vaan jaksa tätä enää. Mistä saisin jotain positiivistä elämääni voiko tähän saada apua jostain! Tusin mikään psykiatrikaan voi auttaa, sille sanoisin et vihaan itteeni mitä hän muka voisi asialle tehdä. :´(
On mulla ihana poikaystävä, vanhempien kanssa sukset ihan älyttömän syyn takia ristissä, enkä se oli minä joka siinä asiassa kiukuttelee. Vaikka minulla on ihana rakastava poikaystävä niin silti oon jotenki yksin ongelmieni kanssa. Hänen mielestä olen kaikki päinvastoin mitä itse ajattelen. Mutta hän ei jaksa kuunnella kun puhun siitä miltä itsestäni tuntuu. Kun kuulemma ihan turhanpäiväisiä höpisen.
Eli onko muita kohtalotovereita jotka eivät ole ollenkaan sinut itsensä kanssa? Oletteko saaneet jostain apua? En tiedä onko tämä masennusta, vähän tuntuu siltä.Nykyään ei edes huvita paljoa töissäkään keskustella kenenkään kans, tuntuu ettei ketään kiinnosta mitä sanon ja sen takia olenkin sit enimmäkseen hiljaa ja kuuntelen muka muita. Vaikka nekin jutut menee yleensä ohi korvien. On kuin toiset ihmiset ei kiinnostais ollenkaan? Mutta jossain syvällä sisimmissäni haluaisin kuulla ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Ei vaan huvita/ole mitään asiaa heille. Onko tämä masennusta ja mistään saan apua.
On mulla ihana poikaystävä, vanhempien kanssa sukset ihan älyttömän syyn takia ristissä, enkä se oli minä joka siinä asiassa kiukuttelee. Vaikka minulla on ihana rakastava poikaystävä niin silti oon jotenki yksin ongelmieni kanssa. Hänen mielestä olen kaikki päinvastoin mitä itse ajattelen. Mutta hän ei jaksa kuunnella kun puhun siitä miltä itsestäni tuntuu. Kun kuulemma ihan turhanpäiväisiä höpisen.
Eli onko muita kohtalotovereita jotka eivät ole ollenkaan sinut itsensä kanssa? Oletteko saaneet jostain apua? En tiedä onko tämä masennusta, vähän tuntuu siltä.Nykyään ei edes huvita paljoa töissäkään keskustella kenenkään kans, tuntuu ettei ketään kiinnosta mitä sanon ja sen takia olenkin sit enimmäkseen hiljaa ja kuuntelen muka muita. Vaikka nekin jutut menee yleensä ohi korvien. On kuin toiset ihmiset ei kiinnostais ollenkaan? Mutta jossain syvällä sisimmissäni haluaisin kuulla ihmisiä ja jutella heidän kanssaan. Ei vaan huvita/ole mitään asiaa heille. Onko tämä masennusta ja mistään saan apua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.