Kuuluu ehkä enemmän jollekkin kasvatuspalstalle, mutta en löytänyt sopivaa ja olen lapsen kummi, joten...
Olin tässä yhtenä päivänä käymässä tädilläni, jonka keskimmäinen lapsi ja samalla kummilapseni (3v, täyttää kohta 4v), leikki isosiskonsa ja minun pikkuveljeni kanssa pihalla. Kummityttöni teki lähes koko ajan jotain ilkeyttä; yritti leikkiessä lyödä muovimailalla muita jalkoihin, yritti tukistaa minua ja viimeinen pisara oli kun hän yritti heittää minua kivellä kohti. Kun huomasin että hän on juoksemassa minua kohti kivi kourassa ja ilkikurinen ilme naamallaan, karjaisin isoon ääneen: "ÄLÄ HEITÄ SITÄ KIVEÄ!" Oli nimittäin pakko tehdä jotain siinä vaiheessa ettei se kivi olisi oikeasti tullut minua otsaan. No, hän sitten heitti kiven minun ja tätini (äitinsä siis) välistä nurmikolle, ja näytti siltä kuin hän olisi lopulta tarkoittanut tähdätä sinne. Onneksi meillä oli kuitenkin tätini kanssa puolitoista metriä istumaväliä, ettei se osunut hänenkään päähänsä.
Itse odotin jonkinlaista kurinpalautusta, esim. nuhtelua tädiltäni lastansa kohtaan tapauksesta johtuen, mutta hän vain tokaisi että: "Sofia, ei noin saa tehdä." ja jätti asian siihen. Minun mielestäni kunnon puhuttelu ja parin minuutin jäähy olisi ollut paikallaan, sillä kyllä tuossa iässä jo pitää kovastikkin ruveta tajuamaan mikä on oikein ja mikä väärin. Minun olisi mieleni tehnyt todellakin ottaa tyttö kunnon puhutteluun, mutta tiesin että siitä olisi tullut sitten vuorostaan minulle puhuttelu, koska tätini ei tykkää että hänen lapsiansa komennetaan (on käynyt näin aiemminkin). Minä kyllä nuhtelin häntä jo aiemmin tuosta mailalla lätkimisestä ja tukistamisesta, mutta tuntuu että ne meni kuuroille korville kun kuitenkin äiti antaa tehdä mitä halutaan.
Mitä mieltä Te muut olette asiasta? Toivon suoria mutta kuitenkin asiallisia vastauksia.
Kiitos.
T: Kummitäti 18v
Olin tässä yhtenä päivänä käymässä tädilläni, jonka keskimmäinen lapsi ja samalla kummilapseni (3v, täyttää kohta 4v), leikki isosiskonsa ja minun pikkuveljeni kanssa pihalla. Kummityttöni teki lähes koko ajan jotain ilkeyttä; yritti leikkiessä lyödä muovimailalla muita jalkoihin, yritti tukistaa minua ja viimeinen pisara oli kun hän yritti heittää minua kivellä kohti. Kun huomasin että hän on juoksemassa minua kohti kivi kourassa ja ilkikurinen ilme naamallaan, karjaisin isoon ääneen: "ÄLÄ HEITÄ SITÄ KIVEÄ!" Oli nimittäin pakko tehdä jotain siinä vaiheessa ettei se kivi olisi oikeasti tullut minua otsaan. No, hän sitten heitti kiven minun ja tätini (äitinsä siis) välistä nurmikolle, ja näytti siltä kuin hän olisi lopulta tarkoittanut tähdätä sinne. Onneksi meillä oli kuitenkin tätini kanssa puolitoista metriä istumaväliä, ettei se osunut hänenkään päähänsä.
Itse odotin jonkinlaista kurinpalautusta, esim. nuhtelua tädiltäni lastansa kohtaan tapauksesta johtuen, mutta hän vain tokaisi että: "Sofia, ei noin saa tehdä." ja jätti asian siihen. Minun mielestäni kunnon puhuttelu ja parin minuutin jäähy olisi ollut paikallaan, sillä kyllä tuossa iässä jo pitää kovastikkin ruveta tajuamaan mikä on oikein ja mikä väärin. Minun olisi mieleni tehnyt todellakin ottaa tyttö kunnon puhutteluun, mutta tiesin että siitä olisi tullut sitten vuorostaan minulle puhuttelu, koska tätini ei tykkää että hänen lapsiansa komennetaan (on käynyt näin aiemminkin). Minä kyllä nuhtelin häntä jo aiemmin tuosta mailalla lätkimisestä ja tukistamisesta, mutta tuntuu että ne meni kuuroille korville kun kuitenkin äiti antaa tehdä mitä halutaan.
Mitä mieltä Te muut olette asiasta? Toivon suoria mutta kuitenkin asiallisia vastauksia.
Kiitos.
T: Kummitäti 18v
Vastaukset 4
Vanhimmat
jo. Halusit suoria vastauksia; kunhan nyt ensin kasvatat muutaman oman lapsen niin palataan sitten asiaan
4-vuotias laittoi hieman ranttaliksi eli kaipasi huomiotanne.
Sinä ennakoit kiven heittelyn ja kielsit ja äitinsä vielä torui siihen päälle. Lapsi lopetti kivien heittelyn, tilanne siis hallusssa mutta lapsi sai mitä halusi - huomiota ja palautetta. 4-vuotias on kovin lyhytjänteinen vielä, ei torumisia ja selvittelyä tarvitse jatkaa tuon enempää koska mitään vahinkoakaan ei sattunut.
Uskon, että lapsi jatkoi leikkejään siitä eteenpäin mutta te aikuiset siinä lähellä so, so! Lapsen mielstä teidän olisi pitänyt ottaa osaa lapsen puuhailuun, eikä istua toimettomina sivussa. Ei kukaan halua kovin kauan yksin leikkiä.
niin, olihan siellä muitakin lapsia mutta mielestäni 4-vuotias halusi teidän aikuisten huomiota.
äidin olisi pit'nyt puuttua tuollaiseen käyttäytymiseen ehdottomasti.
Olet ihan oikeassa vaikka suht nuori oletkin.
Kiviä ei heitellä täällpäin yhtään päin toisia henkilöitä - ei missään
olosuhteissa! Meillä on "velvoitettu" myös muut pitämään kuria!