ois hirveesti rakkautta antaa..jollekkin. Mutta ei ole ketään vastaanottajaa. :/
Mulla
pehmis.
7173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pyöritellut tuota samaa ongelmaa jostain varhaisteinistä asti. Nyt on mittarissa 36.
Elämään ei kannattaisi suhtautua liian tunteellisesti, ei rakkaus ole elämän pääasia.
Koita nauttia elämästä.
olen elänyt viime ajat aika lailla sillä ajatuksella, että rakkaus ei ole elämän pääasia ja onnistunutkin elämään ihan tyytyväisenä. Nyt vaan taitaa olla niin, että olen ollut liian kauan rakastamatta. Ihmisen kaikki puolet tarvitsevat ravintoa. Ja minusta tuntuu, että rakkauden saralla siinä on nyt suuri puutos. :) Mutta täytyy kai nyt kanavoida se jotenkin..vaikka rakkausrunojen kirjoitteluun ja haaveiluun.
rakkaus on elämän tärkeinasia!! Ilman rakkautta (Äidin, sukulaisten.............. ja tietenkin se tärkein Rakas) me emme eläisi. Älkää menettäkö toivoanne, minuunkin rakkaus iski aivan "puuntakaa" kun olin jo luovuttanut.
Aina on toivoa ja pitää myös elää ja olla hyvä itselleen...silloin se rakkauskin voi tulla tupshtaa ;)))
Niinhän sitä aina sanotaan, että silloin kun vähiten odottaa. Minä kuitenkin realistisena ihmisenä olen hyväksynyt myös senkin, että yksin jatkuu tämä loppuelämäni taipale. Onneksi on lapset, ystäviä ja sukulaisia, harrastuksia ja työtä. Eihän se tietenkään korvaa rakkautta, mutta sekin ajatus on vain hyväksyttävä.
olen sen hyväksynyt vaikka olen "vasta" 24-vuotias. Tuntuu vaan jotenkin, että elämä on ohi. Mutta meneehän se näinkin. :)
oot ollu vasta vähän aikaa yksin, tälläinen 52v on ollu jo lähes koko elämänsä.
anna sä mulle sun rakkautta niin mä annan sulle mun sisään kertyneen rakkauden..