Mulla

ois hirveesti rakkautta antaa..jollekkin. Mutta ei ole ketään vastaanottajaa. :/
7173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

pyöritellut tuota samaa ongelmaa jostain varhaisteinistä asti. Nyt on mittarissa 36.

Elämään ei kannattaisi suhtautua liian tunteellisesti, ei rakkaus ole elämän pääasia.

Koita nauttia elämästä.

Äänestä
  • olen elänyt viime ajat aika lailla sillä ajatuksella, että rakkaus ei ole elämän pääasia ja onnistunutkin elämään ihan tyytyväisenä. Nyt vaan taitaa olla niin, että olen ollut liian kauan rakastamatta. Ihmisen kaikki puolet tarvitsevat ravintoa. Ja minusta tuntuu, että rakkauden saralla siinä on nyt suuri puutos. :) Mutta täytyy kai nyt kanavoida se jotenkin..vaikka rakkausrunojen kirjoitteluun ja haaveiluun.

    Äänestä

  • rakkaus on elämän tärkeinasia!! Ilman rakkautta (Äidin, sukulaisten.............. ja tietenkin se tärkein Rakas) me emme eläisi. Älkää menettäkö toivoanne, minuunkin rakkaus iski aivan "puuntakaa" kun olin jo luovuttanut.
    Aina on toivoa ja pitää myös elää ja olla hyvä itselleen...silloin se rakkauskin voi tulla tupshtaa ;)))

    Äänestä

  • Minusta kirjoitti:

    rakkaus on elämän tärkeinasia!! Ilman rakkautta (Äidin, sukulaisten.............. ja tietenkin se tärkein Rakas) me emme eläisi. Älkää menettäkö toivoanne, minuunkin rakkaus iski aivan "puuntakaa" kun olin jo luovuttanut.
    Aina on toivoa ja pitää myös elää ja olla hyvä itselleen...silloin se rakkauskin voi tulla tupshtaa ;)))

    Niinhän sitä aina sanotaan, että silloin kun vähiten odottaa. Minä kuitenkin realistisena ihmisenä olen hyväksynyt myös senkin, että yksin jatkuu tämä loppuelämäni taipale. Onneksi on lapset, ystäviä ja sukulaisia, harrastuksia ja työtä. Eihän se tietenkään korvaa rakkautta, mutta sekin ajatus on vain hyväksyttävä.

    Äänestä

  • ömjknj kirjoitti:

    Niinhän sitä aina sanotaan, että silloin kun vähiten odottaa. Minä kuitenkin realistisena ihmisenä olen hyväksynyt myös senkin, että yksin jatkuu tämä loppuelämäni taipale. Onneksi on lapset, ystäviä ja sukulaisia, harrastuksia ja työtä. Eihän se tietenkään korvaa rakkautta, mutta sekin ajatus on vain hyväksyttävä.

    olen sen hyväksynyt vaikka olen "vasta" 24-vuotias. Tuntuu vaan jotenkin, että elämä on ohi. Mutta meneehän se näinkin. :)

    Äänestä

  • pehmis. kirjoitti:

    olen sen hyväksynyt vaikka olen "vasta" 24-vuotias. Tuntuu vaan jotenkin, että elämä on ohi. Mutta meneehän se näinkin. :)

    oot ollu vasta vähän aikaa yksin, tälläinen 52v on ollu jo lähes koko elämänsä.

    Äänestä

anna sä mulle sun rakkautta niin mä annan sulle mun sisään kertyneen rakkauden..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pehmis. kirjoitti:

ois hirveesti rakkautta antaa..jollekkin. Mutta ei ole ketään vastaanottajaa. :/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu