mihin valittaa

Niin, minäkään en näe mitään syytä miksei sitä voisi noin markkinoida. Ei tietenkään ole valmennuskurssin järjestäjän vika, jos ei itse ehdi seuraavana vuonna kurssille!

Millä tavalla kurssi oli huono? Oliko opettaja ihan oikeasti epäpätevä? En oikeasti usko, että kannattaa valittaa minnekään, jos ei ollut mitään selkeää virhettä. Ei ne valmennuskurssit ketään voi yksinään saada sisään, itse se työ on loppupeleissä tehtävä. Valmennuskurssit voi vaan tukea ja auttaa sitä omaa urakkaa.

Täytyypä tunnustaa, että itsekin joskus vuosia sitten selvittelin valmennuskurssin opettajaksi ryhtymistä, kun lääkiksen sähköpostilistalla sellaista rekrytoitiin. Kyseessä oli joku uusi kaupallinen kurssin järjestäjä. Äkkiseltään tarjottu tuntipalkka vaikutti 2. vuoden lääkisopiskelijan näkökulmasta houkuttelevalta (kun ei siinä vaiheessa ollut päässyt vielä edes amanuenssi-tasoisesta palkasta nauttimaan). Epäilytti kuitenkin, kun minulla ei ollut aiempaa opettajakokemusta tai pedagogisia opintoja, lisäksi ryhmä vaikutti aika isolta. Laskeskelin, että työtunteja olisi kertynyt vain pari päivässä, joten absoluuttinen korvaus olisi jäänyt kuitenkin kohtuullisen pieneksi suhteessa vastuuseen ja siihen, että olisin käyttänyt aikaa tuntien valmistelemiseen. Valmistelu huomioiden tuntikohtainen korvauskaan ei olisi ollut enää kovin hyvä.

Selvitin sitten huvikseni, että minkä verran kyseinen järjestäjä keräsi maksuja kurssilaisilta. Laskeskelin, että opettajan saama korvaus olisi ollut suunnilleen 3% kerätyistä kurssimaksuista. Siinä vaiheessa tiesin lopullisesti, että en halua olla mukana siinä projektissa. Olisivat kyllä olleet valmiit korottamaankin palkkatarjoustaan, mutta olisi lähtenyt edes 30 hopea rahasta. Ilmeisesti nuo valmennuskurssit ovat ihan hyvää bisnestä, kun eräs lääkäri-kaverini muisteli, että hänen käymänsä valmennuskurssin opettaja vuonna 1996 oli Pertti ”arvaatte kyllä kuka”. Halusin tällä kirjoituksellani viestittää, että selvittäkää ensin, että onko opetukseen käytetty resurssi oikeassa suhteessa kerättyihin kurssimaksuihin. Päättäkää sitten, että lynkkaatteko kurssin opettajan vai kurssin järjestäjän.

Itse kävin aikanaan kesäyliopiston järjestämän kurssin silloiseen ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa käsittelevään osioon. Hinta oli lähinnä nimellinen, muistaakseni 300 markkaa. Kyseisellä kurssilla ensimmäisen oppitunnin jälkeen opettaja vaihtui lukion biologian opettajasta 3. vuoden lääketieteen opiskelijaan. Ehkäpä taustalla oli se, että joku kurssilainen ilmaisi tyytymättömyyttään tai sitten joku muu syy. Minusta opetus oli ihan ok tuon resurssin kurssille, mutta ei varmasti läheskään sitä tasoa mitä jollain parhailla, kokeneemmilla ja moninkertaisesti kalliimmilla kurssin järjestäjällä. Näkisin kuitenkin että kurssin suurin hyöty ei ole itse sen sisältö tai opettaja. Vaan kurssin tuoma motivaatiolisä, kurinalaisuus ja että siellä voi kysyä epäselviä asioita muilta kurssilaisilta.

25 kirjoitti:

Täytyypä tunnustaa, että itsekin joskus vuosia sitten selvittelin valmennuskurssin opettajaksi ryhtymistä, kun lääkiksen sähköpostilistalla sellaista rekrytoitiin. Kyseessä oli joku uusi kaupallinen kurssin järjestäjä. Äkkiseltään tarjottu tuntipalkka vaikutti 2. vuoden lääkisopiskelijan näkökulmasta houkuttelevalta (kun ei siinä vaiheessa ollut päässyt vielä edes amanuenssi-tasoisesta palkasta nauttimaan). Epäilytti kuitenkin, kun minulla ei ollut aiempaa opettajakokemusta tai pedagogisia opintoja, lisäksi ryhmä vaikutti aika isolta. Laskeskelin, että työtunteja olisi kertynyt vain pari päivässä, joten absoluuttinen korvaus olisi jäänyt kuitenkin kohtuullisen pieneksi suhteessa vastuuseen ja siihen, että olisin käyttänyt aikaa tuntien valmistelemiseen. Valmistelu huomioiden tuntikohtainen korvauskaan ei olisi ollut enää kovin hyvä.

Selvitin sitten huvikseni, että minkä verran kyseinen järjestäjä keräsi maksuja kurssilaisilta. Laskeskelin, että opettajan saama korvaus olisi ollut suunnilleen 3% kerätyistä kurssimaksuista. Siinä vaiheessa tiesin lopullisesti, että en halua olla mukana siinä projektissa. Olisivat kyllä olleet valmiit korottamaankin palkkatarjoustaan, mutta olisi lähtenyt edes 30 hopea rahasta. Ilmeisesti nuo valmennuskurssit ovat ihan hyvää bisnestä, kun eräs lääkäri-kaverini muisteli, että hänen käymänsä valmennuskurssin opettaja vuonna 1996 oli Pertti ”arvaatte kyllä kuka”. Halusin tällä kirjoituksellani viestittää, että selvittäkää ensin, että onko opetukseen käytetty resurssi oikeassa suhteessa kerättyihin kurssimaksuihin. Päättäkää sitten, että lynkkaatteko kurssin opettajan vai kurssin järjestäjän.

Itse kävin aikanaan kesäyliopiston järjestämän kurssin silloiseen ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa käsittelevään osioon. Hinta oli lähinnä nimellinen, muistaakseni 300 markkaa. Kyseisellä kurssilla ensimmäisen oppitunnin jälkeen opettaja vaihtui lukion biologian opettajasta 3. vuoden lääketieteen opiskelijaan. Ehkäpä taustalla oli se, että joku kurssilainen ilmaisi tyytymättömyyttään tai sitten joku muu syy. Minusta opetus oli ihan ok tuon resurssin kurssille, mutta ei varmasti läheskään sitä tasoa mitä jollain parhailla, kokeneemmilla ja moninkertaisesti kalliimmilla kurssin järjestäjällä. Näkisin kuitenkin että kurssin suurin hyöty ei ole itse sen sisältö tai opettaja. Vaan kurssin tuoma motivaatiolisä, kurinalaisuus ja että siellä voi kysyä epäselviä asioita muilta kurssilaisilta.

Valitettava totuus on, että valmennuskurssit ovat puhtaasti raakaa liiketoimintaa. Toki, niistä voi valittaa ja purnata, mutta usein kannattaa tulosten selvittyä mennä itseensä ja kysyä ihan ensimmäiseksi, mitä minä tein kurssilla ja ennen kaikkea kuinka ylipäätään valmistauduin tulevaan pääsykokeeseen? Jos senkin jälkeen vielä on tunne, että opettaja oli huono niin sitten valittamaan ja peräämään oikeuksiaan. Mutta, jos kurssilta pääsi yksikin sisälle, niin tuhannen euron takia en itse lähtisi isompiin oikeustoimiin.

Muutama sana valmennuskursseista. edellisen viestin kirjoitus oli hyvä. Se kertoi, myös osaltaan sen, kuinka raakaa bisnestä kurssit on ja kuka niistä kerää parhaimmat voitot. Sen sijaan uskaltaudun peräämään edelliseltä kirjoittajalta, mitä hän tarkoitti kirjoittaessaan "parhailla, kokeneemmilla ja moninkertaisesti kalliimmilla kurssin järjestäjällä".
Samaa mieltä sen sijaan olen siitä, että kurssi tuo parhaimmillaan motivaatiolisää ja kurinalaisuutta, kun näkee ja/ tai kokee, ettei ole yksin pyrkimässä ja valtaosa hakijoista on verraten tavallisia kuolevaisia (ainakin 97% vain ihmisiä).
Mutta, mutta valitettavasti rahalla ei aina saa laatua, tässä asiassa. Toki rahalla voi ostaa ns. huippuasiantuntijan, mutta jokainen joka on opiskellut vähänkään pidemmälle, niin tietää (kärjistän) että esimerkiksi kaikki ns. huippuprofessorit/ asiantuntijat eivät ole mitään kaikkein valovoimaisempia luennoitsijoita, vaikka olisivat muutoin meritoituneita ja erinomaisen ansiokkaita (esimerkiksi) tieteentekijöitä.
Sen sijaan valmennuskurssilla muutaman vuoden alaa "vasta" opiskellut saattaa muistaa ja osata ja ennen kaikkea jaksaa vääntää asioita paremmin "keltanokille" sopivampaan muotoon, koska hänellä itsellään on melko lyhyt aika sitten ollut suunnilleen samat asiat opiskeltavana. Kalliita valmennuskurssimaksua maksaessaan saattaa myös erehtyä antamaan valmennuskurssin vetäjälle liian ison vastuun ja unohtaa itse valmentautumisen (Tämä voi käydä myös osittain alitajuntaisesti, ilman että itse huomaisikaan asiaa). Kun pitäisi kuitenkin aina muistaa, että valmennuskurssit ovat vain mukava ekstra-tuki itse valmentautumisessa ennen koetta, ei missään nimessä, eikä koskaan sen korvaaja. Itse on jaksettava se suurin ponnistus.
Ja jos lopuksi sallitaan hieman mainostamista, niin itse suosittelisin melkeinpä ainejärjestöjen kursseja. Ensinnäkin ainejärjestöön kuuluvilla on monta kertaa halu saada omiin riveihinsä mahd. kursseilla olevia "hyviä tyyppejä." Hinta ovat usein kilpailukykyisiä ja, jos itse aikoo kuulua myöhemmin ainejärjestöön (niin kuin useimmat opiskelijat tekevät), niin voi kuvitella, että osallistumalla tulevaisuudessa ainejärjestön tempauksiin niin voi saada ikään kuin osan maksamistaan rahoista takaisin. - Ainejärjestöjen velvollisuus ja tehtävä kun on pitää jäsentensä puolta ja yksi tapa on käyttää mm. käyttää saadut varat jäsenistön hyväksi. Sen sijaan valmennuskursseja puhtaasta bisneksestä tekevät pyörittävät bisnestä oikeastaan vain tehdäkseen, niillä rahaa itselleen, jolloin ei oikeastaan ole väljä kuka pääsee ja kuka ei. Toki on kiva jos aina joku pääsee, niin "se" voi seuraavana vuonna sitten toimia maskottina ja kehua bisneksen onnistuneen melkeinpä molemmin puolin. Mutta kyllä kun on useampi, jotka maksavat valmennuksestaan tuhannen euroa (tai jopa yli) niin lienee selvää, että tästä joukosta löytyy, myös lujasti motivoituneita ja niitä jotka ovat tekemään mitä tahansa päästäkseen tavoitteeseensa; ja luultavasti pääsisivät, myös ilman tonnin kurssiakin, aikani jos ovat valmiit hakemaan toisenkin kerran ja jaksavat yrittää ja pakertaa ennen kaikkea itse.
PS. Jos aikaa on yhtään enempi käytettävissä niin yksi hyvä tapa on valmistautua pääsykokeisiin on käydä esimerkiksi suorittaa muutama kurssi ilta-lukiossa ja hakea sieltä esimerkiksi laskurutiinia, josta on apua itse pääsykokeessa ja mahdollisuutta kerrata muita vaadittavia aineita opettajan johdolla. -Samalla voi käyttää esimerkiksi puolet syksyn päivistä ylläpitämällä pääsykokeissa vaadittavia taitoja ja olla samalla esimerkiksi osa-aikaisesti töissä, näin aika kuluu viisaammin, kuin odottaen uusimman galenoksen ilmestymistä, toki se muuttuu vuodessa hyvin vähän, mutta kuka jaksaa itsekseen kertailla suurellakaan todennäköisyydellä tulevaa pääsykoemateriaalia; ainakin ylikunnon vaara on ilmeinen: ei sitten jaksa enää paneutua pyrkimiseen kun olisi käsillä kaikkein tärkeimmät päivät.

Wanhempi opiskelija kirjoitti:

Valitettava totuus on, että valmennuskurssit ovat puhtaasti raakaa liiketoimintaa. Toki, niistä voi valittaa ja purnata, mutta usein kannattaa tulosten selvittyä mennä itseensä ja kysyä ihan ensimmäiseksi, mitä minä tein kurssilla ja ennen kaikkea kuinka ylipäätään valmistauduin tulevaan pääsykokeeseen? Jos senkin jälkeen vielä on tunne, että opettaja oli huono niin sitten valittamaan ja peräämään oikeuksiaan. Mutta, jos kurssilta pääsi yksikin sisälle, niin tuhannen euron takia en itse lähtisi isompiin oikeustoimiin.

Muutama sana valmennuskursseista. edellisen viestin kirjoitus oli hyvä. Se kertoi, myös osaltaan sen, kuinka raakaa bisnestä kurssit on ja kuka niistä kerää parhaimmat voitot. Sen sijaan uskaltaudun peräämään edelliseltä kirjoittajalta, mitä hän tarkoitti kirjoittaessaan "parhailla, kokeneemmilla ja moninkertaisesti kalliimmilla kurssin järjestäjällä".
Samaa mieltä sen sijaan olen siitä, että kurssi tuo parhaimmillaan motivaatiolisää ja kurinalaisuutta, kun näkee ja/ tai kokee, ettei ole yksin pyrkimässä ja valtaosa hakijoista on verraten tavallisia kuolevaisia (ainakin 97% vain ihmisiä).
Mutta, mutta valitettavasti rahalla ei aina saa laatua, tässä asiassa. Toki rahalla voi ostaa ns. huippuasiantuntijan, mutta jokainen joka on opiskellut vähänkään pidemmälle, niin tietää (kärjistän) että esimerkiksi kaikki ns. huippuprofessorit/ asiantuntijat eivät ole mitään kaikkein valovoimaisempia luennoitsijoita, vaikka olisivat muutoin meritoituneita ja erinomaisen ansiokkaita (esimerkiksi) tieteentekijöitä.
Sen sijaan valmennuskurssilla muutaman vuoden alaa "vasta" opiskellut saattaa muistaa ja osata ja ennen kaikkea jaksaa vääntää asioita paremmin "keltanokille" sopivampaan muotoon, koska hänellä itsellään on melko lyhyt aika sitten ollut suunnilleen samat asiat opiskeltavana. Kalliita valmennuskurssimaksua maksaessaan saattaa myös erehtyä antamaan valmennuskurssin vetäjälle liian ison vastuun ja unohtaa itse valmentautumisen (Tämä voi käydä myös osittain alitajuntaisesti, ilman että itse huomaisikaan asiaa). Kun pitäisi kuitenkin aina muistaa, että valmennuskurssit ovat vain mukava ekstra-tuki itse valmentautumisessa ennen koetta, ei missään nimessä, eikä koskaan sen korvaaja. Itse on jaksettava se suurin ponnistus.
Ja jos lopuksi sallitaan hieman mainostamista, niin itse suosittelisin melkeinpä ainejärjestöjen kursseja. Ensinnäkin ainejärjestöön kuuluvilla on monta kertaa halu saada omiin riveihinsä mahd. kursseilla olevia "hyviä tyyppejä." Hinta ovat usein kilpailukykyisiä ja, jos itse aikoo kuulua myöhemmin ainejärjestöön (niin kuin useimmat opiskelijat tekevät), niin voi kuvitella, että osallistumalla tulevaisuudessa ainejärjestön tempauksiin niin voi saada ikään kuin osan maksamistaan rahoista takaisin. - Ainejärjestöjen velvollisuus ja tehtävä kun on pitää jäsentensä puolta ja yksi tapa on käyttää mm. käyttää saadut varat jäsenistön hyväksi. Sen sijaan valmennuskursseja puhtaasta bisneksestä tekevät pyörittävät bisnestä oikeastaan vain tehdäkseen, niillä rahaa itselleen, jolloin ei oikeastaan ole väljä kuka pääsee ja kuka ei. Toki on kiva jos aina joku pääsee, niin "se" voi seuraavana vuonna sitten toimia maskottina ja kehua bisneksen onnistuneen melkeinpä molemmin puolin. Mutta kyllä kun on useampi, jotka maksavat valmennuksestaan tuhannen euroa (tai jopa yli) niin lienee selvää, että tästä joukosta löytyy, myös lujasti motivoituneita ja niitä jotka ovat tekemään mitä tahansa päästäkseen tavoitteeseensa; ja luultavasti pääsisivät, myös ilman tonnin kurssiakin, aikani jos ovat valmiit hakemaan toisenkin kerran ja jaksavat yrittää ja pakertaa ennen kaikkea itse.
PS. Jos aikaa on yhtään enempi käytettävissä niin yksi hyvä tapa on valmistautua pääsykokeisiin on käydä esimerkiksi suorittaa muutama kurssi ilta-lukiossa ja hakea sieltä esimerkiksi laskurutiinia, josta on apua itse pääsykokeessa ja mahdollisuutta kerrata muita vaadittavia aineita opettajan johdolla. -Samalla voi käyttää esimerkiksi puolet syksyn päivistä ylläpitämällä pääsykokeissa vaadittavia taitoja ja olla samalla esimerkiksi osa-aikaisesti töissä, näin aika kuluu viisaammin, kuin odottaen uusimman galenoksen ilmestymistä, toki se muuttuu vuodessa hyvin vähän, mutta kuka jaksaa itsekseen kertailla suurellakaan todennäköisyydellä tulevaa pääsykoemateriaalia; ainakin ylikunnon vaara on ilmeinen: ei sitten jaksa enää paneutua pyrkimiseen kun olisi käsillä kaikkein tärkeimmät päivät.

Wanhempi opiskelija kyseli, mitä tarkoitin kirjoittaessani "parhailla, kokeneemmilla ja moninkertaisesti kalliimmilla kurssin järjestäjällä". Oma kiinnostukseni lääkiksen valintakokeista rajoittuu yli 10 vuoden päähän. En siis tunne nykypäivän tilannetta. Silloin alan suurin toimija oli Valmennuskeskus, jolla oli kokemusta kurssin järjestämisestä jo pidemmältä ajalta. Tuli niiden esitteitä silloin selailtua itsekin ja serkulta sain vanhoja kurssimateriaaleja. Kurssien hinnat oli täysin eri suuruusluokkaa kuin kesäyliopistolla. Jotain tämän tyyppisiä toimijoita ajattelin tuolla.