Olen pureskellut kynsiä ja kynsinauhoja niin kauan kuin muistan, kohta jo viisikymmentä vuotta. Välillä on ollut kausia, jolloin on kynnet saaneet kasvaa upeiksi. Viimeksi sitä kesti reilun vuoden ja vieläkin muistan, kuinka hieno tunne oli, kun ei tarvinnut peitellä käsiään missään tilanteessa. En edes tiennyt, että kyseessä on pakko-oireinen häiriö, ennenkuin selailin ja surffailin näitä palstoja. Heti, kun käsillä ei ole mitään "tekemistä", sormet menee suuhun, tai sitten nypin niitä. Parissa kynnessä on jo niin paha vaurio, etteivät ne enää taida kasvaakaan normaaleiksi.
Kliseisesti sanoen, lapsuuteni oli vaikeaa ja rikkinäistä, samoin nuoruus sekä oikeastaan koko elämä.Tällä hetkellä ahdistusta aiheuttaa läheisteni alkoholiongelmat ja niistä aiheutuneet muut tilanteet.Muutama vuosi sitten mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, johon sain Efexoria, jota vieläkin pienemmällä annoksella käytän.Oxepamia on myös määrätty ahdistuneisuuteen, mutten ole viimeaikoina sitä käyttänyt. Voisiko siitä olla apua mulle? Tiedän ja tunnen olevani kuin viulunkieli, en pysty rentoutumaan enkä kunnolla nauttimaan mistään.Aina välillä tilanne paranee, kunnes jostain syystä taas ahdistun enemmän.
Kliseisesti sanoen, lapsuuteni oli vaikeaa ja rikkinäistä, samoin nuoruus sekä oikeastaan koko elämä.Tällä hetkellä ahdistusta aiheuttaa läheisteni alkoholiongelmat ja niistä aiheutuneet muut tilanteet.Muutama vuosi sitten mulla diagnosoitiin keskivaikea masennus, johon sain Efexoria, jota vieläkin pienemmällä annoksella käytän.Oxepamia on myös määrätty ahdistuneisuuteen, mutten ole viimeaikoina sitä käyttänyt. Voisiko siitä olla apua mulle? Tiedän ja tunnen olevani kuin viulunkieli, en pysty rentoutumaan enkä kunnolla nauttimaan mistään.Aina välillä tilanne paranee, kunnes jostain syystä taas ahdistun enemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.