Olen 40v ja erosin viime syksynä tai mies halusi eron koska löysi uuden ja minä jäin lasten kanssa yksin. Järkytyin aika pahasti ja pakenin viikoksi kotoa ja mies oli sillä aikaa tyhjentänyt pakasteen ja lapsen tilin.Tulin kotiin ja sain tietää olevani raskaana niin mies alko pompottelemaan minua että jos vielä yritettäs ja varasin perheterapiaan meille ajan. Sitä ennen sai minut sen verran henkisenpaineen alle että sain kesken menon ja terapiassa ilmotti että olen niin kriittinen nainen ettei minun kanssa hyödytä edes terapiassa kulkea.Kävin itse siellä ja selvis että olen läheisriippuvaisen uhri.Mies ja uusi nainen saivat selville että käyn siellä joten sain hullun maineen mutta olin niin rohkea tällä kertaa että myönsin asian ja kerroin myös syyn miksi käyn tuttaville ja ihmisille jotka tiesivät asiasta.Kaikki meni marraskuun loppuun hyvin lapsen kanssa ja mies teki lastenvalvojalle ilmotuksen että ei hae lasta ennen kuin minun päässä on järkeä.En ollut puhunut muuta kuin että kysyin monelta lapsen hakee ja tapailin yhtä miestä.Siitä helvetti alko ja ajoin kolarin joulukuussa ja ilmoitin vanhasta tottumeksesta miehelle ja sain törkeän vastauksen takasin ja laitoin et kuollakko minun olis pitäny ja sieltä tuli takasin että sitä olisin toivonu ja laittaja oli tämä nainen.Pääsin kotiin ja sain auton tilalle ja nämä alotti vittuilun ja lopulta menetin auton rahotusyhtiölle takaisin koska nämä sotkivat kaikki asiat ja rahotus oli miehen nimellä. Minusta tehtiin ilmotuksi poliisille autosta ja kaikesta mitä vaan keksivät.Olin koko meidän avioliiton ajan se jota haukuttiin ja joka ei saanut tehdä tai ei osannut tehdä mitään.Multa rajotettiin puhelimen käyttö ja netin käyttö ja sitä yrittää tehdä vieläkin.Oikeesti ahdistuin niin että sain agresiivisia kohtauksia ja lukitsin itseni toiseen huoneeseen ettei lasten tarvinnut nähdä miten paha äidillä on olla.Tuon kolarin jälkeen alko taas lastenvalvoja rumba ja nämä kaks painosti koko ajan takana ja apua jos pyysin niin haukut sain päälle.Tämän miehen ne sai karkotettua ja olen viettänyt lasten kanssa aikaa kotona ja viikko sitte kävin ensimmäisen kerran baarissa kavereiden,koska oikeesti pelkään tätä naista ja se on käyny 2x mun päälle ja ainut todistaja on tuo mies. Vaihdoin numeroa ja oli ihana olla 2vk ilman pelkoa ja ahdistusta,mutta se hauskuus loppu ja nyt on käyny jopa niin että peilit käänty ihan väärinpäin ja asiat lähtee niin pienistä kärjistymään että soitin jo poliisille ja sanoin haluavani lähestymiskieltoa näille ja nämä ovat muuttaneet eri osoitteisiin ja olen yksin niitä vastaan.Mulla ei ole kuin lapset täällä ja vanhin on 20v mutta todella harvoin kotona.Olen vaan heidän mielestä sairas vastasin viesteihin tai en ja poliisille jopa myönsin syyllistyneen siihen itsekkin. Joten kumpihan minä nyt oikein olen ja sosiaalinen elämä on aika heikkoa koska ystävät asuvat muualla ja täällä tarvin auton ja en halua autoa koska en jaksa kuunnella sitä naputusta siitä ja lapsenki olen ajatellu luovuttaa heille että saan elämäni omaan hallintaan.Lasta kohtaan teen väärin mutta en jaksa enää tämmöstä.
Olenko narsisti vai uhri?
Narskuko??
1647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Terapiassa todettiin, että olet läheisriippuvaisen uhri (?) Jotenkin kauhean sekavalta tuo tilanteesi tuntuu. Sinulle on sattunut kaikenlaista: pettämistä, keskenmeno, kolari, omaisuuden, miesystävän ja lasten menettäminen, leimautuminen hulluksi, ilmiantoja poliisille eri asioista, agressiivisia kohtauksia, jne. Oma elämäsi on todella saatava hallintaan ja mielestäni jo oletkin toiminut ihan oikean suuntaisesti tekemällä ratkaisuja sen eteen.
Et ole tasapainossa ja sinulla on stressistä johtuva ahdistustila, joka on saatava hoidetuksi rauhassa. Hoidata itsesi kuntoon, narsisti sinä et mielestäni ole, enkä tiedä oletko narsistin uhrikaan, mutta ongelmia sinulla on ja niistä selviämiseen tarvitset kyllä ulkopuolista apua.