Olen sen kuullut tai lukenut joskus jostakin. Se on vanha neuvo. Noudatan sitä hyvällä menestyksellä. Hyvällä sikäli että olen vielä hengissä. Se on tarkoitettu puuha-ihmiselle. Minä olen tyyppiesimerkki sellaisesta. Aina värkkäämässä jotakin. Neuvo on seuraavanlainen:
Istahda aina kun se on mahdollista. Vielä parempi jos voit käydä makuulle puuhailuiden välillä.
Sisällä puuhaillessani toteutan neuvoa siten, että istahdan tai käyn makuulle kuunnellakseni radio-uutiset tunnin välein. Nehän kestävät vain muutaman minuutin, jonka jälkeen taas toimiin! Olen virkistynyt ja samalla saanut tieto-iskun maailman menosta.
Istahda aina kun se on mahdollista. Vielä parempi jos voit käydä makuulle puuhailuiden välillä.
Sisällä puuhaillessani toteutan neuvoa siten, että istahdan tai käyn makuulle kuunnellakseni radio-uutiset tunnin välein. Nehän kestävät vain muutaman minuutin, jonka jälkeen taas toimiin! Olen virkistynyt ja samalla saanut tieto-iskun maailman menosta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ovat ja olivat suurmiehen Winston Churchillin motto.Hänen nimittäin,kerrotaan lausahduksistaan,kun joku tuttava oli kuollut,niin Hän oli sanonut,että ruokalepo jäänyt pitämättä.
Sitä metodia minäkin pidän yllä ja mietintämyssyä samoin.Turha kiire ja sillei tekee meistä sekopäisiä koheltajia.Kiitos Maalaismies hyvätä avauksesta ja aurinkoista hellepäivää amateus
oman kullan kanssa, niin usein kuin mahdollista.Tai aamujumppa tai milloin vaan siltä tuntuu.
En epäile ohjeesi pätevyyttä. Sitä pätevämpi se on, mitä enemmän ikää kertyy. Tuli mieleen, että siinäpä rohkea mies - uskaltaa käydä vaikka työn viereen maate.
Kumpa kaikki osaisivat maltillisuuden ahertamisessakin...
koskaan kiire. Ja se on tosi. Jo työelämässänikin oli työ tehtävä rauhallisesti ja ajan kanssa ,koska, jos olisin pilannut kalliit aineet olisin tullut työnantajalle kalliiksi . Ja asiakkaan kiitokset sain aina .
Nyt ihmettelen, kun ihan lentävä lause kuuluu ,että "Eläkeläisillä on aina kiire".
Oen ollut nyt 11v eläkkeellä ja teve ,en syö minkäänlaisia lääkkeitäkään. Mikä on kai aika harvinaista tässäiässä olevilla ,olen 76v .
Nautin ruokanani mikä milloinkin on mielestäni hyvää.
Laitan kaurapuurooni aamusella voisilmän --ihan kuin Aira Samuliinkin näkyylaittavan.
Olen kieltäytynyt hoitamasta Lastenlapsen lapsia ,koska se ei enään kuulu minun ikäpolveni harrastuksiin .
Haluan olla vapaa kaikista pakoitteista,
Menen eläkeläisiinkin sillonkun huvittaa,väsyn heidän puheistaan ,puhuvat enimmäkseen "sairaskertomuksia.
jos olen vienyt kasetin hyvää musiikkia, että voitais tanssia tai kuunneltais ,niin jostain syystä se puhesorina ottaa vallan .
Siinä meille kaikille elämänohje,että turha niuhotus pois,ja voita minäkin käytän.
Lastenlapsia niitä nykyajan hemmoteltuja pentuja yritän välttää.Yksi lensi yli käenpesän ja oli viikon ja sain tarpeeksi.Jatkuvasti sen,anteeksi hänen ryysyjään keräsin ja remppamiehille yritin olla "piällysmies"
Ihana elämänasenne ja tanssahdella vois vaikka kesken ruuanlaitoon,niinkuin Aira
sinullakin on juuri oikea elämänasenne. Kun jaksaa aamulla nousta mieli hilpeänä, jaksaa myös paremmin nämä jokapäiväiset velvoitteet. Ei sinullakaan varmasti ole helppoa miehesi Alzheimerin kanssa.
Tuolla aikaisemmassa ketjussa puhuit tuosta mollaamisesta. Tietysti on ihoittavaa tavata tuollaista kirjoittelua täällä, josta oikeastaan tulee vaihtelua ja voimaa ammentamaan. Ihminen,joka jatkuvaa kiusantekoa harrastaa, on kieroon kasvanut. Vaikeaa on varmaan hänelläkin tuon luonteensa kanssa. Ehkäpä katuukin jälkeenpäin, mutta minkäs luonteelleen voi.
Sellaiset kirjoittelut pitäisi jaksaa ohittaa olankohautuksella ja säälitellä vain tuollaisen ihmisen elämää.
Kyllä minäkin koetan laulaa ja tanssia milloin ja missäkin vaan. Kevyt kenkä kantaa kauas, sanoo kiinalainen sananlasku, joten jatkapa sinäkin tanssahtelua, se virkistää ja antaa ajatuksille uuden suunnan.
kannustavista sanoistasi.Ihan itkeä tirautinkin,kun jotain niin kaunista sain lukea.
Päivä oli ihananan lämmin ja nyt viileä leppeä ilta laskeutuu tänne rantatilan maisemiin,kuin Taata sen näkisi ja kokisi,ihana kopikirjailijamme.
Olen aivan otettu kun Hänen lukemiaan kuvauksia kuuntelen.
Jotain mahtavaa Hän on sen jylhän Kainuun maisemissa nähnyt.
Joskus tuntuu,että nykypolvet ovat sokeita,eivät he näe ja koe luontoa,kuin me vanhat.
Neiti 10v kanssa kun kuljemme metsässä hän kyselee,että mikä puu toi on ja minä kerron että se on Mänty Pinus sylvestris ja kaikki ojakellukat sun muut taraxacumit käymme läpi.
Anteeksi tämä poikkesi kylla aloituksesta,mutta tiedättehän minut,ja rönsyilevän elämänmuotoni,kiitollisena amateus
Olen myöskin innokas radionkuuntelija. Tänäänkin Yle-radio 1, näistä levyistä en luovu vieraana oli valtioneuvos Riitta Uosukainen. Hän piti radion kuuntelua henk. koht. tärkeänä.
Radiota kuunnellessa voi tupsia omia töitään, silmiään ruudun äärellä rasittamati. Vatipäisten heimoon ja sukuun kuuluvana ja iän myötä YLE 1, nykyään myös Yle Puhekanava ovat syrjäyttäneet radio-Suomen.
Siellä pienet asiaohjelmat on ripoteltu '50.000' kertaa kuullun hömppämusiikin sekaan.
On setisen selvää, ettei sitä ruostumatta kuuntele pitempään galvanoidut sinkkiämpäritkään.
itkeä pirauttaisi niin eipä se ole kuin hetken hellyyttä:D Tämä taas haluaa tehdä kaikkea mikä riemastuttaa nyt kun olen yksikseni, mutta todettava on että sormiharjotuksia saisi tehdä koko päivän raivaustöiden jälkeen. On tyydyttävä soittelemaan täällä Lippiksellä, sen minkä kädet antavat myöden ja vi
hellellä loput!
Radio on minullekin tärkeä, 12 jälkeen on usein ajankohtaista mielenkiintoa herättävää, haastatteluja ym.
Pari uutta kirjaa nappasin mukaani kauppakeskuksessa piipahtaessani, ja taas saa henk.koht. ravinetta sieluun hm järkeäkin vaaditaan hiukka.
Kesä yö lämmin oli ja valoisa....laulelin ja pyörin pitkin ja poikin. Koko talo hiljainen vain yks naapurinuori on paikalla, joten olen kuin herran kukkarossa kotona. Töitä riittäisi ahertaa puutarhassa, vaan jonkin rajan veddän omaksi ilokseni ja suosin villiä charmia sielläkin:D----- Öitä kaikille! nauttikaa viileydestä:D
Minun isoäitini jo aikanaan sanoi, että ei perunankuoriminen niin arvokasta työtä ole, että se pitäisi seisten suorittaa.
Hän istui aina siksi hetkeksi kuin voi, vaikka ison perheen kotiäitinä ei päivän mittaan juuri muuten ehtinyt hengähtää.
Hän myös oli iltauninen ja meni nukkumaan, kun muut lähtivät illanviettoon. Sitten hän nousi aamunkoitossa, ja aamutoimet oli tehty, kun muut vasta heräilivät.
Ikinä hänellä ei näyttänyt olevan kiire.
Nykyisin hitaasti kiiruhtamista pidetään laiskuutena. Aina pitäisi olla suorittamassa jotain.
Yritän omalta kohdaltani pitää isoäidin elämäntavan muistissani.