Rakkauttako tämä

tosissasi, järkevä nainen pysyy jatkossa kaukana tuollaisesta miehestä.
Mua ei ole koskaan kukaan mies lyönyt, toivottavasti ei yritäkään, siitä ei hyvä seuraa.

old_profile_59003 kirjoitti:

tosissasi, järkevä nainen pysyy jatkossa kaukana tuollaisesta miehestä.
Mua ei ole koskaan kukaan mies lyönyt, toivottavasti ei yritäkään, siitä ei hyvä seuraa.

pahoinpitelyä.
Totesin vain että sellaisissakin avioliitoissa roikutaan, aina ihmettelen, kun sellaisista tulee uutisia.
H-

HTZA kirjoitti:

pahoinpitelyä.
Totesin vain että sellaisissakin avioliitoissa roikutaan, aina ihmettelen, kun sellaisista tulee uutisia.
H-

sai toisen käsityksen, roikkuminen avioliitoissa johtuu monista asioista. Joku kestää enemmän,
joku vähemmän.
Joillekin voi riittää hyvin pienikin asia, en sano mikä.

old_profile_59003 kirjoitti:

sai toisen käsityksen, roikkuminen avioliitoissa johtuu monista asioista. Joku kestää enemmän,
joku vähemmän.
Joillekin voi riittää hyvin pienikin asia, en sano mikä.

ihan ja vain, väkivaltaa.
H.

HTZA kirjoitti:

ihan ja vain, väkivaltaa.
H.

liittyy aina muutakin, alistamisen halua, henkistä yliotetta, mutta olkoon sitten näin.
Vain väkivalta.

old_profile_59003 kirjoitti:

liittyy aina muutakin, alistamisen halua, henkistä yliotetta, mutta olkoon sitten näin.
Vain väkivalta.

väkivalta on väkivaltaa ja pahoinpitely...on ihan sama minkä muodon se ottaa..

Anjaniina. kirjoitti:

väkivalta on väkivaltaa ja pahoinpitely...on ihan sama minkä muodon se ottaa..

mutta henkiseen väkivaltaan voi syyllistyä tietämättäänkin.
Muistan yhden tutun miehen joka otti eron.
Vaimonsa oli muuten täydellinen hänelle, ja hän kertoi rakastavansa vaimoaan vieläkin vaikka erosta oli jo kolme vuotta.
Vaimon ehdottomuus, ystäviinsä liittyen, oli liian ehdotonta, sen ohi ei mennyt mikään mikä liittyi perhe-elämään.
Kaveri kertoi että asian esiinottaminenkin, sai vaimon kieltäytymään keskustelusta.
Yksi ainoa luonteenpiirre sai aviosta irti henkistä väkivaltaa.
Kummallista kyllä.
H.

HTZA kirjoitti:

mutta henkiseen väkivaltaan voi syyllistyä tietämättäänkin.
Muistan yhden tutun miehen joka otti eron.
Vaimonsa oli muuten täydellinen hänelle, ja hän kertoi rakastavansa vaimoaan vieläkin vaikka erosta oli jo kolme vuotta.
Vaimon ehdottomuus, ystäviinsä liittyen, oli liian ehdotonta, sen ohi ei mennyt mikään mikä liittyi perhe-elämään.
Kaveri kertoi että asian esiinottaminenkin, sai vaimon kieltäytymään keskustelusta.
Yksi ainoa luonteenpiirre sai aviosta irti henkistä väkivaltaa.
Kummallista kyllä.
H.

ellei toinen anna yhtään periksi, ei saa olla ystäviä, ei etenkään toista sukupuolta olevia,
kyllä se on jopa pahempaa väkivaltaa kuin lyöminen.
Siinähän rajoittaa toisen elämää joka päivä.
Ja keskustelemattomuus on sekin tavallaan henkistä väkivaltaa, ei arvosta toisen mielipiteitä
sen vertaa, että niistä voisi jutella.
Mutta lyöminenkin on kiellettyä.

old_profile_59003 kirjoitti:

ellei toinen anna yhtään periksi, ei saa olla ystäviä, ei etenkään toista sukupuolta olevia,
kyllä se on jopa pahempaa väkivaltaa kuin lyöminen.
Siinähän rajoittaa toisen elämää joka päivä.
Ja keskustelemattomuus on sekin tavallaan henkistä väkivaltaa, ei arvosta toisen mielipiteitä
sen vertaa, että niistä voisi jutella.
Mutta lyöminenkin on kiellettyä.

Anceli....yhdyn täysin mielipiteesi. Väkivalta on aina monimuotoinen ei pelkästään ole olemassa fyysistä väkivaltaa..henkinen väkivalta on mielestäni erittäin julmaa...Tapahtuu se alistaminen sitten muodossa tai toisessa. Sitä ei pitäisi koskaan hyväksyä..

Tässä kerran keskusteltiin porukalla sellaisesta käsitteestä kun parisuhteeteen välisestä tasa-arvosta..Mitä se oikeastaan on? monella kun kummallinen käsite tuosta sanasta jo sinällään.... Minusta tasa-arvo parisuhteessa tai se ideaalitila kyllä on sama myös kuin täysin väkivallaton tahtotila kahden aikuisen välillä...Eli ei alistamista misssän muodossa, puolin eikä toisin. Vaan sopien yhdessä...vaikka ne kompromissiratkaisut eivät aina niitä helpompia olekaan...tulisi niinhin kummallakin olla riittävästi tahtoa ...Valitettavasti tämä tahtotila on usein vain ideaali..

Idealisti kun olen itse...ja pasifisti...niin tähän jostain kumman syystä jaksan vieläkin uskoa...onko se sitten sitä rakkautta...jonka rakkaudeksi miellän käsitteenä puhtaimmillaan ja sitten toinen joka nyt tulee vastakohtana mieleeni hyvin voimaakkasti ajatus on tälläinen valitettavasti Rakkaus on myös toisinaan perin sokea....kuuro ja mykkä..

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

Anceli....yhdyn täysin mielipiteesi. Väkivalta on aina monimuotoinen ei pelkästään ole olemassa fyysistä väkivaltaa..henkinen väkivalta on mielestäni erittäin julmaa...Tapahtuu se alistaminen sitten muodossa tai toisessa. Sitä ei pitäisi koskaan hyväksyä..

Tässä kerran keskusteltiin porukalla sellaisesta käsitteestä kun parisuhteeteen välisestä tasa-arvosta..Mitä se oikeastaan on? monella kun kummallinen käsite tuosta sanasta jo sinällään.... Minusta tasa-arvo parisuhteessa tai se ideaalitila kyllä on sama myös kuin täysin väkivallaton tahtotila kahden aikuisen välillä...Eli ei alistamista misssän muodossa, puolin eikä toisin. Vaan sopien yhdessä...vaikka ne kompromissiratkaisut eivät aina niitä helpompia olekaan...tulisi niinhin kummallakin olla riittävästi tahtoa ...Valitettavasti tämä tahtotila on usein vain ideaali..

Idealisti kun olen itse...ja pasifisti...niin tähän jostain kumman syystä jaksan vieläkin uskoa...onko se sitten sitä rakkautta...jonka rakkaudeksi miellän käsitteenä puhtaimmillaan ja sitten toinen joka nyt tulee vastakohtana mieleeni hyvin voimaakkasti ajatus on tälläinen valitettavasti Rakkaus on myös toisinaan perin sokea....kuuro ja mykkä..

tsau:Friidu

kiva, että kelpasi :)
Luin joku päivä sitten Tony Edelmanin ja Kiti Luostarisen haastattelun, he kertoivat
liitostaan, joka on kestänyt 30 vuotta. Molemmilla on vapaus harrastaa, mennä ja tulla
mielensä mukaan. Mikäli toinen rakastuu uuteen ihmiseen, kumppani hyväksyy senkin, antaa
toisen kokeilla siipiään. Jos jompi kumpi haluaa lähteä kuukaudeksi ulkomaille, toinen auttaa
kaikin tavoin järjestelyissä ja toivottaa hyvää matkaa.

Utopiaa varmaan monen kohdalla, minuun teki vaikutuksen. Ei ihan kylmiltään onnistuisi, täytyy olla
suvaitsevaisia ja asiasta keskusteltu paljonkin.
Eri asia sitten, jos omalle kohdalle tilanne tulisi, miten sitten suu pantaisiin, sanoisiko puolisolle,
että mene vaan hyvänen aika, ja tule takaisin, jos siltä tuntuu.

old_profile_59003 kirjoitti:

kiva, että kelpasi :)
Luin joku päivä sitten Tony Edelmanin ja Kiti Luostarisen haastattelun, he kertoivat
liitostaan, joka on kestänyt 30 vuotta. Molemmilla on vapaus harrastaa, mennä ja tulla
mielensä mukaan. Mikäli toinen rakastuu uuteen ihmiseen, kumppani hyväksyy senkin, antaa
toisen kokeilla siipiään. Jos jompi kumpi haluaa lähteä kuukaudeksi ulkomaille, toinen auttaa
kaikin tavoin järjestelyissä ja toivottaa hyvää matkaa.

Utopiaa varmaan monen kohdalla, minuun teki vaikutuksen. Ei ihan kylmiltään onnistuisi, täytyy olla
suvaitsevaisia ja asiasta keskusteltu paljonkin.
Eri asia sitten, jos omalle kohdalle tilanne tulisi, miten sitten suu pantaisiin, sanoisiko puolisolle,
että mene vaan hyvänen aika, ja tule takaisin, jos siltä tuntuu.

Ketjua ja mietin omaa liittoa ei oo koskaan tehnyt mieli lyörä,ehkä siks kun pentuna lyötiin,aina sattuu kun hakataan.
Mulla taas vaimo on monesti luvannu lähteä mut aina se vaan kotoa löytyy.
Aika harvalla taitaa ittetunto kestää jos omaa paikkaa aletaan kokeilemaan.

old_profile_43590 kirjoitti:

Ketjua ja mietin omaa liittoa ei oo koskaan tehnyt mieli lyörä,ehkä siks kun pentuna lyötiin,aina sattuu kun hakataan.
Mulla taas vaimo on monesti luvannu lähteä mut aina se vaan kotoa löytyy.
Aika harvalla taitaa ittetunto kestää jos omaa paikkaa aletaan kokeilemaan.

sekä ruumiillisesti ja henkisesti, kun väkivaltaa on mukana kuvioissa.
Kyllä minäkin nuorempana pakkasin vähän väliä, nyt ei enää jaksa suunnitella
mihinkään lähtemistä, kauheesti puuhaakin siinä tulisi.
Kyllä se tiukkaa tekisi, jos kaveri sanoisi, että "paikkaasi on kyselty".

old_profile_59003 kirjoitti:

kiva, että kelpasi :)
Luin joku päivä sitten Tony Edelmanin ja Kiti Luostarisen haastattelun, he kertoivat
liitostaan, joka on kestänyt 30 vuotta. Molemmilla on vapaus harrastaa, mennä ja tulla
mielensä mukaan. Mikäli toinen rakastuu uuteen ihmiseen, kumppani hyväksyy senkin, antaa
toisen kokeilla siipiään. Jos jompi kumpi haluaa lähteä kuukaudeksi ulkomaille, toinen auttaa
kaikin tavoin järjestelyissä ja toivottaa hyvää matkaa.

Utopiaa varmaan monen kohdalla, minuun teki vaikutuksen. Ei ihan kylmiltään onnistuisi, täytyy olla
suvaitsevaisia ja asiasta keskusteltu paljonkin.
Eri asia sitten, jos omalle kohdalle tilanne tulisi, miten sitten suu pantaisiin, sanoisiko puolisolle,
että mene vaan hyvänen aika, ja tule takaisin, jos siltä tuntuu.

että, kovin monelta ihan onnistuisi tuo täydellinen vapausajattelu..että, kumppani voisi kokeilla muitankin suhteita vapaasti;)) Kyllä uskoisin sen kuitenkin aika vahvasti vielä meidän ikäpolvessa pääosin olevan näin..että, sille pari uskollisuudelle annetaan niin suuri arvo tai paino kuitenkin. Mutta, todella niitäkin jotka tuohon pystyvät...sinänsä ihailtavaa;)) osoittaa todella henkistä vahvuutta toista kun ei omistaa..mutta varmasti sanoi mene...kun kerran menit jo... En usko että, itse myöskään näin suvaitsevainen olisin..

Niin on minulle kyllä käynyt että, ex-miesystävästä tuli sitten myös jonkilainen ystävä...;)) alussa muistan hänen olleen hämmentyneen kovin siitä uudesta tilanteesta kun heti eromme jälkeen menikö siinä vajaa kuukausi tutustuin sitten tulevaan mieheeni hänelle tuo muutos oli liian nopea;)) Sulatteli aika pitkään.....Hän yritti yllättäen jatkaa tätä meidän suhdetta uudestaan..joka vähän silloin kummastutti.....vaikka olimme sovusta tästä erosta päättäneet..että, parempi näin.....Nyt huomaan ajatelleeni hieman kaksijakoisesti myös itse...vaikka erostamme on aikaa...miten oikein suhtaudun hänen nykyiseen naisystäväänsä;)).....hän kun oli pitkään ilman kumppania..yllättäviä tunteita saattaa kyllä nousta pintaan;))) Onkohan niin että, kun joku ihminen on pitkään vierellämme ei ero sitten niin helppoa ole... Olen mukamas vain huolissani siitä että, tämän naisen kansalisuus on muu kuin suomalainen;)) Totuus kuitenkin voi olla että, olen tottunut jo tuohon...että, hän on vapaa sinkku...;))

Huomaan toisianaan myös kaipaavani kovasti ex-aviomiestäni...ja mietin haikeudella voikun oltaisiin vielä yhdessä...Kunnes järki sanoo minulle että, ei hitsi;)))Olen sentään päässyt jo siitä suhteesta irti ...ajat sitten kokonaan ja siinä suhteessä ei ollut järkeä...Tai niin luulen..;))) Ehkä siksi häntä kaipaakin...tuota järjettömyyttä ja eräänlaista intohimoa joka meidätkin piti yhdessä ja myös erotti...;)) jota kuitenkaan ei kestä kuin pieninä paloina ehkä;)) Vitsi pitäisiköhän perustaa ex-miehilleni nyt kiiresti joku kommuuniturvakoti....johon muuttaisivat kaikki;)))) Voisin sitten turvallisesti ajatella että, kaikki on niin kuin silloin ennen...;)) kävisin aina välillä tsekkaamassa....hehän tulisivat hyvin toimeen...koska heillä olisi yhteinen tekijä ollut elämänsä aikana...ei siis huolta sen puoleen...;))) Tähän laitettava nyt...en minä tosissani;)))

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

että, kovin monelta ihan onnistuisi tuo täydellinen vapausajattelu..että, kumppani voisi kokeilla muitankin suhteita vapaasti;)) Kyllä uskoisin sen kuitenkin aika vahvasti vielä meidän ikäpolvessa pääosin olevan näin..että, sille pari uskollisuudelle annetaan niin suuri arvo tai paino kuitenkin. Mutta, todella niitäkin jotka tuohon pystyvät...sinänsä ihailtavaa;)) osoittaa todella henkistä vahvuutta toista kun ei omistaa..mutta varmasti sanoi mene...kun kerran menit jo... En usko että, itse myöskään näin suvaitsevainen olisin..

Niin on minulle kyllä käynyt että, ex-miesystävästä tuli sitten myös jonkilainen ystävä...;)) alussa muistan hänen olleen hämmentyneen kovin siitä uudesta tilanteesta kun heti eromme jälkeen menikö siinä vajaa kuukausi tutustuin sitten tulevaan mieheeni hänelle tuo muutos oli liian nopea;)) Sulatteli aika pitkään.....Hän yritti yllättäen jatkaa tätä meidän suhdetta uudestaan..joka vähän silloin kummastutti.....vaikka olimme sovusta tästä erosta päättäneet..että, parempi näin.....Nyt huomaan ajatelleeni hieman kaksijakoisesti myös itse...vaikka erostamme on aikaa...miten oikein suhtaudun hänen nykyiseen naisystäväänsä;)).....hän kun oli pitkään ilman kumppania..yllättäviä tunteita saattaa kyllä nousta pintaan;))) Onkohan niin että, kun joku ihminen on pitkään vierellämme ei ero sitten niin helppoa ole... Olen mukamas vain huolissani siitä että, tämän naisen kansalisuus on muu kuin suomalainen;)) Totuus kuitenkin voi olla että, olen tottunut jo tuohon...että, hän on vapaa sinkku...;))

Huomaan toisianaan myös kaipaavani kovasti ex-aviomiestäni...ja mietin haikeudella voikun oltaisiin vielä yhdessä...Kunnes järki sanoo minulle että, ei hitsi;)))Olen sentään päässyt jo siitä suhteesta irti ...ajat sitten kokonaan ja siinä suhteessä ei ollut järkeä...Tai niin luulen..;))) Ehkä siksi häntä kaipaakin...tuota järjettömyyttä ja eräänlaista intohimoa joka meidätkin piti yhdessä ja myös erotti...;)) jota kuitenkaan ei kestä kuin pieninä paloina ehkä;)) Vitsi pitäisiköhän perustaa ex-miehilleni nyt kiiresti joku kommuuniturvakoti....johon muuttaisivat kaikki;)))) Voisin sitten turvallisesti ajatella että, kaikki on niin kuin silloin ennen...;)) kävisin aina välillä tsekkaamassa....hehän tulisivat hyvin toimeen...koska heillä olisi yhteinen tekijä ollut elämänsä aikana...ei siis huolta sen puoleen...;))) Tähän laitettava nyt...en minä tosissani;)))

tsau:Friidu

siihen uuden etsimispuoleen, mutta tuo muu vapausajattelu on kiinnostavaa, ei liikaa rajoiteta toisen
menemisiä.

Voisi olla kiinnostava myös turvakoti pois potkituille, mutta mielessä pysyville entisille miehille.
Kannattaa kehitellä ajatusta, mutta suostuisivatko ne miehet tulemaan sinne ja miten heidän mahdolliset
nykyiset puolisonsa asian ottaisivat, siinä voi tulla ongelmia.
Mutta ainahan voit kysäistä ;)

old_profile_59003 kirjoitti:

sekä ruumiillisesti ja henkisesti, kun väkivaltaa on mukana kuvioissa.
Kyllä minäkin nuorempana pakkasin vähän väliä, nyt ei enää jaksa suunnitella
mihinkään lähtemistä, kauheesti puuhaakin siinä tulisi.
Kyllä se tiukkaa tekisi, jos kaveri sanoisi, että "paikkaasi on kyselty".

mitä en suinkaan tee...niin tuskin jaksaisin ajatella minäkään mitään tavaroita tai edes niinden pakkaamista ensisijaisesti..mitenkään...Lähtisin ehkä matkalaukun kanssa missä vähän vaihto- vaatteita vain...ja paksulompakko ja fyysisesti olisi päästävä eroon hetkeksi siitä tilanteesta...sillä tavallaan en jaksaisi ajatella mitään tavaroita...Niitä saa aina kaupasta uusia..Ja elämän voi rakentaa uudestaan myös sopien ilman suurempia riitoja kun se päätös on tehty.......mutta, suurin harppaus onkin se henkinen päätös..aina. Toinen ei kuuluisi enää elämääni.. Väkivaltaa ei vain pidä hyväksyä...koskaan...joka lyö kerran lyö myös toiste...eikä myöskään uhkailua jos, et tee näin niinkuin minä nyt haluan saat lähteä...se on kiristystä..Eikä kauniimmaksi asiaa tee yhtään tekee sen sitten nainen tai mies...

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

mitä en suinkaan tee...niin tuskin jaksaisin ajatella minäkään mitään tavaroita tai edes niinden pakkaamista ensisijaisesti..mitenkään...Lähtisin ehkä matkalaukun kanssa missä vähän vaihto- vaatteita vain...ja paksulompakko ja fyysisesti olisi päästävä eroon hetkeksi siitä tilanteesta...sillä tavallaan en jaksaisi ajatella mitään tavaroita...Niitä saa aina kaupasta uusia..Ja elämän voi rakentaa uudestaan myös sopien ilman suurempia riitoja kun se päätös on tehty.......mutta, suurin harppaus onkin se henkinen päätös..aina. Toinen ei kuuluisi enää elämääni.. Väkivaltaa ei vain pidä hyväksyä...koskaan...joka lyö kerran lyö myös toiste...eikä myöskään uhkailua jos, et tee näin niinkuin minä nyt haluan saat lähteä...se on kiristystä..Eikä kauniimmaksi asiaa tee yhtään tekee sen sitten nainen tai mies...

tsau:Friidu

sain kivasti aikaa kulumaan siinä, kun esitin pakkaavani ;))
Ehdittiin sopia ennen kuin laukku oli täynnä.
Jos nyt tosi paikka tulisi, heittäisin repun selkään ja painuisin tielle.

old_profile_59003 kirjoitti:

siihen uuden etsimispuoleen, mutta tuo muu vapausajattelu on kiinnostavaa, ei liikaa rajoiteta toisen
menemisiä.

Voisi olla kiinnostava myös turvakoti pois potkituille, mutta mielessä pysyville entisille miehille.
Kannattaa kehitellä ajatusta, mutta suostuisivatko ne miehet tulemaan sinne ja miten heidän mahdolliset
nykyiset puolisonsa asian ottaisivat, siinä voi tulla ongelmia.
Mutta ainahan voit kysäistä ;)

näkee asian tietysti niin että, hehän olisivat tietysti jostain kumman syystä jopa kiitollisia, koska järjestelin taas heidän elämäänsä;))) Sehän heillä onkin jo kumman järjestyksessä...liian järjestyksessä...;))) Puolisot nooh...sitä en tiedä? Ehkä voisi tulla hieman ongelmia...mutta, kun tarpeeksi selittäisin että, ajattelen vain näin miesparkojen parasta ikäänkuin ja samalla myös heidän hyvinvointiaan....uskoisin heidän lopulta ymmärtävän....;))) tai sitten todennäköisesti ei...;))) Ei hitsi...minulla ei näköjään nyt tarpeeksi onglemia itselläni tällähetkellä....hyvä lähteä lomalle..;)) ja unohtaa ikäänkuin tämä hyvää tarkoittava idea...

tsau:Friidu

old_profile_59003 kirjoitti:

sain kivasti aikaa kulumaan siinä, kun esitin pakkaavani ;))
Ehdittiin sopia ennen kuin laukku oli täynnä.
Jos nyt tosi paikka tulisi, heittäisin repun selkään ja painuisin tielle.

olla sitä dramatiikkaa eli suolaa...;)))ei se muuten ole elämä lainkaan. Itse olisin nuorena sopinut hyvin Italiaan asumaan siellä ei oltaisi ihmeteltyä yhtään;)) vaan pidetty kaikkea täysin normaalitoiminta....meillä ensimmäisen avioliittoni aikana ehti tapahtua näitä muuttoja sen verran tiuhaan;)) siis tahti oli tämä minä muutin vauvan kanssa;)) mies perässä;)) sitten muutimme jälleen yhdessä...jonka jälkeen muutimme jälleen...;)) silloin olin vielä voimissani...nyt ei enää jaksa;))

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

olla sitä dramatiikkaa eli suolaa...;)))ei se muuten ole elämä lainkaan. Itse olisin nuorena sopinut hyvin Italiaan asumaan siellä ei oltaisi ihmeteltyä yhtään;)) vaan pidetty kaikkea täysin normaalitoiminta....meillä ensimmäisen avioliittoni aikana ehti tapahtua näitä muuttoja sen verran tiuhaan;)) siis tahti oli tämä minä muutin vauvan kanssa;)) mies perässä;)) sitten muutimme jälleen yhdessä...jonka jälkeen muutimme jälleen...;)) silloin olin vielä voimissani...nyt ei enää jaksa;))

tsau:Friidu

ollenkaan jäyhäksi suomalaiseksi, ja siitä seuraa usein kaikenlaisia kismoja,
kun ei ne vaan ymmärrä mun temperamenttiani ;-/
Onneksi ikä on rauhoittanut, ainakin 10 prosenttia rauhallisempi olen nykyisin ;))

old_profile_59003 kirjoitti:

ollenkaan jäyhäksi suomalaiseksi, ja siitä seuraa usein kaikenlaisia kismoja,
kun ei ne vaan ymmärrä mun temperamenttiani ;-/
Onneksi ikä on rauhoittanut, ainakin 10 prosenttia rauhallisempi olen nykyisin ;))

ole oikein tuntenut itseäni suomalaiseksi henkisesti...Vitsi...kyllä minä sinne Italiaan vielä lopulta jonku hitsin Viron ja Latvian kautta tietysti......Eräs ihana vanhempi naistyötoverini kerran lohdutti minua kun olin nuori..ja kovasti sitten toivoin voinkun päästäisiin asumaan tiettyyn taloon..Hakijoita oli paljon meidän lisäksi...Hän katsoi minua viisailla silmäillään..ja sanoi jotenkin näin...mikä sitten toteutuikin tuo silloinen haave: Että, jotenkin se meni näin...Ihminen jos, oikein hartaasti todella sydämestään jotain toivoo, se myöskin toteutuu;)))ei ehkä sinä hetkellä mutta, myöhemmin... (tarkoittaen tietysti positiivisia asioita;)))

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

ole oikein tuntenut itseäni suomalaiseksi henkisesti...Vitsi...kyllä minä sinne Italiaan vielä lopulta jonku hitsin Viron ja Latvian kautta tietysti......Eräs ihana vanhempi naistyötoverini kerran lohdutti minua kun olin nuori..ja kovasti sitten toivoin voinkun päästäisiin asumaan tiettyyn taloon..Hakijoita oli paljon meidän lisäksi...Hän katsoi minua viisailla silmäillään..ja sanoi jotenkin näin...mikä sitten toteutuikin tuo silloinen haave: Että, jotenkin se meni näin...Ihminen jos, oikein hartaasti todella sydämestään jotain toivoo, se myöskin toteutuu;)))ei ehkä sinä hetkellä mutta, myöhemmin... (tarkoittaen tietysti positiivisia asioita;)))

tsau:Friidu

lohduttavaa, että vielä jonain päivänä, toiveet toteutuvat, jaksetaan elää
sitä odottaen.
Hyvää yötä sinulle :)

old_profile_59003 kirjoitti:

lohduttavaa, että vielä jonain päivänä, toiveet toteutuvat, jaksetaan elää
sitä odottaen.
Hyvää yötä sinulle :)

siis en usko sinunkaan unelmiesi olevan täysin mahdottomia..vaan aivan järjellisiä...ja kaikki yhtä hyvin perusteltuja....siis omani ainakin ovat;)))

tsau:Friidu

Sol57 kirjoitti:

ole oikein tuntenut itseäni suomalaiseksi henkisesti...Vitsi...kyllä minä sinne Italiaan vielä lopulta jonku hitsin Viron ja Latvian kautta tietysti......Eräs ihana vanhempi naistyötoverini kerran lohdutti minua kun olin nuori..ja kovasti sitten toivoin voinkun päästäisiin asumaan tiettyyn taloon..Hakijoita oli paljon meidän lisäksi...Hän katsoi minua viisailla silmäillään..ja sanoi jotenkin näin...mikä sitten toteutuikin tuo silloinen haave: Että, jotenkin se meni näin...Ihminen jos, oikein hartaasti todella sydämestään jotain toivoo, se myöskin toteutuu;)))ei ehkä sinä hetkellä mutta, myöhemmin... (tarkoittaen tietysti positiivisia asioita;)))

tsau:Friidu

ne jäyhät suomalaiset? Itse olen kasvanut itäuusmaalaisessa rannikkokylässä ja puolet suvusta on ruotsinkielisiä. Meillä on ollut omat saaristolaismusiikkimme, kieli suomen ja ruotsin sekoitusta yms... Tänne on muuttanut jostain pohjoisesta jäyhää porukkaa, jotka haluavat mollivoittoista itsesäälimusaa ja valittavat kaikesta.
Tiedän ettei ihmisiä saa lokeroida, mutta tuntuu siltä että suomenruotsalainen perimä vaikuttaa iloiseen olemukseen. Esimerkkejä: Bettina S, Marco Bjurström, Clas Andersson, Ruben Stiller...

tippanb kirjoitti:

ne jäyhät suomalaiset? Itse olen kasvanut itäuusmaalaisessa rannikkokylässä ja puolet suvusta on ruotsinkielisiä. Meillä on ollut omat saaristolaismusiikkimme, kieli suomen ja ruotsin sekoitusta yms... Tänne on muuttanut jostain pohjoisesta jäyhää porukkaa, jotka haluavat mollivoittoista itsesäälimusaa ja valittavat kaikesta.
Tiedän ettei ihmisiä saa lokeroida, mutta tuntuu siltä että suomenruotsalainen perimä vaikuttaa iloiseen olemukseen. Esimerkkejä: Bettina S, Marco Bjurström, Clas Andersson, Ruben Stiller...

on viennyt sydämeni.
Hoikat, kokkia lukuunottamatta, liinatukat näperttelevät kaikenlaista suloista.
Jokunen, väärät geenit, nainut brunettekin koristeena.
Ja minä osaan kielenkin, sujuvasti.
Jospa ottaisi Heikku, kartanonsa kokiksi?
Kyllä minä lehtolapsen saan aikaiseksi, siinä kun muutkin kartanonherrat.
:)
H.

tippanb kirjoitti:

ne jäyhät suomalaiset? Itse olen kasvanut itäuusmaalaisessa rannikkokylässä ja puolet suvusta on ruotsinkielisiä. Meillä on ollut omat saaristolaismusiikkimme, kieli suomen ja ruotsin sekoitusta yms... Tänne on muuttanut jostain pohjoisesta jäyhää porukkaa, jotka haluavat mollivoittoista itsesäälimusaa ja valittavat kaikesta.
Tiedän ettei ihmisiä saa lokeroida, mutta tuntuu siltä että suomenruotsalainen perimä vaikuttaa iloiseen olemukseen. Esimerkkejä: Bettina S, Marco Bjurström, Clas Andersson, Ruben Stiller...

Länsisuomalaisilla on eri geenit kuin itäsuomalaisilla. Suomi on keinotekoinen, keksitty kansakunta,
liimattu kahdesta palasta.
Tämä oli suora lainaus Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutusta.
Länteen on geeniperimä tullut Italiasta, Tanskasta, Ruotsista ja Hollannista, Itään Venäjältä,
Unkarista ja Virosta.
En ole vielä ehtinyt tarkemmin paneutua juttuun, mutta ehkäpä näistä tiedoista selittyy tapojen, tunteiden,
temperamenttisuden ja käyttäytymisen erot, ainakin osittain. Aika on tietysti muokannut kansaa, yhtenäistänyt ja opettanut sopeutumaan.

tippanb kirjoitti:

ne jäyhät suomalaiset? Itse olen kasvanut itäuusmaalaisessa rannikkokylässä ja puolet suvusta on ruotsinkielisiä. Meillä on ollut omat saaristolaismusiikkimme, kieli suomen ja ruotsin sekoitusta yms... Tänne on muuttanut jostain pohjoisesta jäyhää porukkaa, jotka haluavat mollivoittoista itsesäälimusaa ja valittavat kaikesta.
Tiedän ettei ihmisiä saa lokeroida, mutta tuntuu siltä että suomenruotsalainen perimä vaikuttaa iloiseen olemukseen. Esimerkkejä: Bettina S, Marco Bjurström, Clas Andersson, Ruben Stiller...

Luulevat perimänsä tulevan linnanherroilta, mutta todellisudessa hapansilakan pyytäjiltä, jotka maissa kävivät tyhjäämässä rakkonsa ja pallinsa.

27 kirjoitti:

Luulevat perimänsä tulevan linnanherroilta, mutta todellisudessa hapansilakan pyytäjiltä, jotka maissa kävivät tyhjäämässä rakkonsa ja pallinsa.

hapansilakanpyytäjä voi olla paljon fiksumpi kaveri kuin linnanherra.

old_profile_59003 kirjoitti:

hapansilakanpyytäjä voi olla paljon fiksumpi kaveri kuin linnanherra.

tarkoitettu nimimerkille 27, jostain syystä lykkäsi väärään paikkaan.

HTZA kirjoitti:

on viennyt sydämeni.
Hoikat, kokkia lukuunottamatta, liinatukat näperttelevät kaikenlaista suloista.
Jokunen, väärät geenit, nainut brunettekin koristeena.
Ja minä osaan kielenkin, sujuvasti.
Jospa ottaisi Heikku, kartanonsa kokiksi?
Kyllä minä lehtolapsen saan aikaiseksi, siinä kun muutkin kartanonherrat.
:)
H.

vielä kerran, viestit menee mihin sattuu, joku mättää minussa tai muualla.
Älä hyvä ystävä enää viitsi lehtolapsia maailmaan saattaa, vaikka kuinka olisit
innokas siihen ;))

tippanb kirjoitti:

ne jäyhät suomalaiset? Itse olen kasvanut itäuusmaalaisessa rannikkokylässä ja puolet suvusta on ruotsinkielisiä. Meillä on ollut omat saaristolaismusiikkimme, kieli suomen ja ruotsin sekoitusta yms... Tänne on muuttanut jostain pohjoisesta jäyhää porukkaa, jotka haluavat mollivoittoista itsesäälimusaa ja valittavat kaikesta.
Tiedän ettei ihmisiä saa lokeroida, mutta tuntuu siltä että suomenruotsalainen perimä vaikuttaa iloiseen olemukseen. Esimerkkejä: Bettina S, Marco Bjurström, Clas Andersson, Ruben Stiller...

omalta kohdaltani voin sanoa että, vaikka suomalainen olenkin ja rakastan Suomea...jotenkin sydän halanut aina sitten ehkä johonkin pois...Ehkä jonnekin hitsin Unkariin;))) lopulta...Vitsi jonnekin esi-iso-isäni juurilleni tietysti... En ole päättänyt ihan vielä...nooh...Italia se sopisi;))) Toinen sisareni on samalainen...kaipaamme vaan..aina...mutta, vaikea sanoa mitä lopulta...ehkä sitä elämän räiskettä...ja pauketta;))

tsau:Friidu

HTZA kirjoitti:

on viennyt sydämeni.
Hoikat, kokkia lukuunottamatta, liinatukat näperttelevät kaikenlaista suloista.
Jokunen, väärät geenit, nainut brunettekin koristeena.
Ja minä osaan kielenkin, sujuvasti.
Jospa ottaisi Heikku, kartanonsa kokiksi?
Kyllä minä lehtolapsen saan aikaiseksi, siinä kun muutkin kartanonherrat.
:)
H.

sanottomaksi...ei voida muuta kuin Teon kanssa ehkä hiukan hihitellä...Hyvä Hatsa...

(miksi syytä ei sinulle kerrota);)))) vaikka utelisit kuinka...tai Teo ehkä minä en;))))

tsau:Friidu

27 kirjoitti:

Luulevat perimänsä tulevan linnanherroilta, mutta todellisudessa hapansilakan pyytäjiltä, jotka maissa kävivät tyhjäämässä rakkonsa ja pallinsa.

on tuoretta pyydettäessä. Ruotsissa sitä hapatetaan ei meillä. Tulehan joskus maistamaan aitoa pellinkiläistä silakkaa. Tai osta Stadista silakkamarkkinoilta. Ja tiedoksi, että silakanpyytäjät ovat hauskoja ja löytyy ainakin tunneälyä ;). Kyllä heidän bileissä snapsit virtaa ja juomalaulut raikaa :D

"Kaikki muu on rakkautta paitsi ei potkiminen, ja taas rakkaudesta ne hevosetkin potkii"

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9177224/44785716

HTZA kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9177224/44785716

tuonne toiseen paikkaan, enää en kirjoita mitään, sekaisin nakkelee ;((