Isäni perunkirjoitukset on ensiviikolla, itse en isääni ole tavannut kuin aivan pienenä, eli hän ja hänen perheensä ovat melko vierasta väkeä. Nyt kuitenkin tuli kutsu tähän tilaisuuteen, soitin leskelle ja kysyin että voiko myös mieheni tulla tuekseni. Hän ilmoitti että mieluiten tulisin yksin ja hoitaisin osuuteni nopeasti ja poistuisin sitten, he eivät välitä olla tekemisissä minun tai perheeni kanssa. Onko minulla oikeus ottaa mieheni tuekseni? Itse en näistä asioista oikein ymmärrä, enkä haluaisi allekirjoittaa papereita joita en ymmärrä. Tiedän että isäni oli melko varakas, häneltä jäi siis yksi minun lisäksi yksi tytär ja tämä leski. Jotain peritöä siis on tulossa.
Aviomies mukaan perunkirjoitukseen?
12
231301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
lakimies tai avustaja. Luulen, että miehesi voi toimia avustajana. Soita oikeusaputoimistoon ja kysy sieltä tarkemmin.
Miehesi voi olla myös ummikko perintö asioissa.
Pyydä lähettämään asia paperit ennen tilaisuutta itsellesi .
Voit ottaa miehesi mukaan perunkirjoitukseen avustajanasi.
Mitään sinun ei tarvitse perunkirjoitustilaisuudessa allekirjoittaa, ei perukirjaakaan. Toki voit perukirjan allekirjoittaa, jos allekirjoituksellasi vain myönnät, että olet ollut tilaisuudessa läsnä.
Jos perukirja ei valmistu ko. tilaisuudessa (sen puhtaaksi kirjoittamiseen ja verotoimistoon toimittamiseen on aikaa yksi kuukausi perunkirjoituksesta lukien), pyydä lähettämään sinulle siitä oma kappaleesi. Sen kanssa voit käydä asiantuntijan kanssa keskustelemassa perinnönjaosta.
Perukirja ei saa mitään lainvoimaa. Jos jälkeenpäin havaitaan, että jokin asia on toisin kuin perukirjassa, perinnönjaossa toimitaan tuon oikean asiantilan - ei perukirjan - mukaisesti.
Saat ottaa perunkirjoitukseen ihan kenet tahansa avustajaksesi, vaikka miehesi. Se on tapauksessasi jopa suositeltavaa. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Koska et ole pesän ilmoittaja etkä uskottu mies, niin et joudu allekirjoittamaan mitään papereita.
Koska olet isäsi rintaperillinen, "sinun osuutesi" kestää ihan koko toimituksen ajan, alusta loppuun, ei sinun tarvitse lähteä kesken pois.
Onko isälläsi testamentti tai onko isälläsi ja hänen vaimollaan avioehtosopimus? Jos on testamentti, niin se annetaan sinulle tiedoksi ja joudut allekirjoittamaan, että olet saanut sen tiedoksi. Usein noihin vastaanottokuittauksiin laitetaan myös, että sitoutuu olemaan moittimatta testamenttia. Sitä osaa ei tartte allekirjoittaa, vaan ainoastaan se kohta, että olet ottanut sen vastaan.
Jos saat mahd. testamentin allekirjoitettavaksesi peruskirjoitustilaisuudessa, voit mielestäni aivan hyvin toimittaa allekirjoituksen myöhemminkin. KOSKAAN EI PIDÄ ALLEKIRJOITTAA MITÄÄN, MISTÄ EI OLE VARMA TAI MITÄ EI YMMÄRRÄ. Allekirjoitukset ehtii myöhemminkin, ei niillä ole mitään kiirettä.
Mieheni kanssa mietittiin että viisainta ottaa asiantuntija mukaan tilaisuuteen, näin ei tule tehtyä painostettuna mitään hätäisiä ratkaisuja. Eikä tuo asiantuntija niin kalliilta kuulostanut, laskun maksaakseen ei tarvitse syödä kaurapuuroa montaa kuukautta, vaikka ilman perintöä jäisinkin. Tilaisuus perjantaina, kerron sitten miten tässä tapauksessa kävi. Kiitokset kaikille neuvoja antaneille.
Ei sinun miehellesi kuuluu sinun perinnön jako ..
Etkö uskalla mennä yksin vai :))
Eikä se oo niin vaan että että leski sanoo että tule hakemaan omasi pois ..
Tuskin tuo nyt sitä on että eivät välitä sinusta ja peheestäsi. Minun siskoni on myös naimisissa eikä hänelle siis siskolleni tullut mielenkään ottaa miestään mukaan perunkirjoitukseen .
Sinne saa ottaa mukaan avustajan itselleen ja on ihan asianomaisen oma asia, kenet ottaa.
Saavuin paikalle puolituntia ennen tilaisuutta, läsnä oli leski, kaksi hänen sukulaistaan uskottuina miehinä ja joku kaveri jonka henkilöllisyys jäi epäselväksi, hän kuitenkin laati papereita. Lisäksi leskellä valtakirja tyttäreltään. Heti saavuttuani sanottiin ettei tässä kovin kauan mene ja paperit on allekirjoituksia varten valmiina. Ilmoitin kuitenkin että odotetaan lakimiestäni, joka saapunee sovittuun aikaan mennessä, yllättäen papereissa olikin jotain korjattavaa. Menimme kahville, jonka aikana tämä papereiden laatija teki tietokoneellaan korjauksia ja printtasi uudet paperit. Itse asiaa helpotti paljon se että leski oli isääni varakkaampi ja yhteinen asunto oli hänen omistamansa, tosin aluksi yrittivät että isäni omistama lomakiinteistö olisi ollut yhteinen asunto, lakimieheni tämän tyrmäsi välittömästi, koska molemmat oli ollut kirjoilla juuri tässä lesken omistamassa asunnossa. Eli lesken ja isäni välinen osuus oli helpolla tehty. Isäni omaisuuden listaamisessa taas oli pieniä vaikeuksia, tilit ja osakkeet oli tietysti kuolinpäivän saldon/kurssin mukaan, mutta muu omaisuus oli arvioitu todella alhaiseksi. Lakimieheni kysyi perukirjan laatijalta ja uskotuilta miehiltä mihin nämä arviot perustui? Kunnon vastausta tähän ei saatu, mutta sitten alettiin etsiä internetistä vertailukohteita autolle, lomakiinteistölle ja sijoitusasunnolle. Arvoja nostettiin reilusti osan omaisuuden kohdalla, näin saatiin kaikki paperille. Tai ainakin luultiin, isäni papereissa oli nimittäin mukana tiliotteet usealta vuodelta, näitä selatessaan lakimieheni huomasi pari vuotta sitten tehdyn 50000e siirron siskopuoleni, siinä luki viestiosiossa "laina asuntoa varten". Tämän pesän ilmoittajana toimiva leski yritti selittää lahjana joka ei ollut ennakkoperintöä, mitään lahjakirjaa ei tosin löytynyt, eikä kuittia maksusta. Tämä siis lisättiin pesän saatavaksi. Lopuksi alettiin puhumaan pesänjaosta, tähän lakimieheni totesi ettei edellytyksi jakoon ole ennenkuin olemme tarkastaneet lomakiinteistön ja muun omaisuuden oikeat arvot asiantuntijoilla. Pienen kiistelyn jälkeen saimme sovittua miten pääsemme tutustumaan näihin kohteisiin. Jakoa varten sovittiin uusi tapaaminen kuukauden kuluttua.
Onneksi otin lakimieheni mukaan tapaamiseen, muuten minua olisi varmasti höynäytetty ja olisi allekirjoittanut itselleni epäedullisia papereita.
Olipa hyvä, että otit asianajajan! Noin sitä yritetään ihmistä höynäyttää. Kerroppa sitten myöhemmin, miten juttu lopulta meni.
Muuten onnistunut juttu, mutta mahtoikohan tuo perukirjan arvojen korottaminen olla viisasta? Seurauksena on nimittäin suurempi perintövero. Omaisuuden todellinen arvo ei siitä nouse, ja perinnönjaossa arvot määritellään joka tapauksessa uudelleen.
Tosin siitä voi olla hyötyäkin sitten kun myyt jotakin omaisuutta ja hankintahinta lasketaan tämän mukaan. Siinä vaiheessa sitten myyntivoittovero pienenee ja sehän on yleensä suurempi kuin perintövero. Jos siis aiot myydä saamasi perinnön lähiaikoina, unohda tämä kommentti.
Tuollaisessa tapauksessa käy monesti niin että perheessä asumattomalle lapselle ei haluta luovuttaa kiinteistöjä yms. omaisuutta, vaan hänen osuutensa maksetaan rahana. Tällaisessa tapauksessa on tietysti aloittajan etu että omaisuuden arvo ei ole aliarvioitu, vaikka veroa enemmän joutuukin maksamaan.
Tuon viidenkymmenen tonnin huomaaminen tais jo maksaa avustajan palkkion....
Alusta asti on hyvä tehdä paperit, onko annettu lahja vai ennakkoperintö, asiasta voi tulla kiistaa myös täyssisarusten tai leskeksi jääneen vanhemman eikä vain ulkopuolisten kanssa.
Ymmärrän vähän myös tämän tapauksen leskeä, jos aloittaja oli syntynyt avioliiton aikaisesta suhteesta (eikä poikamiehelle).
Kävimme lakimieheni ja kiinteistövälittäjän kanssa arvioimassa kohteet, ja todella alakanttiin ne jäi edelleen perukirjassa. Lakimieheni arvioi ettei verottaja tule näitä annettuja arvoja hyväksymään, vaan tulee niitä korottamaan perintöverotuksessa. ja hyvä niin, koska itse ainakin tulen myymään jos jaossa jokin kiinteistö tulee minulle. Kiinteistövälittäjä antoi meille jaon pohjaksi arviot kirjallisena, pieni lasku näistä tulee, mutta lupasi että se hyvitetään jos laitan kohteen heille myyntiin. Alustavasti keskusteltiin lakimieheni kanssa miten jako voisi mennä, päätimme että tulemme ehdottamaan että siskopuoli saisi lomakiinteistön, minulle sijoitusasunto ja rahaa jotta arvot saadaan samansuuruiseksi. Auto myyntiin, loput rahat ja sijoitukset tasan. Huomioiden tietysti että toinen osakas on velkaa pesälle tuon 50 000e. Lakimies on jo ehdotuksen vastapuolelle lähettänyt, mielenkiinnolla odotamme vastausta. Toivottavasti asia saadaan helpolla pois päiväjärjestyksestä.
Olet tuon perheen ulkopuolinen ihminen, ja tongit toisten kuolinpesään kuin haaskalintu lakimiehesi kanssa. Ihmeellinen tämä suomen laki kun tälläinen on mahdollista. Voimia tuon kuolleen oikeille omaisille, surun keskelläkin joutuvat tuollaisen ahneen ihmisen hyökkäyksen kohteeksi.
Ootko blondi kun et osaa lukea alkuperäisen kysymystä?
Mikä ihmeen toisten kuolinpesä? Jos nyt yhtään ymmärsit alkuperäistä kysymystä, alkuperäinen kirjoittaja on kuolinpesän osakas. Ja perittävän lapsi siinä missä toinenkin.
Hänen mielestä kaikki kuului hänelle appeni omaisuudesta hän ei olisi halunnut luovuttaa mitään lapsilleni.
Haukkui vain koko ajan etten minä ole tehnyt mitään omaisuuden eteen (enpä niin mutten mitään saakkaan kun lapseni ovat perillisiä).
Perintöverot ja yhteisen asunnon remontit hänen miellestä kuuluisivat lapsieni maksaa mutt omaisuus kuuluisi hänelle.
Onneksi perintökaari määrittelee kuka saa ja kuinka paljon.
Ilmeisesti raha sokaisee monia leskiä ja heistä tulee mielipuolia, itsekkäitä narsisteja.
Olen kylläkin leski itsekkin mutta lapseni ovat etusijalla ja heidän etujen mukaan mennään.
Alkuperäinen kysyjä on vainajan lapsi eli rintaperillinen. Puheena olevassa perinnönjaossa jaetaan vainajalta jäänyttä omaisuutta, ei lesken tai "perheen" omaisuutta. Kusyjä ei ole tässä perinnönjaossa mikään ulkopuolinen.
Alkuperäinen kysyjä ei ole kertonut taustastaan, mutta lapset, ovat sitten syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, ovat tasaveroisia sukulaisia ja perillisiä eikä nykyinen leski tarvitse kenenkään ymmärrystä. Kysyjä voi olla vaikka vainajan aikaisemmasta avioliitosta?
Meilläpä isäukko tyhjensi nettipankin kautta äitin tilit omilleen ja siirsi väärentämällä äitin autonkin omiin nimiinsä äidin ollessä sairaalassa kuolemassa syöpään. Yhteinen asunto olikin jo valmiiksi vain isän nimissä. Niinpä ikänsä töissä ollut, vuosi aiemmin oman isänsä perinyt ja itse juuri eläkkeelle jäänyt äitini kuoli köyhänä kuin kirkonrotta, eikä lapsille, jotka ovat kaikin puolin kunnon kansalaisia, jaettu perintönä puusentin puolikasta: Äijä vei ihan kaiken.
Jos jotain hyvää haluaa asiassa nähdä, niin eipä toisalta tämä jälkeen tarvitse äijää autella vanhuuden vaivoissaan...
Eikö ne asunnot, rahat ja autot olleet yhdessä hankittu? Miksi pitäisi pennuille alkaa kaikkea jakamaan isän vielä eläessä. Kun molempien aika jättää on jaon paikka vasta.
Miksi leski ei tarvitsisi ymmärrystä ? Jos aloittaja oli syntynyt avioliiton aikaisesta suhteesta, sivusuhteen hedelmän tapaaminen voi olla kova paikka. Miehen tytär tuli myös jakamaan hänen oman tyttärensä perintöä. Tällä en tarkoita ettei aloittaja olisi ollut oikeutettu isänsä perintöön.
Aloittaja on vainajan lapsi eli rintaperillinen. Hän ei kertonut taustastaan eikä se itse asiaan kulukaan, mutta minä oletan ilman muuta asian olevan niin, että aloittaja on vainajan ensimmäisestä avioliitosta eikä mikään "sivusuhteen hedelmä". Aloittaja ei ole voinut syntymäänsä vaikuttaa ollenkaan eikä ainakaan niin paljon kuin esim. hänen isänsä. Miksi hänen pitäisi ymmärtää leskeä, joka on saattanut "viekkaudella" riistää aloittajalta hänen isänsä ja aloittajan äidiltä aviomiehen?
Aloittajalla ei ole mitään tekemistä lesken mahdollisten huolien kanssa.