Koko kroppa tärisee(kädet eniten), silmät ei pysy kiinni vaan nykii kun niitä pitää kiinni ja kun ne on auki ne vaan tuijottaa ja sydän hakkaa. Onko nuo Petit Malin oireita? Mikä lääke on paras Petit Mal -kohtauksiin?
Petit Mal:ko?
kaneli`
7445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oisko paniikki kohtaus/häiriö.
Se on mullekkin tullu mieleen, mutta multa otettiin EEG ja siinä oli jotain muutoksia. Vai voiko paniikkihäiriö auheuttaa muutoksia EEG:hen? Tietääkö kukaan?
Olen epileptikko ja sain samankaltaisen "kohtauksen" n. viikko sitten, oli ihan uuden tyyppinen. Kohtaukseksi sen tunnistan aiempien kokemusten myötä. Tunne oli kamala ja pelkotila aivan hirveä vaikka kuinka yrittää itseään rauhoitella että "tulee jos on tullakseen" (olen ns. grand mal:ien saaja perinteisesti). Täällä sitä kesti lähes kaksi tuntia kolmessa aallossa, käytännössä kiinni sängyssä kun jalat ja kädet eivät kramppaamisen vuoksi kantaneet liikkumista, pää toimi kyllä. Mielestäni pahempi kuin armollinen taju pois -kohtaus. Toivottavasti et joudu usein tuollaista kestämään. Itse sain lääkenoston riesakseni mutta parempi kai niin kuin uusinta. Laukaisijana melko varmasti kaksi äärimmäisen stressaavaa asiaa.
Millaisia oireita sinulle tuli kyseisessä kohtauksessa, muuta kuin ne kramppaukset siis? Voitko kertoa tarkemmin? Alkoivatko sinun silmäsi esimerkiksi tuijottamaan ja oireilemaan muuten niin, että ne eivät pysyneet kiinni? Onko sinulta otettu EEG? Mitä lääkäri sanoi tuloksista jos on otettu?
No päästä lähtee sellainen epätodellinen tunne, joka on erilaista kuin mikään muu. Sellaista olen tuntenut aiemminkin. Se ei ole huimausta mutta on lähin vertaukuva, jonka keksin. Itselläni tunne on niin voimakas, että se saa välittömästi pelkotilan päälle, koska alkaa pelätä kohtausta. Ohessa tunnen erilaisia sykähdyksiä, jotka saavat silmät räpsähtämään.
Tällä kertaa syöksyin sängylle ja yhtäkkiä raajat menivät voimattomiksi jaloista alkaen ja pää alkoi kaartua taaksepäin. Lihaksissa, erityisesti pohkeissa ja hauiksissa tunsin suonenvetomaista rytmistä kramppailua, joka ei ollut näkyvää. Yritin liikkua mutta tajusin, etteivät jalat kantaneet kunnolla edes konttaamiseen. Sydän hakkasi hullua vauhtia ja hengitys vaikeutui. Nämä tulivat kolmessa aallossa 1-2 tunnin ajan. Silmistä en osaa sanoa, koska en uskaltanut laittaa niitä kiinni, naama oli puutunut toiselta puolelta. Lähinnä keskittyin hengittämään ja tuijottamaan eteenpäin.
Mulla on otettu useita EEG:itä elämäni aikana eikä siihen nykyään erityistä tarvetta taida olla. Epilepsiani on lapsuuden aivoleikkauksen jälkiseuraamus ja EEG:ssä näkyy arpikudoksen vaikutus muttei mitään erityisiä piikkejä. Olen lääkityksellä normaalisti, nyt annosnosto. Perinteisesti olen saanut tajuttomuuskouristuskohtauksia ja viime vuosina satunnaisia nykinöitä, viime aikoina naaman puutumista useastikin, jonka epäilinkin johtuvan taudista. Sen seurauksena hiljattain otettiin magneettikuvat, jotta puutumisen muut lähteet voitiin sulkea pois.
Onko sinulla tullut kohtauksia fyysisen rasituksen jälkeen tai aikana? Minä olin tänään uimassa ja sen jälkeen silmäni rupesivat vain tuijottamaan ja nykimään. Viimeksi sain samanlaisen kohtauksen kun olin kävellyt kovassa helteessä. Silloin oireena oli vain silmien tottelemattomuus ja nykiminen. Ja kun olen stressaantunut silloinkin tulee herkemmin noita kohtauksia... Onko samoja kokemuksia?
No ei oikeastaan. Mulla on muutenkin tullut hyvin vähän mitään kohtauksia tai alkuoireita. Kerran helteellä puistossa iso jysäys mutta silloinkin oli lääkevaihdos meneillään ja pitoisuus pielessä.
Stressistä ja väsymyksestä sen sijaan olen saanut satunnaisia oireita ja nyt on erityisen poikkeuksellinen stressi päällä, mikä melko varmasti aiheutti tuon viimeisen. Kurjaa on tuo annosnosto, koska se vie uskoa taudin kurissa pysymiseen mutta toisaalta mielummin se kuin tuollaisia tajuissaan olevia pelkotiloja.