Mä nyt

se tulee. Tässä on vaan täytynyt käsitellä kaikkia vanhoja haavojakin samalla niin olo on aika hauras. Mutta kyllä tämä tästä.

rankkaa. kirjoitti:

se tulee. Tässä on vaan täytynyt käsitellä kaikkia vanhoja haavojakin samalla niin olo on aika hauras. Mutta kyllä tämä tästä.

....taas provo, vai onko siellä joku kotona, joka kirjoittaa oikeasti elämästään?

ei ainakaan tänä päivänä....ei yli ei ali....tunnetaan vaan ja ollaan paikallaan...

enpä taida mäkään..

No, mitäs tässä voisi tehdä? Eihän tälle mitään mahda...voimat saattaa loppua sitten yks kaks...

tiedän. Tääkin "juttu" on ollut alusta asti aika mahdoton, silti vaan kun kohtaa jotain niin syvältä koskettavaa niin siitä on vaikea luopua.

rankkaa. kirjoitti:

tiedän. Tääkin "juttu" on ollut alusta asti aika mahdoton, silti vaan kun kohtaa jotain niin syvältä koskettavaa niin siitä on vaikea luopua.

.................................kaukotunteita................

rankkaa. kirjoitti:

tiedän. Tääkin "juttu" on ollut alusta asti aika mahdoton, silti vaan kun kohtaa jotain niin syvältä koskettavaa niin siitä on vaikea luopua.

kun luulee löytäneensä sen oikean, kun jo ensitapaamisella menee jalat alta ja paremmin tutustuessa löytyy niin paljon yhteistä, että pelottaa, kun toinen tuntuu heti niin tutulta, että ihmettelee, että onko oikeasti ollut elämää ilman häntä... niin kuin hän olisi ollut aina siinä vierellä, ja rakas.
Mutta sitten, muuttuiko hän vai mitä tapahtui... kaikki olikin kai unta, on aika herätä ja ... niin tehdä mitä? Unohda en koskaan.

No niin on! kirjoitti:

kun luulee löytäneensä sen oikean, kun jo ensitapaamisella menee jalat alta ja paremmin tutustuessa löytyy niin paljon yhteistä, että pelottaa, kun toinen tuntuu heti niin tutulta, että ihmettelee, että onko oikeasti ollut elämää ilman häntä... niin kuin hän olisi ollut aina siinä vierellä, ja rakas.
Mutta sitten, muuttuiko hän vai mitä tapahtui... kaikki olikin kai unta, on aika herätä ja ... niin tehdä mitä? Unohda en koskaan.

Jos tämä oli minulle, sopii kyllä, niin en tiedä mitä tapahtui, tiedät mitä on tapahtunut mutta nyt en tiedä mitä pitää tapahtua tai miten...se on selvää ettei voi muita tulla, melkein mahdotonta kun tietää mitä myllerryksiä on tapahtunut....aikaa menee koko ajan...ehkä tiettyä varmuutta vailla...kun ei ole satavarma...ja se tekee varovaiseksi...

rankkaa. kirjoitti:

tiedän. Tääkin "juttu" on ollut alusta asti aika mahdoton, silti vaan kun kohtaa jotain niin syvältä koskettavaa niin siitä on vaikea luopua.

Samaa minäkin teen. Yritin juuri kirjoittaa jotain, mutta en saanut mitään aikaiseksi :(.

Musta tuntuu siltä, että kaikki, mitä tästä eteenpäin teen -teen väärin. Siksi olenkin päättänyt tai ainakin yritän olla päästämättä ketään lähelleni. Ehkä on parempi, että pidättäytyy kaikista läheisitä ihmiskontakteista jonkun aikaa. En tarkoita sellaista normaalia kanssakäymistä.. ja en kuitenkaan voi unohtaa Häntä. En osaa kuvailla tätä. Tekisin väärin kaikkia osapuolia kohtaan.

Taidan mennä saunaan ja itkeä siellä, itkukin on sitä sielun itkua.

No niin on! kirjoitti:

kun luulee löytäneensä sen oikean, kun jo ensitapaamisella menee jalat alta ja paremmin tutustuessa löytyy niin paljon yhteistä, että pelottaa, kun toinen tuntuu heti niin tutulta, että ihmettelee, että onko oikeasti ollut elämää ilman häntä... niin kuin hän olisi ollut aina siinä vierellä, ja rakas.
Mutta sitten, muuttuiko hän vai mitä tapahtui... kaikki olikin kai unta, on aika herätä ja ... niin tehdä mitä? Unohda en koskaan.

Täydellisesti kirjoitit... ei voi lisätä mitään eikä ottaa mitään pois. Ehkä hän oli unta, tai ehkä enkeli. Hän kosketti lujaa, teki sydämeen pysyvän jäljen ja sitten katosi. En unohda koskaan.

Feelings kirjoitti:

Täydellisesti kirjoitit... ei voi lisätä mitään eikä ottaa mitään pois. Ehkä hän oli unta, tai ehkä enkeli. Hän kosketti lujaa, teki sydämeen pysyvän jäljen ja sitten katosi. En unohda koskaan.

http://www.youtube.com/watch?v=VofLbnNronk&feature=related

mäkään yli taida päästä. En varmaan saa enää edes soittaa hänelle.

tietää haluaako vai ei, koska se voi olla jossain vaiheessa myöhäistä, kun hän meneekin jo ja sä huomaat että hänestä välität.

varmaan kirjoitti:

mäkään yli taida päästä. En varmaan saa enää edes soittaa hänelle.

Meitä näkyy olevan useampia jotka ei pääse ihastuksestaan/kaipaamastaan ihmisestä yli. Et taida olla ihastukseni.. Koska en ole hänelle noin sanonut. Minulle kyllä saa soittaa/viestitellä.. :)

pitää uskaltaa kirjoitti:

tietää haluaako vai ei, koska se voi olla jossain vaiheessa myöhäistä, kun hän meneekin jo ja sä huomaat että hänestä välität.

Ei tuo ole mikään väittelyn aihe. Kaipa se oikea henkilö ymmärtää tuon viestini ilman mitään lisäselvennyksiä. Mikäli nyt tuosta pystyy minut tunnistamaan.