En osaa uida kunnolla!

Nykyisin järjestetään ihan aikuiskoulutus uintikouluja, suosittelen sinne menemistä.
Noh se ala-aste/yläaste meininki oli muutenkin vähän sitä sun tätä. Rohkeutta vaan ja kurssille siellä ne kaikki lähtee lähes samalta viivalta eli nollista. Ja siellä on myös paljon iäkkäämpiäkin.

Se on täysin tekniikasta kiinni pystyykö uimaan esim. sen 200. Mitä paremmin tekniikka hallussa sen vähemmän se vie fyysisiä voimia.

Paljon uivana, osaavana ja siitä tykkäävänä ihmisenä haluan oikoa joitain käsityksiäsi.

- jopa uimahalleissa näkee, että (kilparadat poislukien) puolet porukoista eivät osaa/jaksa uida 200metriä yhtäsoittoa - siis uimataidon raja ei ylity edes uimahallikävijöitten keskuudessa. Et siis todellakaan ole ainoa.

- radalla hitaamman ohittaminen vaikka pärskien EI ole kiusantekoa, opettajan täytyisi osata ohjata selvästi uimataidonta/huonosti uivaan tekniikassa ja polskimisradalle uimaan. Liikunnanopettajasi ei ehkä ollut briljanteimmasta päästä alallaan.

- uimarannoilla 95 % vedessä olevista ihmistä vain oleskelee ja viilentyy vedessä. Koska olet nähnyt jonkun oikeasti uivan muutamaa vetoa enemmän uimarannalla?

- luulet vaan muitten tuijottavan sinua koska uit huonosti. Ne jotka ovat itse uimassa tai muuten kuntoilemassa eivät välitä pätkääkään räpiköivistä "uimareista" jolleivat nämä nyt satu olemaan kuntouimareitten tiellä. Lapsiperheillä ja kaveriporukoilla on omat juttunsa. Ainoa joka sinua saattaa tuijottaa on paikallinen kyylääjä biksujesi takia.

sitten oppia uimaan tai parantaa uintitekniikkaasi? On olemassa aikuisten uimakouluja, myös sellaisia joissa parannetaan uintitekniikkaa, jos jo osaat uida. Siellä on muitakin.

Vesile ei tietenkään kenenkään tarvitse lähteä, voi pysyä kuivalla maalla. Mutta jos haluat parantaa uimataitoasi/tekniikkaasi, mene kouluun. Ei mullakaan ole kuin uimakandin paperit - hih. Ja kesällä tulee uitua, jos vain sellainen sopiva ranta löytyy... Halliin en mene koskaan enää - mikä tietysti on itselleni suuri harmi, kun pidän uimisesta, vaan en uimahallimeiningistä. Mylös kesäisin uimarannoilla harmittaa se, että kakaroitten pitää sitten lähteä esittämään että eihän tuo nyt ole matka eikä mikään, eräät kun uivat jopa avomerellepäin niin totta kai pikkupoikien ja -tyttöjenkin pitää lähteä sitten kanssa kokeilemaan. Noo, kai ne osaavat sitten ajoissa kääntyä takaisin. Tästä tulee tietysti mieleen se, ovatko uimarannat ja niitten tapahtumat kaupungin vastuulla, jos kaupunki ylläpitää rantaa. Jos uimaranta-alue on merkitty vaikkapa jollakin poijuketjulla, niin lieneekö se merkki, että sen ulkopuolelle kun menet, niin itsehän vastaat. Tosin jos rannalla ei ole valvojaa eikä edes minkään sortin pelastusvenettä, niin se siitä sitten. Joo vanhemmat vastaavat lapsistaan. Ottaa päähän myös se, että menevät sinne merelle myös kaikenlaisten uimalauttojen ja -renkaiden kanssa - nooo, merialueella veneillessä pitänee olla pelastusliivit vai?

Höh.

älä stressaa ;D Minä osaan uida, mutten pidä siitä. Joku on joskus ihmetellyt, että enkö osaa uida (en muista koska olen uinut viimeksi). Olen vain sanonut, etten halua. Jokainen tyylillään, mitä sinä niistä muista.

Uintikokemuksesi ei kerro juuri mitään fyysisestä kunnostasi. Uimataito on tekniikkalaji. Hyvän tekniikan omaava rapakuntoinenkin ui ulkopuolisen silmin katsottuna ällistyttävän vaikuttavasti. Tuostakin huolimatta uiminen kohottaa fyysistä kuntoa tehokkaasti. Jännä laji...

Itse onnistuin samantyylisellä taustalla kehittämään uimataitoani tuossa kolmenkympin jälkeen omaehtoisesti harjoitellen uimahallissa. Muistelen että homma lähti siitä, että päätin oppia "sammakossa" uloshengityksen veden alle. Tuon omaksuminen jo yksistään aikaansaa järjettömän edistysaskeleen. Keksippä samaa lenkkeilyharrastuksessa tai pyoräilyssä.

Tohdin veikata, että itse asiassa sinä Haluat uida eikä vain viilentyä. Luen rivien välistä. Onnea matkaan.

Jos Jumala olisi tarkoittanut, että meidän pitää uida, Hän olisi luonut meidät kaloiksi.
Koska Hän ei ole niin tehnyt, meidän tarkoituksemme on pysyä maan pinnalla.

"Helpossa" uinnissa uintiasento on olennainen - vartalo pintaa myötäillen poikkipinta-ala eli vartalon edellä työnnättävän veden määrä eli uinnin vastus on pienin. Tämä taas ei onnistu muuten, kuin pitämällä pää vedessä. Tätä liikettä, mikäli siihen ei ole totuttu jo lapsena, taas ihmisellä on luontainen vaisto välttää. Kun ei ole tuntemusta kiinteästä tuesta ja pää on vaakatasossa, hermosto tulkitsee tämän siten, että olet kaatumassa. Samoin "inhottavan" hengitystä estävän nesteen oleminen suun edessä yleensä laukausee refleksin vetää päätä taakse ja ylös. Uinnista ei tällöin yksinkertaisesti tule mitään.

Muutamalla tavalla näistä voi pyrkiä eroon. Yksi tapa on perinteinen kuplien puhaltaminen veteen. Toinen tapa on "krokotiili" tai "alligaattori" -harjoitus: Laita uimalasit päähäsi ja paina leuka (mielellään tyyneen veteen). Pystyt hengittämään veden pinnan yläpuolelta. Seuraavaksi laskeudu alemmas, ja avaa suusi siten, että alahuulesi on vedessä. Jos tuntuu, että nieluun menee vettä, voit kumartua eteenpäin, jolloin vesi ei pääse nieluun. Tästäkin voi vielä hengittää. Seuraavaksi paina suu kokonaan veteen, siten että vain silmät näkyvät (harjoitus saa tästä nimensä). Ja lopulta kokonaan sukelluksiin. Kun tämä onnistuu helposti, kokeile tulla samalla tavoin ylös, t.s. ensin silmät, sitten suu, leuka ja vasta lopuksi kokonaan.

Seuraava vaihe voi olla totuttautuminen vaaka-asentoon. Asettaudu rennosti veteen (pyri myös antamaan niskan olla rentona, pää kelluskelee omineen) ja puhalla voimakkaasti keuhkot tyhjäksi. Mikäli saat keuhkot todellä tyhjäksi, keho hetken aikaa leijuu kohti pohjaa. Tämä kannattaa tehdä matalassa vedessä, jolloin saat "kammon" tunteen mahdollisesti iskiessä päälle jalat pohjaan ja itsesi ylös, mutta ajan myötä pitäisi olla mahdollista nousta hallitusti ylös.

Edellisen harjoituksen rento kellumisasento tunnetaan nimityksillä "tiskirättiasento" tai "virallisemmin" "nimmari" (signature position). Askel tästä uintiasentoon tapahtuu jäykistämällä vartalo vatsa- ja selkälihaksilla ja vetämällä kädet ja jalat pintaan. (Jalkojen kanssa saattaa joutua vähän huijaamaan ja ottamaan pari potkua.) Lisäksi kannattaa opetella hengittämään: Monet ovat tottuneet hengittämään vajaalla teholla, ja "keuhkot täyteen" hengitys muuttuu "posket täyteen" -malliksi. Rintakehä ja maha saa kohota hengitettäessä.

Näillä pääsee alkuun, suosittelen itsekin aikuisten uimakouluja tai tekniikkakursseja. Uimakouluja pitäisi olla useimmilla paikkakunnilla, tekniikkakurssit ovat vielä hieman harvinaisempia monien uimaseurojen keskittyessä "vakavampaan" kilpauintiin. Näitä voi kuitenkin kysyä.

Rannasta voi hyvin nauttia... no, rannalla. Ja rantavedessä puljaten. Veneessä kannattaa olla aina pelastusliivit, kilpauimarinkaan on turha luulla uivansa sulavin vedoin lähimpään rantaan, äkkinäisesti tulevissa tapauksissa refleksit kyllä toimivat sen verran vahvemmin kuin altaalla toimivat opit.

En tahdo kenellekkään uimaope pelkoa mutta voiko olla oikeasti totta poikani ei osaa uida ja oli viimekerran uinnissa mies opettaja [uima] käskenyt kaikkien mennä tietylle puolelle no poika oli lötkö-pötkön kanssa tullut niin mies huutaa ALAPPA TULLA SIELTÄ PÖTKYLÄINEN! kaikki olivat alkaneet nauraa ja poika sanoi että oli tuntunut todella pahalta on laitettu uimahalliin kipakka viesti sitten olivat kiusanneet loppu päivän huutamalla pötkyläiseksi vaikka painaakin kuin höyhen on 6lk muttei silti saisi nauraa hän on nimittäin pienenä ollut vesifobikko

nojohan on törkeää käytöstä!

Siis herrajestas! kuinka tuolla lailla voidaan käyttäytyäJÄRKYTTÄVÄÄ ei heillä ole oikeutta inistä jos toinen ei osaa uida vaan opettaa olemaan veden kanssa!

Itsellä kävi eskarissa sellainen vahinko että kun meitä opetettiin uimaan, niin alku sujui todella hyvin, mutta sitten otin kelluntarenkaan ja hetken aikaa sen kanssa polskuteltuani käteni liusuivat siitä ja olin pitemmän aikaa veden pinnan alla, kun en päässyt ylös, uimataitoa ei siinä vaiheessa kovinkaan siis ollut. No, ei siinä, paniikissa potkin siellä veden alla, enkä vieläkään ymmärrä miksi en heti päässyt pinnalle, mutta meinas loppua happi ja siitä tulikin kammo uimiseen ja yleensä kaikkiin meri- ja järvi hommiin. Vieläkään en osaa uida, ja olen 17-vuotias. Olen ajatellut lähteä uimakouluun, ehkä jo tänä syksynä. Haluan voittaa pelkoni ja nyt tuntuu, että olisi sopiva aika siihen!

Uimataitoa parannetaan,ei siis tikan heittämisellä tai polttopallon pelaamisella.

Niin oli ,suoritin alkeismerkin kun olin pentu, eli 7 vuotiaana.
Sen jälkeen siskoni kanssa innostuimme uimaan ja suoritimme
molemmat kandin merkin.. Tosin itse jouduin kroolaamaan x 3
vaaditun matkan kun ei ekalla taittunut,mutta en olisi kehdannut
hävitä.

Enne kadia taisimme harjoitella noin 3-4 vuotta.. Uimahallissa ja järvissä sekä meressä , olisin toki suorittanut maisterinkin
koska lavat ja hyppyaltaan pohja olivat tuttuja paikkoja, mutta rahat eivät antaneet myöten, joten suoritin sitten 2 luokan merkin siitä välistä.

Uimataito on vähän kuin mikä tahansa urheilulaji oli kyseessä
sitten: seksi, tanssi tai jopa juoksu...Vain harjoittelemalla oppii.
Ensin tietenkin vedät sen verran mitä jalat antaa myöten,
eli et hukuta itseäsi mikä on itsellä ollut yllättävän lähellä ja monta kertaa. Vanhemmat eivät olleet järin vastuuntuntoisia niinpä meidät vipattiin
uimaan ja he häipyvät shoppailemaan, mutta yhdessä pidettin huolta
toisista.

Opin uimaan jopa perhosta kun oikein reenasin,
ei kait sitä mennyt kuin noin 100 metriä, mutta kuitenkin.
Nykyään en ole pahemmin käynyt, viimeksi varmaan 2010 ja silloin
kauhoin 2 kilometriä 36 minuuttiin mikä on kohtuu hyvin.
Treeniä treeniä ja treeniä ...Sitä tämä elämä on kaikessa
kehittymisessä. Oli se sitten mitä tahansa.

Opettelemalla / harjoittelemalla. Se on hyvä opetalla. Itse olen mielestäni hyvä uimari; osaan mm. kellua pinnalla tuntikausia ja uida tunteja yhtämenoon, merelläkin? Poikani on myös hyvä uimari. Muistan tapauksen poikani kouluajoilta. Oli vanhepien ilta uimahallissa, Rehtori kuulutti että nyt Mikko näyttää mallia , kuinka uidaan?. Hän ui kuntoilumielessä vaikka tuntikausia, välillä tyyliä vaihtaen. :)

Uimaan oppii uimalla, uimalla ja uimalla.
On iso apu, jos joku ohjaa toisinaan. Aikuisten uimakoulu voisi olla hyvä alku.
Sen jälkeen silloin tällöin jonki osaavan ohjaajan johdolla. Sekin auttaa jos voi kuunnella kilpauimarien tekniikan opetusta altaalla.

Tuota noin, kuka pitää itsestään selvyytenä että jokainen ui 200 metriä tosta vaan. Itse pysyn pinnalla ja osaan uida, vaan en jaksa tms. vaikka olen hyvä kuntoinen. Oletko käynyt koskaan uimahallissa ? Jos et niin käypä katsoon, minkälaisia uimareita siellä on, on eri tasoisia, on xxxl-xs kokoisia ja joo, siellä on muutakin tekemistä kuin ihmetellä toisten vartaloita.

Uimalla oppii uimaan, joten halliin vaan veteleen allasta päästä päähän, jos uimataitoasi haluat kehittää. Itse uin hallissakin, niin että olen laidan lähellä koko ajan, jos voimat loppuu, niin saan kiinni, olen penskana yrittänyt hukkua joten siitä on jäänyt traumoja.

yks hyvä neuvo on, että totuttelee veteen vaikka vesijuoksua harrastamalla. kun traumat vähenee, niin sitten vyö pois, ja pieniä matkoja kerrallaan uiden. ja matkaahan voi aina oman kunnon ja tekniikan parannuttua pidentää.

opetele pysty asenossa polvirajajasa vedesä rannan suuntaisei liukujaja veden päällä ja käsillä vetoja samakko.. niin liut pitenee ja jalaltkin tulee mukaan.

sukeltaminen on oppia enstee hyvä , kun etenee samakkoa sukeluksisa niin siitä on lyhyt asia tulla pinnalle ja ruveta uimaan..niin minä olen oppinut ja vanhempien tai jonkun muun valvonassa...

eikä ne ranalla muut kato siellä on muutakin seurattavaa se vaan tuntuu selaiselta...

Kannattaa ehdottomasti mennä uimakouluun, niitä järjestetään aika monillakin paikkakunnilla aikuisillekin!

Mun äiti alkoi huomata merkkejä siitä etten opi uimaan yhtä hyvin kuin siskoni (käytin mieluiten kellukkeita, enkä uskaltanut sukeltaa, koska meinasin kerran hukkua kylpylässä) , joten hän laittoi minut esikoulun ja ykkösluokan välissä kesäkurssille uimakouluun samanikäisten lasten kanssa.

Vaikka kurssista on jo kauan, muistan vieläkin miten mukava ja fiksu opettaja meillä oli! Ei hoputettu ja mentiin rauhallisin askelin.

Innostuin uimisesta niin paljon sen jälkeen, että käyn vielä nykyäänkin uimassa 3krt/vko . Lukiossa voitin kultaa koulun uimakilpailusta.

Uskon että uimakouluun meneminen olisi paras vaihtoehto ongelmaasi. Eikä tarvitse hävetä ollenkaan, koska muilla on sama ongelma! Parhaimmassa tapauksessa voit myös tutustua siellä ihmisiin, ja saada ystäviä.

Vaikeintahan tuossa on lopulta väsätä se gradu uimatieteden laitokselle. Oli aika uskomattoman vaikeaa kirjottaa 100 sivua selkäuintitekniikoiden eroista eri lämpötiloissa ja vesissä.

Uinti on tietysti tärkeää, samoin puinti. Mutta kaikkein tärkeintä on nainti.

Itse olen vain uimakandidaatti, mutta olen ollut kilpauimaseurassa ja urheilusukeltajissa pelannut upopalloa. Viihdyn vedessä, enkä oikein ymmärrä miten joku ei pysty uimaan 200 metriä, on nimittäin aivan sama, uiko 20 metriä vai 2000 metriä. Vedessäkin voi nimittäin levätä, hitaita liikkeitä jos alkaa hengästyttämään, lillumista ja lellumista voi harrastaa kesken matkan ja kun puuskutus lakkaa, voi jatkaa rauhallisemmalla tahdilla verkkaisesti lipuen eteenpäin. Ainoastaan etelän merialueille voi väsyminen tulla kyseeseen, jos yrittä uida virtausta vastaan. ÄLÄ KOSKAAN UI VIRTAUSTA VASTAAN! Jos joudut virtaukseen, ui rannan suuntaisesti, kunnes pääset pois avomerelle vievästä virrasta ja vasta sitten ui rantaan.

Olen 26-vuotias nuori, ja kävin pari vuotta sitten aikuisuimakoulussa, kun ei pienenä tullut opittua uimaan. Itselläni syinä olivat kiinnostuksen puute omalla ajalla, rantakin turhan etäällä, ja koulussa kävimme ehkä kerran kolmessa vuodessa uimassa. Ei sillä, että niilläkään kerroilla mitään olisi opetettu - oletettiin, että kaikki osaavat.

Aikuisuimakoulussa oli mukava meininki ja osalla lähtötaso oli, että he pelkäsivät vettä. Parin viikon jakson aikana opin kellumaan ja tekemään liukuja ja uimaan altaanmitallisen räpiköimällä. Tämän jälkeen homma jäi, mutta sieltä sai nimenomaan vinkkejä kuinka lähteä itse kehittämään uimista eteenpäin, jos haluaa. Kurssimaksu oli nimellinen, ainoastaan uimahallikäynnit kustansivat.

Kokeilin sitten järvessä samana kesänä myöhemmin. Järvivedessä ei homma sitten ihan niin tietty toiminut, kun aallokko tuli heti sotkemaan, ja jouduin toteamaan, että lisäharjoittelua vaaditaan.

Kiinnostus ei ollut niin kova, että olisin jatkanut opettelua, ehkä taas joskus jos aikaa muilta asioilta jää. Hyvä maku aikuisuimakoulusta jäi, ja opettajat siellä sanoivat, että on ihan sallittua käydä alkeistason aikuisuimakoulu useaankin kertaan. Kun siellä on oppinut räpiköimään, voikin siirtyä alkeistekniikkakursseille, ja sitten ehkä viimein sinne järviharjoitteluun :)

Nimimerkki uimakandidaatille tiedoksi: kun tekniikka on yksinkertaisesti niin huono, että pinnalla pysyttelykin tuottaa vaikeuksia, kyllä siinä 20 metrin matkallakin väsyy. Se väsyttää ihan samanlailla fyysisesti kuin vaikka kuntosalilla, jos olet joskus tehnyt pitkää sarjaa niin, että lihas kertakaikkiaan väsyy eikä enää saa toistoa tehtyä.

Ihmetteletkö ihan samalla tavalla kun pikkulapsilla on polkupyörissä apupyörät? Harva osaa fillariakaan ajaa juuri kohdusta tulleena.

Onko suomalaisten uimataito tällä tolalla, mitä täällä esitetään???!!!

Minä kävin uimakoulun jo lapsena. Mitä uimahalleihin tulee niin sinne pitää osata mennä sellaiseen aikaan, jolloin urheilu-uimareita ei ole tai valita kaista, jolla hitaammat uivat. Menen halliin aina keskellä viikkoa päiväsaikaan, koska silloin on vähiten ihmisiä ja työssäkäyvät poissa. Viikonloppuisin hallit ovat täynnä enkä mene sinne siihen aikaan. Jos asut Helsingissä etsi sellainen halli, jossa on rauhallisempaa tai jos asut muualla ota selville hallissa työskenteleviltä, mikä vrk:n aika on rauhallisin. Käy jossain aikuisten uimakoulussa ensin. Ui omaan tahtiisi - rauhallisesti äläkä välitä niistä kouluajoista enää, ne ovat olleet ja menneet. Kyllä sinä uimaan opit. Uinti on tosi hyvä harrastus ja pitää kuntoa yllä! Kannattaa jatkaa!

Uimaan oppii uimalla, jos painuu pohjaan on se vain luonnonvalintaa.heh

Ihminen joka tuntee olevansa huono, näkee kaikki muut ympärillään vain halveksunvansa ja nauravansa selän takana. Näin se ei aina ole.

Uiminen on kaikkein helpoin opetella, kun on ystävä joka sinua voi siinä auttaa. Tai vanhempi. Itse opettelin uimaan mökilläni, siellä järvi ei ole kovin syvä. Rannasta korkeintaan sen metrin ja syvin kohta taitaa olla 3 metriä. Siinä oli helpoin opetella, kun suurimmaksi osaksi sai kädet pohjaan.

Jos mahdollisuus, etsi matalikko missä voi harjoitella turvallisesti ja löytyy mahdollisuus nousta heti seisomaan, kun vain ahdistaa ja pelottaa.

Itse vihaan uimahalleja, koska ei ole mitään mahdollisuutta uida rauhassa...Rannalla ja meressä on mahdollisuus aina mennä syrjempään uimaan.

Joku kysyi, haluaisitko oikeasti oppia uimaan vai haluatko uida koska se on muiden mielestä asia, joka sinun pitää hallita? Ei sinua sinne kukaan raahaa ja heitä altaaseen jos et oikeasti halua. Aikuisten uimakoulujakin löytyy ja siellä käyminen ei ole häpeä.

Ite oon 26v ja yrittäny kymmeniä kertoja opetella uimaan enkä osaa sitä vieläkään, mut pääsinpähän laistamaan armeijas kaikki nee koulutukset missä piti uida xD, mää vedin sleebaa ku muut kärsis vedessä. Haha

Laita ripulia päähän ja sukella, niin saat samanlaisen uimataidon kuin sorsalla.

En ole varma, onko omalla kohdalla asia niin, etten osaa uida vai ettäkö en vain jaksa uida pitkään. Joka tapauksessa hukkumisen riski on oikeasti olemassa ja pari kertaa meinannutkin hukkua. Ongelma voi olla tekniikassa, koska yksinkertaisesti sitä vaan alkaa jonkin ajan päästä vajota ja kun se vajoaminen alkaa niin tulee suut ja silmät täyteen vettä, jonka myötä lopettaa uimisen, kun saa "sätkyn" ja haluaa vain ottaa jostain kiinni.

En ole kyllä vuosikausiin edes yrittänyt uimista, joten en tiedä mikä tilanne olisi nyt, kun on lihaksia ja massaa enemmän ja ehkä parempi kunto. Ja nykyään voisi käyttää piilolinssejä uimisessa. Nuorena uiminen ja oleminen altaassa oli tosi vaikeaa, kun ei huonon näön vuoksi nähnyt mitään (oli vaikeaa myös kuunnella, kun ei nähnyt kuka kauempana puhuu).

Ongelma voi olla siinä, etten koskaan ole saanut sellaista yksilöllistä uimaopetusta, että joku oikeasti seuraisi juuri sinun uimistasi ja korjaisi tekniikkaa siten, että homma onnistuu. Jotenkin vastuutonta koulultakin pistää lapsia aikuisten altaaseen edes selvittämättä, kuka oikeasti osaa uida ja kuka ei. Ja sitten käskeä, ettei keskellä altaassa saa ottaa tukea kelluvista tilanjakajista! (ähäkutti, otin sitten tukea niistä alapuolelta päin, kun voimat loppu)

Uimataito taitaa johtua myös omasta perheestä. Äitini ei osaa uida, isäni osaa uida, mutta ei ylipainonsa yms. muiden vaivojen takia pysty uimaan (eikä nuorempana ja laihempanakaan tainnut olla kiinnostunut siitä mitä lapset osaa), veli osannee uida, mutta ei halua mennä veteen. Joten kukapa näistäkään olisi voinut kertoa, miten uiminen oikeasti tapahtuu? Vai onko uiminen sellainen asia, jonka ihminen osaa luonnostaan?

En ole kyllä koskaan kokenut pilkkaa uimataidottomuudestani, edes lapsena. Nyttemin 3-kymppisenä työkaverit ovat lähinnä olleet ihmeissään, kun asia tullut puheeksi. Itse lähinnä ajattelen, että se on täysin normaalia, että jotkut ihmiset ei osaa uida. Ja lähinnä oudoksun sitä, että jotkut ihmiset ihmettelee, miten se voi olla mahdollista. =D

Kaippa se on monen epäonnisen sattuman summa, ettei osaa uida. Jääny vähän kuin seinäruusuksi lapsena ja nuorena uimaopetuksen suhteen. Olen miettinyt aikuisten alkeiskurssille menemistä, mutta ei asia minua vielä niin kovasti kiinnosta, että kokisin tarvetta mennä.

pahoittelen kohteluasi liikuntatunneilla. Olen valmis ilmaiseksi opettamalla korvaamaan kärsimyksesi , koska opettajakouluttajana tunnen osasyyllisyyttä opettajiesi kaikenpuolisesta ammattitaidottomuudesta ja rehtorin valvonnan puutteesta OPSn noudattamisen ja toteuttamisen suhteen.
olethan nimittäin vienyt asian eteenpäin mahdollsimman pian moisten tuntien jälkeen, ja asia on tutkittu, ettei kyse esim ole ollut valeopettajasta.

Joka tapauksessa :ota yhteyttä aluksi vaikka fb:n kautta!
Takaan sulle aika hyvän perusuimataidon , koska et tunnu olevan ihan rapakunnossakaan, n viidellä harjoituskerralla a n tunti vedessä.
jukka-pekka sarkkinen

ihan on tuttua tarinaa itse oon 44-v "räpiköijä"vesikauhu juontaa juuret lapsuuteen asti kun serkkuni meinasi hukkua pudottuaan uimapatjalta onneksi minä sain hänet pelastettua kuin ihmeen kaupalla.itsekkin meinasin hukkua yläasteen liikunta tunnilla kun oli joku uinti cooperin testi vaik en osannu oikeest uida onneks ope oli hereil ja veti mut pois altaast armeijas aina sain vältettyy uinnit vetoomal kloori allergiaan mitä mul ei oo.on se kyllä helvetin noloa olla tuhansien järvien maassa maakrapu mutta kyllä me opetellaan vielä pinnalla pysymään.
aurinkoista kesää sinulle

ENSINNÄKIN et ole raukka jos veneessä pidit liivit päällä, vaan tyhmiä he jotka eivät pidä. Eikös lakikin jo vaadi. TOISEKSI sinun pitää oppia nauttimaan vedestä. Tarvitset kauniin päivän ja veden lämpötilaksi yli 22C . Opettelet liukumaan kasvot vedessä mahdollisimman pitkään, mutta turvallisesti matalalla ja kellumaan selälläsi. Olen opettanut vammaisia uimaan, useimmat eivät pystyneet kävelemään, mutta uinnista tuli heille suuri nautinto. Osa pystyi käyttämään vain käsiään. Olen hyvä uimari, mutta opin itse vasta 8v uimakoulussa, kun kesäpaikassani järvi oli kaukana. Harjoittelin kaikki liikkeet jakkaran päällä etukäteen kuivalla maalla, enkä tarvinnut kuin liukumisharjoituksia yhtenä päivänä, toisena uin koiraa ja kolmantena sammakkoa, viikon päästä suoritin syvässä vedessä uintimerkin. Vesi pitää pinnalla vaikka ei osaisi uidakkaan, jos putoat ilman liiviä ei tarvitse kuin jaloilla sotkea kuin juoksisi ja käsillä pitää tasapainoa. ET HUKU. Hengitysharjoitukset ja lihasharjoitukset maalla ovat hyödyksi myös.Uida voi vedessä kuin sukeltajat veden alla liukuen ja lipuen kevyesti. Ei tarvitse puhista ja kiskoa itseään henkihieväriin. Ja yhdyn edellisiin siinä että useimmat eivät ui, monet kyllä sukeltavat ja hyppivät laiturilta, mutta uinti jaa muutamaan metriin laiturille takaisin.

ei haittaa viileä vesi tai ilma ja pitää pinnalla. Ja aika coolin näköinen;)

Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin aikuisten uimakoulu? KVG.

Hyvä että harrastat liikuntaa ,jossa jokainen lihasryhmä tekee töitä. viisas ui juuri kuten edellä totesit rannan suuntaisesti,kyllä niitä kramppeja tulee vaikka kuinka monelle. ei kannata ujostella siellä missä millonkin olet ,rannalla tai hallissa. lajin parissa yleensä hyvää fiksua porukkaa.Itse olen kesäisin suorittanut aamusta n.500 m ja iltapäivästä 1000 metriä ,koiraa ja välillä kelluen ,sammakkoa ei tunnu vesi kylmältä,kun aloitaa toukokuussa.

Luultavasti sinä itse olet suurin este hyvän uimataidon hankkimiselle.

Ehdotan, että yrität vähitellen muuttaa omaa asennettasi ja tutustua ihan kaikessa rauhassa veteen miellyttävänä elementtinä. Vesi kantaa tervettä ihmistä erinomaisesti, kun tämä lopettaa räpiköimisen ja uskattaa ottaa rennommin. Rentoutuneena selällään kelluva voi viettää vaikka kuinka pitkän aikaa vedessä vain pieniä rauhallisia liikkeitä tehden.

Kirjoitat, että uimalassa kaikki vaan uivat röyhkeästi ohi. Olit ilmeisesti valinnut huonosti oman uimaharjoittelupaikkasi. Ei pidä mennä radalle, jossa ihmiset kuntoilevat ja olettavat toisten osaavan uida. Valitse sellainen alue matalammasta päästä tai toisesta altaasta, jossa voit harjoitella rauhassa muita häiritsemättä. Keskity omaan tekemiseesi ja anna myös muille tilaa.

Miksi sinun pitäisi mennä syvälle alueelle uimarannalla? Mielestäni olisi parempi harjoitella sellaisella alueella, missä tietää varmasti jalkojensa yltävän pohjaan.

Miksi luulet ihmisten katselevan sinua uimarannalla? Luultavasti useimmilla on jotain paljon mielenkiintoisempaa tekemistä.;) Ole rohkeasti oma itsesi, jokaisella on oikeus käydä uimarannalla, eivät kaikki todellakaan ole mestariuimareita. Heikko itsetunto saa ihmisen kuvittelemaan monenlaista, ihan turhaan. Päättäväisyydellä ja positiivisten kokemusten jälkeen itsetuntokin palautuu varmaan vähitellen normaaliksi.

Miksi sinun pitäisi olla kaikilla alueilla erinomainen? Voisitko suhtautua itseesi hieman lempeämmin ja parhaassa tapauksessa vähän nauraakin itsellesi. - Olethan ollut hieman hupsu kuvitelminesi.;) Olet taatusti kaunis nuori ihminen, ja rannoilla on sekä edustavampia että vähemmän viehättäviä ihmisiä kuin sinä. Jotkut osaavat uida erinomaisesti, jotkut huijaavat potkaisemalla aina välillä jalalla pohjasta vauhtia, jotkut eivät edes yritä uida vaan tyytyvät vilvoittelemaan vedessä.

Voisitko ottaa kaverin mukaan rannalle ja lähteä sinne hupsuttelemaan? Leikkimielinen harjoittelu voisi olla hauskempaa kuin tosissaan rehkiminen.

Elettyjen vuosien aikana olen itse oppinut, että jos jokin asia hävettää tai nolottaa, kannattaa mainita siitä lähellä oleville, niin ei tarvitse enää yrittää peitellä "häpeän aihetta". Olo muuttuu heti rentoutuneemmaksi - ja useimmiten yllättyy miten positiivisesti ihmiset suhtautuvat.

Myös aikuisille on ainakin aina välillä tarjolla uimakouluja. Kannattaisiko miettiä osallistumista?

Toivon, että lähivuosien aikana saavutat toivomasi uimataidon tason ja opit nauttimaan vedestä. Onnea matkaan ja mukavia hetkiä harjoitteluun!

Syö itsesi lihavaksi! Rasva kelluu! Katsoppa Jani Sievistä, rasvainen ei lihaksikas!

Menepä aikuisten uimakouluun. Niitä järjestetään monella paikkakunnalla. Itse kävin vielä uintitekniikkakurssin, josta oli paljon hyötyä. Mukavia polskimisia!!!!

Hommaa kunnon uimalasit ja harjoittele ensin uimahallin matalassa päässä pään painamista veden alle sekä sen jälkeen vaikka sammakkouintia. Huomaat joidenkin harjoituskertojen jälkeen kuinka nautinnollista se kunnon uinti onkaan. Omaan astmaanikin saan helpotusta kunnon uimahalliuinnista. Tuntee kun oikein röörit aukeaa.

JOS Jumala olisi tarkoittanut, että meidän pitää uida, hän olisi luonut meidät kaloiksi.
Mutta KUN ei ole luonut meitä kaloiksi, se tarkoittaa sitä ,ettei meidän tarvitse opetella uimaan, annetaan vaan kaikessa rauhassa kalojen uiskennella ja ollaan me ihmiset kuivalla maalla.
Mitä ihmettä aloittaja edes tekee vedessä? Eikö maalla riitä tekemistä?

vetta menee silmiin ja suuhun? opettele ensin olemaan pelkaamatta vetta (harjoittele sukeltamista) ja kayta hyvia uimalaseja. kay uimassa silloin kun paikalla on vahan porukkaa, altaanmitta kerrallaan, kay uimakoulussa. tsemppia, kylla se siita! mita silla on valia mita muut sinusta miettivat, ei uimareilla ole aikaa katsoa sinun suoritusta kun keskittyvat omaansa.

No etköhän sen verran osaa uida että viitsit pinnalla pyristellä ja läheiselle rannalle uida jos esim. veneestä tipahdat. Jos et sitäkään osaa, niin sitten varmaan turha enää aloittaakaan opettelua. Sen vuoksi on opetusta jo peruskoulussa, ettei ihmiset olisi uusavuttomia myöhemmin, sinne et viitsinyt mennä.

http://www.youtube.com/watch?v=zNjc-UIxR3s

En kyllä itekää osaa :D en ole mikään vesipeto... Juoksemista ja sen sellaista enemmänki harrastan.

Ku se on uimisessa se ongelma että kokoajan yritän liikaa. En osaa rauhottua ja sulavasti mennä vaan hirmu kiire sätkiminen. :D

Huono uimari hyötyy varmaan helposta kellumisen tunteesta. Kaikki ihmiset varmaan kelluvat kun käyttävät uimalaseja ja hengitysputkea. Tästä harjoituksesta on se hyöty, että oppii tuntemaan veden kannattavan voiman. Siitä voi sitten lähteä uimaan vetämällä käsillä vetoja ja se on jo oikeaa uimista. Sen jälkeen voi heittää snorkelin pois mutta pitää uimalaseja.
Uimisessa on hyvä käyttää omaa järkeäänkin. Kannattaa miettiä tekniikkaa.

Olen alta kolmikymppinen ja osannut räpiköidä koiraa altaan mitan kerrallaan, minkä jälkeen on ollut pakko pitää muutaman minuutin tauko. Olen aina kadehtinut uimataitoisia, miten helpolta uiminen ja vedessä kelluminen sujuu heiltä.

Kävin tässä vasta ensimmäistä kertaa ulkomailla (olen varmaan melko säkissä elänyt) ja meressäkin tuli käytyä vilvoittelemassa auringon oton yhteydessä. Hoksasin siellä sitten, piruvie, että tämä aaltoileva vesihän kannattelee melko hyvin. Poljin yhtäsoittoa paikallaan ainakin minuutin, josta sitten lähdin rauhallisesti etenemään kohti rantaa, kädet vettä sivulle työntäen (en ollut osannut/uskaltanut aiemmin). Päässä syttyi iso lamppu, että näinhän tämä homma menee. Tämän jälkeen pitikin käydä jokapäivä hotellin altaalla uimassa ja tyttökaveri nauroi, että olin kuin pikkupenska, joka on keksinyt uuden leikin tai oppinut jotain uutta :D

Luulen, että omalla kohdallani se suurin ja vaikein askel on nyt otettu. Kun on luotto siihen, että vesi kantaa, on helppo alkaa pidentää matkaa ja kehittää tekniikkaa. Loppukaneetiksi voisin sanoa, että jos minäkin arkajalka olen oppinut luottamaan veteen, niin se onnistuu lopulta keneltä tahansa meistä.

Minua ihmetyttää uimataitoisten suuri into tarjoutua opettamaan uimataidottomia. Monet exäni ja kaverini ovat useasti tarjoutuneet opettamaan minua - ja osan kanssa olen ollutkin mökkirannoissa opettelemassa. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut että voin sanoa suoraan, että ei kiinnosta, en pidä vedestä sillä tavalla että haluaisin opetella uimaan. Tämä tuntuu ihmetyttävän ihmisiä.

Uinti on hieno laji, joka sopii kaikille. Suomalaisten uimataito on yllättävän heikko, ja harvat osaavat uida "oikein". Seurat tarjoavat myös aikuislle tekniikkakouluja ja uimakouluja. Personal treinerit tarjoavat uintipalveluita, ja ainakin yksi tuttuni kävi yksityisessä uimaopetuksessa: www.uimaopetus.fi. Eli tapoja löytyy jos haluaa kehittää uimataitoaan. :)

Uinti on itsellä harrastus, ja altaassa tulee käytyä 1-2krt. viikossa. Lapsetkin tykkäävät uida, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että uimataito on taito jonka jokaisen suomalaisen tulisi taitaa...

Itse opin uimaan kymmenenvuotiaana kesällä koirauinnilla. Sitä sitten vetelin kotipihan rannassa menemään, kunnes opettelin alkeisselän, ja sukeltamisen ilman nenästä kiinni pitämistä. Koulussa opeteltiin vaparia ja siirryttiin alkeisselästä selkäuintiin. Koulu-uinnissa olin aina huonoimpien ryhmässä (oppilaiden nimitys kyseiselle ryhmälle). Siellä oli seuranani viisi muuta nelosluokan tyttöjen liikuntaryhmästä. Olin huonojen ryhmän paras uimari, ja jo viidennellä luokalla pääsin keskitason ryhmään, missä suurin osa liikuntaryhmästä oli.

Sitten yläasteella tätä ryhmäjakoa ei ollut. Ärsytti. Yläasteella meitä eivät opettaneet uimavalvojat, vaan yksi liikunnanopettaja. Nämä entiset parhaat tönivät ja pukkivat alakoulun huonoja ja keskitasoisia. Vaikka olinkin keskitasoinen, minua ärsytti se suunnattomasti. Kaikki sullottiin samaan altaaseen, ja saman tien meidät laitettiin uimaan jotain 300 metriä. Meinasi happi loppua, mutta ei, pakko mikä pakko. Kaipasin alakoulun uinteja takaisin, koska liikunnanopettajamme oli ärsyttävä, ja olisin halunnut, että kaikki saisivat uida oman taitotason mukaisissa ryhmissä. Ja että kaikkia ei olisi sullottu saman altaaseen. Uimavalvojat opettivat enemmän tekniikkaa, opettaja taas vain antoi nopeat ohjeet ja siitä vaan sitten kauhomaan.

"En tiedä olisinko jopa pysynyt pinnalla/jaksanut uida, jos olisin saanut oikeasti uida ilman painostamista/rauhassa"
Kuinka monesti kävit oma-aloitteisesti, rauhassa treenaamassa uintia? Niin...

Että vettä silmiin...miksi se on ongelma? Lasit päähän.

Minua itse nolottaa ja ärsyttää kun olen 7 luokalla ja en edes osaa pitää itseäni pinnalla kun mulla on kammo hukkumiseen ja muutenkin vesi paikat ei oo mun juttu ja tämän takia joka vuosi, joka viikko, ja melkein koko viikko mua kiusataan siitä

No itse olen uimataidoton mies osittain koska en jaksa uida kuin korkeintaan 10 metriä ja sen jälkeen en jaksa pysyä pinnalla uskallan hypätä syväänkin veteen ja uida hetken mutta en vaa yksinkertaisesti pysty uimaan kauaa kun väsymys iskee

Mulla on ihan samat kokemukset ja taidot samalla tasolla! Varsinkin kouluajan uimahallikokemukset lannistivat. Olen kyllä yrittänyt opetella, käynyt parissa aikuisten uimakoulussakin, mutta jostain syystä en ole oppinut mitään. Viimeisimmät uimakoulun jälkeen sisuunnuin, en halunnut luovuttaa taas! Keksin etsiä Youtubesta uimaopetusvideoita, ja nyt, noin 1,5 vuoden jälkeen alkaa jo sujumaan aika hyvin, ja uiminen on parasta mitä nykyään tiedän! Aloin kirjoittaa opettelustani myös blogia https://uintimatka.wordpress.com/

Ite 14v ehkä se että vanhemmat ois vähän vaikka vähän tuuppinut esim. Uimakouluun vois olla nyt iha eri juttu en osaa uida 200m mitenkään ja inhoan uimahyppyjä yli kaiken ja siitä tulee noloja tilanteita koska kaikki kaverit kunnon vesipetoja