Mulla on jo vuosia tuntunut silloin tällöin pieniä "muljahduksia" sydämessä erityisesti jos olen ollut stressaantunut tai jännitynyt. Pieniä muljahduksia on tullut myös erittäin nopeatempoisen liikunnan jälkeen, siis suorituksen loputtua. Tässä joku aika sitten liikunnan jälkeen tuli pari muljahdusta ja sit se jäi niinkun jotenkin päälle. Tuntui, että sydän "pyörii" paikallaan, kesti n. puoli minuuttia, sit palautu tosi nopeeksi sykkeeksi ja heikkeni kyl hetkessä normaaliksi. Ei tuntunut huimausta eikä mitään muitakaan oireita. Ootin vaan tyhmänä, et milloin tää nyt loppuu. Tietysti pelästyin hirveesti. Pitäiskö mun rajoittaa liikuntaani niin, että en antaisi sykkeen kohota liian korkealle? Toi tuntemus tuli siis noin 1,5 tuntia kestäneen liikkumisen jälkeen. Taustatietona voin sanoa, et mulla oli ollut n. 4 viikkoa taukoa vastaavasta liikkunnasta ennen tota, jonka aikana sairastin flunssan, eli kunto ei ehkä ihan normaali vielä. Lisäksi taustalla aika suurta stressiä liittyen läheisen ihmisen sairauteen ja pientä jännitystä suorituksen onnistumisesta.Oisko toi ollut vaan yhteensattumien summa? Mulla on ollut joskus paniikkihäiriötuntemuksiakin.
Rajoitanko liikuntaa?
Epätietoinen
2491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sairauden jälkeen pitäisi aloittaa liikunta varoen ja omien tuntemusten mukaan. Liikunnan pitäsi toipumisen jälkeen tuntua hyvältä.
Oletko kuullut, että esim. urheilija saattaa kuolla flunssan jälkeen sydänlihashalvaukseen (vai mikä sana se olikaan), jos aloittaa liian rankan harjoittelun liian pian flunssan jälkeen?
Pidä huolta itsestäsi! Jos on vaikkapa kovaa stressiä, rauhallinen kävely on paras tapa liikkua. Ei ihminen voi aina vain nostaa kuntoa. Tärkeää on kunnon ylläpito, mutta ei sairaana tai toipilaana tai kovan stressinkää alla. Voimia, lepoa!
On riittävä liikunta sydämmen terveyden ylläpitämiseksi.