Tuntunut jo pitkään siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut aikaisemmin. Siis en tarkoita tuntemusta, että tulee tila jolloin mielestään kokee, että tämä on tapahtunut joskus vaan koko ajan on se tunne, että tämä elämä jossa elän on tapahtunut aikasemmin ja nytkun teen noin ja noin niin muuttuuko jotain tai näin ?? .. Kuitenkin tilanne on todella ahdistava, kun ei voi elää hetkessä tai edes nauttia mistään enää oikein.
Mikä neuvoksi?
Mikä neuvoksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole totta. Luet tämän vastaukseni varmasti ensimmäistä kertaa! En ole aikaisemmin vastannut sinulle. Tämä vastaus on kirjoitettu valmiiksi noin 13 minuuttia kysymyksesi jälkeen.
Minkälainen elämäntilanteesi on? Oletko stressaantunut?
Olen 20v "mies", erosin noin vuosi sitten pitkän seurustelun jälkeen ja siitä tähän päivään asti juonut melkein joka vkl suruun. Monesti olen yrittänyt lopettaa juomisen kokonaan mutten ole onnistunut. Kavereiden kanssa vietän paljon aikaa, mutta nykyään en osaa nauraa tai olla iloinen oikein mistään. Samalla yrittänyt löytää elämälleen tarkoitusta tässä vuoden ajan eri keinoin kuten usko tai pelkkä eläminen ja toisista välittäminen. Välillä ollut semmoisia tunteita ettei ole enää mitään jäljellä ja haluaa vaan kokeilla kaikkea ja kiduttaa itseään ja itsetuhoa ei ole ollut muutakun, että juon niin paljon, ettei ole väliä. Välillä on tuntunut myös, että olen uskossa ja kaikki menee hyvin enkä tarvitse ketään nais henkilöä elämääni ja se oikea löytyy jos niin on tarkoitus. Välillä koittanut löytää itselleen seuraa muttei niistäkään suhteista ole tullut mitään. Olen nyt muuttanut vanhempien luota yksin asumaan ja olen työtön. Kuukauden ajan on tuntunut, että tässä sitä vaan herätään ja sitten mennään nukkumaan ja jokainen asia mitä tekee on tapahtunut siis aikaisemmin kuten lappujen täyttäminen tai tietylle paikalle istuminen niin tuntuu, että elämä kiertää vaan kehää. Tällä hetkellä mielestäni minulla on hyvä asenne suhtautua lähes kaikkeen, mutta tuo todellisuuden katoaminen "syö kyllä hieman".
Tulipahan kirjoiteltua ja toivottavasti saisi asiat järjestykseen.
Elämä siis tuntuu kiertävän kehää tai tuntuu siltä kuten tuossa mainitsin ^. Tänään kysyin. tosin jälkeenpäin kaverilta että mehän ollaan oltu tässä varmaan viime kesänä. Kaveri sanoi, ettemme ole olleet tässä paikassa. Olenko sekoamassa vai mitä tapahtuu? :( Miten saada elämä kuntoon? löytämällä tyttöystävä kenties? Miten voin nauraa asioille enää koska en osaa enää nauraa vaan se on teeskentelyä?
Mulla samoja kokemuksia. Alkoi erään läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Jatkuvasti kun sanon tai teen jotain, tulee outo deja vu-tunne..Tämä on tapahtunut joskus ennenkin.
Tuntuu kuin olisin jotenkin "lukossa" tai jumissa tai jotain..
En enää jotenkin pysty edes puhumaan kunnolla pitkiä lauseita, kun kesken lauseen ajatus jää jotenkin jumiin, unohdan mitä olin sanomassa ja mietin olenko sanonut tämän joskus ennenkin. Ajatuksetkin pyörii vain kehää, eikä oikein mistään saa otetta. Saatan muodostaa lauseita, sanat väärässä järjestyksessä ja on työn ja tuskan takana miettiä joka sanan jälkeen tulikohan nyt varmasti oikein. Unohtelen myös ihan tavallisia arkipäiväisiä sanoja.
Tätäkin kirjoittaessa korjasin sanajärjestyksen kolmeen kertaan. :D
En tiedä ikävä kyllä mistä johtuu, mutta uskoisin että kyseessä on joku stressin jälkeinen tila, joka menee ohi itsestään ajan kanssa..Toivottavasti. Johan tässä on pari vuotta kärsitty....Eikä työnteostakaan tule mitään.
:( harmittaa, kun teillä äijillä on tuo asenne, että pitää löytää tyttöystävä, ja sitten elämä hymyilee. onko oikeasti näin? onnellinen olen puolestasi, jos suhteesta on hyviä kokemuksia, mutta monta nuorta miestä tunnen, jotka ovat saaneet kärsiä suhteissaan, ja silti (jotkut vielä vuosienkin sinkkuilun jälkeen) ruikuttavat, että jos vain olisi muija...:(
yritin oikeasti tajuta, mitä tarkoitat tuolla, että elät uudelleen/on tapahtunut jo aiemminkin. varmaan olet miettinyt asiaa, mutta onko kyseessä millä tavalla eri kokemus kuin dejavu? itselläni oli vaihe, kun se iski jatkuvasti, ja lopulta rupesi ihan ärsyttämään, kun piti miettiä esim ollaanko me puhuttu jo tästä jutusta/mikä tilanteessa tuo muiston mieleen. jos susta tuntuu, ettei kyseessä ole sama ilmiö, sitten se on niin. en osaa sanoa mikä se on, ihan ihme jutulta kuulostaa, mutta jos miettisit, onko nyt kokemisissasi tilanteissa, tapaamissasi ihmisissä jotain samaa kuin aiemmin tapahtuneissa asioissa? asiat ei tapahdu uudestaan, siitä voit olla varma. jokin mielen filminkelausilmiö sulla on päällä tai sitten yksinkertaisesti vain tylsistyminen.
jos nimittäin olet viimeisen vuoden ajan surrut eroa tyttöystävästäsi ja yrittänyt löytää keinoja päästä yli (täytettäkö?), voi olla, että se ainainen etsiminen käy pitkästyttämään. älä lannistu, älä joudu epätoivoon. sä olet nuori, ja muijia on maailma täynnä, mutta etsimällä sä et sellaista valitettavasti löydä. ei niitä miehiäkään etsimällä löydy, tilanne on aikalailla erilainen, mutta kun ajattelin lopettaa miehenmetsästämisen enkä haikaillut enää kenenkään perään, vaan asennoiduin siihen, että saatan pärjätä ihan omillani, seuraavana päivänä se tuli vastaan. tuosta päivästä on kohta neljä vuotta. MUTTA kun mulle sanottiin, että lopeta etsiminen, ja se tulee vastaan, kuvittelin pelkän "päätöksen" riittävän ja sain pettyä.
jokaviikonloppuinen juominen ei tee kenellekään hyvää. sen verran nuori oot, että kasvat ja kehityt vielä, ja se vaikuttaa enempään kuin uskotkaan. en ole mikään 6kymppinen, vaik siltä kuulostankin:) älä juo liian perseitä ja vähennä viimeistään siinä vaiheessa, kun rupeet astelee hämärän rajamaille. tarkotus ei oo pelotella, vaan puhun kokemuksella. myös se muuttaa muistamiskykyä, mikä taitaa olla aika iso osa tota sun "on jo tapahtunu"-syndroomaas.
pää pystyyn! elät vaan kerran, ja tää on se ENSIMMÄINEN ja ainoo kerta.
Hyvän tekstin kirjoitit! Kiitos siitä !.
Ehkä kuvittelen, että toinen kumppani tavallaan voisi auttaa. Voisimme tehdä jotain yhdessä ja jatkaa eteepäin.. tai en tiedä . ehkä on parempi ottaa asiat vastaan sellaisinaan, kun ne tulee.
Tuosta Deja vu:sta niin se tulee samalla hetkellä siis, kun teen jotain tai olen tekemättä. Se ei tule siis tavallaan jälkeenpäin. Esimerkkinä laitan tähän tämän, kun olimme kylässä perheeni kanssa, tuttujen ihmisten kanssa niin meidät pyydettiin istumisen jälkeen kahvipöytään niin silloin sain tunteen, että jos menen istumaan tuohon tuolille niin tämä tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen. Sitten jos menen tuohon toiselle tuolelle istumaan niin "tulevaisuus tavallaan muuttuu" .. hullulta kuullostaa?
Ennen katsomistani paikkaan jossa pöytä niin katsoin, että se olisi ollut samalla tavalla, kuin muistinkin, mutta pöytä olikin käännetty toisinpäin! Siispä en joutunut siihen paikkaan missä olisin ollut joskus aikaisemmin.
Oikeastaan, kun tarkemmin mietin niin, kun tulee tällainen deja vu "joka sanoo, että tämä on tapahtunut" niin yritän muuttaa sitä niin ettei sitä olisi tapahtunut. Siis muutan tavallaan "tulevaisuutta"
Muisti on todellakin huonontunut ja unohtelen paljon asioita joka voi myös johtua alkoholistakin. Eniten ehkä kuitenkin harmittaa tässä tilassani se., kun aikaisemmin elin hetkessä tai siis olin oikeasti niin todella iloinen ja osasin nauraa hauskoille asioille ja kaverien jutuille ja tapahtumille. Nykyään joudun teeskentelemään nauramisen. En osaa nauraa vaan hymyilen tai yritän "nauraa" tavallaan mieliksi. En tiedä sitten mistä johtuu.
Oisko muilla samanlaisia tuntemuksia tai tietääkö joku voiko tuosta toipua?
Ei kuulosta hullulta. :)
"Ehkä kuvittelen, että toinen kumppani tavallaan voisi auttaa. Voisimme tehdä jotain yhdessä ja jatkaa eteepäin.. tai en tiedä . ehkä on parempi ottaa asiat vastaan sellaisinaan, kun ne tulee."
Tiedän tunteen. Mutta jos jotain olen oppinut, niin sen että ensin pitää opetella elämään itselleen, ennen kuin kannattaa edes harkita seurustelua kenenkään kanssa. Sitä vain lopulta takertuu siihen toiseen liikaa, ja suhde kaatuu siihen...Vaikeaa tiedän.
Itselläni aikaisempi suhde kaatui juuri tähän.
Nyt käyn terapiassa, ja koitan selvittää asioita ennen kaikkea itselleni, löytää sisältöä tähän tyhjältä tuntuvaan elämään. Kumppani osuu kohdalle kun/jos osuu, mutta enää en halua sen toivon varassa elää.
Itselläni on diagnosoitu masennus. Vaikea hymyillä ja alkoholia kuluu välillä aika reippaasti, mikä pahentaa vain oireita.
Tuli vain mieleen, että voisikohan sinulla olla jostain piilevästä masennuksesta kyse?
Voi olla hyvinkin mahdollista, että voisi olla. Tällä hetkellä olen saanut sinniteltyä niin etten ole 2viikkoon ottanut tippaakaan alkoholia ja elämä on ollut ihan ok. Tosin, kun ei ole mitään sisältöä, kun ei ole harrastuksia tai työtä eikä ketään jonka kanssa voisi viettää aikaa niin päivät on sitä että herää ja nukkuu. Kiitos viestistäsi ja toivottavasti sinun asiasi tulevat kuntoon! =)