onkos palstalaisissa joku, joka pelkää kuollakseen lentämistä?
Muuan kaveri pelkää. enkä oikein keksi sanoja lohdutukseksi.
Näyttää siltä, ettei yhtään lohduttanut kun sanoin, että jos sieltä tullaan alas, ei taatusti jää henkiin?
Muuan kaveri pelkää. enkä oikein keksi sanoja lohdutukseksi.
Näyttää siltä, ettei yhtään lohduttanut kun sanoin, että jos sieltä tullaan alas, ei taatusti jää henkiin?
Vastaukset 71
Vanhimmat
huanot höyhenet siivissä kannattaa lentää hitaasti, ja matalalla.
lennä matalalla ja hitaasti ;)))
Suicidebomber?
lentopelko, mut enhän ollu lentänykkää kuin yhden kerran elämässäni, sekin oli tosi lyhyt lento.
No, nyt keväällä ku mentiin Kanarialle, sainki lentää oikein tuntitolkulla, piti kyllä ajatella kaikenlaista muuta, kuin sitä et oon lentokoneessa ja suht pienessä tilassa. Hyvin tsemppasin itteni, enkä laita hanttiin vaik vielki pitäis mennä lentokoneeseen:)))
Heh... Varmasti noin lohdullisilla sanoillasi, ei varmaan lentopelko haihtunut:)))
siskontyttö piti kerran juottaa humalaan, että uskalsi lentää takaisin Kanarialta ;))
sen jälkeen se on kyl lennelly, eikä oo ilmeisesti muistanu panikoida ;))
En ole ollut lentokoneessa enkä todennäköisesti tule olemaankaan. Korkeat paikat ovat kauhistus. Eilen kattellessa areenan kautta jotakin ohjelmaa jossa oltiin korkealla niin takapäin menin tuolissani.
Siis lentopelko on olemassa.
on todellinen pelko.
Apinarefleksi iskee joskus jossain korkeella paikalla, joka vaikuttaa huteralta.
Tiedäthän, kun kämmenet hikoaa ja kouristuu, kuin oksasta pitääkseen..
Mulla on paha korkeenpaikan kammo mutta lentäminen on ihanaa.
Mikäs siinä on koneessa istuskellessa ikkunan vieressä ja maisemia ihaillessa.
Toista on sitten jotain epävarmoja tikkaita nousta, tai jossain katoilla kuikuillessa, sieltä voi tippua alas ja varmaan sattuu.
Lapsena isän kanssa menin lintsillä maailmanpyörään ja se pysähtyi kun oltiin just korkeimmalla kohdalla ja mulle tuli siellä olo että on pakko hypätä alas, se oli ihan hirveä tunne. Maan vetovoima oli ihan hirveä ja järki onneksi kuitenkin sanoi etteio saa hypätä. HUH
rakastan liikkellelähtöä.
Kun kone kiihdyttää niin että painautuu penkin selustaan ja hups, sitä onkin jo ilmassa.Se on jotenkin upeaa...
Se on painovoiman voitto maankamarasta..
Sinut pitäisi viedä Särkäniemeen koko päiväksi..ja ostaa sinulle ranneke...;))) meillä kundi samanlainen..mitä kiihkeempi vauhti...sen parempi...ja aina vaan uudestaan näihin härveleihin pyörimään...;)) meitä hirvittää pelkkä katsominen;))
tsau:Friidu
pyöriä niissäkin aikanaan tarpeeksi. Hullujen hommaa
Vieläkin muistan sen hiivatin lentävän maton.
Nylonhousut ja liukas muovipenkki laittoi puristamaan aikas lujaa kaiteesta, joka sekin oli löysä...
mekin lähdetään kundin takia....kaikki tällainen pyöriminen ja pääalaspäin meno....ja mikä tämä viime kesän hurja uutuslaite...missä maatan vaakatasossa...ja sitten mennään tosi hurjaa vauhtia...ja kovalla kiihydysvoimalla nämä kurvit...;)) En tiedä johtuuko tuo geenistä kundin oma faija kun nuorena ja viihtyi motogrossikilpailussa...aika hyvin menestyikin aika hyvin...siis tämä vauhti...;)) lienee geeneissä..se on geeneissä uskoisin;))
tsau:Friidu
Niin, ihmettelinkin kun sitä hetkeä pelätään, minustakin se on hieno tunne.
Ja muutenkin mietin miten minua korkeanpaikan kammoista ei pelottanut koneessa ollenkaan.
Ehkä siinäkin on eri tasoja, tuossa pelossa.
Tiedän ihmisen joka ei tule laivaan juuri kokeanpaikan kammon takia. Sanoi minulle että onhan laivastakin pitkä matka maahan. Se on joku kumma tunne ihmisellä.
Ei se oikein nimimerkille sovi.
Sen sijaan mulla on ollut pieni periaatteen tapainen etten lentele ympäri maailmaa koska se lisää kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin mikään muu ihmisen toiminta. Jos siis lähden muille maille käytän muita välineitä.
sä olet periaatteen mies.
Luulis kuitenkin lentämisen olevan sulle elinehto...siis jos syödäkses jotain meinaat--
se eväs suuhun lentää? ;) Miksei omasta penkistä ja metsästä?
Kyllähän tuota periaatetta työssään loukkaa kun kerran lentoasemalla työtä tekee, mutta olen sen pitämisestä kyllä maksanutkin sen verran että jätin yhden työn johon olisi kuulunut säännölliset työmatkat ulkomaille. Tässä ei tarvitse.
sullahan täytyy olla hyvä työnantaja kun antaa kuukausitolkulla lomaa jos Amerikoissa meinaat lomaasi viettää. Taidat narrata ettet lennä!! Hiisunki, kyllä vaan matkustan lentokoneella kun siinä säästää aikaa olla ystävien ja tuttavien luona niin monta tuntia enemmän.
Jaa, koskas mä Amerikoissa olen ollut? Pitää reissut sovitella sen mittaisiksi että aika riittää. Tästä kotimaasta taidan tuntea lähes joka kylän tai ainakin ne joissa on joskus ollut joku erikoisempi tirppa.
mutta ajattelin vain tuota yhtä vastaustasi jossa kerroit olevasi lentokentällä töissä, siis maailman turvallisin työpaikka sekä -tekijät. Ajatteles,kuin monta tuntia olisit saanut viettää niiden tirppanoiden kanssa jos oliit lentokoneella matkustanut ja entäs KUINKA MONTA olisit tavannut!
No itse asiassa jos uutisissa ei ollut viime viikolla että yksikään täältä Keski-Eurooppaan lähtenyt kone olisi pudonnut alas pommin räjäyttämänä niin olin tehnyt työni hyvin. Hyvä minä.
Itse asiassa en ole viimeiseen pariin kolmeen viikkoon ajellut autollakaan, kävellyt ja fillaroinut vain. Ja mietin tässä pitäisikö lomaa varten hankkia taas joku kesäkottero, ei sellaisellakaan muuta tarvetta ole.
on huuhkaja, niin noin yhtäkkiä tuntuis että lentämällä sapuskan saavuttaa.
Vaikka onhan ne huuhkaja voineet alkaa saalistamaan kävellenkin, mistäpä minä tietäisin...
Pelkään kun en ole lentänyt koskaan. Lentokoneen matkustajana kylläkin on ihan mukavaa!
lentolupakirja on aika kalliskin..
Mä pelkään lentämistä. Se oli eka juttu, kun oli pakko myöntää itelle, että mäkin pelkään jotakin. Liittyy kai korkeanpaikan kammoon jotenkin. Se on aina ollut selkeetä, että kattotalkoisiin musta ei ole, polvet lyö loukkua ja huimaa jos nousen vaikkapa keittiön pöydälle kattoon jotain lamppua vaihtamaan.
Se on vaan ominaisiis, ei edes harvinainen.
Olen toki lentänyt, hyvin vähän. Siis lentokoneella. En oikein uskalla, se on rajoittanut matkailua pirusti, siis kun pelkään lentämistä.
Ei mua silleen koneessa oleminen pelota, ihan ok. Mutta nousut ja laskut. Pakko ottaa konjakkia ja ripulilääkettä, laittaa silmät kiinni jne. Se siis ei johdu korkeudesta tai epäluottamuksesta lentokonetekniikkaan. Jotenkin se syy on vain siinä, että on ite korkeammalla kuin maanpinta. Iteasiassa, musta on ihan ok olla pilvien päällä koneessa ja kattelen innostuneena ikkunasta jne.
Lentopelkoo kai on monenlaista sorttia. Ja sen, mitä olen lentoporukoitten kans jutellut, se tiedetään ja siinä autetaan ja silleen. Siis lentoyhtiöt, lentäjät jne, kuyllä ne tietää. Mutta otse asia on tavallaan vähän harvinainen, ei ollenkaan lääketieteen kannalta tärkeä. Eli sitä ei ole hirvittävästi tutkittu. Munb mielestä se liittyy jotenkin korkeanpaikan kammoon, huimaukseen jne.
Onhan niitä ihmisiä, jotka pelkää vaikkapa vettä. ;ullakin yks tuttu, joka ei suostu kunnolla edes suihkussa käymään. Juo vet' tietenkin, peseytyy jne. Mutta pelkää vettä. Syy selkeä. Oli ollut hukkua ojaan parivuotiaana. Sisko oli repinyt veden alta tukasta kuiville.
Niin siis, pelkoja on monenlaisia. Toi lentopelko, oli eka, mikä mun oli pakko tunnustaa itelle joskus aikanaan kun en ollut millään päästä ekalla lentomatkallani nousuportaita lentokoneeseen.
Mutta kyllä mä lennän. Jos ei oikein ole muuta vaihtoehtoa. Nyt tullutkin parikymmentä vuotta pysyteltyä maankamaralla. Kun aina se on vaihtoehto ajella autolla tms lentämiselle. Ja maapallolla kun on noita eri mantereita, pysyn täällä. Paitti jos on jokin ihan pakko lentää. Sitten vaan sitä ripulilääkettä ja riittävästi konjakkia.
=DW=
lentomatkustelussa hyvin harvoin kohtaa. Kyllä lentäminen taitaa vieläkin olla se turvallisin matkustamismuoto. Se nousu ja lasku on mielestäni kaikista kamalinta, mutta rupattelu vierustoverin kanssa auttaa kummasti. Nythän ei enää juuri millään lennolla ilmaisia konjakkeja niin lentopelko täytyy jollakin muulla tavoin eliminoida.
Kuulin huhuttavan että yksi lentoyhtiö alkaa myymään seisomapaikkoja. Silloin vois alkaa pelottaan.
ole mitään kummallista, että pelkää nousta maasta irti.
Eihän se ole ihmiselle luontainen olotila, vaikka apinoista polveudutaankin.
Liittyiskö se jotenkin kontrollinen menettämiseen..?
Ainoat painajaiset, joita näen, ovat just sellasia että olen jonkun kerrostalo katolla ja tipahdan..
Tai jossain huterassa tornissa...
Ainoa ja kamalin lentokokemus kun sellainen 80-luvulla joskus piti sitten lentäen mennä tuonna Vilnaan eli Liettuaan..Tallinnan kautta;)) jotain näitä kamalia venäläisiä tosi vanhoja koneita ne oli...Nooh, muistan kuinka tämä kone sitten tärisi..ja nitisi..joku koiraleuka mukana ja kun päästiin lentokentälle niin kohdisti huomiomme niin renkaisiin..jotka varmasti vetelivät viimeistään... En ehkä pelkää mutta, mielummin matkustan junalla, laivalla, tai autolla kun lentäen..ei jotenkin kiehdo...lentäminen sinällänsä...Lentäsin tietysti jos, matka niin vaatisi... Sellainen monenviikon valtamerilaivalla matkustaminen olisi ehkä kokemus..jonka haluaisin perheeni kanssa kokea..olisi upeaa..;)) sukellusveneessä tässä Suomemme ainoassa jo Suomenlinnassa kerran käynyt sisällä....siis siellä oikeesti tuli kamala ahtaanpaikan tunne...luulin että, tukehdun;))) ei siis sukellusveneeseen..pleace...
Mutta, kuumailmapalolla haluasin kokeilla...Täällä kun toisinaan tuossa ohitsemme näitä palloja...liitelee useampikin...
tsau:Friidu
kiehtoo se maisema sielläkin.
Pilvet on mahtavia ja niin monenlaisia.
Joskus on kuin pylvässalissa lentäis kun mennään kahden pilvikerroksen välissä ;)
Juu, on sitä tullut Tupolevilla lennettyä joskus..
ehkä lennellä enemmänkin...hmm...laitetaan harkitaan...Pilvet ovat todella kauniita....;))) Varsinkin nämä kumpupilvet...vaaleat...sellaiset;)) ovat kuin pehmeää pumpulia...ettei sitten vaan tulisi into kokeilla laskuvarjolla hyppyä;)) Nooh..alaspäinhän sieltä...tuskin sitä yläilmoihin...jäisi...liitelemään...lopun ikää...
tsau:Friidu
vedän rajan.
Ei mitään halua hypätä rätin palasen kanssa lentokoneesta!
uskaltaisi...mutta, eihän sitä koskaan tiedä;))) miten sitten jos, kerran innostuisi kokeilemaan jäisi koukkuun...tähän...fiilikseen...;))
tsau:Friidu
missä vaiheessa sen lentopelon voi tuntea, kun ei ole meikäläiselle sellaista vielä vastaan tullut, mutta en ole kyllä koskaan joutunut tilanteeseen missä pitäisi lentää.
Niin no mitä nyt virtuaalisesti.....
varmaan kaikkien tarvitsekaan koskaan.
Kaikkein pahin kai se pelko on kun iskee jo sisällä koneessa, sieltä ei enää pääsekään mihinkään..
En pelkää kuollakseni, mutta en yhtikäs ollenkaan tykkää istua koneessa.
Oon sanonutkin joskus täällä, että en tahdo matkustaa jonnekin kauas-kauas, koska koneessa täytyisi kököttää pitkästi yli 10 tuntia. Kanarialle kestää vähän yli 6 tuntia ja sekin on jo ylärajoissa, ettei tuu höppänäksi. Lentomatkan puolesta Kreikka on kiva lomakohde, kun lentomatka menee oikeastaan aika äkkiä.
Inhottava tunne ajatella, että on Suljetussa tilassa eikä sieltä pääse pois. Iso kone on siinä mielessä pareet, että on avarampaa ympärillä, mutta nää pienet koneet on jo semmosia, että menen mieluummin junalla Helsinkiin, kuin lentokoneella. Pari kertaa oon tuon matkan lentänyt ja totesin, että se riittäkööt.
Jos oikein hirmusti pelkää, niin voihan pyytää lääkäriltä jotakin rauhoittavaa. Yksi tuttavani joutuu ottamaan rauhoittavaa lentokammoaan varten. Hän joutuu lentämään aika usein. En tiedä, onko jo tottunut tuohon lentämiseen, mutta ainakin vuosia sitten hän mainitsi näistä lääkkeistä.
Intiaan ja matka sujui niin, että ensin menin Frankfurtiin Finnairilla ja sitten odotin seuraavaa lentoa 6 tuntia. Sen jälkeen Air Indian jumbolla New Delhiin, josta lopuksi jatkoin Mumbayhin. Iranin yläpuolella ilo iso ukkosrintama, jota lentäjä ei lähtenyt kiertämään. Matkustamossa lähes viisisataa ihmistä ja hirveä turbulenssi.:-)
Joo, oli varmasti yli-inho kokemus.
Yhtenä vuonna lähdettiin Kanarialle joulunviettoon ja jostakin kumman syystä meille ei saatu vierekkäisiä paikkoja. Minä jouduin ihan ensimmäiselle penkille, mieheni lentokoneen lähes viimeiselle paikalle, nuorin poika oli silloin 4-vuotias ja joutui koneen keskiosaan ja vanhin poika (10v) myös keskiosaan. Kukaan meistä ei nähnyt toisiamme.
Jouduimme myös myrskyyn ja ilmakuoppia oli älyttömästi. Kun alkoi tarjoilu, minulle ehdittiin kaataa kahvia kuppiin, kun siinä ekana istuin ja sitten kuulutettiin, että tarjoilu keskeytetään. Yhtäkkiä kone putos alaspäin ja kahvi suorastaan hyppäsi kupista tarjottimelle. Täys työ, että sain pidettyä sen siinä, ettei hypännyt syliin. Vaahtopäitä tarjottimella :) Lentoemäntä onneksi sen siitä sitten nappas.
Lento kesti seitsemän ja puoli tuntia. Inhottavinta oli, kun lapset olivat iman meitä tässä myrskyssä. Koko ajan piti pitää vöitä kiinni, eikä saanut nousta paikalta pois. Vessan ovetkin lukittiin. Hetkeksi avattiin jossakin välis. Ryntäsin oitis kattomaan lapsia. Onneksi 4-vuotiaan vieressä istui eläkeikäinen pariskunta ja kun huomasivat, kuinka huolissani olin lapsesta, he lupasivat auttaa syönnissä ja pitää seuraa.
Pirullisen inhottava matka. :(
Mutta silti en pelkää lentämistä. Luotan lentäjien ammattitaitoon. Mutta niin se tahtoo olla, että jos ei luota itseensä, ei ehkä luota muihinkaan.:-) Elämää ei voi hallita, vaikka kuinka tahtoisi. Jos jotain on tapahtuakseen, se sitten tapahtuu.
Noin minäkin ajattelen. Täten allekirijoootan tekstisi.
Allekirjoitus: "#__'(/¤¤?!^^
Nimen
selvennys: Heikunkeikku
taas jotain yllättävää. No olen matkaillut nykyisenkin mittapuunkin mukaan paljon ihan työnikin vuoksi. Jos olisin pelännyt lentämistä, niin olisin varmasti saanut sydärin jo parikymmentä vuotta sitten.:-)
elämää enemmän kuin kuolemaa.
tällä tarkoittaa itsarin tekijöitä? Äh..taisin ajatella asiaa liian vaikeesti.
muuten todella hyvä ja syvällinen viisaus. Kaikki yhdessä lauseessa. Saanko kirjoittaa ylös...
tsau:Friidu.
sillä elämä ei ole helppoa, eikä oikeudenmukaista...
mutta ikuisten viisauksien keksijät ovat kyllä nämä lauseet kirjoittaneet jo. Luulen keksineeni sen itse, mutta eiköhän täältä taas löydy joku, joka väittää minun kopioineen en jostain.:D)))
oikeudenmukaista ja sen nojalla vakaumukseni on uskonnoton.
mutta yleinen elämänkokemukseni sanoo, että on ihmisiä, jotka pyrkivät varmistamaan kaiken mahdollisen ja silti saattaa sattua ihan mitä vain. Elämä jää elämättä, jos ei uskalla katsoa, mitä seuraavan nurkan takana on.
Mä en yleensä puutu sun aivoidiotismeihisi. Mutta tääi pisti pahasti silmään.
Aloitus oli lentopelosta. Ja se nimenomaan on kuolemanpelkoa. Ja kuoleminenkun on osa elämää.
Jos sä pelkäät elämää, hanki helvetissä apua. Terveyskeskuksiin pääsee jonottamalla ja akuutissa tilanteessa pääsee aina polille. Tilaa ambulanssi, jos et pysty muuten menemään.
Mutta apua sä selkeästi tarvitset nyt, aika pahan kuuloista läppää heittelet. Sitä apua saa kun itse hakee, ainakin teoriassa. Mutta hae sitä. Ei helvetti noin masentunut ihminen enää kauaa jaksa yksin.
=DW=
väärä johtopäätös, en ole masentunut, eikä minulla ole mitään syytä hakeutua hoitoon. Sitä paitsi tuota raivokohtausta en ymmärrä ollenkaan.
Itsemurhalla keuhkoaminen nettipalstoilla ei ole leikin asia. Hae apua. Ei netistä kukaan tule sua auttamaan,, sä tarvit nyt ehdottomasti ammattiapua. Onhan tuossa alhaalla linkki poliisiin, kirjoita sinne.
=DW=
Olen nähnyt oikeasti lentopelkoisen.
70-luvulla oli pienehkö työpaikkani porukka menossa kurssille Suomen poikki itä-länsisuunnassa.
Lähimmälle kentälle, 40km, menimme taksilla ja samoin toisessa päässä kentältä kurssi-/majapaikkaan.
Joukostamme yksi kieltäytyi ehdottomasti ko. matkustusmuodosta.
Sattui vielä bussilakon aikaan jolloin VR oli ylikuormassa.
Kaveri jyskytti talvella jostain varikolta otetussa kaminalämmitteisessä vaunussa puoli vuorokautta parin tunnin lennon asemesta.
Sama juttu palatessa.
Järkisyillä ei ilmeisesti voi tuollaisissa tapauksissa vaikuttaa?
Ensimmäisillä kerroilla kerhon huterassa yksimoottorisessa tuli hieman epävarma olo laskeuduttaessa sivutuuleen.
Pienkoneista vankimpia olivat mielestäni ilmavoimien Saab Safirit. Jämäkkä olo.
Riittävästi korkeutta ja laskuvarjo perseen alla niin turvallisemmaksi ei olo voi tulla.
Ilmassa on kaiken lisäksi käytettävissä kolmaskin ulottuvuus maaliikenteeseen verrattuna.
Joskus liikennekoneessa on vieressäni istuva kammoksunut seinän heilumista ja tason yläpinnan kupruilua.
Yritin selittää ettei sen kokoinen täysjäykkä kone pääsisi edes ilmaan tai ei ainakaan voisi ottaa hyötykuormaa.
Turhaa rauhoittelun yritystä.
Mutta tuo yksi, näkemäni tapaus.
Uskon sen olleen aitoa kammoa.
se on kiinni. Olen lentänyt liikemiesurani aika arviolta useita satoja kertoja, mutta aina on tunne ollut luottavainen lentäjien ammattitaitoon.
Kerran tosin oli hieman hutera olo, kun lensin LOT:n, eli Puolan lentoyhtiön Iljushin 18 koneella Varsovaan aivan helvetillisessä myrskyssä. Kone joutui tekemään hätälaskun Gdanskin kentälle, kun sää oli niin hirveä. Kun kone laskeutui, oli muutamassa minuutissa koneessa kahdeksan sotilasta Kalashnikovat kädessä.
Ainoat matkustajat koneessa olivat minä ja LOT:n Helsingin johtaja ja asia saatiin kuntoon. Muuten täysin raitis pomo veti puoli pulloa Whiskiä matkan aikana.:-D))))
ei ole mitään tekemistä atavistisen pelon kanssa.
Olisiko tuo jäämiä ihmisen eloonjäämisvietistä?
Jos osa ihmiskuntaa tajuaa jo, että maankamara on varmin paikka tassutella?
Hamassa muinaisuudessa Ouluun mennessä ukkosmyrskyssä Convairilla.
Riittävän epämiellyttävää.
Olen ajatellut samoin että eiköhän ne ohjaamon tyypit tiedä mihin menevät.
Tuo LOT:n Iljushin?
Olikohan sama, sotilaskoneesta siviiliversioksi muunnettu potkuriturbiinilaite jolla menin 70-luvun puolivälin tietämissä Varsovaan?
Mitään hämminkiä ei ollut.
Matkustajiakin oli kaikkiaan 5.
Näille lentokoneruuista purnaaville sanon että tuo LOT:n kova sokerikarkki lounaana ei ainakaan tuottanut yllätystä.
Ikävä puoli koneessa oli sen tärinä.
Ei muuten mutta wc:ssä seisten virtsatessa täytyi tukea seinästä koska muuten liukui koko ajan.
Varsovassa koneesta purkautui henkilökuntaa 7-sielua.
Hieman Kalasnikoveista.
En minä Saimaan Kanavan vuokra-aluetta vierastanut mutta minun poistamiseni sieltä Kalasnikovilla suuntaa ja vauhtia antaen, oli epämiellyttävää.
1967 ei mikään ollut täysin varmaa ja ennakkoon määritettävissä.
nelimoottorinen potkuriturbiinikone. Eräs hyvä puoli sen ajan ryssien koneissa oli: erittäin hyvä liitosuhde.:-)
en tule istumaan lentokoneessa.Saa kyllä lyödä ensin tajuttomaksi,että sieltä minut löytäisi.Telkkarissa kerran näin lentokoneen sisäpuolelle ja mua alkoi ihan ahdistamaan se ahdas putki..:P
Muutenkin inhoon korkeita paikkoja.Sydän hyppää kurkkuun saman tien..
En muutes tajuu mistä tää pelko on lähtöisin..
pelkää jotakin.
Tämä on sinun pelkosi ;)
Minä luulen että sukellusvene olis itselle liian paha...se meren paine ja syvyys ja tieto ettei sieltä tulla ylös noin vain
en ikinä menisi sukellusveneeseen..Ihan hirveetä se olis olla sielläkin ahtaassa paikassa ja kaiken lisäks veden alla upoksissa.. :O
se hyvä puoli, että ainakin alas tullaan jollain lailla, ylös ei jäädä.
Enpä tuosta lentämisestä itekkään niin tykkää mutta eipä sitä juuri tarvi lennelläkkään. Niin kauas ei tarvi mennä, etteikö autolla pääsis.
pelkäämään, tuleepahan suhteellisen nopea lähtö, ellei jää kitumaan, se taitaa kuitenkin olla
harvinaista lento-onnettomuuksissa.
minäkin olen sen kuutioinut.
Moni jää kitumaan liikenneonnettomuudesta, harvempi lentokoneen pudottua...
Tuskaton lähtö ja nopea
Nautin suunnattomasti lentämisestä,varsinkin nousu on kuin tivolia minulle.Tykkään vauhdista:)Lento onkin sitten tasaista junnausta pilvien yläpuolella,mutta juhuu,ääni tulee väkisin jos lentoemo ilmoittaa kuopista..Väännän vielä vitsiä kentällä koneeseen noustessa kanssa matkustajille...Kuuntele tuota moottoria,se ei varmana kestä perille asti..saan tietty ynseitä katseita,jopa paheksuvia,pelonsekaisia:)
terv:uhkarohkea lomalainen:)
tuttu tapaus.;))))
Nakkelet vielä muutaman maukkaan cocktailin ja muutut entistä vitsikkäämmäksi.
Haluat välttämättä myydä minulle firmasi tuotteita ja neuvoa muutenkin typykkää elämässään....Setämäisesti taputtelet sinne ja tänne ja roikut minun puolelleni käsinojan yli...
Tuttu tapaus.
Sinunlaisesi ilopilleri on aivan ihana 16 h kestävällä lennolla...... ;)))))
Kun oli tylsää koneessa,luin vuorisen kirjaa ja yksin nauroin ääneen..sekään ei ollut kaikkien mieleen,vaikka osaan porukkaa tarttuikin,ainkin he hymyilivät minulle..Miettien kuitenkin,mikä sitä oikein naurattaa?? Kyllä lennollakin pitää olla hauskaa ja jos ei ole,pitää tosiaankin ottaa muutama rentouttava tarjottimellinen juomaa,niin johan irtoaa.Toista on kotimaan lennot,siellä ei ehdi saada pellen viittaa,vaan kaikki istuvat kuin olisivat rautakagen nielleet ja suu täynnä lutikoita:))
lento kestä kuin just sen ajan, että kerkeää hotkaista kylmän teen ja kuivan sämpylän..
Ole siinä sitten seuramies.
Luulen, että ne ihmiset on iloisia, kun tietävät pääsevänsä koneesta ihan just.
Vielä viis minuuttia ja laskeutumisvalmistelu alkaa ja kaikkien pitää nostaa selkänojat pystyyn.
Olisko se muuten blondi siellä takana?
Joka ihastelee hiusvetesi tuoksua?
Plondi voi olla takapenkillä,mutta en käytä hiusvettä,vaan vatkaan hiukset valmiiksi pystyy ja näyttelen pelokasta pelleä:)))Mistä arvasit että harkitsen tarkoin mitä tuoksuja käytän:)))
tuttu tapaus.
Kun olen blondi....
Jahas, esimerkkitapaus siitä astetta vaikeammasta,
Hiukset pystyssä leikkii pelokasta ja pyrkii syliin.
Kuolaa neidon puseron rintamuksen ja imee peukaloaan....
Kaveri, jonka kanssa matkustamisesta NAUTIN TODELLA....
Yleensä lentoemot saavat minut kiinni ohjaamon ovella, just kun olen menossa kuristamaan lentoyhtiön edustajaa...
Iltaa pohojanmaalta!
Ei se peloota, ei yhtään. Eikä siinä oo sen enempää pelekäämistä ku autonkaan ajoos. Jos peloottamahan rupiaa niin sitten ollahan maajalaas. Kivaa touhuahan se kaikkineensa on. "Tunnen kuinka siipiin tarttuu, tuuli voimakas mä lennän"...jne...Ei se pelekoa oo opettanu, nöyryyttä sitäkin enemmän..
terv. minä ja Tiitu
kysyä Tiitun mielipide tästä asiasta ;)))
Mutta kai myönnät että jokainen pelkää jotain?
sätinkäyttäjien tottuneen lentämiseen, ainakin ennen muinoin sättihuoneista lenteli komeassa kaaressa pihalle tämän tästä. Viimeaikoina asiaa ei ole tosin tullut testattua.
tulee sellanen pyytämättä ja yllättäen...siin ei kerkiä pelkäämään, kenkkuutumaan kylläkin...
kun menee siivelle istumaan eikä koneen sisälle.