32. Valkeudeksi valistamaan pakanoita ja sinun kansas Israelin kunniaksi.
33. Ja Joseph ja hänen äitinsä ihmettelivät niitä, joita hänestä sanottiin.
34. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidillensä: katso, tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan:
35. (Ja sinunkin sielus lävitse pitää miekan käymän:) että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin.
Kuinka likelle tämä vastaansanominen meitä tuleekaan, lankeamisiahanm on ja on ollut sen hedelmiähän me syömme tänäkin päivänä; onko ne maukkaita terveellisiä ja voimaa antavia, siitä saa viisaammat makuelämyksiensä tuloksia ilmoittaa.
33. Ja Joseph ja hänen äitinsä ihmettelivät niitä, joita hänestä sanottiin.
34. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidillensä: katso, tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan:
35. (Ja sinunkin sielus lävitse pitää miekan käymän:) että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin.
Kuinka likelle tämä vastaansanominen meitä tuleekaan, lankeamisiahanm on ja on ollut sen hedelmiähän me syömme tänäkin päivänä; onko ne maukkaita terveellisiä ja voimaa antavia, siitä saa viisaammat makuelämyksiensä tuloksia ilmoittaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö kukaan uskalla etes tätä avausta vastaan sanoa, nyt kun sitä on lupa komentoida.
Tuppisiuta silloin kun kommenttia pyydetään, mutta silloin kun kommentteja ei kaivattaisi niin eiköhän seurakunnassa sorina käy.
Raamattu ei todistele Jumalan olemassaoloa. Se pitää sitä itsestään selvänä lähtökohtana. Raamattu alkaa sanoin: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" (1. Moos. 1:1). Raamatun mukaan Jumala on kaiken luomakunnan luoja, ylläpitäjä ja hallitsija. Luomistyössä ilmenevä Jumalan ilmoitus on niin voimakas, ettei ateismille ole mitään puolustusta. Jumalankielteisyys johtuu jumalallisen totuuden salaamisesta tai siitä, että ihmismieli kieltäytyy tunnustamasta Jumalan olemassaolon puolesta puhuvien todisteita (Ps. 14:1; Room. 1:18 - 22,28).
Jumalan olemassaolon puolesta on riittävästi todisteita vakuuttamaan jokainen, joka vakavasti pyrkii löytämään totuuden hänestä. Jumalan yhteyteen pääsemisen edellytyksenä on kuitenkin usko, sillä "ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä" (Hepr. 11:6).
Usko Jumalaan ei kuitenkaan ole sokea. Se perustuu riittäville todisteille, joita löydämme Jumalan ilmoituksesta sekä Raamatun että luonnon välityksellä.
Raamatun Jumala
Raamattu paljastaa Jumalan olemusta kertomalla hänen nimistään, toiminnastaan ja ominaisuuksistaan.
Jumalan nimet. Raamatun kirjoittamisaikana nimet olivat tärkeitä, kuten ne yhä ovat Raamatun maissa. Nimen katsottiin paljastavan omistajansa luonnetta, hänen todellista yksilöllisyyttään ja ominaislaatuaan. Jumalan olemusta, luonnetta ja ominaisuuksia paljastavien Jumalan nimien merkitystä korostetaan hänen käskyssään: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä" (2. Moos. 20:7). Daavid lauloi: "Ylistän Herran, Korkeimman, nimeä" (Ps. 7:18). "Hän on pelottava, hän on pyhä!" (Ps. 111:9). "Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen" (Ps. 148:13).
Hepreankieliset nimet El ja Elohim ("Jumala") ilmaisevat Jumalan jumalallista voimaa. Ne kuvaavat Jumalaa väkevänä ja mahtavana olentona, luomisen Jumalana (1. Moos. 1:1; 2. Moos. 20:2; Dan. 9:4). Elyon ("Korkein") ja El Elyon ("Korkein Jumala") korostaa hänen asemaansa kaiken yläpuolella (1. Moos. 14:18 - 20; Jes. 14:14). Adonai ("Herra") kuvaa Jumalaa kaikkivaltiaana hallitsijana (Jes. 6:1; Ps. 35:23). Nämä nimet korostavat Jumalan majesteettisuutta ja tuonpuoleisuutta.
Muut Jumalan nimet kuvaavat hänen halukkuuttaan päästä yhteyteen ihmisten kanssa. Shaddai ("Kaikkivaltias") ja El Shaddai ("Jumala Kaikkivaltias") esittävät Jumalan kaikkivaltiuden siunauksen ja lohdun lähteenä (2. Moos. 6:3; Ps. 91:1). Nimi Jahve *3, joka on käännetty sanalla Herra, joissakin käännöksissä myös sanalla Jehova, korostaa Jumalan liittouskollisuutta ja armoa (2. Moos. 15:2,3; Hoos. 12:5,6). Moosekselle (2.Moos. 3:14) Jahve kuvailee itseään sanoilla "Minä olen se joka olen", mikä kuvaa hänen muuttumatonta suhdettaan kansaansa. Joissakin yhteyksissä Jumala ilmoitti itsensä myös läheisesti "isäksi" (5. Moos. 32:6; Jes. 63:16; Jer. 31:9; Mal. 2:10; vrt. 2. Moos. 4:22; 5. Moos. 32:19).
Uusi testamentti käyttää vastaavia nimityksiä Jumalasta. Jeesus käytti nimeä Isä osoittaakseen, miten läheinen ja henkilökohtainen voi suhteemme Jumalaan olla (Matt. 6:9; Mark. 14:36; vrt. Room. 8:15; Gal. 4:6).
Hebreaa aivan sujuvasti, oletko käynyt rabbi kuolua.