Voih tarina on todella pitkä..ei edes tiedä mistä aloittaa.
Vietin sukulaiseni kanssa monta vuotta rakkaan harrastuksen parissa. Tästä "suhteesta" revin itseni irti jatkuvan pahan olon takia ja se "suhde" päättyi siihen. Ahdistuin tilanteesta niin paljon että kävin terapiassa asian takia. Terapeutti totesi että olen ollut narsistin alaisuudessa..ja niin olinkin. Tästä on aikaa noin puoli vuotta. Toivun siitä kaikesta varmaan vieläkin
Nyt sitten ostimme mieheni kanssa oman talon. Meillä on vuoden ikäinen tyttö ja hevonen pihassa. Kaikki siis mitä minä itse olen aina halunnut, suuri toiveeni on toteutunut. Nyt kuitenkin ahdistaa kaikki todella paljon. Talo, mies, lapsi, hevonen. Kaikki ne ahdistavat minua. Tietenkin kaikkia noita rakastan mutta ne herättävät minussa ahdistuksen tunteita. Paljon on vuoden aikana tapahtunut. Sain lapsen, ostimme talon, ero "narskusta", sain hevosen.
Ystäviä minulla ei ole, sekin surettaa ettei ole enää sitä ns. "narskun" turvaa, joka sitten kuitenkin aiheutti suunnatonta ahdistusta hyväksi käytöllään. Haluasin harrastuksen puolesta tehdä vaikka mitä mutta tuntuu että "ei kannata, mitä järkeä, kuka siitä hyötyy, olet yksin niin sama mitä teet".
Mitä minä tekisin että ahdistus siirtyisi pois?
Vietin sukulaiseni kanssa monta vuotta rakkaan harrastuksen parissa. Tästä "suhteesta" revin itseni irti jatkuvan pahan olon takia ja se "suhde" päättyi siihen. Ahdistuin tilanteesta niin paljon että kävin terapiassa asian takia. Terapeutti totesi että olen ollut narsistin alaisuudessa..ja niin olinkin. Tästä on aikaa noin puoli vuotta. Toivun siitä kaikesta varmaan vieläkin
Nyt sitten ostimme mieheni kanssa oman talon. Meillä on vuoden ikäinen tyttö ja hevonen pihassa. Kaikki siis mitä minä itse olen aina halunnut, suuri toiveeni on toteutunut. Nyt kuitenkin ahdistaa kaikki todella paljon. Talo, mies, lapsi, hevonen. Kaikki ne ahdistavat minua. Tietenkin kaikkia noita rakastan mutta ne herättävät minussa ahdistuksen tunteita. Paljon on vuoden aikana tapahtunut. Sain lapsen, ostimme talon, ero "narskusta", sain hevosen.
Ystäviä minulla ei ole, sekin surettaa ettei ole enää sitä ns. "narskun" turvaa, joka sitten kuitenkin aiheutti suunnatonta ahdistusta hyväksi käytöllään. Haluasin harrastuksen puolesta tehdä vaikka mitä mutta tuntuu että "ei kannata, mitä järkeä, kuka siitä hyötyy, olet yksin niin sama mitä teet".
Mitä minä tekisin että ahdistus siirtyisi pois?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.