Mietin tässä vain että tietäisikö kukaan tuleeko kahdesta pienestä koirasta yhtä paljon kuluja kuin yhdestä suuresta? Suurella itse tarkoitan n.56-65cm säkää, eli en mitään jättirotuja. Juu tiedän ettei kuluja voi ennalta arvata kun voi tulla yllättäviäkin tilanteita, e-lääkäri käynti tai erikoisruokavalio yms.. mutta noin suunnilleen?
Ystävälläni on kaksi pientä koiraa italianvinttari ja kääpiövillakoira, meillä on suunnilleen samat tulot ja itse olen miettinyt että olisikohan minulla varaa ottaa suurempi rotu. Pienet ei ole ihan minun juttuni vaikka toki suloisiahan ne ovat :)
Flatti haaveissa.
Ystävälläni on kaksi pientä koiraa italianvinttari ja kääpiövillakoira, meillä on suunnilleen samat tulot ja itse olen miettinyt että olisikohan minulla varaa ottaa suurempi rotu. Pienet ei ole ihan minun juttuni vaikka toki suloisiahan ne ovat :)
Flatti haaveissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohdetaan koiran hankintahinta, se on mikä on.
Madotusaineet yl koiran koon mukaan, ei kalliita. Ruokaa hieman enemmän, mutta jos ostaa laadukasta, pääsee pidemmän päälle halvemmalla. Sitä annetaan vähemmän, koska se imeytyy paremmin, ei tarvi niin paljon lisukkeita, koiralla harvemmin iho, silmä, korva, yms ongelmia kun ruokinta ok. Isot koirat kuluttavat lelut noepammin hajalle, mutta monesti vanhat pahvilaatik yms käyvät hyvin leluista. Mitä isommat ja kestävämmät valjaat, hinat, yms , sen kalliimpia. Terveystutk esim lonkkakuvat, rauhoitus yms annostellaan koiran koon mukaan. Jne. eli kyllä isommasta jonkinverran enemmän ihan tuollaisia peruskuluja tulee. Vakuutusmaksut riippuvat enemmän rodusta kuin koosta.
niin paljon kuin sielu sietää. Harrastaminen on kallista.
Halvallakin selviää, jos jaksaa motivoida ja aktivoida kotona ja varsinkin, jos sattuu niin loistopentu, että ei sairastele.
Molempia omistaneena voisin sanoa, että pieni tulee halvemmaksi, mutta tapaturma/sairausalttius muutta nopeasti tilanteen päinvastaiseksi. Pienissä hoidoissa on pienen hoito halvempaa, mutta kun mennään sitten isompiin sairastapauksiin, niin ero tasaantuu. Pienessä koirassa on omat etunsa, samoin isossa. Meillä jatketaan keskikokolinjalla, ehkä joskus joku pienempikin saattaa vielä tulla. Meillä pienempi on se energinen, joka vaatii toimintaa ja aktiviteettia. Kulut suurin piirtein tasan. Isompi tosi oli ikänsä perusterve, pienemmällä taas ollut isompia kulueriä johtuen tapaturma-alttiudesta. Tosi iso syö tosi paljon, tosi pieni saattaa olla lihomiseen taipuvainen, joten se syö sitten tosi kallista laihdutussafkaa, näin esimerkkinä. Meillä noin 7 kiloisen ja noin 25 kiloisen kulut olivat suurinpiirtein samat, uuden koiramme kanssa ei vielä ole tullut kovin vertailukelpoisia lukuja, kun alkukustannuksia on ollut :) Mutta pääpiirteissään, pienempi koira pienemmät kulut. Vakuutusmaksuista en osaa sanoa mitään, pikkukoiralla ei niitä ole ollut koskaan.
Hintaero ero ei kuitenkaan ole niin valtaisa, että kannattaisi pitää pelkkää kokoa rodunvalinnan kriteerinä. Jos pienessä koirassa on niitä piirteitä, jotka itselleen tuntuvat sopivan, niin sitten pieni on oikea valinta. Mutta pelkkää kokoa ei kannata ajatella, eikä vain kustannuksia. Joku lelujen kuluminen, se on täysin epärelevanttia. Meillä ei ole solmulelut menneet miksikään, ja pieni koira on kyllä niiden kuluttajina se pahin:) Jos haluaa harrastaa, ja tarvitsee vaikkapa jäljestystarvikkeita, on valjaissa kokoeroa, itse hihna maksaa yhtä paljon (tai vähän, jos sitä käyttömääriin vertaa). Pienen koiran kanssa on helpompaa tavallaan, mutta on isommassakin koirassa puolensa:) Eli voisinko sanoa, meidän tapauksessamme, molempi parempi. Koira käytön mukaan, ja koira voi myöskin "ansaita leipäänsä". Meillä löytyy kanttarellit metsästä, eikä tarvitse ostaa, ja lihaa saa metsästämällä. ´Tosin, koiran kulut ovat piniä siinä harrastuksessa:)