Tiedättehän sen hetken, kun mieleen hiipi pelko siitä, ettei tuoreesta parisuhteesta tule mitään. Itse haluaisin jatkaa ja tykkään kaverista kovasti, mutta hän ei tunnu välittävän yhtä paljon. Tiedän, että mitä pidempään tätä jatkan, sitä vaikeampi on luopua. Toisaalta ajattelen, että kun tarpeeksi monta kertaa totean pettyneenä, etten ole hänelle tarpeeksi tärkeä, lisääntyy ärtymys ja tunne siitä, että ansaitsen parempaa. Silloin ehkä tunteisiini tulee mukaan ärtymys ja on helpompaa luovuttaa.
Vielä en ole valmis päästämään irti. Toivon vielä, että kun aikaa kuluu ja tutustumme vielä lähemmin, tämä kaikki muuttuu hyväksi. Ajattelen, että hän on mies, jonka on vaikea näyttää tunteensa ja puhua niistä, koska miesten kovan kuoren alla on usein jätetyksitulemista pelkäävä sisin.
Raskaita lomapäiviä, kun hän "raastaa" sydäntäni. Hieno aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, joita olen odottanut koko pitkän talven. Rakastaminen on niiiiiiin vaikeaa!
Vielä en ole valmis päästämään irti. Toivon vielä, että kun aikaa kuluu ja tutustumme vielä lähemmin, tämä kaikki muuttuu hyväksi. Ajattelen, että hän on mies, jonka on vaikea näyttää tunteensa ja puhua niistä, koska miesten kovan kuoren alla on usein jätetyksitulemista pelkäävä sisin.
Raskaita lomapäiviä, kun hän "raastaa" sydäntäni. Hieno aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä, joita olen odottanut koko pitkän talven. Rakastaminen on niiiiiiin vaikeaa!
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tiedän täysin,miltä sinusta tuntuu. Olen vähän vastaavassa tilanteessa,paitsi olemme tunteneet jo viime syksystä. En ole siis kesäkissa;) Olen kovasti kiintynyt häneen,suhteemme alkoi kiihkeästi,hän kertoi rakastavansa ja haluavansa kanssani jotain pysyvää,mutta nyt on tilanne toinen.
Ihan kuin hänen tunteensa olisivat viilenneet,yhteydenpito on huomattavasti vähentynyt,viestien sävy on muuttunut..enää en ole "rakas" tai "kulta". Minä kuitenkin edelleen rakastan ja välitän.
Tunnen,miten hän lipuu yhä kauemmas ja se sattuu,niin pirusti. En jaksa iloita kesästä,auringosta enkä jäljellä olevista lomapäivistä,ajattelen vain häntä ja hänen menettämistään.
Luopumisen tuska on kova.
Matti on niin teflonpintainen playboy, niin kai tuon naismäärän( lyhyessä ajassa) jälkeen
voi täydellä syyllä jo sanoa.
Sääliksi käy jokaista joka 'käy vipuun', niin sanotusti.
Paljon turhaa tuskaa.
Nykyisin asutaan yksin, yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi.
Vaikka paljon kannattavampaa käytännön kannalta olisi asua yhdessä, yksi iso asunto kahden pienen sijaan, yksi pesukone, TV, HS jne...
ja vanhana se, että jos saa jonkin kohtauksen, voisi toinen kutsua avun.
Kirjotuksista huomaa heti ettei miehet ole tosissaan, ehkä heillä on useampi kierroksessa. Niinkuin molella täälä.
Viikko sitten vihdoin yhdessäolo loppui. Nyt pyörin surussa, kiukussa ja kaipauksessa. Mikään ei kiinnosta. Ruokahaluakaan ei ole. Väkisin olen lähtenyt kavereiden mukaan ja yritän elää normielämää. Onneksi olen lomalla. Töissä olisi vaikea jaksaa. Mieluiten olen kotona, koska täällä ei tarvitse esittää vahvempaa kuin on.
Ihan helposti en enää koskaan parisuhteeseen ala. Nyt ei kyllä kukaan muu kaksilahkeinen herätä minkäänlaista kiinnostusta. Päässä pyörii vielä "mitä jos siitä kuitenkin olisi tullut jotain kunhan olisin jaksanut yrittää ja odottaa". Järki huutaa, että hän ei välittänyt tarpeeksi.
Viikko on kulunut tuskaisen hitaasti. Tiedän, että vain aika auttaa, mutta se tieto ei nyt lohduta. Voi kun olisi päässä joku nappi, josta voisi kytkeä tunteet edes hetkeksi pois päältä. Saisin pienen tauon tähän kidutukseen...
Itse miehenä olen pitänyt Matista. Suoraselkäinen mies joka ajautui avioeroon, mutta nousi suomen luotsiksi ja työhommista tuskin on isompia huomautettavia. Miettikääpäs mitä Matti on saanut kokea, puhukaa sitten vasta.
voimia vaan kovasti sulle kesäkissa. Kyllä se aikanaan siitä suttaantuu, muistan kyllä ihan hyvin
nuo eron alkuaikojen fiilikset. Luehhan tuo tarinani alempaa, vertaistukea saat ehkäpä siitä.
Eraminen,siis materiallisesti on toisaalta hirmu helppoa mutta se tunteiden kuolettaminen vie sitten oman aikansa.
Minä olin ensi alkuun hirmu tyytyväinen itseeni jokaisesta päivästä jolloin maltoin olla
lähettämättä mitään viestiä tai kyselemättä perään. Kun näes se ainoa selitys eron
jälkeen oli että asiasta ei tarvitse edes keskustella. No ei sitten... vaikka tiukkaa se teki !
Uskon että näen asian selvemmin ja helpommin kun siihen saa etäisyyttä. Nyt on mennyt
viitisen kuukautta ja vieläkin näen painajaisia mutta kipu ei ole enää niin päällekaatuva
kun mitä ensimmäisinä viikoina. Silloin mulla oli työ pelastus, kotona oisin vissiin tullut hulluksi...
SOLEA päivääsi !
"työhommista tuskin on isompia huomautettavia."
Oli vaan ykkösmiehenä ajamassa Suomea lamaan ja suomalaisia maksajaksi muiden törttöilyille?
Joo, ei mitään huomautettavaa, ei..
Niin,.. ja eikö hän suoraselkäisena sekoillut niiden puulautojensa kanssa, naisista puhumattakaan :D Kaikkea sitä ihmiset voivat pitääkin suoraselkäisenä, ihmetellä täytyy???
Ja ne työhommat on hoidettu kyllä värikkään surkuhupaisasti. Ei voi kehua.
Juu Mattihan se laman toi..HAH HAH tollo.
Koitas ite päästä pääministeriksi.. ai, eiks älykkyys riitä...
SDP takas hallitukseen, niin ahnaajillaki jäis jotain käteen.. voi raukkoja..
Ei muuta kuin tanssikengät jalkaan ja hyvää bändiä kuuntelemaan ja uusia tuulia välillä vilkaisemaan.
toista ei kiinnosta, häntä ei kiinnosta. vaikka sinua kiinnostaisikin. get real.
Joo eikös se tullut selväksi että, koko lautakasa juttu oli vasemmisto hengisten toimittajien "ongelma". Ylen/Almamedin mielestä on kammottava vääryys että keskuta johtaa hallitusta. Kumma että vasemmiston ay tuki miljoonia ei aseteta luupin alle...?
Mulle tapahtui se pahin mahdollinen... tapasin kesäkollin ja heti kolisi. Tunne oli ainakin alkuun ihan molemminpuoleinen , oltiin ihan kuin oisi aina oltu yhdessä. Syksy saapui, alkoi tulla irtaantumisen
merkkejä. Erottiin sitten riidan päätteeksi väliaikaisesti mutta palattiin kuitenkin yhteen. Kaikki tuntui
olevan entistä paremmin, asioista puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin.
Meni puolisen vuotta ja lopulta ajateltiin että kahden asunnon pitämisessä ei oikeastaan ole järkeä,
tehtiin remppaa mun asuntoon ja hän muutti tänne, kaikki hyvin valtakunnassa.
Meni viikko, ja tsädäm.
Pientä sanailua, hän pakkasi tavaransa ja lähti.
Se siitä, matto jalkojen alta kertaheitolla.
Jäin yksin remontoituun kotiini, ja hänellä oli vielä otsaa vaatia rahaa remontista.
Hänen kaverinsa olivat lohduttaneet että HÄN ansaitsee paremman kuin minä !
Minä-- joka joustin joustin ja joustin, kuuntelin, kannustin, tuin, maksoin leijonanosan
kodin menoista, hoidin kotityöt ja lemmikit.
Nyt jos se vaikka heittäis volttia oven edessä tai ryömisi kontallaan olkatoppaukset kyynärpäissä
takaisin pyydellen, en ottaisi.
Se kipuvaihe oli ihan riittävä sekä psyykkisesti että fyysiseti.
Sitoutumiskammoinen luuseri on hänen nykyinen nimensä, ja kylmästi kun leikkii toisen
tunteilla niin toivon että joskus se vielä kolahtaa omaan nilkaan,tavalla tai toisella.
Miesten suhteen olen muuten balansissa; on paljon ystävämiehiä, en tiedä tuleeko
vielä miesystävää ja uskaltaako enää luottaa pelkkään tunteeseen vai mihinkä.
Järkeen ?
alkaa melkeen itkettää.Ei kolise. Tässäkin taloyhtiössä on ehkä 1 sellanen sivistynyt ja ystävällinen mies, mutta aika ailahteleva välillä. Toi yks on sentään kotona hiljaa, vaikka tavatessa möliseekin ihan hulluja. Mä toivoin ton yhden muuttavan kun se soittaa musaa sellasta huonoa, mut se on lopettanut eli ihan sama. Toi yks toljottaa oudosti eikä tervehdi. Hänen tutullaan on jotain ongelmia mun yhen tutun suhteen. Ihan tyhmää. Jos se alkaa moikkaamaan niin se tarkoittaa, että tutuilla on välit kunnossa. Järjetöntä meininkiä. Ja sitten vaikka ois miten hauskoja tai älykkäitä niin se gorilla pyrkii aina esiin suhteissa naissukupuoleen. Ihan ala-arvoisia roolikäsityksiä.
naisetko muka juoruilee? Hah hah. Miehet vasta juoruileekin. Ja muistaa kaiken. Mä en oo koskaan tavannut niin tätimäistä juorutätiä kuin pari setää. Mee niitten kanssa sitten naimisiin, kun mä oon kai se oikee....no aika hyvin säilyny. Se on kaikki siitä kiinni miltä naama näyttää.
Kyllä miehet välillä juoruaa pahemmin ja ilkeämmin kuin naiset. Itestäni olen kuullut vaikka
minkälaista juttua, "seurustelen" kuulemma milloin kenenkin kanssa. Viimeisin oli että yhden
naapurini, joka on myös sukulaiseni ja käy piipahtamassa silloin tällöin, hetihän se on seurustelua.
Tein eron jälkeen yhden pikku jäynän kun tiedän että miehet läpättää kaikki asiat toisilleen.
Sen luuserin kaverin kanssa juteltiin..hän sanoi että ei halua puuttua minun ja luuserin asioihin
mukamas (p..n marjat, ihan varmasti kihisi uteliaisuutta) No heitin kuin puolihuolimattomasti
ja ohimennen että ei se mitään, mulla on jo uusi miesystävä , vaikkei ollutkaan.
Auton rengas vaan kärysi kun se varmaan lähti viemään sanomaa eteenpäin.
Nyt se toivottavasti arpoo että kuka se mahtaa olla.
Mulla on tosiaan hyviä ystävämiehiä, saatetaan pistäytyä vaikka terassilla tai pizzalla
ihan ystävämeiningillä ilman mitään iskuyrityksiä puolin taikka toisin.
Kyllähän tuolta kyliltä miehen saisi mukaan ihan sata varmasti, nyt vaan ei enää oikein
kiinnosta ryvettyä näissä kuvioissa ennenkuin se jalat alta vievä tyyppi joskus maailmassa,
toivon mukaan, ilmestyy jostain kuvioihin.
Sitä ennen on viaton hauskanpito ja läpän heitto sallittu :o))
Mikä ihme saa noi keski-ikäiset miehet niin sitoutumiskammoisiksi!!!!
Aika useasta yli 4-kymppisestä olen huomannut, että huokailevat noin 3-kymppisten ja nuorempien perään. Haaveilevatko keski-ikäiset miehet siitä, että joku nuorempi, rupsahtamaton ja viehkeä neito kuitenkin jostain löytyy. Siksi on parempi olla ns. vapaa mies.
Voisivat edes kertoa miehekkäästi, mikä suhteessa mättää niin, että sitä ei kannata jatkaa. Kaikkea ympäripyöreätä puhellaan ja syytetään inttämisestä, jos yrittää asiaa selvittää.
"Nyt jos se vaikka heittäis volttia oven edessä tai ryömisi kontallaan olkatoppaukset kyynärpäissä
takaisin pyydellen, en ottaisi." Tosi hyvin muotoiltu =D Sai hymyn irtoamaan tässä kurjassa olossa. Minä en ole varma ottaisinko takaisin, jos pyytämään tulisi. Pelkään, että niin tekisin. Toivottavasti ei siis tule....
Mulle oisi varmaan käynyt ihan samalla tavalla, onneksi oli hyvä ystävä joka takoi järkeä päähän
siinä vaiheessa. Se ensimmäinen kohtaaminen kyllä hirvitti, kun en koskaan tiennyt millon ja missä
se törmää vastaan ja pelkäsin lähinnä omaa reaktiotani.
Tämmösellä pienemmällä paikkakunnalla se on kuitenkin väistämättä edessä.
No eka tilanne meni sitten silleen että satuttiin samaan tanssipaikkaan ja luuseri
lähti karkuun. Olin ihan jess !!!- fiiliksissä. Sattumoisin olin jopa jaksanut laittautua ihan kunnolla
ja muutenkin aika hyvällä mielellä niin ettei se ainakaan saanut sitä kuvaa ettäkö oisin ihan
murheen murtama ja ypösen yksinäinen. Mua haki paras kaverinsa tanssimaan ja sillon luuseria vietiin.
Moni ihmetteli että mitä ihmettä, mikä siihen teidän hommaan tuli ja kerroin ihan rehellisesti
ja kaunistelematta että se vain yks kaks katosi, enkä tiedä syytä miksi.
Yllättävän paljon sain sitten tukea, vaikka epäilin syyttävien sormien osoittavan minua.
Yhtään kun en tiennyt mitä se on mennyt säveltämään suhteen päättämisestä.
Heikko itsetunto pitää olla ihmisellä, josta ei sitten ole rehellisesti kertomaan mihin se homma
kariutui. Jos etsii nuorempaa ja parempaa niin ihan siitä vaan, voi olla että on pitkä tie edessä !
Mutta mietitään Vicky Rostin sanoin: Oon VOIMISSAIN
Sullakin se kurjuus lievenee. Koskaan ei voi unohtaa tapahtunutta mutta jonain kauniina päivänä
heräät siihen ihmeelliseen tunteeseen että se ei enä satu.
Pidä itsesi liikenteessä niillä voimilla mitä sinulla on, vahvistut joka päivä !
Tunnen todellista luopumisen tuskaa. Kihti on raunioittava vaiva. Se johtuu siitä, että elimistöön tulee enemmän puriini-nimistä kemikaalia kuin elimistö pystyy poistamaan. Oluessa on niin paljon puriinia, että sitä ei kihtipotilas saa nauttia ollenkaan.
Luopuminen on aina pieni kuolema, se on surutyö joka on käytävä läpi. Luopumisen tuskaa ihminen ei voi ohittaa vaikka suhde olisi ollut huono, tunneköyhä ja vaikea. Luopuminen on vaikeaa sillä kyseessä usein on totuttu tapa ja omat epärealistiset haavekuvat. Älä jää kauaksi aikaa odottamaan. Mieti tyydytkö mieheen, joka ei koskaan osaa näyttää sinulle kiintymystään, et tiedä mitä hänen sisällään liikkuu ja hänen on vaikea tuoda esiin tunteitaan ja ajatuksiaan. Se on todella raskasta pidemmän päälle voin sanoa. Sinulle lankeaa tarkkailijan ja kyselijän osa. Saatat tehdä loputtomastikin turhaa työtä, etkä sittenkään tiedä, mitkä hänen todelliset tunteensa ja ajatuksensa ovat.
ehkä evoluutio on sitten ikävämpi todeta, että mies todellakin haluaa monta naarasta, mutta me naaraat emme suvaitse sitä. Eli olkoon sitten niin, että miehet ja naiset yhdistyvät vain siittämis tarkoituksessa. Jatkakoon omia polkuja sitten sen jälkeen itekseen. Minä en ihan tyytyväinen ole tähänkään teoriaan, joten en hanki lapsia ollenkaan.
Jos aina ajattelee itseään hokien "ansaitsen parempaa", ei lopussa jää käteen mitään. Nelikymppisenä se naisten yleinen rima tulee laskea. Enää ei olla teinejä, ei valita siitä kymmenen miehen satsista se mieluinen. Ottakaa se tavallinen maukka, joka on hyvä isänä, aviomiehenä ja kaverina. Jättäkää ne teinihaaveiden Romeot kulkemaan omia teitään. Jotkut miehet eivät vanhana halua mitään pysyvää sitoutumista, aivan kuten nuoret naiset eivät nuorena halua kuin kokea paljon. Etsikää itsenne kaltainen mies. Jos ette löydä laskekaa rimaa, vaan älkää katkeroituko vanhaksi piiaksi.
mutta kun tämä maailman meno on jo niin sairasta ettei tänne lapsia kannata hankkia. Ei tarvitse kuin katsoa koulujen menoja, niin tulee itse jo niin pahoinvoivaksi että meinaa oksentaa. Yleensä kaikki kunnon miehet haluaa sen lapsen. Minäkin haluaisin jos tulevaisuus olisi turvattu, vaan kun ei ole. Suomi on menettämässä itsenäisyytensä ja ties mitä paskaa tapahtuu. Toisekseen on porno, jota en hyväksy. Vain kuolleen ruumiini yli. Minä puolustan naisia ja lapsia hautaan asti.
Ei kait sinkkuna eläminen ole mikään katkeroitumisen syy. . . Se rimanlaskeminen on kasipiipuinen juttu.
Jos rimaa laskee alemmas, niin silloin joutuu sopeutumaan sellaiseen, johon ei haluaisi. . .
Minä ajattelen niin, että jos rimaa laskee, niin silloin on suurivaara tulla vain itse haavoitetuksi!!
Ainakin minä elän mieluummin yksin iloisena, kuin jonkun kanssa joka haavoittaa tai satuttaa muuten. . .
Sitä aitoa oikeaa rakkautta . . . niin, missä sitä on????
Tämähän käy ihan karman laista. Nuorena tytöt juoksevat vanhempien "kympsempien" miesten perässä. Vanhana akkana taas nuorien/oman ikäistensä. Ehkä tuleva nykynuoriso on fiksumpaa, ettei tarvitse vanhana akkana yksin murjottaa miehiä vihaamassa.
ettei se mies ikinä kypsy. Samanlainen paska syntymästä kuolemaan asti, suurin osa. Ehkä muutama prosentti on oikeasti älykästä, nekin on eri puolella maapalloa.
Ja myös toisinpäin. Vanhat ukonkäppänät juoksevat kilpaa nuorten tyttöjen perässä=karman laki !
Vaikutat katkeroituneelta. Toki hyvä on purkaa asioita sanallisesti, mutta loukkaaminen ei tunnu lainkaan sopivalta. Kuitenkin tunnut henkilölä jonka kanssa haluaisin jatkaa keskustelua mm. miehen egosta.
Jokejoke
Sääliä kerjätään ei rakkautta.
Jos ei viihdy nurkissa niin parempi laittaa kierrätykseen.
Parempi kerta rysäys kuin ainanen kitinä...
Niin, jos suhde loppuu, niin elämä jatkuu!!! . . . Ei siihen koko elämä kaadu!! . .. Nykypäivän ihmiset ovat tottuneet helppoon elämään!! .. . Sit kun tulee menetyksiä ja luopumisia, niin ei osata suhteuttaa niitä todellisuuteen!! . . . Kun muistaa, että se mikä ei tapa, niin vahvistaa!! . . . Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa!!!
Samanlaisessa tilanteessa vasta lopetin suhteen lyhyeen. Ynnäsin ja miinustin, totesin, että enmmän mielipahaa häneltä sain kuin mielihyvää. En uskaltanut jatkaa itseni satuttamisen pelossa.
Täysin teiniaikaan,kun hieman tulee ikää lisää,naurattaa jo koko juttu.
Ketä naurattaa ja ketä ei . . . Kuka kantaa seuraukset kaikesta huolimatta!!! . . . Et ole nähnyt elämää kuin vain hyväksikäyttäjän näkökulmasta!!! Sillä muuten valitsisit sanasi toisin!!!
olet joko vainoharhainen tai naivi..
Pinppikarvat ajelematta, niin kyllästyttää. Ja olethan pessyt välin?
tarvi alati päällään olla ;)ja voithan tuon itse pestä suihkussa...
tee hyvää ruokaa,kunnon juomaa lisäksi,kehrää kyljessä ja kysy mitä se odottaa jatkolta:p
Naisten mielestä heidän etuoikeus on "jättää" ja mies haikailee perää(n) , se etuoikeus meni menojaan.
Noin koville se naisille tuntuu ottavan jos heille tekee saman jota he itse luonnostaan tekevät kaiken aikaa miehille eli "pelaavat".
Itse ilomielin kikkailen naisten päänupeilla ja nakkaan mäkeen kun kyllästyn naamaan (2 vk/2 kk), sitten seuraava(t) tapaukset kehiin ... sopivasti viihdyttämään työviikon aikaansaamaa kyllästymistä vastaan ja tuomaan pieniä kicksejä, tietty ns.valloituskisan voittajana oleminen (kikkaile pää pyöryksiin ja jätä) ja ajoittain hyvä seksiseura on bonus, kaiken kaikkiaan hauska seurapeli.
Nohh, onneksi ikä armahtaa ja tulee vielä aika, jolloin haluaisit sitoutua (vanhuus) ja silloin se seurapeli toimiikin toisinpäin, kun kukaan ei enään luota sinuun, eikä halua sitoutua sinuun!
Sitä niittää, mitä kylvää!!
Kikkailu on perseestä. Itse kikkailin aikani, kunnes rakastuin kunnolla. Nyt kolmikymppisenä sitä tajuaa mikä on tärkeää ja minulle puolisoni ja perheeni on koko maailma. Muille sanoisin, että ei perään kannata jäädä itkemään. Ei kun uutta kohoa vaan kehiin. Ei tunteita kannata pelätä. Mikään ei ole hölmömpi sanonta, kuin että "en uskalla enään rakastua, en uskalla enään parisuhteeseen" höpön löpön. Rakastuminen ei ole uskalluksesta kiinni, se on asia mikä tulee jos on tullakseen ja vie mennessään vaikka kuinka pelottaisi. Moni parisuhde tuntuu kaatuvan noihin pelkoihin. Kun pelottaa ja ilmenee mustasukkaisuutta alkaa käyttäytyä kuin hirviömorsian/sulhanen jolloin itselleni ainakin iskee pakki päälle. Rennosti vaan eteenpäin, niin mää oon tehnyt.
Rakastaminen ei ole lainkaan vaikeaa.. senko puhut miehelle ja kysyt suoraan! Aikaa on turha haaskata, jos toiveet on erilaiset.
Suosittelen, että kaikki naiset lukevat kirjan "DUMPA HONOM, han vill faktiskt inte ha dig", kirjoittajat Greg Behrendt ja Liz Tuccillo, löytyy myös suomenkielellä "JÄTÄ SE, älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin". Olen onnellinen, että työkaverini (mies!) osti tämän kirjan minulle, kun minulla oli hankala parisuhde. Ja tottakai, te miehetkin voitte lukea sen..niin opimme taas lisää toisistamme...ehkä:)
Todellisuudessa miehet vähät välittävät alistuvista naisista. Ota ohjat käsiisi, jos pystyt ja näytä, että hänen valintasa ei olekaan niin varmalla pohjalla. Väkisin niitä ei kannata pitää.
Juu, se on aivan totta, että ei kannata alistua!!! . . . Sellainen kumppani joutaa mennäkin, joka yrittää hallita toista alistaen!!! . . . Sellaisen ihmisen perään ei kannata edes ikävöidä saatikka itkeä tai surra!!!! Parisuhde ei saa olla orjuutta! Vaan sen on oltava vapaaehtoista kumppanuutta . . . molemminpuolista rakkautta!
Teissä nuorissa tulee esiin se hyvä suomenkieli. Mitä on rakkaus, mitä on talous, mitä kokonaisuus tosi elämälle. Naisilla on myös suuri vastuu kuinka mies ajattelee. En syytä ketään vaan kaikilla on oma puoli, mutta yhdessä olo elellyttää sen olevan kaikkien parasta.
ei yli nelikymppinen, mies ainakaan, kykene enää rakastamaan, harvalla edes seisookaan. jos sinulla ulkonäkö (mutta ennenkaikkea rahat) riittää, etsi semmonen parikymppinen viriili orhi. se voi myös ainakin teeskennellä rakkautta kun sitä rahatukkoa sille välillä vilauttaa.
Ja kyllä varpilla nelikymppisellä miehellä seisoo!!!!! . . . . . . niiin no, ainakin järki ;))))) . . . Vai miten se oli? ;)))