Olen jo

++--00 kirjoitti:

vauvasta joutunut kuukauksiksi sairaalaan kramppien takia, veljeni on vajaan vuoden mua nuoermpi, puolitoista vuotta vanhempi sisareni on vaatinut huomiota jatkuvilla itkemisillään. Sisareni (sair.h.) sanoo, että minut on hyljätty. Nyt pari vuotta sitten äitini sanoi; "Mä olen aina tiennyt, että sinä selviät elämässä". Hän on myös sanonut (kun huomasin miehen olevan väkivaltainen ja olisin halunnut mennä kotiin, kun Itä-S olisi ollut helpompi hakea asuin ja hoitopaikkaa lapselle sieltä, kuin L-S:sta käsin); "Tänne ei ole sit tulemista". Koska isäninkin on sairas, eikä hänellä ole velvollisuutta huolehtia aikuisista lapsista. Mieheni eristi minut täysin ulkomaailmasta ja jatkuvasti haukkui ja komensi, ei mikään ollut hänelle hyvä, toiset oli kaikkeen hänen ong. syyllisisä. Ymmärrän, että käytiin valtataistelua, että hän halusi olla pomo, mutta kun hänen tekonsa olivat usein huonoja, eikä niistä saanut keskustella. Hän opetti lasta, kuin koiraa ja huusi, tarttui kiinni ja tukisti niin, että päänahka nousi pari-kolme cm päästä. Vanhempiinkin meni vuosiksi välit poikki. Tilanne meni siihen, kun olin yksin lapsen kanssa, vanh. eivät halunneet auttaa vaan lähettivät meidät yöjunalla kotiin, mut laitettiin sairaalaan. Lapseni lopetti puhumisen, minulla oli suuri työ kotiin tultuani solmia kontakti takaisin lapseeni. Kun huomasin, kuinka vaikea mies oli, kysyin erosta, hän uhkaili minua, että kertoo millainen h.. olen, minulla ei ole ollut muita suhteita, häneltä kyllä olen saanut tauteja. Myös uhkaili; "Jos otat eron, ei hullulle annneta lapsia". Lapset tulivat mulle, vaikka yht.huol. olivatkin, mutta mies piti huolen siitä, että elämiseni oli mahd. vaikeaa. Lapset vapautuivat silminnähden. Hän sanoi; "Kun hän tienaa, hän myös käyttää" ja kun raskaana ollessa kysyin ruoka rahaa, sanoi; "Kun et tee töitä, ei sun syömänkään pidä", eikä myöskään antanut rahaa meidän menoihin. Suositus oli saada enemmän elatustukea, mutta miespä ei sitä maksanut, vaan teki lähtöä, että sai käyttää rahansa viinaan ja tupakkaan ja kun saimme perunoita, teki niistä viiniä. Kun yritin mennä töihin, hän oli mustasukkainen ja piti huolen siitä, että en ennättänyt töihin ajoissa. Vain hänen työnsä oli tärkeää. MISTÄÄN EN OLE SAANUT APUA, kun olin tullut muualta, vain halveksittiin joka paikassa, ei ollut työtä, eikä koulutusta ja minäkö muka pärjäsin. Lääkkeitä olen syönyt yli kolmekymmentä vuotta, eläkkeellä yli kaksikymmentä vuotta. Nyt on halveksien levitelty asioitani ja tehty taas elämästä helvettiä. Vihaan asua täällä! Viime vuonna mulle vaihdettiin lääkkeet, aina varoiteltu, ettei saa vähentää niitä ilman lääkärin lupaa, niin ei mulle kukaan sanonut, että niiden käyttö pitää lopettaa uusien aloittamisesta. Sain yliannostuksen ja kaikki työntekijät olivat lomalla. Kun olisin ollut valmis käymään oman elämäni yhteenvetoa, sair.h. vain tokaisi, "Mitä sinä sitä jauhat, ne on menneitä". Sair.h. pitää huolen siitä, että saan piikin, joka on yhtä tyhjän kanssa. Kun menen ajalle tapaamaan, hänellä on muka toinen asiakas ja joudun lähtemään pois. Mutta vasta niitä kelaamalla olen nähnyt kuinka tyhmää elämäni on ollut ja vahvat ihmiset ovat jatkuvasti mitätöineet minun olemassaoloa. Missään työpaikalla en ole saanut hyväksyntää. Kysyisinkin, miksi olen joutunut kaikkea tällaista kokemaan ja miksi mun yli kävellään??? Mitä pahaa olen tehnyt, että toiset alkavat uhkailla ja levitellä tuulesta temmattuja juttuja, enkä saa elää omassa rauhassa elämääni. Miks joku aivoton on kateellinen ja mustasukkainen, mua ei kiinnosta pätkääkään toisten juopot, tautiset miehet.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä