Kyllä viimesen tikin tänään näin ja haluankin nyt kysyä kuinka moni teistä pitää 1 ikäisellä lapsellaan minuuttiaikataulua päivärutiineissaan? Eli syömiset ulkoilut kylvyt nukkumaan menot päivällä ja illalla kaikki minuutilleen samaan aikaan joka ikinen arki ja sunnuntai, edes lomalla eikä juhlapyhinä vahingossakaan lipsuta. Ei muuten mutta tänään kyyditsin tuttavaani jolla on alle kahden vanha lapsi, omani on vuoden ja 2kk. Liikenne olikin kotiin mennessä ruuhkainen ja tämän mamman piti olla tasan klo 17 lusika kädessä ruokkimassa lastaan ja kun seisottiin ruuhkassa 25min liikahtamatta meni tällä mammalla ihan totaalisesti käpy. Se oli käytännössä katastrofi kun lapsen ruokailu myöhästyi melkein puolituntia. Eihän niin voi käydä! Lapsi kyllä istui kiltisti kyydissä eikä valitellut nälkäänsä. Hyvin jaksoi odotella. Olihan omalla muksullanikin ruoka aika viideltä mutta ihan kiltisti omanikin odotti enkä ottanut siitä stressiä. Ystävälläni on vielä nyt illallakin vauhko päällä aiheesta, ja siitä piti ihan soittaa ja kertoa. Onhan tämä äiti aina ollut fanaattinen aikatauluttaja mutta tämä meni jo yli hilseen. Ja samainen äiti on lapsen etä-isälle tehnyt oikein listan tapaamisviikonlopuksi näistä rutiinikellonajoista. Ja mitä syö ja paljonko.
Siis, elääkö monikin äiti täällä lapsensa kanssa minuuttiaikataulua? Kyllä mulla on päivärutiinit 15min rajoissa ja niistä poiketaan toisinaan ihan lasta seuraillen. Ruokailut pyrin pitämään aika samoina mutta emmä vaadi että lapsi pitää olla pihalla joka ikinen aamu klo 9:30 tasan ja kylvyssä 18:20 tasan ja puurolla 19:10 tasan. Piti jo tänään ihan miettiä kuinkas huono äiti mä oon kun en jaksa tikittää kilpaa kellon kanssa vaan saatan esim välipalalla ruokkia lapseni leikkipuiston laidalla kesäpäivänä ettei tarvii kotona jököttää tai kiiruhtaa häthätää ruokailujen välissä ulos ja takaisin tai kaupunkiin ja takaisin.
Siis, elääkö monikin äiti täällä lapsensa kanssa minuuttiaikataulua? Kyllä mulla on päivärutiinit 15min rajoissa ja niistä poiketaan toisinaan ihan lasta seuraillen. Ruokailut pyrin pitämään aika samoina mutta emmä vaadi että lapsi pitää olla pihalla joka ikinen aamu klo 9:30 tasan ja kylvyssä 18:20 tasan ja puurolla 19:10 tasan. Piti jo tänään ihan miettiä kuinkas huono äiti mä oon kun en jaksa tikittää kilpaa kellon kanssa vaan saatan esim välipalalla ruokkia lapseni leikkipuiston laidalla kesäpäivänä ettei tarvii kotona jököttää tai kiiruhtaa häthätää ruokailujen välissä ulos ja takaisin tai kaupunkiin ja takaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kellon kanssa eletä.... Syödään kun nälkä tulee ja nukutaan, kun nukuttaa. Iltarutiinit tehdään yleensä samaan aikaan, mutta jollei uni tule niin ei voi mitään.
yleensä rutiinit ovat hyväksi niin lapselle kuin myös aikuiselle, meilläkin pyritään niiden mukaan elämään. tosin elämä ei kaadu jos ruokailu viivästyy tms. ja aina pitää soveltaa päivän ja tilanteiden sekä voinnin mukaan.
tuollainen ylikorostuva rutiininomaisuus saattaa olla mielestäni jonkinlainen aikuisen pakko-oire, kenties masennuksesta tai jostain muusta psyykkisestä sairaudesta. yleensä psyykkisesti sairastunut ihminen pyrkii toistamaan rutiineja jotta selviytyy päivästä tai tilanteesta.
itse sinun tilanteessa katsoisin tarkemmin äidin puuhia muiltakin osin, onko niissä merkkejä masennuksesta sekä mitä hän keskustelee jne.
ja jos mieleesi tulee mahdollisesti masentunut äiti niin ole kiltti ja ota puheeksi hänen kanssaan, luulen että hän on helpottunut jos joku huomaa ja haluaa auttaa.
arvostella ääneen kaikkien äitien toimintaa varmaan minunkin selkäni takana. Ja osaa moittia kaikkien muidenkin elämän tyyliä, itse kun on absolutisti pitäisi muidenkin olla. Siksi miehensäkin otti ja erosi kun ei voinut sietää painostusta totaaliabsolutismiin ja kun miehen ystävätkään ei saaneet edes saunakaljaa mökillä ottaa.. koska se on väärin. Ja noita tarinoita on lukemattomia.. Hän joskus kyselee miten meillä lapsen kanssa toimitaan ja kun kerron hän aina löytää niistä jotain väärää tai ainakin hän osaa senkin asian paremmin, ikäänkuin hakisi aina paremmuutta joka asiassa ja tahtoo siinä päteä. Hauskinta, että hänen muksuna ei elä minkäänlaisessa kurissa vaan saa pompottaa äitiään tahtonsa mukaan ja äiti lellii piloille. Jos esim. pomppaa sohvalle riehumaan, isänsä komentaa, lapsi alkaa parkua topakkaa ääneen komennusta äiti kaappaa välittömästi itkua tuhertavan lapsen syliin halii rutistaa ja pussaa "ei oo mitään hätää voivoi". Tosi jämptii meininkii?! Kohta sohvalla sama riehka..
Aika moni on epäillyt ajoittain hänen mielensä terveyttä kun jaksaa säännöstellä omaa ja läheistensä elämää turhankin napakasti mutta liekö ihan oikeasti nupissa jokin bitti vähän vinossa? Sain kyllä eilen kuulla kunniani vaikka vika oli liikenteessä ei minussa..