Olen reilu parikymppinen tai jo likemmäs kolmekymmppinen, ja ongelmana on lääkkeiden syönti.
Olen avioliitossa ja silloin, kun mies kotona kaikki on hyvin, mutta työnsä ja harrastuksen myötä myös kotoa pois välillä pisempiä aikoja. Silloin, kun joudun oleen yksin kotona turvaudun pahaan oloon ja ahdistukseen lääkkeilllä, joita on mm. kolmio lääkkeet, rauhoittavat ja atarax. Olen myös aika yksinäinen joten en tiedä kelle puhuisin ongelmastani ja lääkärille en uskalla puhua.Tuntuu vaan niin pahalta yrittää jaksaa käydä töissä ja olla iloinen siellä, iltaisin vaan itken ja yritän nukkua lääkkeiden avulla.
Olen avioliitossa ja silloin, kun mies kotona kaikki on hyvin, mutta työnsä ja harrastuksen myötä myös kotoa pois välillä pisempiä aikoja. Silloin, kun joudun oleen yksin kotona turvaudun pahaan oloon ja ahdistukseen lääkkeilllä, joita on mm. kolmio lääkkeet, rauhoittavat ja atarax. Olen myös aika yksinäinen joten en tiedä kelle puhuisin ongelmastani ja lääkärille en uskalla puhua.Tuntuu vaan niin pahalta yrittää jaksaa käydä töissä ja olla iloinen siellä, iltaisin vaan itken ja yritän nukkua lääkkeiden avulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko lääkkeet sulle kirjotettuja mitä sä syöt? Onko sulla mitään hoitokontaktia? Voisitko puhua sun miehelle sun yksinäisyydestä että hän olisi enemmän kotona, jos se vähentäisi sun lääkkeiden käyttöä?
Mun mielestä sun pitäisi varata lääkäriaika ja ottaa siellä puheeksi tämä lääkeasia, siinä ei ole mitään häpeämistä. Sä tarvit nyt apua että sä jaksat. Sairasloma on tietty yks vaihtoehto jos vointi on sellanen että et jaksa työtä. MInusta sä kuulostat että masennus on se isoin ongelma.
Hanki jokin harrastus jossa näet muita ihmisiä. Erilaiset vertais tai keskustelu ryhmät ovat monille tosi toimivia. Niistä voi, jos hyvä tuuri käy, löytyä ajan kanssa uusia kavereita. Rohkeasti ota selvää mitä ryhmiä sun kotipaikkakunnalla on tarjolla ja lähde liikenteseen. Seurakunnissakin voi olla ihan kivaakin vapaaehtoistoimintaa tarjolla. Paljon voimia sulle! Itse olen saanut eniten apua ilmaisista vertaistukeen pohjautuvista ryhmistä. Lähteminen oli vaikeaa mutta kukaan kun ei tule kotoota hakemaan.
Lääkkeet joita syön ahdistukseen on kyllä ihan kirjoitettu minulle, mutta ikävä kyllä kun olisivat vielä tähän ongelmaan tarkoitettu.
Olen yrittänyt etsiä jotain harrastusta joka sais ajatukset muualla ja on niin vaikea lähteä yksin. Siy ne muutama kaveri joka voisi lähteä harrastaa niin meillä on niin erilaiset työajat. Koirien kanssa lenkillä tulee aikaa miettiä kaikenlaista jota ei tarvis miettiä samoiten kun uimassa käy yksin niin aikaa taas miettiä.
Usein myös miettii, että jos silloin olis sairaslomalla, kun mies on reissussa niin olis varmaan helpois, mutta mitä työnantaja siitä ajattelee, kun töissä kaikilla on sellainen mielikuva et olen iloinen, pirteä yms. Se on vaan töissä pakko näyttää toista mitä on.
Olen miettinyt myös että lääkärille pitäisi kertoa mutta se ei todellakaan ole helppoa, kun niillä on myös se kuva että kaikki on hyvin. Sairastan siis diabetesta ja ms tauti. Mutta pitäisikö sairaanhoitajalle yrittää kirjoittaa vaikka sähköpostia.
Olin nuorempana reilun viikon epäilyn syömishäiriön takia osastolla ja siellä sais puhuttua asioita kirjoittamalla.
Mä en vaan enään oikein tidä mitä tekisin, kun kuitenkin silloin kaikki on paremmin kun mies on kotona.
ihan normaalilta kuulostaa. Keskustele lääkärisi kanssa. Et enää pärjää noilla lääkkeillä. Kolmiolääkkeet ei oo tarkoitettu usein otettaviksi. Ja parempi kun saisit untakin ilman unilääkettä. Tarvitset jatkuvan lääkityksen. Rupea lenkkeilemään, ei siihen mitään tarvita. ei kun ulos vaan.