Römpsänperän maiseman ylle. Järvi lepää tyyneenä, vain pieni usva näkyy kauempana siintävien saarien edessä. Pieni savun tuoksu lepää ilmassa Amalian iltakeitosten jälkeen. Perunapellolla on kuokka pystyssä valmiina seuraavaan perunan nostoon, ja näkyypä punertavia tomaattejakin olevan mökin seinustalla.
Anselmi on näköjään pinonut polttopuita valmiiksi talven varalle, kauniisti on pinonut halot kuivumaan.
Tuvan seinustalla kukkii juhannusruusu viimeisiään, ikkunan ollessa raollaan.
Liiterin seinustalla on verkot kuivumassa puhdistettuina, ja maiseman yllä kohoaa kesäinen taivas ilta-auringon viimeisten säteiden kultaamana.
Kaislikon rannasta kuuluu molskahdus, veteen piirtyessä renkaat, jotka hiljaa laajenevat sulautuen viimein kesäyön hiljaisuuteen.
Sisällä nukkuu jo Anselmi työntäyteisen päivän jälkeen, Amalian vielä valvoessa hetken aistien kesäyön valon, hiljalleen tuudittautuen uneen Anselmin rauhallisen hengityksen turvallisessa ilmapiirissä.
Anselmi on näköjään pinonut polttopuita valmiiksi talven varalle, kauniisti on pinonut halot kuivumaan.
Tuvan seinustalla kukkii juhannusruusu viimeisiään, ikkunan ollessa raollaan.
Liiterin seinustalla on verkot kuivumassa puhdistettuina, ja maiseman yllä kohoaa kesäinen taivas ilta-auringon viimeisten säteiden kultaamana.
Kaislikon rannasta kuuluu molskahdus, veteen piirtyessä renkaat, jotka hiljaa laajenevat sulautuen viimein kesäyön hiljaisuuteen.
Sisällä nukkuu jo Anselmi työntäyteisen päivän jälkeen, Amalian vielä valvoessa hetken aistien kesäyön valon, hiljalleen tuudittautuen uneen Anselmin rauhallisen hengityksen turvallisessa ilmapiirissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan Römpsänperällä kotieläimensäkin. Mansikki, joka luovuttaa rasvaisen maitonsa isäntäväelle. Se onkin sitten ehta luomua, johon kerma nousee paksuna pinnalle. Siitä sitten Amalia voin kirnuaa. Maito on tonkassa, joka on laskettu narun kanssa syvälle kaivoon, jossa on helteelläkin
Mansikkikin on laitumeltaan tullut yöksi taloa lähemmäksi tuonne aitan viereen. Siinä lämpimän hirsiseinän vierellä on mukava maata ja märehtiä.
Muutama kana ja kukko ovat vetäytyneet orrelleen ja aamulla kukonkiekaisu taas herättää isäntäväen askareilleen.
Porsas on tuotu kasvamaan, jolla elämä kestää keväästä jouluun, näin se vaan menee possulla. Ei tule possusta Metusalemia
Hevonen olisi välttämätön, kun tuo Amaliakaan ei tahdo oikein jaksaa sitä auraa vetää. Onneksi hyvä naapuri lainaa heppaansa Römpsänperälle.
Amalia ja Anselmi kokeilivat asumista siellä kirkonkylässä, mutta arvasihan sen etteivät siellä viihtyneet. Anselmikaan ei keksinyt muuta kuin istua siellä keskustan Saluunassa turisemassa ja kaljaa kittaamassa. Voi kun oli hyvä tulla taas Römpsänperään Kutemajärvelle.
Luonnohelmaan ja rauhaan.
Kunhan tuo Anselmi kerkiää, niin varmasti tulee itsekin kertomaan kuulumisiaan ja kommelluksiaan, sillä takuuvarmasti sellaisiakin on sattunut.
karkeloi keijut niille jotka sen voivat nähdä. Suuret tummat kuuset vartioivat niittyä, missä polvenkorkuiset kukkaset leinikit ja juhannuskukat elävät omaa aikaansa.Koiranputken valkeat kukinnot eroittuvat tummenevassa kesäyössä kauniisti, pehmentäen niityn uskomatonta suloa.
Näin voi vain kokea vain Suomemme moninailla niityillä ja vainioilla, kotomaamme valoisissa kesäöissä.
Aamulla on lumous hävinnyt....kukonlaulu herättää kylän, ja aamu uusine askareineen saa sijan.
Saamme nähdä Amalian lähtevän lypsylle lehmihakaan, siivilöiden maidon tonkkaan ja Anselmin nostavan tonkan kaivoon.
Näin päivä saa alkunsa Kutemajärven rannalla, Amalian ja Anselmin siirtyessä tuvan aamiaispöydän ääreen,
yhteistä ruokailuhetkeä nauttimaan.
Eilen se tapahtui. Kutemajaärven pienessä saaressa pesii kuikka, jonka ku kuiik huutoa saamme kuulla monta kertaa päivässä.
Eilen iltapäivällä. kuuman aikaan, Amalia poikkesi rannalle. Ylöspäin noustessaan hänet kohtasi näky, joka kirvoitti karmean kiljaisun Amalian huulilta; kyyykääärmeee. Vastarannan kaikukallio vielä vastasi ja kuikan huutö katkesi pelkkään ku.
Amalialla on kokoonsa suhteutettu mahtava ääni ja sille hyvä kaikupohja. Minä kun olen jokapäiväisen hiihtoharjoitteluni jäljiltä hyvässä hoikassa kunnossa, huono luisto ja kova helle.
Amalian huuto sai housuni lähes putoamaan jalasta mutta onnistuin hairasemaan vyötäröstä housuja ja toisella kädellä rautakankea. pitihän se Amalia pelastaa.
Päästyäni paikalle, totesin kyyn vaskiksesksi, ei edes käärmeeksi. kaikki me kuitenkin pelästyimme, Aamalia, kuikka ja minä. muukin luomakunta ehkä
Aamulla Amalian vilkaistessa ikkunasta, mitä ne harakat tapella käkättävät pihapiirissä,kun näki jotakin ennennäkemätöntä, kirkkaan keltanokkainen harakka hyppeli ja yritti siepata toiselta lajikumpanilta suusta roikkuvaa harmaata suikaletta.
Tule sinäkin Anselmi katsomaan mikä tuommonen on, onkos se nyt semmonen mutantintti, josta olet kertonut?
Anselmi nousi keinustuolista kurkistamaan Amaliansa viereen, Amalian siirtyessä hellan ääreen viimestelemään
tiskaamistaan.
Hyväntahtoinen nauru kelpasi Anselmille,kun hän Amaliaan päin kääntyen hillittyyn tapaansa sanoi: Älähän kailota lujaa, että kanaparkasi pelästyksissään pudottaa nahkamunan juostessaan karkuun.
Amalia kuivasi kätensä esiliinaansa, ja aika hiljaisella äänellä ilmoitti menevänsä kasvimaalle.
Amalia kesäyön lumouksessa, kädet levollisisesti helmassa katsellen järvelle päin. Lämmin on ilta, ulos kuuluu jalkapallo-ottelun selostajan ääni jota Anselmi seuraa tarkasti.
Amaliakin yritti olla mukana, ensteks 'vaan ei tienyt kuka oli kukin, vaan sitten pääsi jyvälle, toivoi Uruguan voittavan, mutta kun huomasi selostajan olevan eurooppalaisena Hollannin puolella luopui katselustaan.
Amaliaa nauratti katsellessaan Anselmia, jonka jalatkin sätkivät ja etenpäin taipunut vartalo kertoi kaiken.
Hiljaa Amalia lähti ulos pihamaalle kaivaten illan rauhaa, Anselmin tuskin huomatessa oven käyvän.
Lempeä kesäyö oli juuri mitä Amalia kaipasi. Istuessaan aitan portailla hän koki onnen tunteen valtaavan sisimpänsä. Hiljaisuus ja hämärä, viikkokausien jalkapallo-otteluiden jälkeen, oli mitä Amalia tarvitsi siinä istuessaan, ja niin maiseman levollinen rauha kesäyössä teki tehtävänsä.
Vielä Amalia saunassa
peseytyi, veden ollessa vielä suloisen lämmintä päivän tarpeiden jälkeen, asteli mieli jo seestyneenä tupaan, suoden Anselmille hymyn, mennäkseen sitten kammariin yöpuulle Anselmin hyvän yön saattelemana.
Tallitonttukin kävi levolle tallin ylisille, nähtyään isäntäväen elämän sujuvan tuttua rataansa.
Ei koskaan enää saada lukea näin rauhallista ja kaunista kesäyön kuvausta Römpsänperältä, missä Amalia ja Anselmi elivät elämäänsä.