Hei, kyselen täällä ns. vertaistukea. Oma äitini on tällähetkellä sairaalassa toipumassa leikkauksesta. Häneltä poistettiin kasvainta kohdusta. Leikkaus ja kaikki menivät hyvin, mutta kirurgi sanoi että hänellä on toinen kasvain vatsaontelossa. Sitä ei voi leikata pois.
Äidin täytyy aloittaa syöpähoidot heti kun haava on parempi. Auttaako ne hoidot? Oon niin peloissani ja surullinen. Mun päässä pyöii paljon asioita kuolemasta ja tästä syöpä hommasta. Olen yrittänyt ettiä nyt jotain palstaa missä olisi kokemuksia syövästä ja niiden ennusteista.
Olkaa kilttejä ja kertokaa oma tarinannen jos jaksatte/viitsitte tai jos tiedätte täällä jo olevan sellasen ketjun niin linkittäkää minulle!
Kiitos
Äidin täytyy aloittaa syöpähoidot heti kun haava on parempi. Auttaako ne hoidot? Oon niin peloissani ja surullinen. Mun päässä pyöii paljon asioita kuolemasta ja tästä syöpä hommasta. Olen yrittänyt ettiä nyt jotain palstaa missä olisi kokemuksia syövästä ja niiden ennusteista.
Olkaa kilttejä ja kertokaa oma tarinannen jos jaksatte/viitsitte tai jos tiedätte täällä jo olevan sellasen ketjun niin linkittäkää minulle!
Kiitos
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun äidillä on ollut syöpä ja nyt ilmeisesti uusiutunut, syksyllä pääsee hoitoon. Itsekin ole ollut epäiltyjen listalla. Suomessa on aika hyvä mahdollisuus parantua, tosin tiedän vuosia sairastaneita, mutta hengissä vielä, tiedän niitäkin jotka menivät nopeasti. Kuolemaa ei kannata ensimmäisenä miettiä, usein hoidot auttaa, mutta lopetetaan sitten kun ei ole apua, yleensä potilaan pyytäessä. Lääkärit osaa ennusteita kertoa ja sitten vasta kun alkaa näyttämään ettei hoidot kannata, aletaan pohtimaan kuolemaa, sittenkin on vielä aikaa hyvästellä.
Kiitos vastauksesta ja noista toivon sanoista, olen itsekkin sitä mieltä että periksi ei saa antaa ja hoidot nykypäivänä on tosi tehokkaita!!
Tälläset asiat vaan aina sa pelkäämään pahinta ://
Vaikka järki sanoo mitä, niin tulee väistämättä mieleen entä jos... ja kuinka pian jne. Ja sitten tulee tilastoja tutkittua, että kuinka moni paranee ja kuinka moni ei jne. Olen usein ollut samassa tilanteessa, niin kuin jo aiemmin kerroin, joten suht tuttua tekstiä sinulta ja nyt kun minulla äiti on jo vanhempi, niin sekin vielä tekee, perussairauksiakin on niin, aina tulee kestääkö enää rankkoja hoitoja ja entä äidin mielenterveys jne. (ja omani, kuinka paljon näitä huonoja uutisia yksi ihminen kestää jne.) Jos haluat, niin voin kirjoitella sähköpostia sinulle, kun ollaan nyt suunnilleen samassa tilanteessa.
Moikka
Itselläni ollut syöpä, sairastuin 24-vuotiaana. Läheisilleni se tuntu olevan kovempi paikka kuin mulle, erityisen vaikeaa se oli vanhemmilleni. Nyt, 28-vuotiaana, olen itse pienen pojan äiti ja ymmärrän, että sairastumiseni oli kova paikka vanhemmilleni.. Oman lapsen paha olo tuntuu pahalta! Olen siis itse äiti ja lapsi ja kokemusta on siitä mitä syöpä tekee perhesuhteille.
Uskon ja ymmärrän, että olet äidistäsi huolissasi. Edelliset vastaajat ovatkin jo asiallisesti vastailleet. Yhden asian kuitenkin vielä haluasin lisätä, vaikkei mukava asia olekaan. Jos joskus tulee se tilanne, mitä en tietystikään toivoisi kenenkään kohdalle, että hoidot eivät tepsikään niin muista, että ratkaisu on viime tilanteessa äitisi. Varaudu siis myös siihen että hän on valmis hoidot lopettamaan vaikka kaikki läheiset toivoisivat hänen jatkavan niitä menetyksen pelossa. Joskus nimittäin on niin, että vakavasti sairas on valmiimpi lopettamaan usein raskaatkin hoidot, käynyt asiaa enemmän läpi mielessään, kuin läheisensä. Usein hoitojen lopettaminen voi tuntua jopa helpottavalta, koska sivuvaikutukset hoidoilla on massiivisia. Sanon tämän viitaten alussa olleeseen lauseeseen, että omalla kohdallanikin tilanne oli vaikeampi läheisilleni kuin itselleni. Nyt tietysti äitinä tilanne voisikin olla toinen..
Enempää en valitettavasti osaa auttaa sua..
VOIMIA!!!!!
www.cancer.fi -sivuilta löytyy "Lähipiirissä syöpäpotilas" -palsta, jossa toivottavasti saat vertaistuksea. Rekisteröidy keskusteluun.
http://www.cancer.fi/keskustelut/keskustelufoorumi/lahipiirissa_syopapotilas/
H a l a u s
Kiitos teille kaikille vastauksista ! Tämä helpottaa oloani valtavasti, kun on ihmisiä joille tämä on jo ollut arkipäivää ja kokenut tämän saman ! Innolla luen tätä palstaa ja tuota edellisen linkkiä, josta saan sitten vertaistukea!! :)
Kiitos vielä :) Tästä on yksi suunta ja se on ylöspäin!