Kärsin väkivaltaisista pakkoajatuksista.
Mieleeni nousee muistikuvia koetuista loukkauksista ja samalla kuvittelen miten kostan loukkaajilleni mitä julmimmalla tavalla.
En saa lääkitystä, en usko niihin. Hyväksyn tämän vaivani ja tiedän sen johtuvan taustastani ja siitä etten ole aina onnistunut puolustamaan itseäni.
Olen myös huomaannut että jos olen levännyt, vointini ja asiat ovat muutenkin hyvin, niin tuollaiset ajatukset eivät kovin paljon kiusaa. Osaan nauttia elämästäni tässä tilassa.
Haluaisin kuitenkin enemmän "mielen vapautta", eli että tuollaiset asiat eivät minun elämääni kuluuisi kuin harvoin.
Mikä neuvoksi??
Mieleeni nousee muistikuvia koetuista loukkauksista ja samalla kuvittelen miten kostan loukkaajilleni mitä julmimmalla tavalla.
En saa lääkitystä, en usko niihin. Hyväksyn tämän vaivani ja tiedän sen johtuvan taustastani ja siitä etten ole aina onnistunut puolustamaan itseäni.
Olen myös huomaannut että jos olen levännyt, vointini ja asiat ovat muutenkin hyvin, niin tuollaiset ajatukset eivät kovin paljon kiusaa. Osaan nauttia elämästäni tässä tilassa.
Haluaisin kuitenkin enemmän "mielen vapautta", eli että tuollaiset asiat eivät minun elämääni kuluuisi kuin harvoin.
Mikä neuvoksi??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viha ja katkeruus kuluttaa voimia. Miten niistä voi vapautua? Anteeksiantamalla itselleen ja tekijöille. Monesti uhrin roolin on se kaikkein rankoin. Kärsii pitkän aikaa muiden teoista. Monesti myös auttaa jos saa puhua asiat niin kuin on ne kokenut luotettavalle ihmiselle hyväksyvässä ilmapiirissä. Kiitollisuus on tie rauhaan; kaikesta huolimatta voin olla tyytyväinen. Rukoileminen auttaa jos on uskoa itseään suurempaan voimaan tai vaikkapa maailmankaikkeuteen. Voimia sulle!
Tietyt loukkaukset ja pelot loukkauksista pyörivät minun mielessäni usein. Ne tekevät minut usein lamaantuneeksi koska haluaisin purkaa pelon surun ja vihan johonkin mutta en pysty. Mutta anteeksi antaminen ja unohtaminen kuten edellinen vastaaja sanoi olisivat hyvä keino. Mutta se vaatii voimaa ja valmiutta jättämään kaikki mennyt taakse antamaan anteeksi ja päästää menemään. Koska se että eläämenneessä sitä ei saa takaisin eikä siihen tapahtumaan pääseä selvittämään sitä enää. Tosin terapiassa voi tehdä sellaisen kohtauksen esin missä ajattelet tilannetta sekä vastapuolen että itsesi kannalla ja muutatkin sitten tapahtumaa itsellesuotuisaksi ja saa tapahtuman selvitettyä ja pystyt antamaan anteeksi.
Vaikeaa hommassa on se että ihminen toistaa itseään. Ja toistaa lapsuuttaa koska siellä me opimme miten rakastamme itseämme ja miten hyväksymme itsemme. Ja jos meitä ei hyväksytä ja meitä uhkataan alistetaan ja meitä kohtaan käyttäydytään kuin olisimme arvottomia niin Tunnetila ja tunne jatkuu aikuisuudessakin suurellla osalla ihmisistä. Itse koitan käydä joitain asiaoita läpi. Mutta vaikealta tuntuu. Voimia ja positiivista ajattelua huonoinkohdelluilla ei ole helppoa. Mutta kannattaa myös muistaa että kaikki huono kohtelu yleensä johtuu siitä että ihmisellä joka on sinua kohdellut huonosti ja minua kohdellut huonosti hänellä ei ole ollut välineitä ja kykyä ja voimia antaa minulle mitä olisin tarvinnut. Koska olisin tarvinnut rakkautta mutta häne ei ole osannut sitä antaa. Kaikki meitä kohtaan osoitettu huono kohtelu on heidän kohdaltaa puuetta ja kykenemättömyyttä. Varmasti he olisivat antaneet minulle rakkautta jos he olisivat osanneet mutta he eivät osanneet.