Leino Leinon päivä

Iki-ihana on hymylevä Apollo....mitkä soljuvat sanat,--- laulujen laineet :D

nuorena lukiessani ei kukaan runoilijamme ole koskettanut niin kuin Eino Leino. Elämänsä hurmiot hän eli runoissaan, parastaan antaen, ihania ihmisiä jotka ajattelevat laajasti, aikaa myös jälkeensä.

L.Onervan kanssa hän sai elää "tähtihetkensä" onneksi, mutta runoilijan oli kuljettava omaa tietään.Ehkä oli tarkoitus tuo yksinäisyys, joka kirvoitti niin paljon ajatuksia,---meillekin:)

Mikä sinisilmä mahtaa capt.cöpenick olla. Mitä miehen kulutusta se on jos on muusa siellä toinen täällä ja 3 vihittyä vaimoa, paljon on tuotosta kirjallisuuteen tullut jälkipolvien ihasteltavaksi ja luettavaksi.
Aino Kallas ja L Onerva ovat kovia nimiä vielä tänäkin päivänä. Rakkaus se on joka innoittaa runosuonet sykkimään. Lauloi muusalle ikiihanaa Nocturnea,

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie").
Eino Leino

Nyt vain ihanaa iltaa viettämään olkoon muusa mies tai vaimo, oma kultakin on hyvä, kylpysuolaa ammeeseen ja vaaleanpunasia ruusuja reunoille, kyllä se runosuoni siinä alkaa sykkimään. (Onko se niin paha juttu jos on muusa naisella tai miehellä, virkeänä se ainakin pitää!)

Lorena* kirjoitti:

Mikä sinisilmä mahtaa capt.cöpenick olla. Mitä miehen kulutusta se on jos on muusa siellä toinen täällä ja 3 vihittyä vaimoa, paljon on tuotosta kirjallisuuteen tullut jälkipolvien ihasteltavaksi ja luettavaksi.
Aino Kallas ja L Onerva ovat kovia nimiä vielä tänäkin päivänä. Rakkaus se on joka innoittaa runosuonet sykkimään. Lauloi muusalle ikiihanaa Nocturnea,

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie").
Eino Leino

Nyt vain ihanaa iltaa viettämään olkoon muusa mies tai vaimo, oma kultakin on hyvä, kylpysuolaa ammeeseen ja vaaleanpunasia ruusuja reunoille, kyllä se runosuoni siinä alkaa sykkimään. (Onko se niin paha juttu jos on muusa naisella tai miehellä, virkeänä se ainakin pitää!)

Kyllä se iloinen, väliin tuskainenkin elämä miestä söi - myös Leinon Eikkaa. Monen sortin taiteilijaa on jäänyt 50v rajapyykin etupuolelle.

Junnu Vainio
Juice Leskinen
Gösta Sunqvist
Kirka
Antti Hammerberg jne.

Kaikki nämä hienot taiteilijat väsyivät pois ennen aikojaan.

langto-d kirjoitti:

Kyllä se iloinen, väliin tuskainenkin elämä miestä söi - myös Leinon Eikkaa. Monen sortin taiteilijaa on jäänyt 50v rajapyykin etupuolelle.

Junnu Vainio
Juice Leskinen
Gösta Sunqvist
Kirka
Antti Hammerberg jne.

Kaikki nämä hienot taiteilijat väsyivät pois ennen aikojaan.

Ja Rauli Badding Somerjoki – Someren poika, tuli mieleen kun eräällä reissulla katselimme Bussin näytöltä Raulin elokuvaa, matkailu avartaa!