Asiat alkoivat mennä alamäkeä jo yli kaksi vuotta sitten: piti vaihtaa pienempään vuokra-asuntoon (1h kk), kun rahat eivät riittäneet vuokraan. Mukana muutti kuitenkin tavaraa, josta ei voi luopua ja joka ei mahdu häkkikomeroon. Uudessa, pikkuriikkisessä asunnossa ei liioin ollut kaappitilaa kuin nimeksi. Ei tilaa ruokapöydälle vain keittokomero jonka ainoa laskutila on leikkuulauta, ja huone josta tuli yhdistetty olohuone-makuuhuone-työhuone. Eteisessä yksi kaappiyhdistelmä ja naulakko.
Sitten piti luopua oman yrityksen toimitiloista, kun yritti pitää firmaa pystyssä kuluja supistamalla. Hurja kasa mappeja ja kirjoja, joita ei voinut hävittää, tänne kaapittomaan asuntoon. Jatkuva pinnistely firman pitämiseksi pystyssä vei voimat, ei ollut ensi sijalla järjestellä kämppää. Eikä olisi ollut varaa hankkia kaappeja edes vaikka niitä tänne olisi mahtunut (mikä kyllä jo itsessään olisi ollut mahdottomuus).
Lopulta se firma meni kuitenkin alta, samoin voimat. Nyt olen asunut melkein kaksi vuotta asunnossa, joka muistuttaa kaatopaikkaa. Keskellä pikkuriikkisen olo/makuuhuoneen lattiaa on lähes 1,5 metriä korkea kasa mappeja, irtopapereita, ammattilehtiä, kirjoja.. ja siihen päälle on kertynyt myös vaatteita - ei jaksa laittaa niitä kaappiin kun ei mahdu aukomaan kaappien ovia joka puolelle rönsyävän tavaramäärän vuoksi. Häkkikomeroon on viety mitä on jaksettu. Mutta kun ei ole voimia.
Tuo kasa keskellä lattiaa ahdistaa ja itkettää ja lamaannuttaa. Olen siis katsellut sitä kohta kaksi vuotta. Aika ajoin olen jostain päästä yrittänyt sitä purkaa, mutta se on loppunut kun olen pyöritellyt käsissäni jotain tavaraa, jolle ei ole löytynyt paikkaa mistään muualtakaan; ei noihin mitättömän pieniin kaappeihin mahduteta mappeja tai edes täkkejä! Olen miettinyt, että pinnistäisin yhden kuukauden palkasta jollain konstilla ja hankkisin siivoojan, mutta mitä hän voisi tehdä kun sitä tilaa ei kerta kaikkiaan ole, ja hän nyt ei ainakaan tietäisi voisiko jostain tavarasta/paperista/mapista luopua vai kuuluuko se ehdottomasti säilytettäviin asioihin.
Eli kahteen vuoteen en ole kutsunut ketään kotiini enkä voisi kuvitellakaan kutsuvani. Samalla olen lakannut tapaamasta muita heidän kodeissaan, tulee vain paha mieli kun ajattelee millaista itsellä on. Ja tämä lamaannus ja toimintakyvyttömyys estää tekemästä asialle mitään. Raivoisimpina hetkinäni olen ajatellut että yön pimeydessä otan ja raahaan kaiken tuosta lattialta roskikseen - mutta kun siellä on sellaisiakin mappeja missä on tilinpäätöksiä, kuitteja, muuta pakollista säilytettävää sekä asiakirjoja jotka pitäisi tuhota paperisilppurissa.
Minulla on pari sellaista ystävää, jotka tietävät konkurssistani ja mielialalääkityksestäni, mutta edes he eivät tiedä tästä kotihelvetistä. Eivätkä ymmärtäisi. Niinpä olemme nykyisin lähinnä nettiystäviä tasolla "mitä kuuluu, pitää nähdä tässä kesän aikana". Kaiken (sen vähäisen mihin ylipäänsä on varaa) olen tänä kesänä tehnyt yksin: Suomenlinnan retken, Nuuksion retken, Tallinnan reissun.. En halua päästää ketään lähelleni kun elämäni on tällaista. Miesystävästä en voi edes haaveilla.
Mistä saisi voimat tuon elämää rajoittavan kasan purkamiseen? Ja mistä rahat säilytystilan hankkimiseen? Ei ole autoa joten kuljetuskin pitäisi jotenkin hoitaa. Mutta häkkivarasto on siis täynnä, sängynaluset täynnä, kaapit täynnä... Toivotonta :(
Sitten piti luopua oman yrityksen toimitiloista, kun yritti pitää firmaa pystyssä kuluja supistamalla. Hurja kasa mappeja ja kirjoja, joita ei voinut hävittää, tänne kaapittomaan asuntoon. Jatkuva pinnistely firman pitämiseksi pystyssä vei voimat, ei ollut ensi sijalla järjestellä kämppää. Eikä olisi ollut varaa hankkia kaappeja edes vaikka niitä tänne olisi mahtunut (mikä kyllä jo itsessään olisi ollut mahdottomuus).
Lopulta se firma meni kuitenkin alta, samoin voimat. Nyt olen asunut melkein kaksi vuotta asunnossa, joka muistuttaa kaatopaikkaa. Keskellä pikkuriikkisen olo/makuuhuoneen lattiaa on lähes 1,5 metriä korkea kasa mappeja, irtopapereita, ammattilehtiä, kirjoja.. ja siihen päälle on kertynyt myös vaatteita - ei jaksa laittaa niitä kaappiin kun ei mahdu aukomaan kaappien ovia joka puolelle rönsyävän tavaramäärän vuoksi. Häkkikomeroon on viety mitä on jaksettu. Mutta kun ei ole voimia.
Tuo kasa keskellä lattiaa ahdistaa ja itkettää ja lamaannuttaa. Olen siis katsellut sitä kohta kaksi vuotta. Aika ajoin olen jostain päästä yrittänyt sitä purkaa, mutta se on loppunut kun olen pyöritellyt käsissäni jotain tavaraa, jolle ei ole löytynyt paikkaa mistään muualtakaan; ei noihin mitättömän pieniin kaappeihin mahduteta mappeja tai edes täkkejä! Olen miettinyt, että pinnistäisin yhden kuukauden palkasta jollain konstilla ja hankkisin siivoojan, mutta mitä hän voisi tehdä kun sitä tilaa ei kerta kaikkiaan ole, ja hän nyt ei ainakaan tietäisi voisiko jostain tavarasta/paperista/mapista luopua vai kuuluuko se ehdottomasti säilytettäviin asioihin.
Eli kahteen vuoteen en ole kutsunut ketään kotiini enkä voisi kuvitellakaan kutsuvani. Samalla olen lakannut tapaamasta muita heidän kodeissaan, tulee vain paha mieli kun ajattelee millaista itsellä on. Ja tämä lamaannus ja toimintakyvyttömyys estää tekemästä asialle mitään. Raivoisimpina hetkinäni olen ajatellut että yön pimeydessä otan ja raahaan kaiken tuosta lattialta roskikseen - mutta kun siellä on sellaisiakin mappeja missä on tilinpäätöksiä, kuitteja, muuta pakollista säilytettävää sekä asiakirjoja jotka pitäisi tuhota paperisilppurissa.
Minulla on pari sellaista ystävää, jotka tietävät konkurssistani ja mielialalääkityksestäni, mutta edes he eivät tiedä tästä kotihelvetistä. Eivätkä ymmärtäisi. Niinpä olemme nykyisin lähinnä nettiystäviä tasolla "mitä kuuluu, pitää nähdä tässä kesän aikana". Kaiken (sen vähäisen mihin ylipäänsä on varaa) olen tänä kesänä tehnyt yksin: Suomenlinnan retken, Nuuksion retken, Tallinnan reissun.. En halua päästää ketään lähelleni kun elämäni on tällaista. Miesystävästä en voi edes haaveilla.
Mistä saisi voimat tuon elämää rajoittavan kasan purkamiseen? Ja mistä rahat säilytystilan hankkimiseen? Ei ole autoa joten kuljetuskin pitäisi jotenkin hoitaa. Mutta häkkivarasto on siis täynnä, sängynaluset täynnä, kaapit täynnä... Toivotonta :(
Vastaukset 38
Vanhimmat
kuin pommin jäljiltä.
Aina olen pitänyt kodin kunnossa mutta nyt,,,en jaksa.
Koita ajatella että jonain päivänä,,,niin minä jaksan.
Sinä siis tiedostat, että se kasa ahdistaa sua, haluat sen siivota ja olet jo kaksi vuotta sitä siinä katsonut. Ymmärrätkö miten järjetöntä olisi vielä siirtää sitä siivoamista eteenpäin? Sun pitää potkasta itteäs perseelle ja alkaa heti siivoamaan, alotat vaan jostain mikä ensin käteen osuu. Teet vaikka jonkun tavoitteen, että asetan tietyt paperit kansioihin ja jatkat seuraavana päivänä. Itse tykkään tehdä kertaheitolla tällaiset asiat, mutta en tiedä onko se kaikille sopiva metodi. Se aloittaminen pitää siis tehdä just nyt, koska jos sirrät asiaa vähänkin eteenpäin, teet sen mitä todennäköisemmin myös seuraavalla kerralla ja saattaa olla, että ne jää siihen toiset kaks vuotta. Ajattele, kuinka vapautunut fiilis sulle tulee, kun olet sen homman hoitanut. Aloittaminen ei ole helppoa, mutta se aloittaminen ei kauan kestä ja kun pääset vauhtiin homma etenee huomaamatta. Olet ollut tässä aloitusvaiheessa nyt kaksivuotta, kai ymmärrät tilanteen järjettömyyden ja juuri nyt siivoamisen aloittamisen tärkeyden.
Ne ylinmääräiset roippeet, myy/heitä menemään kaikki mitä ilman et pärjää. Ihminen tuppaa luomaan neuroottisen tarpeen säästää kaikenmaailman esineitä ja kalusteita, vaikka olisi onnellisempi ilman. Minä olen tämmönen askeetikko, joten kalusteet ja vastaava ei ole niinkään ongelma, mutta on minullakin heikkouteni, ostelen paljon tietokonepelejä, vaikka ei kiinnostaisi niitä edes varsinaisesti pelata. Sulle olisi ainakin tärkeetä saada se kotiympäristö siistiksi ja yksinkertaiseksi, sen jälkeen voit lähteä miettimään muita elämän ongelmia, mut yks kerrallaan.
että ei tuo ole mikään este ystävien kutsumiselle kylään, niin ehdottomasti en kutsuis itsekään ketään tuttua :) Jotenkin kun täälläkin syytetään siitä saamattomuudesta omassa yksinäisyyydessä, niin joskus vaan asioita on vaan liian paljon, liian hankalasti ja jaksaminen ihan lopussa tapella niiden asioiden kanssa. En nyt tarkota että itselläni olis samanlainen tilanne, mutta jotenkin koko tuo sinut juttu kaatuu päälle samalla tavalla kuin omat.
Ei kai sinun auta kuin tehdä lista ja pakottamalla pakottaa itsesi yhteen tehtävään kerrallaan. Minäkin päätin listata asioita paperille. Aloitinkin jo, mutta olen ehtinyt hävittää jo pari listaa. Kolmannen teippasin seinään, etten kuljettele sitä mukana. Huomenna valitsen kiireellisimmän ja aloitan (eeh. pientä epävarmuutta ajatuksissa..). Noh, tämä oli lupaus. Huomenna tulen kertomaan pitikö se :)
Katsoin tuossa juuri Subilta dokkarin Hamstraamisesta.
http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=227644
En koe itseäni hamstraajaksi, enhän ostele mitään (oikeasti, en voi sietää shoppailua eikä mihinkään ylimääräiseen olisi varaakaan, enkä ole koskaan penkonut roskalavoja tai käynyt kierrätyskeskuksissa tai harrastanut kirpputoreja). Vien myös roskat ulos, toisin kuin jotkut tuossa dokkarissa. Se, mikä tuossa ohjelmassa pysäytti, oli kuitenkin jossain kohtaa vilahtanut ajatus, että "hamstraaja" tavaroita keräämällä nimenomaan asettaa rajat maailmalle, suojelee itseään. Jotain tällaista psykodynamiikkaa uskon pohjimmiltaan olevan oman asumistilanteenikin taustalla. Vaikka ahdistun siitä, etten voi päästää ketään lähelleni niin samalla suojelen itseäni pettymyksiltä (pitkäaikainen ihmissuhteeni päättyi samaan aikaan kuin firman pystyssä pitäminen alkoi viedä kaikki voimani).
Ehdotukset siivoamisen aloittamiseksi heti huomenna tuntuvat aika kummallisilta. Jos se olisi noin yksinkertaista niin olisin kai tehnyt sen jo kaksi vuotta sitten!
"Ehdotukset siivoamisen aloittamiseksi heti huomenna tuntuvat aika kummallisilta. Jos se olisi noin yksinkertaista niin olisin kai tehnyt sen jo kaksi vuotta sitten!"
Tämä toteamuksesi kuullostaa myös kummalliselta. Sehän juuri on niin yksinkertaista ja se ainoa itsestä lähtevä tapa hoitaa asia. Vai oletko eri mieltä? Mikä siinä aloittamisessa tuntuu niin ylitsepääsemättömän hankalalta? Kuinka paha sotku sulla siellä on? Ehkä saamani mielikuva aliarvio sen laajuuden/koon.
Mutta tuo sinun itsetutkielma on ihan mielenkiintoinen - ken ties. En minä väitäkkään, että keräilet roinaa, itse vain olen ehkä neuroottinen tavaroista eroon hankkiutuja, voisi sanoa, säilytän vain ehdottomasti tarpeellisia esineitä... mutta jos kyse on kuvataiteesta, soittimista, elektroniikasta, voisin keräillä niitä loputtomiin, ellen tietysti pitäisi itseäni kurissa. Mulla on monia erikoisia toimintatapoja, jotka voitaisiin nähdä juuri tuollaisena "ylitsetoimivana puolustusmekanismina" toisinsanoen OCD tai vastaava, ja aloitekykyni on ollut kovin huono, silti minun on hieman vaikea ymmärtää tilannettasi.
Mutta onko toi siivoaminen lähipäivinä täysi mahdottomuus? Etkö voisi kuvitella saavasi kapinoitua egoasi ja hoitaa tämän työllisesti niin pienen asian pois tieltä? Voin melkeen luvata, että homman jälkeen sulla on todella tyytyväinen olo ja tuntuu kuin yksi pala elämässä loksahtaisi paikalleen. Sillä on kova potentiaali saada sinut motivoitua tekemään muitakin muutoksia elämään.
nuo tavarat teille? Säilytätkö tilinpäätösmappini, lahjaksi saadut täkit ja tyynyt, lapsen pienenä tekemät piirustukset ja äitienpäivälahjat ym varmasti tallessa?
Minulla ei ole täällä tilaa. On yksi eteiskaappi (toinen puoli hyllykaappia, toinen henkarikaappia, sen päällä yläkaappi joka on jo joka senttiä myöten täynnä tavaraa). Naulakko jonka hattukylly on täynnä tavaraa. Keittiönkaapit, jotka ovat täynnä tavaraa.
Kyllä minä olen vuosien varrella seisonut banaanilaatikko käsissä keskellä tuota lattiaa ihmetellen mihin tämän nyt sitten "siivoaisin". Ja todennut, että sille ei ole paikkaa missään.
Ehkä jonain päivänä pystyn jälleen maksamaan kaksion vuokraa ja saan lisää kaappitilaa. Siihen asti on helompi olla yksin.
istut sen banaanilaatikon päällä :) Minä sain hoidettua yhden asian ja työskentelin toisen kanssa. Vaatisi panostusta ajatustoimintaan, mutta teen mielelläni kaikkea muuta (esimerkiksi olemalla täällä ja hölisemässä joutavia :) Saat lisää neuvoja siivouspuuhaasi, mutta en odota että ilahtuisit näistä. Aloita papereita tekemällä neljä karkeaa kasaa:
1) Päivää vanhemmat sanoma- ja aikakausilehdet -> paperin keräykseen
2) Lasten piirustukset yms. -> banaanilaatikkoon
3) Ammattilehdet -> pahvilaatikkoon -> paperinkeräykseen tai varastoon, josta niitä et ikinä kyllä hae
4) Kaikki asiapaperit (verot, laskut, reseptit, sopimukset, kuitit) - > oma kasaan
Oma kasa jatkuu..
4) Tee jokaiseen reittimellä reikä ja järjestä ne kansioon aikajärjestyksessä. Aikajärjestys takaa että tärkeimmät on päälimmäisenä, ovat helppo löytää ja poimia erilleen toiseen jos tarvetta.
Paperinlajittelu on helppoa hommaa silloin, kun ei huvita vaivata päätä millään muilla asioilla. Yritä vaikka yksi irtopaperipino päivässä. Uudet lahjapeitot voit ottaa vaikka nykyiseen käyttöösi, muun rakkaan tavaran osalta sinun on katkottava tunnesiteet itkien, luovutettava kierrätykseen tai hävitettavä. Elikkä tämän kaiken tietysti tiedät, mutta minulla ei ole nyt muuta tekemistä kun neuvoa muita koska omat hommat ei kiinnosta. Sorry :D
Nooh, en minä yrittänyt olla ilkeä, yritin vain motivoida sinua siivoaamaan, mutta eihän se helppoa ole netin välityksellä. Tää on aika kelvoton sosiaaliseen kanssakäymiseen, jos multa kysytään.
Minun kämppään mahtuu just yhdenhengen sänky, pieni työpöytä ja pieni ruoka/yleispöytä. Pienempi ku suurinosa muitten olohuoneista, joissa olen ollut. Keittiö ja vessa on yhteisiä. Silti mulla on tilaa täällä aivan tarpeeksi, mutta sun kamoilles valitettavasti ei. Sulla on pakko olla jotain tarpeetonta tavaraa. Ite olen muuttanut pari kertaa lähiaikoina ja molemmilla kerroilla otin pari isoa roskasäkkiä ja kävin läpi kaiken mitä omistan ja kysyin itteltäni, tarttenko tätä oikeasti pärjääkseni jokasen esineen kohdalla. Se toimi aikas hyvin.
Mä en yritä kiusaa vaan auttaa sua tajuamaan. Sulla on aika ristiriitainen tilanne, kun haluat selvittää sotkun, mutta et kuitenkaan sitä tee, koska keksit huonoja tekosyitä itsellesi.
KirjaNpitolain mukaan 1,5v. kun niitä tietoja pitäää säilyttää? joten käsittääkseni voisit heittää mappisi menemään mikäli konkurssista on jo 2v.
kyllä se on 6-10 vuotta:
http://www.helsinki.chamber.fi/index.phtml?2238_m=2430&s=461
Tiedän tunteen, kun ei vain jalksa eikä ole voimavaroja tehdä asioita. Älä yritä kertarysäyksellä päästä kasasta eroon, uuvut pelkästä ajatuksesta etkä sitten saa mitään tehtyä. Päätä tehdä jotain pikkuhiljaa. Vaikka käsittelet mapin päivässä kerrallaan roskiin. Tai edes osan mappia päivässä. Revit hävitettävät jutut käsin/saksilla ja kiikutat roskiin. Jos et jaksa kiikuttaa roskiin, otat jätesäkin johonkin nurkkaan ja heittelet siihen pikkuhiljaa kaiken mistä voi luopua ja viet roskiin kun jaksat. Näin kasa pienenee hitaasti mutta varmasti.
Voisiko kasan siirtää keskeltä lattiaa seinän viereen? Se, että sen saa pois keskeltä lattiaa voi piristää kummasti ja tuoda kämppään ihan eri tunnelman. Enää se ei ole "tukkimassa" kaikkea ja noinkin pieni muutos ja aikaansaaminen voi rohkaista ja saada sinut alkuun sytyttäen toimintatarmosi.
Ymmärrän täysin kun ei ole voimavaroja laittaa paikkoja kuntoon ja toisaalta ei pysty mitään heittämään poiskaan. Kerroit että taloudellisista syistä jouduit muuttamaan yksiöön. Onko sinulla mitään toivoa tulevaisuudessa muuttaa taas isompaan asuntoon? Sillä lailla luottaa tulevaisuuteen että asiat vielä paranee, on tilaa enemmän ja siistimpi koti jonne kutsua ihmisiä. Minullakin on taloudellisia paineita muuttaa pienempään asuntoon ja se hirvittää. Minulla tosin ei ole lisänä työasioita joita joutua säilyttämään kotona, mutta kumminkin.
Toivotan sinulle jaksamista, jaksamista ja jaksamista.
Kyllä se siitä vielä joskus paremmaksi muuttuu, jookosta.
rohkaisusta.
Mulla ei asunto missaan kauheassa kunnossa ole, mutta aika likainen ja lehtia ja muuta siella taalla. Musta on tullu niin epavarma tan mun kampan kanssa etten millaan paasta ketaan muita kuin itseni tanne. Lisaksi lahes joka paiva heraan siihen luuloon etta asunnossani on joku perheenjaseneni ja tama ei ole kiva tunne. Miksi asia nain paljon minuun vaikuttaa en todellakaan tieda.
Ootko tullut ajatelleeksi vuokravarastoa? Ei kai ne kauhean kalliita ole, saattavat olla jopa yllättävän edullisiakin. Ainakin voisit selvittää hintoja. Jos löytäisit sopuhintaisen varaston, kai jostain saisit auton lainaan ja taksiakin voi tällaiseen käyttää, että kuskaa ihan vaan kamoja paikasta toiseen. Ei nyt esimerkiksi 40€ kuussa niin paljoa ole, etteikö sitä ihan mielellään maksaisi siitä hyvästä, että ne rojut on poissa silmistä...
Rukoilen sulle voimia ja apua tilanteeseesi.
tiedän miten ikävältä tuntuu, kun yrittää auttaa antamalla ehdotuksia ja toinen osapuoli torjuu ne välittömästi. Olen itsekin yrittänyt tarjota muille apua/neuvoja ja lopulta on suututtanut, kun aina on tullut vastaukseksi "ei käy".
Mutta tämäkin on asia, jossa on pakko sanoa, että ei käy. Olen selvittänyt vuokravarastojen hintoja ja 3 m2 varastotila maksaa melkein 100 e/kk. Kun käteen jää vuokran ja työmatkojen jälkeen peruspäivärahan verran eli noin 500 e/kk, niin viidesosa siitä on huikean suuri summa.
En oikein näe muuta mahdollisuutta kuin yrittää saada paremmin palkatun työn, jotta saisin isomman asunnon. Tai tuon vuokravaraston. Kellarikomero on tosiaan jo täynnä.
Hulluinta on, ettei minulla ole sellaista ylimääräistä, mistä voisin luopua (joitakin vaatteita lukuun ottamatta). Olohuoneessani on 80 cm sänky, kirjahylly, vanha "ituloora" joka on liian pieni nukkumiseen mutta joka on pakko säilyttää koska se on isäni sukulaisen 1800-luvulla käsin rakentama ja siis arvokas, isän tekemä sohvapöytä (isäni oli puuseppä), isän tekemä työpöytä, Lundian avohylly, vanha lipasto (sillä ei ole arvoa mutta säilytyksen kannalta se on välttämätön) ja 1930-luvulla tehty kapiokirstu. Kun yksi seinä on ikkunaseina ja toinen vain lyhyt seinä jonka toiselta sivulta mennään keittokomeroon ja toiselta pikkueteisen kautta ulos, niin ei jää edes nurkkia, joihin tuon pinon tuosta lattialta voisi siirtää (ainoassa ehjässä nurkassa on jo korkea pino banaanilaatikoita). Nuo vanhat huonekalut ovat toivottoman epäkäytännöllisiä mutta niistä en voi luopua niiden tunnearvon vuoksi.
Kiitos kuitenkin vastauksistanne.
Laita ne vanhat huonekalut myyntiin, koska sinä et voi tunteelle mitään, mutta juuri tuo tunne estää sinua elämästä omaa elämääsi!
Sinun on pakko ottaa hallinta omasta elämästäsi ja sinä et saa isääsi takaisin vaikka säilyttäisit hänen tekemiään huonekalujaan koko elämäsi ajan. Sinun isäsi halusi sinun elämääsi hyvää, ja hän ei varmasti olisi toivonut sitä että sinä hajotat oman elämäsi säilyttämällä hänen tekemiään tavaroita.
Muista että muisto on paljon arvokkaampi kuin tavara joka siitä muistosta muistuttaa! Et sinä muistoa menetä vaikka nuo tavarasi myisit pois ja hankkisit kompaktimpia ratkaisuja sinun elämääsi.
Myy ne pois ja minä takaan että sinä saat niistä sekä rahaa, että myös paremman mielen kun pystyt liikkumaan asunnossasi ja se tila toimii mihin sinulla on tällä hetkellä varaa. Isäsi ei varmasti olisi ollut koskaan niin itsekäs että olisi vaatimalla vaatinut sinua säilyttämään hänen tekemänsä tavarat, jos ne kerran tuovat sinun elämääsi ahdistusta! Eihän ne ole kuin puuta!
Sinä pelkäät että syyttäisit itseäsi iankaiken siitä että "annoit" tavarat pois, mutta jos joku keräilijä ne ostaa, tai jokin perhe ne ostaa, niin voit olla varma että sellaiset esiineet saavat hyvän kodin ja ne tulevat käyttöön johon ne on tarkoitettu! Sinun täytyy antaa anteeksi itsellesi se että aikuistut ja pääset eroon vanhemmistasi. Sillä juuri sitä vanhempasikin olisivat halunneet.
Ajattele mitä isäsi ajatteli kun puuseppänä teki nuo esineet. Hän käytti niihin aikaa ja osaamistaan, mutta ne olivat kuitenkin hänelle ainoastaan puuta. Ne olivat pelkkää materiaa, eivät mitään taikaesineitä jotka sisältävät loitsuja! Jos isäsi olisi tarvinnut itselleen tilaa, hän olisi myynyt nuo tekemänsä tuotteet niitä tarvitsevalle ihmiselle.
Vaali muistoa isästäsi, älä materiaa!
Elä omaa elämääsi, älä muiden elämää!
Kysy itseltäsi, kuka on sinun laivasi kapteeni!
Idiootti on idiootti vaikka voissa paistais...
Kyllä, se on ehdottomasti parasta ettei mitään laita pois koskaan, vaan säilyttää kaikki epäkäytännöllisetkin tavarat pienessä yksiössään vaikka itsekin tunnustaa sen ja siitä täällä valittaa että yksiössään ahdistuu tavaramäärän vuoksi!
taloyhtiön verkkokomerot onko jollain asunnolla komero tyhjillään?
Jos taloyhtiössä on kellarikomero, niininkin voi varastoida mappeja isot läjät.
Kysy vuokralle tai kysy isännöitsijältä tietääkö löytyykö "tarpeetonta" vuokralle.
Minulla asunnossa tilaa, pihakin, jossa voisi grillata ja istua iltaa (olen laittanut senkin nätiksi), siivoan joka päivä jne. Vierasvaraakin pidän, eli pikkumakeaa ja jäätelöä kahvien kanssa, mutta eipä ketään käy ei. Joskus harvoin saattaa joku tulla (sukulainen) käymään, mutta ei muita. Olen yrittänyt kirjoitella erilaisten ihmisten kanssa jne. vaan eipä ne muutaman kerran jälkeen kirjoittele, olen yrittänyt mennä harrastamaan mutta sielläkin on aina kaikilla kaverit mukana ja minä yksin (kun ei ole kavereita) jne. Töissä kelpaan kahvikaveriksi, mutta muuten ei kukaan pyydä mihinkään, itse olen joskus yrittänyt ja on luvattu, mutta esteeksi tulee "äkillisiä sairastumisia". Yhden tosissaan yksinäisenkin kanssa yritin edes kaverustua, mutta hänellekkin tuli aina jotain, päihtyneenä soittaa sitten, että mitä meidän pitäisi yhdessä tehdä, mutta kun toinen ei selvinpäin tee mitään, niin antaa senkin olla.
suht tuttu tilanne:( meinasi kaatua parisuhde moneen kertaan, kun piti kehitellä tekosyitä, miksei mies voinut tulla luokseni, vaikka oli siellä monta kertaa aikaisemmin käynyt. siivousinto kun loppui, se loppui täysin. suihkutila ja wc pölyn, saastan ja irtohiusten peitossa, eteisessä tervehti muutama pussi viemättömiä, haisevia roskapusseja, ja huoneeseen ei ollut tilaa astua. likapyykkiä ympäriinsä, ja kun kerran kasasin sänkyni täyteen roinaa siivousyrityksessäni, siirryin nukkumaan levitettävälle sohvalle ja siihen jäin. keittiöön ei uskaltanut mennä, sillä kuivauskaapin hylly oli romahtanut alas, ja hyllyllinen lasitavaraa rikkoutunut lattialle ja tiskipöydälle. lasinsiruista ja irtohiuksista johtuen viemärit olivat jatkuvasti tukkeessa. pahinta oli se tuhkakuppimainen haju.
seuraavan asuntoni valtasivat hedelmäkärpäset, jotka ilmeisesti saivat tarpeekseen keittiöni mätänevästä sontaläjästä ja siirtyivät pörräämään ympärilleni. pahensin asunnon homevauriota.
jos osaisin, tulisin mielelläni järjestelemään asuntosi kanssasi. sitä on vaikea kuvitella, miten kotioven takainen kaatopaikka vaikuttaa ihmissuhteisiin, mutta kun se osuu kohdalle, alkaa ymmärtää järjestyksen ja siivouksen arvoa. nykyisin yritän pitää kotini siistinä ja hajuttomana, mutta silti mieheni tai perheenjäsenteni tullessa kylään iskee pakkomielle siivota kaikki roska piiloon - ettei vain kukaan näe, missä kaatopaikassa elän. kaverit todella ovat lakanneet käymästä, tiedä sitten johtuuko kodistani vai mistä.
jos sinulla on kellari-/vinttikomero, ota itseäsi niskasta kiinni ja vie tielläolevat tavarat sinne. älä ajattele työn taakkaa vaan toimi, tee äläkä turhia murehdi, niin asia on hoidettu ennen kuin huomaatkaan. kerran se kirpaisee, ja pian sinulla on tilavampi asunto. yksiöt ovat pieniä (ja tukalan kuumia näin helteellä), mutta jos kykenee luopumaan kaikesta ei-niin-jokapäiväisesti, jää tilaa yllättävän paljon. tuskin tarvitset ihan kaikkia huonekaluja, kodinkoneita, vaatteita, irtoesineitä - pistä kirpparille pöytä, niin voit tienata ylimääräistä. tai lahjoita lähetystorille/pelastusarmeijaan, saattavat tulla hakemaan suurimmat esineet ja mukana muun irtaimiston pientä maksua vastaan tai ilmaiseksi.
mitä enemmän omistaa, sitä enemmän turhaa ja rajoitteita. mitä vähemmän omistaa, sitä vapaampi on. näin itse olen huomannut.
Jos sinulla on sellaista paperia mikä pitää ehdottomasti tuhota silppurissa, niin ei muuta kuin keräät kyseiset paperit kaikki yhteen pahvilaatikkoon tai jollekin "alueelle" missä ne pysyvät järjestyksessä ja sitten vain repimään ja repimään esimerkiksi paperipussiin. Revit niin pieniksi paloiksi kuin vain saat ja paperisilput avonaiseen paperipussiin. Sitten viet silput roskikseen ja kaadat ne silput paperipussista sinne roskien sekaan ja jatkat tätä kunnes on silputtavat paperit poissa kämpästä.
Usko pois, pienikin asia jonka saa kämpästä pois, piristää ja antaa tekemistä vähäksi aikaa ja voit käyttää silppuamiseen myös saksia avuksi ellei muuta keksi. Ensin silppuat paperit pitkiksi suikaleiksi, ja sitten vain alat vetelemään niitä saksilla silpuksi. Varot vain sormia. Ei sinun papereitasi kukaan ala kaatopaikalla kasaamaan kun palapelin paloja on miljoona.
Sen lisäksi, jos tarvitset pelkästään laskutilaa tai säilytystilaa, saa jo parilla kympillä kunnon hyllykköjä seinille, jolloin seinille voi pinota sitten kaikkea sellaista mikä näyttää suhteellisen hyvältä. Se mikä kämpästä luo ruman, on se että kaikki paskakasat ovat lattialla.
Äläkä viitsi sanoa ettei ole rahaa säilytystilan hankkimiseen, jos on varaa matkustaa pitkin Suomea ja käydä Tallinnassakin.
Kun olet noista selvästi silputtavista roskapapereista päässyt eroon, otat seuraavaksi kohteeksi vaatteet. Sinä et täkkejä tarvitse kovinkaan monia jos kerran yksin asut. Ja sinulla on varmasti sellaisia vaatteita joita et tule enää koskaan käyttämään. Tunge kyseiset vaatteet kaapeista jätesäkkiin, sitten ne jotka menevät roskiin, menevät roskiin, ja ne jotka ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, peset itse ja viet kirpputorille. Vaatteet vievät niin järkyttävän suuren tilan että niistä sinun on pakko päästä eroon, vaikka olisi kuinka ihania ja muistorikkaita vaatteita tahansa. Jos et käytä vaatetta niin että kehtaisit sitä ihmisten ilmoilla käyttää, se lähtee automaattisesti. Sinä voit olla kotonasi vaikka alasti jos ihmisiä ei siellä kerran käy, joten mitään oloasuja et tarvitse kuin kahdet, yhdet likaiset ja yhdet puhtaat.
Sinun täytyy nollata tilanne ja aloittaa alusta, joten kaikki vanhat paskat huuthelkkariin asunnostasi!
Tässä kriteerit:
"Tätä voisin ehkä vielä käyttää jos tulisi..." - "Ehkä, Jos"-POIS!
"Tätä en käyttäisi ihmisten ilmoilla" -POIS
"Tämä näyttää olevan rikki" -POIS
"Tämä ei mahdu" -POIS
"Mulla ei ole tämän kanssa yhteensopivia..." -POIS
"Tää on ihana, ostin tän kymmenen vuotta si..." -POIS
"Mihin tän laittasin?" -POIS
Jos vaatteita jää kaksi tai kolme, niin se riittää sinulle alkuun. Vaatetta voit ostaa kuukauden päästä lisää!
Seuraavaksi menet keittiökaapeille. Otat kaikki sellaiset esiin mitä käytät aktiivisesti ja laitat ne esiin. Kaikki jäljellejäävä, oli kyse sitten perintöastiastoista tai muusta, ah niin ihanasta ja tilaavievästä koristeesta, laitat pois. Vaikka sinulla olisi muistoarvoa jollakin tavaralla, mutta jota sinä et käytä ja joka ei ole keskeisellä paikalla, lähtee pois. Jos olostasi tulee nostalginen kun alat keräämään poistettavia tavaroita, niin älä sotkeudu siihen tunteeseen, vaan kyseinen tunne tarkoittaa sitä että tavarat pitää poistaa.
Jos sinulla on äitisi lahjoittama muistoesine keskeisellä paikalla, sinä et tunne nostalgiaa ja haikeutta, koska kyseinen esine on käytössä ja muistona joka päivä. Jos taas kyse on jostakin lahjoitetusta perintöastiastosta jota sinä et ole käyttänyt, joka on viettänyt kymmenen vuotta kaapin perällä odottaen tulemattomia vieraita, ja sitten kun otat ne esiin, saat nostalgisen tunteen ja muistat äitisi, se tarkoittaa sitä että tavarat pitää viedä pois. Kyseinen tavara ei ole ollut sinulle tärkeä, eikä se muutu sellaiseksi vaikka nyt muistaisit äitisi sanat silloin kun hän astiaston sinulle lahjoitti.
Pese huolellisesti kaikki pois vietävät astiat ja ruuanlaittovälineet. Rikkoutuneet astiat menevät roskikseen, mutta hyväkuntoiset menevät kirpputorille. Ole onnellinen siitä että joku toinen saa tarpeeseensa sinun lahjoittamia tavaroita ja tarvikkeita, ja että juuri sitä se sinun edesmennyt tuttavasi tai sukulaisesi olisi halunnut silloin kun ne sinulle lahjoitti.
Tuon jälkeen sinulla on hieman enemmän tilaa, sinulla on ollut tekemistä, olet saanut muistella ja sinulla on hieman enemmän säilytystilaa ja kun olet päässyt vanhoista romuista eroon, kirpputorilta tullessasi, sinulla ei ole kasseja täynnä, vaan sinulla on paljon enemmän tilaa hengittää asunnossasi! Sitten vaan otat kaikki vaatteet pois ja lasket itsellesi kylvyn tai menet suihkuun. Ruuvaat suihkupään irti suihkusta, levität jalkojasi ja pidät itsesi kanssa ansaitusti hauskaa ja nautit elämästä ja siitä kuinka hyvää saat itsellesi tehdyksi.
"Jos vaatteita jää kaksi tai kolme, niin se riittää sinulle alkuun. Vaatetta voit ostaa kuukauden päästä lisää! "
Voi ihmisten tyhmyyttä.
Jos rahat on nin vähissä että ne riittää vain kaikkein oleellisimpaan, et todellakaan osta vaatteita kuukausittain. Minä tässä sivullisena kerron, että voin ostaa n. 2 kertaa vuodessa vaatteita: veronpalautuksilla ja lomarahoilla.
Ja tämä aloittajahan nimenomaan kärsii rahattomuudesta.
Sinä se olet ääliö, tuo tarkoitti sitä että vaatetta ei osteta heti lisää, vaan vasta vähintään kuukauden päästä. Etkö helvetti osaa lukea mitään?
Hamstraajat ovat sellaisia jotka hankkivat heti poisheitetyn tuotteen tilalle uuden jolloin mitään ei vähene. Kun odottaa kuukauden niin sitten näkee että tarvitseeko todella jotain.
Jos käteen jää vuokran ja työmatkojen jälkeen noin 500e, josta maksetaan vielä netti, puhelin, sähkö ja tietysti ruoka ja hygienia, tarvittaessa lääkkeet ja lääkärikulut (lehtiä ei tule) niin ei siitä montaa kertaa vuodessa vaatteita ostella. Tänä vuonna olen ostanut yhden kenkäparin (15 e) ja yhden kesämekon UFF:ista (10e).
Ja tuo matkailu... Suomenlinnan menopaluulippu maksaa 3,40 e HKL:n kortilla. Nuuksioon pääsee seutulipulla joka on samaisella kortilla vajaa 8 e m/p. Tallinnan risteily maksoi kympin etusetelillä, käyttörahaksi vaihdoin krooneja noin 16 euroa vastaavalla summalla. Eli näin valtavasti olen tuhrannut rahaa edes hetkellisen mielihyvän saamiseen. Ja aion mennä Nuuksioon vielä uudestaankin, siellä metsän keskellä on hyvä olla.
Olen kiitollinen kaikista käyttökelpoisista vinkeistä, ihan totta. On kuitenkin yksi raja ja se on nuo huonekalut. Niistä en luovu. Rahallista arvoa en tiedä, mutta tuon yli satavuotiaan sängyn entisöiminen on haaveeni sitten joskus..
Seinähyllyt ovat hyvä idea, tilaahan on vielä ylhäällä. Jostain Ikeasta ne eivät mahdottomasti maksa, kunhan saan jonkun avuksi kuljettamaan (taksin käyttäminen vähintään tuplaisi hinnan). Kiinnittäminen on sitten se seuraava ongelma. Vaikka hankkisin iskuporakoneen ja oppisin sitä käyttämään, niin hyllyjen kiinnittäminen yksin on koko lailla mahdotonta. Ei ole miespuolisia sukulaisia eikä ystäviä eikä naistutuissa sellaisia, jotka olisivat koskaan kehuneet remppataidoillaan. Mutta katsotaan kunhan olen niin pitkällä. Jos laittaisi kaupan seinälle ilmoituksen, että tarvitaan apua, niin ehkä joku lähellä asuva mies ilmoittautuisi (voi se tietysti olla nainenkin, en tarkoita olla ennakkoluuloinen, mutta todennäköisyys on suurempi että joku mies heittäisi sellaisen keikan).
Vaatteita olen nyt tuosta kasasta perannut ja pessyt sillä mielellä, että parhaat laitan huutonettiin ja loput vien UFFin laatikkoon.
Kiitos vastanneille.
No jos jäisi 2-3 vaatekappaletta niin sehän joutuis pahimmassa tapauksessa odottamaan vuoden että vois ostaa uusia vaatteita. Sitä tarkoitin. Kun ei ole rahaa ostaa mikä tahansa kuukausi.
Opetteleppa itse lukemaan tekstin sisältöä.
Ja eihän tää hlö mikään hamstraaja ole. Senkin olet käsittänyt väärin. Aloitappa lukemaan ihan alusta ja pyydä joltain apua jos ei oikein muuten luonnistu.
2008 vaate hankinnat O €
2009 olivat vaate menot 34 €
tänä vuona olen kuluttanut vaateisiin 18 €.
Eikä tuo tarkoita että OLISI vaateita, nukun pikkareissa ja kotona käytän vaateita joissa ei voi missään olla.
Histi kun neuvoja eivät ymmärrä mitään alueesta jolle neuvojaan jakavat.
http://www.vuokramies.com/
Taksan voi kysy etukäteen.
kuljin koko alkuvuoden, toukokuulle asti, töissä samoilla housuilla. Ainoat ehjät ja sopivat. Joka ikinen työpäivä. Kyllä hävetti. Mietin, heitänkö työkavereille ohimennen, että "oli niin mukavia housuja, että ostin puolikymmentä paria samalla kertaa" mutta ei sellainen menisi läpi. Keinokuituiset housut jotka eivät edes ole mukavat. Mutta kestivätpä pesuja. Yläosaan oli 3 eri vaihtoehtoa ja kahdella huivilla sain niitä muuteltua.
Mutta oikeasti: hävetti. Kun lopulta tuli tarpeeksi lämmintä, niin sain käyttöön vanhat caprit, joista nappi on lentänyt mutta vyöllä sen saa piilotettua.
Sain loppukeväästä laihdutettua 5 kg, mutta se ei riitä siihen, että mahtuisin aikaisempiin vaatteisiin. Persjalkaisena ja "alapainotteisena" (lantio ja reidet ovat ihan eri kokoa kuin yläosa) on vaikea löytää sopivia housuja edes UFFilta.
Tässä kohtaa täydelliset ihmiset voivat kehottaa laihduttamaan...
En tiedä miten järjestelet noita, mutta siinä teet virheen ettet kehtaa kutsua vieraita kotiisi, ja katkaiset sosiaalisia suhteitasi tuon takia... Kotisi nyt on olosuhteiden pakosta sellaisessa kunnossa kun se on. Olet kasannut itsellesi oravanpyörän tuosta. Pyydä ystäviltäsi apua.
Voisitko kysyä sukulaisiltasi ja tuttaviltasi, olisiko heillä kellarissa tilaa tai voisivatko he ottaa säilytykseen joitakin tavaroita? Itsellä oli vuosia käytössä tuttavan lipasto. Sitten kun hän tarvitsi sen takaisin, kävi noutamassa.
tai oikeammin huonekaluista (en tiedä tuleeko tämä nyt oikean viestin alle mutta tuleepa jonnekin).
Yritin lukea ajatuksella mitä ylimääräistä tavaraa tuolla siis on (niiden papereiden lisäksi, siis oikein huonekaluja). Jos tuolla on lueteltu kaikki niin eihän siellä ole paljon mitään mitä voisi antaa pois tai sijoitukseen. Sänky on pakko olla, jos siinä vanhassa sängyssä ei kerran pysty nukkumaan. Hyllyt ja lipasto ja se arkku tai kirstu tms on säilytyspaikkoja. Onko ruokapöytää vai onko se sohvapöytä myös ruokapöytä? Työpöydän tarvetta en tiedä, ehkä se joutaisi pois. Toisaalta siinäkin on laatikoita ja laskutilaa. Onko nojatuoleja, muita tuoleja joita ei tarvita? Onko erillinen tietokonepöytä vai onko se sama kuin tuo työpöytä? Kukkapöytä jota ei tarvita?
Minusta tuossa oli kamalan VÄHÄN huonekaluja. Ja itse en kyllä luopuisi talonpoikaissängystä jos se on tosiaan yli sata vuotta vanha. Kyllä purkaminen pitää aloittaa niistä paperi ja vaatekasoista. Saisiko ne olemassa olevat hyllyköt vielä jotenkin tehokkaampaan käyttöön, hakemalla jotain nättejä koteloita joita voi kasata mahdollisimman tiiviisti? Pahvisia saa halvalla. Innostu sisustuksesta! Mieti millaisia värejä haluat käyttää ja tee sellaisista koteloista sarjoja kirjahyllyyn. Siirrät ne sitten piiloon kun on enemmän tilaa.
Älä tee hätiköityjä isoja ratkaisuja kuten siitä vanhasta sängystä luopuminen, sitä ei voi sitten myöhemmin enää perua.
P.S. Sitten kun tavarat on järjestyksessä niin voit luoda tilantuntua esimerkiksi peileillä. Innostu!
ruokapöytää, sohvapöytä on ainoa pöytä. Työpöytä on myös tietokonepöytä. Ei ole nojatuoleja eikä muita tuoleja yhtä keittiöjakkaraa lukuun ottamatta. Ei televisiota eikä siis tv-pöytää. Ei kukkia eikä kukkapöytää. Ei jalkalamppuja, ei koriste-esineitä (kirjahyllyissä on vain kirjoja ja mappeja), ei stereoita eikä cd-levyjä, ei minustakaan täällä ole mitään ylimääräistä. Pikemmin alimääräistä: tämä asunto sopisi jollekin reissutyötä tekevälle nukkumispaikaksi, mutta normaalin arjen pyörittäminen on tuskaista.
Pitää yrittää purkaa tuota kasaa vähän kerrallaan ja samalla alkaa valmistautua töihin paluuseen. Tekee varmaan oikeasti hyvää JOUTUA taas tapaamaan ihmisiä, lomani aikana en ole esimerkiksi puhunut kenenkään muun kuin kahden sukulaiseni kanssa ja satunnaisesti naapureita pihassa tavatessani. Sähköposteja ja FB-viestejä olen lähetellyt, mutta edes puhelimeni ei soi edes läheskään joka päivä.
naapureiden häkkikomerot ja jos jollakin on tyhjä, niin käy kysymässä saatko lainata/vuokrata häkkiä mapeillesi yms. Näin tein itse kerran, kun väliaikaisesti tavaraa oli liikaa ja naapuri lainasi häkkikomeroaan ystävällisesti ihan ilmaiseksi.
hyvästä käytännöllisestä vinkistä! Noin yksinkertainen asia, eikä ole juolahtanut mieleenikään. Kiitos!
Niin sulla menee edelleen varmaan yhtä hyvin kuin mulla parhaimmillaan!
Olen työtön duunari sinkku mies vailla asuntoa. Kukaan ei halua vuokrata ja sossun yömaja ei vielä näin kesällä houkuta joten loisin tuttavieni luona. Sossusta kertoivat keväällä semmoisia terveisiä että minun laiseni nuori mies kyllä pääsisi vanhempiensa/sukulaistensa hoteisiin. Ehkä talvella pääsen jo asuntolaan! Sinulla naisena tuskin tulee vastaavaa tilannetta koskaan eteen, koska naisten syrjintä on laissa kiellettyä.
Oletko ajatellut, että voisit järkeistää myös niitä "en ikinä heitä pois" esineitäsi?
Esim lasten käsityöt, äitienpäovälahjat, piirustukset?
Kaikkea EI VOI oikeasti säilyttää, eikä edes pidä, päästä irti meneestä.
Kyse on myös emotionaalisesti "siivouksesta". Kun siivoat ja heität pois jonkin rakkaan ja tunteita herättävän esineen, teet myös surutyötä menneisyyden kanssa, elät sen hetken, mihin esine liittyy.
Itse olen tehnyt näin: valokuvasin ja skannasin lasten käsitytöt, lahjat ja piirustukset. Näin ne ovat aina tallessa kuvina.
Mitä jos päätät säilyttää YHDEN tai KAHDEN parhaan piirustuksen jokaiselta lapselta. Säilytätä yhden lahja, yhden käsityön?
Näin saat taas yhden laatikollisen vähemmän rojua jalkoihisi ja asuntoon tilaa.
Nämä hienot ja parhaat työt voit sitten siivotussa asunnossasi vaikka kehystää, nostaa esille johonkin hyllyyn/ripustaa paikalleen.
Usko minua, se onnistuu, vaikka ensin luulet, ettet ikinä voisi heittää mitään heidän tekemäänsä pois. Nyt on pakko ja se onnistui minultakin, kolmen lapsen äidiltä. Yksi lapsistani on jo enkelinä, mutta kaksi hienoa nuorta aikuista.
Muista, että muistot voit aina pitää, ei siihen tarvita kaikkia niitä kymmeniä piirustuksia ja käsitöitä tai lahjoja.
Onnea ja tsemppiä, kyllä sinä saat asuntosi vielä siistiin ja hienoon kuntoon. Se vaatii aikaa, mutta sinun on tehtävä se. Joka ilta vaikkapa yksi tunti on siivottava. Joka päivä vaikkapa yksi muovikassillinen roskaa vietävä ulos ovesta. Siitä se lähtee.