Olen 20 vuotias ja minua kiusattiin koko ylä-aste. Olin ylä-asteella masentunut, olin pois koulusta ja jouduin miettimään mistä ovesta menen milloinkin sisälle etten herättäisi huomiota. Luulin että olisin päässyt kaikista traumoista pois. Vuosi sitten aloin näkemään painajaisia missä aina joku teki pahaa ja ne liittyi yleensä ylä-asteella tapahtuneisiin. Sain lääkkeitä ja kävin psykologilla. Avauduin mielestäni psykologille täydellisest kaikesta mitä ylä-aste aikana tapahtui, ja avauduin myös miehelleni siitä. En ollut puhut asioista ennen kenenkään kanssa.
Tänään kun tulin kaupasta, huomasin että pahin kiusaaja asuu melkein naapurikerrostalossa. Kun näin hänet niin tuli heti kauhea häpeä ja hänen naama jäi mieleen pyörimään. Nyt olen suunnitellut pitkin iltaa, että täytyy vaihtaa parkkipaikkaa (hänen kerrostalo on parkkipaikan vieressä) ja että lähikauppaamme en enää kyllä mene. Tuli samallainen olo kun ylä-asteellakin, että pitää aleta suunnittelemaan miten menen mihinkin jne.
En kuitenkaan voi loppuelämää elää tälleen, enkä haluaisi että jollain niin lapsellisella ihmisellä olisi enää mitään vaikutusta elämääni. Onko joku kohtalontoveri jolla henkiset arvet olisi korjaantunut? Ja miten?
Tänään kun tulin kaupasta, huomasin että pahin kiusaaja asuu melkein naapurikerrostalossa. Kun näin hänet niin tuli heti kauhea häpeä ja hänen naama jäi mieleen pyörimään. Nyt olen suunnitellut pitkin iltaa, että täytyy vaihtaa parkkipaikkaa (hänen kerrostalo on parkkipaikan vieressä) ja että lähikauppaamme en enää kyllä mene. Tuli samallainen olo kun ylä-asteellakin, että pitää aleta suunnittelemaan miten menen mihinkin jne.
En kuitenkaan voi loppuelämää elää tälleen, enkä haluaisi että jollain niin lapsellisella ihmisellä olisi enää mitään vaikutusta elämääni. Onko joku kohtalontoveri jolla henkiset arvet olisi korjaantunut? Ja miten?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja itselläni meni yli 10 vuotta, ennen kuin pystyin asiasta kunnolla kenellekään puhumaan. Eli olen jo lähes 3-kymppinen. Terapiassa onkin sitten tota kiusaamisjuttua tullut vatvottua. Olin vakaasti siinä uskossa, että kun pääsen ylä-asteesta eroon, niin kaikki on hyvin. Näin ei kuitenkaan käynyt, peruskoulun jälkeen en pystynyt heti koko kiusaamiseksi joutumista edes kohtaamaan. Enhän pystynyt siihen myöskään koko kouluaikana. Kiusaajahan haluaa nimenomaan sitä, että kiusattu syyttäisi itseään. Hyvä, että olet itse päässyt selvittämään tota asiaa aikaisemmin kuin minä. Se vain menee niin, että jos jonkin tunteen yrittää siirtää jatkuvasti sivuun, on sen kohtaaminen edessä vielä joku päivä. Niistä tunteista pitää puhua ja ne on käsiteltävä. Muuten ne pulpahtaa alitajunnasta pintaan täysin odottamatta, jonkin tilanteen tai ihmisen aktivoitua ne.
Se ei vielä riitä, että aiheesta puhuu. Niitä kokemuksia pitää ehkä käsitellä pitkäänkin, ennekuin ne jäsentyy uudella tavalla. Vanhasta ajattelutavasta ja tunteista on päästävä eroon. Niiden tilalle tulee lopulta terveempi ja realistisempi kuva itsestä. Koulukiusaaminenhan on henkisesti heikkojen ihmisten tapa toimia. He siirtävät omat kokemuksensa sinulle, koska eivät pysty näkemään itsessään vikaa ja kohtaamaan jotakin asiaa. Näin näen itse asian. Nämä koulukiusaajat ei sitten pahimmassa tapauksessa ymmärrä koskaan toimineensa väärin, mutta se on heidän ongelmansa.
Eli asiaa pitää käsitellä niin pitkään, kuin se omaa mieltä vaivaa. Hyvä terapeutti osaa auttaa tässä. Lopulta arvottomuuden, surun, vihan, jne. tunteet laimenee ja alkaa näkemään asiat uudella tavalla.