Minulle on langennut vaikea tehtävä toimittaa läheiseni todennäköisesti pakkohoitoon. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Tuntuu vain välillä ettei omat voimat riitä ja toisaalta suru on kova kun ei meinaa haluta uskoa että hän todella on sellaisessa kunnossa, vaikka itse on nähnyt. Miten olette vastaavan tilanteen kokeneet ja miten selvinneet mahdollisesta vihasta potilaan taholta. Toisaalta syvemmältä kannalta, missä menee vastuun raja, kun on kyse aikuisesta ihmisestä, sairaasta. Tuleeko vastuun ottaa, tai nykyään, pitääkö vastuun pakottaa lain puitteissa ottamaan yhteiskunnan vai läheisen. Mielestäni pitäisi olla jaettu vastuu, yhteiskunnan taholta ammattilaiset, koska ei minulla ole välineitä toimia syvästi sairaan ihmisen ohjaajana, menen itsekin hämmennyksiin, on vaikea suhtautua. Entäs kun potilas ei halua apua, klassista skitsofreniassa, olisiko hän loppujen lopuksi onnellisin tai tyytyväisin, kun hänen annettaisiin elää omassa harhamaailmassaan?
läheinen hoitoon
doni
301240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Potilas ei varmasti ole tyytyväinen ilman hoitoa. Vaikka potilaan lähettäminen hoitoon on omaiselle vaikeaa, on se lopulta myös potilaan etu. Joskus sairaalaan täytyy lähettää kymmeniä kertoja ja aina potilas lopettaa lääkkeet ja menee huonompaan kuntoon.
Mikä sitten on vaihtoehto? Että potilas menee niin huonoon kuntoon että pilaa suhteensa asuinympäristöönsä, tekee rikoksen tms? Paras vaihtoehto on yleensä se että potilaan hoito järjestetään niin että hän pärjää avohoidossa.
Eli uhri kuohitaan "yhteiskuntakelpoiseksi?"
Tahdostariippumattoman hoidon toimivuus elinympäristöön sopivaksi tarkoittaa käytännösä sitä, että jokin tietty ryhmä esim. lähiomaiset voivat kiristää lähimmäistään ystävyys-suhteen jatkumisen ehtona jatkuvaa hoitoa ja lääkitystä.
Ommassa asiassani ystävysuhde oli katkolla koska äitini olisi halunut minun suorittavan 26-vuotiaana vapaaehtoiseen iltalukion. Samainen asia oli puhuttu 10-vuotta aijemmin siten, että vahempani ei puuttuisi enää koulutukseeni suoritettuani oppivelvollisuuden. Kumpikaan vanhemmistani ei ole käynyt lukiota ja ollesani 16-vuotias ja harrastellessani moottoripyöräilyä asenne olikin, että vanhemmilleni oli aivan samantekevää pitäisinkö päässäni kypärää vai valkolakkia. 10-vuotta jälkikäteen iltalukio ehdotukset ponnahtivat pintaan. Muutamia ehdotuksia lukuunottamatta mitän ei kuulunut ennen kuin vasta psykologin todetessa " syö lääkkeitä niin opiskelu sujuu mutkitta". Ihmettelin kovasti kommenttia, en ollut opisikelija enkä ollut myöskään hakeutunut opskeliaksi. Hoito perusteethan vääristettiin. Asiasta viisastuneena katkaisin välini vanhempiini eikä välejä synny ennen kuin saan kohtuullisen rahakorvauksen.
Ihmettelenkin siis, että kuka on hyötynyt hoidosta?
On oikein hyvä, että katkaisit suhteesi vanhempiisi syystä että he ovat juonitellet sinua vastaan laittamalla sinut pakkohoitoon. Luultavasti vanhempasi eivät koskaan tule maksamaan vaatimiasi korvauksia.
Et ole riippuvainen vanhemmistasi, et ole mikään ressukka ääliö, olethan käynyt armeijan.
Suosittelisin että vaivihkaa katkaiset välisi muihinkin sukulaisiisi, varsinkin niihin jotka hiukankin käyttävät psykologiaa. Yleensä on niin että pakko"hoidetun" ympärillä on runsain mitoin selkäänpuukottajia, varsinkin ne joihin on pitänyt läheisiä suhteita. Sosiaaliselkäänpuukottajat ovat yleensä laumasieluja. Luo ympärillesi uusi ihmissuhdeverkosto, se on vaikeaa mutta mikään ei ole niin hyödytöntä, turhauttavaa ja raastavaa kuin roikkuminen huonossa ihmissuhteessa.
Koska olet joutunut jo kahdesti pakkohoitoon, voit joutua avohoitoon oikeastaan koska tahansa, veruke voi olla miten omituinen tahansa. Tämä tarkoittaa sitä että sossut voivat koska tahansa tunkeutua kotiisi nokkimaan ("auttamaan")sinua. Sossut ovat kuin lokkeja, liihottavat paikalle kun heitä ei tarvita ja aikansa nokittuaan he paskantavat niskaan ja liihottavat tiehensä.
En ole joutunut kahdesti pakkohoitoon ja omat suhteeni on todella tästälähin "vittuilusta" poikki linjalla.
Sinä et voi toimittaa tai olla toimittamatta ketään pakkohoitoon,sen tekee vain ja ainoastaan lääkäri.
On vaikeata kun joutuu hoitamaan lääkärin paikalle ja tilanne johtaa mahdollisesti pakkohoitoon,mutta,meidän itse kunkin voimat ovat rajalliset.Emmekä me kaikki ole ammattiauttajia.
Älä syyllistä itseäsi,olet varmasti tehnyt parhaasi.
En halua mitenkään loukata,mutta mielestäni esim. eilinen metrotapahtuma kertoi karua kieltään siitä,mitä tapahtuu,kun potilas,jonka pitäisi olla sairaalahoidossa,onkin avohoidossa,eli käytänöllisesti katsoen vailla mitään hoitoa.
Jaksamisia sinulle!Olet aivan varmasti miettinyt tilannetta pitkään,ja kuten totesit,ei sinulla ole välineitä toimia syvästi sairaan ohjaajana/hoitajana.
Mielestäni ei ole lainkaan itsekästä ajatella tuollaisessa tilanteessa omaa jaksamistaan.
Mahdollisesta vihasta selviää sillä,ainakin osittain,kun ajattelee,että näin on sekä itselle,että sairastuneelle parasta.
Harhamaailmassa eläminen voi olla potilaalle helpompaa kuin todellisuudessa eläminen,mutta sillä saattaa olla vakavia seurauksia,niin hänelle itselleen,kuin muillekin.
Harhaisena ihminen kuulee ääniä,saa käskyjä milloin "Jumalalta",milloin miltäkin.
Se on vaikea päätös saattaa läheinen pakkohoitoon, mutta kun päätös on tehty ja tilanne on lähtenyt etenemään, alkaa helpottamaan. Voin kertoa, että hoitoon pääsy voi lopulta olla läheiselle itselleenkin helpotus. Yleensä tällaisissa tapauksissa potilas itse ei ymmärrä hoidon tarvettaan. Viha potilaan taholta ei loppujen lopuksi ole niin suurta kuin mitä sitä etukäteen pelkää. Kannattaisi ottaa yhteyttä terveyskeskuslääkäriin ja yhdessä hänen kanssaan lähteä miettimään, miten tilanteen kanssa edetään.
Ensinnäkin kerrot jo tässä viestissä, että voimasi ovat lopussa ja että olet ahidtunut läheisesi vuoksi. Käytännössä siis sinulla on oireita ja mikäli lääkärin juttusille menet, niin melko varmasti joudut itsekkin hoitoon. Kyllähän mielenterveyttä hoidetaan yhdessä läheisten ja lääkärien toimesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä että joudut aivan jatkuvasti selvittelemään asioitasi lääkärille ja lääkäri puolestaan potilaalle. Loppujenlopuksi tunnelma tiivistyy siten, että potilas voi hankkiutua sinusta ja hoitokoneistosta eroon.
Käytännössähän lääkäri tekee valinnan kumpaa lähtee hoitamaan, sinua vai läheistäsi. Ikävää, mutta totta on, että provotkin menee lääkärissä lävitse. Minunkin isän mielestä olen syyllinen mm. hänen verenpainetautiin. Totta on, että verenpainetauti on perinnöllistä, mutta toinen totuus on myös, että perinnöllisyys kulkee isältä pojalle geeneissä.
Ensinnäkin kukaan ei voi lähettää omaistaan pakkohoitoon, sen arvion tekee lääkäri. Joten vastuu ei ole yksin sinun.
Itse jouduin avustamaan omaiseni hoitoon saattamisessa, eikä se ollut helppoa.
Paljon pahaa ehti tapahtua ennenkuin hän pääsi hoitoon, siinä vaiheessa me omaisetkin olimme jo epätoivoisia.
Ei omaiseni itse ollut mielestään avun tarpeessa, mutta me jotka asiaa läheltä seurasimme näimme kuinka huono ja ahdistunut olo hänellä oli.Näimme kuinka koko hänen persoonallisuutensa muuttui.
Kuukauden hoitojakson ja oikean lääkityksen myötä hän on pystynyt asumaan kotona ja elämään taas.
Minun mielestäni harhamaailmassa eläminen ei aina ole se onnellisin olotila, koska harhat voivat häntä ahdistaa todella paljon ja saada tekemään tekoja joita ei muuten tekisi.
Vihaa meille ei asiasta jäänyt, ehkä suhteemme vain läheni hoitojakson jälkeen.
Jaksamista sinulle!
Haluaisin tietää mitenkä ihan oikeasti harhainen ihminen käyttäytyy. Paljastaako harhaisuuden ainostaan jokin pieni suusta päässyt, ehkä jopa leikkimilinen lause. Elääkö harhainen ihminen jossakin aivan toisessa maailmassa, jos niin miten tämä konkretisoituu.
Itse olen sitämieltä, että jos lähimmäisellä on pinna kovin kireällä eikä hän kestä edes vähäpätöistä ja leikkimielistä suunsoittoa, niin kireällä oleva voi tulkita kaikki sanomiset harhaiseksi ja mielisairaaksi ymmärtämättä sitä, että henessä itsessään se vika on. Lähimmäisen käytös voi olla niinkin arvaamatonta, että muutaman päivän väliajoin jaksetaan leikittelyä ja toisinaan kaikki muu kuin faktatieto on kielettyä ja sairasta. Tässäkohtaa tarkoitan siis sitä, että sairaalahoitoa lähimmäiselleen vaativa voi ítse olla jonkilaisessa mielenhäiriössä.
Tottahan mielenterveyden ammattilaisella ja muulla on hyvä tarkoitus, mutta tarkoitus ei voi olla hyvää silloin kun hoitajat itse ovat niinkin kiereällä ettei minkäänlaista leikinlaskua jaksa etteikö se välittömästi heidän mielestä olisi jonkilainen sairaus. Oma mielipiteeni on, että ihminen on lähtökohtaisesti terve ja sairaus pitää pystyä osoittamaan oikeaksi. Sairaalassa kovin usein vain etsitään sitä tekosyytä jolla pakkohoito olisi oikeutettua.
Kertaalleen naisihminen on esittänyt minulle oikeudessa korvausvaatimuksia kuluista joita ei järjellä ajattellusti olisi edes voinut syntyä. Jopa oma oikeusavustajani pyysi minua ennen oikeudenkäyntiä sopimaan korvaukset. Oma näkökantani oli, että oikeus ei voi tuomita minua maksamaan perättömiä vatimuksia ja olisihan vastapuoli osoittanut epäluotettavuutensa oikeudessa, joten en lähtisi asiaoita sopimaan. Oikeudessa korvausvaatimukset osoittautuivat perättömiksi ja vastapuoli tuomittiin maksamaan oikeudenkäyntikuluja. Kaiken tämän jälkeen oikeusavustaja alkoi hiostamaan minua "perästä kuuluu" kommenteilla. Ihmettellenkin, että miksi minua ahdistellaan kun oli hyvinkin selkeää, että vastapuoli oli henkisesti epävakaa. Kaiken tämän lisäksi vastapuoli on syyllistynyt väkivaltaisuuksiin ja lähestulkoon kaikki pakkohoidon perusteet täyttyisivät, mutta loppujenlopuksi hoidettu olinkin minä itse. Mistäköhän syystä?
Harhainen ihminen voi käyttäytyä tosi ihmeellisesti.
Ääniharhat voivat pelottaa, ne saattavat käskeä tekemään mitä vain ja ihminen ehkä yrittää taistella näitä käskyjä vastaan ja ahdistuu...
Joku luulee olevansa esim. meedio, joka pystyy parantamaan sairauksia. Tai Jumala...
Joku ajaa piruja, näkee valkoisia ja mustia enkeleitä, juttelee muukalaisten kanssa.
Pelkää radioaaltoja, jotka tuottavat ruumiillista kipua...
Kuvittelee, että pystyy lukemaan toisen ajatukset tai luulee, että toiset lukevat hänen ajatuksensa.
Muutamia esimerkkejä mainitakseni..hän elää omassa maailmassaan ja siitä hänet olisi pystyttävä irrottamaan, koska hän ei todellakaan voi hyvin.....saattaa olla jo psykoosossa.
Yksi mielenkiintoinen harha on myös se, että ihminen kuvittelee kaikkien muiden olevan sairaita, epäilee kaikkia muita....itse kun ei tunne olevansa sairas....leikinlasku kuitenkin on asia erikseen.
Minä olen tavannut monenlaisia ihmisiä jopa psykiatrisessa sairaalassa. En ole
edes sairaalassa tavannut ainuttakaan joka ajaisi piruja, näkisi enkeleitä taikka juttelisi muukalaisten kanssa. Joitakin syvästi uskovaisia ja hieman huonomman osan elämässä saaneita olen siltikin tavannut. Kertaalleen keskustelin iäkkäämmän papparaisen kanssa joka kertoi jo nuorena joutuneensa ensikertaa sairaalaan. Papparainen kertoi elämästään ja harrastuksistaan ja hänen osalta olin jopa yllättynyt miten tarkkaa tietoa ja osaamista hänellä oli tieteen, tekniikan, taiteen ja politiikan aloilta. Hänen osalta sairaalahoito on taatusti ollut asiantuntemattomamman provoa.
Eräs tuttuni kutsuu jopa näin aikuisuudessa itseään jumalaksi. Olen pitänyt asiaa pikemminkin leikinlaskuna joka on peräisin tietokoneen roolipeleistä. Hän on fyysisesti sairas ja toisinaan jopa laiminlyö hoitoaan, mutta kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut hänen mielenterveyttä.
"ääniä päässä" harhat ovat mielestäni ylimainostettuja. Esim. nuorempien keskuudessa heitellään leikkimielisä herjoja vahingon sattuessa ja vanhemman esitteässä väitöksen, että vahinko olisi tarkoituksenmukaisesti aiheutettu. Vastaus voi hyvinkin nuorelta olla että äänet päässä käski tekemään tämän. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että käytäppä järkeäsi, vahinkohan tämä oli.
Vanhempien ihmisten keskuudessa on siis tabuja mm. jumalat ja äänet joilla ei saisi leikitellä. Luulotieto näiden oireiden osalta on Hollywood tasoista. Elokuvissa voidaan kyllä esittää mielisairaalaa jossa ihmiset sekoilevat, mutta tätä konkreettista sekoilua ei kyllä oikeassa sairaalassa tapahdu.
Eräs psykiatri oli sitämieltä, että ólen kokenut vainoa siksi, että autooni ollaan murtauduttu useamman kertaa. Tieto autoon murtautumisista lipsahti suusta sairaalaan viennin tullessa yllättäen ja normaalina pitäneeni keskustelun yhteydessä. Olisin tuolloin itse halunut hieman varoitusaikaa maksaa erääntyviä laskuja ja murtosuojata autoani. Käytännössä ainut joka on ehdottanut jonkilaista vainoa murtojen suhteen on ollut ystäväni. Minulle asia oli tuolloin hyvinkin selkeä, erinäisiä murtoja asuinalueellani tapahtui tuolloin viikottain. Itse en kokenut kovasti harmia, koska auto itsessään oli saatu lahjana ja korjauskulutkin menivät suureltaosin aina vakuutuksista ja omaavastuuosuudetkin tasoittúivat sukulaisten avustuksina. Ainoaksi murheeksi käytännössä jäi, että auto oli pois käytöstä ja korjaamolla turhankin usein. Asiahan tuli mainittua vakuutuksien ja rikostutkinnallisista syistä. Halusin vain pitää huolta omaisuudestani ja tänäpäivänä hyvinkin tärkeistä luottotiedoista jotka molemmat vaarantuivat ilman varoitusaikaa toteutetun vapaudenriiston aikana.
Siltikin psykiatri on edelleen sitämieltä, että minussa tapahtuisi jonkilaisia tuntemuksia murtojen vuoksi ja että haluaisin keskustella asiasta enemmänkin. Näin ei todellisuudessa ole.
Näillä kertomuksilla olen halunut kertoa kokemuksistani ja näkemyksistäni. Mielestäni suuri osa pakkohoidoista on perusteiltaan sairaampia kun potilaat. En pysty käsittämään, että miten jokaisesta arkipäiväisestä asiasta pystytään vääntämään mielenterveydellinen ongelma taikka edes epäilyä. Käytännössä minua koskee samat lait, oikeudet, velvollisuuksien osalta minulla on miehenä esim. asevelvollisuus jota naisila ei ole ja onhan minulla samankaltaiset vakuutukset ja luottotiedotkin kuin läkärillä siviilissä, joten mielestäni on hyvinkin tasapainotonta lääkäriltä vaarantaa kanssaihmisen taloudellinen tilanne ennaltavaroittamattoman hoidon aikana.
Joillakin ihmisillä, usein siis naisilla mielenterveys on tekopirteyttä, tyhmyyttä, kykenemättömyyttä ja osaamattomuutta. Samalla mielensairauden oireena voidaan pitää tietoa, taitoa ja osaamista. Nykyisessä yhteiskunnassa ollaan monesti jopa kyseenalaistettu jopa aivan tavanomainen tietokoneen käyttötaidot ihmiseltä joka ei ole suorittanut tietotekniikan ajokorttia taikka tutkintoa. Todellisuudessa tiekke ajokorttikin on vain ja ainoastaan Suomalaisten keksitö joka sittemmin on levinnyt eurooppaan. Tiekke ajokortti on siis selkeä osoitus Suomalaisen nyky-yhteiskunnan uusavuttomuudesta jossa asenteena on, että kaikki ovat tumpeloita mikäli toisin ei ole osoitettu.
Olen samaa mieltä, että huonostivoivan ihmisen pystyy havannoimaan, mutta erimieltä olen siitä, että auttaako psykiatrinen hoito. Käytännössähän läheisen sairaalahoito auttaa vain niitä jotka haluavat läheisensä pois silmistä. Sairaalassa oleva potilas ei hyödy siitä mitään, että hän makoilee suljettujen ovien takana ja odottaa saavansa illallisen pöytään aivan kuten Manu. Työttömälle parasta terapiaa mielestäni on, että saa hoitaa omia asioitaan tekemisenpuutteessa. Kaunis ajatushan on tuoda sairalaan syrjäytynyt, mutta vähääkään nuoremman osalta sairaalassa olo on puhdasta tuskaa. Voisihan nuori käyttää aikansa mielekkäämmäläkin tavalla esim. bilettää joitakin kertoja viikossa diskossa, tavata ystäviä ja harrastaa. Ehkä jonkin perheen imagoon ei sovi nuoren bilettäminen, mutta käytännössähän kukaan ei ole velvollinen ylläpitämään jonkin papparaisen imagoa.
Nuorten osalta kerotuista tarinoista miten he syyllistyisivät rikoksiin ja ilkivaltaan sairaalasta karkaessaan taikka lomilla pitäisi suhtautua myös epäilevästi. Nuori voi olla esim. perhekodista lähteneenä hieman omilla teillää ja kostaa yhteiskunnalle kokemaansa vääryyttä esim. tiukempien perusoikeuksien osalta, mutta en jaksa uskoa siihen, että sairaalaan kuuluva taikka karannut syylistyisi kovasti mihinkään. Rikoksentekijä kuuluu joko vankilaan taikka nuorisokotiin, ei sairaalaan.
Minä olen joutunut toimimaan vastaavanlaisessa tilanteessa kun läheiseni oli ollut jo pitemmän aikaa psykoottisessa tilassa.
Viranomaistaho, jonka kanssa ensimmäisenä keskustelin, sanoi minulle että olin toiminut aivan oikein ja muistutti että tein vain velvollisuuteni mukaan (tällä henkilöllä oli pieniä lapsia, joiden hoidon hän oli myös laiminlyönyt) ja korosti että todellakin oli kyseessä akuutti tilanne.
Itse en tunne lainkaan syyllisyyttä "teostani", se oli vain asia joka oli tehtävä. Jos sama tilanne toistuisi tekisin sen uudestaan. Ja lopultahan aina hoitohenkilökunta tekee sen päätöksen pakkohoitoon ottamisesta, joten älä itse kanna syyllisyyttä asiasta!
Se on melko varmaa kun toimitat läheisesi pakkohoitoon, hän on sinulle vihainen ja voi kantaa sinulle kaunaa, mutta joskus tuokin on vain pieni hinta siitä että saat läheisesi taas jonain päivänä takaisin!
Voimia sinulle sylikaupalla!
Tämä on juuri se asia jonka vuoksi mielenterveyden hoito ei voi jatkua nykyisellään. Mielenterveyden hoidosta ei saa tulla heikon itsetunnon omaavien naisten itsetunnonkohotusta toista alistamalla ja hoitoja järjestelemällä.
Tänäpäivänä ei käytännössä kovin akuutteja tilanteita voi edes olla, koska hoitopaikkoja on vähän ja hoitoa voidaan joutua odottamaan jopa kuukausia. Joidenkin ihmisten akuutti käsite voi venyä jopa kymmennen vuotta, joten kuinka ajankohtaisesta asiasta puhutaan?
Lapsen hoidon laiminlyönti käsitteenä kuulostaa hirveältä, mutta mitä sekin on mahtanut käytännössä olla? Tunnin kakat housuissa? Oletko koskaan vertaillut asioita keskenään. Miltä se kuulostaa kun äiti tappaa ja laittaa roskikseen kaksi lastaan?
Jostakin syystä moni nainen kuvittelee, että naapurin ja kaikkien lasten huoltajien asiat kuuluvat heille ja että sen vuoksi olisi jopa velvollinen huolehtimaan muiden asioista. Näin ei käytännössä ole ja totuus on, että jokainen perhe hoitakoot omat asiansa ja mikäli ei itse asioitaan kykene hoitamaan, niin konkreettisia ongelmatilanteita tulee viranomaisten tietoon ilman, että jokin muu läheinen alkaa paisuttelemaan ja uskottelemaan esim. hoidon tarvetta.
Hieman lisää vettä kiukaalle ja puhutaan ihmisoikeuksista. Mikäli asia olisikin käytänössä niinkin selvää, että olisi olemassa sairaus ja sairauteen lääke, niin käytännössä psykiatrisessa sairaalassa olo ei auta ketään sellaista jolla on omasta takaa mm. asunto. Vapauden riisto sairaalassa on melkoinen ihmisoikeusloukkaus vaikka kaikki naiset eivät asiaa näin osaa edes ajatella. Ainahan haluttaisiin kepein ja iloisin mielin puhua valkoisesta kivasta sairaalasta jossa on hoitaija ja lääkäreitä jotka auttavat. Käytännön tasolla sairaalassa olo on puhdasta uhkailua voimakeinojen käytöstä, solvauksia epäillyn sairauden suhteen ja pitkällevietyä vittuilua mikäli hetkenkään vastustaa hoitomenetelmiä.
No mutta. Minähän olen mies... Eikä sillä sukupuolella merkitystä ole. Ei voi olla akuutteja... kun hoitopaikkoja niin vähän... Ei ihmisen sairastuminen ole mitenkään riippuvainen siitä, onko hoitopaikkoja olemassassa vai ei.
Teet turhaan hätäisiä johtopäätöksiä.
"Lapsen hoidon laiminlyönti käsitteenä kuulostaa hirveältä, mutta mitä sekin on mahtanut käytännössä olla? Tunnin kakat housuissa? "
Sinä et ollutkaan näkemässä tilannetta. Harva ketään hoitoon lähettää jos lapsella on tunnin kakat housussa.
Mitä tulee näkemykseesi siitä että ihmiset etsivät itsetunnon kohtotusta toisia hoitoon saataamalla olet väärässä. Ei siitä itsetunto nouse kun joutuu läheisen toimittamaan hoitoon. Ei sillä hetkellä normaalin ja ns. terveen ihmisen (inhoan näitä ilmauksia kun puhutaan mielentervveyden sairauksista, mutta enpä keksi parempiakaan) mielessä liikuu mitään kosto- tai alistamismentaliteettia. Uskon ja tiedän että terveydenhuollon ammattilaiset osaavat kyllä myös arvioida sen noitoon toimitetun henkilön tilanteen ja samalla asiaan puuttuvan tahon henkisen tilan. On totta että on ihmisiä, jotka helposti puuttuvat toisten asioihin, jos tämä ei hoida lapsiaan niinkuin hän hoitaisi, mutta älä sinä tee liian hätäisiä johtopäätöksiä toisista itsellesi tuntemattomista ihmisistä!
"...niin käytännössä psykiatrisessa sairaalassa olo ei auta ketään sellaista jolla on omasta takaa mm. asunto."
Niinkö? Tämä kyseinen henkilö sai ainakin konkreettisen avun sairaalajaksostaan ja pääsi aloittamaan itsensä tervehdyttämisen! -hän on jopa itse sitä mieltä että oli hyvä että hän pääsi (HUOM! PÄÄSI!) sairaalaan, koska pääsi sitä kautta terapiaan johon hänen varansa ei ollut aiemmin riittäneet...
Kuten huomaat: ihmisiä on erilaisia ja sairaalakokemuksia on erilaisia!
"Vapauden riisto sairaalassa on melkoinen ihmisoikeusloukkaus vaikka kaikki naiset eivät asiaa näin osaa edes ajatella."
Niin- vapauden riisto on aina vapauden riisto. Kuitenkin on mielestäni myös hyvä pohtia olisiko parempi että vaarallisissa tilanteissa jäädään vain katsomaan kun jokin henkilö esimerkiksi uhkaa toiminnallaan puolustuskyvyttömän henkeä eikä itse edes kykene sitä näkemään ja jälkikäteen sitten voivotella kun kukaan ei toiminut?
Asioissa on aina puolensa. Joskus vapauden riistokin on perustelua ja joskus vapauden riisto on ainoa keino saada ihminen pysähtymään.
"Käytännön tasolla sairaalassa olo on puhdasta uhkailua voimakeinojen käytöstä, solvauksia epäillyn sairauden suhteen ja pitkällevietyä vittuilua mikäli hetkenkään vastustaa hoitomenetelmiä. "
Läheiseni koki että häntä kohdeltiin sairaalassa hyvin ja ihmisenä. Tosin akuutissa vaiheessa ei todellakaan ollut sitä mieltä.
Sairastuminen ei ole riippuvainen hoitopaikoista, mutta oireiden akuutti ilmeneminen useiden kuukausien päästä ei ole niinkään varmaa. Ihmiset puhuvat mielensairauksista ja psykooseista aivan kuten sairaus jatkuisi "hoitamattomana" aivan kuten jokin sukupuolitauti. Käytännössä akuutti "oirehtimenen" voi olla ohitse aivan yhtä nopeasti kuin oireet olisi ilmestynytkin. Kyseessä siis mitä ilmeisemmin huono päivä taikka ajanjakso. Huonoon päivään taikka esim. rahapulaan ei ole olemassa ainuttakaan pilleriä joka auttaisi potilasta taikka potilaan lähipiiriä. Monen hoitoa vaativan lähimmäisellä onkin vain mielihalu provosoida taikka kostaa omia murheitaan helpoiten saatavilla olevaan uhriin. Omien kokemuksien valossa sairastuminen voi lähimmäisen kuvauksen mukaan tapahtua 2-10 vuotta ennen hoitopaikan osoittamista ja siltikin haluttaisiin puhua akuutista oireesta joka jostakin kumman syystä häviää lyhyen hoidon ja lääkkeiden omatoimisen syönnin lakkautuksen jälkkeen. Saman aikaisesti kun lähimmäinen väittää oireita esiintyvän, niin "potilas" voi suorittaa erinäisiä tutkintoja, pärjätä loistavasti työ ja siviilielämässä. Hoitoonpääsy voi käytännössä kestää vaikkapa 3kk jona aikana lääkäreilä on yllin kyllin aikaa esittää epäilynsä ja kysyä "potilaan" näkemyksiä ja mielipiteitä. Homma haisee todella pahalta kun joissakin tapauksisa ei edes haluta ottaa yhteyttä. Useinkin hoidontarve perustuukin vain tulkintaan "potillan" tilasta. Mikäli hoitoarviota tekevä on hermoheikko, fyysisesti sairas taikka muutoin ärtyisässä tilanteessa, niin huoleeton ja murheeton ihminen voi VAIKUTTAA psyykeongelmaiselta vaikka todellisuus olisikin, että kaikki asiat mielenterveys lukuunottaen on mitä parhaimassa kunnossa.
Todella hienoa on todellakin valehdella käyvänsä hoidossa ja syövänsä lääkkeitä ja havannoida iloisia olelletaputuksia ja selvityksiä siitä miten tämä kaikki olisi tarpeen. Todellisuus voi olla täysin päinvaistainen.
Onhan olemassa vinttipimeitä tapauksia joilla ei ole minkäänlaista käsitystä maailmasta, mutta hoitojen keskittyessä oireita hoitaviin toimenpiteisiin eikä ongelmaa aiheuttavaan syyhyn, niin olemme jo väärällä tiellä. Voihan psykiatri perustella ongelmaksi aivojen kemiaa ja pyrkiä muuttamaan asiaa parempaan suuntaan, mutta käytännössä potilaan tilanne ei muutu miksikään, ehkä mielikuvituksellisesti, mutta ei käytännössä.
Monet lääkkeet aiheuttavat oireita pahempia sivuvaikutuksia, joten lääkitys ei ole perusteltua.
Joissakin perheissä ollaan pettyneitä jopa siihen, että perheeseen on syntynyt terve ja keskivertoa älykkäämpi heteropoika. Miten meidän poika voi näin nuorena-aikuisena olla kiinostunut vastakkaisesta sukupuolesta, tekniikasta ja harrastuksista? Olisimme kovasti halunneet taiteellisesti lahjakkaan homopojan. Ehkä tilanteessa voi olla suuri pettymnys siihen, että perheen tytär alkaa lisääntymään jo 27-vuotiaana. Selvityksiä on tuhansia, mutta kuinka moni näistä laillisia taikka rehdisti perusteltuja sairauksia?
1) Haiskahtaa pahalta kerätä lääkärin suosiota ilmiantaessa lähimmäistään. Normaali ihminen hoitaa omat asiansa, kerää suosionsa saavutukisllaan johonka lähimmäisen bannaaminen ei kuulu ja yksinkertaisesti jättää täysi-ikäisen ihmisen ongelmat omiksi ongelmiksi. Tuntiessani ihmisiä jotka ovat lähimmäiselleen hoitopaikkaa osoittaneet, jälkikäteen käydyssä keskustelussa kaikki, ehkä jopa kiinan keisari oli samaan mieltä hoidon tapeesta, joten käteen jäi kakkapuhe.
2) Sairaalassa hyvin harva viihtyy ja jos viihtyy, niin kyseessä on jollakkin muulla tavoin rajoittunut henkilö jollekka on aivan sama onko kotosalla vai sairaalassa. Minullakin on pihalla käyttövalmis BMW eikä kukaan estämässä lähtöä, joten voin koska tahansa lähetä vaikkapa ystäväni luokse 170Km päähän toisin kun suljetussa sairaalassa.
3) Vapaudenriisto uhkaavan henkilön osalta on myös täyttä kakkaa varsinkin niin pitkään kun ei ole osoitettu minkäänlaista konkreetista todistetta mm. videonauhaa jossa uhkaava käytös esiintyy taikka ei pystytä osoittamaan sitä kohdetta joka olisi tuhoutunut riehuvan henkilön toimesta.
Helposti myös hoitoa vaativa laskee itsensä jossakinmäärin korkea-arvoisemmaksi ja kuvittelee ettei samat säännöt koske häntä joita sitten odottaa muiden noudatavan. Jokainen ymmrtää, että esim. kuukauden hoitoa vastaavaa vapaudenriistoa ei saa suorittaa muutoin kuin tutkintavankeudessa. Käytännöntasolla ihminen pitää hakata sairaalakuntoon jotta moinen vapaudenriisto olisi perusteltavissa. Vähäinen suusnsoitto "uhkailuna" ei siis ole missään suhteessa vapaudenriistoon. Itse tiedän jopa sen, että ihminen joka tönäisi minut asfaltille ja aiheutti minulle luumurtuman, ei saanut asiasta syytettä taikka hoitoa edes senjälkeen kun mustasukkaisuuttaan kuristi minua kaksin käsin ja sanoi selkeällä Suomen kielellä, että aikoo tappaa minut. Kertaallen vahingossa vioitin vanhempieni 17e arvoista valaisinta ja syyttivät minua riehumisesta samalla kun he itse katsoivat oikeudekseen myydä ilman lupaani omistamani polkupyörän, varastaessaan hoidon aikana omistuksissani olevan autoni sekä irtikytkeässeen kaikki sähkölaitteeni omasta asunnostani.
Voin vakuuttaa, että omat vanhempani ovat nuoruudessa kajonneet minuun ja voin vakuuttaa, että pieni pelko on aiheellinen tänäpäivänä. Sairasta edes kuvitella ettenkä puolustautuisi tarpeen mukaan varsinkin kun ikää ja voimaa alkaa olemaan.
Hoidossa otetaan melko varmasti verikoe. Oma kokemukseni hieman huolimattomasta verikokeesta oli viikon kestänyt ja hyvin arka peukalonpään kokoinen mustelma kädessäni. En koskaan elämäni aikana ole kenellekkän aiheutanut vastaavaa ruhjetta. Entäpä lääkitys? Mielestäni ruumillinen koskemattomuus on vimeistäänkin rikottu lääkityksen aikana ja kokemuksesta voin kertoa, että lääkkeistä kieltäytyjää uhkaillaan voimakeinoilla ja ruiskulääkityksellä mikäli ei muutoin asia onnistu.
Sairaalassa on muitakin potilaita jopa samoissa huoneissa ja käytännössähän 25:stä potilaasta 1 voi olla vinttipimeä. Sehän jo kuvaa turvattomuutta sairaalassaoloaikana kun kuka tahansa voi surmata kenet tahansa ennen kuin päivystystä pitävä hoitaja on kerennyt edes havahtumaan.
>1) Haiskahtaa pahalta kerätä lääkärin suosiota >ilmiantaessa lähimmäistään.
Kuka niin on tehnyt? Kuka on kerännyt lääkärin suosiota ja kuka on ilmiantanut (aika vahva ilmaus)? Sinä teet turhaan johtopäätöksiä asioista joista et tiedä mitään. Käytät voimakkaita sanoja, mutta samalla jätät huomioimatta sen oleellisen. Mutta ehkä se on sinun tapasi selvitä jostain. En tiedä, koska en tunne sinua.
>Normaali ihminen hoitaa omat asiansa, kerää >suosionsa
Tarvitsekeko yksikään normaali ihminen suosiota?
En minä ainkaaan.
>...ja yksinkertaisesti jättää täysi-ikäisen >ihmisen ongelmat omiksi ongelmiksi.
Niinpä. Hoitakoon jokainen täysi-ikäinen omat ongelmansa. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Jos joku aikuinen hakuaa kulkea kusiset housut jalassa ja paskat housussa, hän sen tehnkööt kaikin mokomin, se ei minua hetkauta (ja ettet tee tästä päätelmiä tuo oli vain esimerkki).
Mutta siinä vaiheessa kun toisen ihmisen tekemiset alkavat vakavasti vaurioittaa puolustuskyvyttömän lapsen elämää, on toisten puututtava asiaan ja vähintään siirrettävä puolustuskyvyttömät pois tuon ihmisen tieltä.
>2) Sairaalassa hyvin harva viihtyy ja jos >viihtyy, niin kyseessä on jollakkin muulla >tavoin rajoittunut henkilö
Niin. En puhunut sairaalassa viihtymisestä mitään, vaan siitä että läheiseni koki että oli hyvä että hän pääsi sairaalaan ja että häntä kohdeltiin siellä hyvin.
> 3) Vapaudenriisto uhkaavan henkilön osalta on >myös täyttä kakkaa varsinkin niin pitkään kun ei >ole osoitettu minkäänlaista konkreetista >todistetta mm. videonauhaa jossa uhkaava käytös >esiintyy taikka ei pystytä osoittamaan sitä >kohdetta joka olisi tuhoutunut riehuvan henkilön >toimesta.
Olen täysin samaa mieltä! Ei pitäisikään koskaan viranomaisten uskoa yhteen mielipiteeseen henkilön mahdollisesta sekoamisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä. Ja samaten pitäisikin aina hoitoon lähetettävän ihmisen saada tietää kuka hänet hoitoon lähetti. Se on minusta myös sen "seonneen" ihmisen oikeus. Silti joskus vapaudenriisto on pakollinen toimenpide ilman videoanauhojakin ja ei sitä kai kovin heppoisin todistein tehdä! (ei siihen riitä mikään naapurin tädin soittoilmoitus päivystävään sairaalaan ja sitten tulisikin piipaa-auto pihalle, kyllä siihen muutakin tarvitaan). Ja ettet tee tästä nyt päätelmiä, puhun tässä ihanteellisesta tilanteesta, toki tiedän että Suomessa on monta kuntaa ja monta hoitokäytäntöä ja vielä enemmän vinksahtaneita mielenterveyshoitajia, mutta niin on joka paikassa. Sitä paitsi jos sinua on kohdeltu kaltoin sairaalassa, tee siitä hoitovirheilmoitus.
>Helposti myös hoitoa vaativa laskee itsensä >jossakinmäärin korkea-arvoisemmaksi ja >kuvittelee ettei samat säännöt koske häntä joita >sitten odottaa muiden noudatavan.
No toivottavasti ei. Tuo ajatuksesi tuntuu kovin mustavalkoiselta. Tiedätkö miksi hoitoa vaativaa henkilöäkin "puhutellaan" monen tahon toimesta tuollaisissa tilanteissa? Ja tiedätkö miksi siellä paikanpäällä käy usein usempikin viranomianen toteamassa tilanteen? (Puhun nyt vakavista tilanteista). Stäpaitsi minusta on niin sanotusti h______n hyvä että myös hoitoa vaativat tahot/taho haastatellaan hyvin tarkkana tilanteessa ja näin se pitäisikin olla kaikissa tilanteissa, minä en osaa sanoa viranomaisten käyttäytymisestä sellaisessa tialnteissa jossa kyse on vain aikuisesta henkilöstä, minulla on kokemusta vain tuosta yhdestä tapauksesta ja koen että oli todella hyvä että se viranomaistaho, jolle asiasta ilmoitin kysyi asioista minulta hyvin tarkkan (ja samalla aivan taatusti selvitti myös minun tilanteeni ja minun motiivini).
>Voin vakuuttaa, että omat vanhempani ovat >nuoruudessa kajonneet minuun ja voin vakuuttaa, >että pieni pelko on aiheellinen tänäpäivänä. >Sairasta edes kuvitella ettenkä puolustautuisi >tarpeen mukaan varsinkin kun ikää ja voimaa >alkaa olemaan.
Miten minusta tuntuu että sinä sotket minut omiin kokemuksiisi? En minä sille mitään mahda että sinulle on käynyt noin. En ole äitisi enkä isäsi. Ei sinun tapauksesi liity kai mitenkään siihen mistä minä kirjoitin alkuperäiselle kirjoittajalle... Harmillista että vanhempasi ovat kajonneet sinuun ja vieläkin harmillisempaa että joudut elämään pelossa. Eihän sellaista kenenkään tarvitisi kokea.
Onhan se itsepuolustus jokaisen kansalaisoikeus, kannattaa vain muistaa että oikeus voi helposti katsoa syyllistyneeksi hätävarjelun liioitteluun. (Ne ovat niitä Suomen lain porsaanreikiä joihin rikolliset voivat nojata).
>Entäpä lääkitys? Mielestäni ruumillinen >koskemattomuus on vimeistäänkin rikottu >lääkityksen aikana ja kokemuksesta voin kertoa, >että lääkkeistä kieltäytyjää uhkaillaan >voimakeinoilla ja ruiskulääkityksellä mikäli ei >muutoin asia onnistu.
Niin lääkitys onkin ongelma nyky-yhteiskunnassamme. Olen kuullut, että psyykenlääkkeet ovat Suomessa usein tavattoman vanhoja kun on aikoja sitten kehitetty jo paremmin toimivia ja sivuvaikutuksiltaan vähäisempiä. Toisekseen tämä yhteiskunta kannustaa joka asiassa pilleripurkille. Ei se olekaan hyvä asia. Ja jos nyt joku natsihoitaja osastolla uhkailee ruisku kädessä, hänestä voi tehdä ilmoituksen... Sitäpaitsi ei kukaan tuohon lääkitys asiaan tule puuttumaan ellei niitä epäkohtia tuoda kunnolla julkisiksi puheenaiheiksi.
Ensmmäisessä viestissä kerrot miten lääkärikin on lähtenyt puoltamaan hoitoa. Tästä on helppo päätellä, että olet aluksi mennyt kantelemaan läheisestäsi ja sehän on asia joka ei alun alkaenkaan kuulu sinulle. Toiseksi ehkä haluat puhdistaa omatuntoasi, koska lääkärikin on antanut hoidolle siunauksensa ja kolmanneksi turhan moni provosoi omia murheitaan "potilaaseen" joten en edes pois-sulkisi ajatusta, että läheisesi voi huonosti juuri sinun käytöksen johdosta. Kertoohan lääkärille kantelu jo jotakin käytöksestäsi.
Puolustuskyvyttömän lapsen vakava terveyden vaarantuminen on edelleen suhteellinen käsite. Onko tästä lapsen terveydenvaarantumisesta jotakin konkreettista todistetta vai perustuuko tämäkin vain jonkin höhlän kertomuksiin. Onhan näitä tapauksia enemmän kuin paljon jossa terveyskeskukseen viedyn ja leikissä satuttaneen lapsen vanhempia ollaan syyllistetty vähintäänkin väkivallasta. Tässäkin asiassa lääkärillä tuskin on muuta kuin kertomus tukenaan ja voihan kertomuksen antajan ja lääkärin mielikuvitus tehdä tepposen. Normaaleissa olosuhteissa äidin taakkaa kevennetään ennen ongelmien syntymistä ja viimestäänkin ongelmissa sukulaisten toimesta, joten on vähintäänkin kusipäistä ajaa esim. äiti ahdinkoon ja ahdingon synnyttä porata, että äiti ei suoriudu vanhemmuudesta. Useammin kuin monesti vanhempien ja lasten erottaminen toisistaan tapahtuu hustaanottamalla lapsi.
Sairaalassa viihtyminen ja hyvinkohtelut ovat asioita joilla ei ole käytännössä mitään sidosta hoitavaan osuuteen. Sairaalassa ei käytännössä tehdä mitään muuta kuin syödään, juodaan, maataan ja paskotaan. Sairaalassa ei ole sci-fi sarjoista tuttua parantavaa mangneettikentää eikä kukaan, ei edes lääkärit pysty lausumaan taikasanoja joilla potilas parantuu oletetusta taudista. Käteen ei jää muuta kuin vapaudenriisto.
Vapaudenriistosta hoitomenetelmänä ei voi arvostella ihminen joka ei itse asiasta tiedä mitään. Oletko sinä ollut vapautta riistävässä hoidossa taikka tiedätkö mikä voisi olla vapaudenriiston hoitava osuus? Huvittavana piirteenä hoitoperusteissa on, että lääkärit sallivat vapaudenriiston, lääkkeet jotka aiheuttava sivuvaikutuksia ja jopa masennuksen hoitoon käytettäviä sähköshokkeja haluttaisiin puolustella. Saman aikaisesti jopa niinkin tavallista käytöstä alle 30v henkilölle kuin tilapäinen alkoholin viihdekäyttö on lääkärien mielestä paheksuttavaa ja muutamia viikkoja sitten uutisoitiin ettei alkoholin vuoksi edes haluttaisi enää hoitaa, koska lääkäreiden mukaan alkoholi on oireita aiheuttavaa ja väitöksenä oli myös, että ihminen juo alkoholia tummuneeseen mieleen ikäänkuin lääkkeenä. Käytännössä siis jälleen yksi sairaanloinen väitös lääkäreiltä.
Hoitovirheestä kanteleminen ei käytännössä johda mihinkään. Annetaahan ihmisille mieltää, että valitusteitä on, mutta käytännössä valittaminen ei edes selvässä tapauksessa johda mihinkään. Juuri-ikään oli potilaan kuolemaan johtanut hoitovirhe. Aluksi asiaa ei haluttu edes tutkia vaikka omaiset tutkintaa vaati ja omaisten vaatiessa potilasta koskevia asiakirjoja ei niitä haluttu antaa. Omaisten jollakin keinolla saadessa asiakirjat käyttöönsä alettiin omaisia syyttelemään jonkilaisesta rikoksesta eikä edelleenkään viranomaiset olisi halunut lähteä edes tutkimaan asiaa. Käytännössähän asia oli muillekkin viranomaisille niinkin selkäeä, että kuolema oli johtunut hoitovirheestä ja jopa toisen lääkärin kommentoimana kerrottiin ettei ole edes halua tuomita, koska lääkärin koulutus on kallista ja virheitä sattuu tekevälle. Edes yhden ihmisen kuolema ei olisi periaatteellisesti tuomittava virhe. Tavanomainen ihminen ajattelee helposti, että syntilistaa kerätään siihenasti, että toimenpiteet lääkäriä vastaan ovat sallittuja, mutta käytännössä edes sitä ensimmäistä virhettä ei haluta kirjata, joten syntilistaa ei koskaan edes synny.
Omista kokemuksista puhuminen auttaa monia ymmärtämään ettei hoitoja aina hyväksytä. Lääkäri mieluusti jatkaa jopa siihenasti vapaudenriistoa, että heistä vaikka valehdellen kerrotaan hyviä asioita ja käytännössähän ollaan jo havaittu miten lääkäritkin olisi valmiita ottamaan aina vain uudelleen potilaan sisään pelkästän siksi, että potilas on hoidon jälkeen osoittanut tyytymättömyyttä. Ainahan potilaita ei voida ottaa sisään, onhan hoitopaikat ja määrärahat rajallisia. Hoitoa käytetään siis käytännössä kiristykseen, uhkailuun ja rankaisemiseen.
Lääkeiden vanhanaikaisuudesta puhuminen on turhaa, voisimme samaan hengenvetoon puhua turhista lääkkeiden syötöstä. Totuus on, että suurinosa Suomesta syödyistä lääkkeistä on psykelääkkeitä. Ottaen huomioon, että psyykeongelma johonka perustuen määrätään lääke on hyvinkin mielivaltaisesti todettavissa ja että tähän mielivaltaisuuteen perustetaan suuriosa lääkemääräyksistä, antaa tämä myös kuvan siitä mielivaltaisuudesta jota mielenterveyden hoiton käytetään.
Oma mielipiteeni on, että pakkohoito on aina väärin koska hoito itsessään on vastentahtoista ja eikä myöskään siten palvele potilasta.
Olisihan hyvin asiallista aina tapauksesta riippumatta saada lääkäriltä hoidon aikana taikka hoidon jälkeen kirjallinen selvitys siitä, että mitkä perusteet pakkohoidolle täyttyi ja miten lääkäri todistaa väitteensä oikeaksi. Miten hoidon oletetaan parantavan ja miten hoito käytännössä paransi potilasta. Hyväksyikö potilas hoidon, jos ei niin mikä on se virallinen valitustie johonka valittaa. Näitä selvityksiä ei käytännössä saa ja jos saa, niin kapulakielellä koottuna miljoonasta eri asiakirjasta joita ei niitäkään kaikkia aina saa.
Voitaisiin suljettua hoitoakin pitää vapaaehtoisena. Käytännössä siis potilan toimesta allekirjoitettaisiin oikeusavustajan lsänäollessa vaikkapa kirje jossa kerroittaisiin, että potilas hakeutuu omatoimisesti ja vapaaehtoisesti ilman painostusta suljettuun hoitoon jonka enimmäsikesto voisi olla vaikkapa 2Kk. Muut apkkohoidot olisi ehkä kiellettyjä. Käytäntöä ei ole, ei ole eikä tule siksi, että lääkärin mielenvikainen päätösvalta vaarantuisi.
SSehän on vain ajan kysymys koska Suomalainen kusipäinen hoitjärjestelmä kaatuu tavalla taikka toisella.
Ei, en kirjoittanut että lääkärikin oli lähtenyt puoltamaan hoitoa. (Itse asiassa (jos lähdemme halkomaan pilkkuja) minä en ole puhunut _lääkärin_ puoltamisesta mitään, enkä ole myöskään puhunut onko lähimmäiseni nainen tai mies.)Tuo on sinun tulkintasi minun sanoistani. Sitäpaitsi ainahan lääkärin on puollettava hoitoa jos potilas laitetaan sosastolle!(daa)
"Tästä on helppo päätellä, että olet aluksi mennyt kantelemaan läheisestäsi "
Hmm... On vai? No joo asoita on toki "helppo" päätellä, mutta on eri asia osutko päätelmälläsi oikeaan. (Sitäpaitsi kantelu käsitteensä on sellainen jossa jotain tehdään toisen selän takana).
"Toiseksi ehkä haluat puhdistaa omatuntoasi, koska lääkärikin on antanut hoidolle siunauksensa"
Ei minulla ole tarvetta puhdistaa omaatuntoani. Miksi olisi? Minä tiedän tehneeni oikean ratkaisun, läheiseni tietää että tein oikean ratkaisun jne. Minä tiesin tekeväni oikean ratkaisun jo silloin kun toimitin hänet hoitoon. On eri asia sanoa esimerkiksi näin: 'oli helpottavaa kuulla kun viranomainen sanoi että toimin oikein' tai 'minä uskoin toimineeni oikein vasta kun viranomianen sanoi että olin toiminut oikein'. Koita nyt hellittää asenteistasi.
"kolmanneksi turhan moni provosoi omia murheitaan "potilaaseen" joten en edes pois-sulkisi ajatusta, että läheisesi voi huonosti juuri sinun käytöksen johdosta. "
Hauskaa. Läheiselläni on tosin vähän eri käsitys hänen ongelmiensa syystä (jostain kumman syystä minä luotan hänen näkemykseensä paremmin kuin sinun tulkintaasi hänen tapauksestaan). Taidat kuvitella että läheiseni syyttää minua siitä että toimitin hänet hoitoon ja että hän olisi minulle siitä ylitsepääsemmättömän katkera ja vihainen?
"Onko tästä lapsen terveydenvaarantumisesta jotakin konkreettista todistetta vai perustuuko tämäkin vain jonkin höhlän kertomuksiin."
Ja asenteesi jatkuu! Huomaatko et kykyene näkemään asioista kuin sen oman puolesi? Kyllä on konkreettisia todisteita, sitäpaitisi, kuuluuko sinulle tuon ihmisen asiat tai tapahtuneen kuvaus? Haluaisitko sinä että sinun asioistasi sinun läheisiesi lähtisi retostelemaan tällaisilla palstoilla? Edelleenkin sanon sinulle, minun kirjoitukseni oli kirjoitettu tämän viestiketjun aloittajalle vastauksena hänen kysymykseensä, ei suinkaan sinulle.
*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***
Sinä jatkat tuota samaa jaaritustasi asioista joita ei ole koskaan tapahtunut tai joita ei ole sanottu. Huvittavaa on, että sinä kuvittelet tuntevasi tuon tilanteen ja sen mitä siinä tapahtui ja pidät niistä tekemiäsi ennakko-oletuksiasi pätevinä. Hupaisaa.
Itse sinun omat kokemuksesi sinun omasta hoidostasi on ollut mielenkiintoista lukea. Sinä puhut subjektiivisesta kokemuksesta omasta näkökulmastasi ja sovellat sitä näköjään kaikkiin tapauksiin. Monet muut ihmiset taas tekevät toisin...
Sinä toimit juuri niin kuin ne henkilöt joita niin kovasti tunnut inhoavan, (joita kuvasit suurinpiirtein niin että he soittavat läheisiään hoitoon vain sen takia että he haluavat itsetuntonsa kohotusta). Olet heidän kanssaa samassa seurassa kun olet noin herkkä tuomitsemaan omien kokemustesi pohjalta.
Anteeksi vain, mutta mullan syöminenkin on hedelmällisempää kuin lukea sinun jaarituksiasi ja ennakkoluuluoistasi tekemiäsi johtopäätelmiä minun läheiseni tapauksesta. On eri asia puhua asioista ja asioista. Ihmisten kokemukset ovat aina tärkeitä mutta älä erehdy tekemään liian hätäisiä johtopäätöksiä, sillä loulta vain sinä siitä kärsit.
Toivottavasti jonain päivä opit erottamaan omat ennakkoluulosi varsinaisista asioista.
Joten koita pitäytyä tekemästä asenteellisia päätöksiä jotka nojaavat ehkäpä sinun huonoihin kokemuksiisi hoidosta. kokemusten jakaminen on toki hyödyllistä, jotta ihmiset oikeasti näkisivät myös hoitojen varjopuolen, mutta ota minulta vastaan yksi neuvo: tuo sinun tapasi tuoda noita asioita esiin ei auta. Kukaan ei kuuntele sinua jos lähdet ensin hyökkäykseen ja sitten selittelet. Sitäpaitsi voisithan sinä käynnistää keskustelun tällä palstalla hoidon varjopuolista, ehkä sinne kirjoittaisi muitakin sinun kanssasi samoja asioita kokeneita ihmisiä, joita voisimme mekin lukea, joilla ei ole omakoihtaista kokemusta mielenterveyden horjahtamisesta tai hoitoon passittamisesta. Sellainen keskustelu olisi paljon hedelmällisempää kuin tämä sinun nykyhetken tapasi. Kuten sinä itsekin totesit: "Omista kokemuksista puhuminen auttaa monia ymmärtämään ettei hoitoja aina hyväksytä. "
"Lääkeiden vanhanaikaisuudesta puhuminen on turhaa,"
NO ei tasan tarkkaan ole turhaa! Opettele vähän kliinista farmakologiaa niin näet että ei se ole turhaa. Sinulla menee nyt sekaisin sopat ja vellit. Me voimme puhua lääkkeiden vanhanaikaisuudesta ja me voimme puhua lääkkeiden turhasta käytöstä tai niiden pakkosyötöstä ilman että yksikään näistä aiheista koskisi toisiaan. Voimme siis puhua niistä täysin erillisinä. Sinä teet asioista vain sen oman tulkintasi ja kuvittelet että minä samalla puhun lääkkeiden pakkosyötän puolesta kun puhun niiden vanhanaikaisuudesta.
Anteeksi vain suora ilmaukseni, mutta sinä olet järkyttävän asenteellinen ihminen. Et voi olettaa että sinun kokemuksistasi voisi vetää jotain yleispätevää linjaa joka sopii kaikkiin potilaisiin! Jos sinä et tajua että on olemassa erilaisia mielenterveydellisisä tilanteita ja niihin sopivia hoitoja, se on sinun ongelmasi. Ei sinun tarvitse alkaa vihaamaan kaikkia niitä ihmisiä jotka ovat joutunett laittamaan läheisensä hoitoon. Sen sijaan sinä saat olla aivan vapaasti sitä mieltä että vapaudenriisto on aina väärin, se on sinun oma mielipiteesi ja sillään aivan yhtä tärkeä kuin jonkun toisen toisenlainen mielipide. Se että sinua on sinun mielestäsi kaltoin kohdeltu ei tarkoita sitä että niin on kaikissa tapauksissa. Se että sinun mielestäsi vapaudenriisto on aina väärin, ei välttämättä ole niin toisesta vapaudenriiston kokeneesta. Ihmiset kokevat ja ajattelevat asioita eritavalla, jos ei sitä suostu ymmärtämään, keskustelupalstat eivät ehkä ole silloin hyvä ratkaisu.
PAX!
"Viranomaistaho, jonka kanssa ensimmäisenä keskustelin, sanoi minulle että olin toiminut aivan oikein ja muistutti että tein vain velvollisuuteni mukaan (tällä henkilöllä oli pieniä lapsia, joiden hoidon hän oli myös laiminlyönyt) ja korosti että todellakin oli kyseessä akuutti tilanne."
"Ei, en kirjoittanut että lääkärikin oli lähtenyt puoltamaan hoitoa. (Itse asiassa (jos lähdemme halkomaan pilkkuja) minä en ole puhunut _lääkärin_ puoltamisesta mitään, enkä ole myöskään puhunut onko lähimmäiseni nainen tai mies.)Tuo on sinun tulkintasi minun sanoistani. Sitäpaitsi ainahan lääkärin on puollettava hoitoa jos potilas laitetaan sosastolle!(daa)"
Mikäli "viranomaistaho" ei ollut lääkäri, niin hänen mielipiteet ovat sitä suuremmalla syyllä yhtä arvokkaita kuin sukkamehuni.
"Ja asenteesi jatkuu! Huomaatko et kykyene näkemään asioista kuin sen oman puolesi? Kyllä on konkreettisia todisteita, sitäpaitisi, kuuluuko sinulle tuon ihmisen asiat tai tapahtuneen kuvaus? Haluaisitko sinä että sinun asioistasi sinun läheisiesi lähtisi retostelemaan tällaisilla palstoilla? Edelleenkin sanon sinulle, minun kirjoitukseni oli kirjoitettu tämän viestiketjun aloittajalle vastauksena hänen kysymykseensä, ei suinkaan sinulle. "
Sä voisit katsella myös vain omia näkökantoja näistä jutuista. Sulla on oma näkökanta ja mulla oma. Se että jaksat nuoleskella jotakin hoitojärjestelää joutumatta itse suljettuun hoitoon, et myöskään voi asiaoista tietää mitään. Itseasiassa olisi todella helppoa puida julkisesti ja yksityiskohtaisesti nämäkin asiat jotta totuus tulsi julki.
"Itse sinun omat kokemuksesi sinun omasta hoidostasi on ollut mielenkiintoista lukea. Sinä puhut subjektiivisesta kokemuksesta omasta näkökulmastasi ja sovellat sitä näköjään kaikkiin tapauksiin. Monet muut ihmiset taas tekevät toisin..."
Sä teet aivan samoin ja sovellat omia kokemuksia alkuperäisen viestin kirjoittajaan eikä tilanne ehkä ole alkuunkaan sama.
"Mikäli "viranomaistaho" ei ollut lääkäri, niin hänen mielipiteet ovat sitä suuremmalla syyllä yhtä arvokkaita kuin sukkamehuni. "
Kun minä en ole sanonut sitäkään. Sinä et näe tässä metsää puilta. Et näe että se kohta jossa ensimmäisessä kirjoituksessani viittasin ja johon sinä myöhemmin viittasit ja jonka tulkitsit olevan lääkäri ei välttämättä koskenut lääkäritahoa, joskaan en ole myöskään sanonut että lääkäritaho olisi ollut erimieltä kanssani tai että en olisi lainkaan keskustellut lääkärin kanssa. Sinä vain teit sen johtopäätöksen että minä puhuin lääkäristä tai että puhuin vain ja ainoastaan lääkärin kanssa.
"Sä voisit katsella myös vain omia näkökantoja näistä jutuista. Sulla on oma näkökanta ja mulla oma."
Olenko jossain väittänyt että meillä ei voisi olla oma näkökanta? olen koko ajan tuonut esille että sinullaon oma mielipiteesi, minulla omansi, mutta silti jatkat jankkamista.
" Se että jaksat nuoleskella jotakin hoitojärjestelää joutumatta itse suljettuun hoitoon, et myöskään voi asiaoista tietää mitään."
Olenko väittänyt että tiedän asioista mitään? Jos huomaat ensimmäisen viestini otsikko oli "kokemus", joka kertoo jo vähän tottuneemmalle lukijalle, että puhun kokemuksesta.
"Sä teet aivan samoin ja sovellat omia kokemuksia alkuperäisen viestin kirjoittajaan eikä tilanne ehkä ole alkuunkaan sama."
No herranen aika! Enhän sovella. En minä ole soveltanut alkuperäisen viestin kirjoittalle mitään, vaan kerroin kokemukseni! En minä ole sanonut hänelle esimerkiksi että soita ihmeessä läheisesi hoitoon ja äkkiä, vaan toin oman kokemukseni, jossa olin samankaltaisessa tilanteessa.
Kuulostat poliitikolta joka ei luultavasti itsekkään tiedä onko kyseessä lääkäri taikka opettaja. Viranomisia on minunkin lähipiirissä, mutta hekään ei tiedä terveyden hoidosta sen enempää jota sitten laastarin asettaminen vaatii.
Mikäli sinulla on jonkilaista tietoa mielenterveydestä, niin olisi mukavaa kuulla mistä se kokemus on. Oletko lääketehtaalla työssä vai onko veljen naapuri mielenterveydenhoitaja vai kyseessä oleva potilas??
Mikäli asenteesi on hoidossa ollutta lähimmäistä kohtaa sama, niin en yhtään ihmettele ettäkö hoito on järjestynyt. Puhut asioista kautta rantain ja pian kait kerrot, että kyseessä olikin naapurin Fordin vaihdelaatikon hoitaminen. Eihän sinun juttuasi voi edes ottaa todesta.
Jatka toki epäluulojasi.
Kuten aiemmin sanottu, minun alkuperäinen kirjoitukseni ei ollut sinulle kirjoitettu.
Koita nyt hyvä ihminen rauhoittua; ota pari syvää hengenvetoa ja rahoitu. Koita sen jälkeen päästä pois tuosta ihmisvihastasi.
Minä olen olen alkuperäiseen viestiin vastannut aivan kuten sinä, kunhan nyt hieman arvostelen sinun näkokantaasi joka sekin alkaa murenemaan keskusteluhaluttomuutesi vuoksi.
Minullahan ei tämän enempää ole epäluuloja kun et kerta halua asiasta keskustella, sopii oikein hyvin. Tulihan virhe korjattua, kyseessä oli siis viranomainen.
Totta, että pulssi on korkealla, mutta ei keskustelun vuoksi. Pulssin nostaa aktiivinen kanssakäyminen ihmisen kanssa joka on kaikkea muuta kuin vihaa. En puhu sinusta!
Onko se sitten ihmisvihaa mikäli vastustaa olemassaolevaa hoitokäytäntöä ja sehän onkin sitten jo oma henkilökohtainen asiani minkälaisia tuntemuksia minulla on niitä kohtaan jotka vapauttani ja ruumillista koskemattomuuttani loukkaa.
"nyt hieman arvostelen sinun näkokantaasi joka sekin alkaa murenemaan keskusteluhaluttomuutesi vuoksi. "
Yksi kysymys sinulle pohdittavaksi: Luuletko että on järkevää keskustella henkilön kanssa, joka ei edes yritä paneutua siihen mitä hänelle sanotaan, vaan tekee teksteistä omia ennakkoluulojensa värittämiä johtopäätelmiä? Henkilön kanssa, joka enne keskustelua jo jakaa ihmiset eri leireihin?
Minusta olisi hienoa keskustella kanssasi, mutta se on täysin turhaa, koska sinä et ole siihen osoittanut kykeneväsi. On ihan sama mitä minä sanoisin sinulle, sillä sinä käännät sen viestin aina sellaiseksi jollaiseksi itse haluat. En näe sellaista keskustelua hedelmällisenä.
Palataan asiaan kun olet oppinut keskutelun aakkoset.
Älä viitsi. Sä olet olet itse jo useamman viestin aikana pakoillut esim. viranomaiskysymystä. Ymmärrän, että tein virheen olettaessani, että kyseessä on lääkäri, mutta käytänössähän sinä voit suoralta kädeltä kertoa sen, että onko kyseessä lääkäri taikka jokin asiantuntematon viranomainen. Sitten joskus kun lähdet oikeaan maailmaan niin joudut todenteolla vastailemaan samanlaisiin asioihin mikäli et tyyliäsi muuta. Ainahan oletus on asiallinen keskustelu. Asiallinen ja asiantunteva viranomainen tässäasiassa on lääkäri. Muut mielipiteet on vain mielipiteitä joihinka ei voi perustaa sen enempää kuin kansanedustajankaan mielipiteisiin.
Sun juttu on joltakin osilta niin pehmeää ja valahtaa niin alas, että kokemuksien mukaan kukaan vastuuntuntoinen mies ei moiseen syylisty. Oletin ehkä väärin sukupuolen suhteen, mutta tämäkin on asia jonka voi korjata ilman sen kummempaa jankutusta.
Tottahan väännän viestisi sellaiseksi kun tahdon ja tässäasiassa mahdollisimman konkretisoituun muotoon. Elämä ei ole mitään videopeliä jossa vapaudenriisto ja lääkitys tapahtuu mielikuvituksessa. Tällä hetkellä on takuuvarmasti ihmisiä konkreettisesti sairaalahoidossa ja monikohan heistä on mieluusti sairalassa?
Sinähän olet tietenkin ihminen, et suinkaan mies taikka nainen. Miehellä ja naisella on eroja, helpottaa kovasti keskustelua tietää kummasta on kyse. Sinä et varmaankaan näe viranomaisen ja lääkärin välillä eroa sen kummemmin kuin miehen ja naisen.
Tottahan sulle tulee epämiellyttävä olo keskustelusta, koska olen joissakin asioissa kovasti eriävää mieltä ja minulla on toki siihen oikeus.
Minussahan se vika on kun et halua sen tarkemmin yksilöidä asioita. Ehkä pian ihmisellä ja eläimelläkään ole juuri eroa!
"Älä viitsi. Sä olet olet itse jo useamman viestin aikana pakoillut esim. viranomaiskysymystä."
Rolling on floor laughing. Pakoillut viranomaiskysymystä? Huhheijakkaa ja diipadaapaduu.
Sä olet melkein säälittävä.
Sulla ei taida olla käsityskään miten monen viranomaisen kanssa voi olla tuollaisessa tilanteessa tekemisissä etkä liioin taida tajuta edes sitä että usein se ensimmäinen viranomaistaho johon otetaan yhteyttä tai joka otti sinuun yhteyttä jatkossa kertoo sitten tapahtumien kulun viranomaisen näkökulmasta jos sen katsoo tarpeelliseksi.
Että koitas itse oppia ymmärtämään yhteiskunnan toimintaa.
Ja toivotta vasti sinä joskus pääset oikeaan maailmaan, sillä olen melkein varma että siitä minulla on enemmän kokemusta kuin sinulla samaten kommunikoinnista erilailsten ihmisten kanssa mitä erilaisemmissa tilanteissa.
Heitä nyt tuo asennevammasi roskiin ja tule meidän normaalien ihmisten seuraan niin voit yllättyä jopa positiivisesti.
Moneen viranomaiseen ollaan yhteydessä ja itse olen jopa ollut vapaaehtoisesti edelleen uusiin viranomaisiin yhteydessä. Siltikään kaikista mielipiteistä ja asenteista huolimatta käytännön sananvaltaa ei löydy kuin mielenterveyden erikoislääkäriltä. Tietenkin eduskunta säätää lait, mutta sehän ollaan jo käsitelty miten olemassaolevia lakeja ei edes haluta noudattaa.
Tietenkin viranomainen voi olla jopa poliisi jolla on mielipide, mutta mikäli poliisilla ei ole mielenterveyden erikistutkintoa poliisin ammatin lisäksi, niin mielipide ei käytännössä saisi vaikuttaa sen enempää kuin Mati Möttösen kotikissan. Lääkärillä on aina salassapito velvollisuus, joten asian todellista laitaa et takuuvarmuuella tule koskaan saamaan tietoosi. Mutupuhe on mutua ja jopa ne viranomaiset joidenka kanssa olen joskus ollut sukset ristissä, niin suostuvat keskustelemaan jälkikäteen asiallisesti. Mikäli olet itse pehmentänyt aivojasi sillä, että jonkin viranomaisen mielipiteeen mukaan olisit tehnyt oikein, niin todellisuus voi ollakkin siten, että hoito ollaan suoritettu laiminlöynnistä kantelun uhalla, ei siis todellisen tarpeen vuoksi.