Seurailmat sattuivat olemaan jo toisena perättäisenä kesänä erittäin suotuisat. Yöt olivat mukavan viileitä.
Lauantaista maanantaihin asti vallitsi helteiset säät. Asuntovaunut vaan olivat tukalan kuumia päiväsaikaan, sillä harvallapa taitaa olla ilmastoitua vaunua ja kun ei saa sähköä, ei auta vaikka oliskin.
Meidän vuokravaunumme ei ollut täysin kunnossa. Kaasu haisi ja lopulta lakkasi jääkaappi ja hella toimimasta.
Vuokraaja oli kyllä vakuutellut kaiken olevan viimeisen päälle kunnossa, mutta toisin kävi.
Vaunussa asusteli pikku muurahaisyhdyskunta ja niitä kipitti kaikkialla. Voileivän päällekkin ehti kerran muurahainen kun laski voileivän hetkeksi pöydälle.
Huoltoporukka tuli sitten aikanaan paikanpäälle todeten ulkoisen tiivisteen vuotavan. Sitten lasahti yksi vaunun tukijaloista. Ovi lähti saranoiltaan ja siinä sitä oli miettimistä, miten vähäisillä työkaluilla saadaan kiinni. Ne ei kestä roikkua nuo soliferin vaunujen heikot saranat, mutta lapsiperheessä roikutaan milloin missäkin.
Kymmenen euroa mukamas antoi alennujsta vaunun hinnasta vuokraaja ilmenneistä vioista todeten vaan, että lähtiessä kyllä kaikki oli O.K.
Ja kun helle oli, piti päästä veden ääreen. Vanhasta kokemuksesta ei menty suviseurojen suihkuun, koska vedentulo saattaa parhaassa tapauksessa tulla tippasemalla, miten lie nyt ollut, kun ei kukaan käyty.
Sensijaa ajettiin uimarannalle, joka löytyi Liperin keskustasta Rääkkylään päin vähän matkaa. Siellä oli paljon muitakin seuraihmisiä. Seurakansa pesi hiuksiaan matalassa rantavedessä, joten arvata saattaa, ettei veden puhtaus sillä kertaa rannassa ollut puhdasta. Itse kahlasin syvemmälle ja uin kauas rannasta, vaikka oli riski, että saisin suonenvetokohtauksen. Siellä oli myös hyppytorni, mutta senkin olivat hiustenpeijät vallanneet ja ei ainoastaan hiuksia, vaan koko vartalon pesijöitä saippuoineen.
Rannalla jotkut seuranuorista vetelivät hartaasti tupakkaa ja roskittivat jo ennestään tupakan tumpeilla ympäristöä.
Ja seurojen keskuskentällä oli niin ikään maa täynnä tupakantumppeja ja muuta roskaa. Kaijuttimista kuulutettiin usein, että roskat vietäisiin asianomaisiin paikkoihin, mutta tupakointia ei mainittu erikseen.
Kerran kuulutettiin, etteivät nuoret menisi oleskelemaan metsäsaarekkeiiin, koska on ilmeinen tulipalon vaara. Ja minkähän takia siitä tulee tulipalovaara? No tietysti alaikäisten tupakoinnista, jotka vasta opettelee tupakointia. Olisi kuuluttaja voinut mainita tupakoinnistakin jotain, mutta kun se niin tabu lestadiolaisuudessa siitä moitteen sävyssä lausua.
Ruokailu pöydät oli nyt armahdettu kummiskin tupakoinnilta, sillä pöytärivistöjen päissä oli isot selvät merkinnät; TUPAKOINTI KIELLETTY!
Vaikka Päivämiehessä oli ennakkoon pyydetty huomioimaan keskusalueella tupakointi, sitä ei nimenomaan noudatettu. Käry tuntui selvästi ja maassa istuksiva nujoriso veteli ahnaasti savukkeita nuoret tytöt mukaanlukien. Kun tein haastatteluja, miksi he tupakoi ja eikö he ymmärrä terveyden päälle mitään, olivat kommentit ällistyttäviä.
- meillä ei tarvita muuta kuin uskoa ja sen myötä terveyttä annetaan. Elämä on Jumalan kädessä, kuolen aikanaa juuri silloin, kun se on tarkoitettu.
Ja kaikesta näki, kuinka seurojen saarnan sanoma oli mennyt vinhasti perille näihin tupakan orjiin. Mikään maallinen asia ei heidän mielestään ole niin tärkeää kuin yksinkertainen usko. Muusta ei tarvitse huolta kantaa. Nämä tupakkinuoret vaan naureskelivat niinkuin aina ennenkin, kun heitä tullaan puhuttamaan tupakanpolton turmiollisuudesta. He ei käsitä, vaikka kuinka koittais valaista, kuinka turmiolliseen elämäntapaan he ovat itsensä altistaneet.
jatkuu....
Lauantaista maanantaihin asti vallitsi helteiset säät. Asuntovaunut vaan olivat tukalan kuumia päiväsaikaan, sillä harvallapa taitaa olla ilmastoitua vaunua ja kun ei saa sähköä, ei auta vaikka oliskin.
Meidän vuokravaunumme ei ollut täysin kunnossa. Kaasu haisi ja lopulta lakkasi jääkaappi ja hella toimimasta.
Vuokraaja oli kyllä vakuutellut kaiken olevan viimeisen päälle kunnossa, mutta toisin kävi.
Vaunussa asusteli pikku muurahaisyhdyskunta ja niitä kipitti kaikkialla. Voileivän päällekkin ehti kerran muurahainen kun laski voileivän hetkeksi pöydälle.
Huoltoporukka tuli sitten aikanaan paikanpäälle todeten ulkoisen tiivisteen vuotavan. Sitten lasahti yksi vaunun tukijaloista. Ovi lähti saranoiltaan ja siinä sitä oli miettimistä, miten vähäisillä työkaluilla saadaan kiinni. Ne ei kestä roikkua nuo soliferin vaunujen heikot saranat, mutta lapsiperheessä roikutaan milloin missäkin.
Kymmenen euroa mukamas antoi alennujsta vaunun hinnasta vuokraaja ilmenneistä vioista todeten vaan, että lähtiessä kyllä kaikki oli O.K.
Ja kun helle oli, piti päästä veden ääreen. Vanhasta kokemuksesta ei menty suviseurojen suihkuun, koska vedentulo saattaa parhaassa tapauksessa tulla tippasemalla, miten lie nyt ollut, kun ei kukaan käyty.
Sensijaa ajettiin uimarannalle, joka löytyi Liperin keskustasta Rääkkylään päin vähän matkaa. Siellä oli paljon muitakin seuraihmisiä. Seurakansa pesi hiuksiaan matalassa rantavedessä, joten arvata saattaa, ettei veden puhtaus sillä kertaa rannassa ollut puhdasta. Itse kahlasin syvemmälle ja uin kauas rannasta, vaikka oli riski, että saisin suonenvetokohtauksen. Siellä oli myös hyppytorni, mutta senkin olivat hiustenpeijät vallanneet ja ei ainoastaan hiuksia, vaan koko vartalon pesijöitä saippuoineen.
Rannalla jotkut seuranuorista vetelivät hartaasti tupakkaa ja roskittivat jo ennestään tupakan tumpeilla ympäristöä.
Ja seurojen keskuskentällä oli niin ikään maa täynnä tupakantumppeja ja muuta roskaa. Kaijuttimista kuulutettiin usein, että roskat vietäisiin asianomaisiin paikkoihin, mutta tupakointia ei mainittu erikseen.
Kerran kuulutettiin, etteivät nuoret menisi oleskelemaan metsäsaarekkeiiin, koska on ilmeinen tulipalon vaara. Ja minkähän takia siitä tulee tulipalovaara? No tietysti alaikäisten tupakoinnista, jotka vasta opettelee tupakointia. Olisi kuuluttaja voinut mainita tupakoinnistakin jotain, mutta kun se niin tabu lestadiolaisuudessa siitä moitteen sävyssä lausua.
Ruokailu pöydät oli nyt armahdettu kummiskin tupakoinnilta, sillä pöytärivistöjen päissä oli isot selvät merkinnät; TUPAKOINTI KIELLETTY!
Vaikka Päivämiehessä oli ennakkoon pyydetty huomioimaan keskusalueella tupakointi, sitä ei nimenomaan noudatettu. Käry tuntui selvästi ja maassa istuksiva nujoriso veteli ahnaasti savukkeita nuoret tytöt mukaanlukien. Kun tein haastatteluja, miksi he tupakoi ja eikö he ymmärrä terveyden päälle mitään, olivat kommentit ällistyttäviä.
- meillä ei tarvita muuta kuin uskoa ja sen myötä terveyttä annetaan. Elämä on Jumalan kädessä, kuolen aikanaa juuri silloin, kun se on tarkoitettu.
Ja kaikesta näki, kuinka seurojen saarnan sanoma oli mennyt vinhasti perille näihin tupakan orjiin. Mikään maallinen asia ei heidän mielestään ole niin tärkeää kuin yksinkertainen usko. Muusta ei tarvitse huolta kantaa. Nämä tupakkinuoret vaan naureskelivat niinkuin aina ennenkin, kun heitä tullaan puhuttamaan tupakanpolton turmiollisuudesta. He ei käsitä, vaikka kuinka koittais valaista, kuinka turmiolliseen elämäntapaan he ovat itsensä altistaneet.
jatkuu....
Vastaukset 22
Vanhimmat
...jatkuu Kovaäänisistä kuului monta kertaa esirukouksien pyyntöjä. Siellä oli paitsi toiveita saada jotku käsittämään parannuksen armo, myös uskottomista aviopuolisoista, alkoholiongelmista, varastelevasta nuoresta, huumekoukkuun joutuneesta nuoresta, väkivaltaisesta puolisosta, mielenterveysongelmista, toivottomuudesta, syvästä masennuksesta, jne...
En kyllä usko, että ongelmat tällä tavalla selviää, tarvitaan järeämpiä toimia.
Olisi niin mukavaa kuulla joskus esirukous, jossa tupakan orjuuteen ja koukkuun joutuneet nuoret pääsisivät irti huumeestaan, vaan olemmehan jo oppineet, ettei semmoinen ole sopivaa.
Tämä joukko, joka ei pärjää missään, ei edes seuroissa ilman tupakkahuumetta, eivät jaksaisi elää ilman huumeen vaikutuksessa oloa. Vaikka tupakkaa ei ole luokiteltu huumausaineeksi, niin sitä se silti on. Melperi on aiemmin tuonut esiin todisteen eräästä lähteestä, jonka mukaan tupakan nikotiini on huumetta. Riippuvuusasteessa tupakointi on heroiiniin verrrattavissa oleva aine, joten mistään mitättömästä pikku paheesta ei ole kysymys.
Seurapuheissa käsitellään monenlaisia syntejä, mutta tupakasta ollaan visusti hiljaa.
En ole huolissani terveydestäni, poltan, koska se tuottaa mielihyvää, totesi eräskin tyttö, joka poltteli jotain ohutta savuketta ja sanoi olevan trendikästä polttaa. Pitäähän sitä nyt jotain viihdykettä olla!
Liperin kirkko oli melkein kuin turun tuomiokirkko kooltaan. Sisällä oli isot parvekkeet molemmilla sivuseinilläkin. Jaakko Kaltakari piti siinä Jumalanpalvelusta sunnuntaina. Kirkon vieressä oli jonkin sortin uimapaikka, mutta venesataman läheisyys pitää varmaan veden likaisena. Seurakansaa rypi silti siinäkin uimapaikassa. Kirkon vessaankin oli jonotusta, varsinkin, kun miestenvessan ovea ei saanut lukkoon.
Liperin KK.n torilla oli samanlaisia yskittäisvessoja, kuin seurakentällä.
Vessoista on aina pula, niitä ei ole koskaan riittävästi, paitsi yöaikaan, jos sinne saakka jaksaa pidättää.
Loka-auto tyhjensi nämä ns.WC/bajamajat ja ääni oli kova, kuului kauas.
A14 seura-alueen laidassa oli omakotitalo, josta kuului koko lauantaipäivän ajan seurojen loppumiseen asti
kovaääninen rock-musiikki. Siellä ei tykätty seurasaarnoista ollenkaan. Talon pihalla parveili nuorisoa, joka ryypiskeli ja potki jalkapalloa näytellen keskisormea, jos sattui sinnepäin vilkuilemaan. Valkoisia aiv-paaleja oli kentän laidalla ja pikkupojat tykkäsi juosta niinden päällä ja hyppiä paalilta toiselle.
Niin, me sitten purettiin koko leirimme ja muutimme eri paikkaan, kun se talosta kuuluva häiritsevä musiikki kävi hermoille. Oli siinä työ purkaa leiri ja pysyttää taas uudestaa eri paikassa,
Seurateltassakin tuli käytyä istumassa, mutta tukalan kuumaa siellä oli. Piti lähtiä kesken puheen pois, vaikka oli vain shortsit ja hihaton T-paita päällä.
Ihmettelin, miten puhuja jaksoi paasata kokopuku päällä ravatti kaulassa. Eikö ollut sopivaa edes kiskaista päällystakkia pos yltään.
Uusi seurateltta on upea, mutta muistuttaa sirkustelttaa. Telttaa tukee kymmenen mastoa. Teltta on suojattu ukkoselta, mutta mastojen vieressä luki: Ukkosen aikana varoetäisyys mastosta on 1 metri.
Seurateltan penkit on tuettu metallipukkeilla, joiden yläpää pitää lankun paikoillaan niin, ettei se tipahda ja liu´u pukin päältä.
Sensijaan ulkona seurapenkit ovat vielä puupukkien päällä kiinnittämättöminä, ja ei sellaista seurakertaa, ettikö jossain lankku tipahda ja istuvat hojellu perseelleen maahan.
Pikkupojat keinuilee penkkien kanssa ja muutenkin lankku liukuu huomaamatta pikkuhiljaa pois pukin päältä yllättäen istuvat.
....jatkuu Ulkona penkeillä on tapana istuksia pitkiä aikoja ja seurata jatkuvana virtana telttaa kiertävää taivasmatkalaisten joukkoa. Jos haluaa nähdä tuttuja, niin eikun penkille istumaan ja kohta tuttusi talsii yksinään orpona, pienenä ryhmänä tai parina. Aina silloin tällöin tekee poikkeuksellisen erikoinen pukeutuminen katsojaan vaikutuksen,
Nyt kävelee isoon meksikolaiseen somberohattuun sonnustautunut nainen, jota varmasti ei auringonpolte haittaa. Kuulin, että tavalliseen tapaan helle on tehnyt monille tepposet. Avopäin vaeltavat nuoret ovat tulleet pahoinvointiseksi sekä polttaneet ihonsa. Eikö vieläkään tajuta sitä, ettei pohjoismaalainen iho siedä aurinkoa. Onko hellehattukin liikaa muotitietoiselle nuorelle, kun pakkasessakin pitää talsia avlopäin.
Linja-auto asuntoalue oli niinikään katselemisen arvoista. Näin todella suuria linja- ja asuntoautoja, oikeita muskeli vaunuja. Siellä oli kaksikerroksinen asuntolinja-auto ja auton ympärillä kävi kova kuhina. Kysäisin sitten auton vierssä puuhastelevalta pikkupojalta; kuinka monta henkeä tässä asutossa asuu. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, meitä on isä, äiti ja 14 lasta ja näätkö, tämän linj-auton perässä on kans asuntovaunu, se on kans meidän. Niinpä näkyy, hieno harjakattoinen asuntovaunu, enpä ole moista ennen nähnytkään. Linja-auton sisältä kuului kovaa jytinää, tuntui kuin joku tulisi seinästä läpi, välillä jysähteli siihen malliin.
Tästä päättelin vanhempien olevan "viihtellä" seurateltassa ja lapset oli jätetty keskenään mekastamaan.
Firmojen tunnusmekkien perustella osa vaunuista oli vuokrattuja tai työsuhde-etuja. Erään ison linja-auton edessä pisti silmään tupakoiva poikaporukka, joista yksi oli kiivennyt auton katolle röökiä vetämään.
Todella vanhojakin lainja-autoja oli käytössä, varmaan 1960-luvulta ja ihmettelinkin, miten näiden rötisköjen kanssa pärjää. Pikkupojat ovat tosi kekseliäitä ajankulujn suhteen.
Vesipulloja he käyttivät vesipyssyinä, joista korkin pää oli tökätty naulaan ja ahkerasti vesipisteillä näkyi näitä tenavai täyttämässä pullojaan jatkaakseen vesisotaansa.
Poikin mileihuviin kuului myös heitellä kentän puuhakkeita ison seurateltan katolle.
Ilahduttavaa oli huomata, miten seurateiden päällystäminen oli korvattu puuhakkeella edellisvuosien epämiellyttävän puuparkin sijaan. Hake oli tosin vähän liukkaan tuntuista.,
Mutta seuraillat olivat meillyttäviä, melko tyyntä ja auringonlaskut upeita. Ainoa seikka, mikä häiritsi illalla seurakentällä oleskelua, oli jo aijemmin mainitsemani tupakan käryttäjät.
Seuraorganisaatio voisi tulevina vuosina panostaa myös järjestyksen noudattamisen valvontaan, koska nämä käryyttäjät eivä noudat sääntöjä edelleenkään, ja kuinkapa voisivatkaan, kun ovat oppineet, että tupakan natsat kuuluu heittää maahan täällä kotosuomessa, kuntaas honkongissa ja singaporessa sellainen ei tulis kysymykseenkään, vaan isot sakot olisi luvassa.
Toivoisin, että Euroopan Unioni jatkaisi edelleen tupakointi säännösten tiukentamista ja savuton sumi tai edes savuton suveseurakenttä olisi joskus totta.
Ja kun kävellään pois seurakentältä suihkutietä myöten kuullaan pellon pientareelta satakielen laulua. Pysähdytään kuuntelemaan, ei ole epäilystäkään, laulu on niin monivivahteista. Satakieli on iltalintu. Päivällä meitä ilahduttivat leivon ja peipposen viserrykset.
Ja se nuoriso, ne olivat kentällä usein aamukahteen, jopa aamu neljään saakka. Seuraavana päivänä ne virkosivat vasta iltäpäivällä. Ja kun maanataina lähdettiin pois, olivat niin turvoksissa, että nukkuivat koko matkan hiljaa autossa. Takapenkkien räpätystä ei kuulunut samalla tavalla kuin tulomatkalla, jolloin perille päästyä porukka liukeni pikapikaa kentälle ja me vanhemmat jäimme leiriä pystyttämään.
jatkuu...
....jatkuu Mutta oli mielenkiintoista kuunnella varhaisnuorten kertomuksia yölliseltä seurakentältä, teini-ikäiset taas eivät kerro mitään, vaan pysyvät tuppisuina.
Joka aamu klo. 8.00 pärähti kaijuttimista kuulutus: "Hyvää huommenta, Jumalan terve"! ja sitten illalla klo. 22.00 jälkeen, hyää yötä, jumalan rauhaa, kuulutukset päättyvät tähän!
Kyllä se on mukavaa se hiljaisuus, mikä sen jälkeen tulee, kun olet koko päivän sitä pauhinaa kuunnellut.
Työvoimastakin tuntui olevan pula kaijuttimien kuuluttaessa useampaan kertaan: Ilmoittauduthan työvoimatoimstoon, tarvetta on erityisesti seurarvavintolassa, puhtaanapidossa ja liikenteen ohjauksessa.
Itse ei tehty mitään työvuoroa, sillä meille oli ihan tarpeeksi jo siinä. kun tänne taas kerran raahauduttiin, ei tämä ole mitään lomaa, vaan loputonta puurtamista. Mutta lapset tekivät kyllä työvuoroja meidäkin edestämme. Oikeastaan on turhaa tulla tänne nykyaikana sanankuuloon, koska kaiken voit kuunnella radiosta ja vielä tarkemmin kuin paikanpäällä ollessa.
Tänne tullaan vain totutun tavan vuoksi ja erityisesti lasten, jotka pitää juurruttaa tähän merkilliseen valtakuntaan. No, samapa se. ovatpahan ainakin jossain määrin parempia ihmisiä kuin jos eivät ollenkaan tähän elämäntapaan kasvaisi.
Saarnoja kuuntelimme etupäässä omalla vaunulla samalla ristikoita ja suokuja täytellen ja välillä lapsia hollaten. Kauaa ei voinut olla rauhassa, kun jotain piti hakia, paska-ankan tyhjennys on jatkuvaa ravaamista ja epämieluisaa homma.
Mutta rahalla saa ja hevosella pääsee. Kun maksaa hoitytöille ja muille, saa kyllä tekemään leirihommia.
Susiseurabudjettimme ol tänä- vuonna kaikeen kaikkijaan n. 1470 euroa, johon sisältyi matkat, vaununvuokrat, kenttämaksut, kolehdit, kirjaostot, vaunuhuollot, korjaukset, kaasut, lääkkeet, jne...
Mainittakoon, että kenttämaksu oli 60 euroa, vaununvuokra 790 euroa...
Seurakuulutuksissa kehoitettiin ostamaan SRK.n julkaisuja ja erityisesti uutta SRK:n kustantamaa raamattua, jossa on biblia, 1933 raamatun käännös ja uusin vuoden 1992 raamatunkäännös. On lopultakin tajuttu se, ettei nykyuskovaisille riitä enää tämän vanhan biblian kieliasu, vaan tarvitaan rinnalle uusia ja parempia raamatunkäännöksiä.
Sanoin puolisolle; meillä on niin paljon jo ennestään näitä SRK:n kirjoja ja CD-levyjä, ettei uusia ole tarpeen hankkia yhtään.
Mutta auttoiko se, katin kontit. Erään kerran tullessaan vaunulle kenttävaelluksensa päätteeksi puolisolla oli kassillinen kirjoja ja cd-levyjä esitellen, kuinka tällaiset ovat hyviä ja sai vielä alennuksellakin.
Kommentoin vaan, jotta pitääpä kirjat ylös seuramenoihin ja että seurabudjetti on laskujeni mukaan ylitetty taas, jostain pitää nyt kyllä alkaa tinkimäänkin..
Mutta tällaista tämä seurakansa on, se pysyy tavoilleen uskollisena ja vaivoista sekä vastuksista huolimatta raahautuu joka kesä näille suvijuhlille ikäänkuin pyhiinvaellusmatkalle, jota matkaa ilman ei pysyisi kelvollisena uskovaisena. Ainoastaan sairaus ja vanhuuden heikkous ovat päteviä syitä jäädä pois tältä pyhitysmatkalta.
Seurakentällä istuissa on aikaa miettiä. Suuntaan katseeni kohti kirkasta taivasta, jossa pörrää lentokone tarkkaillen ja kuvaten seurakentän näkymiä. Koko ajan keskuskentän yllä liitelee suuri valkea lokkiparvi mustine siivenkärkineen. Ne ovat vaistonneet, miten täällä on ruokaa heillekkin. Iltamyöhällä näin siilen, joka oli tullut tonkimaan roskakasaa, mutta huomatessaan läsnäoloni, kipitti pajukon suojaan tullakseen uudestaan pois lähdettyäni.
Sanaristikoita täytellessäni juolahti mieleen, että Päivämies-lehdestä puuttuu juuri Ristikko, joka on järkejään kaikissa muissa lehdissä. Toivottavasti tämä aloite mensi kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palolan tietoon, ja hän voisi esittää sitä Päivämiehen toimituksessa. Ei varmaan olisi mikään huono asia.
Suviseurat ovat taas onnellisesti ONNEKSI ohi. Palautuminen kestää pari päivää, mutta kotona riittää pyykkiä ja muuta tavaroiden takaisin järjestelyä ainakin viikon ajaksi.
Tuleeko sama katsaus myös Päivämieheen?
Päivämies ei anna realistista kuvaa suviseuroista, vaan siloitellun tavanomaisen sellaisen. Mutta ole sinä iloinen, kun joku sentään viitsii antaa tänne aidon kuvaukaen. Näitä kuvauksia toivoisi toki enemmänkin.
Jään kaipaamaan vanhaa ehtoollistapaa, jossa sai oman pikarin nauttiakseen viinaa. Nyt ei saa kuin kastetun pahvinpalasen , jossa ei maistu viinin maku laisinkaan. Miksi piti luopua vanhasta totutusta tavasta ja siirtyä tietenkin säästösyistä tähän typerään kastamistapaan?
Ehtoollisesta piti tulla nopea suoritus ajan säästämiseksi. On se harmi, että kiire pitää tulla suviseuroissakin, ettei kunnolla ehdi ehtoollisesta nauttimaan. Mutta silti aikaa tuntuu olevan ehtoollista jakavilla papeilla saarnata joka ikiselle sielulle henkilökohtaisesti synnit anteeksi, kun ne kerta seurakansa on toisiltaan pyytänyt. Miksi tässä aikaa vievässä seremoniassa ei voi säästää ja vakuuttaa polvistuvalle kansalle, ettei heidän tarvitse erikseen pyytää, koska uskotaanhan muutenkin seuroissakin yleisestä saarnasta. Miksi ehtoolistilanne on niin erikoinen, ettei siinä voi uskoa muuten kuin vain lausuttamalla synninpäästön sanat joka iikalle erikseen.
Joka iikka pyytää, mutta joku iikka, joka tämän tajuaa, ei erikseen pyydä.
Mutta toivomus, palauttakaa ehtoolispikarit takaisin, tuommoinen kastaminen ei ole mistään kotoisin.
Samaa mieltä, oli kyllä joutavantuntunen.
... maa ja taivas katoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat. Mikähän logiikka tässä voisi olla, kun sanotaan Jeesuksen menneen valmistamaan meille sijaa taivaaseen?
Mitä sijaa, eikö taivas ole vieläkään valmis, vaikka sitä on odotettu jo yli 2000 vuotta. Nyt kumminkin Jumala tuhoaa maan ja taivaan, jota Jeesu on valmistelemassa. Mihin sijoitetaan taivaassa olijat siksi aikaa, kun sekin tuhotaan ja ennenkä uudestaan luodaan uusi maa ja uusi taivas.
Uskovaisten ja raamatunkin logiikka on hyvin ristiriitaista. Asiat heittää häränpyllyä, kun vähänkään viitsii miettiä asioiden syvyyttä.
Tuota noin, herää kysymys, että miksi menit ylipäätään Suviseuroihin, jos kerran se on noin kamala paikka? Ei kai se pakollista ole kenellekään?
Toki ymmärrän, ja tiedän kokemuksestakin, että voihan sitä hyvästä yrityksestä ja avoimesta mielestä huolimattakin mennä seurat ns. penkin alle ja päällimmäiseksi jää silloin huono mieli. Kyllä, niin voi käydä, mutta silti sinun kirjoituksestasi välittyy enemmänkin sellainen pakonomainen tarve etsiä vikoja ja marmattaa.
Minulle jäi kyllä täysin päinvastainen mieli Suviseuroista. Usko virvoittui ja kuivunut sielu sai ikuisen elämän vettä juodakseen. Iankaikkisuuden takiahan Suviseuroihin kannattaa tulla. Pelkästään ajallisena tapahtumana se tuskin olisi vaivan väärti, mutta kun ottaa huomioon sen merkityksen uskonelämälle, en jäisi pois mistään hinnasta.
Ja mitä ajallisiin asioihin tulee, vaimo ja lapset tykkäsivät, kun oli vuokrattu asuntoauto omalla suihkulla ja hyvin se toimikin koko ajan ja pirssi oli koko lailla hyvä ajaa tuo muutama sata kilometriä. Ilma tuskin olisi voinut olla parempi ja kaikki toimi moitteettomasti. Ruoka oli hyvää ja maukasta ja saarnatkin sopivan suolaisia! Hyvä siellä oli olla ja harmi, että piti lähteä pois!
No joo, noinhan ne kaikki tosiuskovaiset sanoo. Vai ei olisi tehnyt mieli lähteä pois, en usko, että sanot tosissasi, olet vaan oppinut kaanaan kielen.
Ruoka oli maukasta, onneksi se väkevän ja kirpe' takavuosien spaghetti on jäänyt pois, se ehtikin olla ruokalistalla vuodesta 1997 saakka. Lapset sitä ahmi ja oksensivat perään. Toiset taas jätti kaiken lautaselle.
Itse pidän eniten kalakeitosta ja lihakeitosta.
Suviseuroihin mennään olosuhteiden pakosta ja muun perheen tai sukulaisten painostuksesta
olet noin katkera?
Miksi vanhoillislestadiolaiset eivät käytä alkoholia? Onko myös tupakointi kiellettyä?
Raamattu varoittaa alkoholin käytöstä. Juopottelu on sen mukaan syntiä. Se, ettei alkoholia käytetä, perustuu siis Jumalan sanaan. Tupakointi taas on paha tapa ja epäterveellistä. Suotavaa on, että kukaan ei tupakoisi. Tupakointia Jumalan sana ei kuitenkaan pidä syntinä.
Näin siis iltalehdessä. Voittonesen mukaan Jumalan sana ei pidä tupakointia syntinä. No niin, siispä tupakointi seurakentällä jatkuu vapaana tämä typerän kommentin jälkeen ja rohkaisee jatkamaan tupakointia.
ramatussa netti kielletty joten se on ok .....höm miten loogista tv.korvikset....
Mutta eihän raamattu kiellä ehkäisyäkään! Ja silti se on syntiä. Tuo perustelu on ihan outo. Tupakan synnillistämiselle voitaiiin varmasti "löytää" samantasoiset perustelut kuin ehkäisyn synnille.
Se oli Hautamäki, joka kommentoi Iltalehdessä, eikä Voittonen, mutta samapa se, kumpikaan eivät ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa, ettei raamatussa voi olla suoraa kielteistä kantaa tupakointii, koska siihen aikaan ei edes ollut keksitty sellaista synnillistä elämäntapaa kuin tupakointi. lestadiolaisuus oppi ei vaan halua tulkita tupakointia synniksi, siitä se johtuu. Ja kyllä sieltä raamatusta löytyy viittauksia siihen, että tuapkointi on ruumiinsa tärvelemistä ja että se näinmuodoin on syntiä.
Ruumis on Pyhän-Hengen temppeli, mutta Hautamäki ja kumppanit eivät vaan halua tulkita sitä koskemaan tupa´koinnilla tärvelyä.
Jos kerran Hautamäki pitää tupakointia tarpeettomana ja epäterveellisenä, niin miksi hän ei sitä tuomitse. Iltalehdessä tämä Hautamäen puolustus ei ainakaan vähennä tupakointia, vaan innostaa jatkamaan, koska se ei kerran ole syntiä, sitä voi käryytellä ihan vapaasti.
Kysyttäessä lestanuorilta, miksi he polttaa, ensimmäinen kommentti on; tämä kun ei ole syntiä.
Esim. ehkäisyäkään ei tunnettu raamatun aikana, joten sekään ei olisi tämän mukaan syntiä, koska suoraa viittausta ei löydy raamatusta. Se on vaan niin, että se on hoksattu tulkita synniksi ja tupakointia ei ole hoksattu, koska on nähty, ettei ole viisasta kieltää tupakointia, koska seurakunta hajoaisi ja jakautuisi vähintään kahtia. Raamatrtu kieltää himoitsemisen, mutta tupakointi ei lestadiolaisen opin mukaan ole himoitsemista, viinan himoitseminen kylläkin.
Ja eikö lestadiolaiset tiedä vielä sitäkään, että tupakkan sisältämä nikotiini on myrkkypitoisuudeltaan huumausaineen kaltainen.
Kumpikin, ehkäisykielto ja tupakoinnin salliminen ovat takavuosina olelet miesten kannalta edullisia päätöksiä. ;-)
Mutta eipä enää. Milloin näiden kahden ratkaisut pannaan uusiksi?
Nii...in, ehkäisystä, televisiosta, elokuvista, tupakasta jne.. ei tiedetty Jeesuksen aikana höykäsen pöykästä, joten niitä ei voitu silloin ottaa syntiluetteloon, kun taas nyt näistä on syntiluetteloon otettu kaikki muut paitsi ei tupakointia. Lestadiolainen usko kavahtaa maailmallista menoa, jollaista alkoholin käyttö, teatterit, elokuvat ja tanssi on, vaikka tanssiakaan ei ole raamatussa kielletty.
Tupakointi on maailmallista, mutta Lestadiolainen uskonoppi ei ole ottanut sitä synniksi perusteena vain, ettei siitä mainita suoraan raamatussa. Voi taivahan vallat, kyllähän tupakointi voidaan helposti tunnistaa riettaudeksi, mutta lestadiolainen usko ei vaan halua nähdä sitä sellaiseksi, koska tupakointi pitää uskovaisia otteissan rautaisin pihdein.
Jeesuksen aikana ei myöskään tiedetty mitään ylinopeuksista, saati autoista. Uskovaiselle ei ole syntiä rikkoa maallista lakia ylinopeuksia ajamalla, mutta se on vain paha tapa, josta pitää tehdä tiliä vain maalliselle oikeudelle, ei taivaalliselle. Kyllä tämä lestadius oppi on sitten ristiriitaista.
Ikinä et kuule seurasaarnoissa mainittavan ylinopeudesta, joka on sentään suuren luokan asia, mutta näissä uskovaisten piireissä se luokitellaan samaan kastiin tupakoinnin kanssa, elikkä se on vain paha tapa, jota ei suositella kenellekkään.
Lestadius usko näkee tanssinkin synniksi, vaikka sille ei löydy raamatusta suoranaista kieltoa, sitävastoin tanssi oli raamatuna aikaan suosittu tapa palvella jumalaa.
Tähän olisi kiintoisaa saada uskovaisen kommentti, vaan eivätpä osaa antaa kommenttia, on tässä vaan niin järisyttävä kannanilmaus
saarnasi Liperissä. Sarvipään saarnat jatkuvat ensi vuonna Lumijoella.
Tule sinäkin saatanan joukkoihin!!
Ei siellä perkeleitä ollut, johan sinä nyt vitsin murjaisit. Kyllähän nyt jokainen perkeleen tunnistaa saarnamiehestä. Ja ethän sinä sellaisiin itsekkään usko, niin miksi sitten tuot meille tällaisia uskomuksia.
myös Liperissä ja etsin sieltä toisia homoja. Löysin kaksi ja sitten NAM!!!
Suviseurojen suosikkijuoma oli QUA.n 0,5 litran lähdevesi, jollaisia näki melkein kaikilla kulkijoilla kädessään, sitä myytiin kentällä suoraan lavalta huikeaan yhden euron hintaan pullo.
Kaljapulloja ei näkynyt, mikä on iloinen asia. Pulloilla oli monenlaista käyttöä.
Jotkut jonglöörasivat pullolla sirkuspellen tapaan. Pullo heitettiin ilmaan ja se napattiin lennosta kiinni.
Pikkupojille pullot toimivat mainiona vesipyssynä. Korkki tökättiin naulaan, jolloin pulloon tuli pieni reikä ja kun pulloa puristi, sieltä ruutaisi vettä kaaressa monen metrin päähän.