Miten te muut olette aloittaneet surutyönne? tai miten te yleensäkin olette käsitelleet sitä, että joku on menehtynyt?
läheisen kuolema
:/
11182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
puhuminen asiasta jonkun kanssa!
ystävien, mut jos ei ystäville halua puhua niin aivan oudon kanssa!
siis ammattilaista tarkoitin!
mut jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee!
jokainen meistä käsittelee asian erilailla!
voimia sinulle!
sitä ei tarvitse pidätellä eikä piilotella. Toiset eivät ehkä ymmärrä, mutta se on niiden häpeä, sillä jokaisella on oma tapansa käsitellä surua. Ole oma itsesi tämän asian suhteen.
Puhuminen sekä yhteisten muistojen jakaminen auttaa ystävien ja sukulaisten kanssa.
Suru kyllä lievityy aikanaan, ja muuttuu hyviksi muistoiksi elämääsi.
Kuolema vaan täytyy hyväksyä, sillä kaikkihan me joskus kuolemme..tavalla tai toisella.
Tsemppiä!
Kiitos teille molemmille kauniista sanoistanne. Ystävät ovat sanoneet, että hautajaisten jälkeen yleensä helpottaa.. Jotkut taas eivät ymmärrä lainkaan, miksi itken ja olen surullinen. Onneksi on sukulaiset joiden kanssa voi käydä läpi tätä asiaa ja kauniit muistot jää jäljelle. Nyt vaan tuntuu siltä, että ei tämä helpota koskaan... kyseinen läheisen menetys tapahtui eilen, joten on ihan pinnalla kaikki tunteet ja muut. Aika sumussa mennyt tämä ja eilinen päivä. mutta, kyllä se vielä joskus varmasti helpottaa.
Kiitos sanoistanne ja tuestanne.
tuonne----------> Kuolema & Suru osastolle.!!!
kyllähän ikäväkin kuuluu suruun..
eikä ikäväsi täällä katoa.
on totta, mitä ed sano. Suosittelen kanssa menemään kuolema&suru palstalle, jos sellainen kerran on.
anteeksi, mutta en tiennyt että täällä on sellainen palsta, niin tarkkaan en näitä tutkinut. Siirryn sinne puolelle.
Ja sinä joka sanoit, ettei suruni täällä katoa. Eihän se katoa, eikä tuo menetettyä takaisin, mutta kirjoittaminen auttaa tässä asiassa.
Olen pahoillani, jos olen aiheuttanut sinulle mahdollisesti jotain mielipahaa, sillä että haluan keskustella ihmisten kanssa vaikeimmistakin asioista.
Mukavaa kesää teille kaikille
painoa noille arvosteleville kirjoittajille.
He eivät tee sitä ilkeyttään vaan ymmärtämättömyyttään.
Raskaan menetyksen kokenut voi ja saa purkautua missä, koska, miten tai kuinka tahansa.
Kun on halu tuntea empatiaa ja tahto auttaa, voi kiireen ja omienkin huolien keskellä olla toiselle ihmiselle -varsinkin apua tarvitsevalle- tukevana olkapäänä, edes vähän...
Se on jokaisen velvollisuus tuntevana lähimmäisenä. Ja jokainen meistä voi jo hetkeä myöhemmin tarvita samankaltaista apua, ainakin joskus jokainen melko varmasti.
Kerro minulle, minä ymmärrän ja tuen Sinua..:)
totta. Mutta surulla ja surutyölläkin on omat vaiheensa. Keskustelija on menettänyt läheisen eilen ja on ainakin omasta näkökulmastani aivan liian aikaista keskustella täällä ikäväpalstalla menetyksestä, jossa yleensäkin keskustellaan ikävästä hyvinkin pintapuolisesti, eikä kuolemasta lainkaan.Täällä on myöskin paljon vihaa ja katkeruutta, joka negatiivisuudessaan saattaa vaikuttaa epäsuotuisasti suruusi. Itse suosittelen omaisia sekä kriisipuhelinpäivystystä, siellä on ammatti-ihmisiä. sekä kuolema&suru palstaa.
ja saa keskustella tai ainakin kertoa heti kun itse kokee olevansa siihen valmis.
Suru iskee välittömästi kuin miljoona volttia ja se on silloin parasta johtaa heti pois, ettei se jää kytemään sisälle. Siis se ensi järkytys.
Jokainen kokee erilaiset menetykset tavallaan, ns. oikeaa tapaa ei olekaan.
Minä aloin puhua isäni kuolemasta heti ja olen tehnyt sitä näihin aikoihin asti -tosin aiempaa yhä harvemmin- vaikka tapahtumasta on aikaa jo yli 15 vuotta.