ekaksi aina lapsi ja sitten naimisiin

mieleni voi vielä muuttua mutta en halua naimisiin ! olen aika skeptinen naimisiin meno asiassa. olen vielä nuori,18, joten ajatusmaailmani pitää vielä sen ettei mieheni kanssa olla ikuisesti yhdessä. haluaisin sitä kyllä mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. nooooh kyllä se ajatus vielä silti muuttuu eikä mulla todellakaan ole kiire naimisiin :D

rv33mami18 kirjoitti:

mieleni voi vielä muuttua mutta en halua naimisiin ! olen aika skeptinen naimisiin meno asiassa. olen vielä nuori,18, joten ajatusmaailmani pitää vielä sen ettei mieheni kanssa olla ikuisesti yhdessä. haluaisin sitä kyllä mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. nooooh kyllä se ajatus vielä silti muuttuu eikä mulla todellakaan ole kiire naimisiin :D

ollut saman miehen kanssa jo yhdessä 12v. Meille on tulossa nyt toinen lapsi, eikä vielläkään olla naimisissa. nyt ollaan puhuttu että tarvis varmaan mennä, jos jommalle kummalle sattuu jotain niin on vaan helpompaa noi perimisjutut kun on naimisissa.

Kyllä siinä on mun mielestä vikaa. Suhtees on jotain vialla jos ei voi sitoutua puolisoon mutta lapsia haluaa. Jos ajattelee lasten parasta, pitääs eka mennä naimisiin, sitoutua toisen. Lapsen etu on aina ehjä perhe! Jos on epävarma kumppanistaan ei pitäis lapsia hankkia siihen kärsimään avioeroista/avoeroista. Lapsi syyllistää iteänsä vaikka kuinka ero sille selitetään. Ja entäs sisko/veli puolet. Vaikka kuinka yrittää on lähes mahdotonta olla tasapuolinen puolison lapsille. Tavarat yms on helppoja mutta se että rakastaa muiden lapsia yhtä paljon on jo mahdotonta melkeinpä...

Meillä tulee kihloista 10 syksyllä ja naimisis ollaan oltu pian 9v. Lapsia meillä on kaks ja kolmatta odotetaan. (4v ja 5v). Niin naimisiin mentiin 18v. ja 19v.

Ei se mies vaihtamalla parane jollei oo aikaa/ tahtoa hoitaa suhdettaan.
Hakkaamiset ja alkoholistit yms on eri juttu. Kenenkään ei tarvi sellasta kestää. Ei puolison, eikä lasten.

s.t kirjoitti:

Kyllä siinä on mun mielestä vikaa. Suhtees on jotain vialla jos ei voi sitoutua puolisoon mutta lapsia haluaa. Jos ajattelee lasten parasta, pitääs eka mennä naimisiin, sitoutua toisen. Lapsen etu on aina ehjä perhe! Jos on epävarma kumppanistaan ei pitäis lapsia hankkia siihen kärsimään avioeroista/avoeroista. Lapsi syyllistää iteänsä vaikka kuinka ero sille selitetään. Ja entäs sisko/veli puolet. Vaikka kuinka yrittää on lähes mahdotonta olla tasapuolinen puolison lapsille. Tavarat yms on helppoja mutta se että rakastaa muiden lapsia yhtä paljon on jo mahdotonta melkeinpä...

Meillä tulee kihloista 10 syksyllä ja naimisis ollaan oltu pian 9v. Lapsia meillä on kaks ja kolmatta odotetaan. (4v ja 5v). Niin naimisiin mentiin 18v. ja 19v.

Ei se mies vaihtamalla parane jollei oo aikaa/ tahtoa hoitaa suhdettaan.
Hakkaamiset ja alkoholistit yms on eri juttu. Kenenkään ei tarvi sellasta kestää. Ei puolison, eikä lasten.

olen 22v äiti, odotan nyt toista lastamme, esikoinen oli 1v kun mentiin naimisiin. Oltiin seurusteltu 6v ennen häitä, kihloissa ei missään vaiheessa virallisesti oltu..
Mitään ei olla ikinä suunnittelemalla suunniteltu, ei seurustelua, yhteenmuuttoa, lasta, kaikki on vain tapahtunut ja ollaan todella onnellisia.
Ihmiset.Jotka on alusta lähtien tarkkaan suunnitellut ja ajatellut elämällensä suuntaa, saattaakin erota helpommin, heti kun joku ei olekaan sitä mitä on odottanut, pettyy ja etsii elämäänsä uutta suuntaa..
Joku suunnittelematon asia, esimerkiksi uuden ihmisen tapaaminen voi sattua vahingossa, ja niin yhtäkkiä on taas yksi perhe rikki.
Sanon vain, että joskus on turha suunnitella mitään, asiat e aina luonnistu niin kuin on ajatellut.. Joskus ihmiset eroaa, ei voi olla vain sitä yhtä ainutta oikeata henkilöä kenen kanssa eläisi koko elämänsä, se nyt on selvä.. Aina voi löytyä joku ihminen joka tuntuukin itselle todella tärkeältä, vaikka kuinka olisi naimisissa ja perheellinen.. Nykyään vain on liian helppoa erota. Ei sitä naimisiinmeno estä. Me mentiin naimisiin, koska rakastetaan toisiamme ja ollaan parhaimmat kaverit, mutta tiedän myös sen että elämä voi heittää kuperkeikkaa.. Ihan yllättäen..

äiti 87 kirjoitti:

olen 22v äiti, odotan nyt toista lastamme, esikoinen oli 1v kun mentiin naimisiin. Oltiin seurusteltu 6v ennen häitä, kihloissa ei missään vaiheessa virallisesti oltu..
Mitään ei olla ikinä suunnittelemalla suunniteltu, ei seurustelua, yhteenmuuttoa, lasta, kaikki on vain tapahtunut ja ollaan todella onnellisia.
Ihmiset.Jotka on alusta lähtien tarkkaan suunnitellut ja ajatellut elämällensä suuntaa, saattaakin erota helpommin, heti kun joku ei olekaan sitä mitä on odottanut, pettyy ja etsii elämäänsä uutta suuntaa..
Joku suunnittelematon asia, esimerkiksi uuden ihmisen tapaaminen voi sattua vahingossa, ja niin yhtäkkiä on taas yksi perhe rikki.
Sanon vain, että joskus on turha suunnitella mitään, asiat e aina luonnistu niin kuin on ajatellut.. Joskus ihmiset eroaa, ei voi olla vain sitä yhtä ainutta oikeata henkilöä kenen kanssa eläisi koko elämänsä, se nyt on selvä.. Aina voi löytyä joku ihminen joka tuntuukin itselle todella tärkeältä, vaikka kuinka olisi naimisissa ja perheellinen.. Nykyään vain on liian helppoa erota. Ei sitä naimisiinmeno estä. Me mentiin naimisiin, koska rakastetaan toisiamme ja ollaan parhaimmat kaverit, mutta tiedän myös sen että elämä voi heittää kuperkeikkaa.. Ihan yllättäen..

Kyllä toiseen ihmiseen voi olla 100% sitoutunut ja rakastunut vaikka ei ole naimisissa. Kyllä niitä eroja vaan ihmisille tulee vaikka olisi naimisissa. Se on meilkein puolet solmituista avioliitoista jotka päättyvät eroon. Hiukan on vanhanaikainen käsite toi avioliitto ja sen pyhyys.
Ollaanhan tällä hetkellä tekemässä uutta lakiesitystakin avoliitossa asuvien ja elävien hyväksi.
Miten niin lapset kärsii jollei ole sitoutunut puolisoon? en ymmärrä?! Ei se avioliitto tee siitä suhteesta yhtään erilaista jos on sama sukunimi. Avoliitossa elävät ihan samalla tavalla kuin avioliitossa. Jollain on yhteisen rahat tai omat tilit, laskut ovat yhteiset, asunnot ja autot ovat yhteiset, lapset ovat yhteiset ja hoidetaan yhdessä yms. Ei kai kukaan vanhempi toitota lapselle että ollaan parempia kun ollaan naimisissa.
Miksi on lapsen parasta että ollaan naimisissa enne lapsen syntymää? En taaskaan ymmärrä? Avoliitossa olevien täytyy käydä lastensuojelussa isyydentunnustuksessa jolloin lapselle saadaan virallinen isä papereihin. Siellä tehdään ilmaiseksi myös dna testi jos halutaan. Kyllä uskon ja tiedän että on tapauksia jossa avioliitossa oleva nainen on pettänyt miestään ja lapsi ei vältämättä olekaan aviopuolison. Laki on vaan niin ettei avioiliitossa olevan lapsen isä voi olla muu kuin aviomies.
Jokaisella saa olla omat mielipiteet, mutta on muistettava että asialla on aina kaksi puolta.

e kirjoitti:

Kyllä toiseen ihmiseen voi olla 100% sitoutunut ja rakastunut vaikka ei ole naimisissa. Kyllä niitä eroja vaan ihmisille tulee vaikka olisi naimisissa. Se on meilkein puolet solmituista avioliitoista jotka päättyvät eroon. Hiukan on vanhanaikainen käsite toi avioliitto ja sen pyhyys.
Ollaanhan tällä hetkellä tekemässä uutta lakiesitystakin avoliitossa asuvien ja elävien hyväksi.
Miten niin lapset kärsii jollei ole sitoutunut puolisoon? en ymmärrä?! Ei se avioliitto tee siitä suhteesta yhtään erilaista jos on sama sukunimi. Avoliitossa elävät ihan samalla tavalla kuin avioliitossa. Jollain on yhteisen rahat tai omat tilit, laskut ovat yhteiset, asunnot ja autot ovat yhteiset, lapset ovat yhteiset ja hoidetaan yhdessä yms. Ei kai kukaan vanhempi toitota lapselle että ollaan parempia kun ollaan naimisissa.
Miksi on lapsen parasta että ollaan naimisissa enne lapsen syntymää? En taaskaan ymmärrä? Avoliitossa olevien täytyy käydä lastensuojelussa isyydentunnustuksessa jolloin lapselle saadaan virallinen isä papereihin. Siellä tehdään ilmaiseksi myös dna testi jos halutaan. Kyllä uskon ja tiedän että on tapauksia jossa avioliitossa oleva nainen on pettänyt miestään ja lapsi ei vältämättä olekaan aviopuolison. Laki on vaan niin ettei avioiliitossa olevan lapsen isä voi olla muu kuin aviomies.
Jokaisella saa olla omat mielipiteet, mutta on muistettava että asialla on aina kaksi puolta.

avioliitto tuo sellaisen turvan mm. että toisen kuollessa saa leskeneläkkeen, joka voi olla todella tärkeää kun jää yh:ksi. Tietenkään tämä ei ole asia, jonka takia vain ja ainoastaan kannattaa mennä naimisiin mutta on se hyvin tärkeä asia kuitenkin. Avopuoliso ei voi saada leskeneläkettä.

s.t kirjoitti:

Kyllä siinä on mun mielestä vikaa. Suhtees on jotain vialla jos ei voi sitoutua puolisoon mutta lapsia haluaa. Jos ajattelee lasten parasta, pitääs eka mennä naimisiin, sitoutua toisen. Lapsen etu on aina ehjä perhe! Jos on epävarma kumppanistaan ei pitäis lapsia hankkia siihen kärsimään avioeroista/avoeroista. Lapsi syyllistää iteänsä vaikka kuinka ero sille selitetään. Ja entäs sisko/veli puolet. Vaikka kuinka yrittää on lähes mahdotonta olla tasapuolinen puolison lapsille. Tavarat yms on helppoja mutta se että rakastaa muiden lapsia yhtä paljon on jo mahdotonta melkeinpä...

Meillä tulee kihloista 10 syksyllä ja naimisis ollaan oltu pian 9v. Lapsia meillä on kaks ja kolmatta odotetaan. (4v ja 5v). Niin naimisiin mentiin 18v. ja 19v.

Ei se mies vaihtamalla parane jollei oo aikaa/ tahtoa hoitaa suhdettaan.
Hakkaamiset ja alkoholistit yms on eri juttu. Kenenkään ei tarvi sellasta kestää. Ei puolison, eikä lasten.

sitoutuminen ole siitä sormuksesta ja yhteisestä sukunimestä kiinni. 'Jos ero tulee, niin ei se avioliitto sitä estä, oli syy eroon mikä tahansa.

äiti 87 kirjoitti:

olen 22v äiti, odotan nyt toista lastamme, esikoinen oli 1v kun mentiin naimisiin. Oltiin seurusteltu 6v ennen häitä, kihloissa ei missään vaiheessa virallisesti oltu..
Mitään ei olla ikinä suunnittelemalla suunniteltu, ei seurustelua, yhteenmuuttoa, lasta, kaikki on vain tapahtunut ja ollaan todella onnellisia.
Ihmiset.Jotka on alusta lähtien tarkkaan suunnitellut ja ajatellut elämällensä suuntaa, saattaakin erota helpommin, heti kun joku ei olekaan sitä mitä on odottanut, pettyy ja etsii elämäänsä uutta suuntaa..
Joku suunnittelematon asia, esimerkiksi uuden ihmisen tapaaminen voi sattua vahingossa, ja niin yhtäkkiä on taas yksi perhe rikki.
Sanon vain, että joskus on turha suunnitella mitään, asiat e aina luonnistu niin kuin on ajatellut.. Joskus ihmiset eroaa, ei voi olla vain sitä yhtä ainutta oikeata henkilöä kenen kanssa eläisi koko elämänsä, se nyt on selvä.. Aina voi löytyä joku ihminen joka tuntuukin itselle todella tärkeältä, vaikka kuinka olisi naimisissa ja perheellinen.. Nykyään vain on liian helppoa erota. Ei sitä naimisiinmeno estä. Me mentiin naimisiin, koska rakastetaan toisiamme ja ollaan parhaimmat kaverit, mutta tiedän myös sen että elämä voi heittää kuperkeikkaa.. Ihan yllättäen..

miksi nuoret tekee heti perään toisen lapsen???

s.t kirjoitti:

Kyllä siinä on mun mielestä vikaa. Suhtees on jotain vialla jos ei voi sitoutua puolisoon mutta lapsia haluaa. Jos ajattelee lasten parasta, pitääs eka mennä naimisiin, sitoutua toisen. Lapsen etu on aina ehjä perhe! Jos on epävarma kumppanistaan ei pitäis lapsia hankkia siihen kärsimään avioeroista/avoeroista. Lapsi syyllistää iteänsä vaikka kuinka ero sille selitetään. Ja entäs sisko/veli puolet. Vaikka kuinka yrittää on lähes mahdotonta olla tasapuolinen puolison lapsille. Tavarat yms on helppoja mutta se että rakastaa muiden lapsia yhtä paljon on jo mahdotonta melkeinpä...

Meillä tulee kihloista 10 syksyllä ja naimisis ollaan oltu pian 9v. Lapsia meillä on kaks ja kolmatta odotetaan. (4v ja 5v). Niin naimisiin mentiin 18v. ja 19v.

Ei se mies vaihtamalla parane jollei oo aikaa/ tahtoa hoitaa suhdettaan.
Hakkaamiset ja alkoholistit yms on eri juttu. Kenenkään ei tarvi sellasta kestää. Ei puolison, eikä lasten.

Anteeksi nyt vaan, mutta miten se sitoutuminen siihen puolisoon liittyy siihen avioliittopaperiin?!! Kyllä me olemme sitoutuneet toisiimme ilman sitä paperiakin. Emme ole järin uskovaisia, vaan kuulumme kirkkoon lähinnä tavan vuoksi. Esikoista nyt odotellaan ja yli 6,5 vuotta olemme olleet yhdessä. Puhetta maistraatissa käynnistä on ollut, mutta lähinnä vain noiden laki asioiden takia... eli perintö asiat.

ihmettelempä kirjoitti:

miksi nuoret tekee heti perään toisen lapsen???

me ei tätä toistakaan raskautta suunniteltu, vaan kummatkin raskaudet on mulla ollut hyviä "vahinkoja" ja mulla on esimerkiksi ammattiin kouluttautuminen vielä vähän kesken, niin parempi nyt saada lapset sit siihen samaan, niin ei tarvi sit taas koulun jälkeen jäädä äitiyslomille kun pitäis työt alkaa.. Tän raskauden jälkeen otan varmaan kierukan, niin ei pääsisi "vahinkoja" sattumaan.. Ja pääsis keskittyy myös siihen kouluun ja työhön.
Ja siis todella painotan, että hyvä näin, tyytyväisempi en voisi olla.

e kirjoitti:

Kyllä toiseen ihmiseen voi olla 100% sitoutunut ja rakastunut vaikka ei ole naimisissa. Kyllä niitä eroja vaan ihmisille tulee vaikka olisi naimisissa. Se on meilkein puolet solmituista avioliitoista jotka päättyvät eroon. Hiukan on vanhanaikainen käsite toi avioliitto ja sen pyhyys.
Ollaanhan tällä hetkellä tekemässä uutta lakiesitystakin avoliitossa asuvien ja elävien hyväksi.
Miten niin lapset kärsii jollei ole sitoutunut puolisoon? en ymmärrä?! Ei se avioliitto tee siitä suhteesta yhtään erilaista jos on sama sukunimi. Avoliitossa elävät ihan samalla tavalla kuin avioliitossa. Jollain on yhteisen rahat tai omat tilit, laskut ovat yhteiset, asunnot ja autot ovat yhteiset, lapset ovat yhteiset ja hoidetaan yhdessä yms. Ei kai kukaan vanhempi toitota lapselle että ollaan parempia kun ollaan naimisissa.
Miksi on lapsen parasta että ollaan naimisissa enne lapsen syntymää? En taaskaan ymmärrä? Avoliitossa olevien täytyy käydä lastensuojelussa isyydentunnustuksessa jolloin lapselle saadaan virallinen isä papereihin. Siellä tehdään ilmaiseksi myös dna testi jos halutaan. Kyllä uskon ja tiedän että on tapauksia jossa avioliitossa oleva nainen on pettänyt miestään ja lapsi ei vältämättä olekaan aviopuolison. Laki on vaan niin ettei avioiliitossa olevan lapsen isä voi olla muu kuin aviomies.
Jokaisella saa olla omat mielipiteet, mutta on muistettava että asialla on aina kaksi puolta.

Huh, tää nyt on huonoin syy olla menemättä naimisiin että avoliitossa saa ilmaiset isyysselvitystestit. On se nyt kumma jos tarvii alkaa selvittämään dna-testeillä lapsen isää kun parisuhteessa eletään... kai nyt sen verran pitäisi elä'mänkumppaniin voida luottaa!

tällästa kirjoitti:

Huh, tää nyt on huonoin syy olla menemättä naimisiin että avoliitossa saa ilmaiset isyysselvitystestit. On se nyt kumma jos tarvii alkaa selvittämään dna-testeillä lapsen isää kun parisuhteessa eletään... kai nyt sen verran pitäisi elä'mänkumppaniin voida luottaa!

Ööö.. Tuskin hän tarkoitti, että tuon takia olisi mentävä naimisiin :O Itse ainakin ymmärsin, että hän vain snaoi tuon olevan yksi syy, miksi avioliitto on helpompi.. Ja totesi vain perään, että tietää sellaisia, jotka ovat pettäneet miestään..

amen nyt takaa sitä että elo sujuu kuin tanssia vain...
En ymmärrä aloitusviestin tarkoitusta...

Vai suhteessa jotain vialla jos ei halua naimisiin, aha. Ehjä perhe voi olla avoliitossakin elävät vanhemmat.

just joo kirjoitti:

amen nyt takaa sitä että elo sujuu kuin tanssia vain...
En ymmärrä aloitusviestin tarkoitusta...

Vai suhteessa jotain vialla jos ei halua naimisiin, aha. Ehjä perhe voi olla avoliitossakin elävät vanhemmat.

tekee lapset ekaksi. Ei elä ku ennen vanha

nykyään nuoretkin menee naimisiin

vanhoilliset ainakin pitäs niin tehdä

kuullut TESTAMENTISTA?? Ihminen voi avoliitossa ollessaan testamentata kaiken AVOpuolisolleen jne. . "Avioliio on kuoleman hetkellä aika tärkee.
"?????

Ei ole kyse vastustamisesta, kaikki vain eivät halua avioliittoa, mm. minä en koe minkään asian muuttuvan suhteessa vaikka menisin avioliittoon, siksi en mene.
Ja kyllä, testamentit on tehty.

avoliittolainen kirjoitti:

kuullut TESTAMENTISTA?? Ihminen voi avoliitossa ollessaan testamentata kaiken AVOpuolisolleen jne. . "Avioliio on kuoleman hetkellä aika tärkee.
"?????

Ei ole kyse vastustamisesta, kaikki vain eivät halua avioliittoa, mm. minä en koe minkään asian muuttuvan suhteessa vaikka menisin avioliittoon, siksi en mene.
Ja kyllä, testamentit on tehty.

mä luulen, että se on toisinpäin..

Sinä et koe minkään asian muuttuvan, vaikka menisitte naimisiin..
Kuulosti musta enemmän siltä että pelkäät enemmän sitä mitä se muuttaisi jos menisitte naimisiin. Koska jos mikään ei muutu, miksi ei menisi?

epävarmako kirjoitti:

mä luulen, että se on toisinpäin..

Sinä et koe minkään asian muuttuvan, vaikka menisitte naimisiin..
Kuulosti musta enemmän siltä että pelkäät enemmän sitä mitä se muuttaisi jos menisitte naimisiin. Koska jos mikään ei muutu, miksi ei menisi?

Nimenomaan juuri sen takia, että mikään ei muutu.. Kaikki ei vain halua mennä vaikka mikään ei muutu.. En itsekään tiedä haluanko mennä, en silti pelkää että mikään muuttuu, koska mikään ei muutu.. Ei edes sukunimi, ellen sitä itse halua..

avoliittolainen kirjoitti:

kuullut TESTAMENTISTA?? Ihminen voi avoliitossa ollessaan testamentata kaiken AVOpuolisolleen jne. . "Avioliio on kuoleman hetkellä aika tärkee.
"?????

Ei ole kyse vastustamisesta, kaikki vain eivät halua avioliittoa, mm. minä en koe minkään asian muuttuvan suhteessa vaikka menisin avioliittoon, siksi en mene.
Ja kyllä, testamentit on tehty.

No monellako perheellä luulet tän testamentin olevan??? Aika harvinaista sanoisin. Se ei oo ilmasta sekään...
Muistan että se maksoi aika paljon vaikkei se ollut kun paperilappunen pankin holviin. Tosin meillä on keskinäinen testamentti, eli lapset on jätetty ulkopuolelle jollei molemmat kuolla samaa aikaa. (Maanvilj. perheissä viisasta: Sossu vahtis joka koneen varaosan ostoa, ettei kajota lasten omaisuuteen...)

Joku tuos halus nähdä miltä se vaimo näyttää lasten jälkeen... Onneksi ittelläni on aikuinen mies eikä mikään 15v... Kyllä se isyys ja äitiys muuttaa ihmistä mutta ulkonäöllä ei oo mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa. Seksi kiinnostaa yhtälailla mutta väsy on vahvempaa lasten jälkeen jos äiti valvoo öisin vauvan kans... Mutta oma kokemukseni; laatu korvaa määrän! :)

- kirjoitti:

Nimenomaan juuri sen takia, että mikään ei muutu.. Kaikki ei vain halua mennä vaikka mikään ei muutu.. En itsekään tiedä haluanko mennä, en silti pelkää että mikään muuttuu, koska mikään ei muutu.. Ei edes sukunimi, ellen sitä itse halua..

onko teidän lapsilla sun vai miehen nimi?

typerä teiniprovo tämä "miehinen" näkökulma

hassua että meille kävi juuri niin!
En halunnut viedä miestä vihille, ennenkuin olin varma, että mun halut on miehelle tärkeimpiä asioita elämässä, ja mies huomasi, kuinka seksikäs ja miellyttämishaluinen mä olin lapsen teon jälkeenkin :D
ja hyvin nuorina tavattiin.. Nuoria ollaan vieläkin.