Haluaisin kuulla totuuden sakemanneista, se ihan oikea totuus. Millaisia sakut ovat pohjimmiltaan? Oikein koulutettuina ja pidettyinä uskollisia koiruuksia vai vain aikapommi joka hyvästä koulutuksesta huolimatta voi räjähtää milloin vain, oli omistaja sitten kuka tahansa?
Onko saku pohjimmiltaan vain koira vai enemmän? Vaatiiko se todella samanlaisen kurin kuin sotilasleirillä? Itse en tuota oikein usko.. onko saku harrastajissa liioittelijoita? Toki sakemannien joukossa on niitä luupäitä jotka eivät millään haluaisi totella ;) Mutta eikö huumorilla selvitä, sillä johdonmukaisuudella ja määrätietoisuudella.. maalaisjärjellä.
Onko nämä "älä missään nimessä ota" varoittelijat sitten oikeassa että sakuja suositellaan vain harvoille valituille? Mielestäni hieman kummallista kun olen nähnyt ihan vanhoja pariskuntiakin sakun kanssa.
Itse olisin sakua ottamassa ensi vuonna, harrastaisin sen kanssa itsenäisesti kaikenlaista, en oikein perusta järjestetyistä hommista. Aktivointia yms saisi paljon. Kotoa olen poissa n. 7-8 tuntia eli sen normaalin määrän mitä nyt ihmiset poissa ovat, muun ajan antaisin lähes yksinomaan koiralle, se kun tulee olemaan elämäni keskipiste.
Koiralta itseltään haluan yhteistyökykyä, uskollisuutta ja ettei hypi iloisena kaikkien syliin, eli tietynlaista pidättyvyyttä, innokkuutta tekemään asioita ja tottakai täydellinen ulkonäkö on plussaa.
Kyllä, koiran ulkonäköä saa myös katsoa, sanotte mitä sanotte. Myöntäkää pois vain että itsekin ulkonäköä katsotte. ;)
Toinen asia mietityttää.. kun siitä kuulee mielipiteitä suuntaan jos toiseen elikkä uros vai narttu? Kun toiset sanovat että narttu kun ei ole niin dominoiva ja toiset uros kun ei ole oikukas vaan tasaisempi. Tottakai se on ihan yksilö kysymys.. koira olisi ensimmäinen joten luultavasti narttu? Pidän kuitenkin enemmän uros koirista ja monet ovat hyvin niiden kanssa pärjänneet.. joten hmm.
Ei tässä oikein tiedä mitä pitäisi uskoa. Harmi että saku on saanut tuommoisen ristiriitaisen maineen, luonnetta jne. vedetään köydellä vähän joka suuntaan.
Olen varma, täysin varma että olisin tarpeeksi hyvä sakun omistajaksi mutta nämä "kauhutarinat" pistää silti vähän miettimään.. kuitenkaan mikään muu rotu ei oikein iske samalla tavalla kuin sakemanni. Tokihan voisin ottaa collien mutta siitä puuttuisi se jokin.
Tekstissäni voi olla ristiriitoja.. koittakaa selvitä herneitä vetelemättä kiitos. Asiallista keskustelua. :)
Onko saku pohjimmiltaan vain koira vai enemmän? Vaatiiko se todella samanlaisen kurin kuin sotilasleirillä? Itse en tuota oikein usko.. onko saku harrastajissa liioittelijoita? Toki sakemannien joukossa on niitä luupäitä jotka eivät millään haluaisi totella ;) Mutta eikö huumorilla selvitä, sillä johdonmukaisuudella ja määrätietoisuudella.. maalaisjärjellä.
Onko nämä "älä missään nimessä ota" varoittelijat sitten oikeassa että sakuja suositellaan vain harvoille valituille? Mielestäni hieman kummallista kun olen nähnyt ihan vanhoja pariskuntiakin sakun kanssa.
Itse olisin sakua ottamassa ensi vuonna, harrastaisin sen kanssa itsenäisesti kaikenlaista, en oikein perusta järjestetyistä hommista. Aktivointia yms saisi paljon. Kotoa olen poissa n. 7-8 tuntia eli sen normaalin määrän mitä nyt ihmiset poissa ovat, muun ajan antaisin lähes yksinomaan koiralle, se kun tulee olemaan elämäni keskipiste.
Koiralta itseltään haluan yhteistyökykyä, uskollisuutta ja ettei hypi iloisena kaikkien syliin, eli tietynlaista pidättyvyyttä, innokkuutta tekemään asioita ja tottakai täydellinen ulkonäkö on plussaa.
Kyllä, koiran ulkonäköä saa myös katsoa, sanotte mitä sanotte. Myöntäkää pois vain että itsekin ulkonäköä katsotte. ;)
Toinen asia mietityttää.. kun siitä kuulee mielipiteitä suuntaan jos toiseen elikkä uros vai narttu? Kun toiset sanovat että narttu kun ei ole niin dominoiva ja toiset uros kun ei ole oikukas vaan tasaisempi. Tottakai se on ihan yksilö kysymys.. koira olisi ensimmäinen joten luultavasti narttu? Pidän kuitenkin enemmän uros koirista ja monet ovat hyvin niiden kanssa pärjänneet.. joten hmm.
Ei tässä oikein tiedä mitä pitäisi uskoa. Harmi että saku on saanut tuommoisen ristiriitaisen maineen, luonnetta jne. vedetään köydellä vähän joka suuntaan.
Olen varma, täysin varma että olisin tarpeeksi hyvä sakun omistajaksi mutta nämä "kauhutarinat" pistää silti vähän miettimään.. kuitenkaan mikään muu rotu ei oikein iske samalla tavalla kuin sakemanni. Tokihan voisin ottaa collien mutta siitä puuttuisi se jokin.
Tekstissäni voi olla ristiriitoja.. koittakaa selvitä herneitä vetelemättä kiitos. Asiallista keskustelua. :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Totuus on, että jokasorttia voit saada jos et ole tarkkana pennunvalinnan suhteen..
Minullekkin kävi huonotuuri, vaikka sakuja ollut talossa iänpäivää..
Nähtiin sitten se nurjapuolikin, yhdestä yksilöstä, kyllä voi olla vaikeakin ,jos sellainen kohdalle sattuu.
Mutta on ollut niin monta hienoa koiraa, että vielä uskallettiin kokeilla..., "ukko" on varttumassa..
Meillä eka saku oli narttu ( tuli 4,5kk ikäisenä)ja olikin viisas valinta,siitä se aikanaan lähti..( oli sisäsiisti jo valmiiksi)
jäätiin koukkuun näihin.. ;-)) Toivon paljon onnea matkaan, jos päädyt ottaan sakemannin!
Se on mahtava ja uskollinen kaveri kunhan omasi löydät! Mutta ole tarkkana valinnan suhteen!
Itselleni on sattunut luonteen puolesta mitä mahtavin koira, vaikka kuri meillä onkin kuin keskitysleirillä ;) Tosiaan kuin yllä sanottiinkin että laidasta laitaan on koiria, kannattaa käyttää paljon aikaa sopivan yhdistelmän eteen, ja tutustua molempiin vanhempiin sekä mielellään vanhempien sisaruksiin. Ja tietää mitä haluaa, usein kasvattajakin osaa sanoa onko hänellä pentua juuri sinunlaiselle ihmiselle. Ei muutakun rohkeasti soittelemaan tai treenikentille pyörähtään, ihmiset saattaa olla hieman sisäänpäinkääntyneitä mutta tarpeeksi kauan jaksat yrittää niin maksaa se vaivan. Harrastajat myöö tietävät paljon jalostuskoirista minkalaisia jälkeläisiä ovat jättäneet yms. Tsemppiä! :)
se, että kun nyt olet jotenkin ehkä taipuvainen jännittämään mikä tästä tulee. Siitä sinun kannattaa harjoitella itsesi pois koska koira vaistoaa jännittyneisyytesi ja se tarttuu koiraan.
Kaikkien syliin hyppimisen saat helposti pois kun et salli koiran PENTUNAKAAN tehdä niin.
Tilanteet jossa ihmiset haluavat paijata pentua ohita ystävällisesti mainiten vaikka, että koulutat koiraa ohittamaan vastaantulijat kauniisti.
Kyllä sakemanni on pohjimmiltaan koira ja vähän enemmänkin. mulla ainakin erittäin palveluhaluinen.
Sukupuoleen en ota kantaa koska itsellä on kaikki koirat olleet tyttöjä.
Onnea jatkoon!
Itsellä kohta vuoden ikäinen uros ja en voi sanoa muuta kuin että aivan mahtava koiruus :) tietenkin uhma iät jne kaikilla koirilla. Itse soitin yhteen kennelliin ja kyselin pennuista mitä oli kaksi kappaletta enään. Molemmat siis uroksia ja urosken juuri halusinkin. No kävin katsomassa seuraavana päivänä pentuja ja huomasi siinä aika nopeasti miten erilaisia olivat. Toinen oli hössöttäjä ja haukkui hirveästi toinen taas ei hössöttänyt ja ihmeen rauhallinen. No päätin sitten ottaa rauhallisen enkä kyllä ole hetkeäkään katunut:) Pentu koulutuksessa käydään kerran viikossa kun ehtii muuten ihan perus harjotuksia jne. En ottanut koiraa näyttelyitä varten koska ei kiinnosta enkä muutenkaan kilpailuja. Mielummin teen sitä mistä minä ja koirani tykätään :) Todella nopeasti oppi sisäsiistiksi ja perus käskyt. On muuten ensimmäinen koira itsellänikin :) Ei muuta kun soittelet kenneleihin ja kyselet pennuista :)
on kuin ihmisen mieli jos osaat sen järjellä ja rakkaudella kasvattaa. Ei se todellakaan tarvitse mitään "keskitysleiri" kuria. Määrätietoinen pitää kuitenkin olla. Väittäisin että kunnollinen saksanpaimen on todella helppo kouluttaa. Itselläni on ollut 3, kaikki olleet erilaisia, mutta ei yhtään vaikeata koiraa.
On totta, että normaalia sakemannia ei ole vaikea opettaa/kouluuttaa..
Meillä ollut -70 luvulta asti tätä rotua, ja on edelleen enkä vaihda,vaikka sekaan sattui matkanvarrella yksi moniongelmainen tapaus...sellainenkin on sitten nähty...
Kyllä sakemanni on kuin ajatus, meille ainakin se ainoa oikea rotu
En usko että aloittaja on valmis ottamaan mitään koiraa jos hän kysyy onko saksanpaimenkoira enemmän kuin koira. Jos saksanpaimenkoirasta haluat tietoa niin kipinkapin lähimmälle spl kentälle kyselemään ja katselemaan, jos nyt et sitte vain koiraa sohvaperunaksi ota, mitä en kyllä suosittele, mutta omatpa ovat sohvasi ja muut huonekalut.
Tämä suomi24 ei ole otollisin paikka kysellä rodusta, koska täällä teini ikäiset tytöt ihkuttavat rotua ja jotkut vanhat parrat haukkuvat rodun linjoja puolin jos toisin.
Sinulla on vissiinkin kaksi vaihtoehtoa, collie ja saksanpaimenkoira. Ota collie. Saksanpaimenkoiraa ei väsytetä jatkuvalla huhtomisella ja pitkillä lenkeillä. Koiran pitää saada aivotyöskentelyä eli aktivointia. Ja älä ikinä ota saksanpaimenkoiraa sen ulkonäön vuoksi. Siinä teet suuren virheen. Kannattaa hankkia se collie, sellaisista vanhemmista missä ei ilmene arkuutta niin siitä saat itsellesi kivan lenkki kaverin.
odotinkin ,että joku kohta pistää hiukan erilaista mielipidettä mikä ei ole paha juttu silloin kun asiasta oikeesti haluaa sanoa.
Olen aikalailla kanssasi samaa mieltä.......toki mä skeptikkona epäilen tota alottajan alotustakin :-)
Onhan saksanpaimen se paras rotu mutta kuten jossain joskus totesinkin : ei ne vaan joka jannun ja mamman koiria ole. Kyllä se kuitenkin vaatii tutustumista siihen saksanpaimenen maailmaan mielummin ensin kuin vasta käytännön kautta ,jolloin jos mahdollisia virheitä haluaa heti poistaa omalla koulutustasollaan niin silloin niitä on takataskussa heti käyttää. Ei tarvitse heti miettiä ongelmakoirakouluttajan tapaamista tms. Ihminenhän ne virheet tekee jo vko:n 7-12 aikana pennulle ja siitä sitten jatketaan .
Hienoja ......helppoja............ja helposti pilattavia tämä hieno rotu on.
Jokainen ottaa joskus sen ensimmäisen koiran, niin minäkin aikanaan..
En tiennyt yhtään mitään koko rodusta ja niin vaan 4,5 kk ikäinen narttu otettiin...
Eikä ollut niin minkäänlaista ongelmaa koskaan sen koiran kanssa .
Ja voin sanoa että oli elämämme koira isolla K:LLA
Sitten otettiin sille uros kaveriksi ja jne.. monta on ollut matkanvarrella..
eläneet 12 vee kaikki...
Yx moniongelmakoira oli tuossa välillä....
nyt taas ukkeli talossa....
Onhan se paljon puhuttu rotu, mutta mutta,jos epäilyttää,kannattaa ottaa koe ajalle ensin ja kattoa miten alkaa menemään, suosittelen vähän isompaa..siis 4-5 kk ikäistä...jonka emo on koulinut jo aluksi
Siitä on hyvä lähtä kokeileen.
Saksanpaimenkoiraa kun kouluttaa niin yksi tärkeimmistä asioista on rauhallisuus. Spk on erittäin hyvä ja nopea oppimaan asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Jos päästät sen kerran sänkyyn/sohvalle, yrittää se sinne lopun elämäänsä, vaikkapa sitten salaa öisin.:) Sukupuoli eroihin oma mielipide on kummankin omistaneena se että uros saattaa olla kovempi, mutta suorempi. Oma narttuni oli samaan aikaan suht kova mutta herkkä. Kouluttaminen on vaikeaa kun pitää tietää ja tuntea koira että osaa toimia tilainteissa oikein. Oma mielipide on se että uros antaa virheitä anteeksi koulutuksessa, mutta narttu ei. Näin siis omissa koirissa, toki on yksilöeroja paljon. Mutta itselläni ensimmäinen oli uros, toinen narttu ja nyt on kolmas vauveli kasvamassa tuossa. Hieno rotu, pidetäänhän hyvää huolta siitä että Spk olisi tulevaisuudessa rotu jota ihaillaan ja kunnioitetaan, eikä sellainen jota pelätään ja halveksitaan omistajien tekemien virheiden vuoksi. Rähjät, epävarmat, arat ja epäluotettavat saksanpaimenkoirat alkavat ikävä kyllä olla yleisiä.:(
Kaikki ne mitä tunnen ,niin jos koiraa kohtelee hyvin, se ei tule räjähtämään tosta noin vain.. ja ihmeessä narttu kannattaa, koska se ei ole dominoiva,uros on silti aina uros, eli ei helpommin tule toimeen, pennusta asti kannattaa ottaa,sillä itse tiedän huonosta kokemuksesta ,kun viron tarhalta hain rotikan/beauceron/dopperi mix koiran.. Alku vaikutelma oli todella hyvä! roi on aivan ihan persoona edelleenkin,mutta se on ollut meillä nyt kohta vuoden, tässä vuodenaikan vasta olen oppinut tunemaan koiraani enemmän ,sen pelot ovat hirvittävät... Se on uskollinen meille,se ei ole koskaan purrut luista,vaikka roita hakemassa kun oltiin sanottiin,että EI saa koskea kun luita syö, voi purra.. Tänä päivänäkään se ei ole minua näykännyt murissut on toki mutta sekin on nyt loppunut...Roi pelkää mm miehiä, pitkiä ja etenkin tukevia... Se haukkuu ja on valmis käymään pälle.. Ja uros koiria se pelkää... En suosittele todellakaan ottamaan koiraa aikuista, jos et ole tuntenyt koiraa entuudestaa! Ja se että n 4 kertaa koira on yrittänyt johtajuutta, sille on helppo pennusta se opettaa ett sinä määräät, jos sakemannille, taikka joku rotweilwe saa vallan ,enään et pärjää sille.. Koira on saatava alistumaan.
Jos lasketaan lapsuudenkodin koirat mukaan, niin tällä hetkellä taitaa meillä olla 17. ja 18. saksanpaimenkoira talossa eli 50-luvun lopusta (vaippaikäisestä) olen niiden kanssa touhunnut. Välillä koiria on ollut useampiakin, nyt "vain" kaksi.
Keskimäärin ovat eläneet n. 11-12 vuotiaiksi, yksi jouduttiin lopettamaan nuorena sairauden vuoksi, yksi loukkaantui niin pahasti viisivuotiaana, että se oli pakko lopettaa, mutta muuten ei mitään kuolemanvakavia tauteja ole meille osunut nuoruusvuosille. Ainahan koirille jotain vaivaa tulee, varsinkin vanhemmiten. Joitain koiria meillä on ollut kasvatuksessa, mutta suurin osa noista on ollut ihan meille itsellemme.
Lapset, nyt jo aikuisia, tulivat koirien ja koirat lasten kanssa aina hyvin toimeen, mutta meillä on aina ollutkin tiukka kuri siitä, mitä koirat saavat ja mitä ne eivät saa tehdä. Samoin kuin, mitä lapset ja koirat saavat keskenään tehdä. Kaikki koirat on koulutettu asianmukaisesti, niiden kanssa on harrastettu ja osan kanssa jopa aikanaan kilpailtu eli koirat eivät ole olleet pelkkiä seurakoiria.
Koska itselläni ei ole omakohtaista kokemusta muusta rodusta kuin saksanpaimenkoirasta, niin tämän mielipiteen voi jo sillä perusteella lytätä, mutta näiden vuosien varrella olen omakohtaisesti nähnyt, kuinka hieno rotu saksanpaimenkoira on. Uskollinen, rohkea ja älykäs, joka tarvitsee ohjaajan isolla O:lla, ei pelkästään nakkimakkaranpaljoja ja makuupaikan. Koulutettavuus on aivan erinomainen, kun valitsee koiran hyvistä vanhemmista ja jos joku väittää, että saksanpaimenkoiransa räjähtelee ihmisten silmille ja vika on koirassa, niin kannattaa katsoa peiliin. 99 %:sella varmuudella vika on ohjaajassa.
Jos otat saksanpaimenkoiran ensimmäiseksi koiraksesi, niin a) valmistaudu riittävän hyvin eli lue, opiskele, ota selvää rodusta, koirista ja kouluttamisesta ja järjestä hyvät olosuhteet, b) valmistaudu ainakin 10 vuoden projektiin, c) liity paikalliseen seuraan niin pääset pentukouluun ja tapaat ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella asioista ja d) ole määrätietoinen ja rauhallinen ohjaaja kaikissa tilanteissa, sillä monta monituista kertaa koiran omistaminen, hoitaminen ja kouluttaminenväsyttää, harmittaa ja vaikka mitä eivätkä saksanpaimenkoiran tarpeet ole sieltä vähäisimmästä päästä koirien joukossa.
Palkintona tästä kaikesta saat juuri sellaisen koiran, josta olet aina unelmoinut.
"Koulutettavuus on aivan erinomainen, kun valitsee koiran hyvistä vanhemmista"
Oli toi hieno puhe. Paljon on liikkunut juttua kuitenkin siitä, etteivät kasvattajat myy hyvistä vanhemmista koiriaan "kenelle tahansa". Miten voit ostajana valita hyvän koiran ja todistaa olevasi lukenut, oppinut, rauhallinen, määrätietoinen, koiranlukutaitoinen jo syntymästäsi, olleesi koirien kanssa tekemisissä koko ikäsi jne. jos sulle ei anneta sitä mahdollisuutta koskaan näyttää mihin pystyt. Missä vika? Liiton sisäpiiriydessä, ostajassa vai kasvattajan rehellisyydessä, avoimuudessa kasvattiensa terveyden suhteen, rahanahneudessa ja kyvyssä nähdä kenelle myy? Monelleko sinä henkilökohtaisesti olet antanut mahdollisuuden ja mitä olet tehnyt sen puolesta että kaikilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet vaikuttaa liiton toimintaan?
Saksanpaimenkoiraliiton jäsennumeroa tai jotain tiettyä "sisäpiiritervehdystä" ei ole minulta koskaan kysytty, kun olen ollut pentua hankkimassa. Olen ihan itse seuraillut, missä saattaisi olla mielenkiintoisia yhdistelmiä tulossa ja sitten ottanut puhelimen, soittanut ja jutellut kasvattajien kanssa. Siitä se on liikkeelle lähtenyt.
Kyllä minulla ensimmäiset koirat tuli hankittua pitkälti ihan vaan oman elämäntilanteen mukaan, enkä suuremmin tuijotellut vanhempien sukupuuta. Enkä kyllä ensimmäiseksi koiraksi kenellekään suosittele mitään kahden "kisatykin" jälkeläistä, eikä vastuuntuntoinen kasvattaja niitä ensimmäiseksi koiraksi myykään. Näiden koirien vietit saattavat nimittäin olla sillä tasolla, että koiran pitäminen on yleisesti ottaen aivan liian raskasta ensimmäisen koiran omistajalle. Jos tuohon pohdintaasi nyt jotain muuta pitäisi vastata, niin näe hieman vaivaa ja soittele ne kennelit läpi, joissa on nyt pentuja tarjolla/tulossa ja pyydä päästä katsomaan. Sitten näet, millaisia kasvattajat ovat ja mitä he odottavat ja samalla voit sitten katsoa heidän suhtautumistaan sinuun. Turha on mihinkään "paljon on liikkunut juttuja" -tarinoihin uskoa, vaan käydä ihan paikan päällä katsomassa.
Saksanpaimenkoira on aivan loistava hankinta ja erinomaisesti koulutettavissa, vaikkei vanhemmista löytyisikään IPO-MM -tason geenejä. Kun olet yhden koiran kouluttanut, niin sen jälkeen tiedät itsekin paremmin, mitä seuraavalta koiraltasi odotat, jos jostain syystä kilpailulliset tai koulutukselliset tavoitteesi eivät ole toteutuneetkaan koiran kykyjen johdosta. Mitä kyllä suuresti epäilen, sillä useimmiten kyllä kouluttajan kyvyt ovat se suurin rajoite, eivät koiran kyvyt.
Niinkun jokus sanoi lyhyesti,ja ytimekkäästi:
-Hienoja ......helppoja............ja helposti pilattavia saksanpaimenkoirat.
-Jos mietit saksanpaimenkoiran,ja toisen rodun välillä.
Niin ota se toinen rotu,sillä saksanpaimenkoiran rotu valintana tulee olla itsestään selvyys.
-Itse lähtisin(ja olen lähtenyt) "pehmeämmästä"rodusta liikkeelle,
sillä koiranomistajan elämään "muvautuminen"on jo haaste sinänsä.
Ensimmäisen koiran kanssa tekee aina eniten "virheitä",
ja saksanpaimenkoira rotuna on hyvin herkkä reagoimaan näihin "virheisiin".
-Oikeissa/Osaavissa käsissä tästä saa työllä uskollisen koiran,
mutta väärällä kasvatuksella nimenomaan sen aikapommin :)
Kannattaa aloittaa toisella rodulla,
ja siitä on sujuvampi sitten siirtyä saksanpaimenkoiraan.
-Muista aina selvittää rotujen rotu kohtaiset sairaudet,
ja valita pentu terveistä,ja tervepäisistä vanhemmista.
Jos etsit kotikoiraa,ja tasaista mukavaa harrastuskaveria.
Kerro siitä kasvattajalle,ettet mene ottamaan vietikkäimmästä päästä pentua.
Onnea koiran ja koirarodun valintaan :D
Kukkahatutonsetä sanoi hyvin se on ainakin 10vuoden projekti....
Eli valitse koirasi tarkoin :)
Osanottoni hatuttomaksi jäämisestäsi, oletko muuten salmia vaiko salkkis?;) Mikä muuten saa sut purkamaan elämääsi tänne liiton virallisen foorumin sijaan, ihan mielenkiinnosta kyselen.
Minähän kirjoittelen missä haluan ja kohta en missään, kun saa sairaslomat pakettiin. Vai liiton pystyynkuolleella foorumilla pitäisi kirjottaa - salli mun nauraa...
Ei ollut tarkoitus loukata, pahoitteluni. Asiallisia kirjoituksiahan olet raapustanut. Itsekään en pidä liiton sisäpiirihuumorista.
Eipä mitään, turhan kärkkäästi tulee itsekin vastailtua, kun täällä on kaikenlaista kukkahattuhuutelijaa liikkeellä ;)
Minun mielestäni SPL:n foorumilla on perustavaa laatua oleva ongelma, joka ainakin itseäni estää sinne kirjoittamasta enää yhtään mitään. Foorumi kun on ns. "puoliavoin" eli kuka tahansa internetin tallaaja pääsee lukemaan ja ainoastaan omalla nimellä saa kirjoittaa. Itse en ainakaan omia henkilökohtaisia asioitani tai edes koiriini liittyviä asioita halua kertoa omalla nimelläni siten, että koko maailma saa käydä googlettamassa, missäs tämmöinen kukkahatuton setä oikein asustaa, mitä se tekee työkseen ja ketä sen lapset on jne. Kyllä tästä samasta syystä on aika moni muukin minun tuntemani henkilö vetänyt saman johtopäätöksen SPL-foorumin suhteen.
Mielummin sitten täällä ja muualla anonyymina kertoo sen mitä huvittaa.
Ja sanottakoon nyt sekin, että minun mielestäni SPL:n toiminnassa on pääsääntöisesti todella mukavia ihmisiä mukana, ettei ne saksanpaimenkoiran omistajat jotka eivät ole liitossa mukana saa nyt ihan väärää käsitystä. Ainahan jokaiseen kerhoon, oli sitten kyse vaikka lennokkien tekemisestä, pari fanaatikkoa ja jyrää mahtuu, mutta siitä ei sen enempää.
Otitpa tärkeän asian esille. Mielestäni noista "fanaatikoista" heidän tarkoitusperistään ja tavoitteistaan (toteutuneista sekä toteutumattomista) pitäisi mielestäni pystyä puhumaan avoimemmin kuten myös koko spl-keskustelufoorumin tarkoituksenmukaisuudesta, joskin luultavimmin suurin osa mielipiteensä on jo noista muodostanut. Monilta ikävyyksiltä ja väärinkäsityksiltä sekä liiton sisällä että ulkoisten sidosryhmien suhteen olisi varmasti vältytty, mikäli koko foorumia ei olisi koskaan perustettu.
Hei! Uskon, että paljo vaikuttaa sekin, millaisen yksilön sattuu saamaan. Kannattaa käydä katsomassa pentujen vanhempia, niiden luonne kertoo paljon. Terveys myös tärkeää.
Joku ei pärjää saksanpaimenkoiran kanssa, toinen pärjää. Ihmisen oma luonne on usein hyvin ratkaiseva. Kokenut saksanpaimenkoira harrastaja on voinut olla paljon kehnompi pitkään mitä toinen. Toiset oppivat nopeammin. Itselläni erittäin saalisviettinen ja kovapäinen, jopa yli terävä uros. Kovan koulun olen käynyt, ja koskaan ei voi olla täysin oppinut. Silti pärjään hyvin koirani kanssa. Perusasiat on kunnossa. Harrastetaan jälkeä ja tottista. Tiedän muutaman ihmisen, joilla ollut useampi saku mutta ovat edelleen aika kehnoja mielestäni ja toisaalta yksi pariskunta on saanut aina helppoja tapauksia ja kun sitten olikin kuudes saku kovapäinen olivat ihan hukassa. Avainkysymys on se, oletko valmis tekemään kovasti töitä ja ymmärtämään, että vaikka kuinka luulet toimivasi oikeiden oppien mukaan, silti koiran kanssa voi tulla ongelmia ja niitä pitää kärsivällisesti vaan karsia. Kannattaa mennä koulutuskentille mukaan. Oma motivaatio on jo iso alku hyvälle koiran koulutukselle.
Itse olen huomannut, että pitäisi periaatteessa ajatella koiran kouluttamisen sijaan sitä, millainen sinä olet OHJAAJANA. Kun sinä opit oman koirasi suhteen olemaan hyvä ohjaaja, koiran kouluttaminen onnistuu.