Näin kohta valmistuvana opiskelijana haluaisin kantaa korteni kekoon tähän yläasteikäisten valitustyöhön peruskoulun jälkeisistä opiskelumahdollisuuksista.
Tässä muutama asia omasta kokemuksesta nuorten tiedoksi:
- jos haluat äkkiä töihin, mene ammattikouluun
- jos haluat miettiä, mene ammattikouluun. Ei ole reilua, että muut maksavat toisten arpomiset ja välivuodet lukion jälkeen.
- ammattikoulusta saat konkreettisen ammatin, jolla voit hakea töitä. Lukiosta et sitä saa, vaan olet käytännössä pakotettu jatko-opiskelemaan. Myös ammattikoulusta voi hakea AMK:uun ja yliopistoon, mutta etenkin yliopistolla ammattikoulutaustaiset ovat melko harvinaisia.
- ammattikorkeakoulu on korkeakoulu, jossa opetellaan ammattikoulua teoreettisempia taitoja tiettyyn alaan liittyen. Opetuksen teoreettisuuden suhteen ammattikorkea on kuitenkin lähempänä yliopistoja kuin ammattikoulua. Ammattikorkeat eivät tee yliopistojen tavoin perustutkimusta, eikä ammattikorkea valmenna lähtökohtaisesti tutkijaksi.
- lukion voi käydä monella tavalla. Ylioppilastodistus, joka koostuu paskoilla arvosanoilla vain rimaa hipoen suoritetuista minimäärästä kursseja ja kirjoitettuja aineita, on likipitäen yhtä tyhjän kanssa niin työ- kuin opiskelumaailmankin suhteen.
- jos haluat mihin tahansa akateemiseen ammattiin (diplomi-insinööri, lakimies, opettaja, ekonomi) ja yliopisto-opintoihin, lukio on parempi valinta. Etenkin luonnontieteissä ja tekniikassa ammattikoulun käyneet ja myös lukion lyhyen matikan käyneet ovat helisemässä.
- lukiosta on sitä enemmän hyötyä, mitä enemmän korkeakouluopintoihin suoraan liittyviä asioita käy (esim. DI:ksi tahtovan kannattaa ottaa kaikki fysiikat, kemiat ja pitkä matematiikka)
- jatko-opiskelu tarkoittaa tohtoriksi tai lisensiaatiksi opiskelemista. Maisterintutkinto (huom. DI on myös oman alansa maisteri, nimike on vain historiallisista syistä eri) on perustutkinto.
- kuten ammattikoulusta, myös yliopistosta ja ammattikorkeasta voi valmistua lähes mihin tahansa alalle. Kaikki alat eivät todellakaan ole humanistisia! Itseasiassa valtaosa opiskelijoista opiskelee ns. kovia aineita, eli tekniikkaa, taloutta, lakia, lääketiedettä tai luonnontieteitä. Kaikki yliopistosta valmistuneet eivät siis todellakaan tulkitse runokirjoja. Myös humanistit, kasvatustieteilijät ja taideaineiden opiskelijat ovat tärkeitä, sillä he rikastuttavat kulttuuriamme. Mielestäni nimenomaan juuri kulttuuri, eikä kyky rakentaa avaruussukkuloita ja voimalaitoksia, erottaa meidät eläimistä.
- kieliä kannattaa opiskella, opiskeli sitten millä tahansa tasolla
- kaikki ammattikoulun käyneet eivät todellakaan tienaa suuria summia. Eivät myöskään yliopiston käyneet.
- yliopistosta valmistuneiden keskipalkka vaihtelee huomattavasti aloittain, eniten tienaavat lääkärit, kauppatieteen maisterit, lakimiehet ja diplomi-insinöörit. Heidän keskipalkkansa on tilastollisesti kutakuinkin kaksinkertainen keskimääräiseen suomalaiseen nähden.
- monet tohtorit ja lisensiaatit työskentelevät teollisuudessa tai talouselämässä. Näin etenkin tekniikassa, luonnontieteissä, lääketieteessä ja taloustieteissä. Kaikki eivät siis työskentele yliopistolla. Valtaosaa viime vuosisadan suurimmista keksinnöistä on juuri niiden halveksimienne tohtorien tekemiä. Ylivoimainen valtaosa professoreista on tohtoreita.
- valtaosa pörssiyhtiöiden ja keskisuurten yritysten johtajista on akateemisia
- opiskelijat eivät istu koko opiskeluaikaansa yliopistolla. He ovat kesät töissä. Omana opiskeluaikanani (syksyllä alkaa viides vuosi) olen ehtinyt olla töissä n. 2 vuotta oman alani töissä, 2000-3000 euron kuukausipalkalla. Työpaikalla en ole ollut sormi suussa, kuten lukiolaisten aina (ammattikoululaisten toimesta) huudellaan olevan. Päinvastoin, vakituiset pyysivät minua neuvomaan heitä monimutkaisemmissa asioissa ja perehdytinkin yhden vakituisen uuteen tehtävään (omaan työtäni vastaavaan tehtävään) hiljattain. Osaan vaihtaa lamput ja rassata autoa aivan tarpeeksi.
- myös ammattikoululaisissa on lukuihmisiä. Likimainkaan kaikkia asioita ei opita koulu- tai työaikana. Työn ja opiskelun ulkopuolinen elämä määrittää ihmistä ja hänen taitojaan aivan yhtä paljon kuin se työ tai opiskelu. On lukiolaisilta ammattikoululaisten aliarvioitia luulla, etteivät he yleissivistäisi itseään vapaa-aikana.
Näin kirjoittaa ihan tavallinen teekkari. Kävin aikanaan lukion, jossa luin pitkän matiikan, fysiikan, kemian ja saksan. Niistä on ollut minulle kaikista korvaamatonta hyötyä.
Tässä muutama asia omasta kokemuksesta nuorten tiedoksi:
- jos haluat äkkiä töihin, mene ammattikouluun
- jos haluat miettiä, mene ammattikouluun. Ei ole reilua, että muut maksavat toisten arpomiset ja välivuodet lukion jälkeen.
- ammattikoulusta saat konkreettisen ammatin, jolla voit hakea töitä. Lukiosta et sitä saa, vaan olet käytännössä pakotettu jatko-opiskelemaan. Myös ammattikoulusta voi hakea AMK:uun ja yliopistoon, mutta etenkin yliopistolla ammattikoulutaustaiset ovat melko harvinaisia.
- ammattikorkeakoulu on korkeakoulu, jossa opetellaan ammattikoulua teoreettisempia taitoja tiettyyn alaan liittyen. Opetuksen teoreettisuuden suhteen ammattikorkea on kuitenkin lähempänä yliopistoja kuin ammattikoulua. Ammattikorkeat eivät tee yliopistojen tavoin perustutkimusta, eikä ammattikorkea valmenna lähtökohtaisesti tutkijaksi.
- lukion voi käydä monella tavalla. Ylioppilastodistus, joka koostuu paskoilla arvosanoilla vain rimaa hipoen suoritetuista minimäärästä kursseja ja kirjoitettuja aineita, on likipitäen yhtä tyhjän kanssa niin työ- kuin opiskelumaailmankin suhteen.
- jos haluat mihin tahansa akateemiseen ammattiin (diplomi-insinööri, lakimies, opettaja, ekonomi) ja yliopisto-opintoihin, lukio on parempi valinta. Etenkin luonnontieteissä ja tekniikassa ammattikoulun käyneet ja myös lukion lyhyen matikan käyneet ovat helisemässä.
- lukiosta on sitä enemmän hyötyä, mitä enemmän korkeakouluopintoihin suoraan liittyviä asioita käy (esim. DI:ksi tahtovan kannattaa ottaa kaikki fysiikat, kemiat ja pitkä matematiikka)
- jatko-opiskelu tarkoittaa tohtoriksi tai lisensiaatiksi opiskelemista. Maisterintutkinto (huom. DI on myös oman alansa maisteri, nimike on vain historiallisista syistä eri) on perustutkinto.
- kuten ammattikoulusta, myös yliopistosta ja ammattikorkeasta voi valmistua lähes mihin tahansa alalle. Kaikki alat eivät todellakaan ole humanistisia! Itseasiassa valtaosa opiskelijoista opiskelee ns. kovia aineita, eli tekniikkaa, taloutta, lakia, lääketiedettä tai luonnontieteitä. Kaikki yliopistosta valmistuneet eivät siis todellakaan tulkitse runokirjoja. Myös humanistit, kasvatustieteilijät ja taideaineiden opiskelijat ovat tärkeitä, sillä he rikastuttavat kulttuuriamme. Mielestäni nimenomaan juuri kulttuuri, eikä kyky rakentaa avaruussukkuloita ja voimalaitoksia, erottaa meidät eläimistä.
- kieliä kannattaa opiskella, opiskeli sitten millä tahansa tasolla
- kaikki ammattikoulun käyneet eivät todellakaan tienaa suuria summia. Eivät myöskään yliopiston käyneet.
- yliopistosta valmistuneiden keskipalkka vaihtelee huomattavasti aloittain, eniten tienaavat lääkärit, kauppatieteen maisterit, lakimiehet ja diplomi-insinöörit. Heidän keskipalkkansa on tilastollisesti kutakuinkin kaksinkertainen keskimääräiseen suomalaiseen nähden.
- monet tohtorit ja lisensiaatit työskentelevät teollisuudessa tai talouselämässä. Näin etenkin tekniikassa, luonnontieteissä, lääketieteessä ja taloustieteissä. Kaikki eivät siis työskentele yliopistolla. Valtaosaa viime vuosisadan suurimmista keksinnöistä on juuri niiden halveksimienne tohtorien tekemiä. Ylivoimainen valtaosa professoreista on tohtoreita.
- valtaosa pörssiyhtiöiden ja keskisuurten yritysten johtajista on akateemisia
- opiskelijat eivät istu koko opiskeluaikaansa yliopistolla. He ovat kesät töissä. Omana opiskeluaikanani (syksyllä alkaa viides vuosi) olen ehtinyt olla töissä n. 2 vuotta oman alani töissä, 2000-3000 euron kuukausipalkalla. Työpaikalla en ole ollut sormi suussa, kuten lukiolaisten aina (ammattikoululaisten toimesta) huudellaan olevan. Päinvastoin, vakituiset pyysivät minua neuvomaan heitä monimutkaisemmissa asioissa ja perehdytinkin yhden vakituisen uuteen tehtävään (omaan työtäni vastaavaan tehtävään) hiljattain. Osaan vaihtaa lamput ja rassata autoa aivan tarpeeksi.
- myös ammattikoululaisissa on lukuihmisiä. Likimainkaan kaikkia asioita ei opita koulu- tai työaikana. Työn ja opiskelun ulkopuolinen elämä määrittää ihmistä ja hänen taitojaan aivan yhtä paljon kuin se työ tai opiskelu. On lukiolaisilta ammattikoululaisten aliarvioitia luulla, etteivät he yleissivistäisi itseään vapaa-aikana.
Näin kirjoittaa ihan tavallinen teekkari. Kävin aikanaan lukion, jossa luin pitkän matiikan, fysiikan, kemian ja saksan. Niistä on ollut minulle kaikista korvaamatonta hyötyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.